Busted /Sov.

Alessio ei pitkiin aikoihin ollut oikeasti tehnyt mitään jengin hyväksi, hän oli pyörinyt huumekuvioissa muttei ollut kenenkään käskyvallan alla, nyrkit olivat heiluneet ja luodit sinkoilleet ilman kenenkään käskyä. Jostain syystä italianoon oltiin kuitenkin otettu aamulla yhteyttä ja kerrottu keikasta jonka hän saisi hoidettavakseen, huumeita, tietysti. Rokkari oli kiroten sysännyt illanviettosuunnitelmat syrjään ja saapunut illalla lähes sovittuun aikaan paikalle, pari minuuttia myöhässä ihan mielenosoitukseksi.
Rokkari näytti pitkälti omalta itseltään istuessaan bussipysäkillä odottamassa jotakuta jonka oli määrä tulla mukaan hoitamaan keikka. Alessio olisi mielummin tehnyt koko jutun itse tai Quepekin kanssa muttei kukaan ollut vaivautunut kysymään eikä hän ollut viitsinyt ruveta vänkäämään, olisi suoranaista itsemurhaa ruveta hankalaksi.

Mies etsi mustan nahkarotsinsa taskusta sytkärin ja sytytti sillä sätkän joka pian löysi tien huulille. Selvästikkin se-joku oli vielä enemmän myöhässä kun pari minuuttia, muuten Ale ei olisi vaivautunut sytyttämään sätkää tylsyyttä uhmatakseen.
Yö oli pimentynyt jo aikoja sitten, hyvillä silmillä näki hämärästi oman kätensä silloin kun nosti sen eteensä, huonoilla tuskin sitäkään. Italiaano istui kuitenkin katulampun valokeilassa niin, ettei se-joku varmasti kävelisi ohi.

/ Lyhyt, tönkkö, anteeks : ss /

Christian oli valmiiksi korviaan myöten kusessa edellisestä episodista, puheet levisivät kulovalkean tavoin ja parin päivän sisään mies oli leimattu vasikoivaksi petturiksi joka pelasi vain ja ainoastaan omaan pussiinsa. Pellavapää käveli ripeästi asfaltoitua tietä pitkin pitäen katseensa maassa, koittaen herättää mahdollisimman vähän huomiota vaikka mies pitikin herkeämättä ympäristöään silmällä kuin peläten että joku hyppäisi selän takaa kimppuun. Ilmeisesti tälläkertaa tehtävälistalla oli huumekeikka, ehkä ainoa homma missä Christian ei ollut ikinä tyrinyt, mutta tilanne oli eri nyt kun mukana oli täysin vieras ihminen, josta mies ei ollut ikinä kuullutkaan. Turvallinen olo oli tipotiessään, ja mies tunsi olonsa haavoittuvaisemmaksi kuin tutussa seurassa. Esimerkiksi Daytonin kanssa Christian olisi varmasti rennompi eikä panikoisi lähestulkoon niin helposti kuin nytten, ennen tapaamista mies oli jo halukas juoksemaan suorinta tietä kotiin ja unohtamaan koko keikan.

Katuvalot heijastivat tumman hahmon alleen ja paljasti tuntemattoman henkilön ääriviivat selkeästi, tupakan hehkeänpunainen keklu hohti hehkeänä muuten melkeimpä hämärässä alku-yössä niin, että mies pystyi jopa kuvittelemaan kuinka lämmin se oli. Christian otti muutamat viimeiset askeleet suoranaisesti epäröiden, vuoron perään hän vilkuili ympärilleen ja sitten tähän henkilöön, jonka kanssa hänen oli ilmeisesti määrä suorittaa sovittu keikka. Pahempaa ei olisi voinut toivoa, vaikka 18th Streetin johdossa tiedettiinkin miehen pienet ja isommatkin viat, silti tämä laitettiin vastaaviin hommiin joissa oli riski jäädä kiinni ja joutua pahimmassa tapauksessa loppuiäksi kiven sisään. Christian pysähtyi tummanpuhuviin vaatteisiin pukeutuneen miehen eteen ja katsoi tätä melkeimpä murhaavasti, aivan tahtomattaan.

