Sinä olet minun alkuilta, loppupäivä, yöni kiireinen

Suntsunen ja Jamie-pienoinen! Rainin kämpsy! Mää vähän hittailin ne tuonne sisälle, mutta tuskin haittanee!

”No niimpä näytät olevan!” Rain vastasi sarkastisesti Jamien toteamukseen siitä, että hän oli elämänsä kunnossa. Horjahdus antoi kuitenkin olettaa jotain aivan muuta. Tummaverikkö tiukensi otettaan toisesta ja lähti hiljalleen kuljettamaan heitä molempia kohti kotiaan. Hän ei nimittäin aivan tarkalleen muistanut Jamien asunnon sijaintia, eikä hän myöskään luottanut toisen arvostelukykyyn tuossa tilassa. Olisi ollut hyvinkin todennäköistä, että kaksikko olisi löytänyt tiensä jonkun vihaisen jengiläisen oven taa Jamien sekavuuden vuoksi. Tuossa tilanteessa oli parempi jättää riskit ja niiden ottamiset muille.

”Voi kulta, koita nyt keskittyä viemään jalkaas toisen eteen, muuten me ei olla koskaan perillä”, Rain hymyili ja ohjasi uhkaavasti huojuvaa Jamieta kohti Devon Streetiä.

- - -

Oli turha väittää, että matka Rashee Roadin syrjäkulmilta Devon Streetille olisi kulunut nopeammin kuin Rain kuvitteli. Matka oli taittunut erittäin hitaasti osaksi Jamien vahvan humalan, osaksi tuon pahoinpitelyn vuoksi. Oli ihan ymmärrettävää, ettei tummatukka pystynyt vipeltämään eteenpäin tavalliseen tapaansa – iskut olivat selvästi tehneet tehtävänsä. Rain oli pidellyt tiukasti horjuvaa Jamieta pystyssä ja tukenut tuota koko pitkän matkan ajan. Miehenpuolikas ei itse ollut lainkaan hengästynyt tai väsynyt, enemmänkin hän pelkäsi kovia kokeneen pelastettunsa puolesta. Hän oli luonut huolestuneita katseita Jamieen koko matkan ajan ja yrittänyt pitää silmällä tuon vointia. Oli kuitenkin melko hankalaa pysyä kärryillä sellaisen ihmisen hyvinvoinnista, joka oli sekä hakattu että ympäripäissään. Rain ei tiennyt kärsikö Jamie aivotärähdyksestä vai johtuiko sekavuus vain syvästä humalasta.

”Ah vihdoin!” Rain totesi seisoessaan pienen kotinsa edessä Jamie yhä vierellään. Äänensävy tihkui onnea ja eräänlaista helpotusta. Nuorukainen ei pelännyt käyttää ääntään, vaikka hän asuikin erään vanhemman naisen pihapiirissä, sillä kyseinen nainen oli juuri lomailemassa Turkissa. Muutoin hän olisi toki pitänyt pienempää suuta, eihän tummaverikkö halunnut saada häätöä tuon ystävällisen hameväkeläisen toimesta.
”No niin vielä kun hypätään ton yli”, Rain puheli enemmän itselleen kuin mukana raahautuvalle Jamielle. Hän puhui ulko-ovea ennen sijaitsevasta pienestä betoniportaasta, johon hän ei aikonut antaa matkakumppaninsa langeta. Entisen puutarhamajan ovi oli auki kuten miltei aina. Rain ei vaivautunut lukitsemaan ovea, koska harva murtovaras hamusi kenenkään puutarhavajan sisälöä – ja siltä hänen asuntonsa näytti. Itse asiassa puutarhavaja se olikin ollut ennen hienoista kunnostusoperaatiota.
”Tervetuloa mun matalaan majaan – kirjaimellisesti”, Rain lausahti työntäessään oven auki. Hän jätti sen kummempia ajattelematta Jamien ovensuuhun seisomaan ja käveli itse pienen yksiönsä keittonurkkaukseen. Rain riisui päällystakkinsa ja heitti sen yksiönsä toisessa päässä sijaitsevalle sohvalle. Asunto oli hieman sotkuinen, mutta näin tapasi käydä usein, kun nuoret poikamiehet asuivat yksin ilman naisen hellää kosketusta – tai lähinnä siisteyttä ja pyykkäystaitoja.

