Trixie Greene

//Eli Rad ja Sikko tänne päin!//

Oli hyvin kaunis aurinkoinen, mutta ehkä hieman tuulinen ilma. Eräitä se ei haitannut, ei ollenkaan.. nimittäin Greenen pariskuntaa, jotka olivat päätäneet pistää pystyyn puutarhakekkerit, ja kutsua paikalle naapureita ja tuttuja.
Ainoa kuka asiasta ei niinkään ollut kovin kiinnostunut, oli pariskunnan tytär, Trixie. Naapurit alkoivatkin jo saapua paikalle, sillä yhä enemmän ja enemmän ihmisiä saapui suureen pihapiiriin mitä hienoimmissa vaatteissa.
Miksi ihmiset pukivat päälleen hienoja vaatteita vaikkei tämä juttu poikennut paljoakaan mistään ulkobileistä tai muusta sellaisesta, se ihmetytti Trixietä, joka ei jaksanut panostaa tänään sen enenpää vaatetukseen, muuten kaikki oli tuon mielestä ihan hyvin.
Pikkuinen tuulenvire tarrasi tytön hiuksista kiinni ja tuo istui pääoven edessä olevilla sileillä betonirappusilla. Vaaleatukkainen vilkuili ymärilleen kun jokapuolella oli ihmisiä.. se alkoi jo tympiä entistä enemmän. Hänen teki vain mieli lähteä sisään, omaan huoneeseensa vaikkapa kuuntelemaan musiikkia, mielummin kun istumaan ulkona vieraiden tiellä. Mutta Trixie päätti istua paikoillaan, sillä ei halunnut tietää minkälaiset pultit hänen äitinsä siitä vetäisi, jos saisi teitää, että tyttö häipyi kesken kaiken.
Samassa joku mies käveli ihmisten joukosta tyttöä kohti, ja toinen pystyi vain huokaista ja vetää jonkinmoisen tekohymyn kasvoilleen. "No mitäs likka?", kysyi tuo mies.. se osoittautui hänen sedäkseen. Voi jessus.. "Mitäs tässä.. Koitan olla pois tieltä.", Trixie naurahti ehkäpä hieman vaivaantuneesti. Mies nyökytteli päätään hetken ja näytti sitten muistavan jotain. "Hei! Äitisi muuten käski minun lähettää sinulle viesti, että sinun pitää kuulemma hakea keittiöstä vieraillesi lisää juomista.. teidäthän..", tuo mies sanoi, jolloin Trixie pyöräytti silmiään. "Oke, sana on tullu perille.", tuo sanoi hieman ärsyyntyneesti ja nousi ylös kävellen sisään ja siitä suoraa suureen keittiöön. "Mitä hittoa? Mun vieraille..? Eihä ne ny siunakkoo mu vieraita oo..", Trixie puhui yksikseen kunnes nappasi tiskipöydältä tarjottimen, jonka päällä oli monen monta pientä snapsilasia, joista tyttö nappasi käteensä yhden.. eikai nyt hänen äitinsä niitä laskisi, että yksi puuttuu.

Tyttö käveli tarjotin kädessään kohti ovea, juoden samalla pikkuisen lasissa olevaa juotavaa... luultavasti jotain aikuisten viiniä. Samassa Trixie meinasi törmätä johonkuhun, ja kun tuo katsoi eteensä, hän huomasi isänsä edessään. "Ai moi.", Trixie sanoi ja väänsi ihan tahallaan tekohymyn isälleen. Hänen isänsä katsoi lasia pitkään, kun Trixie piti sitä kädessään. "No ei kai noi pieni haittaa..", tuon isä sanoi huokaisten, jolloin Trixie työnsi tyhjän snapsilasin isänsä käteen ja käveli kohti ovea tarjotin kädessään. "Rasittavaa porukkaa..", Trixie manasi hiljaa ääneen ja huomasikin sitten äitinsä kauempana.
Hän käveli äitinsä luo ja ojensi tarjotinta tuota kohti. "Laita ne tuohon pöydälle.", tytön äiti sanoi jatkaen sitten jotain juttelua tuttavansa kanssa. Trixie laittoi tarjottimen pöydälle ja katsoi parhaaksi häipyä ihmisten seasta.
"Kui mä jaksan..?", Trixie kysyi itseltään ja käveli sitten takaisin portaille, jossa oli alunperin istunutkin. Hänen isänsä tuli ulos talosta ja käveli ihmisten sekaan.
Kuitenkaan Trixie ei aikonut mennä sisälle, hän oli päättänyt kestää tämän tuskan kesti se sitten kuinka pitkään tahansa.

Theo ei ollut tajunnut hienostokekkereitä nuorempana, eikä hän tosiaankaan tajunnut niitä nykypäivänäkään, vaikka periaatteessa asian olisi vamaan pitänyt kirkastua pikkuhiljaa ajatustoiminnan myötä. Poika ei nähnyt mitään järkeä siinä ,että kymmenkunta rikasta pariskuntaa jälkikasvuneen kokoontui jonkun puutarhaan viimeisen päälle tällättynä, hienoissa varta vasten yhtä iltaa varten teetetyissä puvuissa, tyyriissä silkkimekoissa ja kiinassa käsityönä valmistetuissa mittatilaustyönä tehdyissä puvuissa kehuskelemaan ja juoruilemaan, kenen mies oli saanut ylennyksen, kuka olikaan maksanut korvakoruistaan vain neljä tuhatta.. Täyttä roskaa.
Theodorea itseään ei arvatenkaan kukaan ollut kutsunut, äitihän oli kuollut ja isä tehnyt lopullisen pohjanoteerauksen, Oliver taasen ei ollut sellainen ihminen joka haluttiin kissanristiäisiin sekoilemaan, kaikilla taisi myös olla tuoreessa muistissa veljesten viimekertainen tempaus johon se olivat 'pakottaneet viattoman Eliah rassun liittymään', Eliah oli kuitenkin rikkaan perheen menestyneenä jälkeläisenä kutsuttu, ja Theo toimitti vastentahtoisesti daamin virkaa.
Poika oli kieltäytynyt pukemasta mitään etäisesti puvun tapaistakaan ja kertonut mielummin viiltävänsä kurkkunsa auki, niimpä päälle oli löytynyt tummat farkut, haters make me famous t-paita ja yksinkertainen valkoinen huppari. Hiukset paljastivat osittain niskaan kaiverretun kuvion, ouroboroksen, joka oli pikkuhiljaa alkanut muistuttaa avohaavan sijasta oikeaa arpitatuointia, kaksi menetettyä huulikorua olivat korvaantuneet oikean kulman lävistävällä piikillä.

