Never before and never again (sov.)

Festarit olivat selvästi vetäneet mukavasti väkeä, suurin osa Bevinin tuttavapiiristä oli myös raahautunut paikalle ja lähimmät ystävät raahanneet jopa tytön itse paikalle, pitkien vastustelujen jälkeen, sillä nyt kauppa luultavasti kävisi ihmisten hortoillessa rasheella festaritunnelmissa. Lopulta vaaleaverikkö oli kuitenkin luvannut lähteä, yhdeksi illaksi, samalla kun yksi tämän ystävistä oli jäänyt pitämään putiikkia pystyssä. Suoraan sanottuna sinisilmä kaipasikin hieman ystäviensä seuraa ja muuta mietittävää, tämä oli paiskinut töitä hullun lailla, varsinkin sen jälkeen kun edes Willistä ei ollut kuulunut mitään. Ei pihahdustakaan. Se oli saanut tytön tuntemaan itsensä tyhmäksi.

"Pärjääköhän Kirsten.." Bevin aloitti, mutta vaaleaverikkö hiljennettiin nopeasti, käskettiin olla kerrankin huolehtimatta ja juoda. Ja juonut tyttö olikin, paljon siihen verrattuna mitä yleensä joi. Korkeintaan tuopin tai kaksi, mutta ei ikinä niin että olisi kännissä. Nyt sinisilmä kuitenkin oli humalassa, olo tuntui ihmeen rennolta ja tytöstä tuntui että tämä voisi valloittaa vaikka koko maailman. Hiiten Daytonit ja Willit! Nämä saisivat kuulla kunniansa jos nyt ajautuisivat vaaleaverikön tielle.

Kerrankin Bevin antoi mennä, päästi irti tiukasta kontrollistaan ja piti hauskaa ystäviensä kanssa, tätä ei ollut koskaan ennen tapahtunut, ei ainakaan siten että tyttö olisi ollut näinkin humalassa. Olo oli huoleton ja irtonainen, sinisilmä nautti musiikista, ilmasta ja seurasta, tuntien itsensä vapaammaksi kuin pitkään aikaan. Jotain tuntui silti puuttuvan.

/ Quirina ja Will ^^ /

(Hui, alkoi pelottamaan että miten Willin oikein käy... : D)

Will istui nurmikolla ystäviensä ympäröimänä. Osa porukasta oli tuttuja, osa tuntemattomia. Kaikilla kuitenkin tuntui olevan kädessään jonkunsortin pullo tai tölkki, vain Will tuntui tekevän siinä suhteessa poikkeuksen. Hänhän ei käytännössä juonut ollenkaan alkoholia. Muutaman teini-iän kännisekoilun jälkeen alkoholi ei enää ollut maistunut kovin hyvältä, eikä Will erityisesti nauttinut humaltumisesta.

Will jutteli ja nauroi muiden mukana innokkaasti. Tunnelma oli mukava, eikä Willin hyvää tuulta saanut poistumaan edes yksi puolituttu, jolla tuntui aina olevan jotain Willin mielipiteitä vastaan. Äskettäin hän oli yrittänyt herättää jonkinlaista väittelyä kasvissyönnistä provosoinnilla, mutta Will ei ollut jaksanut tarttua siihen. Ainoa asia, joka painoi Willin takaraivossa lähes koko ajan, oli se ettei hän ollut työkiireiltään ehtinyt käymään Bevinin levykaupassa. Kuitti, jolle Bevin oli numeronsa kirjoittanut, oli kadonnut mystisesti eikä Will ollut päässyt soittamaan tälle. Will oli aikaisemmin päivällä käväissyt kaupassa, mutta tavoistaan poiketen Bevin ei ollut kassalla, vaan siellä nökötti joku toinen, Willille tuntematon nainen. Will oli koko päivän vilkuillut ympärilleen, josko olisi nähnyt jossain kihartuvia vaaleanruskeita hiuksia. Oranssin myssyn päähänsä vetänyt, rentoon villatakkiin ja farkkuihin pukeutunut Will toivoi, ettei Bevin olisi hirvittävän vihainen, mikäli kaksikko törmäisi vielä samana päivänä. Siinä samassa Will huomasi Bevinin kauempana. Hän pyysi anteeksi ystäviltään ja nousi ylös, suunnaten porukkaa jossa Bevin oli. "Hei, Bevin!" Will huikkasi päästyään kuuloetäisyydelle. Hän oli virittänyt kasvoilleen vähän anteeksipyytävän hymyn, ja jatkoi vielä puhettaan ollessaan lähempänä Beviniä. "Anteeksi kun en ole soittanut, hukkasin numerosi..." Will pahoitteli siirrellen etuhiuksiaan pois vihreiden silmiensä edestä.

