Fuck the system

(( Evi & Shawn tänne! :> ))

Rashee Road oli juuri sellainen paikka, jossa vähät välitettiin valtion säätämistä säännöistä tai oikeastaan mistään muustakaan. Toki täällä tietenkin asui niitäkin ihmisiä, jotka eivät olleet välinpitämättömiä tai muuten vain tunteettomia paskiaisia, jotka eivät piitanneet lainkaan niistä ympärillä olevista ihmisistä - joillakin vain ei ollut varaa asua muualla. Mutta sitten nämä niin sanotut ”Rasheen pohjasakkaan” kuuluvat henkilöt olivat niitä, joille edes jonkun toisen ihmisen tappaminen ei tuntunut missään. Samanlaista se oli niissä jengipiireissä: siellä pidettiin huolta vain itsestään. Toki jengiläiset tekivät yhteistyötä jonkun yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ja tietenkin hyvää kaveria autettiin, jos tämä sai turpaan, mutta tuntemattomat jätettiin omaan arvoonsa.

Jengielämä oli karua ja joskus Jojo mietti, että miksi ihmeessä hän oli valinnut tämänlaisen elämäntavan. Vaikka hän olisi ihan hyvin voinut hankkia rehellisiä töitä, tienata sillä rahaa ja perustaa perheen. Mutta ei sitten. Jojo päätyi kadulle ja hän diilasi huumeita sekä myi muuten vain pimeää tavaraa. Siitä hän sai rahat, joiden avulla mies säilyi hengissä. Olihan hän toki istunut linnassa sen takia, että oli ollut tietoinen erään veloissa olleen nuoren miehen taposta, mutta kuitenkin. Sellaista jengielämä vain oli, mutta ei mies itse pystyisi ikinä tappamaan ketään. Se kuulosti jo liian raa’alta, vaikka eihän Jojo sitä ääneen sanonutkaan. Kunhan vain katseli sivusta, kun muut miehet hakkasivat jotakuta veloissa olevaa raukkaa.

”Mun olisi tehnyt mieli leikata sen jätkän kieli ja varpaat irti! Jumalauta, tulla tolleen vaan mesoamaan siihen viereen…” eräs vaaleatukkainen miehenköriläs mesosi samalla kun neljähenkinen miesporukka palasi vakiobaaristaan syrjäkadulle jätetyn auton luokse. Muut kaksi kaapin kokoista järkälettä säestivät tuota vaaleatukkaista, mutta Jojo vain tyytyi hymähtämään.
”Et sä sillä olis mitään voittanu. Kunhan vaan saanut sen kaksi kaveria niskaas”, hän tokaisi ja kaivoi taskustaan yhden syöpäkäärön, jonka mies sytytti nopeasti. Tuo nurisi jotain epämääräistä vastaukseksi ja alkoi sitten isoon ääneen leuhkailla miten oli jälleen kerran hakannut erään veloissa olleen raukan paskaksi.

Jojo pyöritteli silmiään ja työnsi kätensä mustan nahkatakkinsa taskuun. Joskus hänestä tuntui, että hän liikkui lauman teinipoikien kanssa, jotka jatkuvasti halusivat saavuttaa jotain suurta, jolla pääsisi sitten kehuskelemaan ympäri kaupunkia. Mies hymähti ja jäi nojailemaan mustan auton kylkeä vasten kun kaksi muuta tyytyivät huutelemaan rivouksia parin vähäpukeisen naisen perään ja yksi taas kaiveli jotain auton takakontista, mitä lie. Olihan siellä kaikkea, pesäpallomailasta ihan oikeisiin aseisiin.

(( Sori, tuli kökkö aloitus. Koita kestää! ))

// Täältä tullaan. 8) Anteeksi kesto. Ja hittailla saa, jos tarve iskee.

Veloissa oleva mies käppäili kaikessa rauhassa Rashee Roadin kadulla, kunnes poikkesi hieman suuremmalta kadulta pienemmälle kujalle. Päässä olevan capin lippaa käännettiin taaemmas, samalla kun punaisten, polvista pahasti rispaantuneiden pillifarkkujen taskusta kaivettiin esiin röökiaski. Laihat sormet nappasivat askista yhden tupakan huulten väliin, ja aski tyngettiin takaisin taskuun. Tosiaan, Shawn oli ollut jo pari kuukautta veloissa eräälle jätkälle, luultavasti jollekkin jengiläiselle, joka oli pari kuukautta sitten heittänyt jätkälle pussillisen nappeja. Rahat olisi pitänyt palauttaa jo seuraavana päivänä, mutta kaikki rahansa dokaava Shawn oli nyt jumittunut kiinni velkoihinsa. Eikä niitä ollut vain yhdelle henkilölle, vaan myös toiselle, samaan jengiin kuuluvalle jätkälle. Shawn oli ollut pari viikkoa sitten tekemisissä sen toisen jätkän kanssa, ja nuo liikkuivat useasti Rasheella... kenties kokoajan. Jos tummatukka törmäisi jompaankumpaan noista jätkistä, hän tiesi, että olisi hengenlähtö lähellä. Hän oli viimeksi saanut turpaansa kuukausia sitten eräältä kaapin kokoiselta podarilta, eikä haluaisi saada samaa käsittelyä uudelleen, tälläkertaa tuplana. Siinähän murtuisi mahdollisesti sairaanloisen alipainoisen jätkän muutama kylkiluu. Nyt ei olisi hyvä törmätä niihin jätkiin, sillä muutenkin vituilleen menneenä päivänä oli jätkällä muutenkin pinna hieman tiukilla.

