Bevinin kauppa ja muu valtakunta

Tähän tulee kuvia sun muuta, kauppa 70-lukulainen, persoonallinen pikku kauppa.

Päivä oli ollut tavallista kiireisempi, kassa oli kilissyt yllättävänkin mukavaan tahtiin ja Bevin uskalsi jo unelmoida katon remontoinnista, taikka uudesta kassakoneesta, vanha oli vanha. Todella vanha, luultavasti ollut kaupassa yhtä kauan kuin tilan seinätkin. Sinällään kone toi koko kauppaan tunnelmaa, mutta oli auttamattomasti jäljessä sivistyksestä.

Iltaan kääntynyt kuuma kesäpäivä oli ollut hikinen ja vaaleaverikkö oli kiitollinen leudosta, hieman viileästäkin tuulenvireestä joka pääsi putiikkiin sisälle avonaisesta ovesta. Laskeva aurinko oli värjännyt kadut kullallaan ja kaupan olisi pitänyt olla suljettuna jo useita tunteja, mutta Bevin ei ollut halunnut sulkea kauppaansa vielä. Sinisilmä halusi välttämättä jotain tekemistä, jotain joka vei ajatukset muualle lähes mustista silmistä ja tatuoidusta ihosta, varsinkin kun vaaleaverikkö oli loukkaantunut Daytonin katoamisesta. Siksi tyttöä ärsyttikin säpsähtely ja toivonpilkahdukset joita jokainen sisäänastuva asiakas oli päivän mittaan vaaleaverikölle tuottanut. Sinisilmä oli vihainen itselleen oman toivottomuutensa takia, eihän hän voinut kaivata miestä joka oli suurin piirtein hylännyt hänet vieraaseen asuntoon sen jälkeen kun oli saanut Bevinin antautumaan itselleen täysin. Jääräpäisesti tyttö sysäsi Daytonin hyvin syvälle piiloon aivojensa sopukkoihin ja kielsi itseään enää ajattelemasta miestä.

Saadakseen muuta tehtävää vaaleaverikkö hyppäsi jaloilleen, katuen heti tekoaan, sillä kylkeä aristi yhä. Onneksi luita ei kuitenkaan ollut murtunut. Hieman varovaisemmin sinisilmä asteli ilmoitustaululle ja tutkaili ilmoituksia, useat olivat jo aikoja sitten vanhentuneita. Päättäväisesti Bevin alkoi repiä selvästi vanhentuneita ilmoituksia irti.

(Koitan lueskella noita Bevinin ja Daytonin välisiä pelejä tässä, eli en toistaiseksi ole ihan vielä perillä mitä kaikkea on tapahtunut... Mutta ei se varmaan nyt haittaa.)

Will oli lähtenyt käväisemään ulkona, huomattuaan että kaunis päivä oli muuttunut vielä kauniimmaksi illaksi. Hänestä tuntui nykyään, että harva osasi arvostaa auringonlaskua, joka värjäsi pilvet punaisiksi ja kadut kultaisiksi. Will oli eksynyt Rashee Roadille, joka tuntui ainakin vielä olevan melko rauhallinen. Hän ei usein käynyt Rashee Roadilla, mutta nyt hän oli lähtenyt sinne päin toivoen, että eräs levykauppa olisi auki. Kaupalla tuntui olevan kovin epäsäännölliset aukioloajat, joten yrittänyttä ei laiteta. Päästyään riittävän lähelle, Will huomasi kaupan oven tosiaan olevan auki.

Rennoissa, reisistä kuluneissa farkuissa ja vihreässä nuoren miehen pienikokoisuutta korostavassa t-paidassa Will astui ovesta sisään. Hän puhalsi hiuksia pois silmiltään ja huomasi kauppaa emännöivän naisen tarkastelevan seinällä olevia ilmoituksia. Will pohti hetken, häiritsisikö toista avaamalla suunsa, mutta päätti sitten toimia kohteliaasti. "Moi" hän tervehti pienen nyökkäyksen kera ja siirtyi levyhyllyille. Hänellä ei oikeastaan ollut mitään erityistä mielessään, mutta levyjä oli aina mukava katsella. Toisinaan löytyi jopa jotain mielenkiintoista ihan pelkän katselun kautta. Will kierteli ja kaarteli levyhyllyjen välissä, välillä vilkaisten selkäpäin olevaa myyjätyttöä. Viehättävä nainen ei toki ollut ainoa syy miksi Will toisinaan käväisi juuri tässä levykaupassa, vaan monipuolinen valikoima. Silti Williamista oli aina välillä mukavaa katsella tuota naista, jonka kanssa hänellä tuskin ikinä tulisi olemaan syvällisempää suhdetta.

