Kauan eläköön kaunis kaaos

//Sinikeiju tänne!

Tyyli

Nicholas oli päättäny vapaapäiviensä kunniaksi lähteä hieman viihteelle. Tällä kertaa mies oli lähtenyt yksin, mutta ainahan siellä yökerhossa tuttuja tapasi, varsinkin kun Yellow Avenuen yökerhoon kun pääsivät sisään vain ne tietyt ihmiset. Joten se oli turvallinen valinta siihen nähden. Kun pitkä työpäivä oli ollut pulkassa ja koirat ulkoilutettu, oli kello jo ollu lähemmäksi yhdeksää. Mies oli suunnannut ensimmäiseksi suihkuun, sillä pitihän sitä puhtaana ulos lähteä. Suihkun jälkeen vaatekaapista oli otettu puhtaat vaatteet ja tänään käteen oli tarttunut valkoinen kauluspaita, juuri ostetut siistit farkut ja musta liivi. Kaikki tietenkin parasta laatuaan ja merkkivaatteita. Nehän olivat kaikista laadukkaimpia, jolloin vaatteita ei tarttenut joka päivä ostaa uusia. Vaikka rahaa siihenkin olisi ollut, Nico kuitenkin oli edes hieman ekologista ja kierrättäjä sorttia. Perusmustat nahkakengät oli vedetty vielä ulko-ovella jalkaan ja sitten taksi oli kyydinnyt kohti The Elegance and Precious yökerhoa.

Nicholas oli päässyt sisään helposti, sillä olihan hän ennenkin täällä käynyt ja eräs järjestysmiehien lapsista oli ollut tämän lastenlääkärin potilaana. Joten pientä kiitollisuudenvelkaa oli vieläkin ilmassa, vaikka työntäänhän vain Nicholas oli silloinkin tehnyt. Nyt mies kuitenkin asteli sisään siistiin yökerhoon ja jätti takkinsa narikkaan odottamaan. Seuraavaksi käveltiin baaritiskille, jolta tilattiin aluksi vain päivän drinkki. Jos illan mittaan saisi jotakin seuraa, voisi vaikka ostaa pullollisen shampanjaa. Yksin oli aika laimeaa juoda sellaista juomaa, drinkit toimivat paremmin silloin.

Nicholas jäi istumaan baaritiskille, sillä yksi baarimikoista oli miehen tuttuja. Kuntosalikavereita lähinnä, mutta kyllä sitä jutunaihetta vapaa-ajallakin löytyi. Tosin toinen oli nyt töissä, joten välillä Nickin piti istuskella itsekseen. Ei se haitannut, sillä mies silmäili nyt ympäristöään ja ihmisiä jotka alkoivat valua sisälle yökerhoon.

//Täältä tullaan... Brooken vaatetus //


Brooke oli käyttänyt koko päivän suunnitellen omaa vaateliikettään. Kaikkien mahdollisten laskelmien tekeminen ei ollut mikään hetken homma. Hän ei ollut tajunnutkaan, kuinka paljon siihen tarvittiin. Ei hänellä tietenkään ollut rahasta puutetta. Ehkä hänen pitäisi vielä harkita asiaa. Yksi asia oli varmaa, yliopistoon hän ei enää palaisi. Ei ainakaan opiskelemaan kauppatieteitä. Soitto Lockelle oli varmistanut, että velipoika hoitaisi Babsia. Brooke oli päättänyt lähteä yökerhoon tuulettumaan. Siitä olikin aikaa, kun hän oli viimeksi ollut juhlimassa.
Suihkussa käynnin jälkeen nainen oli käyttänyt aikaa vaatekaappinsa penkomiseen. Jonkin ajan päästä hän oli löytänyt mustan, olkaimettoman mekon, jonka oli hiljattain ostanut Locken suosituksesta, kuten kaikki vaatteensa. Sopivan vaatteen löydyttyä hän etsi asuun sopivan käsilaukun ja kengät sekä teki näyttävän juhlameikin. Viimeisen silauksen toi kaulaan laitettu pieni sydänkoru sekä sydänkorvakorut. Sitten olikin aika suunnata The Elegance and Preciousia.

Brooke tervehti järjestysmiehiä näiden päästäessä hänet jonon ohi. Hän oli aina päässyt jonon ohitse sisään. Pitkälti isänsä ansiosta. Nainen oli vain tyytyväinen asiasta. Hän ei olisi koskaan jaksanut jonottaa sisälle pääsyä, kuten jotkut joutuivat tekemään.
Heti ensimmäisenä hän suuntasi baaritiskille tilaten yhden vakiojuomistaan, Cosmopolitanin. Hän vaihtoi muutaman sanan tutun baarimikon kanssa ja naureskeli parille hauskalle jutulle.
Nainen siemaisi drinkkiään ja antoi katseensa kiertää tanssilattialla tanssivissa ihmisissä. Ehkä hän voisi myöhemmin mennä käväisemään lattialla. Ehkä hänellä kävisi tuuri ja hänen onnistuisi löytämään seuraakin itselleen.

