Here we are again..

Rasherasp baarin ovi kävi, ehkä tuhannetta kertaa päivän aikana. Sisään astui kevyin, hiukan epävarmoin askelin nuori nainen. Paikka näytti samaan aikaan tutulta, kuin se olisi toinen koti, mutta samalla vieraalta, pitkän ajan jälkeen. Yönmustien hiuksien osaksi peittämät silmät olivat nähneet baarin yleisilmeen monesti aikaisemminkin. Pari tappelupukaria nurkassa, yksi huutamassa toverilleen koska ei saanut juoda tuoppiaan loppuun. Baarimikon ilme tallentunut jonnekin syvälle mielen syvyyksiin, tarkkana. Aivan kuin naisenalku olisi ottanut kuvan ja katsellut sitä päivittäin. Paikka toi tunteen siitä että kuului johonkin, johonkin epätavalliseen, mutta silti Emily oli saapunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Tummahiuksinen otti omakseen tuolin baarin perältä, kuitenkin tiskin vierestä, ja tilasi tuopin virkistävää. Ajatuksena ei tietenkään ollut aloittaa juominen heti takaisin maahan tullessa, vaan viettää ilta rauhallisissa merkeissä. Tuttuihinkin paikkoihin pitäisi tutustua uudestaan, ikään kuin Em ei olisi niitä koskaan nähnytkään. Tytöstä tuntui jotenkin virkistävältä päästä takaisin, toisella puolella lampea oli samanlaista kuin aina ennenkin. Löydetyt sukulaiset eivät olleet ottaneet tyttöä ilomielin vastaan.. Pikemminkin he olivat ajaneet ‘karmean näköisen’, junttimaisella tyylillä pilatun naisenalun pois. Emily oli viettänyt pari kuukauttaan etsien muuta sukua, vain lähimmät olivat tunnistaneet mutta myös jättäneet nuoren eteisen ulkopuolelle. Lontooseen palatessaan Em oli hokenut päässään että oli ollut virhe palata takaisin kotimaahan, mutta oli samalla erittäin iloinen ja pirteä päästessään takaisin.
Tyttö havahtui mietteistään kun huomasi tilauksensa tulleen. Baarimikko muisti Emilyn, nyökkäsi nopeasti hymähtäen ennen kuin lähti ottamaan uusia tilauksia. Em hörppäsi juomaansa, miettien mitä illan aikana vielä näkisi. Mielessä vilahti myös ajatus pikkuveljestä, ja tämän kautta isästä. Parissa sekunnissa Em kertasi koko elämänsä Lontoossa, ja hymähti itsekseen kun tajusi en mitättömyyden. Aikaa oli tosiaan heitetty hukkaan enemmän kuin mitä uskoisi.

Tummatukkainen Shawn käveli parin kaverinsa kanssa samaa matkaa baarille, ja kun aijemmin sytytetyt röökit paloivat lähes filsuun, vastahakoisesti kaikki heittivät jämät maahan. Shawn sylkäisi vielä portaiden viereen, kunnes käveli rappuset ylös ja avasi oven, antaen kavereidensa laittaa sen kiinni perässään. Siitä ei kyllä ollut mitään hyötyä, koska ovi aukesi pian sen jälkeen uusien asiakkaiden tullessa sisään baariin. Shawn pääsi pujottelemaan ihmisten läpi baaritiskille ystäviensä kanssa, kunnes löi rahat pöytään ja tilasi bissen. Nyt oli pakko rajoittaa. Kamala darra ei estänyt häntä nousemasta sängystä, jos kyseessä oli kalja, tai joku muu päihde. Shawn sai melko pian bissen kouraansa, ja hän tiesi jo valmiiksi, että häntä tuijotettiin. Kyseenalainen maine oli kiirinyt lähes kaikkien korviin, jotka asuivat Rasheella tai Devonilla. Shawnin toinen suupieli kohosi hieman. Hän olisi aina halunnut tietää mitä muut hänestä oikein ajattelivat. Shawn kääntyi hieman ja yritti kävellä hieman eteenpäin. Kummasti ihmiset myös siirtyivät hänen tieltään, paitsi muutamat kaapin kokoiset jätkät, jotka vain jököttivät huijuen paikoillaan. Shawn vilkaisi noita ja väisti suosiolla. Jos hän alkaisi urputtaa, hän saisi alta aikayksikön nyrkin kasvoihinsa. Kuvitella, vaikkei edes kännissä olisi.

Shawn ohitti nuo pukarit baaritiskin kulmalla ja pulotteli helpon näköisesti kahden melko lähekkäin olevan tyypin välistä. Niin, laiha vartalo oli vielä luurankomaisempi kuin viimekerralla, ja se vain ohueni hetki hetkeltä enemmän. Shawn työntyi pakosti kahden ihmisen välistä, jotka vain huojuivat ilman syyttä pöydän edessä. Shawn tuhahti ja istui poydän ääreen. Aina yhtä ärsyttävä ruuhka moiseen kellonaikaan. Samassa Shawn huomasi tummatukkaisen tytön istuvan häntä vastapäätä. Toinen oli maastoutunut melko hyvin tummaan nurkkaan. Shawnin silmät siristyivät, jotta tuo näkisi paremmin, oliko nähnyt toisen aijemmin. Samassa ilmeettömille kasvoille kohosi yllättynyt ilme. Shawn hivutti kätensä bisselasille ja nosti tuopin huulilleen. Hänen kurkkunsa oli kuivunut tllätyksestä. "...Emily?" Shawn kysyi ja kohotti kulmiaan. Hän ei ollut nähnyt tyttöä sitten aikakausiin... Ei sillä että Shawn olisi unohtanut toisen, vaan hän ei uskonut varmaan enää ikinä näkevänsä toista.

Em hörppäili vähän väliä tuopistaan, vajoten vähän väliä ajatustensa vietäväksi. Huolestunut ilme jäi hetkeksi tytön kasvoille, kun tämä mietti missä punkkaisi seuraavat viikot ennen kuin saisi aikaiseksi edes jonkinlaista vuokrasopimusta. Ja vielä pahempaa, sitä ennen kunnollista työtä. Ovi kävi vieläkin tiuhaan tahtiin, ja vaikka sisäänkäynti oli toisella puolella baaria, pieni viileä tuulenvire kiersi koko baarin ja pääsi aina Emin hengitykseen asti. Vahva juopuneisuuden haju leijui ilmassa raikkaan ulkoilman kanssa kamppaillen, ja vei lopulta voiton. Se ei kuitenkaan haitannut, Lontoossa tottui moiseen parissa päivässä. Emily naputteli hetken pöydän pintaa, ei hermostuneisuuttaan, vain huvikseen. Pieniääninen toiminta ärsytti kuitenkin lähellä olevia köriläitä, joten se loppui lyhyeen. Tyttö ei halunnut hankaluuksiin heti toisena päivänään takaisin tulon jälkeen, vaikka aihe saattoikin olla turhimmasta päästä.
Kertaili mielessään hetken ystäviä ja muita tuttuja, kuka olisi valmis tarjoamaan yösijaa. Montaa ei tyttö rastittaisi listaltaan myönteisen vastauksen lomassa. Huoahti vaisusti, hörppäsi juomastaan ja nojasi tuolissaan taaksepäin samalla varoen ettei kaatuisi lattialle. Puri huultaan kun tunsi kirvelevän tunteen. Tyttö oli saanut haavan Amerikoissa ollessaan, eikä kylmän oluen virtaaminen huulella tuntunut hyvältä, ennen kuin se tavoitti makuaistin.

