Are you reaching out for me, like i'm reaching out for you?

ihanainen Lissu ja Kenneth !

Becky ei olisi koskaan uskonut tapailevansa ketään muutamaa kertaa pidempään. Toisin oli kuitenkin käynyt, sillä eräs täysin harmiton yhden illan juttu oli ajautunut jostakin kumman syystä vakavempaan ja pitkäkestoisempaan suuntaan. Mitään sitovia sopimuksia ei kuitenkaan oltu tehty, joten Becky ajatteli edelleen koko jutun olevan pelkällä tapailuasteella, ainakin toistaieksi.
Naisen suunnalta oli aistittavissa selkeää ihastumista, mutta ei mitään sen vakavempia tunteita - ainakaan vielä. Kuitenkin Kenneth aiheutti hänessä sellaisia tunteita, jota kukaan muu mies ei ollut kyennyt aiheuttamaan hänessä koskaan aikaisemmin. Ja ihme kyllä, Beckyn tuntema himo miestä kohtaan ei ollut laantunut päivien ja viikkojen saatossa. Se oli oikeasti ihme, sillä Beckyn aikaisemmat miesseikkailut olivat kaatuneet nimenomaan tähän himon katoamiseen.
Tietenkin Beckyä pelotti, miten kaikki tämä tulisi vaikuttamaan hänen uraansa, rupeaisiko roskalehdet sabotoimaan ja terrorisoimaan heidän välejään? Miten Beckyn julkisuus vaikuttaisi Kennethiin? Kaikkeen tähän liittyi kymmeniä kysymyksiä, joihin näyttelijätär välillä kyllästyi, mutta toisinaan hän keskittyi ajattelemaan niitä tarkemmin. Usein hän onnistui vain pahoittamaan mielensä sen vuoksi ja epäröimään tunteitaan, vaikkakin ihan turhaan.

Nyt, muutamia treffejä ja useita tapaamisia myöhemmin Becky oli kuitenkin entistä varmempi siitä, että hän taisi oikeasti olla vähintäänkin ihastunut. Asian kieltäminen ei tuntunut enään niin merkitykselliseltä ja pikku hiljaa nainen antoi sydämensä ohjata tilannetta järkensä puolesta.
Ei ehkä järin viisasta, jos haluttiin välttää sydämen särkymistä ja mielipahaa, mutta se vain tuntui oikealta. Brunette oli ensimmäistä kertaa elässään asettanut tunteensa panokseksi pelissä, jossa useat olivat ottaneet siipeensä ja kunnolla. Riskit oltiin kuitenkin unohdettu, eikä Becky enää vaivautunut pelkäämään niitä, kävi miten kävi.
Edellisenä iltana Becky oli tullut Kennethin luokse, kerrankin hänellä olisi kokonainen viikonloppu vapaata ja oiva mahdollisuus höllätä hetkeksi ja paeta työstressiä(vaikka hän työtään rakastikin, se oli myös äärimmäisen raskasta - ainakin ajoittain). Eilinen oli sujunut rennoissa ja rauhallisissa merkeissä, Becky oli tänä aamuna nukkunut pitkään eilen naukkailtujen yömyssyjen ansiosta.
Kun hän vihdoin oli noussut sängystä, nainen pani merkille että Kenneth oli varmasti herännyt reilusti ennen häntä. Miestä ei näkynyt olohuoneessakaan, mutta kylpyhuoneesta kuului veden valuminen, joten toisen oli pakko olla sielä.
Becky venytteli äänekkäästi haukoitellen ja haroi hieman sinne sun tänne hapsottavaa hiuspehkoaan istahtaen olohuoneen sohvalle, painaen päänsä sohvan selkänojaa vasten.

Aikansa asuntoa tutkailtuaan Becky sulki jälleen silmänsä, haukotteli uudestaan ja käpertyi makaamaan sohvalle. Uudelleen nukahtaminen kuitenkin koki kovan takaiskun vain muutamaa minuuttia myöhemmin, kun ovikello kilahti kimeästi ja kiinnitti Beckyn huomion.
"Kenneth! Ovikello soi", Nainen huudahti edelleen unisena mumisten ja nousi sohvalta. Ehkä hän voisi vain mennä avaamaan, jotta toinen säästyisi turhalta vaivalta. Aluksi Becky hieman epäröi, mutta lähti kuitenkin astelemaan ovelle unihiekkaa tulvivia silmiään hieroen. Ensiksi hän ajatteli kurkistaa ovisilmästä, mutta tarttuikin ovenkahvaan ja lukkoon, avaten oven ja kurkistaen sen suomasta raosta rappukäytävän puolelle.
Joku vieras muikkeli? Beckyltä kesti hetken aikaa tajuta tilannetta sen tarkemmin, koska hän oli edelleen uninen. Sitten, kun hän sen ymmärsi, ilme muuttui entistä nyrpeämmäksi ja äkäisemmäksi. "Kenneth!", Becky huudahti uudemman kerran ja mulkaisi naista sulkien oven perässään, hän ei taatusti päästäisi tuota sisälle asuntoon.
"Kenneth!", nainen toisti jälleen ja koputti meluisasti kylpyhuoneeseen vievään oveen. "Tuolla on joku nainen oven takana!", hän murahti pikemminkin hädissään kuin suuttuneena, olikohan Kenneth pyöritellyt hänen lisäkseen jotakuta muutakin?
Kun mies viimein astui kylpyhuoneesta ulos, Becky katsoi tuota suoraan silmiin ja tivasi vastauksia pelkällä katseellaan. "Mitä helvettiä tää on?"

Siitä oli jo kulunut aikaa. Siitä, kun Kenneth oli ensimmäistä kertaa kohdannut Beckyn ja viettänyt tämän kanssa yhden ikimuistoisimmista öistään. Ja mikä tilanne oli nyt? Nyt Becky oli hänen asunnossaan, makasi kaiketi sohvalla aamuisen jälkeen. Ajatus sai hymyn nousemaan Kennethin huulille, hän naurahti hieman. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin pyöritti päätään. Hänen ajatuksensa olivat edelleen sekaisin. He eivät olleet sopineet tapailevansa, he eivät olleet antaneet toisilleen mitään sitoumuksia, mutta mitä tämä sitten oli? Oikeastaan tämä kuitenkin sopi Kennethille paremmin, kuin hyvin. Hän mietti aina tasaisin väliajoin Carlotaa ja sitä, kuinka hän joskus kuvitteli voivansa palata yhteen eksänsä kanssa. Ajatus oli kuitenkin hyvin kaukainen ja mahdoton, eikä Kenneth ollut ollenkaan varma ajatuksistaan. Jollakin täysin uudella tavalla Becky oli onnistunut valtaamaan sijaa Kennethin sydämessä siltäkin paikalta, jossa hän aiemmin oli vaalinut Carlotaa. Hiljalleen Kenneth ei enää ollut ajatellut Carlotaa jokaisen tunnin välein, mutta ei hän toisaalta ollut täysin Carlotaa unohtanutkaan. Becky vain oli onnistunut muuttamaan Kennethissä jotain, kenties pysyvästikin. Mies ei tiennyt, mitä hän halusi, mutta missään nimessä hän ei halunnut menettää Beckya. Niin surkuhupaisaa, kuin se olikin. Kenneth huomasi jälleen ajattelevansa liikaa - se kirvoitti uuden päänpyörityksen. Ajatteleminen ei todellakaan sopinut hänelle.