Sokeakin huomaisi, että lähestyvä mies oli aikeissa kusta alleen minä hetkenä hyvänsä. Tuo tähyili ympärilleen kun vainoharhainen ja näytti muutenkin hyvin pelokkaalta, aralta pikkulapselta joka oli karkaamassa yöllä ensimmäistä kertaa kotoa äidin nukkuessa viereisessä huoneessa. Alessio hämmästyi kun mies seisahtui hänen eteensä ja löysi kasvoilleen jonkinlaisen murhaavan ilmeen, se sai rokkarin vaan naurahtamaan ivallisesti. Mikä tuo pelokas pikkuinen oli hänelle isottelemaan? Todennäköisesti Alessio oli ikävuosissa nuorempi, se ei kuitenkaan latistanut hänen egoaan tippaakaan, se ainakin oli isompi kun toisen joka kulki olkapäät alistuneena painuneena ja silmät epätoivoisesti ympärilleen tähyillen.
"Kappas", sana karkasi huulilta kun pahakin loukkaus tai kirosana, Alessio sai sen kuulostamaan suoralta haukkumiselta.
"Ite vasikka, kisuko se nyt oli?", rokkari nousi ylös bussipysäkin penkiltä. Miehet olivat lähes sentilleen yhtä pitkiä, italiaanon hiukset vaan sojottivat pystyyn ja toivat hänelle runsaasti enemmän pituutta, alessio oli myös huomattavasti lihaksikkaampi kun tämä ruipelo joka myös vasikkana tunnettiin. Arvatenkin myös Alen korviin olivat kaikuneet tuon teot, ja häntä suorastaan oksetti työskennellä tämän miehen kanssa.

Alessiota ei kiinnostanut jäädä tappelemaan, ei tänä iltana. Hän halusi vain hoitaa homman alta, hakea ne aineet, heittää ne toiselle diilerille, nyhtää siltä rahat ja mennä kotiin, that's it, mies ei tosiaankaan halunnut iltaansa mitään erityistä ekstriimiä.
Rokkari ei turhaan kysynyt toiselta mitään vaan nosti sätkän takaisin huulilleen ja lähti mitään sanomatta kävelemään kohti syrjäkujia, Alessiolle olisi vain parempi jos toinen jäisi heti alussa jälkeen tai jäisi itkemään pimeänpelkoaan siihen katulampun valokiilaan.

Christian kavahti kuullessaan miehen ivallisen äänen, kädet sulkeutuivat automattisesti nyrkkiin ja mies joutui vaivoin hillitsemään itsensä jottei olisi tehnyt mitään, mikä vaarantaisi hänen tulevaisuuttaan vielä lisää. "Turpa kiinni", Chris ärähti aidosti uhkaavana, eikä antanut toiselle edes haaveilun varaa siitä mahdollisuudesta etteikö hän olisi ollut tosissaan. Ja jos mies kuvittelisi, että Christian tipahtaisi yhdestä tarjotusta nyrkiniskusta, oli toinen todellakin hakoteillä. Monet tappelut ja lapsuudesta asti kestänyt piekseminen oli muokannut miehestä sitkeän ja hän todellakin olisi valmis antamaan takaisin jos tarve vaatisi. Puolustuskannalla Chris harvemmin mietti, kuka oli hänen puolellaan ja kuka ei, oli miehen velvollisuus puolustaa nimeään ja tässä tapauksessa kukaan parikymmentäkesäinen kolli ei hänen nimeään tahraisi. Paitsi omalla verellään.

Toisen lähtiessä kävelemään Christian jäi hetkeksi seisomaan paikalleen ja tunki kädet taskuihin kuin tunnustellakseen, oliko ysimillinen varmasti tarttunut mukaan. Kuin pakon edestä mies lähti kävelemään ripeästi toisen perään eikä turhia panikoinut tietäessään että jos tässä huonosti kävisi, Christian olisi tälläkertaa valmis puolustamaan ennemmin itseään kuin muita. Edelliskerralla keikka Daytonin kanssa ei olisi voinut mennä enempää perseelleen, ja miehellä oli outo tuntemus alitajunnassaan että tälläkertaa ei selvittäisi niinkään vähällä, kuin pieni juoksupätkä metsän siimekseen. Oikeastaan mies ei itsekkään tiennyt, pitäisikö pelätä parasta vai toivoa pahinta.

/ lyhyt, sori D : /

Pikkukissassa oli selvästi edes vähän luonnetta, toinen sai näes suunsa auki väittääkseen vastaan eikä yllättäen näyttänyt enää laisinkaan avuttomalta, säälittävältä kuitenkin yhtä lailla ainakin rokkarin silmiin.
"Sun kannattaa varmaan pitää omas valmiiks auki, verryttelet vähän jätkältäs suihin ottoon" italiaano ehdotti kylmästi virnistäen. Ei Alessio nyt mitenkään ihan tietoisesti laittanut itseään muita loukkaamaan aina tilaisuuden tullen, mutta koska se ei ketään haitannut hän voisi ihan hyvin aukoa turpaansa niin paljon kun huvitti. Kyllä miehen, niin kisun kun vasikankin, pitäisi kestää ja seistä selkä suorassa tilanteesta riippumatta. Jotain ylpeyttä piti sentään olla ihan jokaisella.
Italiaanon itsesuojeluvaistossa oli tosiaankin toivomisen varaa, tämä näes tajusi hyvin, että vaikka ehkä mahdollisesti selviäisikin käsirysystä voittajaksi olisivat omat kasvot vähintään yhtä pahassa kuosissa sen jälkeen kun Chrisinkin, joten tuskin paineita purkamaan pääsy olisi sen arvoista. Ja siltikään hän ei edes yrittänyt hillitä kieltään.

