Dancing disaster

Hengitä, se on tärkeintä. Alexandra Emmerson oli kuin huippu kaunis seinäruusu. Hänen pukunsa oli upea, imarteli hänen kiharia ruskeita hiuksiaan, jotka oli osittain koottu kampaukselle pään päälle. Puku oli elegantin punainen ja hyvin, hyvin, imarteleva. Se sai naisen tuntemaan itsensä melko seksikkääksi ja hän olisi voinut helman takia pyöriä tunteja peilin edessä. Puku paljasti olkapäät, sillä siinä ei ollut hihoja, vain niskalenkki ja tyköistuva yläosa, joka leveni lopulta kauniisti laskeutuvaksi helmaksi. Alexandralla oli kädessään shampanja lasi ja hän näytti siltä kuin tahtoisi juosta ja kovaa.

Paikalla oli tuttuja, liikaakin. Hänen äitinsä oli päätynyt jonkun ystävättärensä kanssa järjestämään upeat tanssiaisia muistuttavat juhlat. Siksi, onnettomuuksien vähentämiseksi, Alexilla ei ollut korkeita korkoja. Hän oli myös luvannut tanssia, mutta oli ovelasti vielä välttänyt kaikki kavaljeeri ehdokkaat, paitsi isänsä. Pappa oli tosin parantelemassa varpaitaan heidän törmättyään korokkeeseen.

Shampanja lasi tyhjeni hitaalla siemauksella ja lasi päätyi tarjoilijalle. Enempää Alex ei uskaltaisi hetkeen juoda. Hänen viinapäänsä oli heikkoakin heikompi, joten hän pelasi varman päälle. Lisäksi hänen äitinsä purjehti lattialta komean vanhan herran käsipuolessa ja suuntasi napakat askeleensa ujonpuoleisen tyttärensä luokse.

”Kultaseni, sinun pitäisi olla tanssimassa!” Hänen äitinsä huudahti ja sai Alexin kohottamaan kulmaansa.
”Näithän sinä mitä isälle kävi”, Alex totesi hymyillen ja sai äitinsä tuhahtamaan ja tarttumaan tyttönsä käsipuolesta.
”Tule, esittelen sinut eräälle erittäin komealle nuorelle herralle…” Rouva Emmerson intoili ja Alex oli kiljua ääneen. Ei! Hän ei sietäisi yhtäkään limanulj… hallelujaa! Mies jota kohti hänen äitinsä häntä raahasi oli komea ja kaikkea muuta kuin niiden vanhojen ukkojen näköinen.
”Hyvää Iltaa Beniamin. Haluaisin esitellä sinut tyttärelleni Alexandralle”, Alex tointui shokistaan hymyilläkseen kohteliaasti ja hävetäkseen äitiään.
”Hauska tutustua”, Alex sanoi ja ojensi hoikan kätensä miehelle. Hänen ranteessaan kimalteli ohut ranneketju. Rouva Emmersonia huhuiltiin ja tämä lähti purjehtimaan uutta katastrofia kohti.

Ami olisi halunnut olla kaikkialla muualla kun äitinsä ja tämän ystävättären jäjestämissä kekkereissä. Mies melkeinpä häpesi seistessään äitinsä vierellä varmaan kolmas shampanja lasi kädessään. Silti mikään ei tuntunut päässä.. Voi harmi. "Älä nyt lipitä sitä koko ajan.", äidistä puheen ollen. Beniamin tyytyi väläyttämään vain sarkastisen leveän hymyn ennenkuin oikein piruillakseen hörppäisi lasin kerralla tyhjäksi, hymyilen muillekkin vieraille, jotka olivat varmasti keskinmäärin vain keski-ikäisiä tanttoja ja pappoja. Beniaminia ei huvittanut tanssittaa ketään vanhaa naista.. Vaikka oli jo joutunut sellaisten uhriksi. Varmasti kaikki tiesivät Amin olevan kilpatanssija ja siitähän sitten pyydettiin pistämään jalkaa toisen eteen. Äityli oli vain ylpeä, vaikkei Beniaminia koskaan henkilökohtaisesti kehunut. Kehui kyllä muille, mutta käskyili ja äyski Amille. Se oli turhauttavaa..

Beniamin pysyi hetken paikallaan kuin tikku hänen äitinsä puhuessa jollekkin tutulleen. Ami ei kovin usein ollut tällaisissa 'bileissä', mutta miten tällä kertaa kävikään? Ana oli sanonut, että nämä olisivat rennot kekkerit ja Amin olisi iiihan pakko tulla. Pah, kaikkea muuta kuin rennot. Beniaminin oli pitänyt pistää melkein kunnon pukukin päälle. Mustat suorat housut, valkoinen kauluspaita, jonka päällä oli musta liivi.. Kaikki oltiin tosin kunnolla napitettu kiinni. Kaulassa ei ollut kravaattia eikä solmiota, vaan hopeaketju, joka paistoi vähän, kun kauluspaidan ylin nappi oltiin kuitenkin jätetty auki. Kalvosinnapit näyttivät olevan kallista tavaraa, nimittäin valkoista kultaa, jossa oli keskellä mustat onyx 'kivet'. Vielä tyypilliseen tapaan kulmassa loisti hopealävistys.
Kaiken piti mennä väriväriin. Hiukset oltiin tällätty geelillä aivan kuten aina ennenkin. Auto koristi pihalla ja avaimet taskussa.. Mikä voisikaan olla sen paremmin.

Ami kaikkosi ovelasti jostain keskustelu tilanteesta pistäen shampanjalasiaan tarjottimelle, ja mennen etsimään seuraavaa tarjoilu alustaa. Matka kuitenkin pysähtyi lyhyeen kun äidin ystävä keskeytti hänet. Turhautunut huokaus peittyi mukamas naurahdukseen. Beniamin oli nähnyt tuonkin rouvan varmasti vilaukselta joskus aikaisemmin. Hän kääntyi paremmin noita kohti, vieden kätensä selkänsä taakse, oikeastaan heti kiinnittäen huomiotaan rouvan seurassa olevaan naiseen, joka paljastui tämän tyttäreksi. Kerrankin joku, joka ei ollut yli viisikymppinen.. Varsin tälläytynyt kaunis nuori nainen. Tosin Ami oletti Alexin olevan taas pelkkää elitisti kermaa. Ei kuitenkaan estänyt miestä tarttumaan Alexandran sormista ja suukottamaan kämmenselkää.. Oikein äidin mieliksi.
"Todella hauska.", Ami virnisti ja suoristi selkänsä, mutta yhtäkkiä rouva Emmerson oli pyyheltänyt paikalta. "Aha, se jätti sut mun huoleksi? Tai toisinpäin.", mies totesikin rennomman asennon ottaessaan. Tietty Ami antoi itselleen mahdollisuuden edes vähän laskea hartioitaan.

Tulihan se shampanja tarjotinkin sieltä. Ami nappasi samantien kaksi lasia sen enempää kyselemättä ottiko toinen. Kummasti tällaisessa paikassa unohtui liiallinen kohtelisuus. Beniamin oli yleensäkkin kohtelias, mutta tällä hetkellä hän tunsi senverran vihaa äitiään kohtaan, että Alex sai luvan saada lasin käteensä.
"Sua mä mielummin tanssitan, jos jotain täältä pitää tanssittaa. Sain jo noista vanhuksista tarpeekseni.", Ami pyöräytti lasia kädessään ja hyvä ettei läikkynyt samantien. Silloin olisi naisen hieno puku pilalla, mutta kyllä Beniamin nyt senverran varoi.
"Alexandra.. Okei. Mua voi mielummin kutsua Amiksi. "

Samantien Ami huomasi hänen äitinsä katsahtavan tänne suuntaan. Juuri tuota Beniamin vihasi kaiken muun lisäksi! Hän hymyili Alexille vain leveämmin ennenkuin kiersi kätensä naisen selälle, opastaen kävelemään eteenpäin. Beniamin halusi vain pois erään tutkasta.

Pelkkä kättelykin olisi riittänyt, mutta kävi se näinkin. Alex vain hymyili kuin mikäkin tyhjäpää blondi. Heti kun mamma oli purjehtinut pois, kummankin hartiat tuntuivat laskeutuvan.
”En mä tiedä miten päin, mutta kiitän jotain tuolla ylhäällä, että jätti”, nuori nainen sanoi ja tajusi pitelevänsä shampanja lasia jälleen kädessään. Vihertävät silmät katsoivat sitä hetken miettivästi, mutta kyllä hän varmaan kaksi lasillista kestäisi.

Puheeksi tuli tanssi ja Alex näytti hulahtavan valkeaksi.
”Mä olen telonut jo ihan tarpeeksi ihmisiä. Sä et halua olla se onneton, joka päätyy teholle. Mä vakuutan, pysy mun kanssani kaukana tosta itsemurha keskuksesta”, Alex viittoi tanssilattiaa kohti ja näytti siltä kuin kuolisi kymmenen kertaa mieluummin, kuin laittaisi siroa tassua toisen eteen lähietäisyydellä särkyviä asioita, kuten luita.
”Sano Alex”, nainen totesi suorasukkaisena ja hymyili kauniisti. Hänen äitinsä vihasi lempinimeä, joka oli pojan nimi, mutta Alexandra rakasti sitä.

Yllättäen mies kietoi kätensä Alexin selkään ja nainen vilkaisi komeaa seuralaistaan kummeksuen. Syy selvisi hieman ympärille vilkuilemalla ja nähdessään toisen supermamman, Alex ei enää ihmetellyt.
”Sinä olet siis se toinen viaton uhri”, Alex totesi ja siemaisi poreilevaa juomaa lasistaan. Heidän kulkiessaan eteenpäin. Hänen isänsä näkyi ontuvan edessäpäin melko huvittavan näköisenä.
”Noin sulle käy, kun viet mut tanssilattialle”, nainen totesi ja osoitti isäänsä.
”Joten suosittelen teräskenkiä. Itse asiassa, koko panssari voisi olla suositeltavampaa”, Alex totesi nauraen, sillä hän oli kuuluisa tanssitaidottomuudestaan ja siitä, kuinka kömpelö oli. Hän oli aina joutunut kiusoittelun kohteeksi sen vuoksi. Hän ei ikinä liukuisi lattialla kuin mikäkin… tanssia. Ennemminkin kuin liukastunut sarvikuono.

