When ice cream has already expired

//Suntsu med Jojo ! :3
ja sori, en keksinyt nytten tähän hätään muutakaan paikkaa (saati otsikkoo....) ku tämä Rasherasp, toiv. kelpaa :D //

Nuoren naisen askeleet suuntasivat melko päämäärättömästi eteenpäin Rasheen kaduilla. Ei häntä nyt ollut kotiinkaan huvittanut jäädä, kun ei siellä ollut Eliasta joka velvoitti tämän asian. Elias oli lähtenyt taas isotädilleen, kerta tuo halusi poikaa nähdä, Elias halusi nähdä heitä ja Lucyn tädin mies oli ollut työkeikalla Lontoossa. Hänen tätinsä mies vei Eliaksen mukanaan mennessään muutaman päivän vapaalle kotiinsa ja toisi pojan taas mukanaan kotiin, kun itse palaisi työhönsä. Lucy oli ollut aamun töissä ja kahdelta päästyään työvuorosta hakenut Eliaksen päiväkodista. He olivat pari tuntia kotona pakanneet Eliaksen tavaroita, ennen kuin Lucy oli taksilla kyydinnyt poikansa asemalle, jossa tätinsä mies jo odottelikin Eliasta. Kotiin Lucy oli palannut kaupan kautta, ostanut itselleen viikoksi ruokatarpeita sekä napannut mukaansa päkin kaljaakin. Kai hän nyt joskus vähän saisi ottaa, kun ei pariin päivään töitäkään ollut? Eliaksen seurassa kun hän yleensä tyytyi vain pariin viinilasiin, jos siihenkään. No totta, joskus hän sortui pariin kaljaan tai siideriin, mutta ei sitäkään enää usein tapahtunut.

Kotiin palatessaan Lucy oli todennut köyhtyneensä melkolailla kauppareissun ja taksimaksun jäljiltä, mutta väliäkös sillä nyt. Hän oli kaikessa rauhassa kaljoja juodessaan vaihtanut verkkarinsa ja kulahtaneen paitansa kireisiin, tummiin ja osista kohdin kulutettuihin farkkuihin ja ihonmyötäiseen, mustaan paitaan. Hän oli vain tupeerannut lässähtäneet, jo aamulla kihartamansa hiukset ja jättänyt ne siihen roikkumaan. Meikattuaan neito oli vain kuunnellut radiota, siistinyt kämppää ja lopulta totesi kaljansa loppuneen. Lucy oli penkonut joka ikisen kaapin siinä toivossa, että löytäisi edes viiniä, mutteihan tuo ollut mitään löytänyt. Sen tajutessaan nainen oli vetäissyt ylleen mustan tekonahkatakkinsa, korolliset, soljilla varustetut saapikkaat ja lähtenyt pari seteliä taskussaan kävelemään Lontoon suhteellisen pimeässä, vähintäänkin harmaassa illassa.

Vaaleaverikölle ei oikeastaan ollut väliä, minne hän menisi, kunhan saisi pari kaljaa lisää. Ei hän tänään halunnut mitään överikännejä vetää, ylihuomenna hän menisi sitä paitsi jo töihin. Eikä häntä huvittanut oikeastaan tänään hieroa mitään uusia tuttavuuksiakaan, kunhan saisi nyt hetken aikaa hengailla täällä ja palata sitten kotiin, lämpimän peiton alle nukkumaan. Neito oli sitäpaitsi herännyt jo aamukuudelta, jotta kerkesi laittautumaan kahdeksaksi töihin, kai nyt vähemmästäkin väsyttää. Eiköhän hän kerkeisi enemmänkin alkoholia ottamaan elämänsä aikana.
Kuin automaattisesti, naisen jalat ohjautuivat Rasheraspiin, eipä hän sen kauempaa jaksanut juotavaa hakea. Baari tosin kuului Lucyn listalla niihin, josta tuskin mitään kovin älykästä ja mieleistä juttuseuraa löytäisi, varsinkin nyt kun Lucy ei todellakaan ollut liikenteessä yhdenkään taka-ajatuksen kanssa.
Naisen askeleet kuljettivat tuon ihmisten ohi baarin ovesta sisään. Hän loi yleiskatsauksen siellä oleviin ihmisiin, ennen kuin asteli tiskille ja tilasi itselleen pari tuoppia kaljaa. Ei hän täällä koko aikaa jaksaisi ravata, hyvä tilata heti kättelyssä illan juomat. Lucy kaivoi jo valmiiksi setelinsä tiskille, josta baarimikko sitten nappasikin ne laskien tuopit naisen eteen. Lucy nappasi kaljansa matkaan ja sen sijaan, että jäisi tähän ihmisväen keskelle tiskille, hän katsahti nopeasti syrjäisempiin paikkoihin. Tummanruskeat silmät nauliutuivat yhden pikkuiseen pöytään, kun tuon jalat lähtivät kulkeutumaan pöytää kohti. Sen ympärillä ei häärinnyt yhtään niin paljon ihmisiä, viereisessä pöydässä joku vanhempi ikäherra nuokkui puolisammuneena ja parin pöydän päässä joku nuori pari näytti keskittyvän vain toisiinsa. Lucy laski kaljansa pöydälle ja istuutui itse tuolille, huokaisten helpotuksesta. Vihdoin tuo kävely oli ohi, Lucy ei tykännyt kävellä vieläkään koroilla, vaikka näihin saapikkaisiin ne hyvin soveltuivatkin, mitä nyt jo yli viisi senttiä tuntui olevan naiselle liikaa. Hän ohimennen tarkisti, että kenkien jokainen solki oli edelleen kiinni, ennen kuin naisen koko olemus rentoutui. Tuo nosti tuopin huulilleen ja joi muutaman kulauksen saman tien, olihan tuota jo odotettukin.