Nuorukainen otti kuivauskaapista puhtaan oudosti kuvioidun mukin ja laski siihen kylmää vettä. Sen jälkeen hän asteli takaisin Jamien luo ja ojensi mukin tätä kohti.
”Alkaaks se sun pää pikkuhiljaa selvitä vai mikä sun olo nyt on?” Rain kysyi ja siirsi mukia vaativasti lähemmäs Jamieta.

(( Täältä tulemme! Awws, taisin vähän rakastua tuohon Rainin kämppään x3 ))

Olihan se nyt melkoista lyllerrystä kun he kävelivät Rainin kämppää kohden, mutta eipä heillä mikään kiire ollut. Eikä Jamie edes nopeampaa päässyt, sillä humalatila ja se lievähkö pahoinpitely vaikeuttivat kulkua aika helvetin paljon. Päässä heitti ja kylkiä kolotti ihan kiitettävästi, mutta nuorukainen ei valittanut. Olipa ainakin Rain osunut paikalle ja noukkinut hänet talteen. Ettei tarvinnut jäädä kylmälle kadulle makaamaan ja sitten joutua jonkun ohikulkijan löytämäksi. Jamie taisi ihan oikeasti arvostaa sitä, että Rain päätti kärrätä hänet omaan kotiinsa, vaikka eihän hän tuolle edes ollut mikään kauhean hohdokas tuttu. Satunnainen panokumppani, josta nyt ei oikeastaan tiennyt yhtään mitään. Kaiketi sitten toinen osasi sisäistää sanan lähimmäisenrakkaus tai jotain. Jamie kuitenkin yritti aivan helvetin paljon pysyä pystyssä, sillä sehän olisi vain heidän kummankin kannalta hyväksi. Jamie ei satuttaisi itseään eikä Rainin tarvitsisi alkaa nostella häntä ylös.

Viimein he kuitenkin saapuivat jonkun pienen talon pihaan, jonka ulkomuotoa ei näin pimeässä oikein erottanut. Ja aivan kuin se olisi Jamieta tässä olitilassa kiinnostanutkaan. Nyt hän vain halusi pesemään naamansa (okei, se suihkukin olisi varmaan ihan jees), ottamaan tilannekatsauksen hänen kroppansa kolhuista, heittää pari särkylääkettä nassuun ja nukkumaan päätä selväksi. Ei häntä toisaalta edes kauheasti väsyttänyt, vaikka päässä pyörikin hivenen. Pienen hetken viiveellä Jamie tajusi, että Rain oli sanonut jotain ja kohotti katseensa tähän.
"Mit-- Ai perkele!" Jamie älähti kun meinasi kompastua siihen samaiseen kivirappuseen, josta Rain oli äskettäin luultavasti varoittanut. Pystyssä nuorukainen kuitenkin pysyi, koska piti tukea tästä vieressään olevasta. Hiljainen nauru purkautui Jamien huulten välistä kun Rain viimein sai selvitettyä oven auki ja kaksikko astui sisälle. Rain toivotti ihan kirjaimellisesti Jamien tervetulleeksi tuon matalaan majaan, joka kieltämättä meni hivenen ohi, mutta mies tajusi kuitenkin laittaa oven perässään kiinni. Eikä aikaakaan kun toinen lähti jonnekin ja Jamie joutui ottaa seinästä tukea, ettei kaatuisi maahan. Helvetin humalatila. Oli melko hämärää eikä hän nähnyt oikein eteensä, mutta väliäkö tuolla.