/ xD ei mitään mistä se ei toipuis /

Bevin oli juuri päässyt sisukkaaseen tunnelmaan, sellaiseen että voisi jopa hankkiutua pieneen kärhämään, täysin vastoin tapojaan. Hyvänen aika, vaaleaverikköhän oli suorastaan pasifisti! Tyttö heilui musiikin tahtiin, miettien juuri mitä napakkaa sanomista keksisi jos Will tai miehen sijaan Dayton sattuisivat alkoholin sisuttaman sinisilmän tielle.

Ajatukset katkesivat nopeasti tuttuun ääneen, sellaiseen jonka Bevin oli tottunut kuulemaan sanovan lähinnä 'kiitos' taikka 'näkemiin', vasta viime kerralla toinen oli keksinyt muutakin sanomista. Eikä ollut sitten soittanut. Will kylläkin näytti olevan pahoillaan, ehkä toinen todella puhui totta - ei! Tottakai toinen keksisi ties mitä tekosyitä, säästyisipä haukuilta ja pääsisi ehkä jopa lähempiinkin väleihin. Tai ainakin toivoi pääsevänsä.

Se järkevä ja rationaalinen Bevin huomautti ettei Will vaikuttanut sellaiselta, mutta sitähän humaltunut osa tytöstä ei ottanut kuuleviin korviinsakaan.
"Tietysti." vaaleaverikkö totesi piikikkäästi, ollen samalla heti pahoillaan kylmyydestään, ehkäpä toinen puhuikin totta. Lisäksi miksi sinisilmä oli näin äkäinen? Eihän toinen ollut lupaillut mitään.

Will alkoi jo miettiä, olikohan Bevinin tapaaminen sittenkään hyvä juttu. Nainen vaikutti kiukkuiselta. Lisäksi hieman humalaiset silmät ja maassa lojuvat pullot ja tölkit viittasivat siihen, ettei Bevin luultavastikaan käyttäydy samalla tavalla kuin kassan takana. Bevinin piikikäs, loukkaantuneelta kuulostava äänensävy sai Willin hämilleen. Will ei oikein osannut käyttäytyä naisten vaatimalla tavalla, vaikka yritti parhaansa. Aina joku tuntui olevan huonosti. "Kävin tänään aikaisemmin kaupalla, kun en aikaisemmin ole ehtinyt." Will yritti sovitella parhaansa mukaan.

Williä harmitti todella paljon, ettei ollut ehtinyt käymään Bevinin kaupalla aikaisemmin. Tällaisina hetkinä Williä harmitti suunnattomasti se sotku, joka vallitsi hänen asunnossaan. Vaikka Will oli yrittänyt tonkia jokaisen kolon, kuittia ei vain löytynyt. Joskus lienisi järkevää siivota oikein kunnolla.

(Tökkii nyt vähän, sori... Jos tää tästä lähtisi käyntiin kun taas saan vähän kirjoiteltua. Ja anteeksi kun on kestänyt.)

"Et arvaakkaan kuinka typeräksi tunsin itseni! Ensimmäistä kertaa todellaannoin jollekulle numeroni vapaaehtoisesti ja sitten tyyppi ei soitakkaan." sinisilmä oli kiukkuinen, sen näki kuka vain, samalla vaaleaveriköä myös hävetti, ei tästä olisi näin suurta numeroa tarvinnut tehdä. Mutta alkoholia oli juuri tarpeeksi kirvoittaakseen tytön kielenkantoja.