Theo oli silminnähden vaivaantunut kaikkien niiden ihmisten keskellä, jokainen tuntui tuijottavan syyttävästi ja kuiskivan, vähintäänkin osoittavan tai pudistelevan päätään.
"Ja sit ko muistutat miks me ollaan täällä", Theodore kehotti ja vilkaisi vierellään olevaan Eliahia joka sopi paikkaan huomattavasti paremmin. Theo sopi ainoastaan juomatiskille, mutta sinne hän ei tänään aikonut suunnistaa laisinkaan. Itsensä ehtisi pettäät sitten myöhemminkin.
Ilta oli viilentynyt jo merkittävästi, viluherkkä poika olisi mieluusti palannut kotiin nyt jo, käpertynyt sängyn pohjalle Eliahin viereen. Hienostoihmiset saivat ihan rauhansa tuhlata iltansa tälläiseen hömpötykseen, mutta miksi ihmeessä Theodorenkin oli oltava mukana? Hän ei parantaisi kenenkään iltaa, kaikkein vähiten omaansa.
"Voitaisko me vaa.. Mennä himaan?", poika ehdotti ja loi Eliahiin anelevan katseen pysähtyen paikalleen. Ihmisiä oli kaikkialla, ilmassa oli ilkeä paskanpuhumisen tuntu, kaikkien leuat louskuttivat tyhjää, aivot paisuivat kun ilmapallot uudesta tiedosta.. Pakokauhu ei ollut kovin kaukana, Theo ei olisi sopinut minnekkään huonommin.

// Juu. //

Trixien teki mieli kuolla.. hän ei ollut koskaan pitänyt mistään tälläisistä tilaisuuksista kun kaikki tulivat puhumaan juuri silloin kun sitä vähiten halusi. Vaaleatukkainen vilkuili ympärilleen ja huomasi että jokin naapurin hieman vanhempi nainen ylihienossa puvussaan, katsoi Trixietä hieman pahalla silmällä kun tyttö vain istui paikoillaan eikä jutelut vieraille.
Vaaleatukkainen mulkaisi vanhempaa rouvaa niin, että tuosta tyttö vielä tulisi kuulemaan vanhemmiltaan.
Trixie nousi ylös ja käveli ihmisten sekaan. Tyttö hiippaili hiljalleen kohti pöytää ja nappasi siitä melko huomaamattomasti itselleen yhden lasin, jonka kanssa käveli sitemmin hieman sivummalle. Trixie nosti lasin huulileen ja vilkuili ympärilleen jälleen. Samassa hän huomasi kaksi nuorta miestä seisovan kauempana. Trixie ei kyllä tuntenut kumpaakaan noista...
Toisella oli puku joka soveltui asuvaatimuksiin, mutta toisella ei sellaisesta ollut tietoakaan.. ota nyt moisista selvää. Trixie joi loput juomiset tuosta lasista ja jätti lasin pienelle pöydälle joka oltiin pystytetty tuolien kera juuri Trixien viereen.

Trixie jäi kiinostuneena katsomaan kahden nuorukaisen perään, samalla kun itse käveli takaisin pöydän ääreen ja nappasi uuden lasillisen katsoen samalla noita mieheiä kohti. Samassa tyttöä koputettiin olkapäälle jaTrixie siirsi vahvasti meikatut silmänsä koputtajaa kohti.. se oli hänen äitinsä. Trixie yritti vetää leveän hymyn kasvoilleen kun tuo äiti katsoi tätä todella vihaisen näköisenä. "Mitä sinä sillä teet?", Trixien äiti kysyi tytöltään kädet puuskassa.
"Mä olin viemässätätä isälle.. se pyys..", Trixie keksi ja hivuttautui pois äitinsä luolta.
'Ihmeen kyylä.. Aina hengittämäs niskaa. En oo enää mikää lapsi..', mietti Trixie ärsyyntyneenä ja joi sitten lasin tyhjäksi kerralla, jättäen sen taas pöydän ääreen.
Seuraavaksi tuon katse kohdistui jälleen noita nuoria miehiä kohti.. mikä niissäkin nyt taas oli muka niin vetävää?

