She was so shy till I drove her wild (K18) / sov.

Viimeinen muokkaaja, Sikko pvm Ti Elo 04, 2009 5:21 am, muokattu 1 kertaa

/Unelmainen Dreamer tänne med William! /

Kikatusta, naurua ja puheensorinaa. Ovesta astui sisään suuri joukko nuoria, joista suurin osa muistutti toisiaan. Kaikki heitä yhdisti kuitenkin yksi asia: he olivat kaikki tyttöjä. Joidenkin päältä löytyi rockhenkisiä nahkavaatteita, jotkut olivat sen sijaan pukeutuneet hyvin tavallisesti vain farkkuihin ja t-paitaan. Pystyi ehdottomasti ulkopuolisena sanomaan, että he kaikki asuivat Rashee Roadilla – tai vähintäänkin Devon Streetilla. Yksi heistä erottui kuitenkin edukseen. Vaalea tyttö oli pukeutunut paljon hienostuneemmin kuin muut. Hänen yllään oli halterneck-mekko, joka oli kuvioitu leopardin turkin tavoin. Kaula-aukko ei jättänyt hirveästi arvailun varaa, joskin ihan tarpeeksi kuitenkin. Punaiset korkokengät johdattivat innostuneena kikattavan tytön baaritiskille. Hän oli silmittömän onnellinen uudesta seurastaan. Hän oli Ann-Catherine McCart. Kyllä, juuri se tyttö, joka menetti vastikään isänsä.

Tilattuaan juomansa seurue löysi tiensä erääseen suureen pöytään ihailemaan tanssiesityksiä. Oli varsin eriskummallista, että joukko tyttöjä oli tullut strippiklubille. He osoittelivat, nauroivat ja juorusivat, aivan kuten tytöt yleensä. Tuotakin oudompaa oli se, että Ann ei tuntenut oloaan yhtään vaivaantuneeksi. Totta kai alkoholilla oli vaikutusta asiaan, mutta ennen hän oli ujostellut jopa humalassa. Se entinen ujo ja arkaileva Ann oli kuitenkin kadonnut jonnekin tavoittelemattomiin.

Hienostuneen ja vaaleahiuksisen Ann-Catherinen kampaus oli hiukan lässähtänyt illan saatossa ja välillä hän yrittikin sukia nutturasta karanneita hiussuortuvia takaisin kuitenkaan siinä onnistumatta. Kun tyttö naurultaan kykeni, pyyhki hän ilkeästi silmiensä eteen tulvineita hiussuortuvia takaisin pinnien joukkoon. Annilla näytti olevan hyvin hauskaa. Näky oli silti hyvin surkuhupaisa. Ennen niin suloinen ja kiltti tyttö istui sillä hetkellä tanssiklubilla tumma meikki kasvoillaan ja vähintäänkin paljastavat vaatteet yllään. Hauskaa hänellä silti oli, eihän sitä tosiasiaa voinut kieltää.

”Hei tää on mun lempibiisi! Mennään tanssiin jooko Ann?”
”No ei se kuitenkaan uskalla!”
Ja niin se tapahtui. Ann katsahti pistävästi ystäviinsä, laski juoman kädestään ja lähti astelemaan kohti tanssilavaa. Hän heitti vielä viimeisen vilkaisun ystäviinsä, joista keskustelun aloittanut rähjäinen tyttö hypähteli hänen peräänsä. Tyttö oli tummaverinen ja täysin vastakohta suloisen tyylikkäälle Ann-Catherinelle, joka alkoi kuitenkin menettää jo otettaan kiltin tytön imagostaan.

Mustiin pukeutunut tummaverikkö veti nahkatakin yltään ja käveli Annin perässä lavalle, joka oli sillä hetkellä täysin tyhjä. Toisella puolella klubia tanssivat tytöt suorastaan nuolivat vartaloillaan tankoja, mutta tällä lavalla ei ollut tankoja ollenkaan. Lava oli täysin tyhjä – ennen kuin Ann ja tuntematon tyttö ottivat sen haltuunsa. Siinä missä tummaverikön vaatteet olivat valahtaneet lattialle jo aikoja sitten – katsojien silmissä se ei tuntunut olevan mitenkään outoa, sillä ilmeisesti kyseinen tyttö oli tanssahdellut samaisella lavalla aikaisemminkin. Valtaosan huomio oli sen sijaan kiinnittynyt klassisen kauniiseen Ann-Catherineen, joka esityksensä aluksi avasi hiuksensa ja antoi niiden valua sekaisina pitkin olkiaan. Vaalean tytön kädet nuolivat tämän vartaloa hyvin sensuellisti ja jos olisi nähnyt samaisen tytön kuukausi takaperin, olisi varmasti moni ihmetellyt oliko kyseessä todella sama tyttö.

Nopeasti leopardikuvioinen mekko valahti lattialle ja sen alta paljastuivat mustat, pitsiset alusvaatteet, jotka olivat tietysti samaa sarjaa. Punaiset korkokengät korostivat tummia pitsikuvioita paremmin kuin hyvin, siinä missä vaaleat hiuksetkin sopivat kuvioihin mukaan vähintäänkin yhtä loistavasti. Ann jatkoi kiusoittelevaa tanssiaan, mutta ei luopunut alusvaatteistaan – vielä. Sille oli oma aikansa, eikä sen aika ollut nyt.

Yleensä William ei edes vaivaantunut Honey Boneyn kaltaiseen paikkaan, ei siksi koska oli arvoltaan koko yrityksen yläpuolella vaan siksi että sai samallaisia esityksiä täysin ilmaiseksi, pyytämättä, lähes aina kun uskaltautui ulos asunnostaan. Erityisesti nuoret ja itsevarmat syöjättäret esittelivät sulojaan, lähes tyrkyttivät itseään, yleensä lähinnä rahojen takia. Mutta ei kukaan voinut väittää etteikö herra Evans olisi ollut hyvinkin puoleensavetävä. Siinä missä nuorukaiset siloposkiset pojat hurmasivat hymyllään, virheettömällä ihollaan ja pyykkilaudallaan, Williamista huokui itsevarmuus, kokemus ja se tietty elämän antama mauste, jota ei voinut teeskennellä. Ja nyt herra kaikessa olemuksessaan todellakin istui strippiklubilla, jossa oli joskus liian nuorena seurannut oman äitinsä esiintymistä. Liikeasiat oli jo siltä erää hoidettu, William suorastaan halveksui miestä jonka kanssa oli joutunut tekemisiin, tämä olikin tarkoitus hiljentää lopullisesti sen jälkeen kun ukko olisi tehnyt itsestään hyödyttömän.

Itse asiassa tummaverikkö ei edes tiennyt miksi oli jäänyt klubille yhtään pidemmäksi aikaa, ehkä se johtui muistoista, tumman naisen kuva oli palautunut Williamin mieleen. Tumman ja hyvin kauniin naisen, joka oli heittänyt elämänsä menemään, mies muisti hyvin äitinsä viskinpolttaman äänen sekä tummat, lähes mustat silmät. Kokenut ja vaikeuksissa oleva nainen, joka antoi kenen tahansa kajota itseensä pienestä hyvityksestä. Kaiken tämän ajan pieni Damian oli seurannut äitinsä elämää sivusta katsojana, kuullut liikaa mafian salaisuuksia ja soittanut yksinäistä pianoa jossakin nurkassa. Eikä ollut palannut enää päästyään pois.