Niinpä Kenneth avasi suihkun hanan. Ensimmäisenä päälle pisaroinut vesi oli lähes jäätävän kylmää, mutta vähä vähältä vesi muuttui lämpimämmäksi ja lopulta lähes polttavan kuumaksi. Lontoon lokakuu ei ollut sieltä lämpimimmästä päästä, joten suihku kuuman veden alla oli oikeastaan vain hyvä idea. Vesi virtasi keholla lämpimänä, eikä Kenneth pitänyt minkäänlaista kiirettä päästä pois suihkusta. Becky olisi kuitenkin saanut jo unen päästä kiinni, eikä huomaisi ajan kulkua. Heillä olisi koko päivä aikaa tehdä yhdessä jotakin - Kenneth oli ajatellut jotain niinkin tavallista, kuin elokuvan katsomista ja sohvalla makaamista. He voisivat tilata vaikkapa pitsat tai muuta noutoruokaa, heidän ei tarvitsisi poistua asunnosta koko päivänä. Vain Kenneth ja Becky, ei ketään muita. Niinhän Kenneth itse ainakin kuvitteli. Hän ei kuullut Beckyn huutelua, vasta terävät koputukset ja Beckyn noussut äänenvoimakkuus saivat Kennethin havahtumaan ajatuksistaan. Hän oli juuri lopettelemassa suihkuaan. Nainen oven takana? Mitä helvettiä? Toinen kulma nousi koholle, Kenneth käänsi suihkun pois päältä. Hän kuivasi itsensä vain pikaisesti, kietoen pyyhkeen alakropalleen. Hän ei aluksi ehtinyt sanoa Beckylle mitään, katseli naista vain kummastuneena. Lopulta Kenneth kuitenkin sai sanojakin suustaan.
"Mä en ihan totta tiedä, että tänne pitäis tulla kenenkään just nyt. Ootko sä nyt ihan varma?" Kenneth kysyi.
Hän lähti kuitenkin enempiä vastauksia odottelematta kävelemään itse ovea kohden. Toisin kuin Becky, Kenneth päätti vilkaista ensin ovisilmän kautta sitä, oliko Becky todella nähnyt oikein. Tässä talossa seinät ja ovet eivät olleet erityisen vahvaa tekoa - olihan joku hyvinkin voinut koputtaa naapurihuoneiston ovea ja Becky oli avannut tämän asunnon oven vahingossa. Ei tässä muutakaan järjellistä mahdollisuutta kai voinut olla - Kenneth ei ollut tavannut Beckyn kanssa liikkuessaan muita, kuin Alician, ja sekin suhteentapainen oli pitäytynyt oikeastaan vain ja ainoastaan fyysisellä tasolla ja sitäpaitsi - Kenneth ei ollut kuullut Aliciasta mitään vähään aikaan. Lisäksi hän uskoi vakaasti siihen, että Alicia soittaisi ennen tuloaan. Eikö Alicia sitäpaitsi tiennytkin jo jotain Beckysta? Kenneth ei ollut varma.

Katsahdettuaan ovisilmään Kenneth kavahti välittömästi metrin verran taaksepäin.
"Ei voi olla totta", hän sai soperrettua tuskin erottuvalla äänellä.
Toivuttuaan pahimmasta järkytyksestä Kenneth vilkaisi uudelleen ovisilmästä. Se todella oli Carlota. Ilmeisesti Carlota ei ollut osannut valmistautua Lontoon säähän sitten yhtään - hänen hiuksensa olivat kastuneet sateessa, päällä oli ainoastaan köykäisiä kesävaatteita. Samalla hetkellä Kenneth tunsi sääliä Carlotaa kohtaan - tätä mahtoi palella. Hänen olisi pakko päästää Carlota sisään. Mutta kuinka ihmeessä Carlota oli edes voinut löytää hänet?
"¿Qué cogida era ésa?" Carlota sanoi selvästi närkästyneenä.
Kenneth näki naisen katseen itsessään vain hetkeä ennen, kun Carlota oli kietonut kätensä hänen kaulansa ympärille. Kenneth oli todella hämmentynyt - hänen omat kätensä vain roikkuivat sivulla, kunnes järki sai ajatukset kiinni ja Kenneth nosti toisen kätensä halaamaan Carlotaa löyhästi.
"Le falté", Carlota kuiskasi.
Siitä todella oli aikaa, kun Kenneth oli viimeksi edes kuullut mitään espanjaksi. Hetkeksi koko muu maailma unohtui - Kenneth ei edes ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että myös Becky oli samassa huoneessa. Tarkalleen ottaen aivan lähellä häntä. Carlota oli kuitenkin utelias. Heti, kun nainen malttoi, hän irrottautui Kennethistä. Kädet kuitenkin jäivät omistavasti Kennethin harteille Carlotan tarkastellessa Kennethiä päästä varpaisiin. Lähes samalla sekunilla alkoi äänekäs ja nopeatempoinen moitetulva - espanjaksi. Kenneth kuunteli Carlotaa korvat punehtuen. Kyllä, hän oli lähtenyt Espanjasta, ei, hän ei todellakaan ollut tiennyt, että Carlota oli tullut muutamaa päivää myöhemmin takaisin. Hän ei myöskään ollut tiennyt sitä, että Carlota oli ollut jo lähes menettää toivonsa, kun ei ollut löytänyt Kennethiä millään.

Hetken aikaa Kenneth oli katsellut Carlotaa puolilumoutuneena. Hän ei ollut koskaan kuvitellut näkevänsä Carlotaa enää. Ja nyt nainen seisoi hänen edessään ilmielävänä, lähes vaatien saada muuttaa Lontooseen asumaan Kennethin kanssa. Kertoen, että oli ollut nuori ja typerä, ettei hän olisi koskaan saanut edes kuvitella jättävänsä Kennethiä.
"No Carlota, no por favor. Piense en mí, tengo una nueva vida aquí. No haga que siente todo el dolor", Kenneth sanoi lopulta, luovuttaneen kuuloisena.
Jos Kenneth olisi seurannut vähääkään aiempia ajatuksiaan Carlotasta, hän ei olisi epäröinyt. Hän olisi luvannut Carlotalle maat, meret ja taivaat vailla pienintäkään häivää mistään muusta, hän olisi antanut Carlotalle vaikka koko maailman. Jokin tunne hänen sisällään kuitenkin sai Kennethin työntämään Carlotan pois. Hän tarttui Carlotan käsiin harteillaan, tipauttaen ne pois päältään. Ilme Kennethin kasvoilla oli täynnä tuskaa. Siinä vaiheessa Carlota kuitenkin heräsi todellisuuteen, huomattavan paljon Kennethiä aiemmin. Carlota katseli Beckya tuimasti, kääntyen sen jälkeen Kennethin puoleen.
"¿Y quién es éste?" Carlota kysyi.
Naisen katseessa ei ollut minkäänlaista ystävyyttä. Kenneth huokaisi, katsoi Beckyyn niin anteeksipyytävästi, kuin vain osasi. Hänellä olisi luultavasti selittämistä pitkäksi aikaa. Kenneth ei kuitenkaan vaivautunut enää puhumaan Carlotalle espanjaksi. Mikäli nainen oli tullut tänne, olisi aika totutella käyttäytymään maassa maan tavoin.
"Carlota, tämä on Becky. Becky... Carlota", Kenneth sanoi.
Mies siirtyi lähemmäksi Beckya, ei kuitenkaan uskaltanut ottaa kiinni. Kennethillä ei ollut aavistustakaan siitä, oliko Becky kenties vain järkyttynyt, hämmentynyt vai vihainenkin - hän ei halunnut saada läimäytystä poskelleen, kummaltakaan naiselta. Kenneth huokaisi alistuneesti - hän ei edes halunnut ajatella sitä tiedon määrää, jonka Carlota takuulla tulisi jakamaan Beckylle. Tuon katseen Carlotan silmissä Kenneth tunnisti - Carlota ei tyytyisi kakkossijaan.