Rööki sytytettiin, ja toinen luurankokäsi tyngettiin mustan hupparin taskuun. Mustat tennarit ohjattiin potkimaan edessä olevia lumipaakkuja, eikä muuhun maailmaan kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Shawn oli aivan omissa ajatuksissaan juuri velkojen takia, eikä edes huomannut saapuvansa paikalle, joka sijaitsi melko keskellä ei mitään. Hän kyllä tiesi, että lähellä oli baari, mutta muuta tuttavuutta paikan kanssa ei ollut tehty. Mitä nyt ehkä yhden kerran Shawn oli käppäillyt samoilta seuduilta aamulla kotiin, jonkun humaltuneen naisen kämpiltä, joka sijaitsi muistikuvan mukaan lähettyvillä. Kotimatkaa olisi siis melko runsaasti, mutta mikäs kiire hänellä olisi kotiin mennä? Koira oltiin ruokittu, ulkoilutettu, ja rahat käytetty taas astetta vahvempiin aineisiin. Syytä rupuiseen kämppään ei siis ollut lähitunteina.

Shawn tumppasi röökin kadunkulmaan, ja kääntyi sitten kohti baarin nurkilla sijaitsevaa pientä katua. Samassa hän tosiaan tunnisti pari tuttua ääntä, jotka kuuluivat valkoja vaativille miehille. Shawn oli jo ottamassa askeleen taaemmas, ennenkuin blondi, kaapin kokoinen körmy äkkäsi hänet. Tosiaan, jos hän lähtisi pakoon, hän näyttäisi ensinnäkin pelkurilta, toisekseen jos hänet saataisiin kiinni, siitä seuraisi kahta kamalampi turpasauna. Jos hän pääsisikin pakoon, ja tapaisi nuo jätkät mahdollisesti uudelleen, hän olisi mennyttä. Vaihtoehtoja ei ollut. "Tayler, nyt sä tulet tänne ja lyöt massit kouraan, tai muuten sä saat sellasen turpasaunan, ettei susta oo enää mitään jäljellä" jätkä huusi, ja Shawn puri hampaitaan yhteen. "Voi helvetin helvetti" pääsi tummatukan suusta, samalla kun hän otti askelia eteenpäin. Nyt alkoivat kieltämättä jätkän luiset kädet täristä. Hän ei varmasti tulisi selviämään tästä illasta hengissä.

Jojo pyöritteli päätään ja vei tupakan jälleen huulilleen. Hän ei edes itse aina tajunnut, että miksi liikkui näiden tumpeloiden kanssa. Tai, ehkäpä nuo kolme miestä eivät olleet ihan tumpeloita, vaikka vetivätkin jotkut baari-illat hivenen överiksi. Ja muutenkin. Pahaiset teinipojathan noista tuli mieleen, vaikka kukaan ei edes ollut Jojoa nuorempi (kaksi oli pari vuotta vanhempaa ja yksi samanikäinen). Silti mies tunsi itsensä tässä porukassa henkisesti paljon vanhemmaksi, sillä hän oli vain... No, fiksumpi. Silti Jojon oli aina lähdettävä mukaan, jos nuo pyysivät häntä mukaansa baarikierrokselle. Olihan se toki parempi vaihtoehto kuin jäädä kotiin homehtumaan koiran kanssa, joten se siitä sitten.

Jojo puhalsi tupakansavuja ulos keuhkoistaan ja katseli hetken aikaa niitä miehiä, jotka vilkuilivat erittäin kiinnostuneina paria paikallista prostituoiduksi miellettyä, vähäpukeista naista, jotka taas vilkuilivat samalla tavalla takaisin. Eli ilmeisesti noille löytyisi tänään jotain työtä ja Jojon porukassa olevat kaksi miestä saisivat tyydytyksensä - tai mihin hommiin nuo näitä naisia ikinä kuvittelivatkaan. Jojo tunsi nuo naiset, vaikka ei näiden kanssa mitään lähempääkään ollut harrastanutkaan, mutta aika ahkerasti nuo jengiläisten seurassa pyöri - joka iltana eri ihmisen kanssa tietenkin. Ei häntä olisi voinut nuo maksulliset palvelut kiinnostaa sitten yhtään, vaikka aika ahkerasti ne häntäkin yrittivät saada mukaan likaisiin leikkeihinsä. Jojosta oli melko helpottavaa omata suhteellisen hyvä itsehillintä ja olla viileä tilanteessa kuin tilanteessa.

