Tarvitsisin vähän... apua. // sov

// Dreamer & Quepek :--) //

Christopher Matthew Kewan

Chris hidasti juuri kävelyvauhtiaan. Hänen edessään oli pieni aukio.. Juuri se minne mies oltiin ohjattu. Hänen oli määrä tavata joku tumma nainen. Kutsumanimeltään, hm.. Quepek? Tai jotain vastaavaa. Christopher kohautti kulmiaan itsekseen. Hän ei ollut koskaan nähnyt koko naikkosta, eikä osannut sen enempää tulkitakkaan kuka se voisi olla. Joku oli vain neuvonut varsin epämääräisin sanoin.. Eikä kyseinen nainen ei myöskään tiennyt mitään Chrisistä. Niinpä homma olikin kahta vaikeampi, mutta onneksi aukiolla ei ollut kamalasti muita ihmisiä. Sanottiin vain, että tyyppi saattaisi olla täällä.
Christopherilla oli tärkeää asiaa.. Vaikka tavattava henkilö olikin nainen. Hänen oli määrä päästä erään jengin pomon puheille ja tämä kyseinen neitokainen voisi sen jotenkin hoitaa? Ei auttaa, vaan hoitaa. Toivottavasti. Rahasäästöt nimittäin tarvitsivat täyttöä ja mahdollisimman pikaisesti.

Christopher pisti kätensä tummien farkkujensa taskuihin, lähtien kiertämään laajemmin hämärää Elm Squarea. Hämärällä tällaiset ihmiset olisi luutavammin helpompi tavoittaa. Hän tutkaili jokaista vastaantulevaa ja odotellessaan sytytti tupakankin. Savun karatessa huulten välistä Chris antoi sinisten silmiensä katseen poraata lähes läpitunkevasti jokaiseen. Mies vihasi jonkun etsimistä ja hänen mielestään sen kaavan pitäisi mennä toisinpäin.
"Noniii. Joku tummatukkanen nainen ja nii eespäin. Ilmesty nyt jostain.", Chris mutisi kuin kiroten. Saisi olla sitten silmiä hivelevä näykin jos näin paljon piti tehdä yhden henkilön tavoittamiseen.
"..Quueepeeek", mies sanoi pitkän huokaisun kera. Ei sentään kutsunut kuin koiraa, vaikka Chris toivoikin nimen sanomisen olevan avuksi. Turhautuneen oloisena Christopher viskaisi sätkän loppunsa maahan ja pyyhkäisi sen kengänpohjallaan kauemmas.
Samalla katse siirtyi erääseen, joka voisi olla tämä etsitty Quepek?

Quepek venytteli työntäen tikarin takaisin saappaansa varteen, tällä kertaa sitä ei oltu käytetty veritekoon eikä ryöstöön, jotka nainen oli jättänyt jo ennen englantiin tuloakaan. Tummaverikkö oli vain leikitellyt pienellä aseellaan, saaden muutaman tutun ohikulkijan lisäämään vauhtiaan huomattavasti, ne jotka naisen tunsivat, tiesivät tämän olevan vaaraksi minkä tahansa aseen kanssa. Äkkipikainen ja usein melko kiukkuinen kun tämä romanitar oli.

Tummat silmät haravoivat harvaa joukkoa jota Elm Squarella kulki, tummaverikkö itse näytti juuri sellaiselta naiselta jolle ei halunnut aukoa suutaan. Nahkatakki, tiukka toppi, joka toi selvästi esiin romanittaren lihaksikkaan ja jäntevän vartalon, tatuointeja vaikka millä mitalla, sekä tiukat housut, joiden lahkeet katosivat melkoisiin saappaisiin. Korot, jotka eivät olleet kuitenkaan liian korkeat juoksemiseen, sekä yksi ainoa ketju, joka oli kieltämättä kokenut kovia.

Mies jonka oli huhuttu etsineen naista oli pienoinen mysteeri Quepekille, monesta syystä, eikä tummaverikkö tiennyt ampuakko seuraavan kyselijän suoralta kädeltä, vai kerrankin vetää syvään henkeä ja hillitä herkkiä liipasinsormiaan hetken. Tosin, ei tummaveriköllä aseita ollut, tikarit saisivat hoitaa tällä kertaa aseen osaa.

Christopher käveli suoraan kohti tummahiuksista naista, kun yhtäkkiä toinenkin tummahiuksinen nainen käveli ohitseen. Mies katsahti kummankin perään, kunnes tyytyi vain ärähtämään itsekseen. Liikaa.. Silti ihan liikaa vaihtoehtoja. Christopher näyttikin tavallaan varsin huvittavalta katseen tsekatessa arvostelevasti jokaisen vartalon mukamas ohimennen. Hänen kasvonsa vaihtoivat suuntaa vähänväliä vasemmalta oikealle ja toisinpäin. Paistoi selvästi läpi, että Chris etsi jotakuta. Sen verran mies oli sentään saanut tietää, että naikkosella oli runsaasti tatuointeja. Hetken Chris miettikin minkälaisen henkilön kanssa joutuisi tekemisiin, joskin vain joksikin aikaa.

Lopulta Chrisin katse lennähti hieman kauemmas ja vihdoin.. Siellä seisoskelikin varsin näyttävän näköinen nainen, joka vastasi Christopherin saamiin tunnistus ohjeisiin. Toisella oli tummat hiukset ja tatuointejakin näkyi. Heti puolittainen virne kohosi miehen kasvoille ja pitipä muistuttaa itseään, että hän oli tullut vain etsimään sitä 'ovea' 18th Streetin pomon luo. Ei kannattaisi mokata heti alkuun. Kuitenkin, tuo nainen se saisi luvan olla. Ja niimpä Chris lähti päättäväisesti kävelemään silmiin osunutta henkilöä kohti. Mies veti kätensä tummien farkkujensa taskusta ja hieraisi kämmeniään yhteen. Christopherilla ei itsellään ollut mikään sen ihmeellisempi asustus. Ne tummat farkut, nahkatakki jonka vetoketju oltiin jätetty auki ja sen alla valkoinen kireähkö pitkähihainen.

"Mä toivon tosiaankin, että sä oot se ketä mä etsin.", mies aloitti ennenkuin pysäytti naisen astahtamalla kirjaimellisesti toisen eteen. Chrisillä oli itsevarma ilme kasvoillaan, vaikkakin pieni ilkikurinen hymy löysi tiensä hänen huulilleen.
"..Quepek? Jos et oo, niin sano jos tiedät missä se on.", Christopher jatkoi. Mies ei ajatellut koko iltaa pelkkään etsimiseen käyttää.