Kenneth totesi, ettei oven takana pitäisi ainakaan olla ketään. No sielä kuitenkin oli, uskoi mies sen tai ei - ja Becky halusi edelleen saada selville sen, kuka nainen oli ja mitä asiaa tuolla mahtaisi olla. Jos rauhallinen aamupäivä oli muuttumassa ja saamassa synkkiä pilviä ylleen, Becky tulisi todennäköisesti ylireagoimaan aika tavalla. Toivottavasti Kennethin läheisille ei ollut käynyt mitään ja toivottavasti oven takana ei ollut joku naamioitunut agentti pidättämässä miestä (siinä tapauksessa jos tuo eli jotakin kaksoiselämää ja tienasi rahaa kavalluksilla, pokerilla ja huumekaupalla). Ehkä tekisi hyvää pysyä kuitenkin todennäköisissä syissä ja seurauksissa, vaikka Becky ei osannut edes kuvitella sitä todellista syytä, minkä takia Kennethin oven takana seisoskeli nainen, jota Becky ei ollut koskaan aikasemmin nähnyt.
"Mitä ei voi olla totta?", Becky tivasi ja katsoi Kennethiin päätään kallistaen. Ihan kuin joku olisi juuri kävellyt miehen haudan yli, vai meniköhän se vertauskuva edes noin? Brunette halusi joka tapauksessa tietää heti, mitä helvettiä täällä oli meneillään, ennen kuin hän saisi jonkun hermoromahduksen tai sekoaisi päästään. Oliko jokin huonosti, hyvin huonosti vai päin persettä?
"Kenneth... Sano nyt!", neiti jatkoi vaativampaan sävyyn ja tarttui miehen käsivarteen, mutta tuo avasikin oven, jonka takana se nainen seisoi. Tunnelman yhtäkkinen kiristyminen oli lähes käsinkosketeltavaa ja Beckyn ilme muuttui uteliaan hermostuneesta järkyttyneen vihaiseksi. Becky ei kuitenkaan sanonut sanaakaan. Tuijotti vain ovensuussa seisovaa naista, joka näytti puhua pälättävän espanjaksi jotakin, mistä brunette ei saanut selvää. Kun se helvetin espanjatar oli kietonut kätensä Kennethin - tai siis hänen Kennethinsä - kaulan ympärille, Beckyn olisi oikeastaan tehnyt mieli pillahtaa itkuun. Mutta ei. Hän ei itkenyt, vaan risti kätensä puuskaan ja nojaili eteisen seinään, katsellen espanjatarta vähintäänkin ylimielinen ilme kasvoillaan.

Jos tuo - mikä lie nimeltään - kuvitteli voivansa astella tänne kuin saluunaan, kapsahtaa sitten hänen Kennethinsä kaulaan ja ruveta lurittelemaan jotakin täysin ymmärtämätöntä espanjaksi, olisi naikkonen pahasti väärässä.
Ja kyllä Becky oli eritätin vihainen Kennethillekin, hän ei vain vielä tohtinut näyttää sitä. Kerrankin, kun Becky oli asettanut tunteensa peliin ja sydämensä panokseksi, kävi näin. Mitä väärää hän oli tehnyt? Särkenyt liian monta sydäntä?
Kun Kenneth lausui jotakin äänensävyllä, joka ei ollutkaan niin innostunut ja lepertelevä, brunette käänsi katseensa mieheen, mutta pysyi seinustan luona edelleen.
Mies siirsi espanjattaren kädet harteiltaan ja asteli lähemmäs Beckyä, joka koitti sitkeästi pitää vihaa ja suuttumusta sisällään ja näytellä tyyntä, etäistä ja hieman ylimielistäkin. Kun toinen nainen käänsi katseensa häneen ja sanoi jotakin, minkä näyttelijätär tulkitsi kysymykseksi, käänsi hänkin katseensa naiseen. Ja olisi ollut silkkaa paskapuhetta, jos olisin sanonut, että Beckyn katse olisi ollut sen ystävällisempi kuin espanjattarenkaan. Brunette tutki naista ja astui Kennethin eteen, kietoen tuon kädet vyötärönsä ympärille - ja edelleen katse pysyi espanjattaressa. Sitten Kenneth esitteli heidät - Carlota?
"Encantado de conocerte, perra", Becky lähestulkoon sylki sanat suustaan ulos ja hymyili liioitellun kohteliaasti, eikä hymyä olisi voinut edes väkisinkään ottaa kohteliaisuutena.
Hänellä oli kuitenkin sen verran omistushalua ja itsesuojeluvaistoa, että näyttelijätär ei antaisi Carlotan vain tulla ja viedä häneltä Kennethiä. Ehei, turha luulo. Mutta silti pieni pelko kalvoi alitajunanssa - mitä jos Kenneth haluaisi lähteä Carlotan matkaan? Tilanne oli kuitenkin valjennut hieman; ehkä mies ei lemppaisi häntä kuin nallia kalliolle? Ja mitä sitten vaikka lemppaisikin? Becky oli aikuinen nainen ja parantuisi moisesta takaiskusta helposti, muutamassa päivässä... Ooops, nyt hän kyllä valehteli ja oikein olan takaa. Ei hän edes kestänyt ajatusta siitä että Kenneth jättäisi hänet jonkun espanjalaisen hupakon vuoksi (siinäkään tapauksessa, että heillä ei edes ollut mitään sopimuksia mistään suhteesta saatika seurustelusta).

