Naamiaiset Alician luona

((eli pelijärjestys oli siis mä-Lissu-Kittyh-fiia))

Alicia kierteli asunnossaan tarkistaessaan, että kaikki oli valmiina naamiaisia varten. Hän oli koko päivän koristellut asuntoaan teemaan sopivaksi. Valmisteluihin oli uponnut tuntikausia. Hän oli ollut niin innoissaan, että hyvä kun oli muistanut käyttää Nicoa, joka oli suljettu makuuhuoneeseen, lenkillä.
Hänellä oli mennyt päiväkausia löytää sopiva asu itselleen. Hiuksensa hän oli käynyt kampaajalla laitattamassa nutturalle.

Alicia vilkaisi kelloaan ja teki viimeisen tarkistuskierroksen. Juotavaa löytyi kaikille. Alkoholitonta boolia niille, jotka eivät halunneet juoda. Niille, jotka halusivat, löytyi boolia, kuohuviiniä, viskiä, tummaa olutta. Muutamia harvoja varten oli varattu vodkaa. Syötäväksi hän oli hankkinut sellaisia naposteltavia, että allergikotkin pystyivät niitä syömään. Naposteltavista löytyi erilaisia sipsejä ja vihanneksia dipattavaksi, juusto-savupekonitikut, suolapähkinöitä ja hedelmäsalaatteja.

Alicia oli jaellut kutsuja naamiaisiin muutamalle vastaantulijalle. Hän oli jopa mennyt antamaan kutsun yhdelle yhden illan säädöistään. Hän saattoi vain toivoa, että edes osa kutsutuista tulisi paikalle. Juhlat olisivat hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa yhdessä.. Ovikellon pirahdus kertoi ensimmäisen vieraan saapuneen ja Alicia kiiruhti avaamaan oven.

Kotoa lähtiessään Kenneth oli suoristellut vielä kravattiaan, joka ihme kyllä ei tuntunut kovinkaan puristavalta päällä. Yleensä Kenneth vihasi pukuja yli kaiken, mutta tällä kertaa hän ei säästelisi. Ruskea, vanhanaikainen vintagepuku oli löytynyt isän vaatekomerojen kätköistä, eikä sitä kuulemma välttämättä tarvinut palauttaa. Vielä parempi, vielä parempi. Kun kotiavaimet ja puhelin oli otettu mukaan yhdessä lompakon kanssa, Kenneth oli valmis lähtemään. Hän ei ollut vaivautunut ottamaan varsinaista takkia mukaansa, sillä kävelymatka Alicialle kestäisi hädin tuskin muutamaa minuuttia kauempaa. Alicia asui aivan viereisessä talossa, joten Kennethin ei tarvitsisi kävellä puoltakaan korttelia viileässä ulkoilmassa. Päästyään ulos rappukäytävästä Kenneth sytytti tupakan - sisätiloissa hän ei viitsinyt polttaa, eikä hän tiennyt, oliko Alician asunnossa parveketta. Kenneth ei voinut kuin ihmetellä, miksi hän ylipäänsä oli päättänyt lähteä naamiaisiin. Hänen ajatuksensa olivat edelleenkin sekavat - Carlota, Becky, Alicia - Carlota, Becky, Alicia. Mitä hän oli tekemässä?

Tupakka oli imetty lähes filtteriin saakka hyvin nopeasti, omat ajatukset olivat saaneet Kennethin sen verran kiihtyneeseen mielentilaan. Sen hän kuitenkin tiesi, että hän piti Aliciasta vähintäänkin persoonana - hän ei uskonut osaavansa sitoutua kehenkään juuri sillä hetkellä, eikä siitä onneksi ollut kysymyskään. Hänhän meni tapaamaan Aliciaa vain kaverimielellä, ja eiköhän naamiaisiin osallistuisi heidän lisäkseen muitakin. Alaoven luona Kenneth tumppasi tupakan ja oikoi vielä viimeistä kertaa puvuntakkiaan parempaan asentoon. Nyt hän oli virallisesti valmis.

Kun Kenneth soitti ovikelloa, hän kuuli lähes heti askelten äänet asunnossa. Alicia ei ainakaan säästellyt turhia aikaa. Kasvoille oli pesiytynyt harvinaisen itsepintainen player-Kenneth hymy, se samainen, jota Kenneth yleensä käytti silloin, kun hän halusi hurmata. Kauaa Kennethin ei tarvinut odotella, kun Alicia oli jo avannut oven.
"No mutta hei", Kenneth sanoi pehmeällä äänellä.
Olivathan he tehneet lähempääkin tuttavuutta, joten Kenneth ei turhia aristellut, vaan suikkasi nopean suukon Alician huulille, antoi kätensä silittää hetken naisen poskea.
"Sä olet ainakin nähnyt vaivaa", Kenneth totesi ihailevaan äänensävyyn antaen katseensa kiertää ympäri asuntoa.
Vaikka ajatukset olivatkin sangen sekaisin jokaisen kolmen naisen tähden, Kenneth päätti haudata kaiken ahdistavan mielensä perukoille täksi illaksi. Olihan hänellä ollut erittäin hauskaa Alician kanssa eikä sitä koskaan tiennyt, mihin tämä ilta tulisi päättymään. Hän lämmittäisi Alician sänkyä illan päätteeksi enemmän, kuin mielellään, mikäli niikseen tuli. Yhden illan jutut... Nehän tunnetusti olivat aina uusittavissa.