Jamie haroi hivenen mustaa tukkaansa ja sai jotenkin kummallisesti potkaistua kengät pois jaloistaan. Pian Rain kuitenkin palasi hänen luokseen, joku muki kourassaan ja työnsi sitä vaativasti Jamieta kohti. Hän katsahti toista ja sen jälkeen mukin sisältöä. Jotain kirkasta se näytti olevan? Ensimmäisenä Jamielle tietenkin tuli mieleen joku viina, mutta eikait Rain nyt hänelle sellaista tarjoisi? Jamiehan oli muutenkin melkoisessa tuubassa juuri nyt. Mukiin tartuttiin, se vietiin huulille ja yli puolet sen sisällöstä kumottiin oitis kurkkuun.
"Olo on helvetin hyvä. Hymyilyttää ja päässä tuntuu paremmalta. En mä nyt niin paljoa ole juonut!" Jamie virnuili leveästi ja joi vetensä loppuun, työntäen tyhjän mukin takaisin Rainille nyökäten kiitokseksi. "Onks sulla kylppäriä? Haluaisin mennä pesee naaman, jos vaan sopii. Vähän tuntuu nihkeeltä tää olo", Jamie kysyi kohottaen toista kulmaansa ja kallisti päätään. Kyllä se humala tästä vielä menisi ohi...

Haha! :D Joo son tommonen pikkune maja!

”Vai et?” Rain naurahti ja risti kädet syliinsä. Miehenpuolikas ei voinut olla yskäisemättä huvittuneesti, kun Jamie katsoi mukin sisältöä erittäin epäileväisenä. Jokainen joskus alkoholia nauttinut tietää varmasti sen tunteen, kun pahassa humalatilassa tai krapulassa epäilee jopa veden sisältävän promilleja.
”Se on hei ihan vaan vettä”, Rain rohkaisi toista ja kallisti päätään. Hän tarttui tyhjäksi lipitettyyn vesimukiin ja laski sen eteisessä sijaitsevalle pienelle pöydälle. Tummaverikkö loi pitkän, hyvin arvioivan katseen hänen yksiössään seisovaan, synkkää humalatilaa vastaan painivaan nuorukaiseen. Hän halusi tarkkailla Jamien vointia, jottei tuo vain pääsisi yllättämään ja kaatumaan maahan kolhien päänsä johonkin.
”Ootsä kyllä aikamoinen epeli!” Rain lausahti hymyillen ja taputti Jamien olkaa hyväntahtoisesti. Jotain muuta toisen tiukka humala olisi saattanut pelkästään ärsyttää, mutta tummaveriköstä se oli enemmänkin hauskaa! Matka Rainin pieneen kotiin oli taittunut ystävällisten naurahdusten ja hörähdysten tahdissa. Jamie tuntui keksivän vallattomia vitsejä, vaikka hänen aivonsa eivät noin muuten toimineet aivan täysillä moisessa jurrissa.

Jamien kysyessä kylpyhuoneen sijaintia Rain nyökkäsi päällään oikealla puolella möllöttävää ovea kohti. Hän ei ollut täysin varma oliko Jamiesta yksin pesupuuhiin – ei olisi ollut lainkaan epätodennäköistä, jos tuo olisi kaatunut kylpyhuoneen lattialle ja halkaissut päänsä. Sitä paitsi tummatukan pää oli kokenut sille illalle jo aivan tarpeeksi kovia. Rain ei halunnut ottaa kontolleen kenenkään pään halkeamista – tai ei hän ylipäätänsä tahtonut Jamielle mitään pahaa.
”Pärjäätsä yksin?” Rain kysyi haahuillen ympäri asuntoaan ja avaten paitansa nappeja – hän tapasi olla kotonaan ilman paitaa. Se oli jostain syystä huomattavasti mukavampaa kuin kitkutella ahdistava pitkähihainen päällä. Kun tummaverikkö sai paitansa napit avattua, heitti hän sen sängylleen, jota olisi voinut ihan hyvin kutsua myös pelkäksi patjaksi, jossa oli jonkinlainen päiväpeitto päällä. Rain ei ollut jaksanut hommata itselleen sänkyä ja nukkuminen kävi ihan hyvin parisänkykokoisen patjan päällä – ei hän mitään kehikkoa nukkumiseen tarvinnut.