Nicholas kiinnitti huomionsa tyttöön, joka saapui baaritiskille ja alkoi juttelemaan tuon samaisen baarimikon kanssa, jonka mies itsekin tunsi hyvin. Herra hörppäsi taas kulauksen juomastaan ja pyöritteli lasiaan tiskillä käsissään. Ainakaan vielä hänellä ei ollut tarpeeksi sitä niin kutsuttua rohkeutta mennä juttelemaan ihan noin vain ventovieraalle ihmiselle, siinä suhteessa hän oli tavallinen ihminen. Pitäisi saada ainakin toinen drinkki, ennen kuin sen tekisi. Mutta tuo tyttö oli kyllä ihan viehättävä näin ulkonäöltään. Nick oli huono arvioimaan ihmisten ikiä, joten päätti jättää sen asian sikseen. Eihän baariin nyt alaikäiset edes päässeet.

Juotuaan drinkkinsä ja seurattuaan sivusilmällä tiskille tullutta neitokaista ja muuta ihmismassaa, jutteli mies taas hetken nopeasti tuttavansa baarimikon kanssa.
"Hei, tunneks ton likan tossa joka äsken tuli?", Nicholas kysyi ja osoitti katseellaan tuohon vielä tuntemattomaan naiseen. Baarimikko selitti jotain vakiasiakkaista ja naurahti Nicon kiinnostukselle.
"Se taitaa olla sulle vähän liian nuori", baarimikko totesi, mutta Nico ingnoorasi tämän asian nyt. Voisihan sitä ihmisiin silti tutustua. Eikä hän mitään parisuhdetta täältä etsisikään. Sentäs.
"Hei, tarjoa sille mun puolesta samanlainen mitä se äsken otti, voit sanoo et se on multa", Nicholas päätti kuitenkin nyt ottaa pienen askeleen lähemmäksi tutustumista. Baarimikko tarttui tuumasta toimeen ja teki tytölle toisen cosmon.

"Se on tolta jätkältä tuolla toisessa päässä tiskiä", baarimikko totesi drinkin annettuaan ja osoitti pienesti Nicholasta kohden. Nico nosti omaa drinkkiään hieman samalla, kun seurasi tilannetta. No katsotaan mitä tästä kehkeytyisi. Ehkä ei mitään tai sitten jotain seuraa edes.

Brooke kääntyi takaisin tiskin puoleen juoden drinkkiään. Kauaa hän ei ehtinyt nauttia juomastaan, kun baarimikko toi hänelle uuden Cosmopolitanin. Hän avasi suunsa sanoakseen, ettei ollut tilannut sitä, kun hän jo kuuli jonkun tarjonneen sen. Nainen oli hiukan hämmentynyt. Harvoin ventovieraat tarjosivat hänelle drinkkejä ennen kuin edes tulivat juttelemaan.

Brooke otti kuitenkin juoman vastaan väläyttäen hymyn tiskin toisessa päässä olevalle miehelle, joka ilmeisesti oli juoman tarjonnut. Hän joi ostamansa drinkin ja siirtyi sitten miehen luokse.
"Kiitos", hän sanoi hymyn leikkiessä hänen huulillaan. "Ei sun olisi tarvinnu."
Mies ei ollut yhtään hullumman näköinen, mutta ehkä tämä oli liian vanha hänelle. Brooke oli joka tapauksessa huono arvioimaan ihmisten ikiä. Aina kun hän yritti arvata, niin pieleen meni oikein lahjakkaasti.

//lyhyilen...//

Pian drinkin saatuaan tuo tyttö saapuikin Nicholaksen luokse. Aivan kuten lääkärimies on pienessä mielessään yhteen laskenut. Ovelaa kenties, tiedä sitä. Lähempää katsottuna tyttö tosiaan näytti nuorelta, no ei se ikä aina kaikkea kertonut. Olihan hänellä ollut potilaissakin jotain 16 vuotiaita nuoria tyttöjä, joita ei olisi uskonut sen ikäisiksi juttujen perusteella. Ihminen oli outo olento.
"Ei mitään, on kiva tarjota drinkki jos toinenkin noin nätille naiselle. Ja näytit olevan yksin, niin ajattelin jos seura kelpaa", Nicholas sanoi ja joi omasta drinkistään taas kulauksen. Mies nosti sormeaan ja baarimikko toi vielä yhden samanlaisen. Hiemanhan nämä pari drinkkiä alkoivat jo tuntua päässä, mutta kyllä Nico osasi omat rajansa alkoholin kanssa tuntea. Eikä huomennakaan olisi töitä, joten pieni krapulakaan ei haittaisi. Nyt oli aika kerrankin juhlia, kun oli vapaata ja pitkästä aikaa juhlimassa.

"Oon Nicholas, kenen kanssa mulla on ilo jutella?", mies esitteli itsensä ja tarjosi kättään kätelläkseen tuota vielä vierasta tyttöä. Tosin nyt tarkemmin katsottuna Nick mietti, että oli varmasti joskus toisen jossain nähnyt. Kenties täällä yökerhossa ennenkin ohimennen. Hyvin mahdollista, sillä täällä tuppasi pyörimään aikalailla samat ihmiset.
"Käytsä täällä usein? Mietin et näytät kyllä jotenkin etäisesti tutulta?", Nico jatkoi sitten naureskellen ja hymyili seuralleen. Lääkäri joi vanhemman drinkkinsä nyt loppuun ja otti käteensä se äsken tuodun juoman. Samalla hän silmäili porukkaa, jota alkoi jo olla paljon yökerhossa ja musiikki alkoi soida hieman kovemmalla, kun porukka löysi tietään kohti tanssilattiaa. Itse Nicholas ei tanssinut paljon, tai kyllä hän joskus tanssilattiallakin kävi, mutta ei niin usein. Mieluummin hän istui ja katseli muiden toimia.