[Hei käykös kaikille, että nyt ei kirjoiteta mitään himoromaaneja, että jaksaa kaikkien tekstit lukea ja muistaa mitä niissä kerrottiin?]

Nuori neito vetäisi Yellow Avenuelle mustan pitkän takkinsa kiinni ja kietaisi kaulahuivin ympärilleen. Sitten hän hiipi ovelle ja astui varovasti Lontoon yöhön. Puistosta kuului viimeisten juhlijoiden melua ja muutamassa talossa valot vilkkuivat ja musiikki pauhasi. Lontoossa oli aina meno päällä, siellä oli aina jossakin bileet. Ja bileisiin Melodykin oli suuntaamassa. Hän tilasi taksin ja ajoi lyhyen matkan Devon Streetille. Muuten hän olisi voinut hyvin kävellä, mutta ei halunnut pukunsa likaantuvan.

Pian. Melody seisoi Alician oven takana. Hän oli lähtiessään pohtinu kauan, minkä asun hän pujottaisi ylleen. Hän ei halunnut näyttää liian hienohelmalta, mutta ei suostunut kulkemaan ryysyissäkään. Niinpä hän oli pääsynyt punaiseen mekkoon, jonka hän oli löytänyt Sophian vanhasta vaatekaapista. Ja koska kyseessä olivat naamiaiset, hän oli tuonnut mukanaan myös pienen maskinkin. Melody seisoi jalat ja kädet kohmeessa, mutta ei tiennyt uskaltaisiko mennä sisään. Hän oli saannut kutsun sattumanvaraisesti Alicialta heidän vaihdettuaan muutaman sanasen kahvilassa eilen iltapäivällä. Mutta hän ei tuntenut neitoa kovinkaan hyvin, olikohan juhlissa enemmänkin porukkaa? Alkoholia siellä varmasti olisi, mutta hän ei ollut varma halusiko itseään alkoholin takia sekavaan tilaan. Hän tekisi itsestään naurunalaisen varmasti. Melody oli lähtenyt kotoa ilman lupaa ilmoittamatta yhtään, minne oli menossa.
No, se oli kaikki tai ei mitään. Ennen koputusta hän kaivoi esiin pienen peilin mustasta käsilaukustaan ja vilkaisi kampaustaan. Kun hn oli varma, että näytti tyylikkäältä, hän nosti kätensä uudestaan ja koputti.

Kun ovi avautui, Melody hymyili säteilevästi. Hän oli nostanut maskin kasvoilleen ja niiasi hiukan. Sitten hän siirsi naamiotaan ja paljasti kasvonsa, hän säteili edelleen ja astui sisään.
"Ompa sinulla kaunis talo", Melody sanoi ensimmäisenä ja huomasi komean miehen seisomassa hänen lähellään. Kenneth oli komea hieman vanhahtavassa takissaan, hän näytti suorastaan tyrmäävältä.
"Olen Melody", Melody ojensi kätensä ja hymyili toistaiseksi tuntemattomalle herralle. Näistä juhlista saattoi hyvinkin tulla ikimuistoiset. Porukkaa ei varmaankaan ollut tulossa kauheasti, tarjottavia ei nimittäin ollut kuin korkeintaan seitsemälle ihmiselle. Melody päästi helpotuksen huokauksen hiljaa, sillä hän oli todella ajatellut talon olevan tänynnä kaikenlaista sakkia. Melody asteli peremmälle taloon ja vilkaisi ympärilleen. Sisustus oli soma, Melody piti talosta jo tässä vaiheessa. Ja varmasti hän saisi uusia tuttuja illan aikana. Nämä olivat hänen elämänsä ensimmäiset kunnon bileet, hän oli vieraillut vain teekutsuilla, joissa tarjoiltiin jälkiruuan kanssa korkeintaan pikkutilkka brandya.

Olikohan tämä nyt sittenkään ollut niin viisas ajatus? Josh silmäili itseänsä epätoivoisen oloisena eteisen peilistä. Aivan, hänellä oli yllään.. puku. Eikä vieläpä ihan mikä tahansa puku vaan juuri se yksilö niistä kaikista, joka ei Joshin ylle sopinut, ei sitten lainkaan.. Mutta kun teemaksi oltiin kerrottu tanssiaiset niin minkäs teet. Joshin vaatekaappi kun ei tarjonnut kovinkaan laajaa valikoimaa tansseihin sopivista puvuista, joten valinnanvaraa ei ollut eikä näin valittamistakaan. Uusien tuttavuuksienhan takia sinne oltiin ylipäätänsä lähdössä. Mies vilkaisi peilikuvaansa vielä yhden kerran arvioivalla katseella, ennen kuin poistui asunnostaan avaimet ja puhelin turvallisesti housujen taskujen sisässä.