(( Täältähän me tulemme! Ja paikka (sekä otsikko) kelpaavat vallan mainiosti! Tuskin itsekään olisin mitään parempaakaan mestaa keksinyt tähän ;> ))

Oli se aika illasta kun suurin osa ihmisistä lähti liikkeelle keskustassa ja suuntasivat askeleensa kohti kuka mitäkin menopaikkaa, joista suurin osa kuitenkin oli jonkinlainen baari tai sellainen. Nuoremmat, alle 18-vuotiaat tietenkin tyytyivät lähtemään pussikaljojensa kanssa puistoon tai jonnekin suuren kaveriporukkansa kanssa. No, eipä se ulkona oleminenkaan järin näyttänyt haittaavan, sillä olihan tämä lämmin ilta ja ulkona saattoi oleskella melkeinpä pelkän pitkähihaisen kanssa. Ei tämä ilma ehkä muutamien päivien takaista lämpöä voittanut, mutta kuitenkin. Ei ollut ainakaan liian kylmä, joka tietenkin oli pääasia.

Muiden ihmisten mukaisesti, myös Jojo oli päättänyt lähteä liikkeelle keskustaan. Olihan sitä päivällä muutenkin tultu istuttua neljän seinän sisällä ihan riittävän paljon, joten välillä oli hyvä haukata raitista ilmaa. Daisy oli jäänyt eteiseen istuskelemaan, että josko Jojo sittenkin olisi viettänyt mukavan koti-illan televisiota katsellessa tuon kanssa, mutta ei. Mies oli jättänyt koiralle ruokaa ja juomista sekä jättänyt parvekkeen oven auki, joten tuo kyllä pärjäisi. Onneksi koira osasi olla suhteellisen kiltisti yksinään kotona, vaikka välillä purki kyllästymistään johonkin huonekaluun tai sellaiseen.

Hetken kuljeskelun jälkeen Jojo oli suunnannut askeleensa kohti erästä räkälää, joka oli varsin suosittu Rasheen alueella. No, eipä täällä mitään muita kunnollisia baareja ollutkaan eikä mieheltä löytynyt intoa lähteä seikkailemaan Devonillekaan. Hänen yltään löytyi tänään ikivanhasta ruutupaidasta tuunattu löysähkö, hihaton paita, joka päästi miehen käsivarsissa sijaitsevat tatuoinnit oikeuksiinsa. Housuina hänellä oli polvien kohdalta puhki kuluneet pillifarkut niittivyön kera ja jaloissa hänellä oli ikivanhat lenkkarit. Kaulassa oli vielä musta huivi sekä käsissä mustat kynsikkäät, jotka olivat nähneet parhaimmat päivänsä jo aikoja sitten. Mustat hiukset olivat aavistuksen pystyssä, mutta otsahiukset kuitenkin roikkuivat aavistuksen vaaleansinisten silmien päällä. Kyllä jo Jojon vaatetusta katsomalla sai selville sen, että suurin osa näistäkin rievuista oli ostettu mistä tahansa muualta kuin jostain huippuliikkeestä. Tuskin näiden vaatteiden hinnat ylsivät niiden vaatteiden hintoihin, joita oli jopa normaaleissa vaateputiikeissa. Lähinnä halpahalleista sekä kirpputoreilta mies oli vaatteitaan ostellut. Mutta minkäs sille mahtoi, että rahat olivat tiukilla ja kirppareilta sitä paitsi sai aivan tajuttoman hyväkuntoisia vaatteita - ja vieläpä halvalla!