Sen sijaan William palasi, vihreät silmät eivät enää jaksaneet kiinnostua niistä kaikista itsevarmoista naisista jotka liikuttelivat itseään lavalla, mies tunnisti helposti vasta-aloittaneet, sillä heihin kiinnitettiin eniten huomiota. Lisäksi tummaverikkö tunnisti ne jotka eivät suostuneet muuhun kuin tanssiin, eivät ellei vonkaava mies todella heitä miellyttäisi. Ja tottakai William tunnisti ne naiset, ne jotka olivat kuten miehen äiti, Rasheen sekä huumausaineiden pilaamia, uransa loppusuoralla, ajautumassa luultavasti ennen aikaista kuolemaa kohti. Rahattomina ja yksinäisinä.

Vaalea tyttö ei kuulunut näistä mihinkään, oli selvää ettei tuo enkelimäinen olento kuulunut joukkoon, ei ollut yksi työntekijöistä. Itse asiassa William tunnisti tuon klassisen kaunottaren ja miehen huulille nousi suorastaan häijy hymy. Sellainen jota ei olisi uskonut näkevän sellaisen miehen huulilla, joka oli epäsuorasti johdattanut nuoren naisenalun tuohon tilanteeseen. Tottahan toki herra Evans tunnisti erään sivullisen uhrin, bisnestoimintansa jalkoihin jääneen ja siitä tietämättömän tytön. Vaaleaverikön, jonka William ei olisi uskonut nousevan koskaan Honey Boneyn lavalle, sillä mies tiesi tytön isän jättäneen tälle varsin mukavan pesämunan. Paremminkin William oli jättänyt, oli ollut naurettavan helppo muovailla herra McCartin testamenttia mieluisekseen ja Ann-Catherine McCart sai olla iloinen ettei tumma mies ollut sitä mieltä että tyttö olisi ollut hieman laihempien aikojen tarpeessa.

Williamin omatuntoa ei kaihertanut edes silloin kun mies tajusi varsin selvästi ettei Ann-Catherinen kaltainen enkeli kuulunut alkuunkaan miesten silmien ahmittavaksi, vaan jonkun miehen hellään huomaan, jossakin yksityisessä paikassa, intiimissä paikassa. Se ei kuitenkaan estänyt herra Evansia merkitsemästä neitosta sen iltaiseksi huvituksekseen, ehei, nuori neiti McCart ei edes tiennyt millaisen paholaisen tietoisuuteen oli tempullaan hankkiutunut. Eikä Williamin mielessä välähtänyt hellyyden häiväkään, vaikka mies tiesi melkein itsekkin että olisi saanut hävetä julmuuttaan.

Hyvin hoidetut, punaisiksi maalatut kynnet sivelivät tytön omaa vartaloa aistikkaasti ja se sai monien klubin miesten huomion kiinnittymään puoleensa, eikä Ann voinut kieltää ettei olisi pitänyt siitä. Itse asiassa tytöstä oli varsin hauskaa, että häneen luotiin ihailevia katseita. Jopa hänen ystävänsä katselivat varsin intoutuneina vaaleaverikön sulavalinjaista tanssahtelua. Se sujui yllättävän hyvin korkokengät jalassa ja pieni humala päällä. Mutta Ann oli tottunut siihen pieneen hiprakkaan, joka oli päällä lähes koko ajan ja näin ollen tanssi sujui paremmin kuin hyvin. Hän antoi käsiensä valua pitkin vaaleita kutreja alas lantiolle asti. Välillä Ann-Catherine vilkuili hymyillen ystäväänsä, jonka show oli astetta rajumpi: tummaveriköllä ei ollut vaatteita enää lainkaan päällä ja hän oli juuri aikeissa lähteä valloittamaan erään hyvin vanhan miehen luontoa itselleen. Tyttö heitti vinkkaavan katseen Ann-Catherineen ja hyppäsi miehen syliin, joka yllättyi positiivisesti tummaverikön tuttavallisuudesta. Selvää oli kuitenkin se, että tyttö oli heittänyt lavalla yhä keikkuvalle kaunottarelle haasteen, jota Ann oli liian humalassa vastustamaan.

Ann otti muutaman askeleen eteenpäin ja katseli ympärilleen kainostelematta: hänen oli valittava uhrinsa. Suurin osa klubin asiakkaista oli keski-iän ylittäneitä ja vähän turhan kypsiä miehiä, eivätkä nämä kiinnostaneet tyttöä ollenkaan. Näiden ikäihmisten seasta Ann huomasi tumman miehen, joka oli iältään rutkasti häntä itseään vanhempi, mutta silti varsin viehättävä. Se oli menoa sitten. Syteen tai saveen.

Varmoin ja lyhyin askelin Ann käveli tuon samaisen miehen eteen ja hymyili viekkaasti. Hän vilkaisi vielä ystävättärensä suuntaan, joka antoi juuri sylitanssia sille samalle harmaahapsiselle miehelle. Tämän jälkeen tyttö kuitenkin kiinnitti katseensa takaisin tummaverikköön ja istahti tämän syliin kiusoittelevasti katsoen tätä koko ajan silmiin. Ann nosti siron kätensä miehen poskelle ja sipaisi tätä aistikkaasti. Hän suuteli tätä vielä ahnaasti huulille, nousi ylös, vilkaisi miestä kiusoitellen ja käveli baaritiskille. Vaalea tyttö tilasi juoman ja katseli koko ajan häikäilemättömästi tuota mystistä miestä, joka sai luvan olla hänen ensimmäinen valloituksensa, joskaan itsehän tyttö ei sitä vielä tiennyt.

Peto Williamin sisällä tuntui vain kehräävän entistä äänekkäämmin Ann-Catherinen astellessa miestä kohti, tyttö-rukka ei tiennytkään mihin oli itseään johdattamassa. Jottei vain olisi pelottanut selvästi kokemattomampaa tyttöä tiehensä, tumma mies muutti häijyn hymynsä paljon kohteliaampaan sorttiin, sellaiseen joka ei millään tavoin viitannut siihen millaisia häijyyksia vihreiden silmien takana liikkui. Vaaleaverikköhän oli jo valmiiksi alennustilassa, miksi enää puuttua tytön elämään mitenkään? Kyllähän William tiesi ettei voisi jättää tilaisuuttaan käyttämättä, mitä ilmeisimminkään nuori naisen alku ei pistäisi vastaankaan, eikä toinen ollut vielä sen vertaa humalassa että pahat kielet olisivat saattaneet sanoa herra Evansin käyttäneen tilaisuuttaan hyväkseen.