Ami ei Alexandran äitiä tuntenut, muttei varmasti kaivannut tänne enää yhtään ylimääräisiä äitejä, jotka olisivat vain odottamassa mitä tapahtuisi seuraavaksi. Joten Beniamin kiitti itsekkin sitä, joka piti äidit toistaiseksi kauempana. Mies olisi kaivannut ihan toisenlaisia juhlia. Nyt hän vain siemaisi shampanjaa.. Kauniin seuran kanssa tosin. Ehkä se loi jotain tasapainoa. Kävipä sivussa myös ilmi, ettei Alex ollut kovin varma omasta tanssimisestaan. Se sai Beniaminin naurahtamaan ja ajattelemaan, että kyllä hän oli kuullut noita ennenkin..
"Äläs nyt.", Ami toistaiseksi jätti sen asian sivummalle.. Toistaiseksi.

"Uhri tosiaan..", Beniamin vastasi huvittuneesti ja tunsi itsensä yhä helpottuneemmaksi, kun hänen äitinsä ei saanut enää niin suoraa katsekontaktia. Ei Ami enää mikään pikkupoika ollut, jota piti koko ajan vahtia mitä hän teki missä ja milloin.. Se ei vain mennyt perille. Beniamin unohti hetkessä mitä hän oli edes ajatellut, kun Alex osoitti miestä, joka näytti melkeinpä pitelevän jalkaansa. Vanha mies .. No ei niin vanha, mutta Beniaminin silmissä vanha. Naisen isä tai setä? Tai joku muuten vain, mutta saanut maistaa Alexandran tanssitaitoja. Ei se silti saanut Amia perääntymään kauemmas.. Beniamin koetti estää jonkinmoisen naurun valittelevan miehen nähdessään.
"Kuule, jos sä osaat kävellä, osaat sä tanssiakkin.", mies sanoi lohduttavasti. Kukapa osaisi heti täydellistä valssia tai sitä rataa, jos ei ole koskaan tanssinut? Beniamin oli ollut useasti mukana opettamaassa nuorempia, joista monillakin saattoi olla epävarmuutta itsensä kanssa ja silloin tuntui kaikki menevän mönkään.

"Mä en tarvitse mitään haarniskoja, että voin sua tanssittaa. Toi oli selvä haaste kilpatanssijalle.", Ami virnisti shampanjalasi puoliksi alahuulellaan. Lopulta hän laski sen pöydän reunalle, vaikka olisi aivan varma, ettei se kohta siinä enää olisi.
"Tule vaan. Mä haluan unohtaa ne kaikki vanhukset joiden kanssa oon tanssinu tänään paremmalla seuralla.", hän hymyili leveämmin ja ojensi tarjoavasti kättään. Ei tiedä oliko Alexandran äiti vain tanssimisen takia tyrkyttänyt tyttärensä Beniaminin seuraan, sillä varmasti tiesi miehen olevan kilpatanssija, jos oli Roxanan kanssa tekemisissä..
"Ota tää nyt kohteliaisuutena. Mä kyllä väistän jos meinaat potkaista jalalle.", Ami koetti vähän nykäistä Alexia seurakseen lähemmäs tanssilattiaa, olisi vastaus mikä tahansa.

Ilmiselvästi Ami aikoi raahata Alexadran lattialle ja siinä kohtaa oli aivan sama kuinka humaltunut nainen olisi, pahasti vain kävisi.
”Sulle ei selvästi ole kerrottu mun kuuluisaa kaatumistani, että epäilen sitä kävelemistä”, hän mutisi ja joi hieman lisää. Tosin kun Ami paljasti ammattinsa ja Alex tajusi äitinsä selittäneenkin jotain kilpatanssijasta… Nainen näytti menevän kalpeaksi.

Lasin laskeutuessa pöydälle, Alex kulautti omansa alas ja laittoi omansa seuraksi. Hän tarvitsisi paljon shampanjaa, jotta hän juopuisi niin, ettei voisi enää tanssia! Niin, siinäpä suunnitelma! Kuitenkin Alex oli niin itsetuhoinen, että tarttui ojennettuun käteen.
”Onko sulla masentuneisuuden oireita? Koska tää voidaan tulkita melko huonoksi jutuksi sun mielen terveyden kannalta. Enkä mä tyydy potkimiseen, mä kaadun, törmään, kompastun ja teen kaikkea muutakin”, Alex varoitteli ja näki kuinka hänen äitinsä jutteli Amin mamin kanssa ja kuinka vanhukset hykertelivät tyytyväisinä.
”Nyt mä tajusin, ne haluaa meistä eroon”, nainen mutisi ja asetti kätensä oikealle paikalle.

”Varo poika, tää nuori neiti sai prinssi Williamin polvilleen”, vanha herrasmies naurahti ja Alexandra irvisti muistolle.
”Kivusta kiljuen herra Wilsson, kivusta kiljuen. Vannoen urheasti, etten ollut saanut häntä kuoleman porteille, vasta joelle”, Alex sanoi ja vanha mies tanssitti daaminsa turvallisemmille vesille naurusta hykerrellen. Kyllä heitä nyt nauratti, mutta odottakoot kun virtahepo olisi astunut ensimmäiset askeleensa.

”Joko sä uskot, että tää voi olla hengen vaarallista?” Alex kysäisi kasvoillaan viaton ilme kun hän katsoi Amia silmiin. Hän haistoi miellyttävän partaveden tuoksun. Se ei ollut mikään äklöttävä ja liian makea, vaan kerrassaan… miehekäs. Hyvä kun Alex ei alkanut nuuhkia kunnolla, sillä hän todella piti tuoksusta. Keskittyminen kuitenkin päätyi kahteen ulokkeeseen, jotka myös jalkoina tunnetaan ja niiden liikuttamiseen. Saattaisi olla, että Ami ei enää tanssisikaan kilpaa, muuta kuin rullatuoli sarjassa.

”Millä verukkeella sut tuotiin tänne?” Alex tiedusteli ja oli ensimmäisen kerran astua Beniamin varpaille. Miten hän sen teki, ei naisella ollut aavistustakaan. Kun rytmi piti siirtää soittimiin, asia ei ollut ongelma, mutta räpylöihin siirtäminen oli yhtä hankalaa, tähden saalistaminen taivaalta haavilla.

Tuskin toinen nyt niin kovaa potkaisisi, ettei Beniamin enää kävelisi. Hän keskittyisi varomiseen vain vähän enemmän, mutta ei uskonut mitään ennenkuin näki itse, vaikka jalallaan lynkkaava mies oli yksi esimerkki. Oli ollut liian hitaat refleksit? Ami sai kuin saikin Alexin mukaansa, mutta ei vain äitinsä mieliksi.. Hah, ei todellakaan, mies halusi nähdä oliko Alexandra oikeasti sanojensa veroinen. "Mä lupaan, että sanon jos mun mielenterveys kärsii..", Ami virnisti viedessään omatkin kätensä oikeille paikoille, tosin hieman napakammin mitä Alex hänestä piti. Beniamin ei pitänyt siitä, että tanssitettava roikkui turvavälin päässä ja tanssiminen muuttuisi puolta hankalemmaksi.

Hän ei ennättänyt ottaa edes ensimmäistä askelta, kun joku ohi kiitävä pappa oikein varoitti Beniaminia. No herranjumala, ei Alex nyt niin huono voinut olla! Ami naurahti ja pudisti päätään toivoen kuitenkin, että raajat pysyisivät paikallaan. "Tiedän kyllä mitä teen.", hän sanoi vanhalle herralle, joka jatkoi samantien matkaansa. Beniamin katsoi vielä hetken toisen perään ja antoi askelien viedä. Ei niin suurieleisesti, jos Alex ei ollut kerran tanssinut paljoa.. Tämähän oli ihan lastenleikkiä.

"Hengenvaarallista?", ainoa mikä tässä vielä kärsisi olisivat Amin nahkaiset juhlakengät. Mies tuli tottakai ajatelleeksi tuota seikkaa, mutta toistaiseksi oli pitänyt kenkänsä puhtaana. Askelien ottaminen oli hänelle aivan liian helppoa, vaikka haastetta taisi tuoda Alexin askelien 'vaarallisuus'. Kysymyksen jälkeen meinasi tulla ensimmäinen varpaille astuminen, mutta Ami onnistui siirtämään jalkaansa taaksepäin, vaihtaen sulavasti suuntaa, kun kukaan ei olisi huomannut tuota virhettä.
"Mua huijattiin.. Kevyet pirskeet, johon oli kuulemma ihan pakko tulla. Just ennen lähtöä käskettiin kuitenkin pistää puku päälle, joten.. Se siitä kevyestä. En mä enää voinut perua.", mies hymähti ja päätti samantien, ettei menisi ensikerralla samaan halpaan.

"Kato nyt, ei ole vielä mitään vakavaa sattunu. Paina jalkaa lähemmäs mun jalkaa niin tajuat helpommin rytmin.", hän ohjeisti tapansa mukaan ja katsahti sivusilmällään hykerteleviä mammoja. Halusi vain saada tyttärensä illmaisopetukseen vai? "Selvästi odottaa tuolla jotain mokausta.", Ami naurahti ja pyörähti Alex mukanaan. Melkeinpä kokonaan kiinni itsessä pitäminen teki kaiken juuri tällä tavalla mahdolliseksi. "Sä taisit tietää näistä bailuista vähän aikasemmin, kun oot noin kunnolla tälläytynyt?", hän jatkoi keskustelua siitä mihin he olivat jääneetkin, koettaen pitää naisen samalla askelissa ajantasalla.

