Ives Richardson

Ives Warren Richardson
26-vuotias lävistäjä / tatuoija
13.10.1984, horoskoopiltaan vaaka
kaikkiruokainen (eli toisin sanoen biseksuaali)
mies
töissä New Tattoossa

muuta:
- asustaa Rashee Roadilla, karseassa yksiöläävässään (josta lisään kuvauksen myöhemmin)
- otan Jeffree Starin äänen vastaamaan Ivesin ääntä - niin puheen kuin muunkin ölinän suhteen, tässä pieni NÄYTE (, joskin tahdon tehdä selväksi sen, ettei Ivvie ikimaailmassa laulaisi tuollaisen popituksen tahtiin, mutta on vaikea löytää vastaavaa, hieman 'kierommankuuloista' ääntä, joten Jeff saa nyt lainata omaansa Ivesille :'3 Joskin biisin sanat ovat kuin suorastaan Ivesin suusta<3 :'D)


Ives, eli toisin sanoen Ivvie, on juurikin sitä, mitä voi olettaa lävistäjä-tatuoijalta, joka toimii kitaristina autotallibändissään ja jonka muihin harrastuksiin kuuluu muun muassa varsin runsas alkoholin käyttö. Tosin nyt taisin valehdella hieman.

Ives on toki - etenkin huonoina päivinään - ärtynyt eikä säästele sanojaan. Tuollaisina päivinä kannattaa seurata mitä antaa lävistäjätatuoijan ihoonsa tehdä. Hän osaa olla tyly ja välinpitämätön, kieltäytyen joskus jopa palvelemasta asiakkaitaan näiden ensivaikutelman vuoksi.
Ives ei kuitenkaan ole sellainen isottelija, jollaiseksi hänet yleensä oletetaan. Hän ei pidä itseään huomattavasti muita parempana, ainoastaan hieman vain eikä häntä onnistu noin vain loukkaamaan. Ives välttelee käsirysyjä vaikka vain ainoastaan todistaakseen päässeensä jo yli siitä elämänsä vaiheesta, muttei hänkään pysty kieltäytymään hyvin esitetystä haasteesta.
Hän ei kenties väitä olevansa mahtava diktaattori, muttei hän pelkuriksikaan aio jäädä, jos siitä tulee kyse. Hänellä - kuten miehillä yleensäkin - on tarve osoittaa paremmuutensa mikäli hänen pystyvyytensä kyseenalaistetaan.
Tosin harvempi tahtoo hieroa suolaa lävistäjätatuoijan haavoihin. Hän kyllä tietää mihin pistettäessä sattuu.

Tämä punapäinen lävistäjätatuoija ei katso niinkään työaikoihin ja hänet saattaa helposti yllättää humalasta työaikana. Tuolloin on ihan asiakkaan itsensäkin kannalta parempi sopia lävistys- tai tatuointiaika tulevaan ajankohtaan eikä ottaa selvää siitä, millaisia punapään työn tulokset ovat alkoholinvaikutuksen alaisena.

Alkoholilla on kuitenkin myös positiivinen vaikutus äreään tatuoijaan, sen myötä hänestä nimittäin kuoriutuu kuin aivan toinen mies. Tämä, välistä jopa ärsyttäväksi käyvä, aiheeseen kuin aiheeseen käkättävä, kerrassaan hilpeä punapää on kuin vastakohta aiemmin kuvaillulle miehelle.
Jos siis tarvitset palvelusta tai sinulla on ikäviä uutisia, on kaiketi parempi ilmoittaa ne punapäälle vasta kun olet tarjonnut tälle muutaman viskiryypyn tai pari tuopillista olutta.

Humalassa Ivesia ei pitele mikään ja hän on entistäkin innokkaammin todistamassa pystyvyyttään niin miehisessä käsirysyssä kuin naistenkaatokilvassakin.
Punapää on kenties biseksuaali, mutta usein hänen suuntautumisensa tulee esille vasta, kun kohdalleen sattuu mies, joka pukeutuu hieman normaalia naisellisemmin ja omistaa pitkät, laineikkaat kutrit. Miehellä on oma käsityksensä kauniista naisesta - siinä missä kauniista miehestäkin - ja siihen liittyy edes jossain määrin näkyvien hauislihasten lisäksi lukuisat tatuoinnit ja lävistykset. Niiden vastapainoksi tarvitaan vielä kaunis, mieluusti huulipunan osalta pornonpunainen meikkaus ja pitkät, mieluusti ainakin latvoista kiharretut hiukset.
Tuollainen ulkonäkö riittäää jo yksistäänkin lävistäjätatuoijan sänkyynsä kaatamiseen eikä hän taatusti vastustele.