Brooke siemaisi drinkkiään. Baarimikko oli tuonut sen hänelle, joten hän uskalsi juodakin. Yleensä hän ei juonut ventovieraiden antamia juomia, sillä hän oli lukenut liian paljon juttuja juomiin laitetuista aineista, että oli aina tarkka kenen tuomia juomia joi.
"Mä olin yksin, mutta en ole enää", Brooke hymyili. Hän voisi aivan hyvin antaa miehen tarjota enemmäkin, jos vain halusi. Tämä vaikutti luotettavalta ja nainen luotti vaistoihinsa. Hiukan jo kohta juodut kaksi drinkkiä alkoivat tuntua, mutta se ei menoa haittaisi. Hänellä ei ollut mitään suunniteltua menoa, joten jos hän kärsisi krapulasta seuraavana päivänä, ei haittaisi yhtään. Nyt hän halusi vain juhlia ja pitää hauskaa. Eikä tarvinnut nähtävästi tehdä sitä yksin.

"Brooke", nainen esitteli itsensä ja kätteli Nicholaksiksi esittäytynyttä miestä.
"Mä käyn itse asiassa aika usein, joten on paljon mahdollista, että sä olet nähnyt mut täällä aikasemminkin."
Brooke sai drinkkinsä juotua ja laski tyhjän lasin tiskille. Hänen katseensa suuntautui tanssilattialle musiikin alkaessa soida hiukan kovemmalla. DJ näköjään yritti saada väkeä tanssimaan onnistuen saamaan joitakin lattialle. Sinne hänkin ehkä vielä menisi. Toisaalta hän ei halunnut lähteä Nicholaksen seurasta mihinkään. Hän ei tiennyt, mitä mies ajatteli tanssimisesta.

Nicholas hymyili valkoinen hammasrivistö välkkyen seuralaiselleen ja laski hetkeksi puoliksi juodun drinkkilasinsa takaisin baaritiskille. Käsi kohottautui kohentamaan ruskeita hiuksia pörrömpään ja mies katseli hetken seuralaistaan, mutta sitten katse kääntyi ympäristöön. Väkeä alkoi olla baaritiskilläkin jo niin paljon, että tässä ei pystynyt kauaa istumaan rauhassa. Tietenkin oli ymmärrettävää, että tullessaan yökerhoon porukka halusi tietenkin heti tulla tilamaan juomiaan. Nicholas naurahti nuoren naisen sanoille ja nyökkäsi syvään.
"Joo, mieluummin sitä seurassa aikaansa viettää kun yksin, ainakin tällases paikkaa", mies totesi hymyillen vielä ja otti lasinsa taas käteensä vieden sen huulilleen ja hörpäten kulauksen alkoholijuomastaan. Pitäisi kyllä vähän kohta rajoittaa tätä tahtia, muuten oikeasti saattaisi juoda itsensä kaatokänniin. Eikä sitä Nicholas usein harrastanut, viimeksi kunnolla varmaan työpaikan juhlissa. Lääkäreillä tuppasi olemaan omat juhlat hieman menevämpiä ja omia sekoituksia löytyi paljon. Olihan se ymmärrettävää, sillä töissä joutui olemaan erittäin asiallinen ja järkevä, joten oli kiva sitten nollata pää kunnolla työkavereiden kesken.

"Brooke, joo ei me ainakaan olla kyl juteltu, sillä noin kauniin naisen mä kyllä muistaisin nimeltäkin", Nico sanoi viattomasti flirttailen ja joi itsekin juomansa loppuun. Alkoholista sai hieman rohkeutta flirttailuunkin, vaikka vain viattomaan. Sillä Nico kyllä tiedosti, ettei tästä seuraisi mitään isompaa. Mutta eikö jokaista ihmistä flirtti piristänyt? Tai joku pieni säätö yökerhossa? Tuskin siitä monikaan ainakaan täällä kieltäytyi. Jokainenhan oli kermaa ja samaa seurapiiriä melkeinpä, jokaisella oli varmasti yhteisiä tuttuja jostakin kohtaa. Tosin täällä piti myös varoa juorujen leviämistä.
"Juoks sä shampanjaa? Jos tilaisin meille pullon ja mentäis jonnekkin muualle istumaan tästä, nimittäin tässä alkaa olla jo aika ahdasta", Nick kysyi sitten toiselta, mutta joutui puhumaan hieman kovempaaan ääneen kun musiikki ja baaritiskillä olevien ihmisten melu vei niin paljon ääntä. Samalla Nicholas laski tyhjän lasin tiskille ja jäi odottamaan vastausta tuolta Brookeksi esittäytyneeltä tytöltä.

Brooke oli samaa mieltä Nicholaksen kanssa. Yökerhossa vietti aikaa mieluummin seurassa kuin yksin. Yleensä hän kävi ystäviensä kanssa, mutta tänä iltana kukaan hänen ystävistään ei ollut päässyt hänen seurakseen.
"En mä yleensä käykään täällä yksin."
Nainen tilasi itselleen kolmannen Cosmopolitanin, vaikka hänen olisi pitänyt rajoittaa tahtia. Hän vain sattui pitämään kyseisestä juomasta.