Alicia ei asunut kovinkaan pitkän matkan päässä Joshin omasta asunnosta, joten matka taittui ripeästi kävellen. Itseasiassa he olivat tavanneetkin sattumalta Devon Streetillä, Josh oli viemässä roskia ulos ja nainen oli sattunut kulkemaan siitä ohitse. Hän oli kutsunut sitten miehen naamiaisiinsa ja pienellä suostuttelulla Josh oli lopulta luvannut neidolle ilmestyvänsä paikalle.. Niin ja mies todellakin piti lupauksensa parhaansa mukaan, joten asiasta olisi nyt turha enää luistaa. Tuskimpa siellä niin kamala meno olisi, hyvällä tuurilla Josh saattaisi saada juhlista paljon uusia ystäviäkin.

Ja lopulta Josh löysikin itsensä sen etsimän ovensa edestä.. Syvä huokaisu ja koputus ovelle.. ei se niin paha homma olisi. Kai?
"Mmm.. hei?" Olivat ensimmäiset sanat, jotka herran suusta olivat päässeet kuulumaan oven auetessa. Läheisyydessä seisovien ihmisten ulkonäön perusteella mies oli saapunut täysin oikeisiin bileisiin, joten siinä hän oli ainakin nyt onnistunut. Hän oli kuulostanut niiden perusteelta ehkä hivenen ujolta (..mitä Josh oikeastaan olikin tuntemattomassa seurassa), mutta pieni huulille kohonnut hymy auttoi lieventämään sitä. Josh asteli kynnyksen yli sisälle asuntoon ja pälyili hetken aikaa ympärilleen. Eihän hän ollut ennen täällä käynytkään..

Alicia hymyili nähdessään oven takana Kennethin. Luoja, tämä näytti syötävän komealta puvussaan. Mies oli selkeästi nähnyt vaivaa sen eteen. Neito joutui tekemään kaikkensa, ettei syöksyisi tämän kimppuun ja raahaisi makuuhuoneeseensa, jossa kiskoisi vaatteet tämän yltä. Ehkä myöhemmin se onnistuisi. Tuo mies saisi enemmän kuin mielellään lämmittää hänen sänkyään ensi yönä.
”Hei. Käy toki peremmälle”, hän sanoi ja väisti annettuaan hiukan pidemmän suudelman tämän huulille kuin tämä oli antanut hänelle.
”En mä järjestä juhlia ilman, että mä näkisin vaivaa niiden eteen.”
Oveen koputettiin ja Alicia meni jälleen avaamaan oven. Hän näki naisen, jonka kanssa oli jutellut kahvilassa edellisenä päivä.
”Hei, Melody. Mä toivoinkin, että sä pääsisit.”
Neito päästi naisen sisään ja kehotti vieraitaan käyttämään tarjoilua hyväkseen. Vielä puuttui yksi vieras, jota Alicia odotti saapuvaksi. Kyseinen vieras oli ainoa, jota hän oli saanut suostutella tulemaan. Hän vilkaisi jo tulleita vieraitaan ja näki näiden tekevän tuttavuutta käydessään katsomassa, että makuuhuoneeseen suljetulla Nicolla oli kaikki hyvin.
Missähän Josh viipyi? Alicia oli törmännyt kulkiessaan ohi miehen viedessä roskia. He olivat vaihtaneet muutaman sanan ja hän oli saanut suostutella tätä tulemaan. Mies oli vaikuttanut mielenkiintoiselta ja neito halusi tutustua tähän paremmin.
Alicia avasi hymyillen iloisesti oven ja hymy vain leveni hänen nähdessään Joshin.
”Hei, Josh. Mä jo ehdin luulla, ettet sä tule ollenkaan.”
Hän väisti ovelta päästäen miehen sisään ja sulki sitten oven.
”Mä haluan toivottaa kaikki tervetulleiksi ja nauttikaa illasta!” Alicia sanoi ja hänen katseensa osui Kennethin silmiin esittäen sanattoman pyynnön, että saisi tästä myöhemmin illalla seuraa.

