Goddamn you

// Valerie & Ronnie :--D //

Christopher Kewan

Kello alkoi juuri sopivasti olla sitä aikaa, että pikkulastenhan piti olla jo nukkumassa.. Chris oli muuten vain suuntaamassa jotain uutta juomapaikkaa kävellessään niinkin siistillä alueella kuin Devon Streetillä. Oli välillä hyvä vain kävellä näin hämärällä kaiken ollessa paljon rauhallisempaa kuin missään päiväsaikaan. Eron huomasi heti, vaikka jotain kaupungin äänille tuttuja jarrutus ääniä ja älähdyksiä kuului sieltä täältä. Joistakin taloista raikui jokunen musiikin jumputus, mutta kokonaisuutena paikka oli hillitympi. Vaikka eihän Chris Lontoolaisten ihmisten yö elämästä Rasheeta pidemmälle tiennyt, eikä hänellä olisi muualle mitään asiaakaan. Tämä oli tavallaan ihan rauhoittavaakin. Ei sitä aina jaksanut olla vain juoksemassa ja ryntäämässä tekemisten perään.. Kai siihenkin kyllästyi.

Mies upotti kätensä avonaisen nahkatakkinsa taskuihin melkoisen laiskaan sävyyn. Harvinaisen lämmin talviasustus, kun jalassa olivat farkut ja nahakatakin alla musta pitkähihainen. Sormet hipoivat tupakkaa, vaikka hän oli jo polttanut jokusen kymmenenminuuttia sitten... Eei, kyllä oli pakko. Miehen katse oltiin suunnattu lähinnä kaikkea kauempana näkyvää liikettä kohti, eikä Christopher olisi todellakaan odottanut, että jollakin olisi hänelle asiaa, tai uskaltaisi tulla päätään aukomaan, ellei ollut joku humal..

"Sainpas!", juuri kun Chris oli pysähtynyt tien reunaan sytyttämään sätkäänsä, joku aika kirjaimellisesti hyökkäsi hänen kaulaansa. Automaattisesti mies viskaisi tupakkansa sytkäreineen autotielle, kun kääntyi salamannopeasti ympäri tarttuakseen tämän niinkutsutun hyökkääjän käsivarresta kiinni.
"Tää maailma on niin täynnä ihmisiä ja niistä kaikista törmäsin just suhun! Anna minä rakastan.", joku teini tyttö soperteli mitä sattuu, että puheesta hädintuskin sai edes selvää! Selvästi karannut vanhemmiltaan, mutta läheltä kuului kyllä sellaista ääntä, että olisivat jotkut teini bileet menossa..
"Alas painuu sinne mistä tulitkin.", Chris työnsi ainakin kahta päätä lyhyempää nuorta kauemmas itsestään, mutta samassa tyttö horjahti sen verran, että hyvä kun ei ollut jo ensi askeleillaan lyönyt päätään asfalttiin. "Ennn!", tämä hekotti tarttuen paremmin miehen käsivarresta kiinni. "Nyt ja vähän äkkiä.", tyttöhän melkein sammui syliin! Tällainen yllätys ei ollut kuulunut Chrisin suunnitelmiin, vaan mies katsoikin vähän vaivihkaa ympärilleen olisiko lähistöllä joku muu, jonka ongelmaksi voisi tällaisen tökkäistä.. Sinne menivät Christopherin kuvitelmat Devon Streetin rauhallisuudesta kuin viemäriin.