"Tule", Becky murahti ja kääntyi keittiön suuntaan, lähtien kävelemään kohti kaappia, jossa hän tiesi Kennethin pitävän vahvoja alkoholijuomia. Tähän väliin sopisi legendaarinen 'I need a drink'-lausahdus, ja Becky aikoisi hälventää tunnekuohuntaa ja järkytystään ainakin yhden viskipaukun turvin. (Vaikka hän ei viskin ystävä ollutkaan).
Carlota saisi poistua omin jaloin tai pysytellä eteisessä, ellei sitten naikkoinen aikoisi röyhkeästi kidnapata Kennethiä tai tunkea nokkansa keittiönkin puolelle.
Becky kaivoi kuivauskaapista tyhjän lasin, kurottautui kaapin puoleen ja tarttui viskipulloon, kiertäen sen korkin nopeasti auki ja täyttäen lasinsa puolilleen kullanruskealla alkoholilla. "Sulla on hieman selitettävää", brunette mumisi ja haroi kasvoilleen valahtaneita hiussuortuvia takaisin päälaelleen ja korvansa taakse. Viskilasi kohotettiin huulille ja se tyhjennettiin muutamalla, nopealla huikalla. Maku oli karvas ja kitkerä, eikä Becky voinut olla irvistämättä epämiellyttävälle ja polttelevalle maulle. Tuntuivatko ajatukset yhtään selkeämmiltä? Eivät. Viskilasillinen ei ollut muuttanut tilannetta yhtään kauniimmaksi saatika selvemmäksi, kaikki oli yhtä sekamelskaa ja kohtuutonta draamaa - edelleen.
"Mitä sä oikein haluat musta?", Becky esitti Kennethille kysymyksen, jota hän itse ei ollut harkinnut sekuntiakaan. Nainen ei tiennyt mitään niin inhottavaa, kuin epätietoisuudessa elämisen, joten hän halusi saada selville, mitä toisen päässä oikein liikkui.

Kenneth sai hädin tuskin pidäteltyä nauruaan kuultuaan, kuinka lämpöisästi Becky tervehti Carlotaa. Hän tyrskähti pienesti, kääntyen hetken päästä paremmin Beckyn puoleen.
"Encantada, muruseni - encantada."
Carlota silmäili molempia epäluuloisen oloisena, Kenneth ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Hän tunsi Beckyn kädet lähes omistavasti ympärillään, eikä se kumma kyllä haitannut Kennethiä ollenkaan. Hän oli aina ajatellut, ettei tulisi tyytymään kehenkään muuhun, kuin Carlotaan. Vaikka Carlota seisoikin siinä, hänen edessään, Kenneth ei yhtäkkiä tuntenut pienintäkään vetoa naista kohtaan. Ennemminkin hän tunsi kuuluvansa huomattavasti enemmän naiselle lähempänä häntä - Beckylle. Kenneth katseli Carlotaa, kykenemättä sanomaan tai tekemään edelleenkään mitään. Hän tunsi jonkinlaista, säälin sekaista myötätuntoa - Carlota oli etsinyt hänet käsiinsä, ostanut lentoliput ja tullut varta vasten etsimään hänet. Se sai jotain liikahtamaan Kennethissä, mutta se ei siitäkään huolimatta riittänyt. Oliko hän typerä, jos hän käskisi Carlotan painua matkoihinsa? Jos hän todella valitsisi Beckyn? Hän tunsi Carlotan, Beckyn hän oli tiennyt vasta hetken aikaa. Carlota oli hänelle ennestään tuttu, käytännössä katsoen turvallinen vaihtoehto. Saattoiko Kenneth luottaa Beckyyn tarpeeksi? Hän huokaisi, omat ajatukset tuntuivat kiertävän rataa, pääsemättä päätepysäkilleen. Kenneth tunsi olonsa hetki hetkeltä yhä enemmän ja enemmän ahdistuneeksi. Hän ei osannut kuvitella Carlotaa tänne, konteksti oli väärä. Carlota ei kuulunut Lontooseen. Carlota kuului ehdottomasti Barcelonaan. Sen Kenneth pystyi toteamaan itselleen vailla minkäänlaista katumuksen tunnetta. Carlota oli tällä hetkellä aivan itselleen väärässä ympäristössä, siitä ei ollut epäilystäkään.

"Hmh?"
Kenneth ei aluksi ymmärtänyt. Hän kuitenkin tunsi Beckyn vetävän itseään mukaansa, eikä hän vastustellut. Ainoastaan hän ihmetteli. Ei ollut ollenkaan Beckyn tapaista rynnätä heti viinakaapille, joten sitäkin Kenneth ihmetteli. Becky otti itselleen kaapista viskiä. Mitä hän meinasi?
"Becky, mitä ihm -" hän sanoi, kunnes lopetti kysymyksen kesken.
Oli ehkä viisainta vain pitää suunsa kiinni tässä vaiheessa, niin leimuavilta Beckyn silmät näyttivät. Kenneth olisi halunnut ottaa viskiä itsekin, mutta ei halunnut antaa keskittymiskykynsä herpaantua. Kenneth tiesi Carlotan seisovan yhä hänen eteisessään - ilmielävänä, eikä sitä tosiasiaa voinut sivuuttaa. Kenneth katseli Beckya, katsoi, kuinka tämä suorastaan hotki viskin itseensä. Kenneth ei voinut olla irvistämättä. Toivottavasti sama tahti ei jatkuisi koko iltaa. Beckyn sanat kuullessaan Kennethin kasvot vääntyivät irveeseen, hän ei tiennyt, mitä olisi sanonut. Hän ei myöskään osannut vastata Beckyn toiseen kysymykseen, hänen ajatuksensa olivat sillä hetkellä aivan liian sekaisin.
"Becky, mä... Mä -", kunnes hänet keskeytettiin.
Carlota. Carlota oli tullut keittiöön, sysännyt Beckyn tieltään ja kietonut kätensä jälleen Kennethin ympärille. Carlota puhui Kennethille espanjaksi, leperteli tämän korvaan samalla tavoin, kuin muutama vuosi sitten. Carlota kertoi kaiken - kuinka hän oli katunut sitä, että oli lähtenyt, kuinka hän oli kaivannut Kennethiä. Carlota painoi muutaman omistavan suukon Kennethin kaulaan, mutta siinä vaiheessa Kenneth ymmärsi. Sisäisesti hän pyöritti päätään - Carlota tuntui vieraalta. Nainen oli jo kerran kävellyt pois hänen luotaan, miksi Kenneth edes oli haikaillut Carlotan perään? Kenneth ei todellakaan tiennyt, kauanko hänen päätöksensä kestäisi, mutta tällä hetkellä se tuntui olevan ihmeen vakaalla pohjalla. Kennethin silmät painuivat kiinni, hän irvisti, kuin olisi tuntenut valtavaa kipua.

