doupeimmat douppi seivaa

[Lillukka o/ ]

Tommy istui puiston penkillä kaljapäkki jalkojensa juuressa. Tänään hän oli saanut vain aamulla pienet vedot piriä, joten hän oli tavallista enemmän selvinpäin. Ei kuitenkaan täysin, sillä bisseä oli kulunut ja muutama Xanorkin löytänyt tiensä nuorukaisen kielen alle. Olo oli masentunut, sillä ametamiinivieroitusoireet meinasivat jo puskea vähän päälle, olihan jo keskipäivä ja aamuisista vedoista oli aikaa. Kyllä hän kuitenkin pärjäsi eikä päälle puskeva kylmähiki tuntunut missään, enemmän suupieliä veti alas yleinen tyytymättömyys kaikkea kohtaan. Amfetamiinivieroitusoireet tapasivat olla sitä luokkaa, että aineiden loppuessa ei mikään ollut hyvin. Eipä Tommylla kovin hilpeä olo ollutkaan. Hän oli onneksi ehkä saamassa uudet vedot, kunhan hänen tuttunsa soittaisi. Puhelua odotellessa oli hyvä juoda kaljaa tammien varjoon jäävällä penkillä ja tuijotella kateellisena ihmisiä, jotka osasivat ottaa ilon irti elämästään. Vaikka eihän nuorukaisen elämä sentään niin kauheaa ollut, kuin olisi voinut luulla. Olihan hän usein hyvällä tuulella, mutta siihen hyvään oloon liittyi olennaisesti päihteet. Selvinpäin (tai lähes selvinpäin, kuten nyt) olo oli yleensä ankea, mutta onneksi huomenna olisi jo eri mieliala, sillä hän saisi illalla kyllä ostettua lisää aineita.

Nuorukainen heitti tyhjän kaljapullon selkänsä taakse nurmelle ja kaivoi heti uuden oluen esiin. Hän avasi sen hampaillaan välittämättä siitä, että hänen purukalustonsa olisi tätä myötä surkeassa kunnossa. Tommy tuhahti ja kaivoi rentojen farkkujensa taskusta sätkätarvikkeensa alkaen käärimään itselleen savuketta. Pian hän saikin sen valmiiksi ja asetti syöpäkääryleen huuliensa väliin napsauttaen sytkäriä sen päässä. Hän imi muutamat ahneet savut, kunnes laittoi sätkän penkin reunalle odottamaan, että saisi mustan hupparinsa kiskottua pois päältään. Hänen armeijanvihreä t-paitansa oli parempi vaatetus tälle aurinkoiselle ilmalle vaikkakin se paljasti pistojäljet hänen kyynärtaipeessan.

( sori että kesti :3 )

Vasen siro käsi kohosi ylemmäksi, aina kohden taivasta, niiden mantelinmuotoisten silmien katseen kääntyessä kättäänsä kohden, joka peitti auringon taivaalla. Aurinko oli niin iso, niin niin kovin iso, että se sai tuon pienikokoisen japanilaisen aina ihmettelemään, miten helposti hän kuitenkin sen sai peitettyä kädelläänsä, ainakin hetkelliseksi. Pieni naurahdus karkasi tytön huulilta, hänen laskiessa kätensä alas ja siirtyessä katselemaan ympärillä olevia ihmisiä. Puistossa tähään aikaan ei varmasti niin paljoa ihmisiä ollut, hänkin taisi olla puistossa vain sen takia, koska oli hänen vapaapäivänsä. Nyt, kun hän oli itse yrittäjä, ei sellaisia päiviä kovin useasti tullut, mutta onneksi hänen kahden alaisensa kera he olivat saaneet heidän pienen kahvilan käyntiin ja toimimaan.