Mies oli melko tavallinen, ottaen nyt tietenkin huomioon että Quepek oli viettänyt varsin paljon aikaa Alession kanssa, komea, pitkä ja selvästi etsi jotakuta. Kaikista näistä, juuri viimeinen seikka sai romanittaren kiinnittämään huomiota toiseen, miehen silmät tarkastelivat jokaista vastaantulevaa tummaverikköä, joku olisi voinut tuomita vieraan sen sileän tien pervoksi, mutta ei Quepek, varsinkaan kun tiesi toisen etsivän juuri häntä. Ehkä juuri siksi tummaverikön huulille nousi huvittunut, ehkä hieman kiinnostunutkin hymy, toisen astellessa päättäväisen oloisena kohti melko somaa tummaa naista. Ainoa mutta oli, että toinen oli selvästi intialainen, selvästi romanilaista lyhyempi ja kaiken lisäksi ei ilmeisesti puhunut sanaakaan englantia, sillä näytti samaan aikaan kauhistuneelta ja hämmentyneeltä.

Lopulta nainen kiersi miehen, pulputtaen jotakin Quepekille vierasta kieltä, tavallaan erehdys oli ehkä vain hyvästä, sillä nyt nainen ainakin tiesi ettei toinen nyt aseen kanssa häntä etsinyt. Eli ehkä kannattaisi kuunnella mitä muukalaisella oli asianaan.
"Kieltämättä osuit melko lähelle." romanitar huomautti kohottaen kulmaansa, romanialaisen aksentin kuuluessa selvänä naisen luonnollisen kissamaisessa puheessa.
"Kuulinkin että olet etsinyt minua, ehkä hieman väärä tapa jos haluaa selvitä ehjin nahoin." Quepek huomautti tutkaillen miestä tarkemmin. Lähempää katsottuna toinen oli pitempi ja kuultuaan toisen puhuvan, ei alkuperäismaatakaan ollut vaikea arvata.

"Mitä siis lonely cowboy haluaa minusta?" Quepek kysyi nosteaen tummat silmänsä takaisin vieraan kasvoihin ja silmiin.

Chris ei ennättänyt kauaakaan kuulustella edessä olevaa tajutessaan kyseisen naikkosen olevan jokseenkin.. No, ei kovin asiallinen jos sen niin saattoi sanoa. Mies ei tajunnut sanaakaan mitä häntä lyhyempi rupesi pulputamaan ja Chrisin ilmekkin muuttui hetkessä kummastuneeksi. Lisäksi kauhistunut ja hämmentynyt olemus kertoi Christopherille melkeinpä heti, ettei tyyppi varmastikkaan kuulunut siihen jengiin mihin Chrisin oli määrä koettaa päästä. Tai sitten se jengi oli todella alle odotusten. Mies oli jo jatkaa matkaansa, sillä omasta englannista hän ei osaisi takoa mitään hokkuspokkus kieliä.. Tuskin mitään keskustelua tai keskustelun tapaista saataisiin aikaiseksi.

Hänen onnekseen tämä odotettu nainen astahtikin esiin ja Chris jätti matkan jatkamisensa siihen. Oliko toinen seissyt koko ajan siinä vieressä? Olisi tullut heti väliin.. Christopher kohotti kulmiaan ja ilme muuttui tyytyväiseksi. Mies kääntyi heti Quepekiä kohti ja ensimmäisenä, ulkonäön lisäksi, pisti merkille naisen puhetavan. Moni kuulosti olevansa alkuperältään jostain muualta kuin Englannista. Chris ei vain osannut liittää mitään aksentteja mihinkään, mutta tuokin oli kieltämättä mielenkiintoisen kuuloinen. Mies tuntuikin hetkeksi kuin jäätyvän paikalleen tutkailessaan vain edessä seisovaa. Kai tämä etsiskely oli tuottanut tulosta, sillä tuo nainen kyllä miellytti silmää.
"Ihan hyvin pärjäsin tähänkin asti. Ehjin nahoin.", Chris vastasi huvittuneesti, vaikka ei pitänytkään siitä, että häntä 'ohjeistettiin' tuolla tavoin. Quepek sai tälläkertaa sen anteeksi.

Christopher naurahtikin naisen kysymykselle ja varsinkin sille cowboy osalle. Hän antoi itselleen luvan vielä ihailla edessä seisovan ulkonäköä ennenkuin katse pistäytyi Quepekin kasvoihin. Niin, sitä asiaakin.
"Oikeestaan jengiin liittyvää.. Kuulin, että sä kuulut sellaseen ja tarvitsisinkin sulta pikku palveluksen.", Chris virnisti. Hän ei asiasta puhunut vielä sen enempää sillä ensin piti varmistaa yksi asia:
"Mut ohjattiin sun luo.. Tässäkö mä kaiken selitän vai?"

Myös mies näytti hämmentyneeltä äskeisestä yhteenotostaan pelokkaan naisen kanssa, asenteen kanssa tuokin olisi voinut olla ties vaikka mitä. Nainen siis. Miehestä kyllä tuntui asennetta löytyvän aivan riittämiin. Quepek kohdisti huomionsa tähän, ei ilmeisesti mikään palkattu tappaja, joita naista olivat myös aika ajoin ahdistelleet, toisen huomautus sai vinon hymyn tummaverikön huulille.
"Tajuat ehkä sitten myöhemmin." romanitar totesi, ehkä sitten myöhemmin vieras saisi kuulla niitä juttuja joita Quepekista kulki ympäriinsä täysin oikeutetusti. Puhumattakaan siitä että harva todella tiesi miltä tummaverikkö näytti, tottahan toki kaikki tiesivät tämän olevan tumma, näyttävä nainen, mutta yleensä se jäikin siihen. Yleensä tämä kun ei mainostanut nimeään, hölmöt harrastivat moista.

Draga antoi toiselle hetken aikaa, välittämättä tämän katseesta kehollaan, olihan vuosien aikana jo opittu että jos omisti rinnat, täytyi miehille antaa hetki toipua vartalon aiheuttamasta kemikaalisesta reaktiosta.
"Keltä kuulit?" Quepek kysyi, ennen kuin mies ehti pidemmälle, palveluksista nainen ei vielä tiennyt, mikäli kyse oli jengistä, toinen luultavasti halusi päästä Jeffin puheille. Siinä tummaverikkö saattoikin halutessaan auttaa. Tummaverikkö vilkaisi ympärilleen, ei ympärillä ollut ketään kiinnostuneen näköistä.
"Niin tässä, ei kukaan uskalla edes vilkaista kahteen kertaan." nainen vastasi, kohottaen kulmaansa kysyvästi ja odottaen toisen jatkavan.

Edessä seisova nainen ei tosiaankaan näyttänyt miltään kiltiltä neitoselta, mutta Chris ei todellakaan näyttäisi mitään alistumisen merkkejä vaikka toinen olisi tappanut tusinan pelkällä katseellaan. Christopher oli muutenkin koko paikassa vielä sen verran uusi, että ei ollut ennättänyt kuulla niitä ympäriinsä kulkevia huhuja sunmuita. Quepekin sanat saivat miehen ehkä hetkeksi miettimään.. Kyllä mies oli tottunut tarpeeksi kaikenmoisiin kahakoihin, mutta nainen ei nyt ainakaan vaikuttanut miltään sen suuremmalta vaaralta, joten asiaan oli helppo käydä.