Christian ei ollut ainut jolla oli mukana ase, eihän Alessiokan voinut täysin nyrkkeihinsä luottaen lähteä liikkeelle, se jos joku olisi silkka itsemurha.
"Mut hoidetaan tää, ja that's it, okei?", rokkari ehdotti ja käveli pari askelta takaperin tuon edelle. Ale ei nyt ihan välttämättä halunnut riidellä, edelleenkään, nyt piti vain päästä duunista eroon, ja se ei tosiaankaan tapahtuisi nopeasti jos pitäisi olla riitelemässä parin minuutin välein. Rasittavaa se vaan olisi.

// saattaa olla vähän alkukankeutta, tokkopa tuo haittaa:---D //

Christian piteni ainakin muutaman sentin ryhdistäydyttyään, musta huppari verhosi miehen yläruumiin aina kasvoihin asti, tälläsillä keikoillahan ei pahemmin kannattanut näyttää kasvojaan. "Osaatsä oikeasti tukkia suus ajoissa vai onko sullakin jääny suihinotosta leuat noin ammolleen?" pellavapää ärähti oikeasti kyllästyneenä ja loi Alessioon jäätävän katseen puristaen samalla asetta kädessään. Miehen ei tarvinnut turhaan kuunnella toisen päänaukomista vaan olisi mielihyvin valmis käyttämään ysimillistään toisen hiljentämiseksi, ruumiillisilla voimillaan hän tuskin olisi pärjännyt toiselle mutta sairas mielihän tekee sairaita asioita, joten pari luotia sinne tai tänne ei Christianin verta vapisuttanut.

Valotolpan tuottama hehku hävisi selän taakse, pimeä ilma tuntui viileältä hengittää ja kerrankin selkeä taivas sai yön tuntumaan entistäkin synkemmältä. Synkkähän se olikin, ainakin toisille, Christian oli omiin liskojen öihinsä tottunut ja tyytynyt elämään niillä eväillä jotka hänellä oli jäljellä. Hän tiesi, kuulopuheista tosin, että hommia toisessa päässä hoitava diileri oli kaikkea muuta kuin luotettava. Moni mies oli saanut luodin takaraivoonsa selkänsä käännettyään tarkoituksena viedä saadut kamat sinne minne ne oli käsketty kuljettamaan. Ja Christian ei ottanut varsinkaan oman henkiriepunsa kohdalla pienintäkään riskiä siitä, että hänelle saattaisi käydä samoin. Alession kohtalo oli hänelle yksi ja hailee, näissä piireissä oli tärkeintä pysyä itse hengissä. "Tässähän sitä ollaan tehty, mutta herra siellä alhaalla on vähän eksynyt aiheesta!" Christian karjahti säikähtäen itsekkin äkillistä suuttumistaan. Refleksinomaisesti käsi oli vetänyt aseen taskusta ja mies tähtäsi tällähetkellä vieressään olevaa Alessiota.

/ Mitään kankeutta ole: o /

Jotenkin mies osasi aavistella, että olisi kohta henkilökohtaisessa tapaamisessa pyssynsuun kanssa. Miksi ihmisillä oli niin lyhyet hermot? Eikö enää saanut edes ivata ilman, että joku oli heti uhkailemassa? Jo oli outoa porukkaa. Ei Alenkaan pyssykäsi turhan kankea ollut, mutta Christian oli selvästi sekopää. Reaktiona mies veti omankin aseen eteen ja sai vain vaivoin estettyä itseään huokaamasta ylidramaattisesti. Selvästikkin oli ollut hyvä veto olla luottamatta vain omiin nyrkkeihin, ne eivät tässä tilanteessa kauheasti auttaisi.
Kumpikaan tuskin ampuisi, mitä järkeä siinä olisi molempien heittää henki kimpassa? Jäisi duuni hoitamatta ja sukulaiset (tai ainakin Quepek Alen kohdalla, sukulaisista niin väliä, Chrisillä tuskin oli frendejäkään) itkemään, mitä kumpikaan hyötyisi tilanteesta? Ei kertakaikkiaan mitään.
"Mitä sanot, jos molemmat pitää turpansa kiinni ja hankkiudutaan täst nyt tän vuoden aikana eroon?", mies ehdotti, ei oikeastaan sovitellen tai omaa henkiriepuaan puolustellen, yrittäen vain junailla hommaa eteenpäin niin ettei tähän nyt jäätäisi jumittamaan pyssyt ohimoilla ja työ odottamassa.