Will näytti olevan hämillään, se saikin Bevinin hetkeksi miettimään sanojaan, hienoinen humala piti huolen siitä että tyttö huojui hieman epävakaasti ja poskilla oli hienoinen puna. Miehen kertoessa käyneensä kaupalla vaaleaverikön ilme muuttui ensin epäileväiseksi, sitten kasvoille levisi helakka punaisuus, tytön nolostuessa.
"Kävitkö?" Bevin kysyi aluksi pehmeämmällä äänellä, mutta muisti sitten olleensa vihainen, "Minkä näköinen se nainen oli joka siellä oli?" vaaleaverikkö kysyi hieman koleammin.

Will oli hyvin tietoinen omien ystäviensä ja Bevinin ystäviensä katseista joka puolella itseään ja Beviniä. Will tunsi punastuvansa, ja oli varmasti kuin paloauto kuunnellessaan Bevinin purkautumista. Will ei saanut sanottua mitään puolustuksekseen, vaan sai suustaan vain epämääräistä, kiusaantunutta ähinää. Bevin tosiaan tuntui olevan humalassa, pienestä huojunnasta sen pystyi kertomaan helposti.

Will uskoi jo saaneensa Bevinin vähän rauhoittumaan, mutta jatkokysymys kaupassa olleesta naisesta sai hänet taas hermostumaan. Will ei nimittäin kovin tarkkaan muistanut, miltä nainen näytti. Hän oli käynyt nopeasti kaupassa, todennut myyjälle että katselee vaan ja lähtenyt kohti festarialuetta. "Joo kävin." Will sanoi ja yritti pohtia naisen ulkonäköä. "Hänellä taisi olla punaruskeat hiukset ja ruskea paita..." Will sanoi vähän epäröiden. "En kiinnittänyt paljoa huomiota, kun huomasin ettet se ole sinä." Will jatkoi heti perään toivoen taas, että Bevin rauhoittuisi. Will kohensi päässä olevaa myssyään ja horjahti hieman ohi kulkevan isokokoisen miehen tönäistyä häntä.

Sillä hetkellä ympärillä olevat ihmiset olivat viimeinen asia mitä Bevin edes ajatteli, pienehkön tytön koko keskittyminen oli suunnattu vain ja ainoastaan Williin. Jossakin muussa tilanteessa moinen olisi luultavasti ollut ilahduttavaa, mutta ei nyt kun vaaleaverikkö ei tiennyt ollakko vihainen vaiko ei. Loukattu olo kannusti ärtymykseen, mutta toisen hämillinen ja ehkä hieman eksynyt olemus tuntuivat pakostakin saavan sinisilmän hiljalleen lepytetyksi. Viimeistään kun Will paljasti syyn miksei juuri osannut kuvailla Kirstenin ulkonäköä, Bevin heltyi hieman ja häpesi äskeistä purkaustaan.

Nyt alkoholi onneksi lievitti noloutta, mutta huomen aamu tuskin olisi mukava, krapulan lisäksi tyttö potisi taatusti raastavaa häpeää sanojensa tähden.
"Voi luoja, mitä minä äsken sinulle sanoin." vaaleaverikkö hautasi kasvonsa käsiinsä, poskien kuumotus kertoi hyvin kasvoille leviävästä punastumisesta.
"Anteeksi, taisin ylieagoida pahemman kerran, mutta olen kerännyt ties kuinka kauan jo ties mitä sanottavaa ihan vain tämän takia ja nyt tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi.." sanat ryöppysivät Bevinin suusta, tämä elehti käsillään tavallista värikkäämmin ja horjui vaarallisen oloisesti, samalla melkein pahonipidellen tahtomattaan muutaman ohikulkijan. Alkoholi oli selvästi kirvoittanut vaaleaverikön kielenkantoja ehkä hieman liikaakin.

