There you are a skinhead, looking for a fight!

[Sikko o/]

Ellie ja Rotten: kauhukaksikko, joka nähtiin usein yhdessä. Tapansa mukaan he olivat leiriytyneet rannalle pussikaljottelemaan ja heillä tuntui olevan taas erityisen hauskaa heidän arvostellessaan kilpaa ohikäveleviä ihmisiä. He keksivät jokaisesta jotain negatiivista, kenellä oli ruma hattu, kenellä vino nenä. Kumpikin osoitteli avoimesti ohikulkijoita naurunpyrskähdysten saattelemana. Ja tietenkin kumpikin oli jo tuhannen tuiskeessa -se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Rotten oli käynyt hakemassa kaksikon kaljavarastoihin jo kahdesti täydennystä väärennetyillä henkkareillaan ja jos sammaltavaa puhetta oli katsominen, kolmatta kertaa tuskin tulisi, sillä kukaan itseään kunnioittava kassamyyjä ei enää myisi hänelle. Se ei kuitenkaan kaksikkoa huolettanut; heillä oli vielä kolme kaljaa per nenä ja yksi puoliksi. Se riittäisi joksikin aikaa ja Rotten tiesi, mistä saisi viinaa ilman, että myyjä epäröisi hetkeäkään myydä sitä hänelle. Siihen ei tarvittu edes henkkareita eikä myyjä katsonut lainkaan päihtymystilaa, kunhan rahat vaihtaisivat samantien omistajaa. Myyjä oli eräs Ben-niminen kusipää, joka pörräsi milloin missäkin, mutta yleensä kuitenkin Rasheella. Tuolta saisi viinaa koska vain ja Rotten oli hyvillään tuntiessaan jonkun, joka hänellekin myi kuntoa katsomatta.

Kaksikko vei samanaikaisesti pullonsa huulilleen ja Ellie alkoi olla jo sen verran tuiskeessa, että janojuomaa valui jo hieman hänen leukaansakin pitkin.
"Rotten! Tiesiks et sä oot mun paras broidi", hän sammalsi ja nauraen purskautti kaljat suustaan veljensä naamalle aivan kuin se jotenkin tehostaisi hänen sanomisiaan. Tyttö alkoi olla jo aikamoisessa kunnossa; sen kuuli puheesta, sen näki käytöksestä.
"EL PERKELE!" Rotten nauroi ja pyyhki kasvojaan pilottinsa hihaan. Hän otti pitkän huikan pullostaan kulattaen sen tyhjäksi ja heitti tyhjän pullon kohti jotain rokkaria, jolla oli hame päällä.
"Homo!" hän huusi tuon perään, muttei jaksanut nousta vittuilemaan sen enempää.

Ellie antoi katseensa kiertää kriittisesti rantaa pitkin kävelevissä ihmisissä, kunnes se pysähtyi erääseen ohikulkijaan, joka oli niin naisellinen, että tuota tuskin mieheksi erotti.
"Kato tota, toi on salee homo", hän sanoi äänekkäästi veljelleen äänessään inhoa ja osoitti julkeasti sormellaan ohikävelevää poikaa, joka käveli sen verran nopeasti, että siitä saattoi jo päätellä tuon olevan joko peloissaan tai sitten tuolla vain oli törkeä kiire jonnekin. Ellie ja Rotten päätyivät siihen vaihtoehtoon, että tuota pelotti, sillä ilmekin tuon kasvoilla kieli siitä.

"Mä en kestä kattoa tollasta neitiä. Mitä tehdään?" Ellie kysyi veljeltään, joka korkkasi jo uutta pulloa hampaillaan. Tuo sylkäisi korkin pois suustaan ja vilkaisi ensin siskoaan, minkä jälkeen siirtyi mittailemaan katseellaan ohikulkijaa. "Pistä silmät kiinni", hän naurahti, mutta kumpikin tiesi, ettei hän ollut tosissaan; häntä itseäänkin ärsytti tuo kyseinen neitipoika silmittömästi.
"Ääh, älä viiti. Mä ainakin meen näyttään sille etten mä pidä sen tyylistä", El totesi veljelleen ja nousi mielenosoituksellisesti ylös. Rotteniakaan ei tarvinut kauaa odotella, kun hän jo kampesi itsensä maasta ja keräsi kaljat muovipussiin lähtien kävelemään reipasta tahtia siskonsa perään.

El sai neitipojan ensimmäisenä kiinni ja tarttui tuota olkapäästä samalla, kun huojui hieman paikoillaan.
"Mistä naistenosastolta sä oot vaattees ostanu?" hän kysyi halveksuntaa äänessään ja tuijotti poikaa silmät inhoa täynnä. Rotten asteli siskonsa selkän taakse ja naurahti ääneen.
"Tiesitsä et homoseksuaalisuus luokiteltiin vielä 60-luvulla sairaudeks?" hän kysyi pilkkaa äänessään. "Me ollaan edelleen sitä mieltä, et se on sairaus ja se sairaus pitää kitkeä pois", hän jatkoi hetken päästä ja nappasi itsekin poikaa olkapäästä kiinni.