Pian Emilyä vastapäätä istui laiha nuorukainen. Tyttö ei pahemmin välittänyt toisen läsnäolosta, ei ollut mikään sukupuuttoon kuoleva juttu, että miehet istuivat Emilyn viereen juttelemaan omiaan kännipäissään. Tämäkin yksilö puhui, mutta kysyi aivan eri kysymyksen kuin tyttö oli kuvitellut. Nuorukainen sanoi Emin nimen, hiukan epävarmasti, kulmiaan kohottaen. Emily havahtui loputtomista aatteistaan ja nosti katseensa, yhtäkkiä tutunnäköiseen mieheen. Tajutessaan, että oli törmännyt tuttuun henkilöön, pieni hymy nousi tytön kasvoille nopeasti.
“Shawn? Mä luulin..” lopetti lauseen kesken kun tajusi aikovansa kysyä väärää kysymystä. Enää ei oltu toisella puolella lampea, siellä saattoi kysyä mitä tahansa - ainakin tutuille - eikä kukaan ollut moksiskaan. Ajatteli että toinenkin oli niin hämmästynyt ettei tajuaisi kysyä mitä tyttö oli aikonut sanoa. Em ei halunnut edes kertoa, sillä ei tahtonut toisen pahoittavan mieltään heti tytön nähdessään. Menneet olivat menneitä, tänään voisi aloittaa alusta, hyvien asioiden parissa.
“Kiva nähä suakin taas vaihteeks.” sanoi toiselle hymy huulillaan, eikä saanut silmiään irti nuorukaisesta joka oli yhtäkkiä ilmestynyt takaisin Emin näköetäisyydelle.

Ovi kävi ja pienen tuulenvireen osuessa Shawnin paljaalle kämmenselälle, tuon selässä tuntui kylmiä väreitä. Niin, tälläkertaa hänellä ei ollut päällään pelkkää t-paitaa, vaan hieman aikeisemmasta asustevalikoimistaan poiketen musta huppari, ja musta nahkatakki. Shawn oli äkännyt, että nekin olivat ihan jees, jos oli hiemankin kylmempi. Muuten hänellä oli jalassaan punaiset pillifarkut ja mustavalkoiset vansit. Hän joi jälleen tuopista hieman. Suu kuivui tälläisissä tilanteissa varsin nopeasti. Shawn veti hupparin hihat paremmin käsiensä suojaksi ja veti mustaa nahkatakkiaan paremmin päälleen. Emilyn huomatessa toisen, Shawn virnisti hieman. Niin, pieni yksinkertainenkaan hymy ei onnistunut edelleenkään. Toinen selvästi muisti nimenkin ja luuli että... toisen lause jäi kesken. Shawnin kasvoilla ollut virne levisi entisestään, ja hän nojautui lähemmäs toista. "Luulit mitä? Voit sä sanoo, musta muutenki aatellaan moisia joka hetki" Shawn sanoi ja hänen kasvoillaan ollut ilme ei hävinnyt mistään. Hän tosissaan halusi tietää. Ei hän ottaisi siitä hernettä nenään, sillä hän olisi varmasti kuullut moisen lauseen aijemminkin. Shawn otti hörpyn bissestä ja kaivoi sitten takin taskusta tupakka-askin, napaten farkkujen taskusta sytyttimen toisene käteensä.

Toisen lause kantautui miehen korviin, ja Shawn vilkaisi toista hieman, ottaen sitten röökin kapeiden ja kalpeiden huultensa väliin. Hän sytytti tupakan ja veti ensimmäiset henkoset sisällä baarissa. Tuhakuppia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, joten mies vilkaisi viereiseen pöytään. Siinä nuokkui kännissä möliseviä muijia, joista Shawn ei olisi voinut ajatella mitään hyvää, ei äänen, eikä edes ulkonäön kannalta. Näyttivät vain huorilta, jotka myivät itseään joka toiselle vastaantulijalle. Shawn tuhahti ja nousi ylös, vilkaisten Emilyä hetken. Langanlaiha käsi kurottautui toiseen pöytään, jolloin muijat siirsivät katseensa Shawniin. Kyllä, vain, naiset olivat Shawnille tuttuja entuudestaan, eikä mies onneksi muistanut, että mistä. Hän ei oikeastaan haluaisi edes tietää, sillä pelkkä ajatuskin saisi hänet kakoamisen partaalle. "Ai Shawn, sä varmaan haluat tulla meidän kanssa tänne" toinen naisista tokaisi humaltuneella äänellä.

"Oikeestaan en, tätä tuhkakuppia havittelin" Shawn sanoi ja katsoi naisia ilmeittä samalla, kun veti tuhkakupin pöydästä. "Jaa että havittelet?" toinen naisista sanoi, kohotellen kulmiaan hieman. Shawn pyöräytti silmiään ja rykäisi. Kieltämättä tilanne oli niin nolo ja kiusallinen, varsinkin Emilyn läsnäollessa. Olihan Shawn kertonut toiselle jotain itsestään, mutta ei pahimpia puoliaan. Shawn karisti röökin tuhkan kuppiin ja joi jälleen hörpyn. "Mikä sai sut katoamaa tosta vaa?" Shawn kysyi ja kohotti toista kulmaansa hieman. Ai niin, ehkä se johtui toisen perheestä. Shawn katsoi toista hieman anteeksipyytävästi ja otti toisen hörpyn.
"Oot kivaa seuraa pitkästä aikaa, kun vertaa noihi muihi kenen kanssa nyt oon liikkunu viimeset..." Shawnin muisti pätki. Ei hän todellakaan muistanut kuinka kauan oli hillunut ilman ketään kunnon tuttuja. "...viimeset sata vuotta" Shawn naurahti ja virnisti sitten jälleen.