Ihmisiä ramppasi parin luona jatkuvasti, osa kyseli vain nopeasti kuulumisia ja väänsi perus small talkkia mutta jotkut jäivät pitkäksikin aikaa puhumaan vakavasti jostain Eliahin tulevaisuudensuunnitelmista ja perinnön jakamisesta ja poliitikasta, jos keskusteluun meni yli puoli minuuttia otti Theo asiakseen röyhkeästi repiä Eliah paikalta. Ilta oli surkea ilman vanhojen pappojen selitystä vanhoista hyvistä kommunistisista aatteista, poikaa ei kiinnostanut myöskään se oliko joku nainut jotakuta vai miksi ihmeessä joku oli heitetty jostain joukkueesta vai oliko kyseessä ehkä lahjontaa, kiristystä, uhkailua.. Ei, Theoa ei olisi voinut kiinnostaa vähempää.
Koko juhlaväki tuntui olevansa kuin suoraan samasta monistuskoneesta. Kaikilla miehillä oli puvut, Eliahillakin mikä Theo ärsytti suunnattomasti koska se sai toisen näyttämään teeskentelevältä mielistelijältä joka nuoli kaikkien perseitä, naisilla kasvot kuin suoraan meikkimainoksesta ja hiuksissa niin paljon lakkaa, ettei ainutkaan hiussuortuva karannut nutturasta tuulen mukana tai keinunut mukana noiden horjuessa liian korkeilla koroilla.
"Saat kestää mun valitusta koko illan, omapa on mokas", Theo vastasi närkästyneeseen sävyyn ja vaikka tämä vaikuttikin ärtyneeltä, sai Eliah silti ottaa kädestä kiinni ilman, että Theo turhaan repi kättään irti tai kävelisi niskojaan nakellen ulos koko paikasta.
"Herra jumala", Theodore sähähti ja veti Eliahin kiireenvilkkaa ihmismassan läpi sivummalle kun aikaisemmin puoli ikuisuutta jostain sodasta jaaritellut mies eksyi liian lähelle ja oli selvästi taas avaamassa suutaan. Paikan vaihto oli harvinaisen epäonninen, lähes saman tien kapsahti Eliahin syliin kehräten joku outo naikkonen. Theo olisi mielellään itse hoitanut naikkosen sivummalle, mutta Eliah ei selvästikkään ollut tuosta kiinnostunut vaan työnsi naisen sivuun ja vaihtoi jälleen päätään pudistellen paikkaa Theon kanssa.

Theo ei ollut vielä toipunut edellisestäkään juomiskerrasta, joten hän harkitsi kahdesti ennen kun tarttui Eliahin ojentamaan lasiin. Oikeastaan poika oli ollut tähän asti vakuuttunut siitä, ettei joisi tippaakaan, mutta koska kekkerit olivat mielenterveyden kannalta hyvin rasittavat ei oikein ollut muuta mahdollisuutta selvitä hengissä kun juoda kännit. Ajatus känneistä unohtui heti kun Theodore maistoi juomaa, oli ihme ettei hän sylkäissyt sitä saman tien tarjoilijan kasvoille. Se olisi tosiaankin ansainnut sen, kukaan ei tainnut osata pitää suutaan kiinni.
Poika oli ehkä vähän kateellinen. Eliahista, ei tuon saamasta huomioista, hän olisi halunnut pitää miehen ihan itsellään mutta nähtävästi se ei onnistunut.

Paikalle saapui joku nainen jolla oli metirn korkuinen vitivalkoinen nuttura ja ainakin kymmenen senttiä pitkät ripset ja pinkiksi maalatut kynnet, se oli ehkä kuusikymppinen mutta käyttäytyi kun kuusitoistavuotias alkaessaan kimeällä äänellä sönköttää Eliahille jotain jonkun Mikeyn kuulumisista ja urasta uudessa joukkueessa. Asia meni Theolta ihan ohi, tämän katse oli eksynyt ihan muualle, tyttöön joka istui kauempana bileiden keskustasta. Tyttö ei sopinut joukkoon, kuten ei Theokaan, heti jotain yhteistä.

Siinä Trixien istuessa portailla hän huomasikin yht'äkkiä, että hän tunsi sittenkin toisen noista nuorista.. se oli Eliah. Jonkinsortin tuttu, joka oltiin kutsuttu kaikille aikeisemmillekkin juhlille, mutta ei Trixie ollut koskaan tuolle mitään kunnolla mennyt juttelemaan, mitä nyt muutaman sanan vaihtanut.
Vaaleatukkainen seurasi katseellaan rouva Balkania, joka oli juuri juorunnut ties mistä Trixien äidille, ja sitä ennen jutellut muutaman minuutin kuolettavan tylsää keskustelua jopa itse tytön kanssa. Kun rouva Balkan saapui noiden nuorten luo, siirsi Trixie katseensa muualle.. hän ei vain nyt jaksanut edes katsoa Balkanin juoruämmää, eikä häntä kiinostanut ollenkaan.
Hän olisi suoraansanottuna voinut nukahtaa, mutta sitä hän ei itse sallinut. Ei sillä että tyttöä väsyttäisi tai jtn. mutta tuo nyt ei vain jaksanut mitään kekkereitä. Hän oli alun perin uhannut maleksia huoneessaan koko pihajuhlien ajan, mutta oli sattunut ulos juuri silloin, kun ensimmäinen vieras oli saapunut, eli ei todellakaan hyvään aikaan.
Tytön sinivihreät silmät kiinnittyivät hänen isänsä jutteluseuraan.. ällöä. Sellaisia rikkaita miehiä kaikki, joilla oli kaikilla melko samanlainen asu, mitä nyt joillain oli erivärinen kravatti..
Trixie siirsi katseensa eteenpäin ja risti jalkansa, pöyhien hieman hiuksiaan, jotta ne eivät menisi aivan lyttyyn, sillä sitten tytön päivästä tulisi vielä hirveämpi.

Kuitenkin pian Eliah ja tuon mukana oleva toinen nuorukainen, Theo, tulivat tytön luo.
”Eikö bileet oikein innosta?”, kysyi Eliah Trixieltä ja tyttö otti hieman paremman ryhdin ihan vain sen takia että inhosi huonoa ryhtiään. "No ei oikee.. Kokoaja saa olla juoksemaassa ja puhumassa.", tyttö sanoi ja siirsi katseensa Eliahiin. "Mut turha mun on valittaa.. sul on varmaa iha samanlaine olo... vai?", Trixie arvaili, kohottaen pienesti toista kulmaansa. Eihän hän voinut olla Eliahin kannalta varma siitä "kokoajan jonnekkin juoskemisesta", mutta ei vaaleatukka yhtään ihmettelisi jos ei Eliah jatksaisi muille kokoajan puhua.
Nopeasti Trixie siirsi sitten katseensa Eliahista Theoon ja vilkaisi Eliahia. "Ja hän on?", Trixie kysyi edelleen pieni tylsyydenpoikanen äänessään, mutta hyvä että sai edes kerrankin jotain muuta seuraa, kun vanhanaikaisia hienosto ihmisiä.