Niin hän tosiasiassa tunsikin. Sisällään. Hän tiesi rakastavansa Beckya - oli ehkä liian aikaista sanoa sitä ääneen Beckylle itselleen. Hän toisaalta rakasti myös Carlotaa, mutta eri tavalla. Välittäminen olisi ollut luultavasti osuvampi sana. Ei Kenneth halunnut Carlotalle mitään pahaa, mutta ei hän toisaalta halunnut enää jakaa elämäänsä Carlotan kanssa. Hyvin hitaasti Kenneth nosti kätensä Carlotan omille, irrotti naisen otteen ympäriltään ja vetäytyi itse kauemmaksi.
"Carlota, no le amo más. Ahora la sé. Satisfaga, vaya tan lejos. Quiero estar con Becky. Vuelven a España y encuentran su amor de. Voy a permanecer adentro aquí con Becky. Sé que usted será feliz, pero usted no va a ser feliz conmigo. Por favor, vaya. No quiero lastimar Becky", Kenneth huokaisi raskaasti.
Carlotan kasvoille piirtyi järkytys. Hän ei ensin uskonut kuulemaansa todeksi, kasvojen ilme muuttui lähes myrkylliseksi. Samalla hetkellä Kenneth tunsi kipeän läimäytyksen oikealla poskellaan, seuraavaksi toisella. Tämän hän oli saanut kokea kerran aiemminkin - silloin Carlota tosin oli ollut vahvasti sitä mieltä, että Kenneth oli pettänyt häntä. Hyvin nopealla espanjalla Carlota sylki sanat suoraan Kennethiä vasten. Samassa yhteydessä hän haukkui Beckyn, haukkui Kennethin ja katseli molempia halveksien. Taisipa Carlota todeta myös jotain sen suuntaista, ettei Kenneth koskaan löytäisi hänen veroistaan. Mies itse oli asiasta eri mieltä - hän siirtyi Beckyn viereen, alkoi hitaasti silittää Beckyn selkää.
"Amo Becky", hän sanoi katsoen Carlotaan vakavalla ilmeellä, painaen suukon Beckyn otsalle.
Carlota katosi - ei kuitenkaan ulos ovesta, vaan suoraan olohuoneen kautta parvekkeelle. Tämä tästä nyt vielä puuttuikin. Eivätkö he todella pääsisi eroon Carlotasta? Parvekkeen ovi läimähti Carlotan perässä kiinni. Kenneth saattoi vain arvata, kuinka Carlota sytytti tupakkaansa ja tulisi kohta entistä riidanhakuisempana takaisin. Kennet huokaisi syvään ja veti Beckyn halaukseensa. Ehkä hänen todella pitäisi sanoa Beckylle edes jotain, ettei nainen lähtisi tiehensä.

"Becky - mä en todellakaan ehdi nyt kertoa kaikkea yksityiskohtia myöten, mutta sun on tärkeää ymmärtää yksi asia", Kenneth sanoi.
Hän oli nyt kasvot Beckyn omia vasten, otsa nojasi Beckyn otsaan. Hetken aikaa Kenneth katseli Beckya ja oli pakahtua tunteesta, jonka hän nyt, todella tiesi olevan totta. Carlotan ilmestyminen paikalle oli osoittanut sen kaiken todeksi. Toisaalta Kennethin pitäisi siis kai olla kiitollinenkin Carlotalle.
"Mä taidan rakastaa sua, Becky Kennedy."

Kenneth oli juuri avaamassa suutaan, kun se kirottu espanjalainen matami pyrhälsi jälleen paikalle ja sysäsi Beckyn tieltään. Nainen oli juuri täyttämässä viskilasiaan, mutta tämä tyytyikin paiskaamaan koko lasin viskitilkkoineen päivineen lattialle. Jos hänellä olisi ollut hiukankaan huonompi itsehillintä, Becky olisi muutamaa sekuntia myöhemmin roikottanut Carlotaa parvekkeelta. Ihan oikeasti.
Nyt se lipevä ämmä yritti taas leperrellä Kennethille jotakin imelää ja siirappista, eikä Beckyn mielestään tarvinnut edes kuunnella sellaista. Espanjatar paineli suudelmia miehen kaulalle ja jatkoi edelleen lepertelyään, Becky tarttui viskipulloon ja ryhtyi ryystämään sitä suoraan pullosta. Ei se ollutkaan hänen tapaistaan, ei ollenkaan, mutta hän ei oikeasti keksinyt mitään muutakaan keinoa pitää ajatuksiaan kasassa. Sitten Kenneth taas etääntyi Carlotasta ja puhui naiselle espanjaksi jotakin, eikä Becky tajunnut kuin sen, että toinen mainitsi hänen nimensä kolmesti. Tämä rupesi olemaan kuin jostakin helvetin saippuaoopperasta, eikä nainen pitänyt aamun saamasta käänteestä ollenkaan, päin vastoin.
"Käske ton nyt lähteä helvettiin täältä!", Becky kivahti hermostuneena ja haroi hiuksiaan sen näköisenä, ettei hän toden totta tiennyt, miten päin hänen olisi pitänyt olla. Espanjatar tuntui kiivastuneen oikein olan takaa Kennethin painaessa pienen suukon bruneten otsalle, eikä Becky kyennyt olemaan naurahtamatta silkasta voitonriemusta. Mutta... Hän oli edelleen vihainen.

Niitä läimäisyjä Becky ei kyennyt sietämään, mutta nyt ei ollut ihan oikea hetki ruveta raivoamaan Carlotalle. Hän olisi pian saanut kunnon litsarit omillekin poskilleen, eikä Devon Streetillä olisi sen jälkeen kuultukaan rauhasta.
Carlota paineli olohuoneen kautta parvekkeelle, Becky puuskahti vihaisena. Mitä ihmettä täällä oli meneillään, minkä takia joku vieras nainen tuli räyhäämään Kennethin asuntoon, manasi Beckyn alimpaan helvettiin (ja vielä espanjaksi), läimi Kennethiä ihan syyttä suotta ja marssi vielä kaupan päälle parvekkeelle kuin Euroopan omistaja, eikä naisella ilmeisesti ollut aikeenakaan lähteä.
Becky kääntyi Kennehtin puoleen espanjattaren riehuessa parvekkeella. Miehen kasvot olivat lähellä hänen omiaan, mutta silti ne tuntuivat jotenkin etäisiltä. Tiedä sitten, mistä moinen johtui, mutta brunette oli edelleen niin vihainen, ettei hän hetkeen kyennyt edes katsomaan Kennethiä silmiin. Hän vain vältteli toista katseellaan, antaen sen kiertää kaikkialla muualla, paitsi toisen silmissä.
Kun hän kuuli ne sanat, jotka Kenneth päästi suustaan, ensimmäinen reaktio oli eräänlainen ärsyyntyneisyys. Miksi toisen piti pitää häntä piinassa näinkin pitkään, että hän oli onnistunut paiskaamaan viskilasin lattialle ja tyhjentänyt viskipulloa oikein olan takaa ja suoraan pullonsuusta. Mutta tunsiko Becky sitten samoin (välittämättä äskeisestä reaktiosta), vaiko ei? Kyllä hän tunsi.