Emily hörppi edelleen isoa tuopillistaan, virkistyen juotavasta. Tyttö ei ollut saanut pitkään aikaan kokea oikean baarin tunnelmaa, se oli yksi miljoonista asioista mitä tämä oli jäänyt kaipaamaan Lontoosta. Eikä ollut Emille ihme, että Shawn oli myös jossain kohtaa listaa, oikeastaan aika korkealla listassa, niiden tärkeimpien joukossa. Ajatukset koko Englannista olivat kuitenkin häipyneet toisen viikon jälkeen Amerikassa ollessaan, ja tulleet takaisin vasta kun tyttö yritti vihdoin miettiä mitä oikeasti halusi.
“Arvasin että kysyt..” sanoi ja katui melkein kysyttyjä sanojaan, joista Shawn oli tullut niin kiinnostuneeksi. Toisen virne kohosi aina vain ylemmäs, ja mies nojasi lähemmäs. Emily nojasi edelleen taaksepäin tuolissaan, hymähtäen. Mietti pitäisikö kertoa, vai jättää asia nurkkaan, sillä kukaan ei ollut koskaan ennenkään saanut tyttöä kertomaan mitään mitä tämä ei halunnut kertoa. Päätti kuitenkin sanoa asiansa, hiukan eri sanoin kuin oli sen aluksi ajatellut, mutta sisältäen saman tarkoituksen. Vilkaisi miestä ja hörppäsi kaljastaan, pitkittäen aikaansa vastata.
“Ei ku.., en vaan aatellu sua noin hyvässä jamassa sen perusteella mitä näin ennen ku lähin..” sanoi poissaolevasti, mahdollisimman pahoittelevasti. Tyttö ei todellakaan tahtonut pahoittaa toisen tunteita, sitä hän tahtoi kaikkein vähiten. Katsoi toista, yrittäen hymyillä muttei jostain syystä pystynyt. Yhtäkkiä muisti, että oli ollut kovinkin huolissaan toisesta lähtönsä aikaan, ja kauan sen jälkeenkin. Em muisti myös mitä oli miettinyt lähtiessään.. Ajatukset olivat olleet hyvin sekavat, tyttö oli miettinyt kaikkea mahdollista samaan aikaan. Heräisikö Shawn seuraavana aamuna uuteen päivään? Kuinka paljon tyttö syyttäisi asiasta itseään jos toinen ei olisi herännyt..? Emily ei todellakaan tajunnut kuinka paljon niin tuntemattomasta, mutta koko ajan tutummaksi tulevasta miehenalusta oli voinut olla huolissaan. Toinenhan näytti pärjäilevän ihan kohtalaisesti…

Pian Shawn päätyi keskusteluun parin jakorasian kanssa, yrittäessään ottaa tuhkakuppia naisten pöydästä. Mies nousi ylös vilkaisten Emiä nopeasti ennen kuin kurottautui ottamaan tuhkakuppia. Samassa tyttö huomasi sen.. miksei hän ollut heti tajunnut.. Toinenhan oli aivan langanlaiha, ikään kuin ei olisi syönyt moneen viikkoon. Tai koko sinä aikana kun Emily oli ollut poissa.
Naiset näyttivät tutuilta, varsinkin Shawnille. Em hymähti hiukan vastenmielisesti osaksi naisten suuntaan, muttei yrittänyt tavoittaa toisten katseita.
Miehen tullessa takaisin pöytään istumaan, katsoi toista totisena. Shawnin kysyessä, miksi Emily oli saanut tytön lähtemään ilmoittamatta, tyttö ei tietänyt vastausta. Em oli aina ajatellut ettei kukaan kysyisi, koska kukaan ei välittäisi jos tämä vain häipyisi toisten elämästä. Tyttö tunsi hiukan syyllisyyttä, oikeastaan enemmän kuin koskaan, kun oli lähtenyt tuosta vain kenellekään ilmoittamatta. Ei ollut ilmoittanut edes veljelleen joka sitä tietoa olisi tarvinnut eniten. Emin katse harhaili hiukan, samalla kun tyttö yritti ajatella mitä vastaisi. Hörppäsi loput kaljastaan ja katsoi sitten suoraan Shawniin.
“En mä oikeestaan kadonnut.. olin miettinyt lähtöä jo kauan... Enkä tainnu aatella että kukaan välittäis jos lähtisin.” sanoi toiselle totuudenmukaisesti.. Vaikka nuorukaisen ilme olikin pahoitteleva, - ikään kuin tämä olisi tajunnut miksi tyttö lähti - Em ei aikonut laittaa asian esille ottamista Shawnin niskoille. Ajatteli hetken että tilaisi uuden juoman, entistä paljon vahvemman, muttei sittenkään halunnut jatkaa ajatusten ja tunteiden tukahduttamista alkoholin avulla.
Hymähti hiukan kun mies sanoi tytön olevan kivaa seuraa pitkästä aikaa. Oli kiva nähdä jonkun hymyilevän, sitä Emily ollut nähnyt pitkään aikaan.

Shawn tunsi edelleen kylmyyttä. Ehkä baarissa oikeasti oli kylmä, tai sitten nahkatalkki ja huppari eivät tuoneet mitään lämpöä Shawnin lähes olemattomalle yläkropalle. Erittäin ärsyttävää.. Tummatukan silmät siirtyivät Emistä johonkin pöytään, jossa vedettiin vetoa siitä, kuka hakisi seuraavan kierroksen juomat, ja kuka ajaisi kotiin. Tosin noista jätkistä kukaan ei ollut niinkään hyvässä kunnossa, että olisi voinut lähteä ajamaan autoa tuosta vain. Samassa Shawn muisti, hänen ei pitäisi puhua toisista noin, sillä oli itsekin varastanut auton ystäviensä yllytyksen alaisena, pöllyissä, ja vieläpä törmännyt tiellä poukkoilevaan nahkapäähän. Hän pystyi välillä itsekin vain pohtia, miten hän oli edelleen ylipäätään elossa. Isä oli alkoholisti joka meinasi tappaa oman poikansa aina, kun kenenkään silmiä ei ollut tirkistelemässä ovenraosta. Hän oli törmännyt varastetulla autolla Rasheen vaarallisimpaa jätkään ja tuon isoveljeen, hän oli myös saanut turpaansa kadulla eräältä Christiltä. Aina kun hänelle onnistui tapahtumaan jotain aivan käsittämättömän paskamaista, Shawn oikeasti toivoisi, että olisi jo kuollut. Viimeksi tosin eniten silloin, kun Lucia muutti pois Yellow Avenuelta, Lontooseen, mukanaan.. Shawn ei enää pystynyt ajatella pidemmälle siinä tiedossa, ettei tulisi näkemään Luciaa ja... kakaroitaan enää ikinä. Shawn pudisti moiset pois mielestään ja siirsi sitten katseensa Emilyyn. Toinen selvästi yritti mahdollisimman pitkään venytellä lausettaan, mutta lopulta tuo sanoi sen. Shawnin kasvoilla ollut pieni virne ei ollut kadonnut hänen huuliltaan edes lauseen jälkeen. "Jaa että hyvässä jamassa... kiva kuulla" Shawn naurahti ja hymyili sitten pienesti. Toisen ei välttämättä pitäisi saada tietää hänen oikeasta olotilastaan. Se on juuri sitä, että vedetän vain hymy kasvoille, panostetaan ulkonäköön hieman enemmän, ja kaikki luulevat sinun voivan paremmin kuin ennen. Päinvastoin, Shawnista ei ulospäin oikeastaan huomannut mitään muita seikkoja huonoista elämäntavoista, kuin laihuus ja hieman... jokseenkin rupuinen olemus kaikella tapaa.