Brooke hymyili. Hän tunsi itsensä imarrelluksi, vaikka kuulikin kyseisen kommentin ulkonäöstään usein.
"Kyllä mä shampanjaa juon, mutta en kovin usein. Ja sun ehdotukses sopii aivan hyvin", hän vastasi laskien jälleen tyhjän drinkkilasin. Baaritiskillä tosiaan alkoi olla hiukan ahdasta ja melu häiritsi juttelemista. Sivummalla olisi huomattavasti hiljempaa ja siellä voisi jutellakin rauhassa.
"Ahdasta ja meluisaa."

Nicholas nyökkäsi taas ollakseen samaa mieltä naisen kanssa. Eihän hänkään tosiaan usein missään ihan yksin ollut. Ja no eihän hän nytkään, olihan hän saanut seurakseen Brooken. Ja usein sattui joku nainen kainalosta löytymään, sillä Nico ei osannut muuten luottaa naisiin kuin vain yhden yön jutuissa ja semmoisissa säädöissä. Vakavampaa hän ei edes etsinyt. Ei vain vielä pystynyt siihen.
"Joo harvemmin mäkään yksin missään oon, tosin enhän mä nytkään oo", Nick naurahti vitsaillen ja hymyili Brookelle lähellään. Tyttö tilasi lisää juomia, mutta ei se Nicholasta haitannut. Ei tyttö ainakaan vielä ollut kummoisessa humalassa, tuskin edes hiprakassa. Mutta eiköhän se asia molempien kohdalla kohta korjaantuisi. Juhlimaanhan tänne on tultu.

Nicholas tilasi baarimikolta pullollisen parasta shampanjaa ja saikin sen pian pienessä metalliämpärissä, jossa oli jäitä. Pullon vieressä oli kaksi shampanjalasia. Pullo oli avattu, sillä tuskinpa yökerhossa luotettiin ihmisten kuntoon avata tuollaisia pulloja aiheuttamatta haaveria. Vaikka Nico nyt olikin vielä siinä kunnossa, että siinä kyllä onnistuisi hyvinkin. Olihan pullojen availu tuttua hommaa hänelle kuitenkin.
"Jep, mennääks tonne vaikka", Nick kysyi ja osoitti vapaata pöytää, jonka ympärillä meni sohvaa. Sitten mies lähti kävelemään sitä kohden ja katsoi, että Brooke seurasi häntä. Lääkäri oli herramies ja osoitti kädellään, että seuralainen istuisi ensiksi.
"Mites sä tänään sit yksin tänne eksyit tulemaan?", Nick esitti sitten kysymyksen ja hymyili taas tälle kaunottarelle.

Brooke naurahti. Kumpikaan ei sillä hetkellä ollut yksin. Nainen oli vain tyytyväinen, että oli päättänyt lähteä yökerhoon, vaikka kukaan ei ollutkaan päässyt hänen seurakseen. Jos hän olisi lähtenyt ystäviensä kanssa, niin tuskin olisi törmännyt Nicholakseen. Ystäviensä kanssa liikkuessaan hän harvemmin edes haki seuraa.

Mies tilasi shampanjan ja Brooke kohotti kulmiaan hiukan yllättyneenä huomatessaan sen olevan parasta mitä yökerhosta löytyi.
"Mennään vain."
Hän seurasi tätä pöydän luo, jonka ympärillä oli sohvaa. Saman kaltaisissa pöydissä nainen istui usein yökerhossa ollessaan. Hän istahti sohvalle katsoen sitten Nicholasta. Shampanja oli jo valmiiksi avattu, joten heidän ei tarvinnut kuin kaataa sitä laseihin ja juoda.
"Mä halusin päästä pitämään hauskaa ja päätin sitten lähteä yksin, kun en saanu muita mukaan", Brooke vastasi olkiaan kohauttaen. Hän oli ennenkin lähtenyt yökerhoon yksin, joten tämä kertakaan ei haitannut.

Kun Brooke oli päässyt istumaan, istuutui Nicholas tytön vierelle, muttei kuitenkaan nyt ihan kiinni toiseen. Kuitenkin sen verran lähelle, että pystyi helposti puhumaan huutamatta ja kuuli toisen puheen. Täällä ei onneksi niin meluisaa ollut, eikä kyllä ahdastakaan kuin aiemmin äsken. Mikä oli ihan positiivista. Koska tutustuminen uusiin ihmisiin oli vaikeaa meluisassa ympäristössä, vaikka eipä koskaan yökerkossa hiljaista ollut. Shampanjapullo otettiin käteen ja siitä kaadettiin tottuneesti juomaa laseihin. Nicholas tarjosi lasin tytön eteen ja otti sitten oman lasinsa, jota kippisti Brooken lasiin.
"Terveydeksi", hän naurahti rennosti ja vei lasin huulilleen. Ah, oli kerrassaan hyvää shampanjaa, vaikka oli sitä vieläkin parempaa joskus juotu. Hyvään juomaan kun satsasi ihan mielellään rahaansa.

