Metallic blue turned red with rust

( Sikko und Steffy! :) )

Britti-ilmastoon tyypilliseen tapaan ilma oli varsin kolea ja sateinen tummatukkaisen miehen astellessa Yellow Avenueta pitkin kadet syvällä taskuihissa ja huppu päässä. Tihkutti ärsyttävästi sivusuunnasta ja ihmiset näyttivät pakoilevan säätä sateenvarjojensa ja katoksien alle peläten tihutuksen muuttumista ihan oikeaksi sateeksi. Roy ei otti toisen käden taskustaan sytyttääkseen itselleen savukkeen ja kiskoi sitten tupakan sytytettyään myrkkyä keuhkoihinsa niinkuin viimeisimmistä savuista olisi kuukausi eikä kaksikymmentä minuuttia. Minkäs mahtoi. Mies vilkaisi pikaisesti taivaalle silmät sirrissa ja puhalsi savuja ulos suupielestään kunnes tummat silmät siirtyivät tutkimaan katua melko päämäärättömästi. Roy oli sinällään hassu näky Yellow Avenuen kaltaisessa paikassa ja mies keräsi toisinaan satunnaisia katseita, vaikka tänään tummatukka oli jopa pukeutunut vähän normaalia vähemmän renttumaisesti. Tai ainakaan farkkujen polvissa ei ollut reikiä - tiedä sitten saattoiko sitä pitää saavutuksena.

Toki jos Royn kaltainen Rashee Roadilla edustava ihminen liikuskeli Yellow Avenuella niin sillä oli syynsä. Yleisin syy oli Steffy, kuten nytkin. Eivät he olleet sopineet varsinaista ajankohtaa Royn ilmestymiselle, mies kun ei osannut kuitenkaan pysyä aikataulussa, mutta oli Roy kuitenki sanonut tulevansa käymään parin päivän sisään ellei jotain radikaalia tapahtuisi. Eikä ollut tapahtunutkaan. Roy oli tosin tapellut, sen huomasi tummasta silmäkulmasta, mutta se nyt ei ollut sinällään uutta. Joskaan mies ei kovin usein harrastanut mitään baaritappeluja, vaikka nistien mukiloiminen kävi melkein harrastuksesta, ja eilen hän kuitenkin oli kännipäissään päätynyt selvittelemään välejään jonkun tuntemattoman miehen kanssa nimenomaan baari-illan päätteeksi. Samapa se, Roy ei pahemmin jaksanut ajatella asiaa kun oli muutakin mietittävää. Kuten se, että heroiinin saaminen oli tämän kuun ajan ollut hitaampaa minkä takia hän joutui nostamaan hintoja ja sitä kautta myymään enemmän velaksi, mikä oikeasti vitutti jossain määrin. Kyllä hän tiesi miten vaikeaa kaikkien niiden surkeiden paskiaisten oli maksaa huumevelkojaan - ei Royta tosin kiinnostanut oliko se vaikeaa tai mistä hänen asiakkaansa rahansa saivat, kunhan nuo maksoivat ajallaan. Ja se jos mikä ei tuntunut aina onnistuvan.

Roy viskasi tupakan katuun ja sai mulkoilevan katseen ohi kulkevalta vanhemmalta naishenkilöltä. Roy tyytyi kohottamaan tälle kulmiaan merkitsevästi ennen kuin suuntasi kohti Steffyn taloa. He eivät olleet nähneet ihan hetkeen, mikä oli hassua kun otti huomioon että Steffy oli Roylle niinkuin sisko hyvin pitkälti. Mies laski hupun päästään ja suki hiuksiaan vähän taaksepäin, kunnes vilkaisi ympärilleen ja asteli ystävättärensä ovelle painaen hieman kohmeisin sormin ovikelloa.