(Eipä ole kovin hyvä alku, mutta kai me tästä johonkin päästään.)

Sinä aamuna Bevin ei juuri ollut jaksanut kaivaa päälleen mitään erikoista, tytöllä oli yllään valkoinen pellavapaita, joka ei juurikaan korostanut vaaleaverikön hoikkuutta, sillä se oli ilmava, ei alkuunkaan vartalonmyötäinen, vain liikkuessa paita toi esiin sinisilmän vartalon muotoja. Ikivanhat farkut olivat yksinkertaiset, tavanomaiset, hieman resutkin, sillä toinen takatasku oli repeytynyt irti aikoja sitten. Syytä siihen Bevin ei jaksanut muistaa. Vaaleat kiharansa tyttö oli kiinnittänyt kahdelle letille, sillä valtoimenaan paksut hiukset olisivat olleet tukahduttavan kuumat. Meikkiä oli vain sen verran että tyttö oli saanut jo parantumaan päin olevat mustelmansa piiloon kasvoiltaan, niiden synnyttämät kysymykset saivat vaaleaverikön vaivaantumaan.

Bevin ei aluksi edes huomannut sisään ilmestynyttä miestä, ei ennen kuin tämä tervehti tyttöä ja sai tämän keskittyneisyyden herpaantumaan. Ei sinisilmä yleensä yrittänyt niin kiihkeästi uppoutua siihen kuka myi vanhaa kitaraansa ja kenen bändi kaipasi mitäkin, mutta jo pitemmän aikaa vaaleaverikkö oli kiihkeästi halunnut muuta ajateltavaa.
"Hei." tyttö tervehti nostaen iloisen hymyn huulilleen, ilmeen kirkastuminen myös kadotti täysin keskittymisen synnyttämän rypyn otsalta ja sai sinisiin silmiin uutta eloa. Bevin tunnisti miehen hoikan ja hieman hoitamattoman ulkonäön. Tyttö oli aina pitänyt toisen olemuksesta, se oli hyvin kaukana Daytonin raamikkaasta ja tilan haltuun ottavasta olemuksesta, siinä oli herkkyyttä. Lisäksi vaaleaverikkö oli usein seuraillut toisen jollain tavalla rauhoittavaa käyskentelyä kaupassaan, kirkkaat vihreät silmät kertoivat että miehellä oli todellakin jotain sanottavaa, eikä tämän olemus säteillyt vaarallisuutta, vaan jotain täysin muuta. Ja se sai Bevinin olon kodikkaaksi.

Kuitenkaan tyttö ei ollut arkuuttaan ja ujouttaan uskaltanut koskaan todella puhua toiselle, kuin peläten sen särkevän sen kuvan jonka vaaleaverikkö oli miehestä päähänsä maalannut. Sinisilmä huomasi olevansa jopa tyytyväinen ettei ollut ehtinyt sulkea liikettään vielä. Bevin heitti vanhat ilmoitukset pois ja palasi takaisin paikalleen tiskin taakse, josta näki koko kauppaan ja ovelle samanaikaisesti, hetkeksi tyttö unohtui ihailemaan auringon luomaa näkymää jonka saattoi nähdä avonaisesta ovesta.

Will nosteli silloin tällöin kiinnostavan oloisia levyjä riveistä, mutta päätyi kuitenkin laittamaan ne kaikki takaisin. Hän olisi halunnut kuunnella levyt läpi ennen ostoa, eikä nyt uskaltanut ostaa mitään tietämättä millaista musiikkia olisi vastassa. Hetken Will mietti, viitsisikö kysyä myyjältä apua. Tyttö nyt vain tuntui olevan aivan omissa ajatuksissaan tiskin takana, katsellen ulos ovesta. Will keräsi vielä hetken rohkeutta kierrellen hyllyjä ja löntysteli ympärilleen vilkuillen kohti tiskiä. Will vilkaisi ulos ovesta, sinne minne tyttö tiskin takana tuijotti. Taivaanrannassa auringonlasku oli kauneimmillaan ja värjäsi koko taivaan vaaleanpunaiseksi. Kirkkaan sininen taivas vaaleanpunaisten pilvien alla oli taas niitä kuvia, jotka Will olisi halunnut säilyttää ikuisesti, mutta joita ei mitenkään olisi saanut talletettua valokuviksi yhtä kauniina.