"Jep, mulla vähän sama juttu. Lähimmillä työkavereilla oli töitä ja no muilla kavereilla muita menoja, mutta mikäs sitä on välillä yksin tulla juhlimaan. Saapahan tutustua uusiin ihmisiin, mikä on ihan positiivista", Nico jatkoi toisen sanoja myötäillen ja lasi lasin pöydälle, mutta piti sen jalasta kiinni kuitenkin.
"Mitäs sä muuten teet työkses, jos nyt töistä saa puhua vapaalla?", Nico päätti avata hieman keskustelua. Aika perinteistä, mutta ei sentään säästä ja politiikasta keskustelua.
"Itte oon tuolla läheisessä yksityissairaalassa töissä lastenlääkärinä, rankkaa hommaa niin hyvä välillä tulla tuulettumaan", mies vastasi sitten jo omaan kysymykseensä, ettei kokoajan utelisi toiselta. Samalla mies väläytti rennon hymyn kasvoilleen ja jäi odottamaan naisen vastausta. Shampanjaa kaadettiin taas vähän kurkkuun ja vähitellen alkoholi alkoi nostaa miehelle pienen hiprakan.

Hymy säilyi Brooken huulilla Nicholaksen istuessa hänen viereen. Ei hän odottanutkaan sitä, mutta oli vain hyvä, että tämä istui sen verran lähelle, että he pystyivät puhumaan toisilleen. Melua ei ollut pahemmin, eikä onneksi ahdasta. Tutustuminen olisi ollut hankalampaa, jos he olisivat jääneet tiskille puhumaan.
"Terveydeksi", hän toisti ja kilisti saamaansa lasia miehen lasiin.

"Tällä hetkellä mä en tee mitään työtä. Mä olen suunnitellu perustavani pienen vaateliikkeen, mutta se on vielä suunnitteluvaiheessa. Kyllä töistä saa mun puolesta puhua vapaalla. Se on ihan ihmisestä kiinni, kuka haluaa puhua ja kuka ei."
Brooken suunnitelmat vaateliikkeen perustamisesta oli vielä kesken. Hän halusi suunnitella sen kunnolla ennen toteutusta. Hän oli jo opiskeluaikana huomannut, että huonosti suunniteltua ei kannattanut toteuttaa. Epäonnistuminen oli taattua silloin.
"En kyllä yhtään ihmettele. Oli mihin tahansa suuntautunu lääkäri, niin sitä joutuu näkemään kaikenlaista työssään, joten tuulettuminen tekee aina hyvää", nainen sanoi juoden shampanjaa. Erinomaista laatua. Hänen pitäisi ostaa sitä kotiinsakin joskus.

Nicholas kuunteli Brooken vastausta mielenkiinnostuneena ja hymyili toisen sanoille ystävällisesti. Tietenkin hymyssä oli vähän flirttiä ja katse oli välillä tytön silmissä ja välillä muussa ympäristössä. Toisen lopetettua puheensa työstään, tai työttömyydestään sillä juurihan tyttö oli sanonut aikoneensa perustaa vaateliikkeen.
"Vai että vaateliikkeen, millasia vaatteita sinne tulee? Suunnitteletko ite? Mähän voin sieltä tulla sit hankkimaan jotain, olettaen että sieltä saa miestenkin vaatteita", Nicholas vastasi ja joi taas shampanjaansa. Tyttö vaikutti mukavalta ja illasta varmaan tulisi ihan rento. Eikä todellakaan tuon seuralaisen ulkonäössä ollut mitään valittamisen varaa.

"Joo kyl täs työssä saa kaikkea kokea ja nähdä. Koskaan ei oo samanlaista työpäivää, mikä on kyl ihan hyvä mun mielestä", Nick vastasi vielä ja vinkkasi vaivihkaa nyt silmää Brookelle. Nicholas oli nyt jo hiprakassa, joten sitä uskalsi enemmänkin flirttailla. Ilman mitään taka-ajatuksia siis. Yökerhossa alkoi olla jo väkeä niin paljon, että paikka varmasti oli täynnä. Tanssilattialla väki oli lisääntynyt ja DJ oli alkanut soittamaan jo enemmän tunnetumpia biisejä. Nicholas kyllä tunsi paljon musiikkia, koska soittihan hän itsekin kitaraa ja sitä kautta oli kiinnostunut kaikesta siihen liittyvästä.
"No kerro jotain ittestäs, mistä tykkäät tmv?", Nico päätyi nyt kysymään Brookelta ja kaatoi sitten täytettä heidän laseihinsa.

Brooke joi shampanjaansa. Lasi oli tyhjentynyt nopeasti. Hänen huulillaan säilyi hymy hänen katsoessaan Nicholasta antaen katseensa kiertää välillä ympäristössä.
"Mä en tiedä vielä tarkkaan. Kuten mä sanoin, se on vielä suunnitteluvaiheessa. Kyllä sinne luultavasti tulee miesten vaatteitakin."
Brooke ei maininnut mitään Lockesta. Veli ei ollut vielä vastannut auttaisiko häntä liikkeen kanssa vai ei. Nyt nainen karisti kuitenkin ajatukset tulevasta yrityksestään ja rentoutui. Hän halusi viettää hauskan illan. Hän oli onnistunut löytämään mukavaa seuraa.

Brooke naurahti Nicholaksen vinkatessa silmää. Hän tunsi olevansa jo pienessä hiprakassa. Onneksi taksilla pääsisi turvallisesti sitten jossain vaiheessa kotiin.
"Mä tykkään aika monestakin asiasta. Kuten shoppailusta ja juhlimisesta. Yksi syy minkä mua näkee täällä usein. Yks mistä mä tykkään, on koti-illasta Locken, mun pikkuveljen kanssa. Totta puhuen se itse asiassa on valinnut koko mun vaatekomeron sisällön."
Brooke oli selvästi tulossa kunnon humalaan, sillä hän meni kertomaan asioita, joita ei normaalisti kertonut kaikille juuri tapaamilleen ihmisille. Hän kohotti lasiaan kuin maljan merkiksi saatuaan täytettä lasiinsa.