Chris ei silti vastannut Quepekin kysymykseen ennenkuin nainen olisi vastannut hänen omaansa. Lopputulos olikin, että tämä keskustelu käytäisiin sitten tässä. Hyvä, sillä Chris ei halunnut viivytellä päivääkään tai tuntiakaan enempää.. Mies kuitenkin katsahti itsekkin ympärilleen kuin tarkastaen paikan, vaikka tuskin löytäisi mitään epäilyttävää.

"Jengistä kuulin yheltä..hm. Alessio nimiseltä.", Chris aloitti pitkän hengenvetonsa jälkeen. Ei hän välittänyt saiko nimeä oikeasti kertoa vai ei, ja kuinka huono tai hyvä juttu se olisi Alession kannalta. Miehen katse käväisi välillä muualla, sillä hän ei pitänyt pitkään muiden silmiin tuijottamisesta.
"Eli se pikku palvelus.. Mun pitäis päästä sun pomon luo ja mahollisimman nopeesti.", Chrisin äänensävy painottui hetkessä ja katsekkin muuttui entistä totisemmaksi. Tällä kertaa silmät katsoivat terävästi Quepekin silmiin.
"Onnistuuko?", Chris kohautti kulmiaan ja iski toista silmäänsä. Tietenkään mies ei voinut käyttäytyä kuin mikäkin patsas tuollaisen naisen seisoskellessa hänen edessään. Mies oletti tämän homman olevan myös kuin jotain lastenleikkiä..

Tässä olikin siis kovis kyseessä, oli hyvin lähellä etteikö Quepek olisi vetänyt koko juttua leikiksi ja lopulta opettanut toiselle ettei se että oli nainen, merkinnyt sitä että mies pärjäisi joka tapauksessa. Vaikka mies tuskin mikään helppo tapaus olikaan, luultavasti vielä jääräpääkin kaiken lisäksi. Harmi vain että tuo muukalainen meni mainitsemaan Alession nimen.
"Alessio? Ja se ei antanu sulle yhtään tarkempia kuvailuja?" nainen kysyi epäluuloisesti, katsastaen toisen uudelleen läpi. Italiaano olisi voinut kuvailla romanitarta ties kuinka tarkasti, raahata miehen jopa omakätisesti näytille, mutta nyt tummaverikön edessä seisoi vieras, yksin, mainitsi Alession nimen, mutta ei ollut tunnistanut tummaa naista alkuunkaan.

Epäilyksiä eivät helpottaneet toisen vaeltava katse ja selvä kiihkeys Jeffin tapaamista kohtaan, Quepekin hälytyskellot soivat pahemman kerran, viimeksi kun tuollainen tyyppi oli ilmestynyt paikalle, se oli johtanut tummaverikön muuttamiseen englantiin.
"Se riippuu. Kerrohan, miltä Alessio näyttää, miten hän puhuu ja mitä hän sanoi minusta?" romanitar kysyi, pitäen silmänsä tiukasti toisen silmissä, jengipomon eteen kannattanut raahata ketä sattui, aivan sama vaikka kyseinen herra paljastuisi ties kuinka kovaksi luuksi, riskinä oli aina että raahasit jonkun mielipuolen ammuskelemaan Jeffin asuntoon ja se ei tiennyt hyvää.

"Ja tämä keskustelu ei jatku jos et vastaa." Quepek ilmoitti äänellä, joka kertoi naisen olevan täysin tosissaan, ettei tämä kysellyt moisia omaksi huvikseen, eikä tummaverikön uhkailukaan tulisi auttamaan.

Chris huomasi naisen jotenkin havahtuvan tuon nimen kohdalla. Mies kohotti aavistuksen kulmiaan kysyvään sävyyn. Mikäs kuulustelu tästä nyt oli kehittynyt? "No ei antanu. Ei itseasiassa ollenkaan", Christopher vastasi. Ei hän ollut tätä näin ajatellut. Kaiken olisi tullut sujua ilman mitään pikkujuttuihin takertumista.. Chris koetti vain saada mahdollisuuden tavata sen pomon eikä hän muuta tarvinnut, mutta ei.. Ei mikään onnistunut koskaan niinkuin piti. Mies koetti olla ärtymättä tällaisen hidastelun takia. Älä mokaa, älä mokaa, hän toisti päässään.

Chrisin asento muuttui turhautuneeksi. Paino meni enemmän toiselle jalalle ja mies huiskautti käsiään epämääräisesti. Quepek esitti vielä uhkauksensa keskustelun päättymisestä. Vittu.. Chris ei nähtävästi hallinnut tätä juuri nyt. Hän vihasi varsinkin jos joku nainen pääsi niskanpäälle.
"Äääh. Noh, rokkarilta..", mies ärähti kulmat kurtussa koettaen pitää itsehillintänsä kasassa. Kai olisi voinut sanoa vielä, että he olivat olleet Alession kanssa samassa vankilassa, vaikka Chris ei ollutkaan tyypin kanssa tekemisissä. Nytkin hän oli ostanut vain aineita ja oli tyytyväinen kauppoihin.
"Kuule, mä kysyin vaan täällä olevista jengeistä ja se kerto mulle niistä. Ei se susta sanonu mitään. Sitten myöhemmin joku ohjas mut sun luo, kun lähin ettiin miten pääsisin tän teidän jengin pomon puheille.", mies nosti kätensä puuskaan.
"Miten se tähän nyt liittyy kuka mulle kerto ja mitä?"
Okei, olihan se aika olennaista, muttei Chrisin mielestä. Paras tapa hoitaa asiat oli nopeasti ja ilman mutkitteluja. Kaikki kannatti suunnitella etukäteen, ettei tulisi juuri niitä epätoivottuja epäonnistumisia ja häviöitä. Harmi, että tällaisia keskusteluja oli hankalaa suunnitella etukäteen. Quepek alkoi vaikuttaa Chrisin silmään jo hankalalta ihmiseltä.

Chris kröhäisi ja loi kasvoilleen äkkiä paljon neutraalimman ilmeen. Hän lipaisi huuliaan ja katsahti muualle.
"Onks teillä tapana hoitaa nää asiat monien mutkien kautta?", Christopher naurahti. Mitä vielä kyseltäisiin?

Toinen ei selvästikkään olisi välittänyt tälläisestä keskustelusta, mies taisi olettaa törmäävänsä naiseen joka herttaisesti hymyillen ojentaisi osoitteen ja näyttäisi vielä suunnankin Jeffin luo. Toisen huonoksi onneksi Quepekilla oli lähes kaikki nuorat käsissään sillä hetkellä, jos toinen ei vakuuttaisi nainen voisi jättää asian sikseen ja poistua paikalta, jolloin mies ei saisi haluamaansa, eli toisin sanoen romanitar hallitsi tilannetta sillä hetkellä.