Vaikka tyttö olikin melko hyvä, jokainen liike kuitenkin kertoi Williamille varsin selkeästi ettei toinen aavistanut alkuunkaan mihin oli itseään työntämässä, sekös teki koko asetelmasta miehestä vain nautittavampaa. Vihreä silmäinen mies menikin mukaan leikkiin, nuori Ann ei tiennytkään ettei olisi tarvinnut esitellä viettelijän taitojaan, mutta tummaverikkö päätti antaa toisen tavoitella itseään. Ehkä tehdä jopa hyvä työ ja antaa vaaleaverikölle hieman itsevarmuutta viettelijättärenä. Tietenkin sen jälkeen siekailemattomasti käyttäisi isättömäksi jäänyttä tyttöä hyväkseen, nautiskellen tiedolla että oli itse epäsuorasti ja jopa tietämättään mahdollistanut tämän pienen valloituksen itselleen.

Täysin yhtä häikäilemättömästi kuin William oli vain hetkeä aikaisemmin julistanut Annin sen iltaiseksi valloituksekseen, mies antoi kätensä liukua tytön muodoilla samalla kun vastasi pidättyväisesti suudelmaan, vaaleaverikkö tuntisi sen luultavasti hyväilevänä liikkeenä, tummaverikkö näki sen lähinnä omistavana elkeenä muille. Oli lähes hellyyttävää tajuta kuinka oudossa ympäristössä ja oudossa touhussa Ann-Catherine oli, mutta ikävä kyllä miehen sisäinen paholainen sai siitä vain julmaa nautintoa itselleen. Tietääppä vain mitä tyttö sillä hetkellä kuvitteli.

Ann ei todellakaan tiennyt mihin oli menossa, hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä mihin ilta tulisi päättymään – eikä hän olisi luultavastikaan edes halunnut tietää. Tosin tuona iltana hän ei ollut se kiltti isin tyttö, joka käyttäytyi aina yhtä säädyllisesti. Hänestä oli tullut joku täysin muu henkilö, joka omasi itsevarmuutta enemmän kuin se tavallinen Ann olisi uskaltanut edes kuvitella. Näin ollen miehen syliin hyppääminen ei ollut mitenkään erityinen ele, vaikka normaalitilanteessa tyttö olisi vavissut tuossa kuin haavanlehti. Ann-Catherine ei tuntenut kuitenkaan mitään muuta kuin kiihkoa miehen käsien hyväillessä hänen vartaloaan. Se ei tuntunut ollenkaan samalta kuin se poskisuudelma, jonka Oliver oli hänelle luonut. Jopa se pieni suukko oli saanut Ann-paran hyvin ujoksi ja nolostuneeksi. Harppaus strippiklubilla tanssivaan tyttöön oli siis hyvin suuri ja epätodellinen, mutta totta se silti oli.

Saatuaan juomansa Ann nojaili yhä baaritiskiin hyvin viettelevästi silmäillen samalla tummaa miestä, joka istui yhä paikallaan. Jostain syystä tyttö halusi, että mies kävelisi häikäilemättömästi hänen luokseen. Ehkä se johtui rohkeasta mielentilasta, ehkä siitä, että Ann koki joutuneensa ristituleen ja hänen oli näytettävä uusille ystävilleen, ettei hän ollut mikään turhake. Eiväthän nuo Rashee Roadin kasvatit ymmärtäneet sen oikean Ann-Catherinen päälle, joka oli lämminsydäminen ja rakastava, eikä lainkaan kevytkenkäinen.

Vaaleaverikkö vei kirkuvanpunaisen juomansa pillin huulilleen katsellen samalla miestä. Tytön siniset silmät tuikkivat innosta sitä varmuutta, joka oli löytänyt yhä isäänsä surevan nuoren sisälle. Muutaman päivän Ann oli vain itkenyt, mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut. Hän oli juonut itsensä kamalaan kuntoon ja löysi uusia ystäviä, joiden kanssaan tyttö nyt juhli lähes päivittäin. Ankara juominen vei ajatukset pois isästä ja se oli todellakin sitä mitä Ann kaipasi. Se ei vain ollut hänelle hyväksi.

Houkutus vain ottaa haluamansa oli suuri, mutta William vastusti sitä, sen sijaan mies tilasi itselleen juotavaa, pysyttäytyen paikallaan mutta antaen vihreiden silmiensä syödä Ann-Catherinen enkelimäistä ulkomuotoa. Ajatus tuon pyhimysmäisen ja viattoman tytön turmelemisesta oli suorastaan nautittava. Niinkin häikäilemätön ja ainutkertainen että mies nautiskeli sillä, ei tarttunut välittömästi tuumasta toimeen, vaan leikitteli ajatuksella, maisteli sitä, tietäen päätöksen jo syntyneen. Sitä paitsi herra Evans laittoi miltei pettyneenä merkille, ettei vaaleaverikkö ollut se sama siveyden sipuli jonka mies oli muutamaan kertaan nähnyt ylimistyn keskuudessa. Aivan kuin joku toinen paholainen olisi ehtinyt sorkkia enkelimäistä olemusta ensin. Tosin sekin piru oli lähtöisin Williamin teosta, mikä teki koko asetelmasta vain entistä ironisemman.

Moni psykologi olisi ollut innoissaan mikäli olisi saanut Williamin hoidettavakseen, taikka sitten olisi kalvennut kauhusta tajutessaan kuinka vailla empatiaa mies todella oli. Pienikään myötätunnon taikka katumuksen tunne ei lävistänyt tummaverikön mieltä, tämän harrastaessa suorastaan pyhäinhäväistystä hyväilemällä nuoren vaalean tytön kehoa katseellaan, tytön jonka isän verta kantoi käsissään. Mutta mitäpä kuollut olisi voinut tehdä? Ei ollut mitään mikä olisi enää pelastanut Annia suden suusta, Williamin omatuntoon oli täysin turha turvata.

Hykerreltyään tarpeeksi ajatuksiensa kanssa William nousi ja asteli vaaleaverikön luo, pitäen vihreiden silmien katseen hyvin kiinteästi tytön silmissä. Päätös soti kenen tahansa tavallisen ihmisen moraalikäsitystä vastaan, mutta ei miehen, joka oli häikäilemättömästi päättänyt ottaa Annin omakseen, myös ruumiillisessa mielessä. Turhankin machomaisesti Williamin omaan makuun, mies kietoi toisen kätensä nuoren tytön ympärille ja painoi tämän huulille viettelevän suudelman.

Ajatukset olivat kaikonneet kokonaan tytön päästä, eikä siellä tuntunut liikkuvan enää yhtään mitään. Aivan kuin jokin olisi naksahtanut aina ennen niin kiltin Ann-Catherinen päässä. Niin ei kuitenkaan ollut. Tyttö oli vain sekaisten tunteiden vallassa ja yritti kovin peittää todellista minäänsä ja samalla myös isänsä kuolemaa. Se onnistui yllättävän hyvin, sillä Ann ei ollut ajatellut isäänsä sinä iltana laisinkaan. Kaikki sujui siis suunnitelmien mukaan – tai siis melkein kaikki.