Kantaessaan toisessa kädessä rasiallista tuoreita mansikoita, tuki naiselle jokin outo tunne pysähtyä, ihan kuin hänen olisi tarvinnut pysähtyä, eikä aikaakaan kun turkoosinväriseen hihattomaan mekkoon pukeutunut nainen pysähtyi ja jäi hetkeksi katselemaan ympärilleensä. Tuntui..... Se oli outo tunne minkä Asuka sinä hetkenä sai, aivan kuin hänen olisi kuulunut olla juuri tässä puistossa, juuri tähän aikaan. Samassa ne mantelinmuotoiset silmät huomasivat siellä puiston penkillä istuvan nuorukaisen, jota Asuka tuijotti hetken aikaa hämmentyneenä ehkäpä ja kysyvänä, mutta ne ilmeet katosivat jonnekkin kauaksi pois ja huulille kohosi se ystävällinen pirteä hymy. Samassa mies saattoikin huomata, miten toisen eteen ojennettiin rasiallinen tuoreita mansikoita.

"Ne ovat juuri poimittuja, tooooooodella herkullisia. Maista ihmeessä. " Asuka totesi iloiseen sävyyn, kallistaen hitusen päätäänsä puolelta toiselle, tuijotellen niillä omilla bambisilmillään uteliaina tuon tuntemattoman miehen silmiä.

Tommy poltteli tupakkaansa ankeana ja mietti, jaksaiko hän tätä elämäntyyliään enää kauaa. Ehkä hänen pitäisi lähteä taas katkolle, mutta oikeastaan hän uskoi enemmän, että hänen elämänsä muuttuisi taas siedettäväksi, kunhan hän saisi seuraavat pirivedot. Ei narkkarin elämä mitään herkkua ollut, aina piti huolehtia, että oli kamaa ja elämä selvinpäin tuntui helvetiltä. Mutta kun kamaa oli, kaikki sujui mukavasti eteenpäin ja tuntui hienolta olla sekaisin. Hän kulutti päihteitä enemmän kuin laki salli. Peruspäivä sujui amfetamiinin, viinan ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja kavereiden kanssa sekoillessa. Oli hänellä joskus mennyt ihan mukavasti, hän oli ollut koulussa ja raittiina, mutta aina hän oli onnistunut pilaamaan mahdollisuutensa normaaliin elämään retkahtamalla uudelleen aineisiin. Ennen hän oli käyttänyt lähinnä heroiinia ja alkoholia, mutta nykyään maistui aivan kaikki lähtien kannabiksesta ja päättyen eetteriin. Ei hän silti jostain syystä nähnyt elämäänsä kovin kauheana. Hän oli tyytyväinen, ettei ollut enää linnassa ja että hänellä oli oma vuokrayksiö ja edelleen hyvät välit vanhempiinsa ja siskoonsa, jota ei tosin kovin usein nähnyt.

Tommyn katse osui turkoosiin mekkoon pukeutuneeseen naiseen jo kauan ennen kuin tuo käveli hänen eteensä. Kun tuo tuli hänen luoksensa iloisena ja tarjosi mansikoita, ei nuorukainen oikein tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt ajatella. Hetken ajan hän katseli toista hämmentyneenä, kunnes ihan vain kohteliaisuudesta nappasi suuhunsa yhden pienen mansikan.
"Kiitti", hän mutisi tietämättä, miten toisen seuraan olisi pitänyt suhtautua. "Istu vaan alas", hän sanoi ja taputti penkkiä vieressään. Hän ei ehkä ollut millään maailman seurallisimmalla tuulella, muttei kuitenkaan halunnut käskeä toista painumaan helvettiin hänen edestään. Ehkä hän kaipasikin juuri tuollaista iloista seuraa, jospa positiivisuus vaikka tarttuisi häneenkin. Ei sitä koskaan tiennyt, eikä nuorukainen pelännyt kokeilla.

