Thriller (s)

//Eli Radical kera Alen//

Caden oli ollut melkein koko päivän baarissa ja oli myös siinä kunnossa. Kävely ei oikein onnistunut, kuin tukea ottaen tai kontaten. Viinaa oli palanut ja olutta mennyt useampikin tuopillinen.
Baarista oli samalla lähtenyt pari tuttua, jotka olivat auttaneet juopuneen miehen Elm Squaren reunoille. Sinne ne sitten olivat jättäneet Cadenin ja lähteneet joidenkin misujen matkaan. Se ei häirinnyt Cadia, ainakaan vielä. Puistossa oli pari muutakin juopunutta kulkijaa ja yksi, joka ilmeisesti oli sammunut jonkin puun juurelle.
Cad istui hetkeksi maahan ja painoi päänsä polviaan vasten. Huonon olon aalto pyyhkäisi miehen yli, mutta Cad yritti olla oksentamatta.

Pian Caden nousi horjuen ylös ja lähestyi jotain pimeän viinan kaupittelijaa, osti tältä pullon viimeisllä rahoillaan ja hoippui tiehensä.
Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta, kun mies oli itsensä tähän kuntoon saanut. Mutta pitkästä aikaa kuitenkin.
Cad avasi pullon korkin, otti kulauksen ja irvisti, kun alkoholi poltteli kurkussa. Mitähän paskaa tässäkin oli.
Pian Cad hoiperteli erään puun luokse ja lysähti siihen istumaan, vaikka tarkoitus oli ollut vain nojata siihen hetken. Samapa tuo. Juomaan pystyi istuaaltaankin.
Aamusta tulisi kamala, vaikka helposti mies ei krapulaa saanutkaan. Cad oletti että kotona olisi särkylääkkeitä aamuksi, muttei muistanut että oli vetänyt kaikki seitsemän jo alkuillasta, oluen kanssa tietenkin.
Tupakka-aski löytyi hetken kaivelun jälkeen nahkatakin taskusta, samoin kuin hopeinen sytkäri, minkä mies oli joskus saanut lainaksi kaveriltaan ja unohtanut palauttaa.
Ensin Caden ihmetteli, miksei tupakka syttynyt, mutta pian tajusi että tupakka oli väärinpäin. Ottaessaan sen suustaan, mies onnistui tiputtamaan sen kostealle nurmikolle.
"Pherkele, shaatannaa." Tämä kirosi vahvasti sammaltaen ja nosti tupakan maasta laittaen sen hapuillen suuhunsa, tällä kertaa ihan oikein päin. Hetki meni, ennenkuin tämä sai sytkärin liekin osumaan syöpäkääryleen päähän.
Tupakka syttyi, vaikka olikin kostea ja aski ja sytkäri päätyivät takaisin taskuun. Caden nousi ylös ottaen tukea puunrungosta. Pullo oli jäänyt maahan ja Cad alkoi nostaa sitä ylös, tömähtäen takaisin maahan.
Ohi kulki pari nuorta jätkää, jotka katsoivat huvittuneina miehen ylösnousu yrityksiä.
"Mhitä perkhelettä te shiinä tuijotatteh? Menkää vhitthuun shiitä penshkat." Tämä ärähti ja saikin jätkät pysähtymään ja katsomaan miestä murhaavasti.
"Keskenkasvuiset kakarat." Cad ajatteli ja mulkoili takaisin.

/Teksti on skeidaa, sekavaa, lyhytkin on, ja.. Joo. Anteeksi, nyt ei leikkaa yhtään /

Mustat hiukset pomppivat lakan kovettamina lihaksikkailla mustan nahan verhoamilla olkapäillä piilottaen välillä selväpiirteiset ja väsyneet kasvot taaksensa, mustat silmänalusetkin jäivät ulkopuolisten huomaamattomiin peililasisten aurinkolasien taakse, samoin mielessä vellovat tunteet joista tyynen neutraali ilme ei kielinyt lainkaan.
Alessio olisi erikoisen ulkonäkönsä vuoksi mennyt aukiolla juopottelevien rokkaripentujen mukana epäilyksettä, hän kuitenkin erosi muista siinä, että taisi olla ainut selvä koko paikassa. Italiaano ei turhan usein ollut se ainut selvä, yleensä hän oli kännissä muiden joukossa tai ainut räkäkänninen selvien joukossa, tietysti hommaa oli mukava kokeilla kerran näinkin päin, Ale ei kuitenkaan päässyt minkäänlaiseen tunnelmaan yksin ja vesiselvänä joten hän ei nähnyt tilanteessa oikeastaan mitään positiivista. Miksi olla selvänä pakolla jos homma olisi hauskempi kännissä? Eihän siinä ollut mitään tolkkua. Ei ainakaan Alession harvinaisen yksinkertaisessa mielessä joka oli nyt vielä tavallistakin suorempi, tiedä sitten miksi.