"Ootko katellu ympärilles, melkoisen moni täällä näyttää rokkarilta, antaa kuulua hieman tarkemmin." tummaverikkö ilmoitti yllättävänkin rauhallisesti, ehkä jopa hieman kyllästyneeltä, Alessio oli sen verran tiedetty hahmo rasheella että kuka tahansa olisi voinut kuvailla miestä rokkariksi. Yleensä kaikki myös tuntuivat olettavan että italais-ranskalainen mies puhui automaattisesti aksentilla.
"Melko huomattavasti liittyy, ensinnäkin voisit olla joku turhus, joka on ajatellut että jengielämä on kuten elokuvissa, eikä ikinä kuolla. Toiseksi voisit olla joku toisesta jengistä joka yrittää soluttautua sisään taikka voisit olla poliisi samalla asialla. Ties vaikka olisit joku palkkamurhaaja." Quepek ilmoitti, kohottaen kulmaansa, toivoen ettei mies tuhlaisi enempää naisen aikaa, kakaisi ulos sen mitä tummaverikkö halusi kuulla tai häipyisi paikalta.

"On meillä, ei kukaan halua esitellä mahdollista rottaa Jeffille." nainen vastasi virnistäen vinosti, tarkentaen kuitenkin katsettaan entisestään toisessa, tämä ei juuri vaikuttanut tajuavan alkuunkaan että kaikki tämä olisi voinut olla rutkasti vaikeampaa jos tämä olisi esimerkiksi etsinyt Daytonin käsiinsä Quepekin sijaan.

Tuollaista pientä pilkunviilausta.. Chris puristi hampaitaan yhteen ja hymähti Quepekin sanoille rokkareista. Christopherin lyhyt selitys ei siis kelvannut. Jokaista pientä kasvonpiirrettä myönten tässä pitäisi sitten paasata? Miestä ärsytti myös miten nainen puheli Chrisin mahdollisista jengiin liittymis syistä.. Christopher olisi voinut ruveta pistämään jokaiseen sanaan vastaan, mutta hiljensi itsensä väkisin. Ei hän ollut edes katsellut elokuvia, ja juuri niitä poliiseja Chris kartteli, eikä mikään palkkamurhaaja, vielä. "Mhm."- äännähdys vain pääsi suusta.

"No just joo..Niinpä tietenkin.", Chris sanoi ylipirteästi kaivaessaan tupakkaa farkkujensa taskusta. Mies sytytti sätkänsä nopealla ranneliikkeellä puhaltaen savupilven suunsa kautta. Samalla hän mietti mikä vastaus olisi tarpeeksi kattava siihen Alession tiivistämiseen. Kai oli pakko alentua tähänkin jos halusi päästä johonkin suuntaan. Chris halusi enemmän sen pomon luo kuin ruveta tästä asiasta kinastelemaan.
"Se puhu englantii oudosti." niinkun säkin, mies ajatteli viimeiset sanansa silmiään pyöräyttäen. "..Hm. Olin sen kanssa samassa vankilassa, mut en oikeestaan tiiä tyypistä sen enempää. Sain siltä aineita ja tietoja joita mä tarvitsinkin.", Chris virnisti puolella suulla. Hyvä on, hän suostui sanomaan sen vankila jutun. Eipähän ainakaan ollut mikään poliisi.
"Riittikö nyt?", hän imaisi röökistään vielä viimeiset savut ennenkuin viskasi sätkän olkansa yli. Nikotiini tarpeiden täyttäminen teki ihmeitä.. Christopher puhalsi vielä viimeiset savut nenänsä kautta, eikä päästänyt Quepekia enää silmistään, vaikkei silmiin kovin usein katsonutkaan.

Kädet löysivät tiensä takaisin puuskaan. Chris katsoi edessä seisovaa odottavasti ja totisesti.
"Mä pistän vaikka mun pään pantiks siitä, etten oo mikään..ylimääränen, joka haluu tulla kuristaan teidän pomon ja heittämään ikkunasta tai jotain vastaavaa. Haluun liittyä.", mies siristi silmiään. Sai sitten nähdä mitkä kriteerit liittymiseen olisi, mutta jos nyt pääsisi ensimmäisen etapin yli.

Mitä ilmeisimminkään mies ei juuri perustanut niin sanotusta 'etiketistä', jos koko käytäntöä sellaiseksi saattoi kutsua. Vain varmistetut pääsivät Jeffin puheille, ehkä Daytonin kautta moinen oli helpompaa, sillä Quepek oli paljon epäluuloisempi, tarkempi siitä ketkä pääsivät eteenpäin. Ani harvan nainen kelpuutti moiseen. Eipä tummaverikön ollut tarvinnut jälkiään korjaillakkaan, kaikki jotka olivat tämän kautta Jeffin puheille päässit tiesivät olla kunnolla, sillä romaanitar pitäisi henkilökohtaisesti huolen rikkoreista.

"Millä tavalla oudosti?" Quepek kysyi, ei Alessio omistanut aksenttia, ei ainakaan niin kuuluvaa ja huomattavaa kuin nainen itse, olihan mies suurin piirtein unohtanut äidinkielensä, ennen Roccon tuloa. Ehkä se jotenkin kävi esille tottumattomalle. Amerikkalaisellehan jo pelkästään brittiläinen puhetapa ja sanavalinnat olivat outoja. Luultavasti vankilan mainitsemisen oli tarkoitus kitkeä poliisiepäilykset, voisihan tämänkin tarkistaa, jos ei muilta niin Alessiolta sitten.

"Monet haluaa liittyä, se ei tee sinusta erityistä." Quepek totesi sytyttäen itsekkin tupakan, tutkaillen taas miestä, hyväkuntoinen, ilmeisesti kylmähermoinenkin, vaikka tietyt eleet toisen olisi hyvä kitkeä pois, kuten vaeltava katse, se sai monet epäluuloiseksi. Eikä vähättelevä käytöskään auttanut, varsinkaan jos halusi selvitä hengissä kaikkein herkimpien ihmisten puhuttelusta. Jeff, Dayton ja Quepek itsekkin kuuluivat niihin jotka saattoivat närkästyksissään ampua aivot pellolle, eivätkä siitä tuntisi suurempia tunnontuskia.
"Ja voit olla varma että jos munaat, saat myös maksaa panttisi raskaasti."

Chris ei ollut varmasti koskaan ollut näin kylmähermoinen kuin nyt. Miehen oli pakko päästä siihen jengiin ja oman etunsa nimissä pysyi näin kylmänä. Hän tunsi ohimoillaan tykyttävän ja Quepek jatkoi tenttaustaan. Millä tavalla puhui? Mistäs Chris sen tiesi. Mies ei sen kummemmin mitään muita kieliä ollut kuullutkaan.. Hemmetti. Sitä se teetti, jos oli ollut liikaa samassa paikassa suunnilleen samojen ihmisten ympärillä.
"En mä oo mikään murre ekspertti.. Jollain ei-englantilaisella ja ei-amerikkalaisella aksentilla.", hän ärähti. Enempää Chris ei rupeaisi tuosta asiasta puhumaan. Ei sillä ollut mitään ideaa.

Kaikesta huolimatta Chris ei kuitenkaan katunut sitä, että oli löytänyt tiensä juuri Quepekin luokse. Mies oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että jengi ei olisi mikään turha jengi ja siihen pääseminenkin vaati ponnisteluja. Chris aikoikin näyttää, että ei ollut mikään turha tyyppi. Hän olisi voittanut pelin vasta silloin kun olisi päässyt mukaan.. Siitä alkaisi heti seuraava ja niin edespäin.
"Mä tiedän kyllä. Ehkäpä mä oon valmistautunu ottamaan sen riskin jos oon päätyny sun luo.", mies murahti vastaukseksi raskaasta pantin maksamisesta. Hän kyllä tiesi mikä oli kova panos ja tämä oli sellainen.
Nyt Christopher tunsi jonkinverran jopa edistyneenkin tässä asiassa. Toivottavasti tunsi oikein.