Hymy naisen huulilla tuntui levenevän entisestään, kun mies näytti ottavan mansikan vastaan, monet kun tuntuivat välillä antavan vain murhaavan ilmeen ja toteavan, ettei seura ollut kaivattua. Pienesti kallistaen päätäänsä vähän väliä puolelta toiselle, hän antoi pienen nauravan äännähdyksen kantautua huuliltaan.

"Ole hyvä." Sanojensa jälkeen Asuka käänsi hitusen kysyvän katseensa penkkiä taputtavaan käteen ja takaisin mieheen, kunnes nyökkäsi pian ja lähes rojahti kevyesti istumaan penkille, laskien perässä sen mansikkarasian siihen heidän väliinsä - eihän nainen sentään aivan kiinni mieheen ollut istunut, vaikka hän tykkäsikin ängetä muiden seuraan, ei hän sentään niin pahasti ängennyt että olisi kiinni kylkeen käynyt.

"On hieno päivä. " Asuka totesi ohimennen, painaen kätensä vasten penkkiä ja nojaten niihin hitusen, mustanruskeiden silmien katsellessa taivasta. Ei se, että Asuka puheli niitänäitä johtunut siitä, etteikö hän olisi huomannut miehen kaljapulloa, puhumatta siitä mitä toisen kyynärtaipeissa oli. Jos hän olisi ollut nuorempi, olisi hän luultavasti ensiksi moittinut kaljan juomisesta ja sitten ollut soittamassa ambulanssia paikalle, puhumatta siitä että hän olisi juossut ympäriinsä paniikinomaisesti. Asuka ei ollut kuitenkaan enää se pieni avuton tyttö, vaikka ei varmasti vieläkään ollut se maailman vahvinkaan.

"Vietätkö täällä useinkin aikaasi?" Hän pian kysyi, kääntäen taivaalla olleen katseensa vielä tuntemattomaan mieheen, pitäen sen hymyn huulillaansa ja pienen elämäniloisen pilkkeen silmissäänsä.

Tommy sai pakottaa kasvoilleen pienen hymyntapaisen, kun toinen isahti penkille. Ei siksi, etteikö olisi kaivannut seuraa, vaan siksi, että hänen mielialansa ei ollut parhaasta päästä. Toisen toteamus sai nuorukaisen vilkaisemaan taivaalle, jolla aurinko porotti. Aivan pilveton ei taivas kuitenkaan ollut ja pieni tuulenvirekin sai ilman pysymään siedettävänä. Liian kuumassa ei ollut kivaa, mutta nyt oli juuri sopiva ilma. Jotain hyvää siis tässäkin päivässä, vaikka päihteet olivatkin tilapäisesti loppu. Tai ei tietenkään kaikki, olihan miehellä lääkkeitä ja alkoholia, mutta se tärkein kaikista eli amfetamiini loisti poissaolollaan.

Toisen kysymys sai Tommyn kohauttamaan olkiaan. Hän otti pitkän huikan oluestaan ja pyyhki suupieliään kädenselkämykseensä.
"Kyl mä aika usein istun tääl pussikaljalla", hän totesi pienen hiljaisuuden jälkeen vaisusti. Hän ei oikein osannut keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät eläneet riippuvuushelvetissä, sillä hän ei koskaan meinannut keksiä mitään sanottavaa. Hänen elämänsä pyöri niin vahvasti päihteiden ympärillä, että harvemmin hän ehti muuta miettiäkään. Hänen elämässään oli vain yksi tärkeä asia, joka meni kaiken muun edelle; amfetamiini. Aikansa hän kulutti joko vetämällä sitä ja muita päihteitä tai hankkimalla rahaa voidakseen ostaa ja vetää. Ei se ollut hienoa vaikka ajoittain valheellisesti siltä tuntuikin.

"Mä oon muuten Tommy", nuorukainen tajusi hetken päästä esittäytyä. Hän ojensi epävarmasti kätensä kättelyyn. Minkäköhän ikäinen toinen oli? Tuo näytti niin nuorelta, että nuorukainen melkein odotti tuon kohta selvittävän syynsä hänen seuraansa ilmestymiselleen; kysyäkseen, voisiko hän hakea tuolle alkoholia tai tupakkaa.