Hiljalleen Becky kohotti katseensa ja uskalsi kohdata miehen katseen. Ihan sekunnin verran tummatukka pyöritti päätään epäuskoisena ja jotenkin toruvanakin, mutta tyytyi sitten painamaan lyhyen suudelman Kennethin suupieleen.
"Mutta sä halusit sanoa sen vasta nyt?", Becky lausahti. Se oli puoliksi kysymys ja puoliksi huomautus, mutta ei mitenkään torjuva tai kylmä. Enään tiellä oli se perkeleen Carlota, jonka roolia Kennethin elämässä näyttelijätär ei vieläkään ollut saanut selville.
Kätensä neiti kiersi Kennethin ympäri ja painoi päänsä tuon rintaa vasten, "Ja mun mielestä tollaiselle tunteidentunnustamiselle olisi löytynyt huomattavasti parempia hetkiä...", hän mumisi ja antoi sormiensa piirrellä näkymättömiä kuvioita miehen selkään.
Seuraavana hetkenä Becky oli jo astunut askeleen taaksepäin ja päättänyt hoitaa käärmeen ulos paratiisista, mikä luultavasti tulisi onnistumaan vain vaikeimman kautta, mutta ainakahan sitä saattoi yrittää. "Mä haluan ton naisen ulos täältä", neiti murisi jälleen äskeiseen suuttumustilaansa palaten ja otti rivakoita askelia parveketta kohti. Ovi tempaistiin auki ja varsin vähiin vaatteisiin (tarkalleen ottaen kahteen vaatekappaleeseen; isoon t-paitaan ja alushousuihin) pukeutunut Becky ehti manata Englannin sään sinne, minne ei päässyt edes pienin valonsäde.
Sinertävät silmät hakeutuivat sen espanjattaren, Carlotan, silmiin ja hetken aikaa nainen uskoi kykenevänsä tappamaan katseellaan. Ja jos sellainen taito olisi ollut olemassa, Becky olisi voinut onnistua siinä nyt.
"Kuules nyt, lunttu!", brunette tiuskaisi ja osotti Carlotaa sormellaan, "Tuolla on ulko-ovi, jota sivistyneet ihmiset käyttävät poistuessaan... Tai sitten sun kaltainen apina voi myös hypätä parvekkeelta alas, päätä itse", ilkeä ja halveksuva linja jatkui edelleen ja Beckyn olisi tehnyt mieli kurmuuttaa naista oikein olan takaa.

"Joka tapauksessa mun pointtini oli se, että sä lähdet nyt menemään... Etkä sä enään koskaan näytä naamaas täällä tai yritä pilata mun - tai Kennethin - elämää ilmestymällä tänne", Beckyn äänensävy oli pikemminkin pakottava kuin vaativa ja jos Carlota ei ymmärtänyt pelkän vittuilun vuoksi selkeästi artikuloitua englantia, niin sitten naikkonen saisi vaikka kiivetä parvekkeen kautta alas.
"Kennethillä on mut nyt, mä en tiedä mitään teidän mistään 'yhteisestä historiasta', eikä mua kiinnostakaan tietää. Mutta se ei kaipaa sua ja mä toivon, että Kennethin takia sä tajuat nyt lähteä", Becky sylki sanat suustaan ja astui yhden, varoittavan askeleen lähemmäs Carlotaa. Jotenkin brunette halusi tehdä kaikkensa, jotta tämä helvetin Carlota ei nyt pääsisi pilaamaan kaikkea sitä, mitä Becky oli päässyt ensimmäistä kertaa eläessään kokemaan.
"Lähde nyt!", brunette huusi niin lujaa kun vain kykeni ja pelästyi itsekin reaktiotaan. Ei hän normaalisti suuttunut näin paljoa, ja vaikka olisi suuttunutkin, hän olisi peittänyt sen muulta maailmalta.

Kenneth säikähti hieman Beckyn katsetta. Hetken ajan hän tunsi sanoneensa pahasti väärin - hemmetti, hänen olisi pitänyt odottaa siihen saakka, että Carlota oli kokonaan poissa. Pian Kenneth sai kuitenkin hymynaihetta, kun Becky oli painanut pienen suukon hänen suupieleensä.
"Mä ajattelin, että sä ehkä käsität tämän Carlota-homman väärin", Kenneth sanoi hieman nolostuneena.
Kenneth tiesi, että hänen pitäisi vielä selittää koko asia Beckylle. Kuinka hän tekisi sen niin, ettei kuullostaisi täydeltä idiootilta? Hän ei enää rakastanut Carlotaa, ei haikaillut tämän perään. Kun Becky kumartui lähemmäksi häntä, Kenneth kietoi kätensä tämän ympärille ja suukotti päälakea hellästi. Hän ei voinut kuin nauraa Beckyn sanoille - tottahan se oli. Kennethiltä olisi pitänyt löytyä jo aiemmin selkärankaa tunnustaa, että hän todella rakasti Beckya. Mutta ei - vasta siinä vaiheessa, kun hän pelkäsi menettävänsä Beckyn. Vasta siinä vaiheessa hän uskalsi tunnustaa todelliset tunteensa.
"Sori. Mä voin kyllä mainita sulle jotain tuon suuntaista myöhemminkin", Kenneth sanoi silitellen Beckyn selkää mahdollisimman rauhoittavin ottein.
Kenneth hätkähti Beckyn äkkinäisiä liikkeitä. Hemmetti, tästä ei hyvä seuraisi. Beckyn askeleet parveketta kohti olivat huomattavasti Kennethin omia ripeämmät. Kun Becky katosi parvekkeen puolelle, Kenneth jäi ovelle katselemaan vuoroin molempia naisia. Hän voisi käydä väliin, mikäli homma karkaisi käsistä. Hän tyrskähteli hiljaa Beckyn puhuessa - hän ei todellakaan voinut kuin rakastaa naista, jolta löytyi tuollainen temperamentti.
"Becky, kultaseni..." Kenneth yritti väliin, mutta ei saanut ääntään kunnolla kuuluviin.
Tuskin Becky edes huomasi, että Kenneth oli yrittänyt sanoa jotain.

Kenneth olisi tuskin olisi voinut olla enemmissä määrin samaa mieltä, kuin Becky. Ei häntäkään huvittanut katsella Carlotan naamataulua enää pidempään. Carlota kuitenkin vain katseli Beckya lähinnä huvittuneena. Kenneth tiesi, ettei Carlota puhunut kovinkaan paljoa englantia, mutta kyllä hän sentään kaiken Beckyn sanoman ymmärsi. Kenneth oli siitä varma. Kennethiä koko touhu alkoi hiljalleen kyllästyttää. Carlota oli nähnyt jo aivan tarpeeksi. Olihan hän tietenkin tullut pitkän matkan Espanjasta saakka, mutta oikeuttiko se siltikään tähän kaikkeen? Ei. Vaikka Kenneth oli osittain uppoutunut ajatuksiinsa, häneltä eivät siltikään menneet ohi Beckyn sanat.
"Carlota..." Kenneth ehti aloittaa, mutta Carlota pyöritteli päätään.
"¿Mi magnífico, qué está intentando?" Carlota kysyi Kennethiltä, liikkuen keinahdellen lähemmäs miestä.
Tällä kertaa Kenneth kuitenkin torjui Carlotan, ei antanut tulla lähelleen.
"Carlota. No soy su magnífico. ¿Yu no la consigue, realmente? Apenas vaya, como Becky dijo. No le quiero detrás. Ahora o nunca", Kenneth sanoi hiljaa, painaen katseensa maahan.
Hän ei edes ymmärtänyt, kuinka vaikeaa hänen todella oli ollut lausua nuo sanat. Hän ei todellakaan haluaisi Carlotaa takaisin, nyt tai koskaan. Kenneth ymmärsi sen. Hän ei voisi leikkiä kahden naisen kanssa yhtä aikaa. Samalla takaraivolla muistutti pieni järjen ääni myös Aliciasta, mutta ne asiat Kennethin pitäisi selvittää myöhemmin. Nyt olisi kaikkein tärkeintä saada Carlota tajuamaan, että tämä leikki todella oli ohi.