Shawn kieritteli hetken huulikoruaan, kunnes kuuli jälleen toisen lauseen, tälläkertaa lähtemisestä. Shawn nyökkäili ja joi sitten jälleen, tälläkertaa hieman isomman kulauksen oluesta. "Et ilmottanu kenellekkään? Usko nyt, vaikkei sun isäs välittäis susta, ei se tarkota etteikö muka kukaan välittäis susta, niin se menee" Shawn sanoi suoraa ja kohotti sitten kulmaansa. Emily todella oli tarvinnut aikaa miettiä asioita. Hetken mietinnän jälkeen Shawn vetäisi huppua vielä vähän paremmin, kunnes joi melko nopeasti tuopin loppuun. Tämä vilkaisi ensin tyhjää tuoppia, ja sitten pienesti Emilyä. Hänen kasvoilleen kohosi pieni virneen tapainen. kyllä vain, kaljasieppo oli vasta pääsemässä vauhtiin. Olisi kuitenkin aivan ylimaalisen noloa alkaa räkäpäissään hillua ympäri baaria Emilyn kanssa. "Mä voin tarjoutuu maksaa seuraavan, jos oot ottamas vielä jotain?" Shawn sanoi ja vilkaisi sitten röökiä kädessään. Siitä oli palanut hieman koko puhetuokion aikana, joten Shawn vetäisi jälleen nikotiiniryöpyn henkeensä.

Em katseli mietteissään baarin muiden asiakkaiden railakasta menoa. Useimmat olivat ärtyisiä, ja kittasivat kaljaa menemään kuin vettä, toiset olivat hilpeitä kuin mitkä lie keijukaiset, mutta nekin yksilöt olivat vähissä. Mutta toisaalta, mitä muuta sitä Rasheraspin tiloissa voisi odottaakaan.. Tyttö tunsi jälleen pienen tuulenpahaisen ihollaan, ja katsahti samassa ulko-oven suuntaan. Sisään oli tepastellut pari jykevän kokoista kaveria, jotka molemmat Em tunnisti. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut sellaista seuraa mitä tummahiuksinen naisenalku tarvitsi tällä hetkellä. Parempaakin seuraa oli tarjolla. Tai no, parempaa ja parempaa. Se tietysti riippui ihan siitä kuka katsoi ja missä tilanteessa. Emily oli itse aina ennenkin viihtynyt surkeasti ylemmän kastin porukan kanssa, eikä tapaamisista kyseisten henkilöiden kanssa ole tullut tähän mennessä muuta kuin vaikeuksia.
Ilme tytön kasvoilla muuttui äkisti hämmästyneeksi, kun huomasi Shawnin vain virnuilevan tytön sanoille. Em oli alkuun ollut aivan varma siitä että toinen olisi ollut huonolla tuulella ja ottanut pultit tytön sanoista, mutta Emilyn onneksi niin ei käynyt. Hymähti nopeasti, ja katsahti uudelleen ympärilleen.
Kuultuaan toisen sanat siitä että kyllä joku oikeasti välitti Emistä, - vaikkei se välttämättä olisikaan tytön isä - katsahti Shawniin hiukan epäilevä ilme kasvoillaan. Tuota oli vaikea uskoa, johan se oli todistettu Amerikoissa käydessäkin ettei kukaan oikeasti välitä lähimmistään. Vain saduissa tapahtuu niin. Katsahti seinällä roikkuvaan vanhaan kelloon, jonka viisarit vetelivät varmasti viimeisiään. Ilta oli selkeästi tulossa, mutta Emillä ei ollut minnekään kiire.
“Mä kyl maksan ite jos on tarve..” sanoi päättäväisesti, ei halunnut ruveta riitelemään miehen kanssa niin pienestä asiasta kuin siitä kuka maksaa kaljat. Päätti tyytyä tältä erää yhteen tuopilliseen, jos oikein rupeaisi myöhemmin kaduttamaan niin ainahan sitä saisi vierestä lisää. Ja kaiken lisäksi, Shawn oli sen näköinen että tarvitsi enemmän kuin pari lisäkiloa luittensa päälle. Rahat kannattaisi käyttää kerrankin johonkin tärkeään, Em tiesi sen omasta kokemuksesta.

Shawn vilkuili myös ympärilleen. Ne aijemmat jakorasiat olivat löytäneet itselleen uudet miehet, eivätkä enää edes onneksi muistaneet Shawnin olemassaoloa. Mies otti röökistään viimeisiä hatseja, ja tumppasi sitten röökin toisten pöydästä napattuun tuhkakuppiin. Ruskeat silmät siirtyivät siitä suoraa baarin asiakkaisiin. Muutamia ei-niin-toivottuja kasvoja näkyi siellä täällä, sillä Shawn pystyi vain muistelemaan, kuinka hänet ja nuo riitapukarit oltiin heitetty ulos, noiden alkaessa kinastella. Siitäkin on jo kauan aikaa. Em ei näköjään tahtonut oikein uskoa miestä sanoissaan, että joku välitti. "No, asia ei kuulu mulle, ja sähän oot jo sen verra vanha et osaat pitää itestäs huolta" Shawn sanoi ja virnisti perään. Hän kuullosti mielestään tuossa tilanteessa aivan liian ärsyttävän paljon jotenkin isovelimäiseltä. Häntä alkoi puistattaa. Jos hänellä olisi sisaruksia ja ne asuisivat samassa talossa... Shawnin elämä olisi silloin pilalla. Oikeastaan hänellä ei ollut itsellä enää ketään, ja muidenkin frendien poukkoillessa ympäri kaupunkia, jäi Shawn aika useasti himaan Mickeyn seuraksi. Yleensä hän vietti silloin aikansa sohvalla istuen ja bisseä juoden. Kuitenkaan kaljamahasta ei ollut tietoakaan, ei lähimaillakaan, sillä vaikka Shawn suorastaan eli huumeilla, bissellä ja tupakalla, hän vai laiheni hetki hetkeltä enemmän. Shawn ei itse kyllä sitä huomannut, paitsi silloin, kun hän lusikoi vähänkin jotain ruokaa suuhunsa. Seuraava reitti oli vessaan, ja sitäkautta mahalaukun tyhjennys. Shawn ei halunnut myöntää itselleen sitä tosiasiaa, että ehkä hän oli alkanut sairastaa anoreksiaa tai bulimiaa. Ehei, ei se ollut hänen tapaistaan myöntää itselleen mitään sellaista.
Toisen sanoessa, että voisi itsekin maksaa juomansa, Shawn avasi jo suunsa, mutta pysyi hiljaa. Hänellä oli yleensä tapana alkaa kinastella tai väitellä moisista asioista, mutta nyt hän koki tilanteen siksi, että olisi kerrankin parempi olla vain hiljaa ja hyväksyä tosiasiat. Tummatukka hieraisi kerran kasvojaan ja iski samalla suoralla kädellä rahat tiskille. Toisaalta, Em oli valinnut ihan helvetin hyvän paikan istua. Bissethän tuotiin suorastaan naaman eteen. "Yks kossu" Shawn tokaisi ja laski kätensä vasta sitten pois baaritiskiltä, kun oli saanut juoman käteensä. Kyllä vain, ei pelkkä lasi, vaan kokonainen pullo.