Tummatukkainen kuuli toisen miehistä tokaisevan lähtevän hakemaan neidit heidän seuraksi, mutta jonkin esti. Ja se oli sen hetki sitten auton takakonttia tonkineen miehen huudahdus. Se oli osoitettu jollekin Taylerille ja se kuulosti melko... Pelottavalta uhkaukselta. Siis kuka raukka nyt oli joutunut tämän kaapinkokoisen blondin kanssa niin pahoihin erimielisyyksiin, että tuo uhkasi leipoa tuon kasvot ihan uuteen uskoon? Jotain tuo rahoista puhui, joten ehkäpä kyse olisikin veloista... Niinpä tietenkin. Tuolla kyseisellä blondilla vaikutti olevan niitä velkoja kerättävänä vaikka keneltä ja kun hän ei saanut niitä määräaikaan mennessä, tuo pahoinpiteli. Jojo todellakin tiesi myös sen, että kun toinen pääsi irti, niin tätä ei sitten pysäyttänyt mikään.
Mies kuitenkin nosti kaikkien muiden tavoin katseensa tuohon onnettomaan raukkaan, joka seisoskeli nyt tuolla kujan toisessa päässä ja näytti ottavan hitaita askeleita heitä kohti. Jojo kohotti kulmaansa ja vei tupakan huulilleen. Rohkeaa, pakko sanoa. Järkevät ihmiset olisivat tässä tilanteessa lähteneet juoksemaan aika helvetin nopeaa karkuun, mutta ei tämä yksilö. Hmm.. Tayler. Ei vaikuttanut kauhean tutulta nimeltä, mutta eipä Jojo ikinä niitä muutenkaan muistanut.

"Oot sitten ajatellut pakoilla meitä vai? Mun mielestä me tehtiin sulle viimeksi ihan selväksi, että niitä rahoja olisi parempi alkaa ilmestyä, että meidän ei tarvitse oikeasti ottaa sulta henkeä pois." liittyi nyt tämä yksi tummatukkainen järkäle mukaan keskusteluun ja asteli sen vaaleatukkaisen miehen vierelle. Jojo ja se kolmas kaappi seurasivat tilannetta sivummalta, mutta hän aavisti, että jos tämä tilanne äityisi yhtään väkivaltaisemmaksi, niin tuo hyppäisi innolla mukaan tilanteeseen. Jojoa itseään ei tappeleminen kiinnostanut lainkaan, sillä se ei ollut hänen tapaistaan. Yleensä hän neuvotteli niistä veloista ihan puhumalla ja poikkesi tämän piirin tyypeistä melkoisesti. Ei hän katsonut tarpeelliseksi hakata jotakuta veloissa olevaa raukkaa ihan tajuttomaksi.

Sen Jojo kuitenkin tiesi, että olisi parasta pysyä erossa tästä tilanteesta, sillä ei hän mahtaisi sille yhtään mitään.

Shawn asteli edelleen hitailla, hieman epävarmoilla askelilla kohti tuota jätkäporukkaa. Mitä hän enää voisi tehdä, kuin ottaa pahimman kerran turpaansa? Pakoon hän ei lähtisi, ei todellakaan. Hieman vapisevat kädet tyngettiin pillifarkkujen taskuihin, ja hitaasti hän lähestyi tuota porukkaa. Ei Shawn voinut kieltää, etteikö hieman pelkäisi noita tyyppejä. Vaikkei hän näyttänytkään pelkoaan, häntä tosiaan alkoi ahdistaa sen jälkeen, kun blondi jätkä alkoi jälleen huudella hänen suuntaansa. Shawn asteli rauhallisen näköisenä nelikkoa kohti, ja pysähtyi vähän matkan päähän. Laiha käsi työnnettiin farkkujen taskuun, ja taskua tunnusteltiin pieni hetki. Shawnin kulmat kurtistuivat hieman, tuon tajutessa, ettei raha ollut siellä, missä sen olisi pitänyt. Toista taskua tutkittiin samalla menolla, mutta rahat eivät osuneet käteen. Viimeistään nyt Shawn saisi kirota omaa huonoa tuuriaan, ja muistiaan. Ei auttanut muuta kuin mennä puhumaan asiat selviksi noiden jätkien kanssa. Jätkä otti askelia eteenpäin, ja pysähtyi auton eteen, kunnes jäi tapittamaan blondia, ja sen jälkeen tummatukkaista jätkää. Kädet tärisivät entistä enemmän.

