Pull me off to darkened corners where all other eyes avoid us

Omnious komma häär!

Rain oli eksynyt irkkupubiin ihan sattumalta. Pienen kävelyretken päätteeksi miehenpuolikas oli päätynyt pubiin sisälle kylmää pakoon. Lämmikeeksi hän oli tietysti tilannut yhden kaljan ihan happy hourin kunniaksi – totuus tosin oli ehkä se, että Rain oli tilannut piristävää ärsytykseensä: hän oli kuljaillut ulkona turhaa ystäväänsä odottamassa. Heidän oli ollut tarkoitus lähteä yhdessä illanviettoon, mutta nuorukaisen naispuolinen ystävä oli perunut tapaamisen siinä vaiheessa, kun Rain oli värjötellyt ulkona kylmässä vartin. Oli melkein maailman kolmas ihme, jos Rainin sai suuttumaan. Tuo tyypillinen nuori tyttö oli kyennyt maailman kolmanteen ihmeeseen, eikä se ollut tässä tapauksessa mikään juhlinnan aihe. Lisäksi tummaverikön sai erittäin harvoin sille mökötysasteelle, joka sisälsi vain kanssaeläjille tympääntynyttä murahtelua ja tylsistyneitä huokailuja. Kaljansa hän oli tilannut jokseenkin hyvin apaattisesti ja vähäeleisesti, eikä hän ollut jaksanu edes jäädä jutustelemaan baarimikon kanssa. Tiskin puolella työskennellyt herrasmies olisi ilmeisesti mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta Rainiin (joskin vain kaveriasteella), mutta tummaverikkö poistui vain muittamutkitta paikalta. No, Rainkin oli vain ihminen, ei mikään sankari, joka jaksoi muiden niskoittelua vikisemättä. Normaalitilassa hän ei olisi jaksanut moisesta välittää, mutta ilmeisesti kylmä ilma ja muut negatiiviset vaikuttajat olivat tehneet tehtävänsä.

Rain oli hakeutunut nurkkapöytään ikkunan lähelle, sillä hän tahtoi nautiskella kaljaansa ohikulkijoita tutkiskellen. Melkein joka toisen henkilön kohdalla tummaverikkö joutui piiloutumaan hattunsa alle ja kääntämään taktisesti päänsä pois, koska hän ei yksinkertaisesti halunnut ketään tuttua pälättämään viereensä. Rain halusi pienen oman hetkensä tuoppinsa kanssa, aivan yksin. Tavallisesti tummaverikkö vietti aikaa ihmisten kanssa miltei koko ajan hereillä ollessaan. Hän rakasti ihmisten seuraa ja ystäviään, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa hänellekin tuli pieni stoppi. Eipä tosin pieni yksinäinen hetki kerran puolessa vuodesas kovin paljoa ollut.

Ilta oli ollut äärimmäisen vauhdikas ja hauska, eikä Frank ollut edes mitenkään erikoisesti kännissä. Hän oli yllätyksekseen eksynyt Devon Streetille lähinnä viime öisen hoitonsa mukana, itse kun oli ihan tyytyväinen halpaan pieneen luukkuunsa. "Oh come on! Et sä nyt voi jättää mua tänne yksin, tässähän on koko ilta edessä!" Frank huudahti ja yritti estellä seuraansa lähtemästä. Vanhempi mies oli kuitenkin päättänyt mennä kotiin nukkumaa niinpä Frankie jäi yksin kylmään seisomaan. Mies pudisti päätään ja hymähti. Ei häntä olisi haitannut niin paljon jos hän olisi kotikulmilla, mutta ei hän oikein täältä ketään tuntenut. Mies katseli hetken ympärilleen ja huomasi kadun toisella puolella baarin. Mitäpä muuta sitä tekisi, olihan hän jo valmiiksi nousuissa.
Frank työnsi oven auki edellään ja asteli suoraan tiskille saadakseen kaljan. Nuorukainen kaivoi rahat kangashousujensa taskusta ja kääntyi sitten katselemaan ympärilleen paikassa. Jos hänen jotain positiivista piti etsiä niin ainakin paikka oli hyvää vaihtelua sille räkälälle, sitten kun vielä tekemistä löytäisi niin kaikki olisi hyvin. Tuo avasi takkinsa napit ja suoristi valkoista paitaa lähtien sitten kaljansa kanssa kävelemään paikassa löytääkseen jonkin paikan mihin menisi istumaan.
Frankien silmät osuivat hahmoon nurkassa. Yksin, ehdottomasti hyvännäköinen siitä mitä näki. Tyypillisesti mies toimi hetken mielijohteesta ja suuntasi askeleensa nurkkapöytää kohti. "Sopisko jos istun tähän, täällä kun ei muuten mitään kummoisia istumapaikkoja ole?" Kysyi hieman hymyillen ja pörrötti lyhyttä tukkansa.