Kenneth asettautui nojailemaan eteisen seinään, kun ovikello soi uudelleen. Tokihan hän olisi voinut mennä istumaan sohvallekin, mutta oli luultavasti kaikkien kohteliaisuussääntöjen mukaista esittäytyä muillekin vieraille. Kennethillä ei ollut mitään käsitystä siitä, keitä muita juhliin tulisi. Se kuitenkin selviäisi pian, sillä oveen koputettiin. Alician kiirehtiessä avaamaan ovea Kenneth asettui nojaamaan entistä rennommin seinää vasten. Alicia avasi oven, tervehtien tulijaa nimellä Melody.
"Hei vaan", Kenneth sanoi hymyssä suin.
Hän ei vielä esitellyt itseään - vieraita tulisi luultavasti lisääkin, ja olisi tympeää esitellä itseään useaan kertaan. Alicia lähti kiertämään asunnossaan, jolloin Kenneth jäi Melodyn kanssa kaksin huoneeseen. Se ei kuitenkaan vaivannut miestä, vaan hän katsahti Melodyyn pikaisesti ja hymyili tälle.
"Saa nähdä keitä muita vielä tulee. En taida tuntea teistä ketään muita ennalta, kuin Alician", Kenneth sanoi juttelusävyyn. Ei mennyt kauaakaan, kun oven suunnalta kuului jälleen ääntä. Ainakin yksi vieras vielä, siis. Kenneth nyökkäsi hänellekin, pitäytyen edelleen samassa asennossa.

Alicia toivotti kaikki tervetulleeksi, Kennethin hymy leveni entisestään. Hän katsoi Aliciaa suoraan silmiin ja hänestä tuntui, että hän ymmärsi Alician sanattoman viestin. Mikäli mahdollista, hymy leveni vielä lisää. Muiden huomaamatta Kenneth vinkkasi Alicialle silmää ja nyökkäsi - kyllä hän voisi jäädä yöksi. Siivousapua seuraavalle päivälle hän sen sijaan ei osannut luvata - voisi olla, että krapula tekisi silloin tuloaan. Tunnelma muuttui asteittain hieman rennommaksi.
"Kenneth Armstrong", Kenneth sanoi molemmille vieraille, joita hän ei tuntenut.
Hieman vanhanaikaisesti Kenneth kätteli molemmat - tietyt tavat olivat juurtuneet tiukkaan. Se, mitä hän oli oppinut vanhemmiltaan, oli yhä jossakin selkäytimessä. Yksi näistä tavoista ehdottomasti oli kättely. Vilkaistuaan ympärilleen Kenneth lähti kävelemään olohuoneeseen - hän valtaisi itselleen ensimmäiseksi paikan sohvalta.

"En minäkään tunne täältä ketään kunnolla - en edes Aliciaa", Melody hymyili seinään nojailevalle miehelle. Miehessä oli jotakin, mistä Melody piti suuresti, mutta toisaalta tämä vaikutti jotenkin luihulta. Melody ei osannut sanoa tarkasti, mistä kiikasti - kenties miehen puhetyyli? Hieman lipevä ja pehmeä...?

Pian Melodyn saapumisen jälkeen ovi kävi jälleen ja sisälle astui jälleen mies. Nuoren neidin mielessä kävi, että kummallisen sattumanko kautta paikalla oli kaksi naista ja kaksi miestä. Pieni pelko hiipi hänen selkärankaansa, mutta hän sivutti ajatukset nopeasti. Naurettavia ajatuksia kerrassan...
Melody ehti juuria riisua takkinsa, kun Kennethiksi esittäytynyt mies pujotteli sohvalle. Melody ei tahtonut olla ensimmäinen syöppö, joten hän ohitti ruokapöydän antimet ja istuutui pieneen nojatuoliin. Hän huomasi olevansa ainoa, jolla oli mukana maski. Hän oli kuvitellut, että kyseessä oli hienommatkin naamiaiset ja tuonut mukanaan naamion. Mutta näytti olevan ainoa, joten hän laski naamion pienelle pöydälle, suoristi mekkonsa ja otti hyvän asennon.

Syntyi hiljaisuus, jonka rikkoi vai kahiseva ääni, kun Melodyn jalka heilui edes takaisin. Hän huomasi pientä silmäpeliä Alician ja Kennethin välillä, vai näkikö hän sittenkin väärin? No, ehkä se selviäisi illan aikana. Melody olisi tahtonut ehodottaa pullonpyöritystä, mutta ei uskaltanut. Ja eikö se ollut vähän nuoremmille tarkoitettu peli? Vai oliko sittenkään.. Ehkä jossakin vaiheessa iltaa sitten.
"Olen muuten Melody, meitä ei ole vielä esitelty", Melody tervehti Joshia. Hän ojensi kohteliaasti kätensä, niin hänelle oli opeteltu. Ja vaikka seura vaihtuikin Yellow Avenuelta Devon Streetin väkeen, ei Melody nähnyt syytä, miksi hän ei saisi olla kohtelias.
"Onko illaksi mitään kummempia suunnitelmia