Italiaanolle ei olisi voinut määrätä ketään huonompaa seuraksi. Sekopää joka suuttui kaikesta + mies joka ei osannut pitää turpaansa kiinni edes pyssyn edessä = huono juttu. Tosin eipä olisi jengille iso menetys päästä eroon yhdestä loisivasti nististä ja vasikasta yhdellä lyönnillä. Eivät ne nyt varsinaiset iloisia varmaan kuitenkaan olisi, ainakaan kun hommia ei saatu tehtyä ennen kimppaitsemurhaa.
Tilanne oli ainakin Alessino mielestä yllättävän rento jos otettiin tilanne huomioon, molemmilla oli toista kohti tähdätty ase ja todennäköisesti myös kykyä ja halua niitä käyttää, todennäköistä oli myös että molemmilla oli luoteja ja toimiva ase. Vaikka mistä sitä ikinä tietäisi vaikka kisulla olisi vesipyssy tai jotain? Alessio ei aikonut jäädä katsomaan, ei hän nyt ihan niin helposti pääsisi hengestään, että kävelisi vapaaehtoisesti tiirailemaan sisään siitä pyssynsuusta. Se nyt ainakin olisi typerää.

Christian puristi asetta entistä tiukemmin otteessaan ja tuijotti Alessiota edelleen uhkaavasti, tällähetkellä mies lähes toivoi että katse voisi tappaa. Sydämenlyönnit kaikuivat miehen korvissa ja sai veren kohisemaan, tässä tilanteessa adrenaliini sai olon melkein voittamattomaksi ja Christian oli vaikeuksissa itsehillintänsä kanssa. Järki käski laskemaan aseen ja jättää tilanteen siihen, mutta ase pysyi edelleen kädessä osoittaen italialaismiehen ohimoa. Mies piti tilannetta oman henkensä kannalta uhkaavana ja tiesi ettei toinenkaan ollut sen selväjärkisempi kuin hänkään, ja loppujen lopuksi kumpikin olisi varmasti valmiita painamaan liipasinta. Se oli eri asia, kumpi ehtisi tekemään sen ensin, vai kumpi uskaltautuisi laskemaan aseen ja hieromaan heikkoa ja huteraa rauhaa. Rauhan solmiminen kuulosti hyvältä, vaikka Christian olikin varma ettei haluaisi enään koskaan nähdä Alessiota silmissään, edes samaan jengiin kuuluminen ei saanut miestä muuttamaan päätään.

"Se taisit kuitenkin olla sinä joka rupesi sähläämään ihan ilman syytä, ja voin olla varma että sä kuulet tästä vielä jos joku menee vikaan", Christian ivaili ja otti pari askelta lähemmäs miestä tähdäten edelleen tätä aseellaan. Turhaa leikkiä koko touhu, niinkin yksinkertaisesta asiasta piti tehä hirveä näytelmä vaikka yhden huumelastin noutaminen ei ollut homma eikä mikään. Ilmeisesti Alession oli pakko tehdä joka asiasta henkilökohtaista, ensinnäkään Christianin itsehillinnällä oli vaikea kuunnella toisen suunsoittoa kun asiat vedettiin siihen pisteeseen että tämänkin keikan pohjimmainen tarkoitus oli unohdettu kokonaan.

Vaaleaverikkö piti asetta edelleen italiaanon ohimolla ja puri huultaan estääkseen itseään painamasta liipasinta, oman jengiläisen tappamista tuskin katsottaisiin hyvällä varsinkaan kun mies oli jo korviaan myöten kusessa muutenkin.

Kumpikaan ei ollut valmis luovuttamaan eikä kummallakaan ollut pokkaa oikeasti hieroa sopua. Oltiin siis jonkinlaisessa umpikujassa, kumpikin kun oli valmis tuijottamaan pyssynsuuhun ja pitämään omaa asekättä valmiina vaikka koko loppuyön, pitempäänkin jos tilanne niin vaatisi. Jumalauta, tämän siitä sai kun joku idiootti keksi tunkea kaksi tämänkaltaista ihmistä samaan duuniin samaa aikaa samalle mantereelle. Ehkä joku oli kierosti halunnut päästä eroon molemmista, ja helpommalla päästäkseen oli tarkoituksella valinnut juuri näin? Koko Lontoo, ja eritoten rashee, oikein kuhisi salaliittoteorioita.
Ai Alessio oli se joka oli sählännyt? Mies alkoi pikkuhiljaa ärsyyntyä entistä enemmän, oliko tuo oikeasti tosissaan syyttämässä häntä siitä, että oli itse aikeissa ampua tämän pään paskaksi? Jotain oikeutta sentään pitäisi olla näissäkin hommissa.
Miehet pelasivat oikeastaan jonkinlaista kieroa venäläistä rulettia, molemmilla oli fifti fifti mahdollisuudet selvitä tai heittää henkensä, riippuen ihan siitä kumpi ampuisi ensin vai ampuisivatko molemmat ehkä samaan aikaan. Mukava yllätys seuraavalle ohikulkijalle, kaksi miestä aseet käsissä kadulla kuolleena suloisesti vierekkäin.