Mies viimein saapui Rasheraspin ovelle ja asteli laiskasti baariin sisälle. Jokseenkin tunkkainen ilma tervehti häntä, mutta siihen tottui melko nopeasti. Hän katseli ensin ympärilleen, kunnes suuntasi baaritiskille tervehtien satunnaisia tuttuja, joita käveli vastaan. Baari ei ollutkaan niin täynnä kuin hän oli aluksi luullut, joka oli ihan hyvä. Ehkäpä sitten tänään vältyttäisiin niiltä pieniltä baarikahakoilta, joita aina käytiin humalaisten välillä.
Jojo saapui baaritiskille ja tilasi sen takana häärivältä baarimikolta yhden oluen, kaivaen samalla taskustaan pieniä hilujaan. Kyllä hänellä vielä sen verran käteistä olisi, että saisi ainakin yhden tai kaksi kaljaa tänään. Olut saapui suhteellisen nopeasti, Jojo iski rahat tiskiin ja nappasi juomansa mukaan, antaen katseensa kierrellä ympäri baaria. Ei ketään tuttua... Ei siis kerrassaan ketään... Hei. Hetkinen. Vaaleansininen katse pysähtyi erääseen pieneen pöytään melko syrjässä, jonka ääressä istui eräs tuttu nainen siemailemassa juomaansa. Se tuttu hymy kiiri Jojon suupielille kun hän lähti varmoin askelin kävelemään kohti sitä pöytää missä nainen istui. Hymy ei hävinnyt siitä mihinkään kun mies pöydän luokse saapui ja silmät katselivat kiinnostuneena naista.

"Moi. Sä varmaan muistat mut. Nähtiin täs vähän aikaa sitten siellä nurmikentällä ja sulla oli se Elias mukana", Jojo sanoi näin aluksi, jos Lucy ei vaikka sattuisi muistamaan häntä. "Saako liittyä seuraan? Vai onko sulla jo joku seuralainen tässä, kun sul on tässä kuitenkin kaksi bisseäkin?" mies päätti kysyä ja katsahti ympärilleen.

(( Plaa. Kökkö aloitus, mutta koita kestää! : DD Nii, ja siitä paidasta sen verran, että: KLICK. ))

//Mitää kökköö ollu :3 !//

Jos tarkkoja oltiin, niin Lucy ei edes muistanut, milloin viimeksi olisi ollut baarissa. Vaikka Eliaskin satunnaisesti oli jossakin muualla pari päivää tai vaikka vain yön yli, niin ei Lucya edes pahemmin kiinnostanut nykyään mitkään himokännit. Hän taisi olla liian samaistunut äitinä oloon tai sitten yksinkertaisesti tulossa vanhaksi, kerta ei enää sekoilukaan kiinnostanut. Ehkä satunnaisesti kuitenkin, mutta näin pääpainoitteisesti nainen vietti mieluummin aikaansa jossain muualla, kuin baareissa. No, nyt hän joka tapauksessa istui yhdessä baarissa, seuranaan pari kaljaa. Naisen katse ei edes vilkuillut muualle katsellakseen ympärilleen, häntä ei jaksanut kiinnostaa aivan ympärikännissä olevat ihmiset jotka örvelsivät mitä sattuu, eikä häntä kiinnostanut edes ne miehet jotka tuijottivat silmät innosta kiiluen ja kuola poskelle valuen, eiköhän jokainen tiennyt muutenkin mitä nuo halusivat.