Shawn veti henkeä, ja yritti rauhoittua. Kädet otettiin pois pillien taskuista, ja Shawn siirsi katseensa sivulla seisoviin jätkiin. Noiden kasvoilta ei voinut lukea ollenkaan, mitä nuo asiasta ajattelivat. Jäisivätkö ne seisomaan paikoilleen, vai kävisivätkö nekin kimppuun? Ruskeat silmät tarkkailivat mustatukkaista sivulla seisovaa jätkää, ja lopulta Shawn sai avattua suunsa. "Mulla ei oo niitä rahoja" tuo sanoi, ja irroitti sitten katseensa tuosta jätkästä. Blondin jätkän kasvoille valahti todella raivostuneen näköinen ilme. "Jaaha. Kerjääksä saada oikeesti turpaas, vai koitatkosä vaan leikkiä meijän kanssa?" Shawn kuuli toisen kysyvän, ja jäi tuijottamaan vaaleatukkaista jätkää. "En mä mitään leiki. Mulla ei oo niitä rahoja nyt, ja te saatte ne sitten ku törmäillää" Shawn tokaisi ja kohotti hieman toista kulmaansa. Tilanne ei todellakaan vaikuttanut hyvältä.

Vaaleatukkainen jätkä ponkaisi pian pois paikaltaan, ja käveli Shawnin luo, nappasi tuota hupparin kauluksesta kiinni, työntäen tuon itsensä ja tiiliseinän väliin. Shawnin ruskeat silmät laajenivat, ja kasvoilta pystyi huomata pienen paniikin tapaisen. "Etkö sä aijo reagoida mitenkään? Eikö isäs opettanu sua puolustautumaan, luuviulu?" jätkä nauroi, ja se sai Shawnin miettimään asioita. Kuitenkin sanat hänen isästään, siitä limaisesta ukosta, sai Shawnin puremaan hampaitaan yhteen. Samassa Shawn mojautti toista melko voimakkaasti nyrkillä naamaan. Sillä samalla sekunilla hän alkoi miettiä, mitä oli juuri tehnyt. Noniin, nyt lähtisi henki, aivan varmasti. "Perkeleen nulikka!" jätkä karjui, ja antoi pian samalla mitalla takaisin, nyrkin päin naamavärkkiä. Shawn ei voinut liikkua, koska hän oli edelleen tuon jätkän otteessa. Mitä vittua hän oikein oli ajatellut?

Kaikki tapahtui sekunnin sadasosassa, ja seuraavaksi Shawn jo makasikin selällään maassa, kimpussaan niin vaalea-, kuin äsken auton luolta paikalle tullut ruskeatukkainen jätkä. Shawnilla ei ollut mitään mahdollisuuksia pelastaa kasvojaan noiden jätkien nyrkeiltä, jotka takoivat tälläkin hetkellä jätkän naamaa paskaksi. Kavoilla tuntuva jomotus oli tällähetkellä pahinta, mitä Shawn oli ikinä kokenut. Nenä alkoi vuotaa verta hetkessä, eikä muutaan kroppa voinut olla kärsimättä lyöntejä, ja potkuja. Sillä hetkellä Shawn voisi kuvitella kuolevansa, ja tavallaan hän halusikin.

Tämä tilanne ei todellakaan näyttänyt tämän luisevan kaverin kannalta lainkaan hyvältä. Jojo nimittäin huomasi, että nuo hänen niin sanotut "kaverinsa" olivat tosissaan ja silloin ei kannattanut murjaista edes mitään vitsiä siihen suuntaan, että rahat olivat unohtuneet kotiin. Kyllä niitä tapauksia oli nähty ihan riittävästi, sillä näillä tyypeillä ei riittänyt oikein huumori tällaisessa tilanteessa. Jotkut raukat olivat vain yksinkertaisesti niin tyhmiä, että uskoivat vitsin keventävän painostavaa tunnelmaa ja saisivat sitten siitä hyvästä turpaansa. Eli Jojo todellakin toivoi, ettei tämä Tayler ei olisi niin idiootti ja nyt vain heittäisi ne rahat heille, lähtien pikaisesti pois paikalta.

Voi, kuinka sekin olisi ollut aivan liian helppoa. Nimittäin tämä veloissa oleva ilmoitti, ettei tuolla ollut rahoja mukanaan ja sitten laskeutui pieni, painostava hiljaisuus. Lähinnä sen takia, että kukaan heistä ei voinut olla uskomatta korviaan. Ei ollut rahoja. Jojo hymähti surkuhupaisasti, mutta kukaan sitä tuskin edes pisti merkille tai kuuli. Mies nojasi paremmin auton kylkeä vasten, eikä päästänyt katsettaan hetkeksikään irtoamaan tästä luisevasta tapauksesta. Hän ei edes tiennyt, että olisiko tuon pitänyt lähteä juoksemaan aika helvetin nopeasti tai sitten ottaa yksinkertaisesti turpaansa. Ehkä se sitten auttaisi tuota muistamaan pitämään niitä rahoja mukanaan ihan joka paikassa, jotta saisi hoidettua velan pois alta. Kunpa nuo apinat eivät vain keksisi lisätä mitään ylimääräisiä korkoja velkaan. Vaikka... Mitäpä se Jojoa edes liikuttaisi. Ei hän tuntenut toista tai ei tuon velat liikuttaneet häntä mitenkään. Kaiketi se sitten vain oli sitä liian hyvää empatiantuntemiskykyä tai jotain, että hänestä tuntui pahalta.