Christian harppoi lähemmäs tuomaan ysimillisensä lähemmäs rokkarin ohimoa, samalla myös Ale pääsi itse vaivautumatta samaan tilanteeseen, melkein painamaan piipun tuon kasvoja vasten.
Molemmat olivat tarpeeksi idiootteja jatkamaan edelleen ja tarpeeksi jääräpäisiä olemaan harkitsematta luovuttamista, sopu kävi varmaan mielessä molemmilla, mutta sopuhan ei koskaan ollut täysin tasapuolinen juttu vaan mukana olisi aina myös se luovuttaja joka kumpikaan ei halunnut olla.

Mies oli tosissaan saanut hämmästyä sitä kuinka nopeasti Christian kiihtyi raivoasteikolla nollasta sataan. Toinen näytti täysin harmittomalta, lukiolaisikäiseltä nörtiltä, ei niin kovin taitavalta tai suositulta, sellaiselta joka loisi jonkun muun mukana eikä itse oikein saanut mitään kunnialla tehtyä. Ehkäpä änkytystä ja paniikkokohtauksiakin, yletöntä stressausta aina kun naisia oli lähellä? Alessio analysoi mielessään toisen sielunelämää todennäköisesti osumatta kovin lähelle oikeaa.

Christian jankutti mielessään ettei tälläkertaa varmastikkaan olisi se, joka ensimmäisenä laskisi aseensa ja tekisi ne eleet jotka kielivät mahdollisesta halusta sopia edes hauras rauha parivaljakon ylle. Mies oli liian monta kertaa antanut itselleen periksi ja ollut se, joka luovutti paineen alla, nyt tahdonvoimaa kuitenkin riitti puristamaan asetta otteessa ja pitämään se Alession ohimolla samalla kun hän itse tuijotti toisen pyssynsuuta. Adrenaliini sai veren kohisemaan ja aika tuntui pysähtyneen paikoilleen, Christian tiesi että italiaano varmasti arvaili päänsä sisällä kaikkea mahdollista mikä puhuisi pellavapään heikkouksien puolesta. Yksi etu miehellä ainakin oli, jos tässä nyt päädyttäisiin ampumaan, ja Christian selviäisi, hän joutuisi korkeintaan vankimielisairaalaan tai parhaassa tapauksessa hän välttyisi joutumasta edes edesvastuuseen koko taposta. Ja hullun esittäminen ei edes ollut loppujenlopuksi vaikeaa, skitsofrenia oli sairaus joka saattoi ajan myötä hellittää ja Christian oli onnekas sen suhteen että hänen kohdallaan oli kyse vain lievästä mielisairaudesta.

Kirpeä ilma sai uloshengityksen höyryämään ja paljasti vaaleaverikön kiivaan hengitystahdin, adrenaliiniryöpyt saivat varmasti vankkahermoisemmankin jännittyneeseen mielentilaan ja kun otettiin vielä huomioon Christianin epävakaa mielenterveys ja yllättävä sekä äkkipikainen luonne, ei lopputulos voinut olla hyvä. Mies tuijotti vuoronperään Alessiota, ja tämän asetta joka tuntui hetki hetkeltä uhkaavammalta, silti hän piti pokkansa eikä ilmehtinyt tai elehtinyt ollenkaan. Vakavuus oli ainoa ilme jonka mies kykeni pitämään kasvoillaan tilanteesta riippumatta, ja tälläkertaa siitä ainakin oli hyöytyä. Myöhäisilta oli taittumassa yöksi ja jossain lähimannuilla pöllö tai joku muu vastaava lintu huhuili surullista melodiaa joka sai Christianin lävitse kulkemaan kylmät väreet.

Alession ilmeestä huomasi välittömästi, mitä tämä ajatteli. Christian oli loppujen lopuksi varsin hyvä lukemaan ihmisiä, vaikka ei itsekkään ollut mikään suljettu kirja jota ei päässyt lukemaan edes sorkkarautaa apuna käyttäen. Alessio oli varmasti itseään täynnä oleva kusipää jota isäpappa ei vahingossakaan rakastanut tarpeeksi ja äitikulta paapoi pojastaan niin täydellisen ja sulloi poikaraukan pään täyteen luuloja, että todellakin kaikki ihmiset haluaisivat polvistua italiaanon jalkoihin ja palvoa tätä lopunikäänsä. Christian painoi sormensa liipasimelle entistä varmempana siitä että tilanteesta ei päästäisi ennenkuin pamahtaisi, ainoa huolenaihe oli se että kumman kallon perukoille se luoti sitten kolahtaisi.