Will repäisi katseensa irti auringonlaskusta ja räpytteli muutaman kerran silmiään totutellessaan vähän pimeämpään sisätilaan. "Aika kaunista." Will totesi ja heilautti päätään ulko-ovea kohti, saaden taas hiuksia heilahtamaan silmilleen. Hän pyyhkäisi kädellä hiuksia pois ja alistui siihen, että ne palaisivat joka kerta lähes samalle paikalle. Will tarkasteli hetken edessään olevaa naista, letitetyissä hiuksissaan ja pellavaisessa paidassaan. Hetken kuluttua hän kuitenkin tajusi kuinka tyhmältä varmasti näytti, tuijotellen toista sanomatta mitään. "Siis, ajattelin kysyä että osaisitko suositella mitään levyä? Jotain indie-tyyppistä, jotain rentoa ja kevyttä." Will sanoi keksien omasta tunnetilastaan millaista musiikkia tahtoisi. Nyt kun hän oli avannut suunsa ja saanut sieltä ulos jopa jotain järkevää, Will saattoi hyvällä omatunnolla katsella tyttöä suuriin siniharmaisiin silmiin.

Toisen ääni repaisi Bevinin takaisin todellisuuteen ja nykyhetkeen, tytöltä vei hetki täysin sisäistää se mitä mies oli juuri sanonut ja kohdistaa katseensa tummaverikköön joka taisteli hiustensa kanssa. Vaaleaverikkö hymyili hieman hajamielisesti, nyökäten ja päätti ryhdistäytyä, ei asiakkaita, tai ihmisiä yleensäkään näin kohdeltu.
"On, illat ovat lempiaikaani." sinisilmä vastasi vilkaisten vielä kerran auringon maalaamaa maisemaa. Tyttö hämmentyi hieman toisen katseesta, esti nipin napin punastumisen, onneksi mies puhui.

"Aa, tiedän muutaman ihan hyvän.." Bevin vastasi helpottuneena tekemisestä, sillä toisen vihreiden silmien katsominen tuntui jonkin sortin petokselta, tyttö asteli levyhyllyjen välistä määrätietoisesti ja pysähtyi hetkeksi, näyttäen miettivältä. Sitten ilme taas kirkastui ja vaaleaverikkö kaivoi muutaman levyn käsiinsä palaten tiskille miehen luo niitä tutkaillen.
"Haluatko kuunnella näitä?" sinisilmä kysyi nostaen katseensa taas kirkkaisiin vihreisiin silmiin, hämmentyneenä miehen olemuksen tuottamasta hermostuneisuudesta.

"Olen Bevin, emme ole tainneetkaan esittäytyä aiemmin." vaaleaverikkö esittäytyi, hetken mielijohteesta.

Will katseli tytön kulkua hyllyjen välissä. Hänen liikkeistään huomasi, että liikkeen jokainen kolo oli tuttu. Määrätietoinen ja kevyt askel johdatti tytön takaisin Willin luo ennen kuin Will oli edes ehtinyt huomaamaan toisen hetkellistä poissaoloa. Hiemän hämmentyneen oloinen tyttö oli tuonut tiskin luo muutamia levyjä, joiden tekijöitä Will ei ollut koskaan kuullut. "Joo, voisin kuunnella. Onko täällä soitin jossain?" Will kysyi ja katseli hetken ympärilleen, palaten pian tutkimaan levyjen kansia olettaen että myyjä osaisi kertoa paremmin missä levyjä voi soittaa. Willille tuntemattomat nimet näyttivät kansien perusteella hyvinkin mielenkiintoisilta, mutta kuuntelematta ei voi tietää mitä tuleman pitää.