Myhinä kertoi, että Alex kyllä kuunteli, mutta räpylöitään liikutellessaan Alex todella yritti pysyä mukana. Hän ei halunnut päätyä pitkälleen lattialle, kuten viimeksi. Sitä ei varmasti tarvitsisi odottaa kauhean kauaa.
”Mulle sanottiin, että täällä olisi tuttuja. Kyllä, mutta kaikki on niitä senioreita. He muistelevat mun tekemiäni tepposia. Kuten se, että laitoin neiti Harrinsonin leningin sisään myrkyttömän käärmeen”, Alexandra kertoi ja tuhahti. Se oli harmiton pila, jota vain jaksettiin aina muistella. Tosin neidille oli jäänyt ikuiset traumat ja yhä vieläkin tämä muuttui vainoharhaiseksi Alexandran lähellä.

Puhuminen oli ollut suuri virhe. Vaikka Alex oli kiltisti noudattanut ohjeita, katastrofilta ei voitu välttyä. Pyörähtäminen sai miljoona perijättären horjahtamaan ja hän huomasi tuijottavansa kaunista kattoa ja Amia.
”Ei heidän kauaa tarvinnut odottaa”, neiti totesi ja hieraisi päätään. Hän kuuli kyllä miten hänen äitinsä purskahti nauruun. Häpeän puna kohosi poskille.
”Anteeksi, minä koitin varoittaa… Minä en ollenkaan osaa tehdä mitään sulavaa”, Alexandra totesi ja nousi varoen istumaan. Ihmiset kiersivät heidät tahdikkaasti ja eivät tuijottaneet. Näille seurapiiri ihmisille Alexandra oli vain huvittavaa viihdykettä.

Majesteettinen nainen palasi tyttärensä luokse pyörähdellen tanssilattialla sulavasti yhä hieman ontuvan isän kanssa.
”Kultaseni, miten sinä onnistuit? Beniamin, sait toivottoman tehtävän ja todistit sen toivottomaksi”, Alexandran äiti totesi ja olikin poissa. Nuori neiti taas tunsi kiukun nousevan. Ei hän ollut mahdoton! Hän ei vain osannut tanssia!

Ami sai pistää omaan piikkiinsä sen puhumisen, sillä Alex onnistui horjahtamaan melkoisen taidokkaasti Beniaminin mielestä yksinkertaisessa liikkeessä. Nähtävästi hän oli arvioinut Alexandran väärin, sillä toinen onnistui vetämään Amin mukanaan. Mies ei onnekseen lentänyt kunnolla naisen päälle, vaan onnistui ottamaan sen verran tukiaskeletta, että Alex oli vain se joka tömähti maahan ja Ami vain osittain yläpuolelle. Taisivat jalat liukua helposti tanssilattialla. Onneksi Beniamin oli pitänyt jonkinverran kiinni, ettei niin pahasti käynyt. Ami ei tiennyt olisiko pitänyt huokaista syvään vai naurahtaa. Miestä huvitti, se oli pakko myöntää. Alexandra näytti nolostuvan, mutta Beniamin tyytyi vain hymyilemään rohkaisevasti ja vetämään naista enemmän ylös. Ei nyt kannattaisi hienoa iltapukua liata. "Ei se mitään. Se oli ehkä liian vaikee, myönnän."

Mies veti Alexin kunnolla ylös ja seuraavaksi naisen äiti pyyhkäisi itsensä paikalle. Ei kovin kannustavin sanoin tosin. Tollasia ne äidit on, Ami ajatteli silmiään pyöräyttäen. Aina yhtä myöntyväisiä.. "Ihan hyvin se meni.", Ami kannusti. Ei se ollut häntä haitannut. Piti vain pyyhkiä vaatteita ja kauluspaitansa hihoja. Onneksi ei ollut pahasti maata koskettanut. Äkkiä mies huomasikin yhden kalvosinnapin puuttuvan... Ami kurtisti kulmiaan katsoessaan hihaansa ja sitten salamana ympärilleen. Se kaatuminen oli ollut aika nopeasti huitaistu kaatuminen.. Sitä ennen valkokulta koru oli ollut vielä paikallaan. Mies kumartui ja pelkäsi jo, että joku pari olisi onnistunut astumaan sen päälle.
"Nyt katos yks..", hän ennätti vain mutista.
"Beniamin!", kuului huikkaus sivummalta ja Ami suoristi äkkiä selkänsä tunnistaessaan äitinsä äänen. Äiti rakkaalla oli kadonnut kalvosinnappi sormiensa välissä. Beniamin näytti muka synkkää ilmettä ja käväisi kiltisti napin hakemassa. "Kiitos.", Ami mutisi saadessaan sen omiin hyppysiinsä. "Älä visko kalliita tavaroita..", Roxana huomautti napakalla äänellä, muttei Beniamin ollut sitä edes viskonut.
"En en.", hän vastasi silti ja kääntyi takaisin Alexandraa kohti. Mieshän ei äitinsä seuraan aikonut jäädä..

Ami nappasi paperin ja sillä huiski kuin pölyhuiskalla naisen selkäpuolta. "Oli vähän pölyä.", ja sitten pitikin väkertää kalvosinnappia paikalleen. "Hm, viittitkös?", hän ojensi kättään, vaikka osasi hoitaa homman itsekkin. Päästäisiin kuitenkin nopeasti siitä pikkuongelmasta eroon ja näyttää samalla, ettei Beniamin ollut tuosta loukkaantunut.

Suoraan sanoen, Alexandra näytti omissa silmissään rumalta ankanpojalta, joka oli tungettu joutsenten joukkoon vahingossa. Päästyään ylös, Alexandra koitti saada pukunsa ojennukseen, se onnistui hyvin, mutta selkäpuolelle hän ei nähnyt sentään. Amin kunniaksi oli sanottava, että mies kesti komean kaatumisen kuin mies ja rohkaisi vielä Alexia. Se oli paljon ja nainen oli iloinen siitä.
”Kiitos”, hän vain totesi ja kun Beniamin alkoi etsiä kalvosin nappiaan, Alexkin tähyili ympärilleen. Miehen äiti oli kuitenkin selvästi napannut sen ja kutsui Amia.

Alex työnsi sillä välin karanneet hiukset paikoilleen. Hänen tuntiessaan, miten Ami puhdisti selän pölystä, Alex oli kiemurrella, sillä hän kutisi herkästi.
”Tietenkin”, Alex sanoi ja asetti kalvosin napin siististi paikalleen suhteellisen näppärästi. Hän oli tottunut siistimään isäänsä, sillä tällä tuntui olevan samanlainen hajamielisyys ulkonäköään kohtaan, kuin Alexillakin.
”Ole hyvä”, nainen sanoi ja hymyillen päästi miehen käden irti. Vaikka hän oli juuri nolannut itsensä, ei tämä enää tuntunut haittaavan toista.

”Haluatko sinä vielä uhmata kohtaloasi?” Alex kysyi nauraen ja kallisti päätään huvittuneena. Hänen kaatumisensa oli ilmentänyt täydellisesti hänen tanssi taitojaan. Beniamin voisi osata ketkuttaa lanteitaan ja liihotella kuin perhonen tanssilattialla, mutta Alex tulisi aina näyttämään norsulta, joka oli pakotettu seisomaan ja tanssimaan. Kokonsa puolesta hän ei ollut niin iso, mutta tuho oli samaa luokkaa.

”Ainoat lajit, joissa mä ikinä olen pärjännyt on ollut: ratsastus ja kaikki sellaiset, missä muut ihmiset on kaukana musta. Kaikki muut on tuottanut vähintään mustelmia ja muita haavereita”, Alex sanoi nauraen ja ei näyttänyt olevansa moksiskaan siitä, ettei koskaan tulisi liihottelemaan. Hän tyytyisi vaapottamaan paikasta A paikkaan B.

Beniamin hymyilen katsoi kun Alex tottuneesti pisti miehen kalvosinnapin kiinni. Eipä hienosto leidi tietenkään ihmetellyt mitä napilla oikein tehtiin ja mihin se pistettiin. Ami suoristi vielä hihaansa nyökäten kiitokseksi. Taas vaihteeksi äityli oli jäänyt katsomaan mitä oikein oli tekeillä. Hei, se oli vain kalvosinnappi, mutta hieno sellainen. Beniamin pyyhkäisi korun pintaa ennenkuin antoi sen olla. "Jos pidetään hetken tauko ainakin. Mulla menee muuten hermot tän paikan kanssa..", Ami naurahti katsahtaessaan eliittiväkeä. Beniamin ei halunnut kuulua juuri tällaiseen eliittiroskaan, vaikka hän pitikin tavaroista, rahasta ja niin edespäin, mutta täällä kaikki muutkin olivat sellaisia.. Ei täällä voinut loistaa, muutakuin tanssitaidoilla. Ainakun Beniamin meni ulos viettämään hauskaa, niin se oli hänelle lähes välttämätöntä.

"Mä en vois koskaan kuvitella nousevani hevosen selkään, joten me ollaan tasoissa.", Ami totesi. Hän ei haluaisi haista millekkään pahalle, kuten maatilalle. Kerran mies oli ollut sellaisen elukan lähellä ja oli saanut hajusta ihan tarpeekseen yhden nuuhkaisun jälkeen! Beniaminia olisi ihan turhaa viedä mihinkään eläintarhaankin tai mihinkään muuhunkaan paikkaan, jossa haisisi pahalle.. Hän pysyi visusti jalat tanssilattian puolella ja piti autoa kuljetus välineenään. Ei mitään busseja tai metroja kiitos. Kyllä Ami sellaisiin pystyi mennä, mutta äh, ei hänen tapaistaan.

