I can't stand you - Shawn

// Eli tämä on minä-muodossa kirjoitettu lyhkäinen tarinanpätkä siitä, kuinka Shawnin isä heitti tuon ulos kotoa. Lyricseinä toimii Simple Plan - I won't be there.
Varoituksena; sisältää raakaa kielenkäyttöä.

.~.~.~.~.~.~.


"Juoppo, iha vitun hirvee pleija, ja kaiken lisäks maailman huonoin isä. Menisit ja kuolisit pois"
"Mua pelottaa, että musta tulee samanlainen ku susta. Ja sitä mä en halua!"


I can't stay, Tomorrow I'll be on my way.
So don't expect to find me sleeping in my bed.
'Cuz when you wake up, I won't be there.
I won't be there...


"Sun äitis ei oo täällä enää, ni mitä sä oikein poraat siinä? Jos ei katto pään päällä kelpaa, niin painut sitten muualle täältä. Mulle et ala vittuilee kuules poika" faija huutaa mulle naama alkoholin vaikutuksesta punaisena. Sen kasvoilla on juuri sellainen ilme, että se voisi kuristaa mut tähän paikkaan. Meille tuli taas riita, mutta tälläkertaa hyvästä syystä. Meille soitettiin viimeviikolla, että äiti on kuollut auto-onnettomuudessa, ja nyt mä sain vielä potkut koulustakin. Voiko huonommin enää mikään mennä? Asua nyt saman katon alla holisti-isän kanssa!

"Mua vituttaa! Luuletko sä, että mä muka pärjään täällä sun kanssas kahestaan? Mä en saa minkäänlaista koulutusta, enkä mä pääse mihinkään opiskelemaan. Mua pelottaa, että musta tulee samanlainen ku susta. Ja sitä mä en halua!" mä huudan sille takaisin, olohuoneen toisesta päästä. Joudun puremaan huultani, jotten alkaisi kunnolla itkeä. Musta lähti osa äidin mukana, enkä mä tiedä, jaksanko mä tätä paskaa enää. Kuullostan angstilapselta, mutta näin se on.
"Minkälainen mä sun mielestäs oikee oon?" se kysyy, ja tuijottaa mua murhaavasti.

"Juoppo, iha vitun hirvee pleija, ja kaiken lisäks maailman huonoin isä. Menisit ja kuolisit pois" huudan, ja joudun pidätellä kyyneliä entistä enemmän. Mä en ehdi reagoida mitenkään, kun se jo pomppaakin ylös sohvalta, juoksee mua kohti, ja nappaa mun hupparin kauluksesta kiinni.
Se kaataa mut maahan, enkä mä voi enää olla valuttamatta muutamaa kyyneltä mun silmistä.
"Sä oot ihan hullu!" mä huudan sille, ja yritän saada sitä irti musta tärisevin käsin.
"Ja sä oot maailman rasittavin kakara koko maan päällä. Shawn, mä toivon, ettet sä olis ikinä syntynyt" se sanoo mulle päin naamaa. Toi kieltämättä jo vähän sattu... eikä ihan vähääkään.

"Joten ehkä mä pääsen susta vielä tänä iltana eroon" se sanoo mulle, ja sen kasvoilla on mielipuolinen ilme, jota mä tosiaankin kavahdan. Se kohottaa nyrkkinsä, ja mä suojaan kasvoni käsilläni. Se ei kuitenkaan auta, sillä isä repii mun kädet pois edestä, ja sen jälkeen mä saan kunnon tällin vasten kasvoja. Älähdän, ja yritän siirtää käteni kasvoilleni, mutta se ei onnistu.
Toinen, kolmas, neljäs.... Se takoo mun naaman verille, kunnes nousee ylös, ja potkaisee mua kylkeen. Musta tuntuu, etten mä saa henkeä ollenkaan, ja yritän nousta ylös lattialta, yskien.

"Joko sä uskot, että mä en ois halunnu sun ees syntyvän?" se kysyy, ja mun silmät painuu entistä kovempaa kiinni.
"Haista paska..." mä murahdan sille, kasvot puoliksi vasten eteisen mattoa. Samassa mä tunnen, kuinka se nappaa mun hiuksista kiinni, ja repii mut ylös lattiasta. Mä en voi olla huutamatta, sillä sen otteet on niin kovakouraisia, kaikella tapaa. Mä tuskin pysyn pystyssä, mutta silti se vain raahaa mua kohti ulko-ovea.

Mä laitan kaikella mahdollisella tavalla vastaan, mutta mikään ei auta. Se kiristää otettaan mun sekaisista hiuksista, ja myös hupparista, jonka jälkeen se saa avattua ulko-oven. Mä hakkaan sitä, mutta se ei välitä siitä paskankaan vertaa. Lopulta se vilkaisee mua vielä kerran, limainen virne suupielillään, kunnes se työntää mut ulos ovesta.
Kompastun, ja kaadun porrasrivistölle, joka on meidän oven edessä. Se sattuu niin helvetisti. Kierähdän tuskissani mahalleni, ja nostan katseeni ovenpielessä nuokkuvaan humaltuneeseen isääni.

"Shawn, isä rakastaa sua" se sanoo ilman minkäänlaista katumusta. Mä en voi olla enää pidättelemättä kyyneliä, samalla kun nousen ripeästi kivuista huolimatta, ylös portailta. Toi olikin viimeinen asia maailmassa, minkä mä olisin halunnut kuulla.
Ryntään kohti kiinni menevää ovea, mutta juuri kun mä olisin päässyt sisälle, se napsahtaa kiinni, ja lukkoon. Lyön nyrkilläni ovea, ja nojaan siihen, kunnes valun istumaan portaille.

"Voi vittu!" mä parahdan, ja siirrän käteni kasvoilleni. Kyyneleet ajautuvat silmistäni, eikä verta vuotava nenäni ole lopettamassa vuotamista vielä aikoihin. Aika paska juttu.

Nostan katseeni kohti ovea, siinä toivossa, että mä vielä pääsisin sinne sisälle. Odotan hetken, mutta kun alan jo olla epätoivoinen, nousen ylös, pyyhin silmiäni, ja astelen hiljaiselle kadulle. Siellä ei näy ristin sieluakaan, ja mä olen ainoa, joka siellä kävelee. Paikka on aivan autio.

Mä en palaa tänne enää ikinä. Sen mä lupaan. Jos saan vielä jostain mahdollisuuden, muutan niin kauas, etten enää ikinä joudu näkemään isääni...

This is the last night, That I spend at home.
And it won't take too long, For you to notice.
Won't take long for you to find out.
That I'm gone...