Nicholas kuunteli toisen vastausta mistä hän piti kiinnostuneena ja katseli tällöin intiivisesti seuralaistaan. Ei liian tuijottavasti tai ahdivasti, mutta niin, että toinen tiesi, että miestä kiinnosti toisen jutut. Olihan sitä kohteliasta kuunnella vastausta, kerta oli kysynyt. Ja rehellisesti Nicoa kuitenkin kiinnosti tämän naisen asiat juuri nyt. Mies nosti taas maljan huulilleen ja maisteli rauhassa laadukasta shampanjaa. Onneksi rahalla sai hyvää, halvat shampanjat tai siis kuohuviinit pikemminkin olivat niin kuraa, että niillä mieluummin tiskasi astoita kuin joi.
"Haha, eli noita naisten juttuja, tosin tykkään mäkin käydä ostelemassa juttuja ja juhlia kunhan ehdin. Mieluummin järjestän kotona illanistujaisia, joista sit ehkä lähetään jatkoille", Nicholas vastasi toisen sanoihin naurahtaen taas ystävällisesti ja hymyili flirttailevasti yhä tuolle tytölle. Minkäs mies tavoilleen mahtoi.

Tytön veli varmasti ei ollut kovin nuori kuitenkaan, kerta oli valinnut neitokaisen vaatekomeron sisällön. Mutta eihän Nicholas tiennyt edes tuon seuralaisen ikää, eikä naisilta koskaan ikää taikka painoa saanut kysyä. Joten oli vaikea arvoida minkä ikäinen loppupeleissä pikkuvelikään saattoi olla.
"Perheen kanssa on ihan jees viettää aikaa, mäkin tykkään silloin tällöin siitäkin. Sisarusten kanssa enemmänkin oon tekemisissä", Nick puheli niitä näitä ja joi samalla välillä lasistaan.
"Mä tykkään aika paljon ulkoilla, koirien kanssa tai ilman. Ja matkustelu on kanssa mukavaa puuhaa", mies kertoi nyt hieman taas itsestään, ettei utelisi kokoajan seuralaisestaan.

Brooke naurahti. Hän oli nainen ja teki naisten juttuja. Tosin aika niitä hän teki veljensä kanssa paljon, mutta sen hän jätti sanomatta. Hän kun ei tämän suuntautumisesta puhunut kenellekään ellei veli itse halunnut sitä.
"Mä käyn harvemmin illanistujaisissa. Tosin se johtuu ehkä siitä, että kukaan ystäväpiirissä ei järjestä illanistujaisia."
Nainen vastasi hymyyn, hymyillen nyt itsekin flirttailevaan sävyyn. Miehen katse tuntui intensiiviseltä, mutta ei lainkaan ahdistavalta. Hän ei voinut kuin harmitella sitä, että Nicholas vaikutti olevan häntä niin paljon vanhempi. Tämä vaikutti juuri sellaiselta, millaista nainen oli etsinyt. Häntä itseään ikäero haitannut, mutta miestä saattoi.

"Locke ja mä ollaan oltu läheisiä monta vuotta. Jos mä en ole sen kanssa viettämässä koti-iltaa tai shoppailemassa tai bailaamassa, mä olen Babsin, mun perhoskoirani, kanssa."
Brooke sipaisi hiuksiaan korvan taakse.
"Mä tykkään myös ulkoilla. Mä pyrin lenkkeilemään päivittäin, mutta aivan joka päivä ei kuitenkaan tuu käytyä lenkillä. Matkustelu on mukavaa, mutta ei yksin."
Ei ollut kauaa, kun nainen oli viettänyt viikon ulkomailla yksin. Yleensä hän pyrki ottamaan jonkun mukaansa lähtiessään ulkomaille.

Nicholas oli positiivisesti yllättynyt, kun Brookekin alkoi jo vastata miehen flirttailuun. Yksipuolinen flirttailu kun oli ankeaa, mutta tällainen vuorovaikutteinen oli erittäin piristävää leikkiä. Tosin mies toivoi, ettei leikkisi liikaa tuon naisen kanssa. Tai siis antaisi väärää kuvaa itsestään, toisaalta hieman hiprakassa (kohta pienessä humalassa jo) ei tuollaistakaan usein ajateltu. Sitä podettiin morkkista sitten seuraavana aamuna, jos niikseen tuli. Nicholas ei vain ollut valmis etsimään itselleen vakituista seuralaista, mies ei yksinkertaisesti pystynyt siihen. Ainoastaan tällaiseen viattomaan leikittelyyn.
"Haha, ehkä tää asia joskus sun kohdalla korjaantuu. Illanistujaiset on paljon rennompaa ajanvietettä kun pelkkä yökerhoissa pyöriminen!", Nicholas naurahti rennosti ja laski lasinsa pöydälle, kohentaen hieman paitansa kaulusta nyt.