”On mulla myös suihku, jos haluut käydä pesulla. Tosin siinä on kyllä se vaara et sä kaadut ammeeseen ja lyöt pääs.” Rain pohdiskeli ääneen kaivaen samalla pyyhettä pienehkön vaatekaappinsa ylähyllyltä. Nuorukaisella ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia tarttua ylähyllyllä majailevaan pyyhkeeseen pitkän vartensa vuoksi. Näin ollen hän nappasi kylpypyyhkeen kaapista, paiskasi kaapinoven kuuluvasti kiinni ja asteli takaisin Jamien eteen.
”Alappas nyt tulla”, hän sanoi enemmänkin vaativalla kuin käskevällä äänensävyllä. Olettaen, että Jamie kykeni raahaamaan itse itsensä pienehköön kylpyhuoneeseen, Rain käveli toista varten haettu pyyhe olallaan suihkutilaan.

Rain kyseenalaisti sen, ettei Jamie ollut muka juonut tänään paljoa - ja varmaan ihan syystäkin. Niitä juomia oli oikeasti kaatunut kurkkuun ihan kiitettävästi tämän illan aikana, mutta olisi hän voinut enemmänkin ottaa! Oikeasti olisi voinut, mutta minkäs teet kun ne jätkät olivat käyneet hänen kimppuunsa ja Rain noukkinut hänet mukaansa. Ehkä se toisaalta oli ihan hyviä, sillä säästyipä ainakin rahaa tai jotain. Ja hänellähän ei ollut minkäänlaista ongelmaa juomisen suhteen! Hän vain halusi rentoutua juuri tietyllä tavalla kun oli kerrankin vapaata. Ties mitä sitten Rainkin ajatteli tällaisesta känniääliöstä, mutta eipä tuo kauhean ilkeäksikään ollut heittäytynyt. Lähinnä vain naureskeli Jamielle ja Jamien mustalle huumorille, joka tuntui humalatilassa vain lisääntyvän entisestään. Ainakaan ei voisi sanoa häntä tylsäksi humalassa, sillä jotkut haastoivat riitaa, kertoivat elämäntarinaansa tai itkivät paskaa elämää. Niin, tai muuten vain lagasivat. Okei, laskuhumalassa Jamiekin lagasi aika pahasti, mutta ei nyt kuitenkaan vielä vähään aikaan.

Rain taputti Jamieta olalle ja tokaisi hänen olevan melkoinen epeli. Huulilla majaili ilkikurinen virnistys ja käsi etsiytyi hänen tummaan hiuspehkoonsa. Nekin varmaan sojottivat varmaan paljon pahemmin erisuuntiin kuin aiemmin, mutta mitäpä tuosta. Ei Jamie kauheasti humalassa jaksanut omasta ulkonäöstään välittää, sillä itserakkaana ihmisenä hän uskoi aina olevan tajuttoman hyvännäköinen.
"Juuri se. Omassa iloisessa persoonassaan", nuorukainen hymähti ja katsahti Rainia, joka alkoi napittaa paitansa nappeja auki. Humalaiset silmät tuijottivat tuota aasialaispiirteistä nuorukaista melko intensiivisesti, kun aivot käsittelivät tuon esittämää kysymystä.