"Kuinka paljon sulle pitää vielä todistella, että se tekis musta jotenkin erityisen? Hakata, tappaa joku?", Chris kysäisi sillä nuokaan eivät olisi miehelle mikään ongelma. Myönnettäköön, että hän piti siitä tunteesta saadessaan alistaa jonkun maan alhaisinpaan kolkkaan ja jättääkkin sinne. Mies virnisti sille ajatukselleen ilkeään sävyyn ennenkuin kasvoille vaihtui varsin pirteä ilme.
"..Tai jotain sinnepäin.", hän koautti toista olkaansa katsahtaen Quepekin savuavaa tupakkaa.

Mies alkoi luultavasti jo tuskastua tenttaukseen, jota Que piti härkäpäisesti, mitäs oli käyttäytynyt alkujaan niin epäilyttävästi, oma vikansa että joutui tenttiin. Kärsikööt siis seurauksista.
"Ei kaikki tajua millaista riskiä on ottamassa." tummaverikkö totesi kylmän rauhallisesti, puhaltaen savuja hyyltensa välistä, tutkaillen miestä nyt lähinnä hyötyjä miettien. Vahva tapaus, luultavasti nopeakin, ilmeisesti melko suuripiirteinen, mikä ei välttämättä ollut hyvä asia.
"Sinä nimittäin maksat sen pantin minulle, äläkä anna sen hämätä että satun olemaan nainen." romanitar ilmoitti, liian monesti miehet olivat vain naureskelleet Quepekin ilmoitukselle ja itkeneet sitten myöhemmin kun maksun aika oli koittanut. Lopulta nainen ei ollut yksinkertaisesti sietänyt vähättelyä, jokainen joka tunsi tarvetta korostaa omaa mieheyttään sai mennä puhumaan Daytonille, sillä tummaverikkö hyvässä tapauksessa tyytyisi vain poistumaan paikalta.

Savuke paloi tasaiseen, se tavallaan myös säästi toisen naisen pahimmilta tunnekuohuilta, moni oli saanut kokea ties millaista ärinää, erityisesti jos etsivät tummaverikön käsiinsä väärään aikaan kuusta. Romanitar naurahti käheästi toisen kysymykselle.
"Erityisen? Me kaikki haluamme olla erityisiä, riittää että olet hyvä." Quepek ilmoitti, "Todella hyvä." olihan nainen tätä uumoillutkin, harvoin kukaan uskalsi etsiä tummaveristä käsiinsä. Ellei halunnut tappaa tätä taikka päästä Jeffin puheille. Siksi romanittarella oli kohde mietittynä valmiiksi, olisi ollut miehen täysin oma vika jos tämä olisi myöhästynyt.
"Jos haluat todistella osaamistas, pian tänne saapuu tumma espanjalainen, arpikasvoissa, kolme korvarengasta ja vasemmasta korvasta puuttuu pala. Mies on töppäillyt liikaa ja pitää vaientaa." Quepek ilmoitti.

"Jos olet todellakin hyvä, voin puhua siitä pääsetkö Jeffin puheille."

Noh, eivät ehkä kaikki tienneet riskinsä ottamisesta, mutta Chris oli kyllä varsin tietoinen, eikä sitä tarvinnut miehelle muistuttaa. Hän nyökäytti päätään, sillä oli tuosta jopa samaa mieltä. Liian moni ei tajunnut sitä kuin vasta liian myöhään. Sitä Chris ei kuitenkaan ajatellut sen pitemmälle, vaan suoristi selkäänsä huomatessaan Quepekin tutkivan katseen. Mies koetti olla näyttämättä huvittunutta ilmettä, vaikka nainen näytti vain arvioivan.
"Siitä vaan.", Chris mutisi kuin vettävain. Hän ei tosiaankaan voinut kuvitella naista tekemässä itselleen mitään sen kummempaa näkyvää jälkeä tai jopa hengen kokonaan pois viemistä. Christopher nyökäytti päätään, vaikka pysyikin epäuskoisena. Yrittäkööt jos siihen olisi aihetta.. Mies kuitenkin epäili sitä, koska eihän hän nyt koskaan epäonnistunut missään.

Qupekin puhuessa jokaisen 'laadusta' Chris hymähti. Todella hyvä.. Hän kohautti kulmiaan itsevarmasti ja odotti jotain parempaa selitystä sille, millä saisi itsensä osoitettua sellaiseksi. Christopher oletti naisella olevan jotain hihassaan.
Sieltähän tulikin joku sopiva uhri ja se sai miehen naurahtamaan. Espanjalainen.. Arpi kasvoissa, mies kertasi noita sanoja samalla katsahtaen kuin vaivihkaa enemmän aukiolle päin, vaikka tyyppi olisi vasta kohta tulossa.
"Kelpaa mulle.", Chris virinsti omahyväisesti vilkaisten naista.

"Vaientaa kokonaan?", mies hieraisi kämmeniään kuin vain pyyhkäisten jotain likaa pois. Päästiinhän sitä ihan asiaankin ja jos siitä olisi kiinni se pomon tapaaninen niin mikäs siinä. Nyt ei varsinkaan ollut aihetta mokaamiseen, mutta Christopher ei ajatellut sitä nyt. Muiden alta pois hommaaminen oli lastenleikkiä. Vankilassa se oli jopa vaikeampaa, sillä vartijoita kulki miltei joka paikassa.
Chris ei tietenkään tuijottanut väkijoukkoon vain etsiäkseen sitä yhtä tiettyä. Silti mies kokoajan vilkuili sivusilmällään. Saisi tulla nopeasti. Miehellä oli koko ajan kasvoillaan kujeileva hymynkare.

"Sinä et tainnut uskoa minua." Quepek totesi kohottaen kulmaansa, "Pidä vain tuo asenne niin voin osoittaa sinulle ettei minua kannata väheksyä." nainen ilmoitti jäätävällä äänellä, harkiten hetken koko keskustelun jättämistä siihen. Minkäs sille saattoi että toisen asenne otti pahemman kerran tummaverikköä päähän, tämä jopa leikitteli ajatuksella tikarin käytöstä, mutta antoi olla. Tikka ei sopinut julkiselle paikalle, mies saattoi kyllä tappaa miehen keskellä ihmiskuhinaa, mutta jos nainen teki jotain siihen kiinnitettiin enemmän huomiota. Lähinnä sen takia että harva nainen saattoi silmiään räväyttämättä tehdä jotain niin räikeää.