"Älä suotta pelkää, tälläkertaa mä yritän rajottaa, ettei mee yhtä perseellee ku viimekerralla" Shawn naurahti hieman ja pyöritti kossupullon korkin auki, ottaen pienen kulauksen. Kirpeä maku maistui suussa todella voimakkaasti, mutta ei Shawn edes enää joutunut irvistämään moista tököttiä juodessaan. Hän kuului juuri niihin, jotka joivat alkoholia kuin vettä. Shawn kuuli uhkaavasti ystäviensä puheensorinaa kauempaa, joten hänen oli pakko vilkaista olkansa yli. Ei samaa pöytää kohti..ei samaa pöytää kohti.. voi vittu. Tosiaan, Shawnin jo hieman enemmän juoneet frendit palasivat tummatukan luo, mahdollisimman pahaan aikaan. Nuo jäivät norkoamaan Shawnin taakse ja tummatukka pyöräytti silmiään niin, että vain Em näki sen. "Oi kato, oot löytäny nais seuraa" toinen Shawnin kavereista naurahti ja nojasi kädellään Shawnin takana olevaan selkänojaan. "...Em on iha vaa kaveri" Shawn tokaisi noille ja veti leveän virneen kasvoilleen. "Jaa että kaveri? Niinhä sä aina sanot. Kuitenki jossai vaihees..." brunette jätkä alkoi selittää ja Shawnin kasvoille alkoi jo kohota niin rasittunut ilme, että tuo brunette lopetti puhumisen kuin seinään. Samaan aikaan toinen Shawnin kavereista yritti havitella tummatukan kossupulloa pöydältä, mutta Shawn huomasi sen juuri ajoissa ja nappasi sen kouraansa. "Hei, sä oot mulle muutenki velkaa kaikesta! Ja jos te munapäät oisitte nyt kilttejä ja lähtisitte hiihtää jonnekki nii kauas, ettei mun tarvii nähä teitä seuraavan kerra ku vasta sillon, kun te ootte iha sammumispisteessä" Shawn papatti ja kieltämättä se toimi. Jätkät lähtivät naureskellen pois, ja Shawn laski kossupullon takaisin pöydälle. "Sori toi... rasittavia tapauksia" Shawn huokaisi ja otti uuden huikan pullosta. "No, miltä tuntuu taas olla Lontoossa?" Shawn kysäisi ja nojasi kyynerpäillään pöytään.

Em vilkaisi uudelleen kahteen baariin astuneeseen jätkään, he olivat asettuneet istumaan keskelle baaria, häätäen edelliset paikan omistajat tiehensä pelkällä ärtyneellä mulkauksella. Baarin ovi aukeili vieläkin, joka minuutti ja sisälläkin alkoi pian olla viileää. Tyttö vetäisi vierestään lattialta harmaan hupparinsa päälleen, samalla kun kylmät väreet kiipesivät ylös selkärankaa.
“Jaa niin sä aattelet?” sanoi virnistäen kun kuuli Shawnin toteamuksen siitä, että tyttö oli jo varmasti tarpeeksi vanha huolehtimaan omista asioistaan. Ja niin kuin nuorukainen varmasti itsekin huomasi, tämän sanat kuulostivat aivan liikaa isoveli-tyyppisiltä löpinöiltä, mutta oikeastaan Emily ei välittänyt siitä. Tyttö vain hymähti lyhyesti ja mietti hetken, millaista olisi oikeasti omistaa isoveli. Saisi kuunnella jokapäiväistä jankutusta siitä, miten pitäisi pitää huolta itsestään eikä seurata toisen jalanjälkiä. Toisaalta se olisi paljon helpompaa kuin pikkuveljestä ‘huolehtiminen’, jonka Em oli valitettavasti suorittanut surkein arvosanoin viime vuosien aikana.

Em huomasi ajatusmaailmassaankin, kuinka Shawn tarvitsi apua laihuutensa kanssa. Tyttö tiesi millaista on luopua hyvästä ystävästä, äidistä, serkusta ja kahdesta lemmikistä, ja tosiaan.. Nuorukaisen kuoleminen kirpaisi myös, vaikkei Emily tiennyt vielä puoliakaan toisen elämästä. Ei viitsinyt kuitenkaan sanoa mitään, sillä aavisti ettei Shawn itse tiedostaisi ongelmaansa. Kuka nyt haluaisi myöntää itselleen päivittäin että oli kuoleman käsissä, ja tiukkoja rutiineja pitäisi muuttaa jotta uhkaavasti lähenevästä kohtalosta pääsisi eroon.
“No se on hyvä, en nimittäin haluu kattoo sun perään toista kertaa..” sanoi virnistäen, ikään kuin kostona toisen edellisestä lausahduksesta. Emin sanat olivat kuitenkin osaksi valetta, tietenkin tyttö pitäisi kenestä tahansa huolta huonona hetkenä, muttei koskaan halunnut niitä huonoja hetkiä kenellekään. Eikä sen takia halunnut huolehtiakaan niistä selviytymisestä.