Sitten se vain tapahtui. Tämä kaapinkokoinen blondi otti ja painoi rajusti tuon tummatukkaisen miehen seinää vasten, karjuen jotain tuon reagoinnista ja jotain. Tapahtuipa sitten niin mukavasti, että tämä veloissa oleva tyyppi otti ja löi. Samoin kuin kaikkien muidenkin, niin myös Jojon silmät laajenivat yllätyksestä ja tupakkakin melkein tippui sormien välistä. No, onneksi ei tippunut. Tuo veto oli kyllä melko riskialtis, sillä nuo miehet tulisivat antamaan kaksi kertaa pahemmin takaisin ja silloin tuosta lippispäisestä miehestä jäisi jäljelle vain märkä läntti. Ja sitten huudahduksen johdattelemana tuo vaaleatukkainen mies kävi luisevamman miehen kimppuun, kaataen tuon maahan. Mukaan liittyi se ruskeatukkainenkin mies ja samoin se, joka oli vähän aikaa vain katsellut Jojon tapaan koko hommaa sivusta. Ainoastaan mies itse jäi seisomaan paikoilleen ja katseli vain kauhistuneena, kuinka tuosta onnettomasta hakattiin ilmoja pihalle. Mies ei todellakaan pystynyt tekemään mitään muuta kuin vain katselemaan vierestä - vaikka tämä pahalta tuntuikin. Mitä helvettä hän muka mahtaisi kolmelle treenatulle miehelle? Okei, ei hän itsekään mikään luuviulu ollut ja lihaksiakin oli kiitettävästi, mutta noita oli kuitenkin kolme.

Jojo nieleskeli, tumppasi tupakkansa maahan ja yritti katsella muualle. Hivenen vaikeaa se oli, sillä hän ei pystynyt noin vain sulkemaan korviaan niiltä ääniltä, jotka kuuluivat nyrkkien osuessa Taylerin naamavärkkiin. Lisäksi nuo näyttivät potkivankin, joten Jojo ei yhtään ihmettelisi, jos jotain luitakin murtuisi. Oli tuon onni, etteivät miehet älynneet ottaa mitään pesäpallomailoja tai muita sellaisia autosta.
Hakkaamista kesti jonkun aikaa, kunnes nuo lopettivat ja se blondi vielä kumartui maassa makaavan ylle, kiskaisten tuon päätä ylemmäs pitäen kiinni hiuksista: "Parasta olla ne rahat messissä ylihuomenna tai mä vittu viillän sun kurkun auki ja jätän kadulle vuotamaan kuiviin." Ja tuon sanottuaan vaaleatukkainen nousi ja vielä sylkäisi Taylerin päälle, kunnes lähti silmät vihasta leimuten takaisin autolle. Tuon ilmeestä näki, että tämä oli erittäin vittuuntunut, mutta samalla myös erittäin voitonriemuinen.

"Jojo, haluutko sä kyydin himaas?" tuo vaaleatukkainen kysäisi sitten äkkiä ja tummatukkainen kohotti katseensa tuohon.
"Äh. Mä kävelen, ku en kuitenkaan asu kaukana. Tekee tää raitis ilma ihan hyvää", hän vastasi huolettomasti, vaikka oikeasti hänellä oli ihan muita suunnitelmia. Parempi vain ensin hankkiutua noista kolmesta eroon.
"Okei. Nähdään", tuo sanoi, nousi kumppaneidensa kanssa autoon ja peruutti pois kujalta. Jojo vielä varmisti, että auto oli varmasti hävinnyt pois näköpiiristä, kunnes käveli varovasti tämän maassa makaavan, hakatun yksilön luokse. Hetken aikaa Jojo vain puri huultaan ja katseli tuota, kunnes pukkaisi tuota kevyesti kengänkärjellään.

"Ootko sä jäbä hengissä?" Jojo kysyi, sillä 'kunnossa'-sana olisi ollut vähän typerä tässä yhteydessä. Toinen ei nimittäin näyttänyt olevan lainkaan kunnossa, sillä olihan tuo saanut melkoisen pahasti selkäänsä niiltä kolmelta mieheltä.