"Eikä liika itsevarmuuskaan ole hyväksi." Quepek huomautti virnistäen tietäväisenä, ei nainen ollut leikitellyt, Perro, mies jonka toisen oli määrä teurastaa oli taitava, oli toiminut varsin hyvin. Hyvä aseiden kanssa ja taitava tappaja. Tämä oli vain hankkinut liikaa pelivelkoja ja veljeillyt väärien tyyppien kanssa. Eli ei espanjalainen helppo nakki ollut. Tiesi kyllä omista ongelmistaan ja oli takuulla varautunut tätä tapaamista varten jotenkin.

Toisen kysymys sai romanittaren kohottamaan kulmiaan, paljon puhuvasti. Kuvitteliko toinen jonkun ansaitsevan armoakin?
"On parempi ettei Perro näe meitä samassa paikassa, sinun hommasi voisi vaikeutua pahemman kerran." tummaverikkö huomautti, toivoen toisen tajuavan liueta kauemmas, Quen oli tarkoituskin tavata espanjalaisrotta kyseisellä paikalla.

Jahas, Quepek osasi siis helposti lukea Chrisin kasvoilta mitä mies ajatteli naisista ja heidän voimankäytöstään, vaikka mies olikin muutamiin kertoihin joutunut miltei alistumaan sellaiseen. Silti Chris tuppasi aina pyyhkimään sellaiset ajatukset mielestään, eikä koskaan myöntänyt häviötään, joten ajatteli samaa asiaa vieläkin ja tulisi ajattelemaan niin varmasti loppuun asti.
"En mä kyllä niin sanonu.", Chris mutisi mahdollisimman äänettömästi. Oli se pakko silti sanoa.

Christopher oli joutunut ongelmiin itsevarmuutensakkin takia, mutta mies ei ollut välittänyt siitä. Hän tunsi itsensä heti paljon piristyneemmäksi ja tavallaan tuo ohjeistus meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mies halusi vain sitä toimintaa, joka olisi luutavasti se viimeinen este ennen pomon tapaamista. Chris kuunteli vain tähän hetkeen liittyviä sanoja sekä eleilyjä. Hyvä on, ehkä tyhmä kysymys kokonaan vaientamisesta.. Mies nyökäytti päätään Quepekin puheille ennenkuin nainen lähti kauemmas.

Chris jäi hetkeksi paikalleen ennenkuin käveli muutaman harkitun askeleen toiseen suuntaan. Nyt mies ei etsinyt katseellaan ketään niin suuri eleisesti kuin oli etsinyt Quepekia. Hän pisti kätensä nahkatakkinsa taskuihin ja haroi jokaisen ihmisen läpi vähintään sivusilmällään. Muutama olisi saattanut olla kyseinen tyyppi, mutta kuitenkin joku ulkonäön piirre puuttui..
Lopulta paikalle näytti astelevan täysin Quepekin sanoihin uppoava ulkomaalaisen näköinen mies. Chris nojautui vain seinään ja seurasi tyyppiä katseellaan. Naisen olinpaikasta mies ei enää välittänyt, sitäpaitsi sehän olisi voinut periaatteessa johtaa jonkun jäljille. Kuitenkin, kyseinen tyyppi näytti olevan aikeissa kävellä Chrisin ohi. Oikeastaan juuri sopivasti muutaman metrin etäisyydeltä.
Chrisillä ei sattunut olemaan mitään aseita muutakuin taskussa oleva partaterä. Valitettavasti olisi ollut liian suuri riski kuljettaa ase Yhdysvalloista Englantiin, mutta ei se mitään.. Olihan mies vääntänyt niskat nurin paljain käsinkin. Entiseltä ystävältään.

Chris vei kätensä farkkujensa taskuun ja otti partaterän sormiensa väliin tarpeeksi napakkaan otteeseen. Hänen kasvoillaan oli täysin mitäänsanomaton ilme espanjalaissyntyisen kävellessä hänen ohitseen. Perrokin vaikutti etsivän jotain, mutta ei se Chrisiä haitannut. Piti vain varoa toisen mahdollisia aseistuksia... Christopherilla oli kuitenkin suuri etu: Perro ei tiennyt lähellä olevan Chrisin olevan uhkanaan.
Niinpä mies käveli muutaman askelleen kauempana Perrosta ennenkuin kiersi kätensä nopealla liikkeellä tyypin kaulan ympäri viiltäen partaterällään kumpaankin suuntaan sen minkä ennätti ja mahdollisimman syvältä. Veri alkoikin lentää kuin mistäkin hanasta. Perro nopeasti iski toisen kyynärpäänsä Chrisin kasvoihin päin ja se saikin miehen irroittamaan otteensa. Tässä vaiheessa kaulastaan vuotava vähitellen voimiaan menettävä espanjalainen ennättätti kiskaista jonkinmoisen puukon vyöltään tai takkinsa sisältä. Christopher onneksi ennätti astahtaa nopeasti kauemmas puukon vain viiltäessä hänen nahkatakkiaan.

Christopher nopealla liikkeellä iski kämmenensä ja käsivartensa puukkoa kohti, tarttuen samalla Perron ranteesta. Puukko painautui kyllä käsivarteen, mutta pieni menetys se olisi verrattuna kaulastaan vuotavaan mieheen. Verenhukka iski nopeasti ja Chris sai helposti väännettyä toisen maahan.
"Sä olit mulle liiankin helppo pala", mies virnisti painaen espanjalaista niin kauan, kunnes toinen ei enää liikahtaisi laisinkaan.. Tämä tapahtuikin yllättävän helposti, hiljaa ja vaivihkaa.

Quepek pyöräytti silmiään, miehestä tuli pakostakin mieleen joku teini-ikäinen kakara joka vähät välitti mistään muusta, oli parempi kuin muut ja kaikkeen oli sanottava vastaan. Yleensä nainen oli valmis ampumaan moiset tapaukset, mutta tästä voisi olla hyötyä hyvin monin tavoin, jengi tarvitsi tuollaisia pröystälijöitä, jos ei muuhun niin sitten syntipukiksi. Tosin mieshän saattoi olla ties kuinka hyvä.

Tummaverikkö poltteli rauhassa tupakkaansa, periaatteessa tämä oli tyytyväinen siihen ettei naisen tarvinnut itse hoidella Perroa, ensinnäkin romanitar oli liian keskittynyt viime aikoina Alession ongelmiin ja toiseksi, espanjalainen oli takuulla ottanut jonkun kaverinsa mukaan suojaamaan. Siksi tummaverikkö katsoikin parhaimmaksi pysytellä tarpeeksi lähellä tätä uusinta yrittäjää, ensimmäisen Perro oli tappanut ja silloin Quepek oli ollut viittä vaille tappaa miehen, ennen kuin oli tajunnut että kokenut tappaja olisi mitä paras tapa karsia turhia yrittäjiä. Tappaja oli valitellut romanittarelle viime aikoina sitä kuinka tappoyrityksiä oli kertynyt tilille.

Ehkä juuri stressi olikin nyt sinetöinyt Perron kohtalon, tämä ei saanut nukuttua, oli vainoharhainen ja henkisesti lopussa. Lisäksi tottakai oli apua ettei mies tiennyt mitään uusimmasta yrittäjästä, tämä oli luultavasti kuvitellut Quepekin tarkistavan selustan, hölmö.