Ale maleksi aukion läpi kiirehtimättä ja katseli ivallisena kaatuilevia ja huutavia pentuja, vanhoja kaljamahaisia pappoja, naista joka juoksi kiireen vilkkaa lastenvaunujen kanssa ja jotain mielipuolen näköistä rastapäätä joka tömähti selälle puun alla luultavasti yrittäessään nousta seisomaan. Rokkarikin sattui kuulemaan tuon rastapään sammaltavan kirouksen parille teinikakaralle eikä voinut olla virnistämättä halveksivasti.

//Anteeksi että kesti .__. Minulla on ensiviikolla ruottin kirjootukset, joten niihin valmistautumiseen on mennyt paljon aikaa..//

Kakarat jäivät paikoilleen mulkoilemaan rastapäistä känniläistä, joka oli joten kuten päässyt seisomaan puuhun nojaten.
"Menkhää nhyt vhittuun shiitäh!" Cad ärähti. Aina juotuaan Caden tuli pahalle päälle, vaikkakin se johtui aivan seurasta johon oli eksynyt juomaan. Jos lähettyvillä oli yksikän tyyppi, joka jollain tavalla ärsytti miestä, tämä oli ja pysyi pahalla päällä siihen asti, kun alkoi selvitä.
Penskoista toinen lähti kävelemään jo pois päin, mutta toinen jäi paikalleen.
"Saadaan me olla täällä jos me halutaan. Ei tommonen homo voi meitä määräillä." paikalleen jäänyt poika sanoi, vain hitusen sammaltaen.
Cadenin aivot rekisteröivät vain yhden sanan, 'homo'. Viha leiskahti miehen silmissä kun tämä astui pari askelta lähemmäs tätä juuri puhunutta kakaraa.
"Mhinua ei thommoshet vithun penshkat hauku." Caden ojensi itsensä koko pituuteensa, jota oli noin 180cm. Kakara astahti taakse päin, kun Cad lähestyi poikaa käden nyrkkiin puristettuina, vaikkakin hieman horjahdellen, ja kirosanoja pihisten. Toinen penska repi paikallaan seisovaa hihasta ja kehottaen rauhoittumaan kumpaakin. Cad murahti.
"Penshkat." tämä sähähti ja pysähtyi. "MEnkhaa ny vhittuun ennekhu mä lyön." Cad sanoi ja käänsi selkänsä kaksikolle, palaten takaisin puun luo, johon oli jättänyt pullonsa.
Saatuaan pullon maasta, Cad avasi taas korkin ja otti pitkän siemauksen pullosta.

//Kauheeta kuraa.. yritä jaksaa .__.//

// muah, pelastava enkeli liitelee vihdoin paikalle tai jotai :--3

Nuori neito asteli aukiota läpi, yrittäen tekeytä mahdollisimman näkymättömäksi. Hän ei todellakaan kaivannut juuri nyt seuraansa ketään, eikä varsinkaan koko illan ryypänneitä kännikaloja joita tuntui aukiolla riittävän. Denisen koon perusteella se näkymättömäksi tekeytyminen mitä luultavammin ainakin onnistuisi varsin hyvin, tiedä sitten muista puolista. Hän oli päässyt töistään juuri kymmenisen minuuttia sitten, vihdoin pääsisi lämpimään suihkuun sen synkän ryyppääjiä kuhisevan tönön sijaan. Työnsä vuoksi hänellä oli jälleen yllään avonaisempi toppi ja piskuinen hame. Tällä kertaa hän oli tosin suojautunut kylmyyttä vastaan pukemalla kotonaan ylleen kuviolliset lekkarit ja vetämällä töistä päästyään violetin puoleisen nahkatakin ylleen.

Denisen koko ruumis värähti, kun hän kuuli kauempaa jonkun uhoamista. Jos nuo alkaisivat tappelemaan, niin hän vaikka juoksisi paikalta pois. Hän oli jo aikeissa tiheentää askeliaan, jotta pääsisi nopeammin aukion läpi kotiinsa, kun tuon uhoajan äänestä kuulsi jotain tuttua. Hänen askeleensa hidastuivat vaistomaisesti. Toki Denise jutteli monien juoppojen ja vähän vähemmän juoppojen kanssa joka päivä, mutta ei hän näiden ihmisten ääniä päähänsä tallettanut. Deni katseli ympärilleen, etsien katseellaan jotakin tutun oloista henkilöä.
Vasta kun Denise hahmotti puun luona rastapäisen hahmon, joka kittasi jotain - ilmeisesti varsin alkoholipitoista - juomaa kurkustaan alas, hän yhdisti äänen ja tuon olennon Cadeniin. Denise ajatteli jo marssia paikalta pois, jättäen toisen puuhun nojailemaan, itsepähän oli itsensä tuohon kuntoon juonut. Lopulta hän kuitenkin kääntyi ympäri ja harppoi nurmen poikki puun luo. "Caden?" Tämä tokaisi päästyään riittävän lähelle miestä. Hänen äänensä oli ihmeen kolkko, ei kuulunut tämän hämmästystä Cadin löytämisestä aukiolta tai ärtymystä juomisesta.