//Pahoittelen miten kökköä voikaan olla, seuraavassa sitten :)

Rain ei huomannut muita asiakkaita ollenkaan, eikä tietystikään kiinnittänyt huomiota kun kapakan ovi kävi. Hän tyytyi murjottamaan pimeässä nurkassa pubin ohitse kulkevia ihmisiä tarkkaillen. Vaikka miehenpuolikas tiesi tuntevansa monia ihmisiä, hän yllättyi silti siitä, että tunsi noin 80% ohikulkijoista. Tietystikään Rain ei muistanut puolienkaan nimiä, mutta syvempää tuttavuutta hän oli tehnyt useamman kanssa. Onneksi kukaan ulkona kulkevista ei tajunnut katsoa pubiin sisälle. Suurimmalla osalla oli niin kova kiirre, ettei sellaiseen näyttänyt olevan aikaa. Muutamien tyyppien kohdalla Rainin mieliala melkein koheni. Nämä mystiset tyypit olivat yhden illan muistoja, joiden kanssa miehenalku ei ollut viettänyt yhtä yötä pitempää aikaa. Sellaiset yöt olivat kuitenkin miltei sitä parhaimmistoa!

Täysin ajattelematta Rain vastasi hänen pöytänsä viereen seilanneelle henkilölle: ”Ei”. Nopeasti hän kuitenkin käänsi katseensa hieman hämmentyneenä ylöspäin.
”Oho”, tummaverikkö lausahti täysin ajattelematta katsellessaan vierellään häämöttävää näkyä. Mieshenkilö, joka oli kysynyt lupaa istua Rainin pöytään, ei näyttänyt ollenkaan hassumalta. Tosiasiassa tuon nuorukaisen piirteet olivat erittäin hurmaavat, eikä tummaverikkö voinut vastustaa noin herkullista tapausta edes mököttäessään.
”Siis joo totta kai. Sori oon vähän pahalla päällä.” tummaverikkö huokaisi vähän lamaantuneena.
”Tai olin”, hän lisäsi nopeasti ja loi melkein itsensä kokoiseen miehenalkuun kiittävän katseen. Rain unohtui toviksi hyväilemään toista katseellaan.
”Ei mut hei, paina puuta. Onks herralla nimeä?” hän kysyi yllättävän laimeasti. Normaalitilanteessa nuorukainen olisi vähintäänkin iskenyt silmää lauseen päätteeksi. Vihjaileva Rain osasi olla mököttäessäänkin, mutta hän ei jaksanut olla yhtä yritteliäs kuin yleensä.