Josh nyökkäili tervehdykseksi vielä ja jopa kätteli Kennethiksi paljastautuneen miehen kanssa ja esitteli itsensäkin herralle. Vaikka Josh tiesikin melko paljon hyvistä käytöstavoista ja sen sellaisista, niin kättely oli vielä jonkin verran vieras käsite hänelle. Hänen tapoihinsa ei nimittäin oikeastaan kuulunut mikään uusien tuttavuuksien kanssa kättely, paitsi sitten virallisimmissa tilanteissa. Mutta ainahan sitä sai oppia jotain uutta, eikö? Mies pälyili taas hetken aikaa ympärilleen ja pian näkökenttään osuikin vasta kunnolla ensimmäistä kertaa Alician esille pistämät ruoat ja juomat. Noin paljon juomia neljälle henkilölle? Ohhoh.. No ei siitä mitään haittaakaan varmaan olisi.. Tai sitten olisi. Jos joku vieraista päätyisi ottamaan vaikkapa muutaman liikaa ja viettäisi loppuiltaansa tehden enemmänkin läheisempää tuttavuutta posliinisen vessanpöntön kanssa kuin näiden uusien ihmisten? No tuskin, kaikki nämä henkilöt vaikuttivat olevan järkempää tyyppiä ja näin he siis tajuaisivat omat rajansa alkoholin käytön suhteen.

"Josh, hauska tavata", mies esittäytyi sitten Melodylle ja tarttui tämän ojentamaan käteen hymyillen ystävälliseen sävyyn naiselle. Hän oli ensin hivenen epäröinyt taas sitä kättelyä, mutta ei kuitenkaan antanut sen näkeä reaktiossaan. Nämä ihmiset näyttivät kunnioittavan todenteolla hyviä ja kohteliaita käytöstapoja, joten mikäs siinä sitten. "Ei oikeestaan, muuta kun että näihin juhliin piti tulla.. Ja täällä mä sitten olen."
Josh oli myöskin huomioinut sen, että Alicialla ja Kennethillä näytti olevan jotain pientä (tai sitten suurempaa) jännitettä välillään, mutta yritti olla kiinnittämättä asiaan huomiota sen enempää. Eihän asia hänelle mitenkään kuulunut, yksityiselämänsä kullakin. Mies siirsi katseensa hetkeksi pois Melodysta, takaisin juomien suuntaan. "Taidan ottaa jotain juotavaa, otatko säkin?"

Alicia hymyili pienesti Kennethille tämän nyökätessä ja iskiessä silmää. Tämä oli ymmärtänyt hänen sanattoman pyyntönsä. Hän kuitenkin raastoi silmänsä pois tästä, etteivät Josh ja Melody ihmettelisi liikaa. Hän näki miehen pujottelevan sohvalle ja hetken kuluttua hänen kahvilassa tapaamansa nainen nojatuoliin.
Neito kävi laittamassa juhlia varten hankkimansa cd:n pyörimään hiljaiselle, mutta sen verran kovalle, että sen kuitenkin kuuli. Häntä harmitti, etteivät muut kutsutut olleet tulleet. Hän oli jaellut niitä aika monelle ja vain kolme oli ilmaantunut.

Alicia piti hymyn huulillaan salaten harminsa vierailtaan. Hän oli töissä oppinut hymyilemään ilman, että ulospäin näkyi jonkin olevan vialla. Hän kävi hakemassa itselleen tuhdin lasin viskiä ja asteli parvekkeen oven lähelle.
”Tupakointi tapahtuu parvekkeella”, hän sanoi yhä hymyillen. Hän otti askinsa ja sytkärinsä ikkunalaudalta mennen parvekkeelle, jossa sytytti tupakan välittömästi. Hän antoi siellä hymynsä hyytyä poltellessaan. Viileä ilma nostatti ihon kananlihalle, mutta hän ei välittänyt siitä. Alicia huokaisi hiljaa. Hän tunsi itsensä epäonnistuneeksi, kun oli järjestänyt juhlat, joihin oli ilmestynyt vain kolme ihmistä. Ehkä näistä kuitenkin saataisiin hyvät juhlat.

Hän joi viskilasinsa tyhjäksi ja sytytti toisen tupakan heti perään. Kohta voisi hakea lisää juotavaa. Hän tajusi myös, ettei ollut suunnitellut juhlien ohjelmaa kunnolla. Hän oli ajatellut heidän tanssivan, mutta ei sen enempää. Ehkä kaikki eivät halunneet tanssia.