Romanitar oli kuitenkin ollut oikeassa apurin suhteen, tummat silmät kiinnittyivät mieheen joka lähestyi kuolevaa Perroa ja tämän tappajaa. Tästähän alkoi tulla mielenkiintoista. Perro oli kuollut liiankin helposti, tilanteen kehitystä tarkkaillen nainen tumppasi tupakkansa ja kaivoi äsken saappaaseen työntämänsä tikarin esille, sillä toinen oli kaivanut esiin, aikoen ilmeisesti pysytellä vahvan näköisen miehen ulottumattomissa.

Laukaista ei kuitenkaan koskaan kajahtanut sillä tikari ehti lävistää sykkivän sydämmen ennen kuin uusi yrittäjä joutui aseen tähtäimeen.

Muutamalla syvällä viillolla sai ihmeitä aikaan jos onnistui tekemään ne tarpeeksi nopeasti ja oikeaan kohtaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun mies teki niin. Kuitenkaan Chris ei tajunnut, että tyyppi olisi ottanut kaverinsakkin mukaan. Silti hän tiesi Quepekin olevan myös paikalla, joten ehkä se sai miehen tarkistamaan huonommin selustansa. Christohper lopulta painoi espanjalaista vain toisella jalallaan ennenkuin tökkäisi elotonta vartaloa kauemmas. Mies ravisti kerran kättään, johon puukko oli mukavasti viiltänyt. Mitä ruumiille sitten tehtäisiin? Chris oli aina itse jättänyt ne siihen, jättänyt jonkun muun korjattavaksi.

Hän suoristi selkänsä ollen siis tekemättä sen enempää. Chris kadotti itsensä väkijoukkoon. Hetken etsintänsä jälkeen mies päätyi Quepekin luokse ja tajusikin.. Perro ei ollut yksin. Nähtävästi nainen oli hoitanut toisen omin keinoin ja Chris katsahtikin toista elotonta ruumista ennenkuin virnisti Quepekille.
"Siinä.", hän totesi pyyhkäisten veristä partaterää farkkujensa kankaaseen ennenkuin piilotti terän takaisin taskuunsa.
"Jätetään vaan siihen?", Christopher totesi, mutta vähän kysyvään sävyyn. Ei hän halunnut vaikuttaa siltä, kuin ei olisi tajunnut yhtään täkäläisten tapaa tässä mielessä.

Lopulta mies oletti tilanteen olevan ohi..
"Nyt kun se ollaan hoidettu..", Chris katsoi naista painostavasti. Nyt hän tosiaan halusi sen tapaamisen kun oli kerran tehnytkin mitä nainen oli käskenyt. Christopher ihmetteli jo omaa saavutustaan, että oli tosiaan totellut naista.. VAIN tämän kerran. Kuitenkin ensin piti tietää oliko tuo tarpeeksi hyvä suoritus näin kylmiltään. Huvittavaa, että jossain koulussa samantapaista kaavaa tehtiin esimerkiksi urheilu muodossa, mutta tällä se oli jonkun tappaminen..

Muina naisina Quepek asteli kuolleen apurin ohi ja poimi tikarin mukaansa, ei paikalle kannattanut turhaa jäädä kuppaamaan, ihmiset eivät ehkä täällä päin puhuneet, mutta poliisit soitettiin 'kunnollisten kansalaisten' vaientaessa omatuntoaan soittaessaan hätänumeroon. Aivan kuin Perron kuolemasta tulisi jotain muutakin kuin merkintä tilastoihin.

"Siinä menee vain turhaa aikaa. Sitä paitsi, sinä juuri tapoit miehen julkisella paikalla, eivätköhän kaikki tiedä jo ruumiista." Quepek huomautti, pyyhki tikarin veret ja työnsi aseen takaisin saappaaseensa, sieltä sen saisi taas tarvittaessa. Se miksi nainen oli päättänyt ojentaa auttavan kätensä hetkeä aikaisemmin oli selvä, nyt kun Perro oli kuollut, tarvittiin joku hoitamaan miehen hommat ja tämä mies sai siihen kelvata. Vaikka tämä kävi egonsa kanssa paljon pahemmin tummaverikön hermoille kuin puhelias espanjalainen oli käynyt.

Romanitar ei vastannut toisen painostavasta katseesta huolimatta lausumattomaan kysymykseen, virnisti miehelle ja lähti astelemaan kauemmas kahdesta ruumiista. Ilmeisesti joku lauppias samarialainen oli harhautunut Perron luo ja yritti elvyyttää tätä, taikka ryöstää ei sitä tiennyt. Quepek oli tyytynyt vain nappaamaan aseen mukaansa, sen voisi myydä sitten myöhemmin.
"Jos minä järjestän sinulle tapaamisen Jeffin kanssa, se tarkoittaa sitä että sinä joudut työskentelemään naisten kanssa, joten kannattaa tottua pomotteluun. Luuletko että egosi kestää moista...?" tummaverikkö aikoi käyttää miehen nimeä mutta muisti sitten ettei toinen ollut esittäytynyt, eikä romanitar ollut viitsinyt kysyä.

Juuri sitähän Chris oli arvellutkin. Häntä kieltämättä hävetti kysellä tuollaisista asioista, sen takia koska ei vain tiennyt.. Mies koetti useimmiten esittää tietävää, mutta tälläkertaa se ei olisi onnistunut. Sitäpaitsi olisihan ruumiin voinut missä tahansa varjossa viskoa vain jonnekkin roskikseen ilman, että kukaan täältä aukiolta sitä tajuaisi. Säästyttiinpähän siltä vaivalta, onneksi. Christopher kun ei sen liiemmin ollut kiinnostunut ruumiiden kohtalosta.

Hän kurtisti aavistuksen kulmiaan entisestään Quepekin jättäessä miehen sanojen lopun täysin auki.. Chris vastasi naisen virneeseen omalla tympääntyneen ja kysyvän ilmeen sekoituksellaan. Mies hymähti ja lähti myös kävelemään kauemmas ihmisraadoista, ollessaan kiinnostunut paljon enemmän siitä mitä Quepek nyt sanoisi. Hän tunsi itsensä niin typeräksi, että joutui pakosti kuuntelemaan jotain nuorempaa ja naispuolista henkilöä, joka oli tavallaan Chrisiä korkeammassakin asemassa tässä jengi hommassa. Muuten Christopher olisi varmasti pitänyt Quepekiä yhtä surkeassa asemassa kuin kaikkia muitakin..

Kuitenkin, vihdoin! Nainen myönsi hoitavansa tapaamisen pomon, Jeffin kanssa. "Hyvä", mies vastasi ja Quepek varoitti vielä muista mahdollisista 'työtovereista'. Jotenkin lause jäi myös hieman auki.. Kuin siihen olisi pitänyt lisätä jotain..
"Chris.", hän tajusi esitelläkkin itsensä.
"Jaa-a. Eiköhän se just ja just.", mies virnisti tyytyväisenä. Christopher katsahti olkansa yli samalla kun kädet löysivät tiensä farkkujen taskuihin. Tosiasia oli, että.. Sai nähdä. Saattaisi tulla vielä ongelmia sen osalta, kun mies halusi aina hallita kaikkea, mutta voisipa se olla opettavaistakin. Ellei joutuisi kärsimään siitä luodilla rinnassa tai jotain vastaavaa..