Näköjään tyttökin omisti koiran, mikä oli kyllä ihan positiivista myös. Itse eläinrakkaana oli mukava jutella muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja koskaanhan ei koirillakaan ollut liikaa kavereita, joten oli hyvä tutustua muiden koirien omistajiin myös.
"Koirat on kyllä parhaita kavereita, mä en tiedä mitä tekisin ilman Puffia ja Colaa, molemmat on muuten bordercollieita", Nick totesi hymyillen ja joi lasinsa nyt tyhjäksi.
"Totta, mieluummin sitä matkustaa jonkun kanssa, ja mitä isompi porukka sen hauskempaa on. Mut kyllä mä yksinkin tykkään joskus reissata, saa rentoutua ihan kunnolla", Nico jatkoi sitten taas ystävällisesti rupatellen ja haroi hiuksia pois kasvoiltaan taaksepäin.

Seuraavaksi DJ alkoi soittamaan niin hyvää kappaletta, että Nicholastakin huvitti lähteä tanssimaan. Tai sitten se oli juotu alkoholi. Pieni pullohan alkoi olla jo kohta tyhjä. Eipä tuollaisesta montaa lasia per nenä tullutkaan.
"Hei, lähetkö tanssimaan?", Nick kysyi nyt hymyillen Brookelta ja nousi ylös, ojentaen kättään toisen suuntaan, jotta saisi autettua neidon ylös ja lähtemään miehen seuraksi tanssimaan. Kappale oli sellainen hitaan ja nopean välimaastoinen biisi, jota oli helppo tanssia.

Brooke naurahti.
"Ehkä. Saa nähdä, mutta mikäli mä ystäviäni tunnen, niin illanistujaisia ne ei tule järjestämään pitkiin aikoihin."
Ajatus illanistujaisista oli saanut naisen mietteliääksi. Ehkä hänen pitäisi yrittää järjestää sellaiset itse joskus. Ehkä. Aika näyttäisi.

"Mä en tulis toimeen ilman Babsia. Se on ihana mennä kotiin, kun joku on innoissaan vastassa", Brooke sanoi ja lämmön kuuli hänen äänestään, kun hän puhui rakkaasta koirastaan.
"Mä en ole matkustellu isolla porukalla. Lähinnä parin ystävän kanssa, mutta isolla porukalla on aina hauskempaa."

Brooke joi lasinsa tyhjäksi ja tarttui ojennettuun käteen. Tanssiminen kiinnosti ja DJ soitti hyvää kappaletta.
"Erittäin mielelläni. Sitähän varten tänne tultiin", hän vastasi hymyillen yhä flirttailevaan sävyyn. Shampanjapullo oli kuitenkin juotu jo, joten he voisivat aivan hyvin tanssia.

"Mmm.. tai sit sun täytyy joskus tulla mun järjestämiin illanistujaisiin, voin veikata et sä tunnet sieltä porukkaa kuitenkin, koska kaikki on tätä yellow avenuen asukkaistoa", Nicholas sanoi sitten hymyillen ja vinkkasi viattomasti silmää Brookelle. Niin miksipäs ei hän kutsuisi tyttöä sinne, siellä kun oli vähän kaikkea porukkaa välillä ja jotkut olivat varmasti tytönkin ikäsiä. Brooke varmasti viihtyisi siellä.
"Joo mäkään en tulis toimeen ilman noita karvapalleroita, on ne sen verran ihania ja rakkaita", mies puhui. Nicholas uskalsi ihan rennosti puhua siitä, että piti eläimistä ja rakasti niitä. Jos naista se häiritsisi, niin sitten olisi voi voi. Mies kuitenkin oli kovin eläinrakas persoona.

Nicholas lähti sitten johdattamaan naista tanssilattialle ja lopulta päästessään sinne löytyi sopiva rako kahdelle. Tosin tanssilattialla oli aika ahdasta, joten piti tanssia melko lähekkäin. Tosin eipä se ainakaan Nicholasta haittanut, olihan Brooke kaunis nuori nainen ja kaikkihan täällä olivat täysi-ikäisiä. Eikä tanssiminen nyt mitään pahaa ollut, vai mitä? Mies alkoi olla pienessä humalassa ja tanssi nyt musiikintahtiin. Katse kävi välillä tiiviisti Brooken silmissä ja hymyili tälle.
"Sä tanssit hyvin", mies sanoi sitten lähempänä toisen korvaa, koska tanssilattialla ei muuten olisi kuullut puhetta. Sitten mies taas hieman erkani tytöstä ja hymyili tälle.

"Ehkä mun täytyy joskus tulla ja on paljon mahdollista, että mä tunnen sieltä porukkaa", Brooke sanoi virnistäen pienesti. Olisi ihme, jos hän osallistuisi illanistujaisiin, eikä tuntisi sieltä muita kuin Nicholaksen.
"Mä en osaa kuvitella elämääni ilman Babsia. Se on ollu mulla pennusta asti."
Brooke ei todellakaan pystynyt kuvittelemaan, millaista hänen elämänsä olisi ilman rakasta koiraa, joka oli kuin lapsi hänelle. Koira tulisi olemaan yhtä tärkeä kuin nyt, jos hän sattuisi joskus saamaan lapsia, mikäli edes koskaan löytäisi ketään miestä itselleen.