Ohimennen Beniamin nappasi taas tarjottimelta shampanjan "Otatko sä?", hän kysyi, sillä tarjoilija oli sopivasti pysähtynyt heidän kohdalleen. Otti Alexandra tai ei, Ami hörppi omaansa ja katsoi ympärilleen. "Nää on tylsimmät juhlat ikinä. Ne varmaan luulee, että meidän mieli on jotenkin ikäloppu. Tosi laimeet puheenaiheet jonkun mummelin perinnöistä. Mä sain jo oman perintöni ja kulutin kans.", Ami pyöräytti shampanjaa lasissaan ja hölisi saaden muutaman tuimemman katseen itseensä. Mies vain sanoi mitä mieltä koko tästä juhla pelleilyistä oli. Valittaisivat hänen äidilleen vain, mutta Beniamin oltiin huijattu tänne. Hän leikkisi taas sitä pikku teini poikaa.
"Mut onneks en kärsi tästä yksin.", katse kohosi lasista Alexiin ja hymy leveni huulilla. "Jos sä et halua kokeilla enää tanssimista niin ei se mitään, mutta minnekkään ratsastamaan mua sä et saa, vaikka lähellä olisikin tallit.", mies kurotti nappaamaan jonkun cocktailpalan keskemmältä pöytää.
"Hm, toi tomaatti ei näytä hyvältä.. Suu aukii.", mies virnisti ojentaen tikkua kohti Alexandraa.

Hiljaa mielessään Alexandra kiitti jotakuta siellä ylhäällä, kun Ami sanoi saaneensa tarpeeksi, ainakin hetkeksi.
”Hienoa”, nuori nainen totesi ja oli kieltämättä helpottunut yllättäen helpottuneesta tilanteestaan, jossa hän ei pelännyt välittömästi järjestävänsä joukko tapaturmaa. Tarjoilijalta Alex nappasi pienellä merkillä merkityn lasin, joka kertoi sen olevan alkoholitonta. Ei enempää hänelle hetkeen.

Pieni irvistys kohosi Alexandran kasvoille ja hän nyökkäsi siitä, kuinka perinnön vatvominen oli jo alkanut ottaa aivoon.
”Sääli, että täällä on niin monta tärkeää sijoittajaa isälleni, että en voi edes tehdä mitään. Ei kai sinuakin pyydetty arvostelemaan sen mummon tauluja? Eläessäni en ole nähnyt mitään niin hirveää! Opiskelen taidetta ja kulttuuria yliopistossa, siinä sivussa taloustiedettä ja joka kerta kun joku menee heittämään veivinsä, minun pitää arvostella tauluja tai muuta sontaa, joita vainajat ovat eläessään tehneet”, Alex äännähti ärsyyntyneesti. Hänen sanansa musiikkiin erikoistumisesta kaikuivat aina kuuroille korville ja Alexandran oli pakko tuijottaa tappokuoleman ansaitsevia tauluja tuntia. Sijoittajia ei saanut suututtaa missään nimessä.

Ami siis oli helpottunut saadessaan kohtalon toverin.
”Onneksi”, Alexandra kohotti shampanjaansa ja hymyili helpottuneen oloisena. Hän kallisti päätään kuitenkin tuumivasti ja virnisti sitten ovelasti.
”Voihan ties millä elukalla ratsastaa ja tuolla aulassa on ne komeat hevospatsaat…” Alexandra nauroi ja nappasi tomaatin tikunpäästä. Tomaatti ei ollut mitenkään erikoinen ja Alex vuorostaan nappasi juuston.
”Kosto elää”, nainen totesi ja vei tikun miehen suun lähelle. Heidän toimiaan seurattiin tiukasti, mutta herra jumala! Pitäisikö Alexandran flirttailla ikälopuille rikkaille miehille? Hän siis tyytyi vain hymyilemään kauniisti ja räpäyttämään silmiään viattomasti.

”Miten olisi ovela karkaaminen, kun ihmisillä alkaa shampanjat ja konjakit nousta päähän? Tuolta baarista saa muuten ihan kohtuu hyviä drinkkejä”, nainen kertoi ja viittoi baaria kohti, jossa oli enemmän miehiä kuin naisia. Alexandra ei kuitenkaan enää suin surminkaan menisi takaisin laittamaan jalallaan koreasti. Hänellä ei olisi myöskään mitään pianon pimputusta edessään, joten hän voisi kadota. Eihän olisi mitenkään omituista päätyä komean Amin matkaan? Tosin Alexilla oli hotellissa huone varattuna.
”Vai haluatko jäädä tanssittamaan senioreita?” Alex tiedusteli hymyissä suin ja näytti kieltään.

Ami tyytyväinen, että häneltä oli mennyt suurinosa vanhempien puheista ohi. Hän esitti paremminkin vain koristetta siinä sivumpana ja mukamas nauroi mukana noiden 'vitseille'. Jos joidenkin vitsit eivät naurattaneet, niin ne olivat juuri tuollaisia 'sitten se sanoi siitä taulusta, että tämähän menisi köyhällekkin'- vitsejä. Beniamin ei niistä järinpaljon mitään vitsiä saanut. Kyllä mies nauroi helposti, mutta koetappas täällä. Tosiaan, onneksi Alexandra oltiin tungettu samaan tilaan, eikä Beniamin ollut ennättänyt olla täällä kovin pitkään. "Sullahan on paljon tekemistä. Mä vaan työskentelen kilpatanssin parissa.", mies naurahti ajatellessaan, että oli tainnut päästä suhteellisen helpolla elämänsä kanssa. Ei häneltä edes kyselty mitään muuta turhaa.

Paras kuitenkin edes vähän koettaa keventää tunnelmaa. Cocktailtikun päässä oleva tomaatti katosi naisen suuhun, mutta niin myös juusto! Ami ennätti jo melkein älähtää, vaikka vieressä oli varmaan miljoona samanlaista tikkua lisää, mutta kuitenkin! Sittenhän pitäisi syöttää tomaatti uudelleen. "Kauhee..", mies mutisi huvittuneesti ja nappasi tikusta vielä oliivipalan jonka Alexandra oikein hänelle tarjosi. Beniamin saattoi tuntea oikein kurottelevat katseet heissä.. Seuraavan päivän lehtikuvassa samantien, mutta onneksi täällä ei tainnut olla valokuvaajia? Yksityistilaisuus.
"Todella paha kosto oli. Oliivit on parempia kun tomaatit.", Ami virnisti saaden tarjouksen täältä hälvenemisestä. Kelpasi Beniaminille enemmän kuin mainiosti. "Ja mähän olen mukana.", hän katsahtikin baaria, jota Alex viittoi.

Naisen sanat seniorien tanssittamisesta saivat luvan olla viimeinen tikki. Beniamin kohautti lävistettyä kulmaansa lähtien samantien kohti baaria napaten Alexandran käsikynkkään mukaansa, ettei varmasti jäisi taakse. "En tanssita enää ketään tänään.", Ami totesi, vaikka olisi tanssinut mielellään jos olisi ollut sellaista seuraa. Alex olisi ollut, jos toinen olisi halunnut/ osannut tanssia. Eipä se mikään suuri menetys ollut.
"Grappa tänne.", mies viittoi heti sormellaan ja nojautui kyynärpäällään tiskiin. "Se on hyvää.. Italialaista viinaa.", Ami virnisti. "Saat jopa maistaa mun lasista, koska mä olen autolla ja mun pitää ajaa takaisinkin..", hän pyöräytti silmiään. Beniaminilla onneksi oli hyvä viinapää, mutta toisaalta, jos halusi tulla humalaan nopeasti pitäisi maksaa vaivata aikalailla ja krapula oli sitämukaa kahta pahempi. Nyt kuitenkin oli hyvä pitää pää selvänä, sillä hotellin kellariin hän ei autoaan haluaisi yksin jättää, ja tulla myöhemmin hakemaan. Amilla ei ollut hotellihuonetta varattuna.

Pian lasi tuli eteen ja Beniamin hörppäisi grappalasin reunalta irvistäen hieman perään. Jos hänen äitinsä näkisi... Saisi löylytyksen siitä autolla ajamisesta, mutta tuskin naikkosta tauluvitsien lomasta kiinnosti poikansa grapan juominen. "Harvinaisen ovela haihtuminen sivummalle.", mies ojensi lasia, jos Alex haluaisi siitä ottaa. "Onnittelut siitä, mut nii.. Mä varmaan jätän ne hevospatsaatkin rauhaan, jos sä sitä ajattelit."

Kielen näyttö sai luvan kertoa Amille Alexin mielipiteet. Hän nauroi kun toiselle tuli kiire baariin ja kauas senioreista.
”Luojan kiitos sä tulit järkiis! Yksin valssi tai tango niin mä olisin ollut ambulanssissa. Viimejuhlista selvisin kahdella tikillä”, Alexandra nauroi ja kulki nopeasti baariin. Hän tunsi itsensä yllättäen kovin pieneksi suurien miesten keskellä ja liikkui aivan Amin vierellä. Käsikynkkä lisäksi esti turhan liikkuvuuden ja karkailun.
”Margarita, kiitos”, Alex tilasi ja hymyili Amille kun tämä esitteli grappaa.
”Kultaseni, olen opiskelija. Minä tiedän hyvin mitä Grappa on ja miltä se maistuu ja miten se nousee päähäni ja saa minut koettamaan onneani”, Alex virnisti ja kohotti kulmaansa saadessaan selville, että mies oli autolla.

”Eikö mamasi tajunnut varata sinulle huonetta täältä?”, Alex kysäisi ja sai oman juomansa käsiinsä. Hän nappasi hedelmän suuhunsa ja nousi istumaan vapautuneelle baarijakkaralle. Silloin hän istui ja ei vaikuttanut niin lyhyeltä, mutta pieni hän oli paikkaan nähden.
”Kiitos, kiitos. Ajattelin alkaa laajentamaan uraani sille puolelle”, Alexandra vastasi vaatimattomasti ja siemaisi omaa kiellettyä hedelmäänsä, mutta hyvä kun ei ruvennut nauramaan patsaille.
”Miksi et? Nehän näyttävät oikein kesyiltä ja jos kulautat tuon ja vähän muutakin kurkustasi, niin se laskettaisiin viinan piikkiin”, nainen ehdotteli selvästi tätä taktiikkaa silmät tuikkien naurusta.