Theo pudotti täyden lasin muka huomaamattomasti lähellä olevaan koristepuskaan joka näytti varsin muoviselta, tosin naisten kasvotkin vaikuttivat muoviselta mutta leuat louskuttivat silti, kasvipöheikkö saattoi siis ihan hyvin olla hengissä mutta muistuttaa omistajaansa huomattavasti. Kasvi parka, ei hyvin mennyt silläkään, seuraavaksi odottaisi varmaan plastiikkakirurgia ja silikonirinnat, rasvaimu ja oma personal trainer. Ei rikkaiden elämä kyllä ollut helppoa.
"Miks jättää tilaisuus käyttämättä?", Theodore naurahti kuivasti. Kyllä poika tiesi valittavansa usein, mutta harvoin täysin aiheetta. Nytkin oli paljon valittamisen aihetta, huonot juhlat, huono keli, huono (= kuvottava) viina, silikonirinnustaiset naiset, liikaa plastiikkakirurgian uhreja.. Ja kaiken huipuksi Eliah vielä huomioi enemmän muita kun poikaystäväänsä, mikä oli ehkä iskuista pahin.
Theo oli vakuuttunut siitä ettei tänään palaisi kotiin kaatokännissä, hän ei tosiaankaan olisi valmis juomaan pahoja litkuja vain pään sekaisin saamiseksi. Tai mistä sitä tiesi vaikka joku tyrkkäisikin käteen jotain parempaa? Nougatlikööriä tai jotain. Ei, ei nougatlikööriä, mansikkavodkaa. Jos jostain ilmaantuisi joku unelmien prinsessa ison mansikkavodkapullon kanssa, puolitoistalitraisen. Theodore hämmensi itseään ennestään kun tajusi ajattelevansa tässäkin tilanteessa naista miehen sijaan. Mitä ihmettä hän teki Eliahin kanssa jos oli edelleen kieli lääpällään vain naisten perään? Ehkä Eliahissa oli joku jännä naisellinen piirre joka vetosi mutta jota Theo ei ollut ennen tajunnut. Poika katsoi Eliahia pitkään hämmentyneen oloisena yrittäen etsiä jotain naisellista. Etsinnät eivät onnistuneet kovin hyvin, Eliah pysyi Theon silmissä miehenä.

Theo katsahti Eliahia kysyvänä tuon puhuessa yllättäen Trixiestä, ei pojalla kovin kauaa mennyt yhdistää nimeä siihen pörröpäiseen ilmestykseen sivummalla. Theodore ei kovin innolla mennyt toisen mukaan tervehtimään, tämä olisi niin paljon mielummin vain lähtenyt kotiin, oli typerää homehtua pakolla jossain haisevassa puutarhassa.

Theo luki Eliahia sen verta hyvin, että tiedosti tuon suhtautuvan tähän Trixieen jotenkin.. Kun paskaläjään. Joo, tyttö oli erilainen, mutta joku raja ennakkoluuloillekkin. Tosin Eliah tunsi toisen etukäteen tuntevan, että kai miehellä jokin syy asenteeseensa oli.
"Theo", poika esittäytyi yhtälailla kyllästyneen ja välinpitämättömän oloisena. Trixie oli puhunut, mutta sanat olivat menneet ainakin Theodorelta ihan täysin ohi. Eipä tainnut toisessa olla muuta erikoista kun ulkonäkö.

Trixie kohotti kulmaansa vielä enemmän kun Eliah loi häneen hämmästyneen ilmeen.
Eliahin kertoessa, että ettei juhliin ynnä muihin kutsuminen ole koskaan toiselle pakkopullaa ollut, niin Trixie loi kasvoilleen pienen virneen. "Sua ei oo sentää koskaan pakotettu mukaa.", tyttö naurahti ja vilkaisi sitten muualle.
Rouva Balkan jo tiirailikin Trixien suuntaan, mutta huomatessaa, että tytön luona oli jo ihmisiä, ei hän päättänytkään tulla paikalle.. onneksi! Trixie ei oikeastaan edes tiennyt miksi Eliah ylipäätään oli täällä, mutta yksi hailea se tytölle oli.

Trixie sattui sitten vilkaisemaan Eliahia, jonka jälkeen siirsi katseensa Theoon. Kaksi niin erilaiselta vaikuttavaa tyyppiä, mutta tyttö ei tosiaankaan osannut aavistaa, kuten eivät muutkaan, kuinka lämpimä suhde Eliahilla ja Theolla olikaan.
Tytön silmät yrittivät hakea joukosta edes jotain omaa tutuaan, mutta niinpäniin.. ei ainuttakaan ystävää löytynyt paikanpäältä. Kyllä samalla kadulla asui hyviäkin ystäviä, mutta Trixien vanhemmat kielsivät jyrkästi noita tulemasta, sillä muuten tyttö linnoittautuisi huoneeseensa, eivätkä tuon vanhemmat hyväkyisi sitä missään niemessä.

Eliahin ehdottaessa, että Trixie voisi pitää Theolle seuraa sen aikaa, kun tuo kävi etsimässä Danielin. 'Danielin?', tyttö ajatteli katsoen Eliahia kysyvästi.. mutta ajatteli sitten, että Daniel oli joku Eliahin futisjoukkueessa oleva tyyppi, niinkuin olikin. Kun Eliah katsoi ensin Theoa, ja sitten Trixietä, niin tyttö antoi toiselle vastaukseksi pienen hymyn tapaisen.
Pian Eliah olikin jo kadonnut juhlavieraiden sekaan eikä toista näkynyt enää missään. Theo kyllä oli siinä, ja se sai Trixien vilkaisemaan toiseen. Tytön silmät kävivät läpi toisen kasvonpiirteitä ja muutenkin toisen ulkomuotoa, kunnes hän kurtisti hieman kulmiaan.
"Viihdyttää Theoa.. Mite sua ny viihdyttää?", Trixie mutisi ja kysyi Theolta, katsoen toista todella kysyvästi.