Ann katseli ahnaasti miestä, joka söi myöskin tyttöä itseään katseellaan. Viimein tuo salamyhkäinen mies nousi ylös ja asteli tytön luo hyvin itsevarmasti. Se teki tyttöön heti vaikutuksen. Tunnetasolla hän ei ikinä olisi voinut välittää tuosta, mutta ei hän voinut väittää, ettei mies ollut ulkonäöllisesti hyvin viehättävä. Tummaverikkö uhkui itsevarmuutta ja kokemusta ja kaiken lisäksi hän oli hyvin salamyhkäinen, mikä sekin sai Annin kiinnostumaan. Mutta ei tyttö olisi ikinä kuvitellut sen menevän niin pitkälle, kuin se vielä tulisi menemään. Annin oli vain tarkoitus leikitellä ja huvitella kavereidensa kanssa, eikä päätyä vähintäänkin epämääräisiin puuhiin tuon miehen kanssa.

Kun miehen varmat kädet ottivat Annin puoliksi paljaasta vartalosta kiinni ja tuon kokeneet huulet painoivat suudelman hänen huulilleen, ei tyttö voinut olla värähtämättä hiukan. Se ei ollut epävarmuutta, hän vain hämmästyi tuon omistuksenhaluista käytöstä, mutta ei se liiemmin häntä haitannutkaan. Ann antautui miehen otteeseen täysin kääntyen tuohon päin koko vartalollaan ja nojaten baaritiskiin koko painollaan. Hän nosti molemmat kätensä tuon itsevarmuuden rinnalle ja katseli tämän vihreitä silmiä tutkivasti. Niistä ei paistanut mitään muuta kuin kylmyyttä, mutta se ei haitannut tyttöä ollenkaan. Ann painoi huulensa uudelleen miehen huulille ja veti tätä luokseen. Hän halusi tuntea salamyhkäisen miehen sydämenlyönnit omaa rintaansa vasten.

William ei saanut katsettaan asetelluksi, hellä ja välittävä ilme oli tummaverikölle helppo asetella kasvoille, onneksi Ann ei kuitenkaan tuntunut säikähtävän kylmiä silmiä, vaikka niiden katse lämpenikin nopeasti. Omistavat otteet taas olivat tarkoituksen omaisia, kertoivat hyvin kenelle tyttö sillä hetkellä ja sinä iltana kuului, tai vähintäänkin tulisi kuulumaan. Tummaverikkö oli varma, ettei kovinkaan moni halunnut haastaa Williamia, sillä tämä ei juuri peitellyt vaikutusvaltaansa ja osasi olla halutessaan hyvinkin uhkaava. Ei kuitenkaan sillä hetkellä, sillä vaikka vaaleaverikkö leikkikin syöjätärtä sillä hetkellä, tämä tuskin oli kovinkaan viehtynyt vaarallisiin miehiin. Joihin herra Evans oikeutetusti kuului.

Ann kuitenkin antautui miehen otteille, sen William laittoi mielissään merkille, tyttö ei yrittänyt esittää vaikeasti tavoiteltavaa, se olisi ollut vain naurettavaa sen keikistelyn ja silmäilyjen jälkeen. Tummaverikkö painautui häikäilemättä lähemmäs vaaleaa tyttöä, välittämättä sen vähäisempää avoimen kiinnostuneista katseista. Mahdolliset lööpit William saattoi nitistää yhdellä ainoalla soitolla, ja kukaan ei tiennyt miehen maksaneen tytön isän tappajalle, eikä kukaan epäillyt, ainakaan julkisesti sitä, kuinka kitkattomasti McCartin yritykset olivat päätyneet Evans Corporationin omistukseen.

Suudelma oli juuri hyvä herättelemään sitä kiihkoa, joka oli herännyt itsekseenkin vihreiden silmien tutkailtua hyvän tovin vaalean Annin hoikkaa vartaloa ja klassisen kauniita piirteitä, puhumattakaan niistä ajatuksista ja julmuuksista joita Williamin mielessä oli ehtinyt kehittyä. Koko tilanne oli kehittynyt yllättävän kitkattomasti ja nopeasti.

Ann huojentui heti, kun miehen kasvoille nousi kylmyyden peittävä lämmin humu, oli turha väittää muuta. Otteet muuttuivat yhä varmemmiksi, mikäli muutosta pystyi niin kuvaamaan. Tytön eleitä pystyi myös sanomaan helposti kiihkeiksi, mutta samalla myös hapuileviksi. Vaikka rohkeutta piisasikin, oli tyttö varsin kokematon. Ei Ann ollut koskaan tehnyt mitään tämänkaltaista, ei koskaan. Silti hän yritti kaikkensa antamalla käsiensä hyväillä miehen selkää, niskaa ja rintakehää, joka tuntui hyvin voimakkaalta verrattuna Oliverin omaan. Lyonsien veljeksistä vanhempi oli ollut ainut miespuolinen henkilö, jota Ann oli halannut ja jonka halaaminen todella oli tuntunut joltain. Se tunne oli ollut melkein liian hyvää ollakseen totta ja sitähän se tavallaan olikin. Oliver ei kuitenkaan käyskennellyt Ann-Catherinen mielessä, kun hän oli toisen miehen syleilyssä. Hänen mieltään ei painanut mikään, ei kerrassaan mikään.

Tyttö painoi miehen itseään vasten yhä lujemmin ja kurottautui ylemmäs luomaan pieniä suudelmia tämän kaulalle ja niskalle. Jotkut olivat tehneet niin televisiossa, joten ilmeisesti se oli sopivaa. Ann ei antanut kokemattomuutensa suinkaan häiritä, vaan leikitteli sillä. Yllättäen tyttö irrotti huulensa karhealta iholta ja palautui katselemaan niitä vihreitä silmiä, jotka paloivat jälleen sitä tekaistua lämpöä, jonka läpi Ann ei osannut katsoa. Ei hän enää osannut muistaa sitä kylmää vivahdetta, joka oli kuultanut hetki sitten tuon salamyhkäisen tapauksen silmistä selvänä kuin kirkas vesi. Kirjaimellisesti Ann oli liian sinisilmäinen nähdäkseen tuossa mitään pahaa.

Valloittavaksi syöjättäreksi muuttuneen Ann-Catherinen ystäväpiiri alkoi huveta klubilta. Nämä niin kutsutut toverit olivat kyllästyneet katsomaan Annin ja tummaverikön kiihkeää syleilyä, eikä klubi ilmeisestikään tarjonnut heille mitään muuta huvia. Vaalea tyttö ei kuitenkaan huomannut näiden lähtöä ollenkaan, sillä hän oli liian kiinni tilanteessa ja toisen otteessa.

Kokemattomuus kuulsi läpi kaikesta Annin tekemisistä, mutta se ei vaivannut Williamia päin vastoin, juuri tätä mies oli toivonutkin, ainakin osittain. Tytön kokemattomuus teki vain koko julmuudesta entistä rangaistavampaa, vaalea enkeli ei tiennyt alkuunkaan millaisen paholaisen syleilyyn oli hakeutunut. Ehkä pieni humala sai vaaleaveriköstä niin rohkean kuin tämä sillä hetkellä oli, painautuessaan vasten miestä ja suudellessaan tummaverikön kaulaa.