Tietenkin juuri silloin kun Ronnie oli päättänyt ottaa osaa (enemmän tai vähemmän) kovan tason kotibileisiin ja auttaa niiden järjestelyssä alkoholia lukuunottamatta, ryntäsi itse bileiden järjestäjä ja asunnonomistajien tytär kadulle. Ronnie oli vesiselvä ja oli alusta asti aikonut pysyäkin sellaisena. Limsaa vahvempaa ei kurkusta kaatuisi alas. Ja niin oli varmaan hyväkin, huomioon ottaen, että Ronnie oli saanut huolehtia jo useammasta kännikalasta sen illan aikana. Milloin tilannut taksin ja lähettänyt kotiin, milloin ohjannut pahoinvoivia vessaan, milloin siivoillut mitäkin särkynyttä. Tyttö tiesikin millaisen läksytyksen hänen ystävänsä Lauren saisi vanhemmiltaan ja yritti auttaa siivoamaan jälkiä edes jonkin verran. Ihmeidentekijäksi hänestä ei kuitenkaan ollut, mikä taas tarkoitti sitä, että joko Laurenin sepitykset murtovarkaista tai mistä lie menisivät läpi tai vanhemmat huomaisivat joka tapauksessa jonkin esineen olevan kadoksissa, maton märkä tai tuntemattoman ihmisen nukkuvan sängyssään. Sen, mitä Ronnie oli aikanaan puolestaan huomannut, oli että porukka jäi usein vain hillumaan, vaikka lähdön aika koitti. Ja mitä enemmän viinaa, sitä varmemmin myös jäätiin. Mitään kiirettä ei koskaan ollut minnekään, elleivät poliisit tulleet tarkistamaan papereita - mitä sattui hyvin harvoin, kun asui omakotitalossa.

Ronnie oli parhaillaan keräilemässä tyhjiä pulloja ja tölkkejä keittiöön, kun kuuli kovaäänisen ystävänsä viilettävän ovesta ulos. Ajateltuaan hetken, Ronnie kipaisi viemään pullot ja palasi sitten eteiseen, noukki takkinsa ja lähti perään. Laurenia ei vain näkynyt missään, eikä Lontoon yöhön ollut aina terveellistä lähteä harhailemaan yksin. Siinä oli vaarana sammua kadunkulmaan tai ties vaikka mitä.
"Laurie?" Ronnie huuteli käppäillessään eteenpäin, suunnasta ei tosin mitään tietoa.
Onneksi blondia tyttöä ei tarvinnut etsiä kauaa, sillä tämän humalainen soperrus kuului jo kaukaa. Ronnie suuntasi ääntä kohti ja huomasi ystävänsä tietenkin jonkun epäonnekkaan sattumanvaraisen kulkijan kyljessä kiinni.
"Laurie!" tummatukkainen huudahto ja käveli kohti ystäväänsä tarraten tätä kiinni kädestä.
"Ronnie!" blondi kiljahti takaisin horjahtaen nykäisyn voimasta kiinni Ronnieen. "Tiedätsä että sää oot NIIN nätti."
"Mä oon tosi pahoillani", Ronnie sanoi kääntyen miehen puoleen hetkeksi, mutta tarttui sitten tukevasti kiinni Laurenista. "Mennääs hei takasin."

"Mullon pippalot!" Lauren huudahti ja melkein lähti juoksemaan miestä kohti. "Hei heppu! Tuu meidän mukaan!"
Ronnie ei kyennyt näyttämään luultavasti yhtään sen enempää nolostuneelta. Pitikin. Normaalisti hän olisi voinut istua kotona rauhassa ja lukea jotakin hyvää kirjaa. Hän huokaisi ja kuljetti ystäväänsä kohti kotia.
"Ronnieeee", Lauren marmatti, kunnes päätti tehdä sen, mitä Ronnie pelkäsikin.
Ensin tuntui siltä, että hän olisi saanut harteilleen treenikassin ja puolikkaan. Sen jälkeen Ronnie tiedosti vasta sen, että objekti hänen vieressään ei liikkunut. Ainakaan omilla jaloillaan. Ja ei aikaakaan kun Lauren rysähti maahan melkein makuulleen. Ronnie ei tiennyt itkeäkö vai nauraako. Miten ihmeessä hän saisi nyt tuon takaisin? Yksi ehdotelma olisi raahaus mutta jostain syystä hän uskoi, ettei kukaan olisi siihen niin tyytyväinen. Ja yrittihän tuo nostaa Laurenia jollain tapaa reppuselkäänkin, mutta ei.
"Älä viitsi", Ronnie parahti kovempaan ääneen ja löi lähes hanskat tiskiin.