/ tulipa lyhyt: o /

Theo oli niin valmis murhaamaan Eliahin julkisella paikalla silminnäkijöiden edessä. Mieshän feidasi hänet ihan suoraan, syyti lähimmälle lastenvahdille. Poika tunsi itsensä erolapseksi, ja se ei tosiaankaan ollut kiva tunne, etenkään kun jättäjä oli äidin sijasta poikaystävä. Äidin olisi vielä voinut kestääkkin, olihan se jo oikeastaan jättänytkin, repäissyt pirunsiivet selkäänsä ja lennellyt taivaisiin. Jos Theolla olisi ollut kädessä lasi, se olisi takuuvarmasti lentänyt miehen perään nätissä kaaressa. Vaan lasia ei ollut, eikä Theo viitsinyt oikeastaan lähteä peräänkään, eikä yksinään kotiin, liftaaminen ei koskaan ollut kuulunut Theodoren lempi matkustusmuotoihin vaikka sitäkin oltiin harjoitettu kännissä yöllä useammin kun olisi tarvekkaan, eikä rahaa ollut bussilippuunkaan eikä kävelemään ainakaan jaksanut lähteä. Oliverin voisi tietysti pakottaa kuskiksi, mutta se nauraisi takuuvarmasti vielä vuoden kuluttua.

Theodore istui vastalauseet niellen portaalle etsien katseellaan tarjoilijaa, nyt kelpaisi hienostolitkutkin. Pojan tuttuja ei takuuvarmasti missään olisi, ne eivät normaalisti liikkuneet tälläisissä paikoissa joten olisi melko mahdoton bongata ainuttakaan, korkeintaan joku naikkonen johon Theo oli ohimennen tutustunut joskus. Ei Theo sinänsä tuttujaan kaivannutkaan, mielummin hän kuitenkin viettäisi aikaa jonkun tutun kun tuntemattoman kanssa. Tavallaan Theo oli kuitenkin jo buukattu seuraksi, eikä vaikka.. Sokkotreffeiltäkään lähdetty kun nähtiin seuralainen, se ei vain toiminut, niin ei vain tehty, eikä Theodore viitsinyt lähteä vastustamaan normeja häipymällä paikalta saman tien.

Theo oli satavarma, että kuuli Trixien sanoissa tietynlaisen vihjaavan takakaiun.
"Khyl sä jotain keksit", poika kannusti ja hyvä ettei tämä pyöräyttänyt silmiä ja huokaissut kyllästyneenä.

//tääl kans//

Trixie istui vain paikoillaan ja mulkoili häntä kohti katsovia ihmisiä. Ensiksi tämä ei kiinnittänyt huomiota Theoon laisinkaan, kunnes päätti avata suunsa sillä hän inhosi hiljaisuutta.. paitsi maailman paskoimpina päivinä.
"Et näytä hirvee innostuneelta.. Miks oikee sit oot tääl? Eliahin mieliks?", Trixie kysyi ja vilkaisi Theoa, kunnes otti kuulevilla korvilleen toisen vastauksensiitä, miten tuota "viihdyttää".
Trixie puri hampaitaan yhteen ja oli niin tipalla ettei hän olisi pompannut ylös ja marssinut suoraa päätä jonnekkin... vaikka edes sisälle, mutta sitä hän ei tehnyt.
Ensinnäkin tyttö koitti kalastella Eliahia ihmisten joukosta, mutta huomatessaan vain ja ainoastaan samoihin pukuihin pukeutuneita hyyppiä, tajusi tyttö, ettei tulisi löytämään Eliahia.. ei ainakaan tiirailemalla. Ja sitäpaitsi.. toinen oli luvannut tulla pian takaisin.. hyvä.

Samassa eräs tarjoilija käveli hieman kauempana.. aivan liian kaukana portaista, mutta Trixie sai kuitenkin tuon huomion itseensä. Trixie näytti että tuo voisi tulla portaiden luo sen tarjottimen kanssa, mutta tarjoilija vain katsoi tyttöä kysyvästi.
Hyvä ettei savu alkanut nousta vaaleaverikön korvista kun tuo nousi nopeasti, todella ärsyyntyneen näköisenä ylös. "Saatanan urpo..", tyttö kirosi ääneen kun käveli astui portaat alas ja käveli tarjoilijan luo.
Kun Trixie pääsi vihdoin tarjoilijan luo ja katsoi toista vihaisella ilmeellä napaten kaksin käsin kumpaankin käteen kaksi shamppanja lasia. Sitten Trixie käveli rappusten luo ja asetti lasit portaalle, jättäen käteensä yhden, ja juoden sen melko nopeasti.
Toinen otti jos otti, se oli Theon päätös, mutta Trixie ainakin joi yhden.

/sekavaa D :/

Vastaus Trixien kysymykseen oli itsestäänselvyys varmaan kaikille, tietenkään Theo ei ollut paikalla omasta vapaasta tahdostaan! Jos olisi hän todennäköisesti kävelisi siistiin pukuun pukeutuneena viinilasi kädessään ihmisjoukossa kättelemässä ihmisiä, nauramassa näiden huonoille vitseille ja vetämässä small talkkia aina vaan uudelleen, mutta koska Theolla ei ollut pukua eikä hän tosiaakaan liihotellut pönkittämässä imagoaan hän ei selvästikkään ollut paikalla mielellään.
"Ihan vaan Eliahin mieliks", poika nyökkäsi. Tajusihan Trixie, kesti vaan vähän. Theodoren ennestään huono mieliala oli nyt pudonnut miinuksen puolelle eikä hän tiennyt kumpaa inhosi sillä hetkellä enemmän, kekkereitä vai Eliahia joka oli törkeästi vain ottanut ja lähtenyt yksinään pitämään hauskaa ystäviensä kanssa, ja jättänyt Theon kaiken lisäksi vielä jonkun oudon emon kynsiin joka olisi selvästi halunnut olla kaukana muualla. Lisää yhteisiä piirteitä, kumpikaan ei tosiaankaan sopinut joukkoon ja olisi mielummin vaikka hevonvitussa. Ei tainnut olla positiivista, mutta parempi kun ei mitään, aina voisi puhua siitä kuinka perseestä homma oli. Tai sitten ei, se ei ainakaan piristäisi ketään.