Mitä hän osaisi sanoa tai tehdä? Kenneth tunsi molempien naisten katseet itsessään, nyt kaikki odotukset olivat siirtyneet häneen. Mitä helvettiä hän osaisi sanoa? Enää Kenneth ei kuitenkaan vaivautunut kääntämään puhetta Carlotalle espanjaksi. Ymmärtäkööt, mitä ymmärtää - loput voisi kaivaa sanakirjan avulla selville.
"Nyt sä lähdet. Mä olen Beckyn kanssa ja rakastan Beckya, mä olen selittänyt sen sulle jo melko moneen kertaan. Jos sä haluat, mä en estä sua jäämästä Lontooseen, mutta mulla on jo täysin uusi elämä. Ja sä... Sä et kuulu siihen", Kenneth sai lopulta sanottua.
Hän siirtyi Beckyn viereen, vetäisi naisen kainaloonsa ja otti lopulta otteen Beckysta molemmin käsin. Hän rutisti Beckyn lujasti itseään vasten, eikä hän jäänyt katsomaan Carlotan reaktiota. Se kuitenkin selvisi, kun Kenneth kuuli kovaäänisen ulko-oven kolahduksen. Yksi luku hänen elämässään oli virallisesti päättynyt, toinen juuri alkamassa. Kenneth suukotti Beckya - tuntui, kuin hän ei olisi saanut tarpeekseen.
"Anna anteeksi. Mun olis pitänyt kertoa sulle Carlotasta", Kenneth sanoi hiljaa.
Hän huokaisi - hänen olisi pakko kertoa Carlotasta jotain Beckylle nyt, kun kohtaus oli jo järjestetty.
"Mä kai kerroin sulle, että asuin Espanjassa vielä pari vuotta sitten?" Kenneth kysyi, halaten yhä Beckya.
"En tiedä kerroinko mä koskaan, mutta mä en asunu siellä yksin. Mä seurustelin Carlotan kanssa - siitä ajasta me asuttiin yhdessä kolme vuotta, oltiin kihloissa puolikas. Se on sinänsä vähän hankala juttu - Carlota oli vaan yhtenä päivänä lähteny, jätti mulle pelkän lapun, jossa se kerto, ettei kannata mennä töihin illalla. Niin - mä kun olin siellä pienessä pokeriluolassa töissä, missä ne pesi samalla rahaa ja teki muitakin poliisien silmiltä suojeltua... Ja sen illan jälkeen mä tulin takasin kotiin. En ollu edes nähny Carlotaa sen jälkeen. Se ämmä vaan... Jätti mut ihan tyhjän päälle. Ja kaikki olikin vaan... Turhaa. Mä oon pahoillani, Becky - mun olis pitäny kertoa sulle aiemmin", Kenneth sanoi.
Äänestä erottui selvästi tuska. Ensimmäistä kertaa elämässään Kenneth todella puhui jollekin siitä suuresta, henkisestä surusta, jonka Carlotan lähtö oli saanut hänessä aikaiseksi. Mikä hulluinta, hän kertoi siitä Beckylle - naiselle. Jota hän todella rakasti.

Becky oli sietokykynsä äärirajoilla, eikä hän toden totta tiennyt, kestäisikö hän enään yhtäkään kaapissa lymyävää luurankoa. Olisiko naisen edes järkevää olla Kennethin kanssa, jos oven takana ravaisi vihaisia espanjattaria enemmänkin?
Kun Kenneth puhui Carlotalle englanniksi ja samoihin aikoihin kietoi kätensä Beckyn ympärille, se noita-akka vihdoin ja viimein lähti - ovet paukkuen.
Näyttelijätär kääntyi kasvot Kennethiä kohden ja sulki silmänsä, huokaisten raskaasti ja syvään. Vihdoin. Hän ei ollut toiselle vihainen, päinvastoin, ainakin mies oli osannut lähettää Carlotan matkoihinsa, eikä täten jättänyt Beckylle varaa arvailla tuon tunteiden todenperäisyyttä. "Ei sun tarvitse anteeksi pyytää", Becky mumisi ja siveli sormillaan itseään pidemmän hahmon rintakehää, samalla kun tuo jatkoi puhumistaan. Kenneth oli kertonut asuneensa Espanjassa ja työskennelleensä pokeriluolassa, mutta Carlotasta tuo ei ollut hänen muistaakseen aiemmin maininnut. Oikeastaan, eipä se olisi Beckylle edes kuulunutkaan, ennen kuin nyt.
Jotenkin naisesta tuntui hyvin, hyvin pahalta Kennethin puolesta. "Mutta nyt sulla on mut ja mä en jätä sua tyhjän päälle", brunette huomautti (jopas hän kuulostikin varsin lohduttavalta) ja tarttui toisen käteen. "Tänne ulos jäätyy", Becky mumisi ja kiskoi Kennethin parvekkeelta takaisin sisälle. Ensimmäisenä silmiin osui lattialle särkynyt viskilasi ja turhautunut murahdus karkasi näyttelijättären huulilta, "Mä siivoan tuon", hän lausahti ja hellitti otteensa miehen kädestä.

Ensimmäisenä Becky haki talouspaperia ja keräsi suurimmat lasinsirpaleet paperinpalasen päälle, sitten hän haki rikkalapion ja siivosi ne pienimmätkin sirut pois.
Heitettyään roskat roskiin nainen hieraisi otsaansa ja jäi katselemaan ympärilleen mietteliään näköisenä. "Voinko mä käydä nyt suihkussa?", hän kysyi edelleen mietteissään, selkeästi rauhoittuneempana kuin äsken. Aivan kuin koko välikohtausta ei olisi tapahtunutkaan, vaikka vielä viisitoista minuuttia sitten se oli totisinta totta ja asunnossa oli käynnissä sellainen sota, josta edes naapurit eivät varmastikkaan olleet jääneet paitsi. Mitä sitten?
Becky kiskoi suuren t-paitansa helmaa ja vilkaisi kelloa, joka ei ollut ennättänyt edes puolen päivän tienoille. Tänään kerkeisi tekemään vaikka mitä, mutta listalta tiputettiin heti alkuun kaikki vähänkin raskas tekeminen - Becky halusi nauttia harvinaisesta vapaaviikonlopustaan ja viettää sen rauhassa Kennethin kanssa. Jos totta puhtaan, häntä väsytti edelleen, mutta sattuneista syistä unien jatkaminen oli keskeytynyt. Näyttelijätär kuitenkin ajatteli, että olisi viisaampaa pysyä nyt iltaan asti hereillä, muuten hänellä tulisi olemaan suuria vaikeuksia päästä maanantai-aamuna ylös (hänellä olisi käsikirjoituksen läpilukutilaisuus kello kahdeksan aamulla). Tuntui sillä hetkellä tolkuttomalta tehdä elokuvia elokuvan perään, mutta tarjous suht isosta roolista 1700-luvun Englannista kertovassa draamassa kuulosti niin vastustamattomalta, ettei Becky voinut kieltäytyä. Muutenkin kuvaukset olisivat osaksi Bradfordissa, joten hän ehtisi näkemään veljiään ja äitiänsäkin. Isästä tuskin tarvitsisi mainita erikseen, sitä miestä Becky ei aikoisi tavata.

