Silence is golden

// dici + davinia, desmondin vaatetus

”Noin 175 cm pitkä, hintelä rakenteinen mies. Likaisen ruskeat, kiharaiset olkapäille ylettyvät hiukset, pitkänomainen nenä ja runsaat viikset. Saattaa nilkuttaa vasenta jalkaansa.”
Desmond Monceaux kelaili päässään vasta muutama tunti sitten käytyä keskustelua asiakkaansa kanssa, samalla kun hän liikkui varovaisesti erään pahasti rappeutuneen rakennuksen vierustaa pitkin. Hän varoi taitavasti olematta astumatta maassa lojuviin satunnaisiin tiilinmurikoihin, joista lähtisi vähintäänkin häiritsevä ja huomionkiinnittävä ääni jos sellaista vahingossa sattuisi kengänkärjellä potkaisemaan.Kohde ei saisi huomata häntä tai havaita mitään muuta epäilyttävää. Muuten tarkoin mietitty sunnittelma menisi harakoille, ja salamurhaajan täytyisi turvautua suunnitelma B:hen, mikä ei ollut läheskään yhtä varma ja toimiva kuin A. Täytyi vain siis toivoa ettei siihen päädyttäisi. Hän oli ehtinyt varjostaa kohdettansa jo kaksikymmentä pitkää minuuttia, eikä tämä toistaiseksi ainakaan ollut osoittanut milläkään eleellä huomaavansa Desmondin jatkuvaa läsnäoloa. Suunnitelma sujui siis suunnitellun mukaisesti ja hyvä niin.

He tulivat Elm Squarelle. Desmond jäi jännittyneenä seisomaan kulman taakse, rakennuksen tiilistä seinää vasten painautuneena ja hän katsoi hyvin varovasti kohdettaan. Keskiyö oltiin ohitettu jo pari tuntia sitten, joten aamuyön pikkutunteina oli hyvinkin vaikea yrittää saada siitä kaikesta pimeydestä jotakin selvääkin, mutta Desmondin tarkka näkö pystyi edelleenkin erottamaan jonkin matkan päässä seisovan kiharatukkaisen miehen. Kuten hänelle oltiin osattukin etukäteen kertoa, niin kohde odotti aukiolla mahdollisesti omaa asiakastaan ja välittäisi annoksen huumeita toiselle. Desmondin tehtävänä oli nyt vain kytätä tilannetta, odottaa että kohteen asiakas saapuisi ja häipyisi paikalta ja iskeä vasta sitten, kun kohde poistuisi asuntoansa kohti syrjäisen kadun kautta. Naurettavan helppo murha. Mies työnsi käden takkinsa sisälle ja veti sieltä pistoolinsa esiin. Uskollinen SIG Sauer P229 äänenvaientimella sopi tähän tilanteeseen täydellisesti, se ei ollut tähän päivään mennessä pettänyt Desmondin odotuksia vielä kertaakaan vaikka heidän taaksensa oli melkoinen kasa ruumiita ehtinyt kertyä. Hän varmisti, että pistooli oli ladattu valmiiksi ja piteli sitä sitten jalkansa vierellä tilannetta tarkkaillessaan.

Nyt mies vain odottelisi kaikessa rauhassa ja hoitaisi homman loppuun. Edes ruumiista hänen ei tarvitsisi asiakkaan mukaan huolehtia, sillä hänellä oli omat miehet palkattuna siihen hommaan. Desmond vain ilmoittaisi ruumiin sijainnin, odottaisi toisia miehiä paikalle ja häipyisi sitten pois. "Työpäivän" päätteeksi hän saattaisi sitten myöhemmin kotona napata viskishotin, painua viileään suihkuun ja nukkua sitten jonkin verran. Hänen täytyisi lähteä lukiolle pitämään historian tuntia alkaville siinä puolilta päivin. Siitä tulikin mieleen, että mieshän oli kokonaan unohtanut korjata ja arvostella heidän esseensä Stalinin elämästä – nojaa, loppupeleissähän hän oli se joka määräsi tahdin ja näin siis oppilailla ei ollut mitään sanottavaa asiaan. Saisivat esseensä takaisin sitten myöhemmin.

Punapäinen nainen oli jo jonkin tovin istuskellut Elm Squaren reunamilla, erään roskalaatikon päällä poltellen röökiä. Davinia seurasi katseellaan ihmisiä joista suurin osa oli joissakin aineissa. Kumma kyllä Dav ei ollu tänään minkäänlaisissa pölyissä. Nainen nosti toisen jalkansa koukkuun roskiksen päälle ja kaivoi laukustaan tupakka-askin. Dav katseli askia hetken miettelijäänä kunnes nappasi sieltä yhden huultensa väliin. Punapää kaiveli hetken taskujaan ja löysi sitten punaisen sytkän jolla tuo sytytti savukkeensa. Dav veti savua keuhkoihinsa ja puhalsi sen ulos, niin tuttua. Davinialla oli tänään yllään farkut ja hieman liian suuri huppari, suhteellisen siistit vaatteet, jos otti huomioon sen että nainen kuljeskeli useimmiten vain kulahtaneet collarit jalassaan.

Siitä päästäänkin siihen kysymykseen mitä ihmettä Dav teki täällä keskellä yötä ? Naisella ei ollut tapana liikuskella öisin ulkona. Tänäkään yönä Dav ei kuitenkaan ollut saanut unta, kiitos niin ihanien vieroitusoireiden. Ei ollut todellakaan helppoa olla riippuvainen huumeista. Davinia oli päättänyt lähteä katselemaan typeriä ihmisiä jotka toilailivat Elm Squarella sen jälkeen kun heidät oli heitetty baarista pihalle.

Davinia huomasi pian jonkin matkan päässä todella epäilyttävän henkilön joka hiippaili jokseenkin mielenkiintoisella tavalla vanhan rakennuksen seinää myöden. Dav kohotti toista kulmaansa ja jäi seuraamaan miehen liikkeitä. Oli niin pimeää ettei nainen saanut olennosta juurikaan sen enempää selvää kuin että tuo oli todennäköisesti mies ja että mies kuljeskeli erittäin epäilyttävällä tavalla. Nainen siristi silmiään ja yritti nähdä mitä olento mahtoi vetää takkinsa sisältä. Oli kuitenkin niin pimeää että Davinian oli mahdoton saada esineestä selvää. Itsesuojeluvaiston puutteesta kärsivä Dav ponnisti roskiksen päältä pois ja lähti hiippailemaan kohti miestä. Nainen otti vielä yhdet henkoset tupakastaan ja heitti sen sitten pois.

Davinia käveli niin hiljaa kuin osasi. Nainen seisahtu parikymmentä metriä miehen taakse ja painautui seinää vasten. Ehkä tästä yöstä ei tulisikaan niin tuskallinen kuin edellisistä.