Mitä jengeihin tulee, Ives jättää suosiolla ne rauhaan. Hän ei katso asiakkaidensa 'klaania' vaan sitä rahasummaa, jonka käteensä saa, joten toisin sanoen hän on puolueeton kaikkien jengitappeluiden osalta.
Useimmin hän onkin ainoastaan silminnäkijä ja todistaja kuin osallisena jollakin puolella taistelussa. Ja punapää on tyytyväinen asemaansa juurikin sellaisena, kuin mitä se nyt on.


Kasvojensa piirteiltä lävistäjä on varsin mielenkiintoinen yhdistelmä. Silmänsä ovat keskikokoiset, eivätkä ripsensä järin tuuheat, mutta sitäkin mustemmat. Nämä todellisuudessa tummanruskeat suklaasilmät saavat usein aivan erilaista vaikutelmaa värikkäistä piilolinsseistä ja niitä usein ympäröivästä vahvasta meikistä ja mustaakin mustemmista, paksulti piirretyistä kajaaleista.
Nenänsä on valehtelematta isohko pottunenä, mutta siihen harvemmin huomio kiinnittyy herran erottuvan ulkonäön vuoksi.
Huulensa ovat paksut ja pehmeät, suoranaiset pusuhuulet, mutta saattavat näyttää välistä hieman huvittavilta lävistäjätatuoijan hoikilla kasvoilla.

Ives ajelee säännöllisin väliajoin kulmakarvansa ja yleensä piirtää päivittäin niiden tilalle mieleisensä. (ks. kuvat)
Itse asiassa toisista miehistä poiketen tällä punapäisellä lävistäjätatuoijalla on tapana ajella vartalonsa muitakin karvoja, joihin tässä tapauksessa lueteltakoon kainalo- ja genitaalialueen karvoitus. (partaa punapäälle ei juurikaan kasva ja senkin mitä kasvaa, hän ajelee pois.)
Tosin - kuten kenties olettaa saattaa? - hentoinen karvoitus jatkuu hänen navastaan alaspäin, aina housujensa kauluksen sisäpuolelle, ohueana 'vanana', kuten joidenkin mielestä seksikästä on.

Ives ei ehkä ole niin tatuoitu itse, kuin tatuoijat yleensä tapaavat olla, mutta mustetta hänenkin iholtaan löytyy, siinä missä lävistyksiäkin.

lävistykset:
- kaksi lävistystä oikealla puolella, alahuulessaan
- septum, sonninrengas nenässään, keskellä
- smiley, ylähuulen alla, jänteessä (tulee esille punapään hymyillessä, mitä humalatilassa tapahtuu varsin usein)
- neljä reikää oikeassa korvassaan (alinta lukuun ottamatta jokaisessa pieni rengas), rei'istä alinta venytetty 10 millimetriä
- sama toistuu vasemmassa korvassa, joskin noiden neljän rei'än lisäksi myös kaksi rustokorua vasemmassa korvassaan, ylhäällä (joissa myös pienet renkaat)

tatuoinnit:
- oikeassa kädessä, haiuksen etupuolella; klik
- vasemmassa kädessä, haiuksen etupuolella; klik
- vasemman käden keskisormessa; klik
- vasemmassa käsivarressaan; klik
- oikeassa käsivarressaan; klik
- vasemmassa sääressään; klik

Hiuksensa ylettyvät yli olkapäidensä ja ovat luonnostaan tummanruskeat, mutta Ives tapaa blondata hiuksensa ja värjätä ne toistuvasti kirkkaanpunaisiksi. Se tuntuukin olevan yksi punapään parhaista tunnusmerkeistä.
Sittemmin hän on ajellut hiuksensa myös lyhyiksi alta, eli hiuksensa alkavat vasta muutaman millin hänen korvansa yläpuolelta. Joskus hän kuitenkin antaa hiustensa kasvaa altakin pidemmiksi. Useimmiten hän pitää hiuksensa kiinni, jättäen kuitenkin etummaiset hiukset avoimiksi.

Hiuksensa ovat varsin kärsineet ja sen vuoksi näyttävät tuuheilta ja törröttävät aamuisin melkein joka ilmansuuntaan. Ivesin hiukset ovat luonnostaan kiharat, joten hän joutuu suoristamaan ne joka aamu pitääkseen luonnonkiharansa piilossa.
Useimmiten hän pitää hiuksiaan kiinni ja käyttää paljolti lakkaa, jotta lyhyimmätkin hiuksensa pysyvät kiinni.

Punapää pukeutuu suuren suosion saaneiden pillifarkkujen - ja ylipäänsä farkkujen - sijasta mustiin, suurehkoihin kangashousuihin, jotka vaikuttavat vähintäänkin kaksi kokoa liian suurilta laihan punapään yllä.
Niiden lisäksi hänen yllään näkee hihattomia ja t-paitoja, milloin tribaalikuvioisia, milloin bändipaitoja. Mikäli päättää vetää kengät jalkaansa hän useimmiten valitsee mustat, ohuetpohjaiset maihinnousukengät, joita ei yleensä vaivaudu kunnolla sitomaan kiinni.