Vaalea tyttö alkoi taas puhua, ja Will nosti katseensa levyistä. Myyjä esitteli itsensä oma-aloitteisesti, mikä oli Willin mielestä omituista. Harvemmin myyjät esittelivät itseään satunnaiselle asiakkaalle. Vaikka olihan Will jo lähestulkoon vakioasiakas, mutta aikaisemmin he eivät olleet käyneet kiitos-olehyvä-jutustelua pidempää keskustelua. "Will. Hauska tutustua." William vastasi ja hymyili.

Bevin kaivoi soittimensa tiskin alta, siellä se oli turvassa, edelliset soittimet kun olivat olleet kaikkien käytettävissä ja kadonneet melko nopeasti jonkun suorastaan nenäkkään varkaan mukaan. Nyt levyjä sai kuunnella jos halusi, soitin piti vain pyytää vaaleaveriköltä. Yleensä soitin kuitenkin pyöritti päivät pitkät taustamusiikkia pitäen kaupan tunnelman viihtyisänä, ainakin tytölle itselleen joka lähes asui putiikissaan.
"Tässä olisi, edelliset katosivat sen verran nopeasti että päätin ottaa tämän talteen." sinisilmä ilmoitti virnistäen iloisesti ja kyrki soittimen pistorasiaan, avaten sitten levysoittimen luukun.

Will näytti hämmästyvän Bevinin esittäytymistä ja sai tytön punastumaan, sekä nolostumaan, vaikka vaaleaverikkö yleensäkin ystävystyi vakioasiakkaidensa kanssa, ei tämä ollut koskaan tullut sanoneeksi vihreäsilmäiselle miehelle juuri paria sanaa enemmän kerrallaan. Miksi ihmeessä sitten yhtäkkiä mennä esittäytymään? Yleensä tuttavuudet etenivät juuri toisella tavoin, yleensä juuri asiakas jututti härkäpäisesti hieman hiljaisempaa myyjätärtä, aluksi levyjen varjolla ja sitten hieman tuttavallisempaan tapaan.
"Will." Bevin toisti hymyillen, saaden punan hieman tasoittumaan poskiltaan, "Williamistako?" tyttö kysyi, lähinnä tasoittaakseen omaa myrskyistä mieltään ja saadakseen muuta mietittävää.

Will hymähti Bevinin toteamukselle soitinten katoamisesta. Ainoa syy, miksei Will vieraillut useammin kaupassa, oli se että hän ei mielellään lähtenyt Rashee Roadille. Poliisiauton sireeni lähti liian usein hänen asuntonsa lähistöltä Rashee Roadia kohti, eikä Will halunnut missään tapauksessa olla paikalla silloin kun poliisia olisi tarvittu. Bevin avasi soittimen luukun ja Will avasi ensimmäisen levyn kannen. Hän laittoi levyn soittimeen ja tyrkkäsi luukun kiinni. Muutaman napin painalluksen jälkeen ilmoille levisi matala ja käheä naisääni, joka revitteli äänellään niin, että Will pystyi kuvittelemaan miten nainen tanssi musiikkinsa tahtiin.

"Aivan, Williamista" Will vahvisti. "Vaikka ei minua oikein kukaan Williamiksi sano, paitsi vanhemmat kun niillä menee hermot johonkin tempaukseeni" Will jatkoi vielä. Hän ei pitänyt siitä, että suunnilleen samanikäiset kutsuivat häntä koko nimellään. William kuului vain niille, jotka uskoivat että hän käyttää ehjiä farkkuja ja kauluspaitoja, eli siis käytännössä katsoen sukulaisille ja työn kautta tavattaville ihmisille. Will keskittyi hetkeksi musiikkiin, ja alkoi huomaamattaan taputtaa toisella kädellään pöytää, johon nojasi. Hän tuijotteli vastakkaista seinää tyhjällä katseella ja yritti ymmärtää mistä kappaleen lyriikoissa oli kyse. Sisään käveli joku toinenkin asiakas, joka ei tosin tuntunut välittävän mitä tiskillä tapahtui vaan suuntasi suoraan levyhyllyille.