Varsinainen kännikala tämäkin tapaus. Chris ei onneksi kovin usein saanut hankalia teini taaperoita käsivarsiinsa.. Blondi ei selvästikkään tajunnut mihin suuntaan oli tässä menossa tai kenen mukaan koetti itseään tunkea. Ei, Chris ei todellakaan ottaisi tuollaista mukaansa. Tuskin edes täysi-ikäinenkään. Miehen hermot eivät kestäisi tätä leikkiä kovin pitkään ilman, että tyttö kärsisi mustelmista naamataulussaan. Christopher yleensä onnistui pitämään itsensä suhteellisen rauhallisena pikkulapsien seurassa, mutta näitä versioita ei voitu kutsua enää pikkulapsiksi. Tämä näytti jo säälittävältä, vaikka mies oli saman ikäisenä varmasti ollut usein ihan yhtälaisessa jurrissa. Nyt hän ei kuitenkaan verrannut omia kokemuksiaan, vaan katsoi mumisevaa teiniä turhautuneesti huokaisten. Pitäisivät pentueensa paremmassa kurissa..

Mikä pelastus. Yhtäkkiä kuului selvää huhuilua eksyneelle. Chris kohotti päätään ja eikun lisää väkeä saapui paikalle. Tällä kertaa vähän selvemmän oloinen tapaus. "Sun kaveris.. Jos ottaisit sen vaan talteen.", mies murahti ja osoitti samantien, ettei ollut tyytyväinen tilanteeseen. Ensinnäkään: Christopher ei ollut täysin varma mitä hänen pitäisi tehdä - eikä se ollut tavallista. Toiseksi: tuollaisten ei kuulunut puuttua hänen elämäänsä. Ei sitten ollenkaan. Mies näytti tuimaa ilmettä, kun tummaverikkö pelasti kaverinsa Chrisin käsivarresta. Hän seurasi katseellaan heti sytkärin ja tupakan suuntaa, viittoen jo poistumistaan, kun mies muka kutsuttiin johonkin teini bileisiinkin. Sehän olisi jo ego kolaus jos Chris suuntaisi tiensä sellaisista ovista sisään! "Mä elin jo sen kauden, sori.", hän nosti sytkärin taskuunsa, eikä ennättänyt hitaasti liikkuvaa parivaljakkoa pitkään katsellaan vertailla, kun toinen jo lysähti maahan.. Mikä loppu ja se sai Chrisin jopa naurahtamaan ääneen.

Toinen tyttö ei siis ollut humalassa? Paremminkin kaitsemassa mustia lampaita.. Tätä tilannetta seuratessaan Chris sytytti jo tupakkansa ja ajatellessaan, ettei tummaverikkö saisi tuota raatoa liikahtamaan ennen aamua. Kyllä mieskin tiesi sen verran, eli potkiminen ja tiuskiminen olisi turhaa. Christopher näytti kuin odottavan jotain lyhtypylvään juuressa, mutta (ihmekyllä) viskaisi puoliksi poltetun tupakan olkansa yli, suunnaten kaksikon luokse. "Tarviitko sä apua sen kanssa?", eikä mies ennättänyt antaa selvänä olevan edes vastata kysymykseen, kun kiersi kätensä jo maassa makaavan kainaloiden alta, nostaen istumaan ja pitäen siinä. "Jos sun kaikki kaveris on tässä kunnossa, niin sä tuut seisomaan siinä aamuun asti..", Chris pyöräytti silmiään, aavistuksen kyykistyessään. Tämähän oli häneltä harvinaisen outo päähänpistos tänään.. "Haloo.. Maa kutsuu.", mies vielä oikein esimerkiksi taputteli blondin poskea, mutta ei saanut aikaan kuin pään keikkumista ja muminaa. "Niin typerä tapaus.", Chris mutisi lähinnä itsekseen. Mies vihasi sellaista meininkiä, jossa hänen iltansa pilattiin, ehkä se oli perustelu tälle päähänpistokselle, eli niiden muiden ilo piti tuhota..