Heidän vasemmalla puolellaan käytiin kiivasta väittelyä pörsseistä ja täällä ketään ei kiinnostanut mistä he puhuivat. Alex kallistikin päätään ja katseli Amia jotenkin tuumivan oloisena.
”Äitini koitti selvästi jotain, ei hän normaalisti esittele minua ja melkein tyrkkää jonkun syliin. Hän on tottunut siihen, että hoidan oman osuuteni ja katoan. Haluaisin tietää teon motiivin”, nuori perijätär pohti ja hymyili kauniisti. Kyllä hän arveli syyn keksivän, mutta ei välttämättä halunnut. Hän oli kuullut kaiken laista Amista, ystäviltään. Nämä olivat todenneet miehen olevan hyvä sängyssä, mutta helvetin moinen materialisti. Mies kyllä vaikutti mukavalta, joten eipä Alex laittanut tämän seuraa laisinkaan pahakseen.

Jokin tuntui Alexin hiuksissa valuvan ja tämä kosketti kampaustaan.
”Voihan hemmetti, se mun upea kaatumiseni taisi saada jotain auki”, hän totesi ja koitti löytää petturia. Sokeilla sormilla ei kuitenkaan taikoja tehty ja Alex käänsi silmänsä anovina Amin puoleen.
”Auttaisitko?” hän kysyi, sillä kun kiharat pääsisivät irti, ne olisivat irti.

Hyvä on, hyvä on. Beniamin uskoi sitten täysin, että Alexandra ei osannut tanssia, mutta jos nainen haluaisi tanssia olisi Ami aina valmis. Nyt hän kuitenkin epäili sitä, eikä naisella näyttänyt intoa siihen riittävän. Ei väkisin. Parempi vain ajautua sinne baarin puolelle ja juoda lasillinen aitoakin aidompaa grappaa. Sen aitouden kyllä maistoi ja pian mies tyytyäisenä siemaisi lasistaan. Oneshottina Beniamin ei juomaansa litkisi. Sitäpaitsi miehenhän piti vielä ajaa.. Nyt menisi koko lasi, sillä Alexandra oli ottanut oman juomansa, joka oli rutkasti kevyempää.
"Ei se varannut. Olettaa vaan, että mä voin juosta kultapoikana sen perässä milloinvaan ja minnevaan ihan ilmaseks.", miehen äänensävy oli lähes tympääntynyt ja hän joi grappaansa uudelleen. Voi kyllä, juuri nyt hän sitä tarvitsi. Äiti oli pakko pitää tyytyväisenä, ettei toinen edelleenkään syöksyisi Amin asuntoon.. Mies huokaisi ja ajatteli mitä kaikkea siitäkin olisi seurannut.
"Joskus pitää uhrautua.", ajatukset peittyivätkin kepeästi sillä. Kyllä se siitä, toivottavasti.

Niiden patsashevosten päälle Beniamin tuskin kiipeäisi, tai krhm, olihan se tässä tilanteessa vielä helppo sanoa, mutta Ami ei ollut aikeissa ottaa juurikaan sen enempää. Hän hörppäisi taas kerran grappaansa kun Alex ihmetteli äitinsä käytöstä. Beniamin laski lasin pöytään ja koetti etsiä rouva Emmersonia tanssilattialta, kuin vain koettaakseen lukea naikkosen eleistä jotain. Ei kuitenkaan näkynyt. Beniamin naurahti pakosti. Voi kyllä rouva Emmerson oli pistänyt tyttärensä aaaivan väärään seuraan, jos tuokin naikkonen halusi lapselleen pidempää suhdetta. Olivatko äidit sitten jotain keskenään sopineet?
"Hassua. Äidit ruvennu juonittelemaan lastensa pään menoksi.", mies totesi hymyillen ja pian hänen pieni grappalasinsa oli tyhjä.

Juuri sopivasti näyttikin, kun Alexandra valitti jotain hiuksistaan. Beniamin huomasi kyllä lyöstyneen kohdan, joka pisti silmään. Hyvä on, hän oli kriittinen hiusten kanssa, mutta oli tottunut pistämään kuosiin vain omiaan. Hiuksista puheenollen Beniamin melkeinpä huomaamatta haroi gellillä pistettyjä hiuksiaan enemmän kattoa kohti. "Enemmän vasemmalla.", hän totesi auttaakseen Alexia, mutta pian saikin tehtäväkseen itse pistää ne.
"Mä otan siitä huikan maksuksi... Etukäteen.", mies kumartui nappaamaan pienen hörpyn naisen drinkistä, ennenkuin kiersi hyräilen Alexandran selkäpuolelle. Mies liikautti sormiaan ennenkuin nosti kummatkin kätensä asettamaan kampauksen paremmin paikalleen. Kyllä oli muilla vierailla ihmeteltävää, kun Beniamin 'alentui' palvelijaksi, mutta olihan Alexkin pistänyt miehen kalvosinnapin. Selvästi takana rivissä olevat vanhemmat miehet olivat keskeyttäneet keskustelunsa ja kaikilla olivat katseensa Amissa.
"Hm. Ootko sä ihan sata varma, että haluat pitää ne näin?", hän kuitenkin väkersi kampausta takaisin paikalleen, vaikka se ei ollut edes pahasti löystynyt. "Sulla on kivat hiukset.", mies virnisti. Myönnetään, hän taisi pitää enemmän kun naisella oli hiukset auki. Sai vatsassa tuntumaan mukavasti ja Alexandran asuun yhdistettynä näky olisi varmasti silmiä hivelevä.. Olihan se nytkin. Ami jatkoi itsekseen virnuilua, kunnes kiersi takaisin samaan paikkaan missä oli ollutkin. Heti vanhemmat miehet jatkoivat hölisemistään ja puheen sorina palasi hetkessä.
"Ei toi nyt niin ihmeellistä ollut. Maksuksi vielä toinen hörppy, kiitos.", hän naurahti ja kurotti nappaamaan Alexandran lasista. Niin eikö se pitänyt jättää vain siihen grappaan?
"Mun ajomatkasta tulee vielä muotoa S", Ami vitsaili, mutta tosiasiassa pitäisi hyvin tarkkaa huolta siitä, ettei auto joutunut vaaratilanteeseen kertaakaan. Oli Beniamin ennenkin pienessä humalassa ajanut ilman ongelmia..
"Nyt en juo enempää, mut voin vahtia kun sä juot."

Hetken muistellessaan taaksepäin, Alex kykeni muistamaan kirkkaasti kamalimman suhteensa, ikinä.
”Ei olisi ensimmäinen kerta”, nainen totesi huolettomana ja olisi ravistanut päätään, ellei kampaus olisi ollut purkautumassa.
”Hän rakastaa suhteita, kaiken laisia”, Alexin äänen sävy kertoi, että kaikilla suhteilla, hän tarkoitti aivan kaikkia. Tosin, Ami ei saanut mitään pisteitä nopeudestaan.
”Hei! Lady hädässä ja sä vedät Ladyn margarittaa? Millainen mies sä oikein olet?” Alex kysyi ja kohotti kulmaansa.

Kun Ami oli kiertänyt Alexin taakse, tuli kumman hiljaista. Kuoliko joku? Onko se nyt noin kamalaa, jos mies osaa laittaa naisen hiuksia vähän paremmin? Herranen aika sentään! Alex sinkauttikin hieman terävämmän katseen erittäin tiukasti tuijottavalle papalle.
”Olen varma siitä, että haluan pitää osan kiinni. Ne ovat ehkä kauniit, mutta takertuva kaikkialle. Siksi osa niistä on vangittuna ja ihmisillä ei ole tarpeeksi nitroja mukana”, Alex totesi ja hymyili Amille kauniisti, kuin olisi todennut säästä. Hänen äitinsä nimittäin oli saanut melkein kohtauksen, kun Alexin hiukset olivat olleet auki.

Kehuja kiitettiin kahta kauniimmalla hymyllä ja lasin ojentamisella. Tietenkin Alex hieman flirttaili! Mitä hauskaa oli miehessä, jos tälle ei saanut flirttailla, kun tunsi itsensä kauniiksi ja haluttavaksi? Vaikkakin hieman kärsineenä kaatumisen takia, mutta sehän ei saanut olla ongelma. Amin siemaistua Alex siemaisi juomaa ja hymyili S-kirjaimen malliselle ajotyylille.
”Siinä kohtaa suosittelen taksia tai huoneen ottamista”, nainen totesi ja virnisti.

Vai että hänen juomistaan vahtimassa? Siinä vasta tehtävä.
”Valitettavasti, olen tylsä vahdittava. En minä nyt täällä voi juoda juuri…” Alex katsoi margariitaansa: ”tätä enempää. Minulla on miljoona bisnes näpeissäni ja jos pilaan sen, joudun maan pakoon.” Alexandran isä oli tarkka suhteissa ja liiankin tarkka perheensä maineesta. Oli ollut jo tarpeeksi kamalaa, että Alex opiskeli jotain muuta kuin taloustieteitä. Nainen oli ilmoittanut palkkaavansa osaavia henkilöitä, isänsä avustuksella.

”Eikä ole kivaa juoda yksin ja minulla on paha tapa alkaa tanssimaan silloin”, nainen virnisti ja joi juomansa loppuun. Siinä Alex sitten istui ja katsoi Amia hieman niska takakenossa.
”Mitä me teemme jos me emme häpäise mamejamme juomalla? Minä voin toki tuhota paikan helposti, mutta se ei ole hauskaa”, Alex totesi ja tunsi kuinka toinen puoli hiuksista romahti. Hän huokaisi ja totesi mielessään, että taistelu oli hävitty ja otti pinnit pois. Kiharat saivat valua.

Amihan joi vaikka mitä, eikä 'lady hädässä' oikein häntä havahduttanut. Vitsillähän se vain, joten Beniaminilla ei ollut mitään hätää. Mies vain virnisti ennenkuin tyytyväisenä meni pistämään ne Alexin hiukset kuosiin. Teki mieli vain haroa omia hiuksia ja kysyä miksi pörssistä puhujat olivat hiljenneet. "Ai jaa. Kyllä ne mun mielestä sopis kokonaan auki.", mies sanoi oman mielipiteensä, vaikkei tuossa nykyisessäkään ollut mitään valitettavaa. Jotenkin Beniamin piti siitä vähän villimmästä tyylistä. Kumma juttu. Palkinnoksi hän sai sen toisen hörpyn aivan kuten oli halunnut.. Alexandra ojensi lasin varsin viehkolla katseella, joka sai Amin katseen pysymään toisessa hörppäisyn ajan. Ei Ami kuitenkaan lasia tyhjäksi juonut! Ojensi sen takaisin Alexandralle vastaten hymyyn.
"Katsotaan nyt, kyllä mä olen ennenkin niin ajanut.", mies sanoi rannettaan pyöräyttäen, kuin se olisi aivan lastenleikkiä.