(Hiukan tökkii mutta halusin silti jatkaa vielä tänään. :-D)

Musiikki tulvahti kauppaan, ääni oli tuttu, rauhoittava, sävelet valtasivat tilan ja rytmi suorastaan vaati tanssimaan. Bevin huojui musiikin tahdissa, pieni hymyn kare kasvoillaan. Tyttö ei ollut käynyt tanssimassa sen illan jälkeen kun.. Vaaleaverikkö esti ajatuksen jatkumisen, Daytonin ajatteleminen ei ollut luvallista, mies oli lähtenyt, ollut aamulla poissa kuin Bevin olisi unelmoinut kaiken. Sinisilmän oli pitänyt etsiä tiensä kotiin, eksynyt muutamaan kertaan niin tehdessään.
"Yleensähän William lyhennetään Billiksi, en ole ikinä ymmärtänyt sitä tapaa." Bevin huomautti naurahtaen ja pyöräyttäen silmiään, Willin nimi oli juuri oikea miehelle, ei pilannut tytön mielikuvaa laihasta tummaveriköstä alkuunkaan. Lisäksi toisen tapa kuunnella musiikkia kertoi jo paljon.

Hetkeksi siniset silmät jäivät tutkailemaan Willin kasvoja, tämän selvästi syventyi musiikkiin, yritti päästä siihen sisälle. Vasta uusi asiakas pakotti Bevinin irrottamaan katseensa vihreäsilmäisen miehen keskittyneestä olemuksesta. Hetken asteltuaan ympäri kauppaa, nuori poika päätti näennäisesti ettei löytänyt mitään mieluista.
"Tyhjennä vain suosiolla ne taskusi ja tule sitten takaisin kun sinulla on varaa, taikka imuroi musiikkisi netistä." Bevin kehotti, saaden pojan punastumaan suurehkoja korviaan myöten. Ilmeisestikkään kyseessä ei ollut Rasheen kovanaama, joka olisi alkanut haistatella sen sileän tien jäätyään kiinni, vaan punapäinen poika mutisi nolostuneen ja hieman sekavan selityksen luopuen levyistään.

Will heräsi musiikin aiheuttamasta transsistaan kun Bevin alkoi puhutella jotakuta kovalla, käskevällä äänellä. Hetken vilkuiltuaan ympärilleen pöllämystyneenä, Will tajusi ettei Bevin puhunutkaan hänelle vaan pienelle pojalle joka oli ilmeisesti yrittänyt varastaa jotain. Yllättyneenä Bevinin juuri paljastamasta puolesta, joka kertoi ettei tuo lyhyt tyttö ollutkaan niin kiltti miltä näytti, Will jäi seuraamaan miten häpeästä punainen poika palautti levyjä piiloistaan. Samalla Will teki päätöksen ostaa taustalla soiva levy. Laulajan omintakeinen ääni ja soljuva melodia miellyttivät Williä.
"Tapahtuuko noita varkauksia paljonkin?" Will kysyi, kun punatukkainen poika oli kävellyt ulos kaupasta ja ilmeisesti jäänyt ulkopuolelle kertomaan uroteostaan kavereilleen.

"Otan tämän." Will totesi melkein heti kysymyksensä jälkeen, ja pysäytti levyn soiton. Olisi tylsää kuunnella koko levy läpi jo kaupassa, osa nautintoa katoaisi siinä. Melkein heti kerrottuaan ostoaikeestaan Will katui sitä. Ei siksi, etteikö hän olisi halunnut ostaa levyä, vaan siksi että nyt hänellä ei olisi oikeastaan enää mitään syytä jäädä kauppaan. Bevinin kanssa oleilu tuntui luonnolliselta ja helpolta, lisäksi kaupan tunnelma oli mukava. Will siirsi kuitenkin levyn koteloonsa, melko hitain ja varovaisin liikkein pitkittääkseen oleiluaan kaupassa.

Kepeä naurahdus karkasi pehmeiltä huulilta, Bevinin virnistäessä ja kohottaessa kulmaansa, "Noh, tämä on Rashee, olen oppinut jo erottamaan ne jotka kantavat mukanaan jotain ylimääräistä ulos." tyttö totesi, ei asia sinänsä ollut naurun asia, varsinkaan kun varkaat tuntuivat nuorenevan vuosi vuodelta. Lisäksi oli niitä jotka kantoivat aseita.. Vaaleaverikkö oli kiitollinen Willille tämän pysäyttäessä kysymyksellään sinisilmän ajatuksen juoksun, joka tuntui aina palautuvan siihen tiettyyn pisteeseen. Pikemminkin tiettyyn ihmiseen. Samalla Bevin huomasi myös pettyvänsä, sillä ostopäätös tarkoitti poistumista ja sinisilmä viihtyi miehen seurassa.