Laiha, 193 senttimetriä pitkä punapää tykkää peittää käsivartensa verkkohansikkailla ja milloin minkäkin laisilla 'kädenlämmittimillä'. Hänellä on myös useita sormuksia ja rannekoruja.
(ks. kuvat)


Eikös sitä väitetä, että luonne on yleensä seurausta itse kunkin saamasta kasvatuksesta? Noh, en mene väittämään vastaankaan.

Ives syntyi amerikkalaisperheeseen, toiseksi poikalapseksi. Häntä kolme vuotta vanhempi Blake oli osoittautunut kerrassaan toivottomaksi tapaukseksi. Poika parkui yhtenään eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Noh, loppujen lopuksi kuitenkin varsin tuoreet vanhemmat olivat ensimmäisen poikansa käytöksestä päätelleet kaiken, mitä lapsista sittemmin tiesivät eivätkä osanneet odottaa sen parempaa käytöstä seuraavalta pojaltaankaan.
Ives antoi hieman erilaisen käsityksen, ollen kuin vastakohta kolmivuotiaalle veljelleen. Hän piti hädin tuskin ääntäkään ja itki vain nälkäänsä tai ikäväänsä, eikä aina silloinkaan. Vauvalla oli vain tapana tuijottaa vanhempiaan suklaasilmillään elettäkään tekemättä. Blake ei ollut kovin innoissaan siitä, että pikkuveli sai hänen vanhempsa heltymään ja jäätyään huomiotta tämä rääkyi entistäkin äänekkäämmin.

Vuosien kuluessa isoveljensä muuttui yhä vain mustasukkaisemmaksi ja Ives teki parhaansa miellyttääkseen isoveljeään, jonka kuitenkin olisi pitänyt toimia hänen esikuvanaan. Tuolloin vielä alle kymmenvuotias Ives sai kuitenkin aina isältään moitteita koettaessaan käyttäytyä kuin isoveljensä ja siitä kaiketi myöhemmin, teini-iässä, kehkeytyi tämän normaaliakin kapinallisempi käyttäytyminen.

Noh, Ives kaikesta huolimatta täytti kymmenen, siinä missä isoveljensä täytti jo kolmetoista ja perhe sai jälleen lisäystä, tällä kertaa tyttövauvasta. Nyt jäivät molemmat veljekset huomiotta ja Ives oppi ottamaan mallia isoveljestään, mistä johtuneekin se, että teini-ikään tultaessa nuorukainen karkaili yhtenään kotoaan, ensin ainoastaan yhdessä isoveljensä kanssa ja tämän muutettua kotoaan, hän alkoi karkailla yksinään.
Pikkusisko Nathania oli vienyt epätoivoisiksi käyneiden vanhempien huomion pois heidän kiukuttelevasta nuorimmasta pojastaan ja he päättivät kasvattaa tytön parhaansa mukaan hyvin, siinä missä näkivät Ivesin jo toivottomana tapauksena - samankaltaisena, kuin millaiseksi hänen isoveljensäkin oli muuttunut.

Eipä siis kaiketi tullut vanhemmille yllätyksenäkään, että huonon koulumenestyksen, mutta ikäistensä keskuudessa hyvän maineen, saanut Ives ilmoitti 18-vuotiaana lähtevänsä kotoaan. Tosin eipä kotiväki uskonut nuoren sentään Lontooseen saakka muuttavan, mutta sinne hänen tiensä kuitenkin johti. Ei niinkään järjen vaan uteliaisuuden kautta.
Jatko-opiskelu ei käynyt tuolloin jo hiuksiaan punaisiksi värjänneen, kahtakymmentä tavoittelevan Ivesin mielessäkään ja mitäs suotta, kun saattoi pistää pystyyn bändin - olihan hän soittanut kitaraa jo kymmenvuotiaasta eteenpäin, Nathanian synnyttyä ja vietyä vanhempiensa kaiken huomion - ja pätkätöillä ansaituilla rahoilla punapää sai oppia lävistäjän ja tatuoijan työtehtävistä.


Ihmeet senkun jatkuivat Ivesin saatua lainaa pankista ja nopeasti hän huomasikin jo löytäneensä paikkansa tästä yhteiskunnasta. Hän sai töitä tatuointiliikkeestä tatuoijana - mutta taatusti töitä riittää myös lävistysten saralla tuossa samaisessa liikkeessä? - ja punapää onnistui vuokraamaan itselleen pienen, rähjäisen yksiönkin.

Sittemmin Ives on saanut varsin arvostetun aseman tatuoijana ja lävistäjänä, siinä missä metallimusiikkia paukuttavan, joskin vain pienelti näillä main tunnetun, bändin kitaristina. Hänen amerikkalaislähtöisyytensä saattaa päätellä vain jonkin verran brittiääntämyksestä eroavan, oman ääntämisensä kautta.