// yyh joo, lyhyt ja huonoo tekstiä ja sen sellasta ja toisekseen en tiiä et miten olisin tän tuonu paikalle ja kui pitkälle roolinu tai jotai D---: sorii, mehän pistetään se tän mun olotilan piikkii, eiks joo? :------D mut onneks edit-nappula on keksitty, käskekää sit muokkii jos kusee ja pahasti :'3

Caden istui puun alla ärtyneenä. Kaikenmaailman kakarat täälläkin juoksivat. Ei enää huvittanut juodakkaan, muttei kyllä voinut heittää juuri ostettua pulloakaan pois.
Ihmisiä oli jäänyt vähän matkan päähän katsomaan mitä kummaa mies oli huutanut, mutta joukkios hajaantui ainakin osittain Cadin luotua muutamalle murhaavan katseen.
Mieli teki lähteä jonnekkin muualle, mutta jalat eivät oikein kantaneet.
Pian mies kuuli tutun äänen kutsuvan häntä nimeltä. Caden katsoi äänen suuntaan ja häneltä meni hetki, ennekuin tajusi, kuka miehen vierellä oikein seisoi.
"De-Denise? Caden änkytti. Tämä tästä nyt vielä puuttui, että joku tuttu, jonka mies ei soisi näkevän häntä tässä kunnossa, sattui juuri paikalle.
Mies katsoi hetken hölmönä tyttöä.
"Mhitä sä thäällä?" Caden sai suustaan jotain järkevääkin.

Mies nousi vaivalloisesti ylös, nojaten puuta vasten. Farkut olivat repeytyneet jossain vaiheessa oikean polven kohdalta.
Ja nahkatakin selkämys oli täynnä lehtiä ja muuta sontaa, joka maasta oli siihen tarttunut.
Denisen kolkostä äänestä mies päätteli, ettei tämä pitänyt näkemästään. Cad oli oikeasti pahoillaan siitä, että tyttö joutui näkemään miehen tässä kunnossam muttei saanut suustaan minkäänlaista järkevää anteeksipyyntöä, vain jonkinlaisen puhahduksen. Turhauttavaa.

//Lyhyttä T^T//

/ lyhyyyt soori /

Denise tuijotti Cadenia hetken, kuin pikkupoikaa joka oli jäänyt kiinni keksien varastamisesta. Eihän toisen juomiset hänelle kuulunut, mutta ei Denise voinut olla puuttumattakaan niihin.
"Ei, vaan pikemminkin, mitä sä täällä teet?" Denise vastasi kysymyksellä tuon kysymykseen.
"Tai no, ei tarvitse kertoo, näkeehän sen muutenkin." Tämä huomautti sitten.

"Mitä jos lähettäis vaan kotiin?" Denise kysyi rauhallisesti, puhuen kuin vajaamieliselle joka ei välttämättä tajuaisi sanojen tarkoitusta. Kotiin lähtö tosin voisi olla hankalaa, Cad tuskin kovin mielellään kotiinsa lähtisi ja toisekseen, Denisestä tuntui että miehen eteenpäin kävelystä ei tulisi mitään. Mutta ei Deni 150 senttisenä saisi raahattua suunnilleen kolmisenkymmentä senttiä pidempää miestä kotiinsa.
Denisen katse osui pulloon, josta Caden oli ilmeisesti vielä hetki sitten kumonnut juomaa kurkkuunsa. Hänen silmänsä siristyivät ja nainen nappasi pullon hyppysiinsä. Denise haistoi juomaa nyrpistäen heti perään nenäänsä. Tiesikö mies itsekään mitä hän joi? Jos Cad suutahtaisi, niin se oli sitten sen ajan murhe. Ja jos tuo päälle hyökkäisi niin katuisipahan sitten myöhemmin. Mutta kuka nyt liki viattoman ja paljon päätä lyhyemmän ja siromman naisen kimppuun hyökkäisikään, edes kännissä? No, Denisellä tosin oli kokemusta känniläisistä sen verran että hän arveli sen olevan hyvinkin mahdollista, mutta siitä huolimatta tämä käänsi pullon ympäri ja katsoi närkästyneesti kun juoma alkoi valuamaan maata kohden.

/ är, en saa tätä eteneen D: /