Frank kohotti hieman kulmiaan saadessaan keiltävän vastauksen ja oli jo poistumassa kun tuo mies antoikin nyt luvan. Hän ei voinut olla naurahtamatta ja istuikin sitten tuolille, selkä ikkunaan päin. "Frank, ja sua voi kutsua?" Sanoi ja katseli nyt vihdoin tutkivammin toista. Tuo tummaverikkö oli sellainen jonka eteen hän olisi valmis näkemään jopa vaivaa. Frank nojautui rennosti taaksepäin ja ei edes peitellyt kiinnostunutta ilmettään.
"Sori jos häiritsen, voinko jotenkin auttaa sun oloas tai jotain?"Frank kysyi virnistäen hieman ja hörppi kaljaansa. Hän oli yllättävää kyllä hyvin ystävällisellä päällä ilman että yrittäisi tapella. Se oli harvinaista humalassa, mutta yhtäkaikki ilmeisesti kuitenkin mahdollista. Tuossa toisessa miehessä oli paljon Frankien lempi piirteitä, kuka nyt voisi vastustaa isoa ja vahvaa urosta? Hiljaa itsekseen Frank hymähti ajatuksilleen ja piilotti huvittuneet ajatuksensa kalja lasilla.
Ainoa hyvä asia tässä tilanteessa oli se ettei ketkään hänen tuttunsa pystyisi tulemaan häiritsemään kuten tavallisesti, tai ainakin se olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Baarissa oli yllättävän vähän ihmisiä, mutta toisaalta taas ihmisiä jotka lähestyivät helpommin, toisin kuin Rasheraspissa. Hetken Frank harkitsi vaihtavansa asuinaluetta, mutta hylkäsi ajatuksen. Hän ei myisi itseään asuakseen täällä, mielummin tyytyisi omaan luukkuunsa. "Käyn hakemassa uuden kaljan, tuonko sulle jotai?" Frank kysyi hymyillen hieman leikkisästi ja nousi tuolilta kaljan loppuun juoden. Mies veti takin päältään, heitti sen tuolin selkänojalle ja kaivoi lompakon takataskustaan.

”Ihan miks vaan, mut Rainiks ne mua kutsuu”, Rain esitteli itsensä ja nyökkäsi hymyillen. Tuollainen komistus saisi nimitellä tummaverikköä ihan millä nimellä halusi. Ruskeat silmät suorastaan nuolivat toista katseellaan samalla kun niiden omistaja kumosi suuren osan oluesta kurkustaan alas. Rainista oli todella mukavaa, että toinen osapuoli jaksoi olla innokas, sillä hän itse oli edelleen hieman ärtyneellä tuulella, vaikka tuskin Frankiksi itseään kutsunut nuorukainen huomasi sitä. Hetki sitten kiukku oli kyllä näkynyt kilometrien päähän – ehkä vielä kauemmaskin. Rain oli niin harvoin huonolla tuulella, että niinä ainutlaatuisina hetkinä hän oli kunnolla vihainen. Positiivinen herrasmies kun oli!

”Et sä mitään häiritse. Eräs frendi teki vaan oharit ja se pisti vähän hiiltään.” Rain naurahti ja huiskautti kädellään ilmaa selventäen, ettei Frank ollut todellakaan häirinnyt häntä. Komistuksen kysymykseen tummaverikkö ei vastannut heti. Hän tyytyi mittailemaan Frankia katseellaan. Lopuksi Rain virnisti koiranpentumaisesti ja naurahti.
”Musta tuntuu, että sä voit helpottaa mun oloa ihan mielettömästi”, hän sanoi ja kallisti päätään. Hetken aikaa Rain pohti olisiko tuossa tilanteessa ollut suotavaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta hän hylkäsi ajatuksen oitis. Ehkä miehenalku ei ollut täysin oma yltiö-flirtti itsensä, mutta muihin nuoriin verrattuna hän oli edelleenkin suhteellisen helppo. Toisinaan Rain jopa lähti raivostuttavien kusipäiden mukaan ihan vain vaakamambon perässä. Oli suorastaan ihailtavaa mitä kaikkea hän oli elämäntapansa vuoksi joutunut kokemaan. Jälkeenpäin kaikille oudoille ihmisille ja tapahtumille oli hauska nauraa.
”Katotaan mitä mä sun varalle keksin”, Rain heitti ja myhäili itsekseen. Hän oli varma, että ilta kääntyisi vielä oikein mainioksi.
”Joo jos kehtaat, nii voisin ottaa toisen tällasen”, nuorukainen ja heilutti tyhjää tuoppiaan hymyillen.