"Entä toiset levyt?" tyttö kysyi kallistaen päätään, tuntien itsensä petturiksi halutessaan toisen vielä jäävän hetkeksi, tämän seura tuntui rauhoittavalta ja ihmisenä kiinnostavana, "Siis, haluatko katsoa niitä? Voisin tehdä tarjouksen jos sinulla ei ole varaa.." Bevin olisi selittänyt pidemmällekkin ellei olisi omatoimisesti vaientanut itseään hämmentäen itsensä täysin toiminnallaan. Miksi ihmeessä vaaleaverikkö halusi Willin niin kiihkeästi jäävän hieman pidemmäksi aikaa?

Will nyökkäsi hajamielisesti kuultuaan vastauksen kysymykseensä. Rashee Roadilla tosiaan kulki monenmoista hiipparia, eikä Will oikeastaan ymmärtänyt miksi Bevin oli perustanut levykauppansa juuri sinne. Olihan vuokra varmaan huomattavasti suurempi vaikkapa Devon Streetillä, Yellow Avenuesta puhumattakaan, mutta alue olisi ollut miellyttävämpi. Jos levykauppa olisi ollut yhtään syvemmällä Rashee Roadin sokkeloissa, Will olisi tuskin koskaan eksynyt sinne. Hän saisi luultavasti siellä vain mustan silmän tai pääsisi hengestään.

Bevin kysyi muista levyistä. Pitkittääkseen oleskeluaan Will olisi voinut kuunnella niitäkin, mutta tiesi että hänellä oli taskussaan vain muutama seteli, lompakko oli jäänyt kotiin. Järki kuitenkin sanoi, että hänen kannattaisi lähteä kohti kotia jo, ennen pimeää. "Hmm, en tiedä..." Will sanoi hiljaa. "Täytyisi varmaan lähteä kotiin ennen pimeää, ettei mikään hullu pahoinpitele matkalla." Will sanoi pahoittelevaan äänensävyyn. Will vilkaisi levyn kannesta hintalappua, ja alkoi kaivella taskujaan. Vasemmasta taskustaan Will sai ongittua seteleitä, jotka laittoi eteensä tiskille Bevinin ulottuville. Will pohti pienessä mielessään, uskaltautuisiko kysymään Beviniltä olisiko joskus mahdollista tavata kaupan ulkopuolella. Bevin vaikutti todella mukavalta ihmiseltä, ja Will uskoi että heillä olisi paljonkin yhteistä. Vaikkei Will toistaiseksi ainakaan tuntenut olevansa valmis mihinkään kovin vakavaan suhteeseen, saati sitten irtosuhteeseen, hänestä olisi kiva tutustua Beviniin paremmin. "Hei, ööm... Tai ei mitään oikeastaan..." Will aloitti, mutta päättikin lopettaa samantien. Tuskinpa Bevin suostuisi mihinkään lähtemään hänen kanssaan, eikä Will ollut juuri nyt sillä tuulella, että olisi jotenkin sopivan vihjailevasti osannut esittää asiansa kuitenkaan sanomatta sitä suoraan. Parempi olisi olla hiljaa.

"Sinulla on kyllä huono kuva Rasheesta, ei täällä nyt joka kulmalla ole murhanhimoisia ryöstäjiä kärkkymässä, lisäksi nyt ollaan luultavasti koko kulmakunnan rauhallisemmilla nurkilla." Bevin huomautti hymyillen, peitellen pettymystään tajutessaan Willin todellakin olevan lähdössä, eikä vaaleaverikkökään keksinyt mitään syytä jolla olisi saanut pitkitettyä tummaverikön oleskelua kaupassaan. Sinisilmä otti miehen tarjoamat rahat ja kaivali kassastaan vaihtorahoja, liioitellunkin hitaasti, yleensä tyttö sai hoidettua tämän osan kaupanteossa nopeasti.

Siniset silmät vilkaisivat vihreitä silmiä lähes toiveikkaina, ehkä kyseessä oli vain yksinolemisen pelko, pelko siitä millaiset ajatukset luikertelisivat vaaleaverikön mieleen kun tällä ei olisi ketään seuranaan. Tosin Willin läsnäololla oli tyttöön rauhoittava vaikutus, lisäksi vihreiden silmien katse oli kiinnostava, Bevin olisi halunnut ottaa miehestä selville paljon enemmän. Tästä tuntui että hieman kaiveltuaan Willistä voisi löytyä paljon samaa kuin tytöstä itsestään.