Shawn tiesi varsin hyvin, mitä oli odotettavissa. Nyt hän pohti, että olisi vain voinut jäädä himaan lusmuamaan. Toisaalta, mitä kauemmin hän olisi totuutta kartellut, sen kovempaa hän olisi tullut saamaan selkäänsä. Shawn ei ehtinyt muuta kuin katua, kunnes tuo järkäle kaatoi hänet maahan, ja Shawn sai todella nopeasti nyrkistä päin naamavärkkiään. Se tosiaan tuntui. Jo yksi lyönti. Hän ei tulisi selviämään tästä löytystä hengissä. Niin hän ajattelin. Shawn ei voinut laittaa millään vastaan, vaikka olisi halunnutkin. Ei hän edes yrittänyt. Samassa paikalle astuivat kaksi muuta jätkää, ja sen jälkeen Shawnilla ei ollut enää maailmanmenosta mitään tajua, tai käsitystä. Hän ei osannut reagoida mihinkään, kun häntä hakattiin kuin räsynukkea. Potkut ja lyönnit saivat tummatukan haukkomaan henkeä, mutta aina kun hän veti ilmaa kasaan painuneiden keuhkojen täyttämiseksi, ne tyhjennettiin heti uudelleen, uudella potkulla, tai lyönnillä suoraan vatsaan. Shawn tosiaan toimi räsynukkena, hän ei voinut liikkua tippaakaan, kun jokapuolelta sateli uusia ja uusia iskuja, jotka runnoivat kehoa minkä ehtivät. Shawn ei pystynyt edes suojata kasvojaan, joten verta vuotavalta naamalta ei säilytty, ei todellakaan. Shawn ei tajunnut mistään mitään, mutta kehossa ja kasvoissa tuntuva kipu vain yltyi. Hänen kurkustakaan ei lähtenyt pihaustakaan. Mies ajatteli tukehtuvansa siihen paikkaan.

Hetki jos toinenkin kului samoissa merkeissä, kunnes Shawnin silmissä sumeni. Hän ei tiennyt kuinka kauan oli melkein taju kankaalla. Pyörtymisen merkkejä oli hieman havaittavissa, mutta toisaalta hän oli hereillä koko ajan. Lopulta kun löylytys loppui, hän makasi paskaisella, melko runsaasti veren peittämällä asfaltilla kyljellään, eikä liikkunut suuntaan jos toiseenkaan. Tuskin edes hengitti. Hän kuuli auton peruuttavan ja häipyvän, mutta hän ei voinut avata silmiään. Kädet yrittivät hapuilla kunnollista otetta maasta, jotta keho saataisiin nostettua ylös, mutta hän tuskin pystyi edes liikauttamaan sormeaan. Shawn ei tiennyt, että paikalla oli vielä yksi noista hepuista. Kun joku tönäisi häntä aivan pienesti kengän kärjellä, tummatukan kasvoille kohosi irvistys, josta ei voinut olla epävarma. Tuokin sattui. Jonkun kysyttyä kysymyksen, Shawn avasi hitaasti silmänsä. Vain toisen silmän, koska toinen silmäkulma oli sen verran pahasi auki, ettei hän edes harkinnut sen silmän avaamista. Yhdenkin silmän avaamisessa olis jo liikaa vaivaa. Kun hän lopulta oli jälleen kunnolla tajuissaan, ensimmäisen yskäisyn jälkeen seurasi perässä yhä useampi. Keuhkot eivät vieläkään olleet kunnolla rauhoittuneet äskeisestä löylytyksestä, joten yskiminen tuotti pahimman kivun ikinä. Hän ei voisi vastata tuolle jätkälle yhtikäs mitään. Shawnin huomatessa toisen olevan niitä äskeisiä jätkiä, tämä painoi päänsä takaisin asfalttia vasten, ja sulki myös silmänsä, köhien silti edelleen. Jos toinen aikoisi tehdä jotain, tekisi sen nyt. Mahdollisimman nopeasti. Shawn arveli toisen lyövän vaikkapa veitsen hänen niskaansa. Tässä tapauksessa se ei olisi Shawnin mielestä huonokaan vaihtoehto.

Tilanne oli aivan liian tavanomainen Rashee Roadilla, joka yleensä päättyi siihen, että se hakattu ihminen jätettäisiin vuotamaan kuiviin jollekin kujalle tai paleltumaan kuoliaaksi. Ei kukaan täällä tullut auttamaan tuntemattomia ihmisiä - hädin tuskin tuttujakaan. Oli siis tavattoman epätavallista käytöstä, että Jojo jäi. Ei, hän ei ollut kauhean pehmeä päästään, mutta sydämen hän jumalauta omisti. Toisin kuin muut hänen jengissään olevat miehet, Jojo ei pystynyt kauhean helposti satuttamaan esimerkiksi veoissa olevia. Vaikka velkoja olikin, mutta ei hän silti pystynyt. Yleensä mies vain katseli vierestä kun ne "kovapäisemmät" jätkät hakkasivat jotakuta tajuttomaksi tai leikkasivat sormea irti. Oli se sitten raukkamaista tai ei, mutta Jojon ei oikeasti parannut asettua näitä jätkiä vastaan. Paikka ja uskottavuushan siinä menisi, jonka takia mies voitaisiin ihan hyvin vaikka piestä hengiltä. Jojo ei ollut itsemurhahakuinen tyyppi yhtään.