Ai niin... Asiasta pitäisi kertoa vielä Kennethillekin. Jollakin tapaa Becky toivoi, että mies haluaisi lähteä hänen mukaansa Bradfordiin edes muutamaksi päiväksi. Kuvausten kestoksi arvioitiin viittä kuukautta, mutta siitäkin ajasta Becky oli oikeutettu kahteen vapaapäivään viikossa ja kuvauksista huolimatta hän kykenisi viettämään vapaa-aikansa Lontoossa (paitsi sen kaksi viikkoa, jonka hän olisi Bradfordissa). Brunette oli kuitenkin mielestään jo maininnut toiselle siitä, että hän otti roolin vastaan. Muusta hän ei ollutkaan sitten puhunut, mutta Kenneth luultavasti ymmärtäisi ja ottaisi asian ihan hyvin.
"Kenneth... Lähdetkö sä mun kanssa Bradfordiin ensi kuun puolessavälissä?", Becky kysyi kohottaen hieman ääntään, koska hän ei tiennyt, missä päin asuntoa toinen sillä hetkellä oli. Ehkä hänen oli aika skarpata ja palata mietteistään tähän hetkeen, tai koko loppupäivä menisi pähkäillessä.
"Ai niin mun piti mennä sinne suihkuun", brunette mumisi enemmänkin itselleen ja rapsutti takaraivoaan itsekseen irvistellen, kävipä ajatukset taas vaihteeksi hieman hitaalla. Näppärästi neiti riisui vartaloaan peittäneen t-paidan ja tiputti sen kylpyhuoneen oven ulkopuolelle, ehkä hän muistaisi korjata sen siitä pois jossakin vaiheessa. Aivan joo, koska Beckyllä oli taipumusta turhamaisuuteen, hän raahasi Kennethin luokse aina omat shampoonsa ja muut kosmetiikkatuotteet, jotka tälläkin hetkellä taisivat olla keittiön pöydällä hänen ylisuuressa käsilaukussaan. Tässä vaiheessa brunette manasi ja kirosi ajattelemattomuuttaan ja hipsi ripeästi keittiöön pelkät alushousut yllään, avasi käsilaukkunsa ja kahmi mukaansa kaikki tarpeelliset purkit, tuubit, purnukat ja pullot.
Matka takaisin kylpyhuoneeseen sujui rivakasti, ovi vedettiin perässä kiinni ja koska kädet olivat sillä hetkellä täynnä, ovi jäi lukitsematta. Becky tiputti kaikki tavaransa kylpyhuoneen lavuaariin, riisui alushousunsa ja viskasi ne likapyykkikoriin ja astui suihkun puolelle. Ensimmäiseksi suihku valutti jääkylmää vettä ja neiti kirkaisi kovaäänisesti ja hyppäsi veden tieltä sivuun. Kun vesi oli hieman lämmennyt, Becky astui suihkun alle ja sulki silmänsä, taivutti päätään taaksepäin ja antoi veden hivellä kasvojaan.

Valehtelematta Beckyllä kesti ainakin puoli tuntia käydä suihkussa, naamioitua kaiken maailman rasvoihin ja kasvoseerumeihin. Kun hän vihdoinkin astui ulos suihkusta hiukset pyyhkeeseen kiedottuina, ensimmäiseksi hän muisti heittää oven ulkopuolelle jääneen t-paidan muiden likapyykkien sekaan.
"Haloo", brunette ilmoitti fiksusti elossaolostaan ja siirtyi keittiöön asettelemaan kaikki kosmetiikkatuotteensa takaisin siihen matkalaukun kokoiseen käsilaukkuunsa. Hän sitten inhosikin tavaroiden edestakaista kiikuttamista.

Viskilasi pirstaleina tarttui suoraan myös Kennethin silmiin. Se sai miehen hymyilemään aavistuksen verran. Hän oli aina rakastanut naisia, joilta löytyi temperamenttia. Sen tosin saattoi päätellä jo typerämpikin - Carlota, Becky... Vaikka naiset olivatkin muutoin erilaisia, ei temperamenttia todellakaan puuttunut. Kenneth hymyili katsellessaan Beckyn siivoavan. Hän olisi vain halunnut painaa naisen itseään vasten ja halata tätä, kertoa, että kaikki todella oli hyvin. Nyt Kenneth oli vihdoin viimein saavuttanut sisäisen rauhansa Carlotasta ja se tuntui ihmeellisen hyvältä. Kuin suuri paino olisi otettu pois hänen rinnaltaan.
"Sen kun menet", Kenneth sanoi hymyillen.
Becky tuntui olevan ajatuksissaan. Kenneth havahtui omista ajatuksistaan siinä vaiheessa, kun hän kuuli Beckyn äänen uudelleen. Hän ei ensin ymmärtänyt tilannetta ollenkaan, kunnes alkoi kaivella mielensä sopukoita. Aivan. Becky oli tainnutkin mainita hänelle roolistaan ja siitä, että osa kuvauksista tehtäisiin Bradfordissa. Ei Kennethillä mitään sitä vastaan ollut, joten hän nyökkäsi ensin hitaasti, vastasi sen jälkeen.
"Mikäs siinä. Mun pitää pyytää se viikko vapaata töistä ja jos ei muuta, niin tulen ainakin osaksi viikkoa", Kenneth sanoi mietiskellen asiaa.
Kyllä hän mielellään Beckyn kanssa lähtisi Bradfordiin. Saisipahan samalla näpäytettyä sille harvinaisen rasittavalle Jacksonille - miehelle, jota Kenneth ei sietänyt silmissään hetkeäkään. Mikäli mies ei olisi ollut kytköksissä Beckyn uraan, Kenneth olisi luultavasti läväyttänyt miestä kasvoille jo lukemattomia kertoja. Kenneth katseli Beckyn touhuamista tämän lähtiessä suihkuun ja jälleen kerran Becky sai hänet hymyilemään. Becky katosi suihkuun, Kenneth puolestaan päätti penkoa kaapeistaan jonkin mukavan elokuvan, jonka he voisivat Beckyn suihkussakäynnin jälkeen katsoa.

Kenneth laittoi elokuvan valmiiksi DVD-soittimeen ja jäi itse sohvalle makaamaan, odottelemaan, että Becky saisi pestyä itsensä. Lopulta naisen kolistelu kantautui suihkun ulkopuolelta.
"Sohvalla, odottamassa sua", Kenneth huuteli vastaan.
Kesti hetki, ennen kuin Becky oli saanut itsensä olohuoneeseen saakka. Beckyn ollessa tarpeeksi lähellä hän nykäisi naisen yllättäen päälleen ja suuteli tätä, antaen käsiensä kiertää Beckyn selässä silitellen. Lopulta Kenneth kuitenkin naurahti Beckyn huulia vasten ja asettui itse paremmin sohvan selkänojaa vasten, tehden tilaa myös Beckylle.
"Laitoin meille leffan - mä saan hyvän tekosyyn silitellä sua ja pitää sua lähellä."

(( Lopetus ))