Will seurasi Bevinin huojumista vähän huolestuneena. Hänen mielestään alkoholi ei tehnyt yhdestäkään ihmisestä millään tavalla parempaa. Jopa viehättävä Bevin tuntui vastenmielisemmältä humalassa. Bevinin ailahtelevaisuus kertoi jo paljon naisen tilasta, eikä Will ollut kovin hyvä käsittelemään itkeviä tai humalaisia naisia. Nyt täytyi vain toivoa, ettei Bevin alkaisi itkeä. "Ei se mitään, kyllä tämä enemmän on minun syytäni." Will totesi totuudenmukaisesti. Jos hän ei olisi hukannut Bevinin numeroa, kaikki olisi paremmin. Vaikka ei asialle enää mitään voinut.

Bevin oli huitonut käsillään niin paljon puhuessaan, että kaksikko sai nyt ottaa vastaan muutamia paheksuvia katseita ympäriltään. Ison ihmisjoukon lähestyessä heitä, Will astui askeleen lähemmäs Beviniä ja nosti kätensä parinkymmenen sentin päähän Bevinin käsivarsista varmistaakseen ettei hän kaatuisi ja loukkaisi itseään, kun porukka ohitti heidät. Will toivoi ettei hänen eleensä häiritsisi Beviniä, hänen tarkoituksenaan oli kuitenkin vain pitää tyttö pystyssä. "Mitä olet ajatellut tehdä tänään?" Will kysäisi. Hänen alkoi olla hieman nälkä, ja taka-ajatuksena oli että hän voisi tarjota Bevinille jotain ruokaa. Jos he eivät jaksaisi lähteä alueen ulkopuolelle, niin alueeltakin löytyisi joku paikka mistä saisi ruokaa. "Alkaa olla jo vähän nälkä, ajattelin että jos haluaisit tulla seuraksi syömään jotain." Will jatkoi ja hymyili.

(Anteeksi taas kun on kestänyt kauheasti... Oli kirjotukset ja kaikkea, nyt koitan ryhdistäytyä.)

"Ei. Tai no on. Mutta en minä silti olisi saanut vihoitella sinulle näin." Bevin vastasi, häveten todella käytöstään, huomenna tunne olisi paljon pahempi, siitä tyttö oli varma. Miksi vaaleaverikkö edes reagoi koko asiaan näin voimakkaasti? Luultavasti syy oli alkoholissa. Taikka pienessä ihastumisesta, mutta sitä sinisilmä ei halunnut myöntää, sellainen tuntui petolliselta. Daytonin kuva ja muisto palasivat pintaan liiankin nopeasti, Bevinin harhautuessa taas ajatuksissaan alueelle jota oli viimeiset viikot sitkeästi vältellyt. Päättäväisesti vaaleaverikkö työnsi muistot pois ajatuksistaan, niitä ei tarvittu, Dayton oli loukannut sinisilmää eikä tämä halunnut edes muistaa koko miestä.

Bevin hätkähti hieman yllättävää kosketusta, nostaen katseensa hämmentyneenä Williin, tyttö oli ollut ajatuksissaan eikä ollut edes huomannut miehen aikeita. Vaaleaveriköltä vei hetki sisäistää toisen kysymys ja muotoilla siihen edes välttävä vastaus.
"Kuulostaisiko selviäminen miltään?" sinisilmä lopulta vastasi, tutkaillen Willin kasvoja hieman rauhallisempana nyt. Bevin väläytti miehelle nopean hymyn, ruoka ei kuulostanut ollenkaan pahemmalta, se saattaisi jopa tasoittaa tytön oloa jonkin verran.
"Ruoka kuulostaa hyvältä."

Will huomasi pienen hämmennyksen Bevinin kasvoilla, mutta se tuntui menevän ohi nopeasti. Bevinin hitaus tuntui kummalliselta, mutta Will syytti siitä alkoholia. Will naurahti vähän Bevinin kommentille selviämisestä. Hän piti sitä erittäin hyvänä ideana, mutta ei kuitenkaan uskaltanut sanoa sitä ääneen. Bevin tuntui olevan niin ailahtelevainen, että olisi parempi vain olla hiljaa.