"Vai Rain.." Frank hymähti virnistäen ja lähti sitten hakemaan heille juotavia, miestä olkansa yli vilkaisten. Kuka hullu tekisi oharit tuollaiselle ihanuudelle. Jälleen kerran hän kiitti luojaa onnestaan. Frank nojautui tiskiin odotellessaan juomia ja maksettuaan palasi sitten takaisin pöydän luokse. Hän kumartui tarkoituksella Rainin olan yli laskiessaan juomaa pöydälle, niin että kävi hyvin lähellä miestä ja istui sitten takaisin tuoliinsa, omankin lasinsa pöydälle siirtäen. "Etköhän sä ehdi tässä vaikka millasia suunnitella kun et kerran pois mua oo ajamassa." Tokaisi ja pörrötti jo valmiiksi sekaista tukkaansa.
Frankie nojautui pöytään ja katseli edelleen peittelemättä miestä ja tuon hyvin treenattua vartaloa. Normaalisti Frankie olisi mennyt suoraan asiaan, mutta nyt hän ei tahtonut lähinnä vain siksi ettei tulisi torjutuksi. "En mä voi edelleenkään ymmärtää miten joku tekis oharit sulle. Mä en ainakaan tekis." Sanoi hymyillen ja iski silmää. Ainakin hän oli rehellinen. Paras mahdollinen mitä nyt voisi tapahtua olisi se että he olisivat puolentunnin sisällä toistensa kimpussa, eikä nyt ollut kyse mistään tappelusta vaan jostain kiihkeämmästä. Frank joi lisää kaljaa vain pitkääkseen itsensä kurissa ja siirsi katseensa vastentahtoisesti hetkeksi muihin ihmisiin. Tästä tulisi hankalaa.

Oho anteeks oon unohtanu tän sori. X:

”No kukapa tollasen komistuksen ois pois ajamassa”, Rain hymyili jo vähän paremmalla fiiliksellä. Oli kyllä aikamoista onnenkauppaa, että Frank oli sattunut juuri noinkin heikolla hetkellä ilostuttamaan tummaverikön elämää – tai ainakin tuota hetkeä, jona hän tunsi olonsa hyvin ärtyneeksi ja heitteille jätetyksi. Sellaisten tunteiden kanssa Rain ei joutunut – onneksi – kamalan usein painimaan. Tuon nuoren miehen kaltaisille sosiaalisille laumaeläimille ne tunteet eivät olleet mitenkään erityisen suotavia.

Rain naurahti maskuliinisesti toisen kohteliaalle lausahdukselle.
”Se on mukava kuulla kyllä”, hän vastasi toisen kohteliaisuuteen ja viittasi tarjoilijan tuomaan hänelle uutta tuoppia.
”No mut me ollaan puhuttu musta jo ihan tarpeeks. Mikä sä oot miehiäs?” Rain kysyi jo selvästi paremmalla mielellä. Hän pystyi jo keskittymään täysin Frankin miellyttävään ulkomuotoon ja siihen, mitä hän mielellään tuolle komistukselle tekisi. Tummaveriköllä oli Frankille montakin erilaista käyttötapaa, vaikka tarkoituksia olikin vain yksi: hän halusi tuon komean herran lakanoidensa väliin niin nopeasti kuin mahdollista. Onneksi toinen osapuoli vaikutti lähes yhtä innokkaalta kun hän itse. Se teki kaikesta aina paljon helpompaa ja mutkattomampaa.
”Mitäs tollanen saalis tekee tähän aikaan päivästä tällasessa hiljasessa kuppilassa – luulis et sulla ois muutakin tekemistä?” Rain kysyi hymyillen vihjailevasti. Hänen äänensävynsä oli erittäin flirttaileva, eikä se jättänyt mitään arvailujen varaan, jos tuossa tilanteessa kummankaan nyt edes tarvi arvailla mitään - eiköhän ollut jo täysin selvää millä mielellä he molemmat olivat. Tarjoilija saapui pöytään kera yhden kaljatuopin, jonka aasialaispiirteinen nuorukainen maksoi heti alta pois. Hän kiitti tarjoilijaa kohteliaasti ja keskittyi jälleen pelikaveriinsa ja herkulliseen tuoppiinsa.