Asuka heilutteli pienesti jalkojaansa odotellessaan vastausta mieheltä, kallistaen hitusen päätäänsä toisen juodessa juomaansa. Ei hän katsonut toista moittivaan sävyyn, nyrpistellyt taikka muutakaan negatiivistä ilmettä tai elettä tehnyt, kunhan vain katseli. Hän nyökkäsi pienesti päätäänsä miehen vastaukselle, kunnes jo ennestään bambimaiset silmät pyöristyivät hämmästyksestä ja laskeutuivat miehen käteen sen ojentuessa hänen suuntaansa. Se muutaman sekunnin hämmästyneisyys ja kysyväisyys kuitenkin haihtui hetkessä sen positiivisesti yllättyneen ja onnellisen ilmeen valloittaessa ne nuorekkaat kasvot.

Kaikki olivat aina sanoneet, että Asuka tuli pienestä onnelliseksi.

"Asuka. Hauska tutustua Tommy. " Nainen vastasi, siirtäen oman kätensä ja kätellessään Tommyä lämpimästi, puristaessaan toisen kättä hellästi, kunnes lopulta antoi pehmoisten sormiensa valua toisen kädeltä pois. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö Tommy ollut puoleensa vetävä mies ja varmasti muutama ohikävelevä nainenkin tuli kääntäneeksi katseensa mieheen penkillä, mutta ehkä ylipirteä japanilainen sekä pussikalja kädessä eivät saaneet heitä ainakaan nyt tunkemaan samalle penkille.

"Tommy, saanko kysyä sinulta jotakin? " Asuka kysyi yllättäen, kallistaen pienesti päätäänsä. Vaikka hän oli kysynyt juuri kuin lupaa mieheltä kysyäkseen jotain, ei nainen antanut edes toiselle niinkään aikaa vastata tuohon kysymykseen, ennenkuin jo oli itse uudelleen äänessä.

"Miksi olet surullinen?" Ääni ei ollut ehkä niin pirteä, kuin vielä hetki sitten ja niihin mustanruskeisiin silmiin ilmestyi uudenlainen pilke, huolehtivainen ja huolestunut, mikä taisi kuulua äänessäkin. Vaikka Asuka ei tiennyt tai tuntenut Tommya, hän silti kuin aisti sen miehessä, sen surullisuuden.. Saattoihan se olla, että Asukan aisti oli väärässä, eikä mies surullinen ollut mutta... Jostain syystä hän halusi kysyä, vaikka ei moni varmasti halunnut tuntemattomalle edes kertoa syytä, vaikka surullisuuteen olisikin.

Tommy tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi huomatessaan, että toinen katseli hänen juomistaan. Ei tuon ilme ollut moittiva, mutta siltikään mies ei oikein osannut suhtautua saamaansa huomioon. Hetken hän jo mietti, pitäisikö hänen tarjota toisellekin, mutta päätyi itsekkäästi siihen vaihtoehtoon, että koska hän oli vähillä rahoillaan ostanut muutaman kaljan, ei hän niitä jakelisi pois hevillä -varsinkaan lähes tuntemattomalle neidolle, oli tuo kuinka hyvännäköinen tahansa.

Toinen esitteli itsensä Asukaksi. Se oli kaunis nimi ja sopi tytölle kuin nenä päähän. Toisen kättely oli tuttavallinen ja lämmin. Nuorukainen mietti, mistä tuollaisia ihmisiä oikein tuli. Toinen oli niin iloinen, että hän tunsi jopa pientä kateutta. Osaisipa hänkin olla yhtä positiivinen. Suurimman osan elämästään hän tuhlasi hukuttamalla murheitaan päihteisiin, joista oli tullut elämäntapa. Ei kovin terveellinen sellainen ja usein todella vaarallinenkin: Hengenlähtö oli ollut lähellä monesti, joko tapahturmien tai sitten myrkytyksien muodossa. Hänen elämänsä oli vaakalaudalla usein. Päihteet eivät myöskään tuntuneet tuovan sitä onnea, mitä hän niistä haki, vaikka silloin tällöin hän kokikin elämänsä hyväksi. Vieroitusoireiden ilmaantuessa olo oli entistäkin kamalampi. Kyllähän hän olisi halunnut lopettaa taas, mutta ei oikein tiennyt, miten.