"Mennäänkö etsimään joku ruokapaikka täältä vai lähdetäänkö kaupunkiin?" Will kysyi onnellisena siitä, että Bevin suostui lähtemään. Ruoka tasoittaisi varmaan vähän naisen humalatilaa, ja Will voisi taas tuntea olonsa luonnollisemmaksi. Will huomasi yhden ystävistään katsovan häntä, joten hän yritti käsillään huitoa ja kertoa että lähtee syömään. Hän osoitti Beviniä, omaa suutaan ja huitoi pois päin. Häntä tunnuttiin ymmärtävän, tai sitten John ei jaksanut välittää vaan nyökkäsi vain. Will yritti katsella ympärilleen vähän ja miettiä mihin suuntaan olisi järkevintä lähteä etsimää jotain kelvollista ruokapaikkaa.

(Sori, tosi lyhyt... Ensi kerralla vähän pidempi.)

"Kumpi on helpompi sinulle, täältä tuskin löytyy mitään hampurilaista mutkikkaampaa." Bevin vastasi, hymyillen hieman, ajatus Willin seurasta piristi kummasti. Tosin se ei vienyt mennessää hienoista humalan aiheuttamaa rentoa ja hieman poissaolevaakin olotilaa, vaaleaverikkö ei tuntunut olevan alkuunkaan hallinnasta kehostaan ja vakuuttui entisestään siitä ettei alkoholi sopinut alkuunkaan jo selvinpäinkin ylikömpelölle ja tapaturma-alttiille tytölle.

Vaaleaverikkö vilkaisi suuntaan johon toinen viittoi, katse ei tuntunut suostuvan kunnolla keskittyvän kehenkään väen paljoudessa, mutta lopulta Bevin päätteli kyseessä olleen Willin tuttu, joka ei ollut ilmaantumassa paikalle. Pahentamaan enää tytön häpeää. Tämä ei halunnut enää yhtäkään todistajaa nykyiselle olotilalleen, vaikkei se sillä hetkellä haitannutkaan, viimeistään seuraavana aamuna järkyttävä häpeä iskisi päälle. Vaikka vaaleaverikkö ei sitä itse tajunnut, tämän ajatukset pyörivät kehää, palaten joka kerta lopulta siihen johtopäätelmään että seuraava päivä olisi piinaa.

"Tee minulle palvelus ja unohda kaikki mitä sanoin vihapäissäni sinulle." Bevin pyysi, peittäen kasvonsa hetkeksi, sinisilmä ei saattanut uskoa että todellakin oli tehnyt jotain sellaista. Luoja, mitä seuraavaksi?

Will vilkuili vielä hetken ympärilleen miettien mistä saisi parasta sapuskaa. Bevin alkoi taas puhua. Will alkoi jo pian sääliä tyttöparkaa, joka tuntui olevan kovin huolissaan siitä mitä oli sanonut. "Selvä, unohdan. Ei se nyt niin iso juttu ole." Will sanoi naurahtaen. Bevinin onneksi Will ei ollut pitkävihainen vaan unohti nopeasti pikkujutut. Willin luonteeseen ei kuulunut mököttäminen, kiukuttelu tai ärhentely, hänestä on aina ollut järkevämpää hoitaa asiat selviksi samantien ilman turhaa sekoilua. Tällä hetkellä Bevinille oli kaiken lisäksi kovin vaikea olla kiukkuinen. Eikä hänellä aihetta vihaisuuteen olisi ollutkaan, olihan Will itse kuitenkin se joka oli aiheuttanut Bevinille harmaita hiuksia.

"Mennäänkö katsomaan, saisiko tuolta jotain syötäväksi kelpaavaa?" Will kysyi ja osoitti itsestään vasemmalle. Siellä häämötti jokin koju, joka tarjoaisi luultavasti jotain rasvaista roskaruokaa. Vaikkei Will yleensä syönyt sellaista, tällä kertaa ympäristö loi sen verran rajoitteita ettei läheltä luultavastikaan paljon parempaa löytyisi. Will vain toivoi, että sieltä löytyisi jotain kasvisvaihtoehtojakin.