Mieluissaan William pisti merkille tytön niin sanottujen ystävien poistumisen, kukaan ei tunkisi väliin pelastamaan tyttöä virheeltä, jonka mies tiesi toisen tekevän. Varsinkin kun sai sopivasti rohkaisua tummaveriköltä itseltään, toinen tuskin enää perääntyisi. Jännittäisi ehkä ja myöhemmin mitä varmiiten katuisi, mutta ei perääntyisi ennen kuin olisi liian myöhäistä. Hyvä ja moraalinen ihminen olisi kieltäytynyt Annin sirojen käsien kosketuksesta ja huulien pehmeydestä, kertonut tytölle kuinka pahan virheen tämä olikaan tekemässä ja miksi? Merkityksettömän yhdenyön suhteen takia? Harmi vain että vaaleaverikkö oli hankkiutunut ehkä sen ainoan miehen huomion kohteeksi joka ei tälläiseen pehmoiluun sortuisi.

Vihreät silmät salasivat visusti kaikki suorastaan ilkeät ja julmat ajatukset, ne huokuivat tekaistua lämpöä ja kiihkoa silmien katseen kiinnittyessä Annin silmiin, joiden katse oli viaton, ehkä viattomuus oli vajonnut hyvin syvälle, mutta se tyttö pohjimmiltaan oli; viaton ja siveä sivullinen uhri. Pedon kynsissä. William hyväili käsillään tytön siroa, puolialastonta kehoa, samalla kun painoi pehmeämmän, rohkaisevan ja suostuttelevan suudelman vaaleaverikön huulille.

Jostain syystä Ann vilkaisi juuri sinne, missä hänen ystävänsä olivat hetki sitten olleet. Kun hän tajusi kaikkien muiden kadonneen klubilta, valtasi pieni epävarmuus hänen mielensä. Jokin pieni ajatus tai tunnetila sai Ann-Catherineen puskettua kuitenkin voimaa ja hän yritti häätää kaikki ajatukset mielestään. Hän pystyikin siihen yllättävän hyvin, ottaen huomioon sen, että se pieni ujo tyttö nosti päätään hänen sisällään. Kaikin keinoin vaalea tyttö kuitenkin yritti pysyä tilanteen tasalla ja antaa miehen viedä. Sitä miksi Ann niin teki, ei selittänyt oikeastaan mikään. Oli hyvin hankalaa keksiä selitystä sille, miksi noin kiltti tyttö halusi jotain normaalista luonnostaan poikkeavaa, eikä paennut, kuten olisi tavallisesti tehnyt. Jollain tapaa hän janosi tuota kiellettyä hedelmää, mutta ei tyttö silti arvannut mihin ilta johtaisi.

Pienenpieni ja kiihkeä henkäisy karkasi Ann-Catherinen huulilta, kun kokemuksia huokuvan miehen kädet vaeltelivat hänen puolialastomalla vartalollaan. Kosketus huokui lämpöä ja miehen ote oli hyvin intensiivinen. Se sai tytön mustiksi meikatut silmät sulkeutumaan mielihyvästä ja vaaleaverikön kädet hyväilemään hyväntekijän vartaloa kiitokseksi.

Kaksikko keräsi paljon ulkopuolisten katseita, mutta se ei haitannut Annia sillä hetkellä. Väki kuiskutteli ja pyöritteli päätään, mutta tyttö ei edes huomannut noita reaktioita. Hän oli niin keskittynyt valloitukseensa, että ulkopuolinen maailma oli unohtunut tyystin. Joskin oli vaikea määritellä, pystyikö tuota häijyä miehenkuvatusta kuvaamaan Ann-Catherinen valloitukseksi, sillä luultavasti se meni juuri toisin päin. Todennäköistä oli, että tummaverikkö oli merkinnyt vaalean nuorukaisen jo heti tuon lavalla nähtyään saaliikseen. Ann oli hyvää vauhtia juoksemassa siihen loukkuun, eikä hän osannut jarrutella yhtään. Ei hän ajatellut tarvitsevansa jarruja.

Ann hymähti hiljaa ja vastasi miehen suudelmaan hyvin antautuvasti. Tyttörukka ei huomannut miehen huulien suostuttelevaa sävyä lainkaan, vaikka tietämättään intoutuikin hyvin intiimiin suudelmaan tämän kanssa. Naurahtaen pienesti Ann näykkäsi toisen alahuulta, mutta jatkoi sen jälkeen vakavana siitä mihin oli jäänytkin. Suudelma tuntui pitkältä ja miltei loppumattomalta, mutta tytölle se tuntui vain pieneltä hetkeltä.

Annin epävarmuuden saattoi huomata, vaikkei tyttö sitä luultavasti halunnutkaan, lähinnä varmistaakseen vaaleaverikön jäämisen William antoi käsiensä liikkeen muuttua nuolevan hyväileviksi, rohkaiseviksi ja kannustaviksi. Mies yritti osoittaa niillä melko viattomilla kosketuksillaan kuinka hyvän olon saisi vielä illan mittaan aikaiseksi nuorelle naisen alulle, vihjaili nautinnosta josta tämä ei vielä tiennytkään. Ann antoi tummaverikön viedä ja sen tämä teki mieluusti, se vain yksinkertaisti asioita entisetään, sillä tyttö oli vielä tyhjä taulu. Vailla minkäänlaista menneisyyttä taikka kokemuksia, ei tiennyt alkuunkaan siitä intohimosta jonka huipulle William oli niin useat naiset ja miehetkin saatellut.

Oli lähes kiehtovaa seurata miten nuori vaaleaverikkö reagoi mihinkin kosketukseen, vaikka tämä oli kokematon, tyttö tuntui toimivan lähes vaistonvaraisesti juuri oikein. Edes ujohko, lähes kuulumaton kiihkon henkäyskään ei jäänyt mieheltä huomaamatta, päin vastoin, sen kuullessaan häijyn ja tyytyväisen hymyn kohoaminen miehekkäille kasvoille oli hyvin lähellä. Hymyn ilmestyessä lopulta huulille, se oli lähinnä houkutteleva hymy täynnä lupauksia.

Saadessaan lähes alistuvan vastauksen suudelmaansa William oli täysin varma ettei Ann-Catherine tiennyt alkuunkaan mihin oli sukeltamassa, pää edellä, vailla tietoa pohjasta joka oli vastassa. Mies antoi tytön mieluusti kuvittelevan tekevänsä valloitusta, silloin toinen ei huomaisi edes kaivata jarruja. Vaikka hätäjarrutus olisi mitä luultavammin ollut sillä hetkellä paikallaan. Hieman huvittuneena William pisti merkille toisen vakavan asennoitumisen suudelmaan, yleensä mies oli tottunut vaaleaverikön naurahtamisen kaltaiseen kevyeen ja kepeään tunnelmaan, jolloin kumpikin tiesi mitä oli vastassa. Mutta nyt pieni ja viaton Ann eteni käsikopelolla pettävässä pimeydessä, tajuamatta ollenkaan olevansa kuilun partaalla.