Lucy havahtui ajatuksistaan vasta, kun hahmotti jonkun astelevan pöydän luo. Nainen kohotti tummat silmänsä ylös, tarkkaili hetken aikaa pöydän vierellä seisovaa miestä kulmat kurtussa ja tajusi lopulta, kuka tuo oli. He tosiaan olivat olleet Eliaksen kanssa muutama päivä sitten nurmikentällä ja törmänneet tähän mieheen, viimeistään tuon tatuoidut kädet palauttivat kaiken naisen mieleen, asiaa tosin edesauttoi miehen kertomakin.
"Hei, Jojo", Lucy hymyili aidosti iloisena tästä seurailmestyksestä ja viittoi miestä istumaan alas. "Istu vain, nää on kumpikin mulle", nainen naurahti viitaten kahteen kaljaansa. Lucy tapitti hetken aikaa miestä, selasi katseellaan tuon päästä varpaisiin hymy huulillaan ja kumosi taas kaljaa kurkustaan alas kohotettuaan lasin huulilleen.
"Elias tosiaan..", Lucy mutisi enemmänkin itselleen. Hänen kätensä hakeutui automaattisesti noukkimaan kännykkänsä takkinsa taskusta, ei hän vielä epäillyt Eliaksen tai kenenkään muunkaan soittaneen, mutta halusi tietää kellon. Elias oli ilmeisesti matkalla parhaillaan asemalta Lucyn tädin kodille, kunhan kaikki olisi vain taas hyvin mennyt.

Vaikka nainen ei mitenkään kovin montaa kaljaa ollutkaan juonut, muutaman tölkin ja melkein kokonaan ensimmäisen tuopillisensa, niin silti pieni hilpeys kyti tuon mielessä. Hänelle se riittäisikin, hän halusi vielä pystyä kävelemään kotiinsakin saamatta sen suurempia mustelmia tai ruhjeita, hukkaamatta avaimia tai kännykkäänsä ja ylipäätään hän halusi muistaa, missä koti oli ja miten selviytyisi sinne. Eliaksen ollessa vasta pieni ja vähän hankalampi, Lucy oli vapaaillan sattuessa lähes poikkeuksetta ottanut siitä illasta kaiken irti. Vetänyt jokaisella kerralla päänsä niin täyteen kuin suinkin pystyi unohtaakseen edes hetkeksi Eliaksesta aiheutuvan vastuun ja huolen. Nuo illat olivat yleensä kyllä päättynyt vähän huonommin, joko Lucy oli aamulla herännyt jonkun vieraan miehen kainalosta, taikka kadulta. Yleensä hän joutui ostamaan joko uuden puhelimen tai teettämään itselleen uudet avaimet eikä niistä oikeastaan kumpikaan ollut mitään halpaa. Lucyn tilanteessa kun ei edes rahaa ollut, niin oli nuo ryyppäysillat vähän menettäneet mielenkiintoa.

Lucy palasi kohta takaisin maanpinnalle räpsäyttäen silmiään, heti ensi töikseen nainen nosti tuopin huulilleen ja joi sen lähes tyhjäksi. Hän nuolaisi huuliaan ja keskitti sitten katseensa mieheen, katsoen tuota pieni hymynkaari huulillaan.
"Mitäs sinä täällä?" Lucy kysyi ohimennen, lähinnä viitaten kysymyksensä niin, että oliko toinen tullut vain pari kaljaa juomaan vai mitä. Jotenkin hän osasi oikeastaan ihan hyvin kuvitella Jojon kaltaisen miehen istumaan iltaa Rasheraspissa, ei nyt ehkä ulkomuodon takia, vaan muutenkin. Toinen oli istunut aurinkoisena päivänä nurmikentällä huolettoman näköisenä juomassa kaljaa, miksei siis jossain tunkkaisessa baarissakin?
"Jätitkö sinä tämän vaativan naisesi kotiin?" Lucy kysyi hymähtäen. Hän muisti kyllä vieläkin, kuinka oli kerennyt kuvittelemaan jo tämän kaunottaren mielessään odottamaan Jojoa kotiin, sitten toinen olikin kertonut sen olevan pitbull. Virne kävi naisen kasvoilla, ennen kuin tuo taas joi muutaman kulauksen kaljastaan.

