And so it begins

[ sinikeiju with Brooke

Connor saapui juuri kauppakeskus Loveren liukuovista sisään tässä oli yksi paikka mitä mies inhosi, ei paikka varsinaisesti vaan väen paljous. Ei hän tänne olisi muuten tullut, mutta oli mennyt lupautumaan eräälle nuorelle neidille kahviseuraksi, jonka neiti aikoi vielä tarjota, koska Connor oli pelastanut tuon varkaan kynsistä. Mies oli vielä aamulla meinannut ettei saapuisi paikalle, mutta lupaus on lupaus. Kävely jatkui kohti edessä näkyvää kahvilaa kohti, toinen asia mikä miestä ärsytti yli kaiken tässä paikassa olivat myyjät, jotka tyrkyttivät kaikkea koko ajan ihan kun hän ei osaisi itse lukea tai katsoa. Saavuttuaan kahvioon hän etsi sopivaa paikkaa itselleen, joka löytyi kulma pöydästä johon mies kaappasi seurakseen päivän lehden olihan tuo 5 minuuttia etuajassa joten kerkeisi lehden lukaista.
Connor oli jälleen kerran pukeutunut oikein trendikkäästi ja normaaliin vapaa-ajan asuunsa, joka ei voinut erottaa työasusta muulla kun tummanruskeasta kauluspaidasta, jossa meni hopeita viivoja ylöspäin. Musta puvuntakki ja siistit mustat housut jalkaan ja näytettiin taas normaalilta kalkkikselta.

Toisaalta tuo nuori neiti Brooke vaikutti ihan mukavalta, joten ehkä tästä voisi kuitenkin tulla ihan mukava vaihtelu normaali arki-illalle. Mies tarjoaisi kahvit se on aivan varma hän ei pistä naista maksamaan. Oikeasti Connoria jännitti koko ilta ei tuo ole tottunut tällaisiin kahvitteluihin. Muutenkin nais seura oli jäänyt hänen elämässään hyvin vähäiseksi. Mies herkesi katselemaan kahvilaa, joka oli hyvin muoti tietoisesti sisustettu ja heti huomasi paikan laadun perinteellinen kahvila Yellow avenuella. Seuraavaksi katse siirtyi ovi aukolle odottelemaan seuralaistaan.

Beigeen jakkuun ja samaa sävyä oleviin housuihin pukeutunut Brooke asteli sisään kauppakeskuksen ovista. Häntä jännitti edessä oleva tapaaminen, vaikka ei tiennyt miksi. Hän oli menossa tapaamaan miestä, joka oli pelastanut hänet hiljattain varkaan kynsistä. Ilman miestä nainen olisi menettänyt arvokkaan käsilaukkunsa ja sen sisällön. Hän oli tapauksen jälkeen luvannut tarjota kahvit kiitokseksi. Jokin hänen pelastajassaan oli, sillä Brooke ei saanut tätä mielestään. Se oli uutta hänelle. Harvoin hän kohtasi ketään, joka jäisi hänen mieleensä pidemmäksi aikaa.
Nainen suuntasi kohti kahvilaa, jossa oli sopinut tapaavansa miehen. Heti astuttuaan kahvilan ovesta sisään hän antoi katseensa kiertää siellä. Connor, mies jota oli tullut tapaamaan, oli jo paikalla. Vilkaisu kelloon paljasti, ettei hän ainakaan ollut myöhässä.

Brooke käveli miehen luokse ja istahti hymyillen tätä vastapäätä.
"Hei", hän tervehti. Alitajunnassaan hän oli pelännyt, että Connor ei tulisikaan, mutta hänen ilokseen tämä oli tullut. Kahvittelu toi vaihtelua naisen arkeen. Viime aikoina hän oli ollut aivan liian paljon kotonaan neljän seinän sisällä. Tosin hän oli suunnitellut sitä harkitsemaansa omaa yritystä, mutta silti. Hänen pitäisi käydä tapaamassa ihmisiä enemmän.