"Sä voit jäädä tähän kirjottamaan vaikka äidilles kirjeen, tai painua suoraan sen helmoihin, kyllä niitä lentokoneita kulkee" Christian maanitteli ivallisesti oikein provosoidakseen Alessiota, miehen kasvoilla oli enemmän kuin kiero virne joka paistoi varmasti seuraavaan kaupunkiin asti. Tälläkertaa mies ei tosin voisi luottaa siihen että Dayton auttaisi hänet pulasta, ja Jeff tuskin katsoisi tätäkään episodia hyvällä. Christian tiesi että jengin pää saisi kuitenkin tietää tästäkin kohtauksesta ja mies itse joutuisi entistä huonompaan valoon, vaikka Alessiokaan ei hyvässä jamassa ollut varsinkaan tulokkaana. Aikoinaan mies itse oli vältellyt kaikkia mahdollisia paikkoja ja keikkoja, ihmisiä ja ajoituksia, jotka saattaisivat yhdessä muodostaa sellaisen show'n jonka seurauksena Chris olisi mahdollisesti saanut Jeffin kengänjälje persuksiinsa. Nyt oli kuitenkin liian paljon pelissä ja liikaa riskejä, silti mies ei aikonut todellakaan luovuttaa, ei tälläkertaa.

Siinä missä Chris näytti hyvinkin keskittyneeltä oli Ale ajatuksineen jossain ihan muualla, miksi ihmeessä hän olisikaan uhrannut yhtään huomiota tilanteelle johon saattaisi päättää maallisen yleensä hyvinkin ankean vaelluksensa? Mies suhtautui tilanteeseen aivan liian rennosti, kuten kaikkeen muuhunkin huolimatta siitä millainen tilanne oli kyseessä, oikeasti hengenvaarallinen vai täysin arkipäiväinen. Ja vaikka rokkari olikin keskittynyt johonkin ihan muuhun kun aseella tähtäämiseen onnistui hän näyttämään ihan yhtä vakuuttavalta kun toinenkin. Ilme muuttui nopeasti täysin neutraaliksi, siitä oli mahdoton lukea mitään tunteita tai ajatuksia, hetki sitten Ale kuitenkin oli antanut kummastuneen olemuksensa näkyä melko avoimesti, itsensä kokoaminen ei kuitenkaan vienyt mieheltä kauaa, tämä vain veti suojamuurit ympärilleen sinä silmänräpäyksenä kun tajusi niiden päässeen säröilemään.

Christian veti Alession taustaa arvioidessaan melko täyden vesiperän. Tai ei, olihan tuossa oikeitakin piirteitä. Isä oli hevonperseessä, ollut aina siitä asti kun raskaustesti näytti plussaa siihen asti, että kävi laittamassa aluille vielä veljenkin, äiti taasen ei koskaan ollut mitenkään yrittänyt pönkittää Alession ennestäänkin varsin hyvää itsetuntoa kertomalla tosiasioita.
Italiaanon mielikuvitus jatkoi elämistään vaikka Ale yrittikin sammuttaa sen hetkeksi niin, että ehtisi saada ajatuksiin jotain järkeä. Toisella tuskin olisi perhettä, vanhemmat olivat kohdelleet vuoroin hyvin ja surkeasti Chrisin ollessa kakara, nykyään ne olivat kieltäneet sekopääksi todetun poikansa täysin. Varmasti miehellä jotain lääketieteellisiä diagnooseja oli, jakomielitautisuus nyt ainakin, ehkä jotain muutakin, vainoharhaisuus ja yliagressiivisuus ainakin sopisivat hyvin. Chrisillä oli ehkä jonkinlainen 'tukihenkilö', joku johon luottaa ja joka pelasti kusesta kun kusesta, eihän tuo muuten voisi vasikoinnin jälkeen olla edelleen mukana kuvioissa. Alessiollakin oli, kaikilla taisi olla vaikka harva myönsi.

Rokkari ei olkiaankaan kohauttanut Chrisin huomautukselle äidin helmoihin lähtemisestä. Toinen selvästikkin oikein yllytti Aleakin hermostumaan, huonostippa onnistui.
Mies ei ollut koskaan vältellyt tukalia tilanteita, hän oli enemmänkin juossut avosylin ottamaan ne vastaan. Ei Alessio ihan ensimmäisiä päiviä mukana jengissä ollut, taustalta löytyi jo useita vuosia.

Ale erotti Chrisin olan yli kujan päässä seisovan ihmisen, muttei arvatenkaan tehnyt asialle mitään. Ties vaikka se luokiteltaisiin luovuttamiseksi.

// HAHAA toi hemmo vois olla Whitney se tulee komentaa poikia //



Myös Christian näki hämärässä liikkuvan hahmon, mutta vähät välitti tuon taivaallistakaan henkilöstä, sivusilmällä hän vahtasi Alessiota silmäänsä räpäyttämättä ja puristi asetta otteessaan entistä tiukemmin. Vaaleat hiukset valahtivat silmille nopeasta pään liikkestä kun mies vilkaisi lähes sekunninsadasosassa ympärilleen tarkastaakseen tilanteen, viimeisenä kaivattiin silminnäkijöitä mahdolliselle kaksoitsemurhalle. Tummanpuhuva hahmo läheni parivaljakkoa ja Christian arvaili mielessään, millähän asioilla ulkopuolinen mahtoi olla. Ilmiselvästi kyseessä oli nainen, ei kovinkaan suurikoinen vaikka olemus uhkuikin itsevarmuutta muille jaettavaksi asti. Epäilykset heräsivät siinä vaiheessa kun hiippari tunki käden taskuunsa ja otti viimeiset askeleet miesten luokse, Christian säpsähti refleksinomaisesti taaksepäi ja siirtyi tähtäämään tätä tunkeilijaa jättäen Alessiolle mahdollisuuden käyttää tilanne hyväksi ja pamauttaa kuulan jonnekkin kallon perukoille.