"Hyvä on. Pysy sitten raittiina.", Beniamin katsahti tanssilattialle, mutta siellä ne vanhukset vielä keinahtelivat. Ei mitään parasta tanssimista, mutta tanssimista kuitenkin, jota Ami ei muutakuin mielessään vähän arvioinut. Tottakai sitä huomasi ne yleisimmät virheet, mutta se ei haitannut liikkumista millään tavalla. "Mä en sentään voi joutua maanpakoon jos juon. Korkeintaan sakot.", hän virnisti ja baarimikko tuli nappaamaan tyhjän grappalasin kuin piiloon noiden sanojen jälkeen.

Mies olikin juuri miettimässä, ettei baariin varmasti koko iltaa keikkumaan jäisi ja jos Beniaminin auto olisi kadonnut parkista aikaisemmin ja äiti sen huomaisi.. Olisi satikutin aika. Mies nojautui paremmin tiskin reunaan ja hymisi pitkään ajatellessaan juuri, että oli aivan oikeassa noiden hiusten auki pitämisestä. "Nyt on parempi" Samassa viereen istahti joku vanhempi mies, joka ei juurikaan erottunut näiden hienosto juhlien väestä, mutta Ami tunnisti tosen.
"Täällä vaan iskemässä muiden vaimoja ja niiden tyttäriä.", herra Darley oli selvästi juonut ja alkoholi tuoksahti Beniaminin sieraimiin selvästi. Jotkut sortuivat tuohon paikanpäällä... Ami käänsikin katseensa toiseen.
"Tottakai, täähän on jo mun viidestoista.", hän virnisti taas ihan vitsillä. Myönnetään, Ami piti vanhemmista naisista, muttei nyt niiiiin vanhoista. Mies ei halunnut jäädä pölöttämään tuollaisen kanssa sen pitempään.. Kunhan vain sanoi mitä toinen halusi kuulla. Beniamin hymähti ja käänsi katseensa Alexandraan.
"Noniin neiti viidestoista, lähdetään.", mies sanoikin vetäen naisen mukaansa baarijakkaralta. Muutaman askeleen eteenpäin päästyään hän sanoi toisen korvaan: "Vihaan tota miestä. Varsinkin jos se on humalassa."

Ami pyyhkäisi Alexin hiuksia ja yhä totesi sen olevan paremmin noin. Pian Beniamin huomasi jostain kiiltävän seinän pinnasta heijastuvan itsensä. Mies haroi hiuksiaan kuvajaisensa kautta."Mä tiedän, että mun äiti on kuitenkin itselleen hotellihuoneen varannut. Jos se yrittää saada mut sinne, niin turha luulo. Tuun vaikka sun sohvalle nukkuman, jos jumitun johonkin matkalla parkkihalliin. Autoa mä en jätä tänne yksin, joten taksi on turha luulo.", Ami katsahti profiiliaan kummaltakin puolelta, ollen sitten tyytyväinen. "Takaisin mä en ole menossa, vaikka mielummin vilkasen niitä aulan hevospatsaita. Haluisin kyllä tehdä äidille selväksi, ettei mua enää tällaisiin juhliin tunge...", mies ajatteli ääneen. "Ideoita?", Ami virnisti.

Alexandra ei voinut olla kohottamatta hienostuneesti kulmaansa toisen myhäilylle. Se oli huvittavaa, mutta ei mitenkään paha asia. Nainen vain paransi hieman hiuksiaan ja hymyili sädehtivästi. Heidän viereensä istuva mies kuitenkin latisti huomattavasti tunnelmaa. Vai että neiti viisitoista… Hah. Amilla oli muuten treenaamista naisten kuljettelussa, paitsi tanssiessa.
”Hyvä on, herra kaksikymmentä”, Alex totesi ja seurasi säyseästi Beniamia. Kuullessaan kuiskauksen Alex laski siron kätensä rauhallisesti vahvalle käsivarrelle.

Kun kummankin hiuksia oli korjattu kylliksi, kiiltävästä pinnasta Ami omiaan peilaillen ja Alexin kiharoita sipaisten. Oli muuten jännittävää seurata Amin liikkeitä, jotka olivat varmoja hiusten kanssa.
”Hyvältä sä näytät”, Alex totesi ja korjasi vain yhden pikku tupsun niin, että se oli ruodussaan. Nainen nauroi ajatukselle Amista pienellä sohvalla.
”Vaikka mun huoneeni on muuten upea, kuten kaikki täällä, niin se sohva on hävettävän lyhyt. Tappaisit selkäsi ja niskasi siinä. Enköhän mä voi olla niin ihana, että sä saat yhden kuudes osan siitä hehtaari sängyn jalkopäästä vaikka”, Alexandra nauroi ja ravisti päätään kihara heilahdellen.

Hetken aikaa Alex mietti mitä he voisivat tehdä aiheuttaakseen kaaosta.
”Sori, humalassa multa irtoaa ideoita, mutta selvin päin ei. Toki sä voit revitä stripaamalla, mutta siitä vois tulla menestys, joten ehkä ei…” Alex virnisti ilkikurisesti ja sormeili yhtä pientä latvaa miettiessään. Hänen oli kovin vaikeaa tehdä mitään muuta kuin tuhota ja se meni aina kömpelyyden piikkiin.

Vaikka harmahtavat aivosolut liikkuivat, niillä ei ollut ideoita. Hän ei kuitenkaan halunnut isälleen hankaluuksia.
”Miten sä normaalisti hoidat shokki herätyksiä äidilles? Näyttää sellaiselta naiselta, että se ei helposti anna itteään estää”, Alex kysyi ja katsoi Amia hymyillen. Hänen omansa oli helppoa kauraa. Hieman suutelemista ja intohimoa, niin mamma muisti, että Alex ei ollutkaan neljän vanha.

Vai herra kaksikymmentä! Ami mietti jo mitä oli itse mennyt sanomaan, mutta kyllä Alexandra varmasti vitsin tajusi? Mies tyytyi vain virnistämään ja jatkamaan matkaansa sivumpaan, pois sen juoppolallin näkökentästä. Voisi piruuttaan kutsua vartijat hakemaan tuo tunkeileva keski-ikäinen herra pois baarista. Mitäs sitten sanottaisiin? Ääh, Beniamin ei ollut niin ilkeä, sillä hän ei loppujenlopuksi halunnut muille pahaa. Kunhan eivät häntä ruvenneet häiritsemään.. Tai sotkemaan kampausta, jota Ami parhaillaan suoristelikin. Hän hymähti 'odota hetki'-tyylillä Alexin kommentille hyvältä näyttämisestä, jonka Beniamin tiiietenkin otti kohteliaisuutena. Hän piti tuollaisista kohteliaisuuksista, mutta pieni mulkaisu marmoriseinän kautta. Mikään hiussuortuva ei onneksi mennyt sotkuun. Hyvä on, miehen ei tarvinnut 'tiuskahtaa' tupsun korjaamisesta mitään, vaan kääntyi paremmin Alexandraa kohti.

"Et tiedäkkään kuinka pieneen tilaan mahdun.", hän totesi kulmiaan kohauttaen. Kuulostipas pervolta, mutta ei Ami niin paljoa ollut juonut.. Paitsi ahdas sohva olisi Beniaminin selälle vähemmän, kuin mukava seuraavana aamuna. Saisi Alexandra kiskoa miehen siitä ylös ja vääntää selän suoraksi.. Sängyn jalkopää kuulosti jo paremmalta. "Kiitos kovasti. Mä varmaan kutittelenkin sun jalkapohjia unissani.", Ami naureskeli katsahtaessaan saliin päin hymyilen, mutta hymy varmasti katosi nopeammin miehen huomatessa äitinsä olevan jonkun tanssitettavana. Tuo oli jo lähes kummallinen näky, mutta ehkä se johtui vain siitä, että äityli halusi näyttää pojalleen, että osasi irroitella, muutenkin kuin tulla Amin asuntoon juomaan viiniä ja mennä juoruilemaan ystävättäriensä kanssa. Beniamin pyöräytti silmiään, eikä harmaat aivosolut hänelläkään mitään keksineet. Mies oli pärskähtää käteensä Alexandran sanottua strippaamisesta. "Hm, mä en halua keski-ikäisiä naisia ihalijoiksi. Sä kyllä kelpaat.", Ami virnuili ja Alexandra huomioidessa shokki herätyksistä Beniamin näytti jopa mietteliäältä.

"Shokkiherätys on se, kun se ei saa muhun yhteyttä herättyään tai.. Hm, se löytää ittensä jonkun muun vierestä, jota tuskin on koskaan tapahtunut.", Ami hieraisi niskaansa seuratessaan tanssahtelevaa äitiä katseellaan. Ei tällä kertaa sentään koettanut etsiä Beniaminia.. Mies mutristi huuliaan, muttei tosiaan huomion jakamattomuuden kateudesta.. Hän vetäisi kännykän taskustaan ja olipas suuri juttu pistää kännykkä kokonaan kiinni.
"Toiseks, se vihaa jos kuulee jotain mun yhdenyön jutuista.", Ami pyöräytti kännykkää kädessään ja pisti sen takaisin taskuunsa. "Tosin jos se ei saa yhteyttä niin se rupeaa etsimään. Sun äiti ei varmasti oo yhtä paha. Mä olen 26 ja toi nainen vahtii mua kun pikkupoikaa!", hän vain älähti, että varmaan koko baarin puolella kaikui. Heput sieltä vilkaisivatkin käsiään huitovaa Amia kohti. Mies ei siitä kuitenkaan välittänyt, vaan jatkoi miettimistään.