Theodore katsoi huvittuneena kuinka Trixie viittoi tarjoilijalle suureleisesti ja hetkessä jo kompuroi tuon perään. Tyttö sai itsensä kuulostamaan täydeltä maalaisjuntilta puhuessaan urposta, tosin mistä sitä tiesi vaikka tuo oikeasti olisikin jostain maatilalta. Theosta saattoi heti sanoa, että tämä oli kasvanut elämänsä suuressa kaupungissa, sen huomasi kaikesta, puhetyylistä ulkonäköön ja kaikesta siltä väliltä. Poikaa ei saanut metsään millään ilveellä, kaikki 'luontoduuni' oli muutenkin täysin poissuljettua. Täysi kaupunkilainen, minkäs sille mahtoi.
Theo poimi toisen lasin itselleen tytön palatessa portaalle, nyt meni mikä tahansa missä oli alkoholia. Tosin ties vaikka isäntäperhe olisi seulonut kaikista juomista alkoholin pois, ihan vain sen takia etteivät juhlat menisi pieleen yhden humalaisen takia. Tai sitten ne olivat yksinkertaisesti ostaneet vain alkoholittomia juomia, miten vaan.. Tuskin niillä oli kotilaboratoriota jossa ne keittivät streittaripontikkaa.

Trixie oli juuri saanut juotua yhden lasin ennenkuin otti jo toisen käteensä ja alkoi juoda sitä saaden lasin yhdellä ekrtaa tyhjäksi.. "Vittu mitä paskaa..", Trixie sanoi ja pamautti lasin betoniportaalle, hyvä ettei se mennyt rikki
Trixie nojasi seuraavaksi kyynerpäillään jalkaansa. "Nii... Eliahin mieliks ku se meni tonne jonnekki.", naurahti Trixie ja katso isitten jonnekkin vieraita kohti. Hän ei edes tiennyt miten pystyikään nauraa tälläisessä niin ahdistavassa tilanteessa.
Tyttö vain istui paikoillaan, kunnes joku mies käveli hänen luokeen. "Kukas tuo herra on?, tuo mies kysyi, mutta sai Trixieltä pelkän kysyvän ilmeen. "Joku..", tuo vastasi välinpitämättömästi sillähänen ei nyt tehnyt mieli jutella kellekkään. Varsinkaan hänen isänsä tutulle jolla oli ällöttävän näköinen puku päällä. Trixien olisi tehnyt periaattessa oksentaa tuon puvulle, mutta ei nyt sentään.. hirveä se silti oli.
Trixie ei edes katsonut mieheen, vaan aivan muualle. Kuitenkin vähän aikaa miehen oltua paikoillaan, tuo häipyi ja Trixien kasvoille nousi virne.. Mitä tuo nyt oli olevinaan? Tulla vain kyselemään..
Tosin, vaikkei Trixie inhonnut Eliahia, niin hän saisi kuitenkin sanoa sanottavansa kun toinen palaisi, sillä koko idea oli ihan kaikella tapaa epämiellyttävä.
Tuuli tarttui taas toisen hiuksiin, mutta tälläkertaa Trixie ei jaksanut välittää. Hän olisi voinut hakea puhelimensa tai edes jotain mikä liittyy kavereihin, mutta tämä ei nyt tehnyt mitään.. istui vain portailla Theon vieressä. Voisiko enää huonommaksi tuuri mennä.
Kumpikaan ei halunnut sanoä mitään, eikä kumpikaan halunnut olla paikan päällä..

"No millo se Eliah tulee.. jos se sanoo et "tuun pian", ni kuinka kaua sil sit kestää?", kysyi Trixie ääneen, mutta tajusi sitten että Theohan oli ollut tuon seurassa. "Sä tunnet se paremmi..", Trixie sanoi ja vihjasi sillä, että Theo voisi jotenkin edes yrittää kertoa, tietäisikö tuo mitenkään, kuinka kauan Eliahilla kestäisi.
Trixie katseli vain vieraita eikä sanonut sitten enää yhtikäs mitään.

//Vois pikapuolii täs alkaa ideoimaa?//

/ Theo ei tee alotetta /

Ajatukset rupesivat heti pyörimään mielessä ihan eri tavoin kun joutui vain olemaan aloillaan, Theokin oli yleensä aina tekemässä jotain niin ettei ajattelulle oikeastaan jäänyt aikaa, niin oudolta kun se varmasti kuulostikin. Theossa oli pakostikkin herännyt kysymys siitä, miksi hän oli Eliahin kanssa tuon lähdön myötä. Poika ei ollut koskaan ennen katsonut samaa sukupuolta olevien perään, eikä oikeastaan katsonut edelleenkään vaan oli kiinnostunut naisista.. Ja silti Eliahissa oli sitä jotain, silti mies näytti vähintään yhtä hyvältä kun Trixie joka vittuuntuneena kiroili ja paiskasi lasin portaaseen. Sellainen mahdollisuus kun bi-seksuaalisuus ei käynyt mielessäkään, kuten kaikessa, myös tässä oli pakko olla jompi kumpi ääripää, kaikki tai ei mitään.
"I agree", Theodore nyökkäsi ja jatkoi sitten vähintään yhtä vittuuntuneena kun Trixiekin,
"paskapää mikä paskapää." Theolle ei tuottanut yhtään tunnontuskia haukkua Eliahia, mitä oli jättänyt hänet tänne ja häipynyt. Täysin oma moka.