Pian läheltä kantautui ärsyttävää puhetta, joka näytti häiritsevän myös Shawnia. Em ei tunnistanut nuorukaisen ystäviä, jotka olivat selkeästi ottaneet enemmän kuin yhdet. Mies pyöräytti silmiään, johon tyttö vastasi pienellä hymähdyksellä, kuitenkin pitäen katseensa Shawnin taakse tulleissa känniläisissä. Keskustelun kulku ei haitannut Emilyä pätkääkään. Päinvastoin tyttöä säälitti nuo takiaiset jotka eivät nähtävästikään olleet saaneet minkäänlaista seuraa itselleen.. Ja vihjailu jostain mikä ei ollut mahdollista varmasti kummankaan ajatuksissa, sai vain pienen virneen kohoamaan kasvoille. Onneksi häiriköt lähtivät nopeasti pois Shawnin ärsyynnyttyä, niin että nuorukainen saattoi jatkaa kyselyään. Pahoiteltuaan kavereitaan mies kysyi kysymyksen, johon oli monta vastausta. Niin pitkä litania tulisi että siitä voisi kirjoittaa elämänkerran.
“Usko, en oo koskaan tuntenu olevani enemmän oikeessa paikassa.” sanoi toiselle hymähtäen lyhyesti. Tätä lausettaan Em tarkoitti tosissaan, jokaista sanaa. Tytölle ei ollut enää epäselvää, että tämä jäisi koko loppuelämäkseen Lontooseen. Niin oikealta tuntui tulla takaisin.
“Mites ite oot pärjäilly sillä välin ku oon ollu pois?” kysyi toiselta, vaikka jotenkin arveli ettei Shawn haluaisi vastata. Tai sitten ei pystyisi vastaamaan totuudenmukaisesti. Mies tosiaan näytti siltä ettei tällä ollut mitään tietoa kuinka surkeassa kunnossa todella olikaan.

Tummatukka tosiaan pystyi aavistamaan toisen pahan olon kotonaan, mitä nyt viimetapaamisen aikana olikaan tullut juteltua. Shawn oli itse myös kokenut sen Emilyn isän nyrkistä päätellen, että noilla ei todellakaan ollut helppoa kotona. Ei Shawnillakaan ollut. Hän ei ollut koskaan kokenut kunnon rakkautta kenenkään osalta koko elämänsä aikana. Ainoa joka oikeasti välitti, oli hänen äitinsä, mutta tuon kuoltua Shawnin elämästä oli tullut täyttä helvettiä. Myöskään hänen tätinsä, eikä tuon mies, eikä edes noiden lapsi, Shawnin ikäinen Jessica, ollut hänelle oikeastaan mitään muuta kuin sijaisperhe, jonka kanssa eläminen sai Shawnin ahdistumaan. Ensin asuttiin rupuperheessä, sitten kadulla, sitten lastenkodissa, ja yhtäkkiä jouduttiinkin muuttamaan oikeaan linnan kokoiseen asuntoon keskelle pääkaupunkia. Jokainen päivä siellä hienostoelämässä oli Shawnille helvettiä, joka ikinen päivä, kunnes hän täytti 18 ja muutti Lontooseen. Tosin hän ei vieläkään, ei edes huonoina päivinä, ole katunut päätöstään. Jos hän olisi jäänyt Kanadaan, ei hänellä luultavasti olisi siellä mitään. Luultavasti vain kunnon työpaikka, paljon rahaa, ja tylsä perhe-elämä. Lontoossa Shawnilla oli elämä, josta hän oikeasti piti, vaikka olihan kyseenalaisena eläminen välillä todella paskaa, hän silti on selvinnyt tähänkin asti, päivä päivältä. Shawn joskus jopa pystyi kuvitella isänsä julman naaman, kun tuo kitui sängyssään raihnaisena, eikä päässyt enää ylös. Shawnin puolesta se ukko, joka ei enää ollut hänen isänsä, saisi kuolla mahdollisimman tuskallisesti. Tosin ainoan tärkeän ihmisen poismeno satutti, ja se tapahtui uudelleen. Luciakin oli vain yksi ainoa pano niiden muiden joukossa, mutta yhtäkkiä siitä syntyi kunnon draamatarina, kun tuo kertoi Shawnille odottavansa kaksosia. Mies muistaa sen päivän kuin eilisen. Lucia oli keksinyt nimetkin, ja sitten tuo kysyi Shawnin elämään vaikuttavat kaksi seikkaa. Tunnustaisiko hän olevansa lasten isä, ja lupaisiko hän elättää lapset ja Lucian. Ei, siihen Shawni oli jokatapauksessa vastattava ei. Hän halusi silloin jatkaa omaa elämäänsä, ja kieltämättä häntä häiritsi, että ei saanut enää koskaan tietää, mitä hänen lapsilleen kuuluu. Ajatus oli, ja on edelleen Shawnin mielestä todella häiritsevä. Pelkkä ajatuskin sai hänen selkäpiirtänsä karmimaan. Rääkyviä lapsia... ei ikinä.

Emilyä ei nähtävästi haitannut Shawnin kaverit, jotka nuokkuivat pöydän läheisyydessä taas hetken, kunnes katosivat omille menoilleen. Joko aineita ostamaan, tai naisiin, niin perus ilta. Shawn otti hörpyn kossusta, jälleen kerran, ja siirsi sitten ruskeat silmänsä Emilyä kohti, kunnes kuuli toisen lauseen. "Mm-m. En mäkää aikois täältä koskaan mihinkää lähtee" Shawn tokaisi ja piti kasvoillaan perusilmeen. Seuraavaksi Emily kyseli hänen kuulumisiaan. Shawn virnisti ja kohautti olkiaan pienesti. "Perus. Polttanu pilvee, juonu bissee ja polttanu röökiä. Ehkä pikkasen tiheemin ku ennen. Saa sit kattoo elänkö mä enää kahen vuoden päästä vai kuolenko huomenna" Shawn naurahti ja otti vielä yhden huikan, siirtäen sitten pullon kauemmas. Hän ei halunnut alkaa kittaamaan juomaa jälleen kuin vettä. Mies räpäytti silmiään ja siirsi sitten katseensa baaritiskiin päin. Lisää juopuneita ihmisiä... ei hyvä.
"No, missäs sä nykyään oleskelet? Himassa? Frendillä?" Shawn kysyi ja kohotti hieman kulmiaan. Kyllä vain, hänen pahana tapanaan oli kysellä kaikenlaista, ja jopa sellaista, mitä ei välillä pitäisi kysyä.