Mutta ei hän tosin aina edes jäänyt niiden tyyppien luokse, jotka oli hakattu. Tämä oli siis harvinaista, vaikka eihän Jojo edes tuntenut toista. No, joitain kertoja nähnyt kun tuo oli käynyt parilta tyypiltä ostamassa aineita, mutta ei todellakaan tuntenut. Nimen tiesi hädin tuskin ja sekin oli saatu selville niiden parin jätkän avulla. Pahaan kuntoon ne olivat tämän tummatukkaisen saaneet, joka sai Jojon järsimään huultaan. Mitä helvettiä hän voisi tässä enää tehdä? Toinen aivan varmasti hajoaisi kappaleiksi, jos hän alkaisi tuota siirtää johonkin suuntaan ja ambulanssia hän ei todellakaan soittaisi. Ne olivat nimittäin yhteydessä jatkuvasti poliiseihin, jotka aivan varmasti alkaisivat etsiä syyllistä, joka oli toisen piessyt näin pahasti. Ja Jojohan se tässä olisi ensimmäisenä epäiltynä...

Tummatukkainen värähti Jojon kosketusta, joka sai miehen puremaan huultaan yhä pahemmin.
"Vitun pahaan jamaan oot ittes kyl saanu", Jojo tokaisi huokaisten ja katsahti ympärilleen. Ei näkynyt ketään, joten tämä Tayler oli aivan Jojon armoilla.
"Kuule. Jos sä meinaat selvitä hengissä täältä pois, ni sun täytyy luottaa muhun." Hah. Paraskin sanomaan kun oli niiden hakkaajien kanssa samasta porukasta. "Mä en ole viemässä sua mihinkään teloitettavaksi tai heivaamassa roskikseen kuolemaan. Luotat muhun vaan, okei?" Jojo jatkoi kaikesta huolimatta ja kohotti toista kulmaansa.

Äkkiä hän kuitenkin kuuli auton. Siniset silmät nostettiin kadun päähän ja näki siellä kyttäauton. No hienoa. Tämähän alkaa mennä aivan helvetin hienoon suuntaan. Mistä Jojoa oikein sakotettiin? Aikaa ei kuitenkaan haluttu tuhlata sen miettimiseen, joten varovasti mies tarttui toista ranteista ja jähti varovasti raahaamaan syrjemmälle. Kaiketi se kävi kipeää, mutta ei mahtanut mitään. Mitä Jojo edes oli suunnitellut tekevänsä tai mihin hän aikoi toisen edes viedä? Omalle kämpilleen kaiketi...
Jojo sai raahattua Taylerin erään ison, sinisen roskiksen taakse ja asetti tuon varovasti nojaamaan sitä vasten. Sitten piti vain jäädä odottamaan, että tie olisi selvä...

Shawn pystyi vain kitumaan paikoillaan, tuskin edes räpäyttämään silmäänsä, vaikka tällähetkellä tummatukka olikin puristanut ne niin tiukasti kiinni, eikä hänellä ollut pientäkään aikomusta avata niitä. Ei, ennenkuin toinen alkoikin jo puhua hänelle jotain. Shawn ei edes kunnolla kuullut, mitä toinen sanoi. Vasta toisen ja kolmannen lauseen jätkä kuuli, ja silloin hänen oli pakko avata silmiään nähdäkseen, kuka niistä psykopaateista oli jäänyt paikanpäälle. Hänen edessään seisoi juuri se jätkä, joka ei ollut osallistunut hakkaamiseen mitenkään. Ihme kyllä. Shawn tuijotti toista hetken, todellakin miettien, että pitäisikö toiseen luottaa. Varsinkaan kun tuo mainitsi, ettei aikoisi esim. leikata sormia irti. Ehkä toisella olikin puukko takataskussa. Shawn alkoi miettiä tilannettaan... Jos toisella tosiaan oli jotain mielessä, Shawn ei menettäisi luultavasti siinä mitään. Hän oli jo muutenkin sellaisessa jamassa, että miten hän muka enää laittaisi vastaan? Ei mitenkään. Shawn tuijotti toista edelleen, mutta lopuksi hänen oli luotettava toiseen. Jätkä nyökkäsi sen verran kuin pystyi, mutta eipä siinä kauaakaan nokka tuhissut, kun Shawnkin kuuli auton äänen kauempaa. Olivatko ne yhdet tulossa takaisin? Shawn käänsi katsettaan kohti katua sen verran kuin pystyi, ja ehti erottaa kyttäauton... Voi perkele.