"Hah, ei tässä nyt mitään penskoja olla. Ja monta kertaa aiemmin olen mennyt hemmetinmoisessa humalassa kotiin ja suihkuun, ja hengissä olen vieläkin", Jamie kertoi tuhahtaen ja pyöräytti silmiään. Niin, sinä kertana tosin hän oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Oli sitten kivaa herätä tunnin päästä makaamassa valkoisella kaakelilattialla, veren vuotaen päästä ja suihkun alla. Ei siitä seurannut muuta kuin kamala päänsärky, jonka sai hallintaan särkylääkkeillä sekä haaleahko arpi jossain päässä. Tuota tarinaa hän ei kuitenkaan aikonut Rainille kertoa, vaikka eipä sillä kauheasti väliä ollutkaan.
Rain ilmoitti hänellä olevan myös suihku, joten Jamiella olisi mahdollisuus käydä ihan kunnollisella pesulla. Pyyhkeenkin tuo hommasi, jonka olisi voinut olettaa päätyvän Jamielle, mutta ei. Käsky kävi ja Jamien pitäisi seurata Rainia kylpyhuoneeseen. Eli tuo ei siis oikeasti antaisi hänen käydä pesulla ihan itsekseen. Silmiään pyöräyttäen tummatukkainen kuitenkin seurasi ihan kiltisti aasialaisnuorukaista ja katseli sitten siellä kylpyhuoneessa ympärilleen. Huomion varasti ensimmäisenä se peilissä oleva, jonkinmoisella laatalla lukeva teksti. Jamie nauroi jälleen ja katsoi Rainia.
"Tää sun kämppäs on kuule aika vihjaileva pieni paskiainen", tummatukkainen virnuili ja istahti sitten kylpyammeen reunalle. "Mut hei oikeasti. Kyl mä pärjään itekki suihkussa, koska en ole enää mikää kakara. Kyl mä rääkäsen, jos jotain kamalaa tapahtuu. Jos vaikka esimerkiksi viemäristä ilmestyy mörkö ja yrittää syödä mut suihinsa." Kyllähän sitä läppää jaksoi heittää, mutta parempi niin kuin naama kokoajan norsunvitulla.
Jamie kuitenkin päätti avata tummansinisen hupparinsa vetoketjun ja heittää varovasti moinen vaatekappale menemään. Siellä alla oli vielä valkoinen hihaton t-paita, joten mustelmilla olevat käsivarret olivat näkyvillä. Vihreillä silmillä katsottiin Rainiin, joka oli ilman paitaa. Hemmetin jätkä. Ja nyt hän jäi lagaamaan aivan liian pitkäksi aikaa tuon vatsalihaksia, vaikka suihkuunhan tässä pitäisi mennä.

Jamie on ihana meen sen kans naimisiin! 8D

”Mä en välttämättä kutsuis sua iloseks persoonaks, mut oothan sä varsin hauska”, Rain sanoi hymyillen. Jamie oli verhottu jonkinmoisella mustalla huumorilla ihan päästä varpaisiin. Tuon valttikortti tuntui olevan iänikuinen sarkasmi, mikä oli varmasti ainakin valtaosan mielestä hauska piirre – tai niin ainakin Rainin mielestä oli. Aasialaispiirteinen nuorukainen oli itse sen verran hyväntahtoinen, että hän harvoin viljeli sarkasmin kukkia puheessaan. Itsestään hän kyllä osasi sarkastisia kommentteja heittää.