(Pahoittelen etten ole aikaisemmin vastannut... Nyt koitan olla aktiivisempi, kun netti toimii taas.)

/ No joo, en ole ollu itekkään mikään aktiivisuuden huippu :'D /

"Hyvä, eli et tuo sitä esiin sitten joskus myöhemmin selvänä hetkenä." Bevin vastasi, kuin olisi laatinut sopimusta, virnistäen sitten, jopa hymystä näki että alkoholia oli nautittu tytön omalla mittarilla runsaasti. Varsinkin kun otti huomioon ettei vaaleaverikkö yleensä juonut kuin ehkä tuopin silloin tällöin, ja jo sekin nousi päähän melko mukavasti, kun ei tytöltä juuri massaakaan löytynyt.
"En oikeasti tee tätä ikinä." vaaleaverikkö toisti, tajuten jopa itsekkin kuulostavansa hiljalleen rikkinäiseltä levyltä, mutta suu eikä muisti tuntuneet riittävän kaiken kordinointiin kuten yleensä.

"Mennään vain." Bevin myöntyi hymyillen, toivoen samalla ettei rasvanhaju yhtäkkiä saisi aikaan pahoinvointikohtausta, humala tuntui laskeneen tytön kynnystä oksentaa, huojuva maailma, horjuvat askeleet ja yleensäkkin tämän mielestä vastenmieliset hajut tuskin olivat paras mahdollinen yhdistelmä, mutta ei vaaleaverikkö halunnut kieltäytyäkkään vaan päätti urheasti seurata Williä.

Will alkoi tunkeutua väkijoukon läpi kohti ruokakojua. Hän yritti löytää mahdollisimman väljän reitin, jotta kulkeminen olisi helppoa Bevinille. Will vilkuili koko ajan Bevinin kulkemista ja toivoi että saisi tuettua tyttöä jos hän horjahtaisi. Kun he vihdoin alkoivat olla lähellä ruokapaikkaa, Will huomasi ettei tarjonta ollutkaan niin huono kuin hän oli ensin kuvitellut. Tarjolla oli myös salaatteja hampurilaisten ja ranskalaisten lisäksi. Will silmäili tarjontaa ja päätyi siihen tulokseen, että söisi fetasalaattia, joka näytti melko hyvältä. "Mitä saisi olla?" Will kysyi Beviniltä hymyillen. Myyjänä oleva iloisen oloinen ulkomaalaisen näköinen mies hymyili heille ja tuntui olevan tyytyväinen asiakkaista.

Will kaivoi takataskustaan hieman kuluneen lompakkonsa ja kurkisti sen sisään. Hänellä oli siellä muutamia puntia, ehdottomasti tarpeeksi ostamaan Bevinille vaikka kaikkea mitä kyseisestä paikasta sai. Nyt Will vain toivoi, ettei Bevin alkaisi vastustella sitä, että hän olisi valmis maksamaan kaiken ruuan. Niitäkin naisia oli eksynyt Willin tielle, jotka kokivat sen kamalana loukkauksena.

(Tosi lyhyttä. :s En vaan keksi enää jatkoa kun ei Will oikein voi tehdä mitään ennen kuin Bevin vastaa. :D)

/ Joo ei mitään :'D ei itelläkään ole mitään romaaneja /

Bevin pysyi juuri ja juuri Willin perässä, tyttö olisi luultavasti eksynyt pahemman kerran ellei olisi juurruttanut silmiään miehen selkään. Vaaleaverikkö ei ihme kyllä välittänyt vaikka tulikin tuuppineeksi muutamaa ohikulkijaa, tai sitten ohikulkijat tuuppivat Beviniä, tämä ei aivan ollut varma. Yleensä niin kosketusarka tyttö uskaltautui jopa ottamaan tukea seuralaisestaan kaksikon päästessä kojulle, joka ei ihme ja kumma löyhkännytkään niin kammottavalle kuin vaaleaverikkö oli alunperin uumoillut.