Asukan kysymys sai nuorukaisen vaivaantumaan entisestään. Hän ei tiennyt, mitä vastata. Hän olisi tietysti voinut sanoa hänen elämänsä menevän päin helvettiä ja että hänellä oli päällä amfetamiinivieroitusoireet, joita yritti helpottaa oluella ja lääkkeillä, mutta sen myöntäminen ei tuntunut sopivalta.
"Mä en haluis vaikuttaa epäkohteliaalta, mut asia ei oikeestaan kuulu sulle", hän tyytyi mutisemaan ja huomasi epäonnekseen kuullostavan epäkohteliaammalta kuin oli tarkoittanut.
"Mulla on vaan huono päivä, mut kiva kun sä tulit vähän sitä piristään", hän kiirehti sanomaan, jottei vaikuttaisi hirvittävän tylyltä.

"Ei, ei, ei. Et ole epäkohtelias, en olisi saanut kysyä. " Asuka vastasi nopeasti miehen sanoihin, hymyillen pahoittelevasti. Ei Asuka kysymystään suinkaan katunut, vaikka olikin pahoillaan että oli kysynyt, hän yhä olisi halunnut tietää mikä teki jostakusta niin surullisen ja mitä hän ennenkaikkea halusi tehdä, oli auttaa, saada edes pieneksi hetkeksi hymyn Tommyn huulille. Harmi, että Asuka tunsi juuri siinä hetkessä vain epäonnistuvansa tekemisissään.

"Siinä tapauksessa en voi jättää sinua yksin vielä. Aina kun minulla on huono päivä, en halua olla yksin. " Asuka jatkoi hymyillen, kääntäen katseensa hetkeksi puistossa oleviin ihmisiin. Nainen oli aina ajatellut, että hän halusi kohdella ihmisiä niinkuin halusi kohdella itseäänsä, mutta hän ei voinut olla miettimättä, että entä jos Tommy halusikin olla yksin, eikä kaivannut hänenkaltaisen ihmisen seuraa, joka ei välttämättä ymmärtäisi, mitä toinen kävi lävitse. Tai varmasti monet niin ajattelivat Asukasta, miten tyttö joka oli aina iloinen voisi muka ymmärtää mitään surullisuudesta?

"Tykkäätkö kauhusta?" Asuka käännähti jälleen Tommyn puoleen kysyvänä, silmät suurina. Kauhusta, elokuvista, sellaisista.

"On yksi elokuva jonka tahtoisin käydä katsomassa mutta kukaan ei suostu lähtemään kanssani, joten... joten tulisitko sinä? " Nainen lisäsi, tuijotellen miestä odottavaisen näköisenä.

Tommy huokaisi hiljaa helpotuksesta, kun Asuka ei näyttänyt loukkaantuneen hänen sanoistaan. Tuntui tärkeältä, ettei hänen uusi juttukaverinsa vain lähtisi lätkimään. Olihan tuon seura sentään mukava piristys hänen masentavaan päiväänsä ja harvemmin kukaan tuli hänelle noin spontaanisti juttelemaan. Toinen sanoi, ettei voinut jättää häntä yksin vielä, sillä tuo ei itse halunnut olla surullisena omissa oloissaan. Nuorukainen ei oikein tiennyt, mitä ajatella toisen vetäessä muiden huomioon ottamisen pisteeseen, johon nuorukainen itse ei koskaan ollut edes ajatellut itse sitä vievänsä. Hän oli sen verran itsekäs, ettei yrittänytkään piristää tuntemattomia, jos hän näki noiden voivan huonosti. Hän perusteli sitä siten, että hänellä oli surkea olo omasta takaa eikä hänen näin ollen tarvinnut eikä hän voinut kantaa harteillaan kaikkien surkeutta.