"Tuollainen on ilkeää." vaaleaverikkö huomautti virnistäen, "Olen utelias ihminen ja minua kiduttaa tietämättömyys, mitä oli sanomassa?" siniverikkö kysyi, ojentaen vaihtorahat tummaverikölle.

Will vastaanotti vaihtorahat ja sai kaupan päälle juuri ne sanat, joita oli pelännytkin. Nyt hän oli nolannut itsensä täysin. Tiputtaessaan vaihtorahat housujensa taskuun, Will kävi sisäistä kamppailua siitä, sanoisiko mitä oli aikonutkin vai keksisikö nopeasti jotain muuta. Bevinin virnistys teki kuitenkin tehtävänsä ja rohkaisi Williä sanomaan mitä ajattelikin. "No, ajattelin vaan että lähtisitkö joskus vaikka kahville. Kieltäydy vaan rauhassa, se oli tyhmä ajatus..." Will sanoi tuijotellen tiskiä. Hänen päässään vilisi miljoona tapaa, joilla hän pääsisi pois siitä nolosta tilanteesta. Variaatiot pois juoksemisesta niin kovaa kuin jaloistaan pääsee, eivät kuitenkaan kuulostaneet enää pienen mietinnän jälkeen fiksuilta. "En edes juo kahvia." Will päätyi toteamaan totuuden mukaisesti.

Will psyykkasi itseään ennen Bevinin vastausta siihen, että tyttö kieltäytyisi ja että Will joutuisi nielemään häpeän ja vierailemaan lähiseudun ainoassa monipuolisessa levykaupassa joka kerta häpeissään. Tilanne ei olisi kovin mukava, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sanottua sanomattomaksi. Will ei osannut tehdä muuta kuin piilottaa vihreät silmänsä hiustensa taa ja toivoa että voisi vajota maan alle.

Hymy Bevinin huulilla muuttui suorastaan säteileväksi, tyttö ei itsekkään ymmärtänyt miksi oli niin iloinen Willin sanoista, se ei käynyt järkeen. Tosin vaaleaverikön elämä alkoi jo muutenkin muistuttaa hiljalleen elokuvaa, joten ripaus Woody Allenia tuskin enää haittasi. Sinisilmä oli jo suostumassa, mutta yhtäkkiä muisti Daytonin, tuhansia ajatuksia ehti juossa tytön päässä, aina siihen asti kunnes vihreäsilmäinen mies avasi jälleen suunsa.

Bevin naurahti heleästi, helpottuneenakin, sillä tummaverikkö tuntui olevan aivan yhtä hermostunut kuin tyttö itsekkin.
"No tuota.. Voisin sitten kaiketi lähteä teelle. Jos juot sitäkään." vaaleaverikkö vastasi hymyillen, pystymättä enää pyyhkimään hymyään huuliltaan.

Bevinin avattua suunsa, Will uskaltautui nostaa katseensa kohti toista. Ystävällinen hymy ja heleä nauru olivat helpottavia. "Juon kyllä teetä" Will sanoi ja hymyili vähän. Hän tunsi hermostuksen kaikkoavan, ja pystyi taas olemaan rentona. Will ei oikein tiennyt mitä odottaa siitä teehetkestä, vaikka Bevin oli oikein puoleensavetävä ja miellyttävä, Will ei silti tiennyt haluaisiko jotain tuttavuutta enempää. Kai se selviäisi myöhemmin. Nyt ongelmana olisi ajankohta. Willille itselleen sopisi oikeastaan koska vaan, mutta Bevinin aikataulut olivat luultavastikin hyvinkin sidottuja kaupan aukioloon.

Willin kasvoille oli jämähtänyt helpottunut hymy, kun hän otti ostamansa levyn käteensä. "Soitellaanko me vai miten?" Will kysyi ja alkoi muistella puhelinnumeroaan. Numerosarjojen muistaminen oli aina ollut haastavaa hänelle.