Sormet havittelivat taas tupakkaa jonka Chris pian taikoi huultensa väliin sytyttäen perään. "Onnistutko järjestää vielä täks päiväks?", hän hymähti savuava sätkä huultensa välissä. Katse käväisi tatuoidussa naisessa ja mies ei nyt turhaan pitänyt etäisyyttä toisen vieressä kävellessään.

Chris näytti voittaneensa lotossa Quepekin myöntyessä tapaamiseen, sai sitten nähdä miten kävisi, jos mies aiheuttaisi hämminkiä taikka toteaisi ettei homma ollut häntä varten, irtautuminen onnistuisi ainoastaan nimettömällä hautapaikalla. Taikka sitten joku toisen asenteeseen kyrpiintynyt ei enää jaksaisi katsoa miehen pärstää. Ellei tämä sitten tehnyt esimerkillistä työtä.

"Parempi olisi, tästä lähtien ulos ei ole muuta tietä kuin kuula kalloon. Lisäksi melko moni tykkää ammuskella sellaisia ihmisiä jotka käyvät hermoille." tummaverikkö huomautti, naurahtaen miehen kysymykselle, kylläpäs sitä oltiin malttamattomia.
"Ei onnistu tänään, hyvällä tuurilla huomiseksi. Ei Jeffkään istu pitkin päivää odottamassa mahdollisia halukkaita." nainen vastasi, olihan innokkuus ihan hyväksi, asennetta tähän hommaan tarvittiinkin.

"Eli otan sinuun yhteyttä sitten kun saan järjestettyä sinulle tapaamisen." Quepek ilmoitti hymyillen, ei tästä lopulta niin huono päivä ollut tullutkaan.

Chris hymähti Quepekin vielä varoitellessa kuulasta kallossa. Eiköhän oltu varoilteltu ihan tarpeeksi.. Ei mies todellakaan itsekkään ollut sellainen, joka kestäisi muiden vittuiluja muutamaa sanaa enempää. Näin alussa oli kuitenkin pakko koettaa hillitä itseään, onnekseen mies osasi ehkä vähän enemmän pitää itseään koossa kuin vankilassa ollessaan. Christopher oli vain tyytyväinen siihen, että tie Jeffin luo oltaisiin nyt hoidettu, vaikka itse tapaamista pitikin odottaa. Mies toki suostui odottamaan tällä kertaa, mutta ei loputtomasti. Huomiseksi kuulosti ihan sopivalta ja Chris tyytyi nyökäyttämään päätään vastaukseksi samalla puhaltaessaan savupilven hieman yläviistoon.

"Tehään näin sit.", mies jopa hymyili takaisin ja pyyhkäisi vielä veristä kättään farkkuihinsa. Hm.. Jotain millä voisi ottaa yhteyttä. Tottakai Chrisillä oli puhelin asunnossaan..
"Annan sulle numeron, jos joku taikoo jostain kynän. Ellet sä vaivaudu ettimään koko kaupunkia ja toisinpäin..", mies sanoi. Sehän olisi ollut jo naurettavaa sekä turhauttavaa etsiä jotain tiettyä henkilöä koko päivän vain tällaisen asian tiedottamiseen, jos oli nopeampiakin keinoja. Tai hetkoinen.. Chris oli kirjoittanut sen numeron jo etukäteen ylös, että voisi sen juuri tällaisissa tilanteissa jollekkin kopioida. Tuskin kynää keskeltä tällaista paikkaa löytyi.
"Eikun ootas.", Christopher kaivoi nahkatakkinsa taskuja ja vihdoin löysi tupakka-askin pahvipaketin kulmasta revityn palasen jossa oli ihan tarpeeksi selvällä käsialalla kirjoitettu numero. Hän katsahti sitä ennenkuin tökkäsi sen Quepekin käteen, vaikka väkisin.

"Älä anna poikaystäväs hämääntyy.", Chris virnisti, vaikkei edes tiennyt naisen suhteista, mutta jaah.. Ei aina tarvinnut olla niin totinen tunnelma, vaikka bisneksiä hoidettiin.

"Ei minulta veisi kauaa löytääkkään sinua, mutta kyllähän numero helpottaa." Quepek totesi virnistäen, "Mutta kynää täältä on turha etsiä." nainen jatkoi naurahtaen, olisihan tietysti voinut taittaa oksan jostakin pusikosta ja käyttää Perron verta musteena, mutta se olisi ollut jo turhan suureleistä. Tummaverikkö otti numeron vastaan, vilkaisi sitä nopeasti ja työnsi taskuunsa, sieltä se löytyisi kun sitä tarvittaisiin.

"Poikaystävän? Tuskimpa vain." romanitar naurahti, ei Alessiota voinut poikaystäväksi kutsua, ei mies sellainen ollut tainnut olla missään vaiheessa. Eikä italiaano myöskään hämääntyisi yhdestä numerosta, ei nainen ainakaan uskonut käyvän niin. Ja kyllähän kriisitilanteessa numero selittyisi, bisnekset olivat bisneksiä. Sillä selvä.

/ lyhyyt : p /

// eei mitään :'') //

Chrisin mielestä ainakin kaikki meni helpommaksi jos se numero oltaisiin hoidettu. Mutta miten vain, jos Quepek väitti löytävänsä ilmankin. "Ei sitä koskaan tiiä.", hän naurahti, kuin voisi kadota tuhkatuuleen tuosta vain. Kyllähän se olisi mahdollista, mutta Christohper ei ollut pitkään aikaan katoamassa minnekkään. Varsinkaan nyt. Numero oli Quepekilla ja tämä asia oltiin saatu päätökseensä..

"Ei sitten. Olisit heti sanonu nii et olis enää siinä.", mies virnuili ennenkuin viskaisi kolmannen tupakantumppinsa olkansa yli. Hyvä ooon, eiköhän tämä leikittely riittänyt tältä kertaa.
"Mut joo.. Ilmottele sit.", Chris iski silmäänsä ennenkuin lähti kävelemään täysin vastakkaiseen suuntaan tyytyväinen hymy kasvoillaan, jonka olisi voinut kuvailla myös pahaenteiseksi. Ainakin hän oli saanut mukavasti silmänruokaa, vaikka pelkästään Jeffin puheille pääseminen edellytti jonkinmoisen testin. Eikä kyllä kuulusteluiltakaan oltu säästytty.

Christopher katsahtikin epämääräisesti siihen suuntaan, missä olivat pari tapettua, mutta ei jäänyt sen enempää tuijottelemaan ja ihmettelemään olivatko ruumiit enää siinä. Chris vain jatkoi matkaansa katsahtaen vielä olkansa yli Quepekin perään, vaikkei luutavasti nähnyt enää naistakaan näin nopealla vilkaisulla..

// tittidii näin Chris lähti :----) Kiitän kivasta pelistä :---D ..seuraavakshi Chris sitten Jeffin puheille. >|'D //