"Hmm, ne vois seota jo siitä, että huomaa meidän kadonneen tästä tilasta ilman ilmottamista. Haluatko sä tulla? .. Oli tuolla biljardi pöytäkin kerrosta alempana, jos oikein muistan.", Ami peruutti jo sille ratkaisevalle ovelle näyttäen siltä kuin Alexandralla ei olisi muita vaihtoehtoja.

Jotenkin kutittelu sana sai Alexin katumapäälle. Hän kutisi niin helposti, että pelkkä hipaisu saattoi saada naisen kikattamaan ja pelkkä ajatus… hrr…
”Sen kun teet niin nukut lattialla, kun mä unissani potkaisen sut pois”, hän uhkasi ja näytti pientä nyrkkiään, joka oli todellakin säälittävän pieni, Amille. Hänen jalkoihinsa ei koskettaisi ilman seuraamuksia. Miehen hymy katosi ja Alex seurasi nopeasti Beniamin katsetta bongaten tämän äidin lattialta keinumassa. Vai, että sellaista peliä nämä pelasivat.
”Kyllä mä voin sua siinä fanittaa, vai pidätkö oikein yksityisiä esityksiä?”, Alex kysäisi väläyttäen valkeita hampaitaan ja naurahtaen pienesti. Tuolla kropalla ja varmoilla lanteiden liikkeillä Ami voisikin olla kuumaa kamaa.

Hiljaisena Alex kuunteli Amin selitystä äidistään ja oli juosta karkuun pelkästä ajatuksesta. Alexandra vahti tarkasti yksityisyyttään ja hän ei antanut äitinsä määrätä itseään. Tietenkin mammalla oli kortteja hihassaan, joilla tämä sai Alexin tämän tyylisiin tilaisuuksiin.
”Toisilla on tuuria toisilla ei. Sulta ei varmana odoteta huippu luokan bisnes älyä ja raha nenää”, Alexandra irvisti ja värähti inhoten. Hän ei halunnut johtaa miljoonia, hän halusi keskittyä kulttuuriin.

”Biljardia! Mä en ole pelannut sitä vuosiin!” Alex oli mukana ja seurasi Amia nopeasti ovelle ja ulos. Jotenkin tuntui siltä, että ilma oli aulassa parempaa.
”Vapaus!” Alexandra sanoi ja hymyili kauniisti Amille, osoittaen sitten kahta suurta oikean kokoista hevosta: ”Jos voitan sut, mä kiskon sut tonne”, nuori nainen ilmoitti ja hymyili leveästi. Hän halusi nähdä Amin suuren hevosta esittävän patsaan selässä.

”Missä sä sen taivaan näitkään?” Alex kysäisi ja käänsi katseensa Beniamiin. Hän malttoi tuskin odottaa jotain mielekästä puuhaa. Tietenkään hän ei kertonut sitä, kuinka oli onnistunut loukkaamaan isänsä biljardipallolla ja setäänsä hän oli osunut sopivasti palleaan kepillä, mutta eihän se Amia kiinnostaisi!

Beniamin ehkä varoisi sitä kutittamista, sillä hän piti pehmeistä makuualustoista, kuten sängystä.. "Yritäkkin.", hän siristi silmiään muka uhkaavasti. "Mä tulen muuten sun viereen.", olipa järin paha uhkaus, mutta ei se miestä saanut hiljennettyä. Sitäpaitsi, ei viereen meneminen miltään mahdottomalta edes kuulostanut, mutta siitähän Ami ei sen enempää sanonut ääneen. Kunhan vain hymyili itsekseen ja lopulta nauroi pakosti Alexandran jatkaessa vielä sitä strippaus juttua. "Yksityis esityksiä? Ne kuule.. maksaa.", hän virnisti pyyhkäistessään liivinsä ja kauluspaidan kaulusta harvinaisen vihjaavaan suuntaan siitä, että olisi voinut pitääkkin sellaisen. No jaa, toistaiseksi vain ihan tavallinen tanssiminen kuului Amin työkuvaan..

Toisilla ylivahtivat äidit ja toisilla liikaa haluavat vanhemmat. Ami kuitenkin pysyttäytyi mielummin siinä äidissä, joka kannusti jotenkuten nykyisen ammatin kanssa. Beniaminia ei mihinkään bisnesäly juttuihin saisi millään! Hänen rahan käyttö kyllä tiedettiin. Viskottiin tuosta vain, kunhan muut näkivät. "Pärjäile sä sen kansssa.", Ami vastasi lohduttavasti, sillä ei tiennyt mitä siihen olisi pitänyt vastata, kun Beniaminilta oltiin odotettu ihan eri asioita. Kaikki tyylillään.

Hän sai Alexandran helpommin kuin helposti mukaansa ja päästi naisen menemään ovesta edellä. Beniamin itse astahti perässä "Mulla on.. oli biljardi pöytä kotona. Nyt se on huollossa, mut parasta ajanvietettä ikinä, jos ei oo muuta tekemistä.", mies puheli näyttäessään tietä, sillä patsas hevoset eivät edelleenkään innostaneet. Ehkä Ami pelkäsi suuria eläimiäkin..? Sen hajun lisäksi toki, vaikka patsaat eivät kovin lannalle haisseetkaan.

"Tosi pelottavat portaat, jotka vie pimeeseen. Saa tarttua kädestä kiinni, jos rupee pelottamaan.", hän hymyili lähtiessään portaita alas. Ne olivat kuten kaikki muutkin luksus hotellin portaat, marmorista ja joku punainen matto sen keskikohtaa koristamassa. Beniamin oli huvikseen tehnyt pienen tutkimusmatkan tänne tullessaan, kurkistellen kaikista portaikoista ylös ja alas. Tämä oli ollut kaikkein eniten tulosta tuottava.
"Mitäköhän mä haluan jos voitan...", vihdoin päästiin tilaan, jossa oli muutamakin biljardi pöytä, mutta paikka oli kohtalaisen hämärä ja toisen seinän laidalla meni selvästi joku baariseinä. Oliko se kenties omatoimi baari? Oli miten oli Beniamin kiinnittii huomionsa ensin biljardipöytään kävellessään sen luo. "Tule.", hän huikkasi laskiessaan kätensä sen sileälle reunalle. Mies nappasi kepin ja osoitti sillä Alexandraa kuin pistin miekalla. "Varo tai pistän sua... Kööllä. Tällä on varmasti maailman tyhmin nimi!", Ami hieraisi kepin päätä kalkkipalalla ja ojensi sen Alexille. Näky oli varmasti mielenkiintoinen. Kaksi juhapukuihin sonnistautunutta pelaamassa biljardia. Varsinkin Alexandra, joka varmasti keräisi paljon katseita.. Kuten Amilta.

"Krhm. Kai sä osaat lyödä ilman, että toi pinta menee.", hän virnisti nostettuaan pallojen ympärillä olevan suojan, viskaten sen sivuun ja pistäen valkoisen pallon toiseenpäähän pöytää. Tietty Ami olisi ollut heti auttamassa, kuten nytkin jäi tähän valkoisen pallon viereen kyyläämään. Mies vain halusi pistää kaiken nopeasti valmiiksi. "Sä saat jpa aloittaa. Pelataan kasipalloa."

Kauhuissaan Alex veti ilmaa keuhkoihinsa, hänen viereensä!
”Herran kerran Ami! Hienon neidin viereen? Älä yritä!” Alex näytti silmät selällään hyvin järkyttyneeltä, mutta ei voinut olla repeämättä yksityisesityksille.
”Kultaseni, puhut miljonäärille. Nimeä hinta”, Alex virnisti ja iski silmäänsä saaden yhden herran vetämään juomaa väärään kurkkuun. Se oli yksi syy poistua nopeasti paikalta.

Heidän kulkiessaan aulan läpi, Alex vain nautti olostaan. Ensimmäisen kerran vapaus tuoksui kalliilta hajuvedeltä ja pradan kengiltä. Kaikkea ei siis vielä oltu koettu! Kun Ami näytti ”pelottavan” portaikon Alex kohotti kulmaansa.
”En lupaa ottaa koppia, jos hyppäät syliini”, hän totesi ja nauraen käveli portaat alas. Punainen helma raahasi hieman perässä ja sai Alexin näyttämään hyvin epäsopivalta siihen miesten luolaan, johon he astuivat. Baari ja kaikki!

Beniamin kutsusta Alexandra käveli oikean pöydän luokse ja siveli puuta hetken. Miehen alkaessa ammuskelemaan, Alex nosti käpälät ilmaan ollessaan tähtäimessä.
”Älä ammu tyttöä nätissä mekossa”, Alex sanoi ja nappasi itselleen kepin. Sen oikeaa nimeä hän ei edes koittanut muistaa.
”Keppi mikä keppi. Äläkä uhittele sellaista, jolle kömpelyys on arkipäivää. Voit saada tikusta”, Alex totesi ja näytti kieltään.

Sormet kiertyivät valkean palan ympärille ja Alex siveli sitä päähän tottuneesti. Hänen isänsä oli opettanut Alexin pelaamaan, sillä vanhus hoiti osan liiketoimistaan tälläisissä tiloissa.
”Voinpa osatakkin”, Alex sanoi ja laski palan niin, että se ei olisi enää tiellä. Ruskeat silmät seurasivat Amin touhuja ja kun päätökseksi tuli kasipallo, Alex nyökkäsi ja kumartui viehkeästi lyönti asentoon, aloittaen loistavasti. Palloja humahti pussiin ja Alex suoristautui hymyillen. Hän katsoi Amia ja virnisti.
”Aika hyvin”, Alex vain totesi ja antoi miehelle tilaa. Tietenkin hän käyttäytyi hieman flirttaillen, mutta vain voittaakseen.

Oltiinpahan onnistuttu jättämään juorut leijumaan ennen lähtöä juhlasalista. Ami tunnettaisiin tätä menoa vielä ylimystön huorana ja Alexandra palvelujen ostajalta.. Kukaan ei vain saanut kuulla hintaa, joka mieheltä jäi sanomatta. Äiti olisi varmasti iloinen, mutta Amia se vain huvitti. Hän voisi kuvitella niiden vanhusten ilmeet siinä vaiheessa, eikä Beniaminia varmasti enää kutsuttaisi tuollaisiin juhliin. Ihanaa!