Myös kaksi muuta vierasta olivat ilmestyneet olohuoneen puolelle, Kenneth asettui sohvalle hieman kapeammin. Ei hänen ollut tarkoitus sentään koko sohvaa vallata. Kenneth kuunteli hiljaisena muiden keskustelua, hän ei viitsinyt käydä itse keskeyttämäänkään sitä. Hän vilkaisi pikaisesti ympärilleen - juotavaa ja syötävää oli vaikka kuinka paljon. Katse käväisi myös Aliciassa tämän lähdössä tupakalle parvekkeelle. Onneksi Kenneth oli ottanut omiensa lisäksi myös toisen askin - bileissä ei koskaan tiennyt, paljonko tulisi polttamaan. Eipä Kennethillä tosin ollut pitkä matka kotiinkaan hakemaan lisää tupakkaa, mutta - joka tapauksessa. Kenneth nousi verkalleen sohvalta, käveli pöydän luokse. Hän ei ilmeisestikään ollut ainoa, joka oli hakemassa juotavaa.
"Mitä te yleensä tykkäätte juoda?" Kenneth kysäisi molemmilta.
Asia kiinnosti häntä - ehkä se oli jollain tapaa hänen ammattinsa varjopuolia, jos asiaa niin saattoi nimittää. Hän ei kuitenkaan ainakaan vielä halunnut valottaa asiaa muille - vaikka Kenneth työskentelikin baarimikkona, se ei tarkoittanut sitä, että hän olisi kuitenkaan tiennyt aivan ylenpalttisesti juomista. No - ainakin hän osaisi illan mittaan sekoitella omat juomansa, jos niikseen tuli. Kennethiä ei kuitenkaan huvittanut alkaa sotkea vielä tässä vaiheessa, joten hän otti itselleen lasiin boolia. Hän lähti astelemaan parvekkeelle - Alicia oli juuri sytyttelemässä toista tupakkaa. Kenneth kävi lähelle Alician viereen, kietoi toisen kätensä hetkeksi naisen lanteille.
"Kaikki okei?" hän kysyi hyvin hiljaa, antoi pienen suukon ohimolle.
Sen jälkeen hän kuitenkin vetäytyi kauemmaksi, jotta he Alician kanssa eivät aiheuttaisi enempää epäilyksiä. Kenneth otti askistaan tupakan ja sytytti sen, puhaltaen ensimmäiset savut ilmoille. Hän maistoi lähes heti perään Alician tekemää boolia ja nyökkäili hyväksyvästi.
"Tiedätkö, susta tulis hyvä barista", Kenneth sanoi hymyillen.

Melody nyökkäsi Joshille. "No, minäkin voin ottaa jonkun lasillisen", hän sanoi ja nousi paikaltaan. Hän käveli notkuvaan ruokapöytään ja vilkuili hetken tarjoiltavia. Oli boolia ja hiukan tujumpiakin.. hmm, liköörejä kenties. Melody oli vain kerran eläessään käynyt baaarissa ja tutustunut siellä olueen. Se oli maistunut melko järkyttävältä, joten Melody päätti ottaa lasillisen boolia. Hän ei todellakaan ollut kulmakunnan kovin juomari, hän ei kauheasti alkoholijuomista välittänyt, koska ei ollut niitä kunnolla juonnutkaan - vain baarireissullaan. Hän kauhaisi lasiinsa boolia, jossa kelluskeli mandariinin pikkuisia paloja. Melody kaatoi ensin itselleen ja nosti sitten kauhaa toistamiseen ja siirsi katseensa Joshiin.
"Kaadanko sinullekin?" hän kysyi ja kohotti kauhaa kysyvästi. Melody oli juuri palaamassa takaisin nojatuoliin, mutta huomasi että Kenneth saapui myös ottamaan lasillisen. Tämä tiedusteli pehmeällä äänellään, että mitä he yleensä tykkäsivät juoda. Melody odotti, että Josh vastasi.
"Perusbooli on parasta", hän totesi ykskantaan ja kohotti hieman lasiaan. "Sinullekin näyttää kelpaavan." Kenneth poistui tupakalle Alician kanssa. Tupakoinnista Melody ei niinkään perustanut, mutta jos halusi käydä sauhuttelemassa, se oli jokaisen oma asia.

Melody palasi paikalleen ja ehkä hiljaa mielessään toivoi, että Josh liittyisi mielummin hänen seuraansa kuin lähtisi ulos tupakoijien mukaan. Melody vilkaisi parvekkeelle ikkunasta ja näki Kennethin kevyen suudelman. Noiden kahden välillä taisi todellakin olla jotakin meneillään. Sitten neiti käänsi katseensa Joshiin. Hän oli heti huomannut tämän astuessa sisään suloiset suklaasilmät ja siistit hiukset. Melody rakasti Beatlesien musiikkia ja jotenkin hänelle tuli Joshista mieleen George Harrison. Nuorukaiselta puuttui enää vain kitara kädestä.
"Tiedätkö, mutta minulle tulee sinusta mieleen aivan George Harrison Beatlesin ajoilta. Kitara vain puuttuu", Melody tuumasi. "Rakastan kitaraa, kanteletta ja ukulelä, jota myös itse osaan soittaa." Nuori naikkonen tykkäsi keskustella musiikista, sillä se oli yksi hänen intohimoistaan. Vaikeina aukoina musiikki sai hänet aina rauhoittumaan ja unohtamaan murheensa edes hetkeksi.