Em katsoi Shawnia pitkään kysymyksensä jälkeen. Mietteliäänä, aavistaen sen että toinen ei varmastikaan ollut edes niin kohtalaisessa kunnossa kuin tyttö olisi vähintään toivonut. Alkoi miettiä, oliko sittenkään hyvä idea jättää Lontoo keskellä yötä, paeta yön pimeyteen ja ottaa heti seuraava lento valtameren toiselle puolelle. Ja vailla tietoa määränpäästä. Tosiaan, Em oli ollut typerä, mutta onneksi tyttö oli nyt päättänyt ettei koskaan edes harkitsisi lähtöä. Kun Shawnin ystävät lähtivät hiippailemaan omille teilleen, Em vilkaisi nuorukaisia muttei paljoa kiinnittänyt heihin huomiota. Kun toinen vastasi tytön kysymykseen, nojasi hieman eteenpäin tuolillaan, ettei enää ollut vaarassa kaatua. Hieman hämmentynyt ilme ilmestyi Emin kasvoille, kun tyttö ei meinannut uskoa kuulemaansa.
“Joo toi ei ollu yhtää hauskaa.. Se et sä viel pystyt vitsailemaa kuolemastas..” sanoi toiselle totisella naamalla. Ja niin Em olikin, tosissaan. Totisemmaksi ei tästä enää pääsisi. Shawn ei varmaan itsekään tiennyt kuinka lähellä kuolemaa oli, tuolla menolla ajankohta olisi todennäköisesti paljon ennemmin kuin kahden vuoden päästä.. Tyttö ei halunnut ruveta riitelemään asiasta. Tätä vain ärsytti ihmisten huolimattomuus siinä asiassa minkä pitäisi olla tärkein. Oma terveys, se nimittäin oli aika korostetussa asemassa jos aikoisi elää yli nelikymppiseksi. Seuraava lausahdus Shawnin suusta sai kuitenkin tytön miettimään hetken muuta. Ja se olikin vaikea kysymys vastattavaksi. Mietti hetken ennen kuin vastasi, sillä ei taas halunnut olla toisen taakkana kun ei itse osannut omaa kotia etsiä.
“Nooh.. ainakin ois tarkoitus kämpätä vanhoilla kavereilla ja muilla tutuilla pari viikkoa. Himaan en oo menossa muuta kun veljen hakeen jonnekin muualle sitten kun oon ekaks saanu omat asiat kuntoon. Tai sitten potkin sen vanhan äijän pois himast ja muuten takas sinne..”
Tosiaan, Emilyllä oli monia eri ratkaisuja tilanteeseensa, mikään niistä ei vain tuntunut hyvältä idealta. Jälkimmäinen ei edes onnistuisi. Tytön elämässä oli menossa vaikeat ajat, eikä niihin auttanut työttömyys ja tiedottomuus määränpäästä. Tärkeintä oli kuitenkin saada elämä taas jotenkin mallilleen, ilman että joutuisi koko ajan vilkuilemaan olkansa yli.

Mies otti jälleen hörpyn kossusta ja nielaisi sen vaivoi alas alkaessaan miettiä mitä tosiaan oli äsken Emille sanonut. Toisen kasvoilta pystyi lukea, ettei tuo pitänyt Shawnin äskeisestä kommentista.Mies kaivoi jälleen taskustaan röökin ja sytytti sen vetäen jälleen tervaa keuhkoihinsa. "Mä en haluu että sä alat raivota, mutta usko pois, niin siinä tulee käymään. En mä enää tavoistani yli pääse" Shawn tokaisi toiselle, kiinnittäen samalla huomionsa tupakan päähän, jota samalla karisti tuhkakuppiin vetäen sitten uuden hatsin. Tosiaan, Shawn oli pohjilla, eikä enää pohjemmalle tulisi kukaan muu pääsemään. Tai tietty pääsisi, mutta Shawn oli rahaton ja ties milloin koirakin otettaisiin huostaan ja kämppä heitettäisiin alta. Silloin hän voisi viimeistään sanoa, että olisi valmis kuolemaan. Ei tosin vielä, asian olivat hänen mielestään ihan hyvässä kunnossa. Ruskeat silmät siirtyivät tuhkakupista tummatukkaiseen tyttöön ja tuon sinisiin silmiin. Niitä Shawn sitten tuijotti hetken, kunnes hänen puhelimensa alkoi väristä nahkatakin taskussa. Kukaan ei soittanut, mutten kännykkä olisi vain pärähtänyt soimaan. Tosin nyt joku lähetti tekstarin. "No jos sä saat yöpaikan jostain sulle ja veljelles, niin hyvä" tämä sanoi ja siirsi sitten taas huomionsa kännykkään. Shawn pyöräytti silmiään pienesti, kaivoi kännykän taskustaan ja vilkaisi ruutuun. "...mitä vittua ny taas?" Shawn kysyi lähinnä itseltänä todella hiljaa, kunnes otti hörpyn kossusta ja juuri kun hän oli ottamassa hatsin ja oli avannut viestin, tupakka tippui lähes epähuomiossa hänen sormistaan suoraa tuhkakuppiin. Shawn näytti kuin aaveen nähneeltä, eikä se tosin ollut mikään normaali ilme. Se oli vihaisen ja järkyttyneen välimaastosta. Kulmat hieman kurtussa ja silmät suurina Shawn tuijotti puhelinta, kunnes räpäytti silmiään ja iski puhelimen Emilyn nenän eteen pöydälle. Sen jälkeen hän nappasi tupakan kupista, veteli sitä hermostuneemmin kuin vuosiin, ja joi huikan kossusta. Ihme ja kumma sekin oli alkanut maistua hänen suussaan lähes pelkälle inholle... hän joi silti.

Shawnille ei ollut koskaan tullut moista tunnetta ja nyt hänen elämänsä oli lähes rappioina, ja onnen kukkuloilla samaan aikaan. Puhelimen ruudussa pystyi vain huomata tuntemattomasta numerosta lähetetyn viestin: "Oletettavasti olette Shawn Taylor, herra Ian Taylorin poika. Meillä on surusanoma ilmoittaa, että isänne kunto huononi tunti sitten, ja lopulta hänen elimistönsä petti. Ottakaa yhteyttä mahdollisimman pian!". Shawn puri hampaitaan yhteen ja oli vähällä puristaa sormiensa välissä oleva tupakka aivan ryttyyn, vaikka tulipää olikin vielä jäljellä. Shawn veti röökistä uuden hatsin, kunnes tumppasi sen kuppiin, pitäen katseensa tiukasti puhelimessa, tuossa iljettävässä kapistuksessa jonka hän voisi talloa hetkenä minä hyvänsä jalkojensa alle. Kuitenkin hän yritti rauhoittua vetämällä huikan kossusta. Niin, jälleen hän turvautui alkoholiin. Shawnin lähes murhaava ilme alkoi kadota hänen kasvoiltaan vasta sitten, kun hän sai viimein hivutettua katseensa Emilyyn.

