Täytyyki lähtee hampaita laskeen

[Ila ja Jay o/ ]

Rotten oli ollut ensimmäistä päivää koulussa nuorisovankilasta vapautumisensa jälkeen ja yllättävää kyllä, hän oli kaivannut sinne. Vankilassa opiskelu ei ollut herkkua, sillä siellä oli sama opettaja kuin puoli vuotta sitten, jolloin hän viimeksi siellä oli ollut ja sen opettajan kanssa hän ei yksinkertaisesti vain tullut toimeen. Onneksi tuomio oli tällä kertaa ollut vain kolme kuukautta, mutta uskokaa pois; sekin aika linnassa tuntui ikuisuudelta. Toisaalta oli siellä käymisessä hyvätkin puolensa; hän oli jälleen onnistunut verkostoutumaan muutamaan jengiin, joista muutamaan häntä oli jo hieman kosiskeltukin mukaan toimintaan. Hän ei ollut vielä päättänyt, liittyisikö, mutta alkoi kyllä kallistumaan sille kannalle, että se voisi olla ihan hyvä idea. Toisaalta häntä ehkä hieman epälytti, mutta ajatus kiehtoi silti. Muutama jengi toimi Lontoossa, joten toimintaan mukaan hyppääminen ei olisi mikään ongelma. Nuorukainen hymähti ajatuksilleen. Hän ei ollut vielä ehtinyt kertoa Ellielle uutisia, mutta hän uskoi, että hänen sisarensa suunnilleen kiljuisi riemusta ja kysyisi, voisiko hänkin tulla mukaan. Siihen hän ei tosin suostuisi, sillä ei jengeihin liittyminen sopinut hänen mielestään naisille. Se oli miesten hommaa..

Uusnatsiteini kääntyi risteyksestä koulun kameroiden ulottumattomiin. Oli harvinaista, että hän ja Ellie eivät kävelleet yhtä matkaa kotiin koulusta, mutta siihen oli tällä kertaa kaksi painavaa syytä. Ensinnäkin hänen oli pitänyt jäädä neuvottelemaan opettajan kanssa opinnoistaan koulun jälkeen hetkeksi ja toiseksi Ellie oli nakitettu vahtimaan Marieta, joten tuo ei ollut ehtinyt jäädä odottelemaan häntä. Oli tympeää, että ensimmäinen aurinkoinen kevätpäivä vapaudessa piti viettää ilman siskoaan, mutta toisaalta hänellä kyllä oli kavereita joka sormelle ja varpaalle, joten varmasti hän saisi kaljoitteluseuraa. Eivät nuo silti korvanneet Ellien seuraa, sillä sisko oli nuorukaiselle todella rakas.

((Täältä tullaan!!)

Jay pysähtyi pienen, lähellä koulua olevan ruokakaupan eteen ja koppasi skeittilaudan kainaloonsa. Äiti oli pyytänyt Jayta tuomaan leipää ja porkkanoita, jotka olivat tuon rasavillin pikkuprinsessan suurinta herkkua, eikä nuorella skeittarilla ollut mitään syytä kieltäytyä. Sitä paitsi hän voisi samalla reissulla ostaa itselleen kokista. Niinpä Jay astui sisälle kauppaan ja lähti saalistamaan noita kaivattuja elintarvikkeita.

Jaydenin päivä oli ollut kaikkea muuta kuin hyvä. Polvi oli kiukutellut tavallista enemmän ja mikä pahinta, Jayn verivihollinen Rotten oli pitkästä aikaa koulussa. Jay ei ollut varma miksi tuo oli ollut kolme kuukautta poissa, mutta hän oli kuullut juttua että nuorempi poika olisi ollut vankilassa tuhopolton takia. Sopi Jaylle erittäin hyvin, hän oli saanut kolme kuukautta lomaa ärsyttävämmästä Gimbsonista.

Pian Jayn ostokset olivat valmiit, ja kassalta selvittyään(tiskin takana oli vanha rouva joka aina valitteli Jayn laihuutta ja yritti väen väkisin tunkea pullapussia tuon ostosten sekaan) Jay pakkasi tavarat reppuunsa ja suuntasi ulos kaupasta. Jay ei kuitenkaan ehtinyt ottaa kuin pari askelta kotia kohti kun kohtasi ikävän näyn. Rotten käveli häntä vastaan.