"Jokin salaatti." Bevin vastasi Willin kyselyyn, tutkailtuaan ensin kojun tarjontaa, yleensä tyttö olisi kieltänyt miestä tarjoamasta, vaikkei itsekkään kylpenyt rahassa. Mutta nyt ehkä humalatila sai tästä suostuvaisemman, eikä tämä tullut edes ajatelleeksi kuluttavansa toisen vähiä rahoja, ei vaikka tulikin vilkaiseeksi Willian resuista lompakkoa.

Will päätti, ettei alkaisi kyselemään tarkennusta Bevinin vastaukseen vaan ottaisi kaksi erilaista annosta ja antaisi Bevinin päättää kumman haluaa. Will astui vielä muutaman askeleen lähemmäs kojua ja tutkaili hinnastoa. "Vihreä salaatti ja fetasalaatti, kiitos." Will sanoi myyjälle. Myyjä alkoi puuhaamaan heille salaatteja, ja hetken kuluttua ne olivat Willin ulottuvilla. Myyjä pyysi muutamia puntia maksuksi ja Will ojensi hänelle tasarahan.

"Mennäänkö tuohon istumaan?" Will kysyi ja osoitti tyhjää kohtaa nurmikolla. Vastausta odottamatta Will käveli pari metriä siihen suuntaan mistä he olivat tulleet, ja istahti nurmikolle. "Kumman näistä haluat?" Will kysyi Bevinin tultua taas kuuloetäisyydelle. Will olisi itse halunnut fetasalaatin, mutta antoi Bevinin nyt kuitenkin valita, koska tämä ei ollut sanonut tarkkaan minkä salaatin halusi.

"Mitä olet tehnyt lähiaikoina?" Will kysyi pieni hymy kasvoillaan. Hän yritti löytää jotain sopivaa keskustelun aihetta, ja uskoi että sellainen löytyisi helpommin Bevinin elämästä kuin Willin viimeaikaisista työntäyteisistä viikoista.

(Anteeksi pieni autohitti...)

/ anteeksi pieni tauko -.-' /

Bevin katsoi parhaaksi pysyä hiljaa ja vain seurata Williä, eiköhän tyttö ollut nolannut itsensä jo tarpeeksi perusteellisesti, julkinen kohtaus ja kaikki mukaan lukien.. Vaaleaverikkö odotti hieman sivummalla miehen tilatessa, salaatti kuulosti hyvältä, kaikki mahdollinen friteerattu ruoka tuntuivat pelkkinä ajatuksinakin etovilta. Hieman hoiperrellen Bevinin onnistui myös seurata Williä istumaan, siniset silmät tutkailivat miehen edesottamuksia hieman poissaolevina, tytöllä oli taas vaihteeksi paljon ajatuksia ja mietittävää. Vaikkei tämä sillä hetkellä niistä mitään tolkkua saanut.

"Vaikka sen vihreän salaatin." Bevin vastasi toisen kysymykseen hetken annoksia tutkailtuaan, pelkkä yksinkertainen vihreä salaatti kuulosti ja näyttikin juuri sopivalta. Se tuskin tulisi ylös, toivottavasti. Vaaleaverikkö napsi salaatinlehtiä hajamielisesti suuhunsa, kohdistaen katseensa Williin tämän puhuessa ja hymähti.

"Ollut kaupassa, vetänyt pääni täyteen tapojeni vastaisesti ja sitten nolannut itseni täysin julkisella paikalla." Bevin vastasi virnistäen, tyttö oli tosiaankin pysytellyt visusti kaupassaan viime aikoina, mitäpä muutakaan. Ainoaa sosiaalista elämää olivat olleet asiakkaiden kanssa asiointi ja niiden harvojen tuttujen kohtaaminen iltalenkeillä koiran kanssa. Bevin ei juuri enää kulkenut missään ilman suurehkoa koiraansa, vaikka tämä pelkuri olikin, koko kyllä oli tarpeeksi pitämään suurimman osan epämieluisista tuttavista kaukana.