Paikalla kävi kääntymässä joku mies joka ei eronnut muista tippaakaan. Sormus sormessa, jalassa kiillotetut kengät, päässä kiillotettu kalju läikkä ja päällä vaimon valitseva puku. Theo alkoi tosiaankin turhautua, eikö näiden piirien ihmisillä oikeasti ollut omaa tahtoa? Miksi ihmeessä kaikki näyttivät toisiltaan, puhuivat keskenään samoin tavoin ja käyttäytyivätkin tismalleen samalla tavalla? Meni kyllä kirkkaasti yli ymmärryksen. Theodorea ei saanut mahtuman siihen muottiin mihin Eliah oli haudattu jo ristiäisssä, poika ei yksinkertaisesti pystynyt samastumaan näihin ihmisiin vaikka kuinka asuikin samassa paikassa. Asuinpaikalla ei ollut Theolle mitään väliä, yellowlla oli vain isompia taloja kun rasheella ja kalliimpaa, that's it, ei iso ero, ei sen pitäisi mitenkään vaikuttaa ihmisiin, mutta vaikutti silti. Olisi vielä tajunnut jos kyseessä olisi joku Orange Countyn tapainen eristetty paikka, mutta ei, ihan avoin asuinalue.
"Puolisen tuntia, ehkä kauemmin, vähemmän jos tuuri käy", poika kohautti olkapäitään ja laski jo tyhjentämänsä lasin portaan viereen maahan, se kaatui eikä Theo vaivautunut sitä nostamaan. Suuhun jäi paha maku, sellainen ilkeän keinotekoinen, aivan kun olisi juuri niellyt purkillisen säilöntäaineita ja esansseja. Konjakista Theo ei ehkä olisi selvinnyt hengissä, hän ei tiennyt mitään kuvottavampaa, ekat kännit olivat olleet kotoa pöllityillä konjakkipulloilla ja sen jälkeen ei Theo niihin ollut koskenut pitkällä tikullakaan. Tietty neljäkymmentä prosenttia oli jeesh, mutta se maku..

Trixie istui paikoillaan, kunnes kuuli, että lasi kaatui. Hän ei edes vilkaissut siihen suuntaan, mutta tosin hän sattui tietämään, että asialla oli ollut Theo.
Tosin miksi tyttöä edes kiinnostaisi yksi shamppanjalasi.. muut sanoivat niitä "kalliiksi arvoesineeksi", mutta Trixien perheellä, ja melkeimpä koko naapurustolla olisi varaa moiseen pikku lasihömpötykseen.
Trixien kuullessa että Theo sanoi Eliaihia paskapääkis, olisi tyttö voinut myötäillä toisen lausetta edes jotenkin, mutta päätti pitää turpansa ummessa, jottei päivä menisi enää yhtään huononpaan suuntaan.
Vaaleatukkainen veti hiuksensa selkänsä päältä eteen, siirtäen katseensa sitten hänen äitiinsä, joka jutteli oksettavan ylimielisesti tuttavilleen, pidellen viinilasia kädessään, pikkurilli hipaisemattakaan lasin jalkaan. Trixie ei ollut koskaan tajunut.. ei tulisi tajuamaan, eikä haluaisikaan tajuta, että mikä saa ihmisen noin hulluksi, ettei voisi edes lasin jalustaan enää koskea?

Kun tyttö kuuli, että Eliahilla saattaisi kestää puol tuntia.. ehkä hieman vähemmän, katsahti tämä Theoa ja huokaisi.
"Joo, ny riitti.", tyttö sanoi ja nousi ylös kävellen suurista pääovista sisään. Ärsyttävää.. ovet eivät voineet olla normalin painoiset, vaan koska ne veivät ihan vitusti tilaa, ne myös olivat aivan kamalan painavat aukaista.
Tyttö käveli keittiöön ja vilkaisi ympärilleen.. hyvä, ketään ei näkynyt.
Trixien olisi täytynyt pitää seuraa Theolle, mutta ei tämä halunnut, kuten ei Theoakaan varmasti olisi voinut vähää kiinnostaa Trixien läsnäolo, joten asia oli tytölle ihan yksi ja sama.
Sinivihreät silmät hakeutuivat erään kaapin luo, jonka jälkeen tyttö käveli kaapin luokse, avasi oven, ja nappasi sieltä kouraansa jonkinlaisen viinapullon.. tytön kasvoille kohosi pieni virne ja tuo alkoi avata korkkia.. huonoin tuloksin.
Tytön kädet olivat aivan tulessa kunnes tuo pamautti lasipullon tiskipöytään ja istahti myös itse tiskipöydälle. "Helvetti!", tuo kirosi.. voisiko päivä enää huonommaksi mennä?

/ herrajumala mite tönkköä o ___ o /

Theon ajatukset suuntautuivat hyvin nopeasti kielletyille teille, pään sekaisin vetämiseen. Mielessä kävi ohimennen etsiä jostain kasa syöpälääkkeitä tai vastaavaa ajankuluksi mutta pian viina vei voiton, joku muu viina kun hienostunut kuohuviini hienoissa kiillotetuissa laseissa. Kunnon kirkas, ehkä joku makea liköörikin menisi, tai tequila. Oikeastaan mieli teki jotain imelää mutta salakavalan väkevää, nimenomaan likööriä, ei kovin vahvasti maustettua, tequila rosea. Sitä saattaisi paikasta löytyäkkin, kai se sen verran lähellä hienostunutta oli. Tai no jaa, sehän maksoi kaksi kymppiä pullolta, ja se oli todennäköisesti tälle joukolle liian vähän lyijykynästäkin.
Theodorea häiritsi suunnattomasti juuri ne lasit. Niiden pohjalla oli pieni tilkka tummaa tai vaaleaa nestettä, jalkoja koristi hienostunut koverrettu kuvio, muuten lasin pinta oli virheetön ja kauttaaltaan kiillotettu (juomakin maistui kiillotusaineelta), ihmiset pitelivät niitä kuin suuria arvoesineitä. Jotenkin ne lasit kertoivat koko avenuen elämänmenosta paljon, ne koostivat sen kaiken yhdeksi lasiesineeksi joka ei edes osannut puhua mutta kertoi silti jokaisen perheen tarinaa.