Tungetteleva nainen kiskaisi yllättyneenä hupun päästään ja Christian tunnisti tämän, Whitney, kukapa muukaan. Viimeaikoina kuin maannielemänä kadonnut 18th Street'läinen oli ilmeisesti tehnyt paluun piireihin. Mies muisti Whitneyn paremmin kuin hyvin, yhteistä historiaa oli parin tappokeikan ja lukemattomien huumekeikkojen verran, Whitney ei ollut ainakaan käytökseltään muuttunut yhtään. Yhtä itsevarma ja jääräpäinen kuin ennenkin, aina pomottelemassa muita.

"Whitney..." Christian totesi lyhyesti ja värittömästi pitäen aseensa edelleen tähdättynä naisparan otsalohkoon, miehen olemus kuohui epävarmuutta ja pelokkuutta varsinkin nyt kun yksi ylimääräinen jengiläinen oli todistanut parivaljakon kaksintaistelua. Hän ei tosin uskonut, että Whitney tekisi mitään sen eteen että Alessio ja Chris päätyisivät Jeffin juttusille, vaikka sitäkin oli vaikea tietää, mikään ei olisi mahdotonta arvaamattoman naisluonteen kohdalla. "Tämä ei oo sun keikkas", Christian sai suunsa auki ja oli selvästi puolustuskannalla. Äänensävy kuitenkin paljasti ettei mies ihan koko tahdonvoimallaan kieltänyt naista, Whitney oli kuitenkin luokiteltavissa ystäväksi vaikka kaverisuhdetta pystyi kuvailemaan kahdella sanalla; hutera ja korruptoitunut.

Whitney yllättyi saadessaan aseen kiinni otsalohkoonsa, naisen kulmat kohosivat taivaisiin ja kasvoille levisi ärsyytyneen ihmettelevä ilme. Naisen katse olisi sillähetkellä voinut tappaa sekä Christianin, sekä italiaanon johon hän ei harmikseen - tai onnekseen - ollut kerennyt törmäämään. "No kuule Christian", tummaverikkö napautti takaisin ja katsahti mieheen paheksuvasti, nostaen kätensä miehen käsivarrelle painaen sen alas saaden vihdoin muuta tuijoteltavaa kuin pyssynsuu. "Itseasiassa tää keikka taitaa nyt pikkuhiljaa kuulua mulle, ensinäkin, te ootte edennyt huimat viissataa metriä viimesen tunnin aikana vaikka olitte jo alkujaan myöhässä, toisekseen, porukka ihmettelee Rasheella että mitä vittua te ootte nyt möhlinyt, ja kolmanneks, tän keikan toista päätä hoitavat ei todellakaan oo ilosia tästä -vitun- episodista", Nainen painotti v-alkuista sanaa ilmentääkseen ärsyyntymistään. "Joten mut pistettiin hoitaan tää loppuun, kun mun neuvottelutaidot on parempaa luokkaa kun teidän", Whitney jatkoi omahyväiseen sävyyn ja loi tarkastelevan katseen italiaanoon kuitenkaan elehtimättä mitenkään.

/ lyhyillä mennään D : /

Hiljalleen lähenevästä hahmosta oli aluksi mahdoton erottaa yksityiskohtia. Alessio tajusi nopeasti, että kyseessä oli nainen, nainen joka kävelytyylistä päätellen oli hyvin itseriittoinen ja itsevarma, kuvittelisi olevansa vähintäänkin maailman hallitsija. Ale kohautti aluksi tuolle ihmiselle vain olkiaan ja piti aseenpiipun Chrisiä kohti pitäen tuota pahempana uhkana kun tätä salamyhkäistä paikalle saapujaa, naisen lähestyessä entisestään oli kuitenkin melkolailla mahdoton olla välittämättä. Nainen laittoi kädet paitansa taskuun ja selvästi Chrisin ajatus juoksi samalla tasolla Alen kanssa, toinen oli selvästi ottamassa esiin asetta. Christian heilautti aseen naista kohti kun taas italiaano piti omansa edelleen mieheen tähdättynä, valmiina vaihtamaan sen tulokkaaseen sinä silmänräpäyksenä kun tarve tulisi. Mies oli ainakin toistaiseksi pahempi uhka.
Italiaano ei suinkaan ampunut Chrisiä tuon kääntäessä oman aseensa naiseen, Alessio olisi hyvin voinut tehdä sen mutta joku pidätteli. Tavallaan miehelle kai riitti, että Christianin aseen kääntäminen oli kuin suora luovutus, sama kun tuo olisi nostanut kädet pystyyn ja heilutellut valkoista lippua, eikä antautuneita tapettu.