Mies oli selvästi tilanteen herra, enemmän tilanteen herra kuin Ann edes osasi ymmärtää. Hän antautui täysin miehelle, tämän kosketukselle ja katseelle. Aistikkaita huokauksia alkoi lipsahdella tytön huulilta yhä useammin samaan tahtiin kun tummaverikön kädet tekivät tutkimusmatkaa pitkin tytön vartaloa. Se tuntui yllättävän hyvältä, eikä Ann voinut olla puolestaan hyväilemättä miestä. Hän antoi käsiensä liikkua nopeaan tahtiin tuon itse salaperäisyyden vartalolla, joka oli sentään peitetty. Ann-Catherinella ei ollut päällään muuta kuin alusvaatteet ja hänen olisi voinut kuvitella palelevan. Tunnelma oli kuitenkin niin kiihkeä, ettei sellaiselle ollut aikaa. Ann ei antanut ajatustensa eksyä väärille raiteille, vaan keskittyi täysin mieheen.

Hitaasti Ann koukisti vasemman jalkansa miestä vasten ja vei kätensä sivellen toisen niskan taa. Hän painautui tummaverikköä vasten koko painollaan. Viimeistään nyt se olisi menoa. Ne viimeiset epävarman Ann-Catherinen rippeet olivat kadonneet, vaikka välillä tytön arat liikkeet kertoivat tämän todellisesta luonnosta. Arkaileva ja ujo Ann saapuisi kuvioihin vasta myöhemmin. Vasta sitten kun tyttö tajuaisi mitä oli mennyt tekemään.

Ann tukeutui siihen ajatukseen, että he olivat muiden nähtävissä – eihän mitään voisi siis tapahtua. Tytöllä ei kuitenkaan ollut tietoa siitä, että strippiklubi oli täynnä salaisia huoneita, joista ainakin osa oli täytetty kiihkeillä huokauksilla ja nautinnon kipeillä huudahduksilla. Annparka ei tiennyt moisista mitään. Hän ei tiennyt myöskään mitään siitä, että hyvin todennäköisesti yksi näistä huoneista täyttyisi hänen omista huokauksistaan.

Kokeneet kädet saivat nopeasti selville mistä nuori ja ujo tyttö piti, ne eivät pyytäneet tältä vielä liikaa, ettei vaaleaverikkö vain olisi säikähtänyt ja perääntynyt. Vaikka luultavasti William olisi osannut rauhoittaa hermostuneenkin immen kosketuksillaan ja suudelmillaan, mies alkoi olla sen verran perillä tämän siveän syöjättären piilevästä himosta, jota tummaverikkö varovasti ja hiljalleen sytytteli ja lietsoi täyteen liekkiinsä.

Mahdollisimman hienovaraisesti ja huomaamattomasti William johdatti pahaa aavistamatonsa Annia sivummalle, kohti yhtä niistä huoneista, joka oli kätketty verhojen taakse, suojaan uteliailta katseilta. Se oli tyhjä, mies tiesi sen, sillä baarimikolla oli omat tapansa pitää huoli varattujen huoneiden merkitsemisestä, milloin se tarkoitti tyhjää drinkkiä lähimmällä pöydällä, milloin väriskaalaan muuten täysin sopimatonta verhoa. Juuri sellaisen huoneen tummaverikkö oli aikeissa täyttää noilla ujoilla ja aistikkailla kiihkon huokauksilla, kunnes ne lopulta muuttuisivat nautinnollisiksi huudahduksiksi.

Klubin puoleinen musiikki hälveni vain hitusen Williamin ujuttaessa kaikesta onnellisen tietämättömän Annin verhojen taa, painaen rohkaisevan ja herättelevän suudelman tytön huulille, muuttaen sitä varoen aina vain kiihkeämmäksi. Mies tiesi ettei saisi nyt pelästyttää vaaleaverikköä alkuunkaan, vaan lietsoa tämän ujoa himoa niin että tämä unohtaisi epävarmuutensa, ainakin hetkeksi, muuta tummaverikkö ei tarvinnutkaan. Herra Evansin käsien kosketus muuttui hieman kiihkeämmäksi, niiden hipaisut ja hyväilyt olivat nyt tarkoitettu sytyttämään Annin uinuva seksuaalisuus pitkästä unestaan ja pyyhkiä kaikki vastarinta pois. Saada tyttö lankeamaan tuohon synnilliseen kiihkon ja nautinnon punomaan ansaan.

Ann tuskin edes huomasi, että he olivat ajautuneet verhon taakse pakoon toisten katseilta. Miehen suudelmat ja lämmin kosketus sai tytön olon niin hyväksi, ettei hän olisi osannut edes kuvailla sitä tunnetta. Se pieni himonpoikanen, joka oli kytenyt aina ennen niin epävarman Ann-Catherinen sisällä, oli jo hyvää vauhtia puskemassa pintaan. Mies osasi ottaa oikeat askeleet vaaleaverikön kanssa, eikä tyttö edes osannut pelätä – vielä.

Antauduttuaan täysin miehen otteeseen, Ann henkäisi kiihkeästi. Se oli hyvin pieni äännähdys, mutta koskaan vaaleaverikön huulilta ei ollut päässyt mitään vastaavaa. Henkäisy oli täynnä himoa ja halua, joita Ann ei ollut ennen edes uskaltanut päästää koskemattomaan mielikuvitukseensa. Viimeistään siinä vaiheessa hän tiesi mihin ilta johtaisi, mutta ei antanut sen häiritä. Joskushan sekin oli tehtävä. Ann halusi kokeilla jotain uutta ja alkoholi oli tehnyt hänestä paljon varmemman. Sitä paitsi jos joku tytön uusista ystävistä olisi saanut tietää, ettei hänellä ollut minkäänlaisia kokemuksia lakanoiden laulattamisen osalta, olisivat he luultavasti nauraneet keuhkonsa pihalle. Se oli välttämätöntä, mutta Ann tulisi varmasti katumaan sitä.

Tummaverikkö oli niin hellä ja suorastaan ystävällinen otteissaan, ettei Ann edes osannut kuvitella millainen tämän luonto oikeasti oli. Hän ei olisi ikinä – ei edes pahimmissa painajaisissaan – voinut kuvitella mitä mies oli tehnyt tuntematta pienintäkään omatunnon pistosta. Ann-Catherinelle isä oli ollut kaikki kaikessa ja juuri sen tärkeimmän ihmisen tuo vihreäsilmäinen ilmestys oli häneltä riistänyt. Mutta eihän Ann sitä tiennyt, ei tietystikään, sillä muuten tältä kutkuttavan kielletyltä tilanteelta olisi vältytty. Toisiaan hyväilevästä parivaljakosta se nuorempi olisi toimittanut vanhemman vankilaan keinolla millä hyvänsä, joskin se olisi ollut hyvin hankalaa miehen suhteet ja rahatilanteen huomioon ottaen.