Biljardi 'luola' kuulosti paremmalta vaihtoehdolta ja Ami pisti jo peliä pystyyn. Hyvä vain, että biljardikeppi oltiin luotu pelkästään pallojen tökkimiseen.. "Se keppi tulee sulle vielä kalliiksi." Hän sanoi huvittuneesti pistäessään palloja kokoon ja antoi Alexille mahdollisuuden ensimmäiseen lyöntiin. "Et sä mua sillä halua lyödä.", Ami virnisti ollen aivan varma asiasta. Eikä hän olisi itsekkään missään nimessä halunnut ylimääräisiä mustelmia kehoonsa. Kaikki oli täydellisesti juuri näin, joten Beniamin tyytyi katsomaan vain vierestä Alexandran ensimmäisen lyönnin etenemistä.

Hah! Raidallisia ja raidattomia pussiin. Raidalliset menivät ensin, joten ne olivat naisen pussitettava ja raidattomat Amin.
"Miten ton nyt ottaa..", mies naureskeli napatessaan kepin itselleen. Tietty hän oli kiinnittänyt enemmän huomiotaan siihen miten toinen oli biljardikeppiä tökännyt. "Tippu pussiin jälkeenpäin kaks mun palloa, joten onnea vaan. Sulla on raidalliset.", Ami pölötti etsiessään hyvää vaikkaa punaisen pallon pussittamiseen. Hän kumartui lähemmäs ja siristi silmiään saadessaan punaisen pallon kepeästi reunan kautta reikään.
"Tadaa. Johdan sua.", mies kiersi pöytää uudelleen etsien seuraavaa paikkaa. Hän pussitti pallon, mutta raidallinen kolahti perässä, joten Alexandran vuoro. Eipä asia Amia haitannut, hän toki piti voittamisesta, muttei halunnut pelin olevan nopeasti ohi..

Beniamin nojautui reunaa vasten kyynärpäillään antaessaan katseen seurata Alexia. "Näytät just siltä kun olisit laittautunu jotain biljardi peliä varten. Haluatko sä nyt jotain juotavaa niin voitan varmasti.", Ami keikkui aavistuksen paikallaan, ehkä vain saadakseen naisen huomion heittämään raidallisista palloista. Hän hymyili itsekseen ja pyöräytti sormeaan reiän lähellä olevaa palloa vain vinkkinä. Sen saisi pussitettua helposti.
"Keskittyy, keskittyy.", Beniamin suoristi selkänsä jatkaen pientä paikallaan keikkumista pienen hyräilyn kera, kuin olisi ollut aivan varma mitä seuraavaksi biljardikepillä tökkäisisi.

Pieni leikin lasku ei koskaan tappanut ja Alex tyytyi vain hymyilemään kepukkojen hinnoille ja Amin pitämisille. Vahinkoja sattui, varsinkin Alexandralle, joka ei edes halunnut niiden sattuvan hänelle. Kulmaansa kohottaen Alex ojensi keppinsä ja seurasi Amin liikkeitä tarkkaavaisena. Mies oli hyvä siinä mitä teki, ärsyttävää.
”Bravooo, älä kuitenkaan vielä juhli”, Alex totesi ja hymyili lämpimästi, sillä hän nousisi vielä. Isän kunnian takia, hänen olisi noustava ehdottomasti.

Saatuaan vuoron Alex katseli rauhassa pöytää.
”Etkö sä tiedä sitä, että mä pidän erittäin paljon biljardista ja että isäni solmi kaikkein kalleimman sopimuksen pelaamalla? Tietty mä näytän siltä kuin olisin luotu tänne! Jos en olisi päättänyt syntyä ranskan rivieeralla, tämä olisi ollut seuraavana listalla”, Alex totesi ja virnisti häikäisevästi juomiselle.
”Mä haluan nähdä sut niiden hevosten selässä”, hän vain totesi ja ei pussittanut Amin osoittamaa vaan toisen pallon, jota seuraten Amin osoittaman.
”Olet niin kovin huomaavainen kun näytät minulle palloja”, Alex totesi katsoen miestä ripsien lomasta, syntisen viettelevän näköisenä. Hän toi mieleen enemmänkin ne elokuvien salaperäiset naiset, kuin taidetta opiskelevan miljonäärin.

Vielä kerran Alex sai lyötyä pallonsa, mutta seuraava ei onnistunut. Kevyesti huuliaan mutristaen Alexandra suoristautui ja ojensi aseensa.
”Näytäppä mallia”, hän vain totesi ja istuutui yhden biljardipöydän kulmalle kieputtelemaan hiuksia sormensa ympärille ja suomaan Amiin viehkoja silmäyksiä ja hyvän asennon vartalolleen viedä huomion kaikkialle muualle kuin palloihin, joihin Beniamin pitäisi osua.
”Mitä sinä halusitkaan palkinnoksi? Jos voitat”, Alexandra painotti sanaa jos ja hymyili mahdollisimman kauniisti. Toki häntä kiinnosti mitä Ami keksisi.

Ami ei ollut varma voitostaan, muttei myöskään häviöstään. Hän ei ollut pelaillut vähäänaikaan, joten oli pieniä ongelmia palloon osumisessa. Tai paremminkin siinä muiden pallojen varomisessa. Beniaminilla oli usein tarkka silmä tällaisissa asioissa, mutta esimerkiksi piirtämiseen häntä ei oltu luotu. "En mä vielä juhlikkaan.", Ami suoristi selkäänsä ja huvittuneena seurasi pöytää kiertävää Alexandraa, vaikka antoi pienen vinkin. Antoipa naiselle hyvin tilaa omiin raidallisiinsa keskittymiseen.
"No, se vaatetus on vaan rekvisiittaa, mut katotaan osaatko sä oikeasti pelata.", Ami sipaisi biljardikepin päätä sormellaan, mutta hänen vinkkaama pallonsa ei päätynyt pussituksen kohteeksi, mutta tippui sisään kuitenkin. Hemmetti, tai siis.. Ei se mitään. "Se hevosenpäälle kiipeeminen saattaa jäädä vielä unelmaksi.", Beniamin totesi tyynesti laskeskellen palloja mielessään. Hän saisi hyvät paikat, jos Alexandralle menisi nyt ohi. Ei tainnut nainen olla kepin kanssa mikään kömpelö, ja toisen kasvoihin vilkaistessaan Ami jäi helposti tuijottamaan niitä pitemmäksikin aikaa.. Alex teki tuon niiin tahallaan, mutta se varmasti oli ideakin. Beniamin nojautui vain paremmin biljardipöydän reunaa vasten, vastaten varomatta katseeseen. Hänhän hymyili samalla tavalla takaisin ja kappas.. Alexandran pallon tökkäisy meni pieleen.

Ami pyöräytti keppiä kädessään, etsiessään seuraavaa lyönti paikkaa. Hyvä on, hän näyttäisi Alexandralle. Tottakai mies halusi vähän rehennellä, kun tuollainen nainen oli peliä seuraamassa. "Täähän on iiiihan helppoa...", mies mutisi kumartuessaan löydettyään helpon pussitettavan. Päng, ja pallo oli pussissa. Jopa ilman, että Ami jäi liiaksi tuijottelemaan erästä, joka istuskeli pöydän reunalla. Ami etsi seuraavaa paikkaa, ja päättikin sen menevän suoraan Alexandraa kohti..
"Nii se palkinto..", Ami kumartui uudelleen nostaen biljardi kepin sormiensa väliin. "Sä tanssit.", mies virnisti. "Ei silleen. Vaan kai sä nyt vaikkaa.. Hitaat osaat.", Beniamin virnuili valmistaen vielä lyöntiään ja sanojen päätteeksi tökkäisi pallon pongahtamaan senverran lujaa, että se osui Alexandran reiteen tai pakaraan vain havahduttaakseen.
"Sä olit mun tähtäimen tiellä.", pallo vieri pussiin, mutta kivi vieri perässä. Äh, miksi Amin yritykset jäivät vain kahteen kertaan. Nyt Alex sai päättää valkoisen pallon paikan.. "Meillä on selvästi kovat panokset pelissä.", hän hymyili siirtymättä minnekkään pöydän tältä puolen.

Rentous oli vallannut Alexandran, sillä nyt hän saattoi olla oma itsensä. Ei ketään todistamassa sitä ei-niin-ujoa Alexia. Mutta kun Ami kertoi palkintonsa, Alex oli kysyä toisen mielenterveyttä.
”Jos mun ei tarvitse liikkua ja sä lupaat pitää mut pystyssä, niin me voidaan välttää kansalliskaartin hyökkäys meidän kimppuumme syytöksenään suuren riskin ottaminen”, Alex virnisti, eikä tajunnut väistää palloa, joka osui hänen kauniiseen pakaraansa.
”Hei!” Närkästynyt huudahdus ja kulmien kurtistus kertoivat Amille, että hän ei ilahtunut tästä yllätyksestä.

Nopeasti Alex nousi ja poimi valkean palluran käteensä ja etsi sille hyvän kohdan. Hetken mietittyään hän laski pallon harkiten ja pussitti pallon ja kaksi seuraavaakin. Viimeinen sattui tönäisemään Amin pallon mukanaan.
”Voi hempura”, Alex totesi ja mutristi huuliaan ja mulkaisi Beniamia.
”Sinun osumasi syytä, ihan varmasti. Ilkeä mies, ilkeä”, Alexandra risti kätensä rintansa päälle ja katsoi toista hyyyyvin tuimasti ja hieraisten osuma kohtaa.
”Olisi ollut muitakin hyviä palloja”, hän totesi ja sipaisi kihariaan pois tieltä ja heilautti päätään saaden ne tanssimaan ilmassa. Tietenkin hän teki kaiken hieman elegantimmin ja sirommin kuin normaalisti, hänhän oli sentään nainen. Amillakin oli oma osuutensa asiassa, ollessaan hyvän näköinen mies.