Brooke antoi miehen johdattaa itsensä tanssilattialle ja onneksi sieltä löytyi sopiva rako heille. Ahdasta oli, mutta naista ei haitannut tanssia melko lähekkäin. Eihän siinä mitään pahaa ollut.
"Niin säkin."
Tanssiminen oli se, mistä nainen nautti sillä hetkellä hyvän seuran lisäksi. Flirttaileva hymy säilyi yhä Brooken huulilla. Tästä oli tullut miellyttävä. Päätettyään lähteä yksin yökerhoon, hän ei ollut osannut odottaa löytävänsä näin mukavaa seuraa.

Nicholas naurahti toisen kehulle takaisin tanssimisesta ja nyökkäsi tälle vinkaten silmää. Mies ei enää välittänyt juuri nyt mistään. Oli tuo Brooke sitten nuori tai ei, ajattelisi kuka tahansa täällä mitään tästä, niin ihan sama. Nyt mies aikoisi juhlia vain itselleen. Eli kunhan saisi nollattua ja pidettyä hauskaa kunnolla. Morkkista voisi potea seuraavana aamuna, jos sellaista tarvitisi. Pian musiikki vaihtui hitaampaan, mutta Nico halusi silti tanssia. Mies katsoi kysyvästi Brookea ja tarttui sitten varovasti toista lanteilta kiinni. Nyt mies oli lähempänä Brookea ja tanssi tämän kanssa tuota hidasta biisiä.

Koska Brookekin selkeästi flirttaili takaisin Nicholaksen kanssa, päästi mies itsensä niistä viimeisistäkin kahleista, ja flirttaili avoimesti takaisikin. Eikös se ollut, että yökerhossa sai rauhassa flirttailla ja se oli oikeastaan tarkoituskin? Vai mitä? Mies katsoi intensiivisesti tyttöä silmiin ja hymyili tälle flirttailevasti, samalla tanssien tämän kanssa.
"Mun on pakko sanoa, että sä oot aika... kuuma nainen", NIck päätyi sitten sanomaan toisen korvaan ja naurahti sitten ystävällisesti.

Tanssiminen oli ihanaa ja varsinkin, kun tanssiparina oli Nicholaksen kaltainen mies. Musiikki oli vaihtunut hitaampaan, eikä Brookella ollut mitään haluja lähteä tanssilattialta. Miksi olisi? Ei ollut mitään syytä. Miehen tarttuessa varovasti lanteilta nainen vei kätensä tämän kaulaan ja painautui hiukan lähemmäksi. Hidasta tanssia piti tanssia toisen lähellä.

Brooke naurahti Nicholaksen sanoille. Heistä kahdesta tämä oli se kuuma.
"Mä voisin sanoa susta samaa", hän sanoi flirttaillen nyt avoimesti. Kaikki hänen eleensä ja ilmeensä olivat flirttailevia.
Seuraavan aamun morkkis ei edes käynyt mielessä, mikäli sellaista edes tulisi tuntemaan. Brooke uskoi, ettei tulisi katumaan mitään, mitä sinä iltana tapahtuisi.

Nicholas tunsi kädet niskassaan, joten liike oli ollut siis hyväksytty. Mies otti sitten tiukemman otteen naisen lanteilta ja veti toista lähemmäksi kehoaan. Heidän välillään oli tuskin ollenkaan tyhjää, mutta eipä ollut tanssilattiallakaan, joka oli täyttynyt kuhertelevista pareista. Kun tyttö kehui miestä takaisin ja flirttaili, naurahti Nico flirttailevasti. Toki oli kiva kuulla itsestäänkin kehuja.

Mies otti nyt seuraavan askeleen ja painoi kokeilevasti huulensa Brooken huulille. Varovaisesti hän aloitti suudelman, mutta hiljakseen se muuttui rohkeammaksi. Tuskinpa Brooke enää pahakseen pistäisi, sillä tyttökin flirttaili siihen malliin Nicholakselle. Miehen kädet kiertyivät nyt tytön alaselälle yhteen. Kuitenkin Nicholaksen taskussa pärähti pian kännykkä soimaan ja miehen oli pakko irrottautua tuosta lämpöisestä suudelmasta ja samoiten tuosta kauniista naisesta.
"Anteeks, mutta mun on vastattava tähän", mies sanoi sitten kohteliaasti ja hankkiutui hieman sivummalle puhumaan puhelimeen. Koirien hoitaja soitti, että Puffilla oli jotakin pielessä, kun koira ei ollut suostunut juomaan ja makasi vain läähättäen paikoillaan. Eikä hoitaja yhtään tiennyt mikä oli kyseessä. Nicholaksen olisi siis pian lähdettävä takaisin kotiin. Puhelu lopetettiin ja lääkäri änkeytyi takaisin Brooken tykö.

"Hei, oon erittäin pahoillani, mutta mun on ihan pakko lähteä kotiin, vaikka olisin mielelläni jatkanu iltaa ja yötä sun seurassa...", Nicholas sanoi nyt pahoitellen Brookelle ja hieroi niskaansa.
"... Kun Puffilla ei oo kaikki nyt kohdallaan ja hoitaja ei osaa sanoa mikä sillä on, niin mun on pakko mennä kattomaan tilanne, mut ehkä me vielä törmätään ja nähdään..?", Nicholas jatkoi sitten selitellen. Mies painoi vielä pahoittelevan suudelman tytön huulille ja lähti etsimään reittiään pois tanssilattialta.
"Kiitos", tämä huikkasi vielä Brookelle, kunnes oli päässyt ihmisjoukosta narikalle.

//Kiitos kivasta pelistä, pelataan joskus vaikka lisää : ))