Asuka käänsi jälleen keskustelun suuntaa juuri ennenkuin Tommy oli vastaamassa toisen sanoihin. Tavallaan oli hyvä, ettei hän ehtinyt avata suutaan, sillä hän olisi varmasti takellellut jotain todella epämääräistä vastaukseksi. Toisen kysymys sai hänet nostamaan toista kulmaansa, kunnes tyttö jatkoi, että oli joku elokuva, johon tuo haluaisi seuralaisen.
"Ei mul oo rahaa", nuorukainen vastasi ja otti huikan oluestaan. Muuten hän voisikin lähteä, mutta budjetti ei sallinut moista ylellisyyttä. Milloinkohan hän oli viimeksi käynyt elokuvateatterissa? Hyvä kauhupätkä varmasti kyllä piristäisi, mutta valitettavasti hän oli käyttänyt viimeiset varansa muutamaan bisseen eikä näin ollen voisi lähteä toisen mukaan elokuviin.

"Muuten mä kyl voisinki lähtee. Minkä niminen pätkä se on?" hän vielä jatkoi ja pyöritteli bissepulloa käsiensä välissä.

"Ow." Asuka vastasi harmistuneena Tommyn sanoihin. Ehkä osittain nainen otti sen kieltävänä vastauksena, näin alkuun, kaikki kun eivät aina halunneet suoraan sanoa jos eivät halunneet lähteä, keksivät mielummin tekosyyn minkä takia eivät halunneet tai voineet lähteä. Asuka laski katseensa harmistuneena penkille, mutta harmistuneisuus ei kuitekaan kauaa pysynyt, varsinkin kun Tommy jatkoi. Pitämättä edes kovinkaan pitkää taukoa sanoissaansa, saatikka vastaamatta kysymykseen, avasi Asuka oman suunsa ja kohotti katseensa nopeasti Tommyyn.

"Jos maksan, tuletko sitten?" Nainen kysyi silmät jälleen säihkyen. Tuohon ilmeeseen olisi vain tarvinnut koirankorvat päähän ja häntä peppuun, joka heilui vimmatusti, niin olemus olisi ollut täydellinen, innostuneelta koiranpennultahan Asuka yleisemmin näytti.

Tommy ei tajunnut sitä vaihtoehtoa, että toinen saattaisi luulla hänen vain keksineen tekosyyn, koska ei halunnut lähteä tuon mukaan. Hän olisi erittäin mielellään lähtenyt, mutta rahatilanne oli mikä oli.. Hänellä meni rahat vuokraan ja päihteisiin eikä oikein muuhun jäänyt rahaa. Siitä oli ikuisuus kun hän oli viimeksi tehnyt jotain ns. normaalia kuten esimerkiksi käynyt elokuvissa.

Kun Asuka kysyi, lähtisikö hän, jos tuo maksaisi, nousi nuorukaisen toinen kulmakarva hämmästyneenä ylös. Toinen näytti innostuneelta ajatuksesta, että saisi mahdollisesti seuraa leffaan eikä Tommykään pitänyt ideaa huonona. Hän lähtisi mielellään toisen mukaan, jos tuo kerran suostuisi maksamaan.

"Jos sä oikeesti oot valmis maksaan mutki nii tottakai mä lähen". hän sanoikin ja otti huokan oluestaan. Hänen pitäisi juoda se ennen elokuviin menemistä, sillä tuskinpa sinne saisi alkoholijuomia ottaa mukaan.

[sori, lyhyt ja tökkii..]