Jojo oli oikeastaan melko iloinen, että oli törmännyt juuri Lucyyn tänään täällä baarissa, sillä se heidän viime kohtaamisensa oli jäänyt hivenen lyhyeksi. Hän olisi oikeasti voinut oleskella tuon kanssa vähän pidempäänkin ja tutustunut, mutta minkäs sille mahtoi kun tuli äkkilähtö sinne kioskille jäätelöä hakemaan. Nainen vaikutti nimittäin varsin mukavalta tyypiltä ja Jojo voisi halutessaan tulla tuon kanssa ihan hyvin toimeen - oli sitten eri asia, että halusiko hän. Tässä tapauksessa mies ehkäpä halusi, ihan vain kaveripohjalta kuitenkin. Jojo nyt ei muutenkaan ollut mitään parisuhdetyyppiä, että kykenisi sitoutumaan pitkään parisuhteeseen jonkun kanssa. Ehkä joskus kykenisi, mutta ei todellakaan vielä. Halusiko hän sitten muka viettää vielä villiä poikamieselämää, sillä olihan sitä ikääkin vasta 25 vuotta? Ehkäpä se johtui siitäkin tai sitten mies vain halusi pitää ulkopuoliset erossa tästä hänen jokseenkin sekavasta elämästään. Ja sekavaa siitä tietenkin teki ne jengikuviot, joista ei voinut sanoa, että ne pysyisivät Jojon niin sanotun siviilielämän ulkopuolella. Kaiketi se oli samanlaista kuin vaikkapa joillekin hivenen korkea-arvoisimmille poliiseille, jotka toimivat vaikkapa joissain vähän salaisemmissa tehtävissä tai jossain. Noiden apua saatettiin tarvita ihan yhtäkkiä ja heti, jolloin täytyi vain lähteä kylmänrauhallisesti perheensä luota töihin. No, Jojolla ei jäänyt kotiinsa odottamaan kukaan muu kuin koira, mutta kuitenkin. Koira nyt muutenkin odottaisi uskollisesti kotona ja olisi äärettömän iloinen kun Jojo saapui kotiin joltain keikaltaan, mutta joku nainen ei esimerkiksi olisi. Siinä saattaisi parisuhde loppua melkeinpä seinään kun Jojo aina välillä lähtisi näille keikoilleen ilman ennakkovaroitusta.

Jojo havahtui siihen, että sai Lucylta luvan istua alas ja niin mies myös teki, pienehkön virneen koristaessa suupieltä. Mies hörppäsi itsekin lasistaan ja katseli vaaleatukkaista naista hetken aikaa.
"No enpä paljon mitään. Kunhan vain päätin tulla katsomaan, että millainen meininki täällä juottolassa on tän illan osalta", mies sanoi naurahtaen ja vilkaisi vielä kerran ympärilleen, kunnes kuitenkin siirsi silmänsä vastapäätä istuvaan naispuoliseen henkilöön. "Melko köyhältä näyttää kyllä. Samat vanhat naamat kuten aina ennenkin", hän jatkoi sarkastisesti virnistäen ja vei lasin jälleen huulilleen. Tosiaankin. Jojo ei nyt voinut sanoa Rasheraspin olevan mikään hänen vakiobaarinsa, mutta kyllä hän täällä sen verran aikaa vietti, että osa naamoista oli ehtinyt tulla tutuksi melko äkkiä. Kuten esimerkiksi ne juopot, jotka aina rahaa saatuaan siirtyivät tänne baariin juomaan niitä kurkustaan alas. Ja olihan täällä muutama nistikin, jotka aina välillä olivat tulleet Jojolta kerjäämään joitain aineita kun omat olivat loppu - jotain korvausta vastaan tietenkin. Sitten täällä tietenkin oleskelivat ne jengiläiset, joiden piireissä Jojokin pyöri. Se ei kauheasti haitannut, kunhan nyt vain pysyisivät hänestä erossa.

Lucyn kysymys sai Jojon nauramaan hivenen, sillä tuo oli taas kysynyt siitä miehen aiemmin mainitsemasta 'vaativasta naisesta', joka häntä kotona odotti.
"No kotiinhan se jäi. Jätin sille tarpeeksi sinne ruokaa, juomaa sekä parvekkeen oven auki, joten eiköhän se siellä jaksa odottaa ihan riittävän kauan. Ellei se sitten kyllästy ja vaikka järsi jotain nojatuolia paskaksi tai jotain", Jojo selitti hymyillen eikä edes tajunnut, miltä tämä kaikki saattaisi kuulostaa ulkopuolisesta henkilöstä. Lucy nyt kuitenkin oli maininnut sen vaativan naisen, mutta Jojo sitten puhui siitä nojatuolin järsimisestä, joka oli kyllä vähän ristiriitaista. Ihan ihmisnaiset nyt harvemmin mitään nojatuoleja järsivät...

"Oletko itse päättänyt ottaa vähän vapaata Eliaksen hoidosta ja tullut baariin muutamalle? Vai mihin sä olet pikkumiehen jättänyt?" Jojo kysyi ottaen huikan kaljastaan ja katseli vaaleatukkaista.