Alessio piti naista tarkasti silmällä tuon vetäessä hupun alas. Ei suoranaisesti tuttu. Rokkari ei varmaan koskaan ennen naisen kanssa ollut tekemisissä, nähnyt hän kuitenkin oli toisen ennenkin, tai sitten ei. Violettimustahiuksisia kovistyttöjä tuntui nykyään löytyvän joka kulmasta ja baarin pöydästä, ja oikeastaan kaikki näyttivät aikalailla samalta.
Christian tuntui kuitenkin naisen tunnistavan, ainakin tuo tiesi nimen. Whitney.. Nimi ei kuulostanut tutulta, tosin milloin Ale olisikaan jonkun nimen oikeasti tiennyt? Todennäköisesti pari ei kovin läheinen ollut, tuskin kukaan osoittaisi aseellaan läheisen ystävänsä otsaa. Chris oli kuitenkin tähän asti osoittautunut melko mielipuoliseksi, joten ei olisi edes vaikea uskoa, että kyseessä olisi sisarukset.

Italiaano laski omankin aseensa siinä vaiheessa kun Whitney alkoi selittää tilannetta. Nainen oli siis jonkinlainen sijainen, tai sovittelija, miten vaan. Ale ei reagoinut oikein mitenkään vaan antoi parin selvitellä välejään keskenään.

// anteeks näinkin pitkä viivästys ! : (

Christian oli tyytyväinen siihen, että Alessio osasi olla hiljaa Withneyn seurassa. Nainen oli äkkipikainen, eikä turhia anteeksi pyydellyt jos sattui jonkun ison kihon varpaille astumaan, tässä tapauksessa kiholla tarkoitettiin Alessiota jonka ego ei olisi mahtunut edes Grand Canyoniin. "No, vitun hienoa sitten", mies ärähti ja laittoi aseen takaisin taskuunsa kuopien kengänkärjellään maata. Perkeleen helvetin perseet, jälleen yksi moka jota katsottaisiin viilaavalla silmällä, ainakin hänen kohdallaan. "Withney, sä menet kiltisti takaisin", Christian totesi käskevästi mutta kuitenkin pieni arvostus äänensävystä kuultaen. Olisi noloa suututtaa nainen, jolle jäisi tappelussa toiseksi sen sileän tien. Tässäkään ei oltaisi, jos Jeff tai kukaan muu jengin johtoportaasta ei olisi laittanut Alessiota Christianin kanssa hoitamaan tälläistä keikkaa. Ilmeisesti kyseessä täytyi olla jollainen testi, ja jos tämä olisi sujunut hyvin, vasikointitapauksella ei olisi niin suurta vaikutusta miehen tulevaisuuteen. Vaaleahiuksinen tutkiskeli maata katseellaan ja olemuksesta huokui pelkurimaisuutta, hän ei uskaltanut kohdata Withneytä silmästä silmään. Ainakaan nyt.

Withney kurtisti kulmiaan Christianin sanoille, "Mä en mene minnekkään, jos mut lähetetään lapsenvahdiksi niin mä en mene takaisin ja sano Jeffille, että mut käskettiin takaisin... Se ei todellakaan nyt mene niin", nainen oli ärsyyntynyt ja loi edelleen mittailevia katseita italiaanoon. "Ja kuka teidät käski hoitaan samaa hommaa? Ei sekään tainnut olla ideoilla pilattu", tummaverikkö jatkoi vinoilevaan sävyyn ja sylkäisi maahan. Häntä puistatti pelkkä ajatus kahdesta kukkoilevasta miehestä, jotka koittivat kumpainenkin hoitaa hommansa toisiaan paremmin eivätkä voineet joustaa suuntaan tai toiseen. Näissä hommissa oman puolen kanssa oli tehtävä pieniä ja isoja kompromisseja, koska revanssit keikkojen suhteen eivät olleet mahdollisia. Varsinkaan jos täytyi hoidella joku päiviltä, oli kyseessä sitten ruokaa vastaan vasikoinut koditon tai joku manalan madnaatin pääjehu.

"Ja kumpikin laittaa ne aseet nyt - vitun - nopeasti piiloon, käydään hoitaan tää helposti vai onko teillä vielä jotain toisianne vastaan?" Withney käskytti ja loi kumpaankin mieheen pitkän katseen. Christian piti katseensa maassa ja kohautti alistuneena harteitaan, joten nainen tiesi tuon perääntyneen. Silmät eksyivät italiaanoon ja tummaverikkö tutkaili toista kysyvästi, oltiinko tässä nyt kukkotaistelussa vai töissä?