He olivat sitten siirtyneet Melodyn kanssa pöydän luokse, jolle tarjolle laitetut juomat oli aseteltu. "Joo, kaada vaan", Josh vastasi neidon kysymykseen ja ojensi lasiaan kauhan alle, jotta hän saisi juoman siihen kaadettua. Lopulta molemmat olivat saaneet juomansa ja mies oli vilkuilemassa taas ympärilleen, kuin etsien paikkaa minne asettuisi kunnes sitten toisen miehen ääni kiinnitti hänen huomionsa. Jaa, että mitä Josh tykkäsi yleensä juoda..? No yleensähän mies tyytyi ihan perus olueeseenkin, mutta välillä toki hän nautti vahvempiakin (vodka, viski) juomia.. Riippui täysin tilanteesta. Niin ja myös erilaiset viinit kelpasivat tälle herralle vallanmainiosti. Booleja ja drinkkejä Josh harvemmin nappaili, mutta olihan se ihan hyvää vaihtelua nautiskella välillä muutakin kuin sitä tuttua ja turvallista, kuten esimerkiksi nyt. "Hmm.. olut menee aina", mies päätyi lopulta pienen harkinnan jälkeen vastamaan ja hymyili pienesti.

Kenneth näytti sitten katoavan parveekkelle tupakoimaan ja ajatus yhdestä savukkeesta oli ruvennut vaikuttamaan Joshin päässä hyvältä idealta - kunnes sitten äkkäsi myös Alician olevan Kennethin seurassa ja nuo kaksi näyttivät olevan melko.. läheisissä tunnelmissa. Ei Josh heitä kehdannut keskeyttää ja tunkea mukaan seuraksi, joten hän päätti unohtaa ajatuksen tupakasta ainakin toistaiseksi. Olihan hän muutaman savukkeen juuri sopivasti ehtinyt polttaa ennen tänne tuloa, joten ei siinä ajassa ehtisi mitään kamalaa hengenhätää tulla. Josh palaili lopulta myös itsekin paikalleen takaisin Melodyn kanssa.
"George Harrison? Ai.. no kiitos", mies naurahti pienesti naisen toteamukselle siitä, että Josh muistutti hänen mielestään Beatlesien George Harrisonia. Häntä oli ennenkin verrattu Beatlesin jäseniin, joten tavallaan se ei tullutkaan yllätyksenä.. Mutta silti se sai hänen mielensä aina kohoamaan aavistuksen verran korkeammalle, sillä Josh arvosti itsekin kovasti kyseistä yhtyettä ja sen tekemää musiikkia. Ja vielä enemmän hänen mielialaansa kohotti se, että Melody oli ottanut musiikin puheenaiheeksi. Musiikista oli aina mukava keskustella seurassa kuin seurassa.
"Ukuleleä? Sehän on hienoa." Josh vaihtoi asentoansa sohvalla mukavammaksi, ristien jalkansa ja joi boolilasillisestaan kulauksen. Hän katsoi Melodya nyt täysin uudella tavalla. Mielenkiinnolla. Niin, nainen oli onnistunut juuri äsken herättämään miehen mielenkiinnon puhumisellaan ja Josh tahtoisi mielellään tietää lisääkin kyseisen neidon musiikkiharrastuksesta. "Minä soitan myöskin kitaraa, itseasiassa veljelläni ja mulla on yhteinen bändikin kasassa.. Mutta miten sinä ukuleleen olet päätynyt?" Miehen huulille oli kohonnut veikeä hymy, kun hän puhutteli Melodya ja joi taas lasistaan.

Alicia poltteli toista tupakkaansa rauhassa, kun hän sai seuraa. Hän tunsi suukon ohimollaan ja käden lanteillaan. Kenneth. Neito huokaisi hiljaaa. Hän väänsi hymyn huulilleen.
”On. Harmittaa vain, ettei enempää tullu, vaikka mä olin kutsunu useamman ihmisen.”
Hän poltti tupakkansa ja katsoi miestä. Hän suuteli tätä nopeasti ja palasi sisälle.

Alicia huomasi muiden vieraidensa siirtyneen istumaan sohvalle. Hän haki itselleen boolia mennen sitten istumaan nojatuoliin. Vaikka Kennethin seura kiinnosti, niin hänellä oli myös kaksi muutakin vierasta, joita pitäisi myös viihdyttää. Hän joi hieman lasistaan pitäen hymyn huulillaan. Häntä harmitti yhä, ettei enempää vieraita tullut. Toivottavasti kukaan ei ajatellut, että hän oli järjestänyt juhlat vain parittaakseen muita. Se ei todellakaan ollut hänen tarkoituksensa.

”Toivottavasti booli on juotavaa. Pakko myöntää, että mä tein sitä ensimmäistä kertaa”, Alicia sanoi sohvalla istuvalle kaksikolle. Hän näki sivusilmällä Kennethin tulevan parvekkeelta, mutta hän piti huomionsa kaksikossa. Hyvä emäntä huomioi kaikki vieraat.