Ronnie mittaili mielessään erilaisia keinoja saada Lauren kotiin asti, mutta mikään niistä ei kuulostanut kovin hyvältä.Yksi vaihtoehto olisi ollut lähteä hakemaan pari juhlijaa avustamaan Laurenin kannossa, mutta se taasen vaatisi tytön jättämistä hetkeksi maahan paikalleen. Fysiikan lakien kanssa jos leikittiin, niin miksei, hän olisi tietty voinut kerätä jostain pyöreitä tikkuja ja kirjaimellisesti rullata tämän kotiin, mutta se keino oli jo heti poissuljettu. Liian naurettavaa. Tyttö nosti kädet lanteilleen ja huokaisi ja sisimmässään kirosi Laurenia ja tämän surkeaa viinapäätä ja päähänpistoja. Tähän ne yleensä johtivat. Tai johonkin vastaavaan tilanteeseen.

Eikä nuori neitokainen ehtinyt sanoa juuta eikä jaata, ennen kuin äskeinen mies tarjosi apua.
"Vähän huonot on mahdollisuudet, että saisin raahattua sen takasin yksin", Ronnie päivitteli, vaikkei olisikaan halunnut häiritä miestä sen enempää. "Eikä sitä voi tohonkaan jättää."
Mies nosti Laurenin istumaan ja yritti herätellä tätä, mutta vähän turhaan. Ronnie tiesi jo alusta lähtien, ettei Lauren heräisi sammuttuaan kuin vasta aamulla. Jos edes silloin. Useimmiten kun tämän yöunet pitkittyivät silloin.
"Oon tosi, tosi pahoillani tästä", Ronnie totesi vielä, vaikka oli aiemmin tainnutkin pahoitella.

Chris tarjosi jopa apuaan, muttei oikein saanut vastaukseksi kyllää tai eitäkään. Christopher yleensä meni oman päänsä mukaan, mutta nyt hymähti tyytymättömästi. Tuli tässä samalla todettua, että hän ei pitänyt teini-ikäisistä.. Miehen mielestä ne kaikki olivat samanlaisia kuin sammunut tyttö ja talossa olevat juhlijat. Olisi ollut eriasia, jos Christopher olisi ollut saman ikäinen. Mielenkiinnon kohteet kummasti muuttuivat iän mukaan ja tällaiset teini biletykset olivat kaukana niistä. Hän ei myöskään jaksanut kuunnella tyttelin päivitystä pahoillaan olemista, sillä se ei koskaan johtanut mihinkään. Chris kohdisti toiseen melkoisen syyttävän katseen.
"Nyt jos sä haluat jättää tän tähän kuolemaan oksennukseensa nii sano, koska mä en jaksa olla tässä koko loppuyötä. Sun kaveris tuskin tulee apuun ilman, että sammuu ittekki matkalle. Lopulta sä oot vastaamassa poliisiasemalla kenen idea tää oli.", mies ärähti kertoen totuuden suoraan. Tai ainakin miten hän oletti sen menevän. "Mitä sä teet ilman alkoholia? Ihan perseestä vahtia muita.", hän katsoi toista päästä jalkoihin mittaillen.

"Ääh, nyt mä en jaksa odottaa. Paljon parempaaki tekemistä..", vaikertelisi toinen päänsä kanssa tai ei, mutta Chris turhautuneena repäisi taju kankaalla olevan tytön ylös ja rahtasi sille ovea kohti minkä takaa kaikki muukin melu kuului. Saisi nyt kyllä olla vuoden urotyö tässä..
"Mä en nimittäin halua tippaakaan ongelmia siitä, että joku pikkutyttö hyppää mun niskaan ja päättää sammua siihen. Muistatkin olla vääristelemättä mitään.", Chris puhui selväpäiselle, sillä eihän hän tiennyt mistä koko tämä juttu oli saanut alkunsa. Christopher ei haluaisi olla syytettynä vielä jonkun tällaisen ahdistelustakin vain sen takia, että bileet oltiin järjestetty väärässä paikassa, jossa Chris oli kävellyt väärään aikaan. Ehkä olisi pitänyt olla varuillaan, mutta mieshän ei pelännyt ketään, varsinkaan itseään ties kuinka monta vuotta nuorempia.
"Sano nyt oikeesti minne pudotan tän tai tipautan heti alas.", jos haluttiin tapaukseen jotain liikettäkin, niin Chrisin piti pistää sitä..