Em katsoi toista hiljaa suoraan silmiin, miettien mikä miehen reaktio olisi kun mustahiuksinen tyttö olisi taas kommentoimassa käyttäytymistä. Niin oli tainnut tapahtua monta kertaa aikaisemminkin Emilyn elämän aikana. Shawn kertoi pian, ettei todellakaan pääsisi tavoistaan yli. Vastaus kuulosti toivottomalta, piittaamattomalta ja väsyneeltä Emin korvissa. Samaan aikaan tyttö tunsi hiukan sääliä, muttei myöskään suostunut tajuamaan miksi kuolema oli miehenalulle niin päivänselvä asia.
“Ei, en mä aikonu raivota sulle..” sanoi toiselle miettien samalla oliko puhunut totta. Ehkä pieni palaute oli ollut tytön mielessä sekunnin murto-osan, mutta se ei vain tuntunut järkevältä vaihtoehdolta tähän väliin. “Muttet voi pakottaa mua oleen toivomatta et ees yrittäisit.” jatkoi nopeasti tapittamatta miestä suoraan silmiin, vaan antaen katseensa kiertää baarin sisätiloissa. Niin monet juopuneet miehet baarissa varmasti nauttivat elämästään ainaisen kännäämisjakson lomassa, mutta Shawnin koko olemuksesta näki ettei miehen elämä ollut suurta juhlaa.
Pian nuorukainen sai viestin kännykkäänsä. Ennen viestin katsomista tämä sanoi, että olisi hyvä jos Em ja tytön veli saisivat yöpymispaikan jostakin. Tyttö hymähti melkein olemattoman lyhyesti, ja antoi taas katseensa kiertää baarissa. Kuuli Shawnin kiroavan, todennäköisesti saapuneen viestinsä ansiosta. Tyttö arveli heti, että kyseessä olivat tietenkin kaverit. Mutta kun pöydän toiselta puolelta ei kuulunut enää paljoakaan puhetta, Em käänsi katseensa Shawniin.

Miehen kauhistunut ilme sai Emilyn pelästymään hiukan. Ei sitä tavallista pelästymistä kun joku yhtäkkiä pelästytti tahallaan selän takaa. Tämä kerta johtui siitä, että jotain oli tapahtunut, ja se näytti järkyttävän Shawnia. Pian toinen läiskäisi kännykän pöytään, tytön eteen. Em katsoi hetken Shawnia, yrittäen tavoittaa toisen katseen, muttei onnistunut siinä toisen siirtyessä tupakkaan ja kossuun heti kännykän luovuttamisen jälkeen.
Varovaisesti, mutta pienen mielenkiinnon pilkahdus mielessään Emily nosti kännykän, ja katsoi avattua viestiä uskomatta silmiään. Viestin luettuaan ei saanut sanaa suustaan. Eikä se näyttänyt onnistuvan Shawnilta sen paremmin. Toinen vain katsoi kännykkäänsä, vihainen katse silmissään. Kesti kauan ennen kuin nuorukainen vihdoin nosti katseensa Emiin, leppyen hiukan. Tyttö antoi kännykän olla pöydän keskellä, ojentamatta sitä suoraan Shawnille olettaen ettei toinen edes halunnut nähdä koko viestiä enää kertaakaan.
Tyttö oli juuri sanomassa jotain, vaikkei itsekään tiennyt mitä. Ei kuitenkaan sanonut mitään vaan antoi Shawnin sanoa jotain jos mieli tekisi. Mietti samalla, mitä itse sanoisi jos isä olisi juuri kuollut. Varmaankin ainoa tunne mikä pyörisi tytön mielessä, olisi helpotus. Suuri helpotus. Nyt oli kuitenkin kyse Shawnin isästä, eikä Em voinut tietää millainen suhde tällä oli vanhempiinsa, joten päätti pitää suunsa kiinni kaiken varalta.

Hetken mietittyään Shawn kuitenkin ajatteli asiat positiivisesti... niinkuin aina. Kuitenkaan positiivisesti ajattelu ei ollut hänen vahvuuksiaan. "Joo, saahan sitä aina toivoo" Shawn tokaisi ilmeittä. Elämä oli kolhinut niin paljon kuin se kolhia saattaa, joten mitä olisi enää jälkellä? Shawn olisi vähällä tehdä vaikka itsemurhan, mutta jokin esti. Hänellä oli kuitenkin... mitä hän oikein ajatteli? ..perhe? Ehei, ei Shawn sitä perheeksi voinut kutsua, ei todellakaan! Vain syrjähypyn mieleen jättänyt nainen ja kaksi äpäräpentua. Ei tummatukka enää halunnut moisia meittiä, varmaan enään koskaan. Hän veti röökistä viimeisen hatsin ja tumppasi sen sitten tuhkakuppiin, ottaen (jälleen) hörpyn juomasta. Pullosta oli huvennut nopeasti puolet, mutta mies ei tuntenut oloaan mitenkään hiprakaksi, ja jokin nyt esti känniin tulemisen. Sinänsä, alkoholi oli hänelle pakkomielle, mutta järki sanoi, että nyt on pidettävä järki kasassa, eikä alkaa örveltää, koska Em oli paikalla. Shawn ei halunnut toisen lähtevän, päinvastoin. Viime tapaaisesta oli ollut aikaa jo aika vitun kauan, ja silloin Shawn oli mokannut pahimman päiväisesti. Hän ei halunnut enää nolata itseään tuon sinisilmän edessä, sillä mitä tyttö voisi muka tehdä jos Shawn alkaisi jälleen tulla vieroitusoireita? Niin, ei yhtikäs mitään. Vähän sama asia, kuin lapsi, joka oli allerginen suklaalle, ja tämä joutui katsoa vierestä, kun muut popsivat sitä kilo tolkulla ja hokivat kuinka hyvää se on. Niin toivoton olo oli Emilyllä varmaan silloin, kun Shawn oli vetänyt överiksi viime kerralla. Tummatukka kohotti katseensa toiseen, ja laski kossupullon pöydälle. Kännykkä oli edelleen keskellä pöytää, mutta Shawn ei tehnyt elettäkään sen nostamiseksi. Se kapistus saisi olla siinä, Shawn voisi vaikka tahallaan jättää sen siihen, ettei moinen viesti enää häiritsisi häntä. "Oikeestaan toi oli helpotus" Shawn sanoi jokseenkin matalalla äänellä, sillä noinkin pitkään kestänyt hiljaisuus oli saanut kurkun kuivumaan, vaikka alkoholia oltiinkin litkitty melko rutkasti sillä välillä.

Shawn kuitenkin nappasi kännykän pöydältä, ei tehnyt mitään poistaakseen viestiä, vaan sujautti sen samassa takaisin nahkatakin taskuun. Katse kiersi baarissa ympäriämpäri. Keesipää saattoi jopa huomata frendiensä tanssittamassa joitain kimuleita pitkin baaria, jolle Shawn ei voinut olla naurahtamatta. Hän veti hieman takkia paremmin päälleen, sillä vilu oli jälleen iskenyt. Ruskeat silmät siirtyivät frendeistä Emilyyn, kunnes Shawn alkoi purra huuliaan. "No, onko sulla suunnitelmia monelta lähet? Mietin vaa et jos mun seura jotenki alkaa tympiä, tai jos susta tuntuu ettet voi lähtee ku mä istun tässä, ni meen sun kans sit samaa matkaa ainaki toho ulko-ovelle, riippuen siitä missäpäin sun frendis asuu" Shawn sanoi ja virnisti pienesti.