Rottenin kasvoilla kareillut virne hyytyi hetkeksi hänen huomatessaan, kuka asteli kaupasta ulos hänen edessään. Hän kuitenkin jatkoi kävelyään eteenpäin ja kasvoille ilmestyi pian hyväntuulisen virneen sijasta pilkallinen sellainen. Hän ei pitänyt luokkakaveriaan suuressakaan arvossa hänen pääteltyään, että tuon täytyi olla homo. Hän oli kuullut sen suuntaista juttua koulun käytävillä ja kyllähän sen tiesi, mitä mieltä hän homoista oli; nuo olivat hänen mielestään ihmiskunnan alinta pohjasakkaa yhdessä maahanmuuttaja neekerien ja vinosilmien kanssa..

Heidän viimetapaamisensa oli ollut väkivaltainen ja uusnatsiteini enteili, ettei tämäkään tapaaminen pelkäksi suunsoitoksi jäisi. Ellei sitten kävisi niin hullunkurisesti, että Jay jänistäisi ja pötkisi pakoon hänen ensimmäisen iskunsa jälkeen. Hänen oli pitkään tehnyt mieli kostaa se viimekertainen potku, mutta tilaisuutta sille ei ollut vielä tullut -ennenkuin nyt.

"Mitäs neiti? Oliki parin kuukauden tauko ku ei nähty. Oliko ikävä?" hän kysyi päästyään toisen kohdalle ja vilkaisi skeittilautaa toisen kainalossa. Myös hänen veljensä skeittasi. Toivottavasti nuo eivät pyörineet samoilla rampeilla tai Jay voisi vielä opettaa hänen pikkuveljensäkin kieroutuneille tavoille..

Jay hengitti muutaman kerran rauhallisesti. Tästä kerrasta hän kyllä selviäisi ilman tappelua, ihan varmasti. Hän ei todellakaan halunnut aiheuttaa kotona samanlaista kohtausta kuin muutama kuukausi sitten saapuessaan kotiin täysin rusikoituna. Emmiekin oli säikkynyt pahasti Jayn hakattua olemusta ja sitä ettei isoveljeä voinutkaan enää juosta halaamaan kun tuo saapui kotiin.

Niinpä Jay päätti vain mennä kotiin ja olla välittämättä tuosta kiusankappaleesta. Päätös tosin joutui koetukselle Rottenin avattua suunsa, ja Jay saikin puristella nyrkkejään hyvän tovin saadakseen kiukkunsa tasoitettua.

”Rotten, voisitko sä ystävällisesti kipittää vittuun. Kukaan ei todellakaan ikävöinny sua saati sun juttujas.”

Tuon sanottuaan Jay pitäytyi suunnitelmassaan ja kääntyi kohti kotiaan.

Rotten virnisti huomatessaan toisen puristelevan nyrkkejään tasoitellakseen ärtymystään. Hän rakasti, kun sai ärsyttää niitä ihmisiä, joista ei pitänyt, mutta vielä enemmän hän nautti siitä kuinka nyrkki läsähti tuollaisten naamaan. Ei hän sadistinen ollut, mutta.. no sanotaan nyt vaikka, että hyvin kriittinen muita ihmisiä kohtaan, mikä ilmeni välillä nyrkein. Ei hän ketä tahansa ollut valmiina hakkaamaan. Se olisi ollut törkeää. Mutta alempia ihmisryhmiä piti silloin tällöin hieman kouluttaa -varsinkin, jos nuo kävivät liian röyhkeyksi, kuten hänen luokkatoverinsa oli käynyt.

Jayn kommentti sai nuorukaisen kohottamaan toista kulmaansa, mutta hän ei ehtinyt jäädä päivittelemään tuon sanomisia sen enempää, kun hänelle tuli jo kiire kipittää toisen perään, sillä tuo näytti siltä, että livistäisi paikalta. Se ei sopinut suunnitelmiin, sillä uusnatsi janosi tappelua (jonka hän luonnollisesti voittaisi; ei ollut muuta mahdollisuutta). Viime kertainen oli jäänyt rehellisesti sanottuna kaivelemaan ja hänellä oli kova tarve kostaa se potku, joka oli osunut arkaan paikkaan. Ihme, jos hän kykenisi enää koskaan saamaan lapsia.

"Kyl mä ihan mielelläni menisin tai sanotaan vaikka että tulisin vittuun", hän vastasi ja laski kätensä kovakouraisesti toisen olkapäälle, jotta tuo pysähtyisi. "Mutta valitettavasti mulla on nyt tärkeempää tekemistä ku juosta naisten perässä. Yks homo vaatii vähän koulutusta", hän jatkoi äänessään aitoa inhoa.