Samassa toinen tarttui hänen ranteestaan kiinni, eikä Shawn voinut olla purematta huultaan. Varsinkaan silloin, kun tuo jätkä alkoi raahata häntä katua pitkin kohti roskista. Shawn puri matkan aikana huulensa verille, eikä voinut kuin älähtää kivusta, toisen asettaessa hänet nojaamaan vasten roskista. Häntä ärsytti, että jonkun piti tulla raahailemaan häntä ympäri kadunkulmia. Ei apu pahitteeksi tietenkään ollut, mutta Shawnille tuli todella epävarma itsetunto, kun joku joutui tulemaan raahaamaan hänet pois kadunkulmasta. Shawn tuijotti tuota jätkää hetken, kunnes siirsi katseensa kohti paskaista asfalttia. "Kiitti" jätkä pihahti ja nojasi päätään roskikseen. Hän ei suoraansanottuna olisi selvinnyt tilanteesta yksin, jos toinen olisi lähtenyt lätkimään. Silloin yksi Rasheen pulsuista olisi vuotanut kenties kuiviin, tai jäätynyt kuoliaaksi.
Keuhkot olivat edelleen hieman kasassa, ja jätkän suusta pääsi jälleen köhimistä, joka ei taaskaan ollut loppuakseen. Kunto voisi mennä vielä mihinkä suuntaan tahansa.

"Miks sä et menny niitten mukaa?" Shawn kysyi hiljaisella ja uupuneen kuuloisella äänellä, näyttäen hautautuvan vielä paremmin hupparinsa sisään. Tosiaan, kylmyys oli iskenyt, ja oli vain ajan kysymys, milloin Shawn kuvitteli jo kuolevansa hypoteriaan. Kaikki oli hakkauksesta asti mennyt kauniisti alamäkeen, mutta tuo paikalle jäänyt jätkä oli edes pieni plussa Shawnin tämänhetkiseen olotilaan. Jos terveys pettäisi, ei hän ainakaan joutuisi kuolla yksin.

Jojo saattoi vain kuvitella, että mitä toisen päässä oikein liikkui juuri nyt. Ensin tuli hakatuksi, ne hakkaajat pakenivat paikalta jättäen kadulle vuotamaan kuiviin ja sitten tuli Jojo. Auttamaan... Luultavasti. Niin. Jojo tuli kaiketi auttamaan, mutta hän ei todellakaan ihmettelisi, jos tämä hakattu yksilö uskoisi Jojon tulleen päättämään sen mitä ne jätkät olivat aloittaneet. Nyt jengiläinen oli kuitenkin raahannut toisen syrjään eikä vain jättänyt siihen kyttäauton armoille. Eli mitäpä toinen voisi tästä päätellä? Ehkäpä Jojo ei jäänyt tänne pahat asiat mielessään, vaan oli ihan oikeasti auttamassa.

Jojo kyykistyi myös roskiksen taakse, vilkuili vähän väliä siihen nojaavaa miestä, kunnes katsahti sen takaa muualle kujalle. Kyllä. Poliisiauto oli pysäköity aivan siihen kadun eteen, josta se varmaan lähisi... Viiden minuutin sisään? Voisi nyt lähteä aiemminkin, sillä ulkona oli melko kylmä ja tämä tuntematon mies vuosi verta. Jojolla ei ollut hätää, sillä hänellä oli nahkatakki, mutta tällä toisella oli huppari. Ei olisi lainkaan kivaa, jos tuo paleltuisi tähän kuoliaaksi, sillä mihin Jojo heivaisi ruumiin? Roskikseen? Ei, hän ei pystyisi olemaan niin julma...

Äkkiä mies kuitenkin kuuli kysymyksen ja käänsi katseensa tähän roskikseen nojailevaan mieheen. Suusta purkautui hiljainen naurahdus, vaikka ei tässä tilanteessa mitään hauskaa ollutkaan. Lähinnä se johtui tuosta kysymyksestä, sillä eihän kukaan olisi osannut odottaa Jojon toimivan tässä tilanteessa näin.
"En tiiä. Ehkä mulla on sittenkin vielä sen verran empatiantuntemiskykyä jäljellä, etten halunnut jättää sua tähän kadulle kuolemaan", Jojo vastasi todenmukaisesti ja sipaisi muutaman hiuskiehkuran pois silmiensä edestä. Nyt kysymys kuitenkin kuului, että minne hän aikoisi toisen viedä? Jojon asunto ei ollut kaukana, mutta tuskinpa hän jaksaisi toista kantaa sinne asti - ei hän nyt mikään bodari ollut. Kunhan vain nyt nuo poliisit lähtisivät menemään...

"Luuletko sä, että pystyt nousemaan pystyyn ja kävelemään jotain 500 metriä?" Jojo kysyi sitten ja kallisti aavistuksen päätään. Onneksi Jojon asunnossa oli hissi, sillä hän asui kolmannessa kerroksessa ja tuskinpa toinen pääsisi kapuamaan niitä ihan hetkessä.