William oli hyvillään, sillä ei enää havainnut Ann-Catherinessa minkäänlaista epävarmuutta, eikä luultavasti tulisikaan havaitsemaan, sillä kun kaikki olisi ohi olisi katumus se tunne, joka noilla klassisen kauniilla kasvoilla olisi. Ei ehkä tänään, mutta viimeistään huomenna, kun koko totuus iskisi nuoreen tyttöö kaikella voimallaan. Miestä lähes huvitti se kuinka vaaleaverikkö ei osannut alkuunkaan pelätä, ei epäillä taikka kauhistua sitä mitä tulisi kokemaan. Erityisen kutkuttavaa oli se epätietoisuus, jonka hellässä huomassa vaaleaverikkö sillä hetkellä oli siitä millaisen paholaisen käsien armoilla sillä hetkellä oli. Mitä luultavammin Ann kuitenkin oli jo selvillä siitä mitä tulisi tapahtumaan.

Ehkäpä juuri siksi tummaverikön kädet uskaltautuivat nyt hyväilemään ennen niin tutkimattomia alueita, toinen käsi hyväili vaaleaverikön rintoja, aluksi hieman kiltimmin, kosketuksen muuttuessa vähitellen kiihkeämmäksi. Samalla toinen käsi kartoitti tytön alaselän seutua, lähestyen hiljalleen kaikkein pyhimpiä ja salaituimpia alueita. Pitääkseen Annin rauhallisena ja halukkaana William painoi tämän huulille asianmukaisen suudelman, yrittäen valaa tähän varmuutta ja rohkeutta. Kokematon neitsyt voisi perääntyä lopullisesti liian nopeasta rytmistä, eikä tummaverikkö halunnut niin käyvän nyt, ei enää kun oli saanut nuoren ja sinisilmäisen tytön jo tänne asti.

Saattaakseen tilannetta hieman tasa-arvoisampaan suuntaan ja luodakseen Annille pettävän tunteen tasaväkisyydestä ja tytön vallasta mieheen, tämä lopetti hetkeksi hyväilynsä ja opasti tätä eteenpäin hellävaroen, haluamatta saada tätä tuntemaan itseään liian kokemattomaksi ja tietämättömäksi. Vihreiden silmien katseen pysyessä valheellisen hyväntahtoisina, lämpiminä ja kiihkeinä, tummaverikön kädet ohjasivat vaaleaverikön kädet miehen keholle, napittamaan auki paitaa, joka verhosi tummaverikön rintakehää.

Ann päästi hieman suuremman huokauksen karkaamaan huuliltaan, hän ei voinut itselleen enää mitään. Miehen kosketus tytön rinnoilla tuntui aivan liian hyvältä ollakseen totta, eikä hän enää kestänyt sitä kutkuttavaa tunnetta sisällään, joka kiivastui kiivastumistaan. Muut huokaukset vaaleaverikkö kuitenkin joutui tyrehdyttämään heti alkuunsa, sillä mies painoi jälleen hänen huulilleen hyvin ehdottelevan ja suorasukaisen suudelman, joka uhkui kokemusta. Annia ei enää ollut. Se kiltti tyttö oli kadonnut viimeistään nyt kokonaan, joskin varmaa oli, että tuo itse ujous palaisi vielä kuvioihin mukaan.

Tyttö ei ujostellut enää yhtään, eikä häntä näin ollen häirinnyt ollenkaan, että toinen kokemusta uhkuvista käsistä oli jo hyvää vauhtia laskeutumassa kohti hänen pyhintä aluettaan. Ann huokaisi pienesti suudelman välissä ja helpottui silmittömästi, kun mies erkani hänestä. Sen sijaan se, että tummaverikkö veti kätensä pois hänen paljaalta vartaloltaan, tuotti suurta pettymystä. Ann-Catherine nosti katseensa heti mieheen ja antoi luottamuksen kasvaa tuon vihreissä silmissä, jotka pursusivat ystävällisyyttä. Eihän siihen hyväntahtoiseen katseeseen voinut olla luottamatta. Tai ainakaan Ann ei voinut.

Kun mies tarttui vaalean tytön käsiin ja johdatti ne napittamaan auki suhteettoman kalliin kauluspaidan nappeja, Ann ei vastustellut yhtään. Hän antoi käsiensä toimia lähes omasta tahdostaan, kiireen vilkkaa ja pian paita oli avattu. Ann antoi käsiensä hyväillä ensin tummaverikön paljasta rintakehää, mutta veti hetken itseään kiusattuaan tuon kokonaan pois niin, että miehen rinta oli täysin paljas. Tämä, jos joku oli paras keino unohtaa murheet tai ainakin tuona hetkenä Annista tuntui siltä. Ei hän voinut arvata, että hän tulisi katumaan tapahtunutta äärettömän paljon.

Itsehillintä oli kokonaan menetetty. Samoin kun tuo vaalea tyttö oli kadottanut todellisen luontonsa, ei hän voinut enää hillitä himoaan, jota hän oli joutunut kantamaan sisällä jo kauan aikaa. Ann oli kuvitellut tämänkaltaisen tilanteen lähinnä pelkkänä suorituksena, joka ei tuntuisi missään. Se oli jotain mitä oli tehtävä maineensa vuoksi, joskin tuostahan voi olla montaa mieltä. Nautinto ei kuitenkaan ollut kuviteltua, vaan täyttä totta. Näin ollen Ann pysäytti molemmat kätensä miehen rintakehälle hetkeksi ennen kuin painoi tuon seinää vasten. Hän painautui miestä vasten ja jatkoi hyväilyään yhä kiihkeämpänä.

William oli varma ettei Ann itsekkään ollut tiennyt siitä ihmisestä joka oli tytön sisällä odottanut pääsevänsä vapaaksi, sillä tämä tyttö joka nyt huokaili mielihyvästä miehen kosketuksen alla, ei ollut se sama ujo tyttö joka oli takuulla surrut isäänsä ja suri yhä. Nyt tuo arka vaaleaverikkö piilotteli jossakin tämän tilalle ilmestyneen syöjättären uumenissa, mikä oli sinänsä hyvä, sillä herra Evans tiesi ettei jaksaisi kauan jatkaa hidasta etenemistä, totuttaa toinen kerta toisensa jälkeen yhä vain voimakkaampaan himoon ja nautintoon. Kiusoittelun William taisi, mies tiesi kuinka ajaa nuori ja kokematon tyttö lähes hulluuden partaalle nautinnon avulla, saada tämä rukoilemaan täyttymystä. Ja juuri niin tummaverikkö aikoi saada Annin tekemään.

Nuori ja niin kovin naiivi tyttö kosketteli yllättävänkin varmasti miehen rintakehää ja viimeistään tämän painaessa Williamin vasten seinää ja painaessa siron kehonsa vasten jykevämpää miehistä kehoa tummaverikkö oli täysin varma ettei vaaleaverikkö poistuisi huoneesta impinä. Vihreissä silmissä välähti tyytyväinen pilkahdus, ennen kuin ne palautuivat tekaistun lämpöisiksi ja luokseenkutsuviksi. Kokemattomat kiihkeät hyväilyt tottakai saivat Williamin miehisyyteenkin eloa, kukapa ei olisi heräillyt kun nuori, kaunis vaaleaverikkö oli intohimon syövereissä, täysin miehen käytössä.