Poika jäi istumaan siihen portaalle Trixien lähtiessä sisään, mutta kun korviin kantautui pullojen helinä oli Theo hetkessä sisällä.
"Mä oletan että sä tarjoot mullekki", Theodore huomautti ei niin kovin kohteliaasti ja parilla askeleella pääsi yhdelle kaapeista. Kaappi koostui pienistä lokeroista joissa oli jokaisessa yksi pullo, pääasiassa vain hienoja viinejä ja vastaavaa. Theo juoksutti sormeaan lokerokossa pullojen kärkiä hipoen ja lopulta nyhtäisi hyllystä juuri sen pullon jota oli etsinyt, tequila rosen. Pullo oli ollut kauimmaisessa nurkassa ja se oli selvästi nököttänyt siellä hyvin pitkään, kaulaan oli kierretty kultainen rusetti joten todennäköisesti pullo oli ollut lahja.
Theo istuutui korkealle baarijakkaralle, kieritteli hopeisen korkin irti antaen sen pudota lattialle ja kaatoi juomaa jonkinlaiseen lasiin jonka oli napannut pöydältä, lasi nousi pian huulille ja kermainen juoma valui kurkusta alas rikkoen painovoiman lakeja nousemalla päähän vatsaan laskeutumisen sijaan.

Trixie istui ärsyyntyneenä , kunnes Yheo olikin jo kiiruhtanut ovensuuhun ja ehdotti (ei niin ystävällisellä äänensävyllä), että tyttö voisi tarjota juotavaa hänellekkin. Trixie osoitti katseellaan kaappelja, ja samassa Theo olikin jo etsimässä sopivaa juomista, jolla kastaa kurkku.. tosiaan nämä viinat ynnä muut olivat paljon parempaa juomista kuin se kiilotetun lasin pohjalla komeileva kamalalta maistuva viini... aivan sairasta juoda sellaista.
Trixie kohautti olkiaan ja alkoi sitten jälleen avata jälleen viinapullon korkkia, joka oli todella tiukkaan kiinni. Hetken tyttö yritti avata korkkia kunnes se napsahti auki, ja Trixien kasvoille syttyi virne.
Tuo ohjasi pullon suun suoraa huulilleen edes vilkaisematta mukiin, joka Theolla oli. Tyttö ei vaivautunut kurottelemaan yli suuren tiskikaapin ylimpään tasoon vain sen takia, jotta saisi edes jonkinmoisen "ei niin kalliin" astian hyllystä.. tosin sellaisia oli tuski ainuttakana kappaletta koko talossa.. kaikkihan piti olla niin kallista ja viimeisimmän päälle uutta.
Vaaleatukkainen joi melko paljon kerralla ja laittoi sitten viina pullon viereensä, kun istui edelleen paikoillaan tähystellen sitten, että mitä Theo oli tekemässä..
Trixie oli varma, että bileissä tosiaan oli vähintään yksi tälläinen henkilö hänen lisäkseen, joka ei pitänyt tuosta kamalasta punaisesta paskasta niissä laseissa..
Tyttö vilkaisi muuten vain ikkunasta ulos ja vei pullon jälleen huulilleen. "Tää voittaa kernaasti ton paskan..", Trixie sanoi ja piteli kädessään viinapulloa, osoittaen katseellaan jonkun jättämää lasia, joka oli tiskipöydällä hänen toisella puolellaan. Tytön katse selvästi vältti tuota lasia, sillä hänen mittansa oli niiiiiin täynnä tuota. Tämä napapsi pullon ja käveli pöydän luo, istahtaen sitten siihen ja juoden jälleen pullosta huikan.

Jos Theo vahingossakin joutuisi humalaan ja Eliah sattuisi paikalle, ei tyttö tietäisi mitä hän sanoisi.. varsinkin kun Eliah joutuisi varmaan raahata Theon pois paikalta jolloin kaikki näkisivät.
Seuraavaksi moisesta syytettäisiin Trixietä, mutta tyttö ei kyllä osannut kuvitella itseään kännissä puutarhakekkereissä, mutta antoipa nyt olla tämän kerran.. kyllä siitä säännöstä pystyi luistaan, sillä Trixie aluperin inhosi koko ideaa pitää jotkus juhlat.. kuvottavaa.
Tytön silmät lipuivat seiniltä kohti pöytää, ja pöydän sileästä ja pölyttömästä pinnasta se kohosi pullonvartta pitkin Elihain kasvoihin. Trixie katsoi tosita ties kuinka menennetta kertaa, mutta siirsi jälleen katseensapian pois, juoden viinapullosta.. jälleen.
Tyttö ei tiennytkään kuinka lähellä oli sitä, mitä oli ajatellut.. Nimittäis sitä, että hän olisi sekoittanut asiaan viinan ja Theon.. Varmaan pahinta tulisi siitä, kun Eliah saisi tietää mitä kaksikko tulisi tekemään, mutta jokatapauskessa Trixietä ei vain kiinnostanut mikä hänen oma tilansa bileissä olisi..
Ainakin Theo oli ainut ihminen jolla oli samanlainen mielentila kuin Trixiellä, sillä kaikki muut ihmiset olivat niin tekopyhiä, mutta näitä kahta ei vain kiinnostanut.. kumpikin halusi olla jossain iha muualla. Theo kotona, ja Trixie huoneessaan, mutta ehkä tämä tapa oli Trixien tapa "viihdyttää" Theoa edes jollain lailla.. ajankuluksi hän siis ei estellyt Theoa juomsta.. mies saisi Trixien puolesta juoda vaikka koko kapin tyhjälksi. Trixie nosti jälleen viinapullon huulilleen, juoden siitä melko paljon.

//*muminaa* juuh.. tällästä tänää : d//