Kenneth ymmärsi Alician kannan. Tokihan se harmitti, kun osa kutsutuista jätti tulematta. Kenneth vilkaisi Aliciaan rohkaisevasti. Mistä sitä tietäisi, vaikka illasta kaikesta huolimatta tulisi vaikka kuinka mukava. Ainakin Kennethin mielestä Josh ja Melody olivat vaikuttaneet mukavilta, eikä hän uskonut illan jäävän tylsäksi. Toki Kennethkin huomasi sisälle vilkaistessaan, että Josh ja Melody olivat jääneet enemmän keskenään, kun hän ja Alicia olivat tulleet tupakalle. Kenneth kuitenkin päätti vakaasti, ettei keskittyisi pelkästään Alician seuraan. Sen hän ehtisi tehdä myöhemminkin. Kun Alicia lähti sisälle, Kenneth imaisi vielä viimeiset savut tupakastaan ennen, kuin tumppasi sen. Myös lasillisensa boolia Kenneth oli saanut juotua tyhjäksi. Hän ei kuitenkaan jättänyt lasia parvekkeelle, vaan nappasi sen mukaansa sisälle ja ennen olohuoneeseen menoa hän kävi hakemassa keittöstä lisää boolia. Se oli onneksi sen verran laimeampaa, ettei se ainakaan tuntunut aivan heti käyvän päähän. Tässä tosin saattaisi käydä hyvinkin perinteisesti - Kenneth joisi boolia hyvillä mielin pitkän aikaa, kunnes huomaisi olevansa tukevassa humalassa.

Omille ajatuksilleen Kenneth vain hymähti, kun hän itse etsi sohvalta vapaan paikan ja alkoi katsella ympärilleen. Ihmiset näyttivät keskustelevan keskenään jostakin, mistä Kenneth heti alkuun ei saanut ollenkaan kiinni. Hetken aikaa kuunneltuaan hän kuitenkin ymmärsi edes suunnilleen, missä mentiin. Puhe oli musiikissa. Kun sopiva tauko tuli, myös Kenneth osallistui keskusteluun. Hän ei kuitenkaan halunnut suoralta kädeltä keskeyttää toisten keskustelua.
"Mä oon aina halunnut oppia soittamaan jotain, mutten koskaan oo ollu tarpeeksi musikaalinen. Josh - minkä niminen bändi teillä on sun veljen kanssa?" Kenneth kysyi.
Tällä kertaa hän oli myös aidosti kiinnostunut, luultavasti sen saattoi erottaa myös miehen äänestä. Hän hymyili sekä Melodylle että Joshille, vilkaistessaan Aliciaa hän hymyili myös tälle. Musiikki soi hiljaa taustalla, ehkä Kenneth voisi jossain vaiheessa iltaa vaikka tanssiakin.

Pian Alicia liittyi heidän seuraansa. Tämä kommentoi booliaan ja vasta nyt Melody maistoi sitä ensimmäisen kerran.
"Tämähän on erittäin hyvää, ei liian kirpeää, mutta sopivasti makea", Melody innostui kommentoimaan ja sekoitteli boolia pyörittelemällä lasia kevyesti ympäri. Melody huomasi vasta nyt, että myös Kenneth oli liittynyt heidän seuraansa - mukanaan vastatäytetty boolilasi. Ilmassa leijui tupakan ikävä haju, mistä Melody ei pitänyt yhtään.Sitten Melody kääntyi vastaamaan Joshille. Samalla hän pyöritteli boolilasiaan kädessään.
"Innostuin soittimesta ihan vahingossa. En oikeastaan ole ihan varma miten minä siihen päädyin, se on paljon harvinaisempi kuin kitara, joten en osaa yhtään edes veikata miksi juuri ukulele eikä kitara", Melody naurahti. Hän ei tosiaankaan tiennyt, että miksi ukulele. Ehkäpä Yellow Avenuella joissakin puutarhajuhlissa joku oli soittanut ja hän oli siitä innostunut? Melody oli soittanut jo todella monta vuotta, hän aloitti ollessaan noin viiden, joten ei hän osannut palata ajassa eli viittätoista vuotta taaksepäin.
Juuri kun Melody oli kysymässä Joshin bändistä, Kenneth osallistui keskusteluun ja suorastaan varasti sanat hänen suustaan.

Kenneth hymyili ystävällisesti ja Melody vastasi kohteliaasti hymyyn. Oli mukavaa huomata, että vaikka hän ei tuntenut näitä ihmisiä ennestään lainkaan, nämä halusivat tehdä tuttavutta hänen kanssaan.
"Osaatko sinä soittaa jotain muuta soitinta kuin kitaraa? Tai entä sinä Alicia?" Melody kysyi ja vilkaisi viereisellä sohvalla istuvaa Aliciaa. Melody henkilökohtaisesti rakasti musiikkia, hän piti sen kuuntelusta ja sen soittamisesta. Joillekin TV tai vaikka kirjasto olivat elämän ehtoja, Melodylle musiikki. Hän ei voisi elää ilman musiikkia, se oli paraas lääke lähes jokaiseen vaivaan.