Kädet hankkiutuivat nopeasti eroon rintaliiveistä ja paljaat rinnat saivat huomiota sekä tummaverikön käsiltä että huulilta. Kieli kiusoitteli rintojen herkkää ihoa, samalla kun kädet hakeutuivat alemmas Ann-Catherinen ennen niin siveellisellä vartalolla, löytäen lopulta etsimänsä, kuitenkaan siihen kajoamatta. Hetken mielijohteesta William päätti tehdä jotain, mitä harvoin teki, lähinnä vain saadakseen illasta Annin kannalta unohtumattoman, mies painoi himoa täynnä olevan suudelman ensin huulille, sitten kaulalle, rinnoille ja jatkaen matkaansa aina alavatsalle, kiusoitellen tytön ihoa juuri alushousujen päältä. Käsien hyväillessä samalla reisien sisäpintaa.

Jos joku olisi kävellyt lähellä verhoa, olisi tämä varmasti kuullut tytön huulilta paenneen huokauksen. Se oli täyteläisempi kuin aiemmat ja siihen oli hyvä syy: enää yksi vaatekappale erotti vaaleaverikön miehestä. Viimeksi joku miespuolinen oli nähnyt Ann-Catherinen alastomana lähes kymmenen vuotta sitten ja sekin oli luultavasti ollut hänen isänsä. Tuona hetkenä Ann ei kuitenkaan ujostellut yhtään, eikä ajatellutkaan liiemmin - ainakaan kovinkaan viisaasti. Vaikka tyttö oli aina kovin sinisilmäinen ja naiivi ollutkin, ei hän tavallisesti olisi päästänyt ketään lähelleen tuolla tapaa kuin tummaverikkö hänen lähellään oli. Luultavasti suudelmakin olisi ollut ihan liikaa.

Huokaus oli merkki siitä, että Ann todella nautti tilanteesta. Miehen kädet ja huulet tuntuivat tekevän hänen olostaan kerrassaan sietämättömän ihanan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tummaverikön huulet painautuivat himokkaasti tytön omille, tytön olo kävi niin kärsimättömäksi, että hän olisi voinut repiä housut pois miehen yltä. Jokin kuitenkin esti Annia, eikä hän voinut muuta kuin henkäistä toisen huulille avuttomana ja upottaa kätensä tuon tummiin hiuksiin. Hän oli täysin tuon nimettömän herran armoilla, eikä se edes haitannut tyttöä yhtään.

Kädet vaaleaverikön reisillä tekivät hänen olostaan vielä kamalamman. Himo oli kasvanut pienenpienestä hyvin suureksi ja se tuntui räjäyttävän Annin pään, ellei jotain pian tapahtuisi. Sydän hakkasi lujaa, eikä se tällä kertaa johtunut pelosta. Ainut syy sille oli suuri nautinto ja jännitys, joka oli vallannut tytön kehon. Se tulisi vielä kuohumaan ulos hänestä aallon tavoin, mutta mies tuskin halusi laskea tuota jännitettä vielä irti. Selvää oli, että tummaveriköllä oli täysi määräysvalta, eikä Ann-Catherinella ollut mitään vastaansanomista mihinkään.

William virnisti tyytyväisenä, mies tiesi nyt ettei Ann-Catherine ollut karkamassa mihinkään, sillä oli selvää että tyttö nautti tästä. Kuka olisi uskonut että jossain siellä kiltin tytön alla asui tälläinen intohimoinen syöjätär? Ei tummaverikkö ainakaan, vaikka olikin nähnyt kaikenlaista. Ei siinä, muutos oli Williamin mielestä hyvään päin, lisäksi ei ollut vaikea arvata muutoksen olevan väliaikaista, kun tyttö selviäisi ja alkaisi miettiä asioita.. Herra Evans olisi halunnut olla kärpäsenä katossa kun se tapahtuisi.

Kädet jatkoivat sisäreisien hyväilyä, samalla kun William seurasi alushousujen rajaa, suudellen ja näykkien ihoa, haluamatta vielä siirtyä alemmas ja aiheuttaa Annille vielä enemmän syitä huokailla, ehkä jopa kirkua nautinnosta, mies kun ei vielä tiennyt oliko vaaleaverikkö niitä äänekkäämpiä tapauksia. Toinen käsi siirtyi hieromaan tyttöä kankaan läpi, samalla kun huulet jatkoivat käyskentelyään alavatsan tuntumassa. Lopulta alushousutkin saivat kuitenkin siirtyä pois tieltä, Williamin oli vaikea pitää ilkeää virnettä poissa kasvoiltaan tietäessään saavansa kajota nyt neitsyeeseen, kokemattomaan ja naiviin sellaiseen. Onneksi Ann ei kuitenkaan voinut nähdä miehen ilmettä sillä tämä painoi kasvonsa naisen jalkoväliin alkaen kielellään tuottaa tälle mielihyvää, tunnustellen mistä toinen piti.

Kädet nostivat Annin hoikan jalan Williamin olan yli, antaen miehelle paremman näkymän ja enemmän tilaa toimia. Toinen käsi jatkoi sisäreisien hyväilyä, kuin tehostaakseen sitä nautintoa mitä tummaverikkö suullaan nuorelle naisen alulle tuotti.

Vaaleaverikkö huokaili miehen hyväilyn tahtiin. Ann yritti pitää äänensä suhteellisen hiljaisena, mutta raskaat huokaukset voimistuivat voimistumistaan. Tyttö todella nautti tilanteesta, johon ei olisi ennen voinut koskaan edes kuvitella itseään. Häntä parasta aikaa hyväilevä mies ei ollut ihan sitä tyyppiä, jolle Ann olisi kuvitellut menettävänsä neitsyytensä. Sillä hetkellä kuvitteluilla ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä, kaikki tapahtui hyvin nopeasti, eikä Ann halunnut enää estääkään. Ei hän ollut halunnut missään vaiheessa estää.

Kun tummaverikkö suorastaan repi alushousut Annin päältä, tyttö ei ehtinyt reagoida siihen mitenkään, kun mies oli jo löytänyt nuoren neitsyyden – kirjaimellisesti. Luultavastikaan hän ei kyllä olisi vastustellut, varsinkaan, jos tyttö olisi jos silloin tiennyt miltä toisen kokeneet otteet tuntuivat. Mies osasi tehdä kaiken juuri oikein, eikä vastustelu tullut kuuloonkaan.

Mies sai nostaa kevyesti Annin jalan olalleen, sillä se kävi nuorelle tytölle paremmin kuin hyvin. Asento helpotti huomattavasti kaikkea ja lisäsi nautintoa, joka sai Annin huokailemaan yhä vain ahnaammin. Tummaverikön kielen tutkaillessa itseään huomattavasti nuoremman tytön pyhintä, alkoi Annin vartalo liikkua kielen tahtiin. Tytön huulilta karkaileva huokaukset kävivät äänekkäämmiksi, mutta hän ei jaksanut estää itseään. Ann vain upotti kätensä yhä syvemmälle kokeneen miehen hiuksiin ja hyväili niitä hellästi. Luultavasti useat kuulivat kaiken verhon takana tapahtuvan, mutta ilmeisesti se ei liikuttanut Ann-Catherinelle mielihyvää tuottavaa miestä mitenkään, eikä se jaksanut kiinnostaa tyttöäkään yhtään sen paremmin.