(Lopetellaanko me tämä peli tästä pian jo ja jatketaan jotain myöhäisempää ajankohtaa jossain muualla toisessa paikassa ja ajassa? :-D)

/ Juu lopetellaan vain :D /

Vaihteeksi aivan tavallinen sosiaalinen ihmissuhden kuulosti hyvältä, olihan Bevinillä ystäviä, jotka kuitenkin asuivat Yellow Avenuella, eivätkä uskaltaneet Rasheelle asti tapaamaan vaaeaverikköä. Eikä tyttö muutenkaan ollut niitä sosiaalisimpia taikka puheliaimpia tapauksia, tutustuminen oli yleensä mahdottoman hankalaa. Siksi Willin tapaaminen työn ulkopuolellakin tuntui hyvältä ajatukselta, sinisilmä piti miehestä, tuli toimeen tämän kanssa ja piti tätä omalla tavallaan kiehtovana. Eikä tee nyt ketään satuttanut.

Bevinin meni hetki käsittää että Will puhui puhelimista, tyttö naurahti omalle ajatusken juoksulleen, "Öh, joo, odota.." vaaleaverikkö vastasi, repien miehen kuitin koneesta ja kirjoitti sen toiselle puolelle oman numeronsa ja oman nimensä.
"Nimen laitoin siihen ihan tottumuksesta.. En siis kuvittele mitään.." tyttö aloitti, päättäen sitten punastuen jatkamatta selitystään. Ei vaaleaverikkö kuvitellut toisen hukkuvan naisten numeroihin, mutta ei epäillyt etteikö tämä aina silloin tällöin niitä saanut.

Bevin ojensi Willille kuitin, jonka taakse oli raapustanut numeronsa ja nimensä. Will laittoi kuitin levynsä koteloon, ja toivoi että se pysyisi siellä tallessa. "Hukkaan tämän kuitenkin." Will sanoi naurahtaen asettaessaan kuittia koteloon. Will seisoi hetken aikaa vielä tiskin edessä hiljaa. Tajuttuaan taas kerran, miten tyhmältä varmasti vaikutti, hän päätti että nyt tosiaan olisi aika lähteä. "Täytyy varmaankin mennä sitten." Will totesi ääneen ja lähti kävelemään kohti ovea hitain askelin. Oven toisella puolella avautui hämärä, vielä hieman punertava valo valaisi kuitenkin sen verran että Will uskoi selviävänsä kotiin hengissä. "Nähdään." Will sanoi vilkaisten vielä Beviniin ja astui ulos ovesta.

Levykotelo ja sen sisällä oleva kuitti tuntuivat polttelevan Willin sormia ulkona. Will oli aina ollut todella ujo soittamaan kenellekään, mutta oli nyt luottavaisin mielin sillä tiesi mistä Bevinin löytäisi. Toistaiseksi Will ei osannut ajatella heidän mahdollisesti tulevaa teehetkeään mitenkään romanttisessa valossa, vaan ajatteli että kyseessä olisi vain kahden musiikista kiinnostuneen ihmisen juttutuokio jossain mukavassa kahvilassa.

"No tiedät kuitenkin mistä minut löytää." Bevin huomautti virnistäen, vilkaisten nopeasti aina yhtä kotoisalta tuntuvaa kauppaansa, sinisten silmien katseen palatessa lopulta Williin. Hiljaisuus tuntui hieman hämmentävältä, lopulta mies kuitenkin totesi sen mitä vaaleaverikkö oli yrittänyt lykätä.
"Niin, niinpä kai, minunkin täytyy varmaan sulkea putiikki täksi päiväksi." tyttö myönsi hieman vastahakoisesti, sillä kaupan sulkeminen tarkoitti vapaa-aikaa ja se taas tarkoitti liikaa aikaa miettimiseen. Tosin nythän Bevinillä oli muutakin mietittävää.

"Nähdään." vaaleaverikkö seurasi tummaa miestä ovelle, hymyillen tälle ja sulkien oven hieman hidastellen Willin perässä kiinni. Hitaasti Bevin toimitti myös arkiset askareensa, sammutti valot, laski kassan, laittoi kaiken valmiiksi seuraavaa päivää varten. Kivuten lopulta omaan asuntoonsa, jossa sekarotuinen koira hyppeli innoissaan vastaan, se oli tylsistynyt, eikä antanut omistajansa levätä vaan vaati päästä lenkille. Mikä sopi Bevinille paremmin kuin hyvin.