”Kuuleppas nyt neiti, mä oon nähny sut alasti ennenki, joten ei tarvi ujostella”, Rain vastasi Jamien pikkupoikamaiseen kommenttiin tuon humalassa koetuissa suihkukokemuksista. Tehostaakseen sanojaan tummaverikkö veti suihkuverhon sivuun ja osoitti toisella kädellään ammetta. Rain ei voinut väittää, että hänen intonsa kylpyhuoneeseen jäämisestä Jamien kanssa olisi johtunut puhtaasti huolesta. Jossain nuorukaisen mielenperukoilla hyppi pieni otus, joka vain tahtoi katsella alastonta vartaloa, jonka miehisiä uurteita pitkin tihkusi puhdas vesi. Olihan se ihan ymmärrettävää, sillä Rain ei ollut pyöritellyt lakanoissa ketään ainakaan pariin päivään. Se jos joku oli tuolle casanovalle ikuisuus. Kohteliaana herrasmiehenä tummaverikkö ei halunnut käyttää Jamien humalaa hyväksi, vaikka tuskin toisella olisi selvin päinkään ollut mitään pientä lakanoiden laulatusta vastaan.
”Vai että pieni paskiainen!” Rain naurahti ja kohotti kulmiaan.
”Tosin no onhan tää melkolailla mun näkönen”, hän lisäsi suoristaen peiliin nojaavaa, hyvin vihjailevaa kylttiä. Rain oli saanut sen itse asiassa samalta rouvalta, jonka pihapiirissä hänen pieni tönönsä oli. Tietystikään naiselta ei ollut mennyt miehenpuolikkaan yölliset vieraat ohi, kun yökyläilijöitä kävi hänen luonaan useampi viikossa. Onneksi rouvaa ei pieni meteli häirinnyt, ja lisäksi hän piti Rainin maskuliinisen ulkomuodon taakse piiloutuvaa homoutta lähinnä suloisena. Tummaverikön varpaat ja sormet eivät riittäneet edes yhdessä laskemaan niitä kertoja, kun tuo vanhahko rouva oli nipistänyt hänen poskiaan äidillisesti.

”No okei, mä sitten meen, mut muista kans kiljasta, jos loukkaat itses johonki. Tai mörkö tulee kiskoon sua viemäriin.” Rain sanoi jokseenkin vakavana ja kuroi välimatkan heidän välillään umpeen. Tummaverikkö painoi lämpimän suukon Jamien otsalle ja riuhtaisi samalla tuon housujen napin ja vetoketjun auki.
”Siltä varalta ettet sä saa niitä ite auki”, Rain naurahti katsellen hetken Jamieta syvälle silmiin. Hän heitti pyyhkeen olaltaan vessanpytyn päälle ja lähti kävelemään kylpyhuoneesta pois päin. Miehenpuolikas pysähtyi vielä oven suussa kurkkaamaan olkansa yli ikään kuin varmistaakseen, ettei Jamie ollut ehtinyt jo nuina hetkinä kaatumaan puolikuolleena kylpyhuoneen lattialle.

”Ja mä kyllä jätän oven auki – siitä on turha vikistä!” Rain totesi melko kovaan ääneen jättäen kylpyhuoneen oven sepposen selälleen.

(( Nooh, mikäs siinä... mikäli haluat miut anopikseks! >:3 ))

"Olen mä iloinen persoona! Ainakin nyt, mutta toista se voi olla huomenna kun on ihan kaamea kanuuna", Jamie virnuili. Pitäisiköhän moinen sitten ymmärtää jonkinmoisena varoituksena? Oli nimittäin ihan totta, että hän oli toisinaan melko äkäinen krapulassa, mutta vastaisesti myös sellainen puolikuollut - niin kuin yleensä kaikki. Ei siis ollut lainkaan epätavallista yllättää Jamie krapulassa tuijottamassa jotain keittiön seinää tai jotain vastaavaa. Juominen oli kivaa ja niin oli humalakin, mutta krapulat olivat perseestä. Varmaan hän lopettaisi oitis viinan läträämisen, jos se ei toisi sellaista mielihyvää. Kuten esimerkiksi seksissäkin, se oli aivan mahtavaa, mutta siihenkin liittyi riskitekijöitä. Oli olemassa tauteja sekä mikäli naisen kanssa harrasti, niin odottamaton raskaus. Miesten välisessä seksissä sitä perse sattui sillä toisella osapuolella menemään kipeäksi ja istuminen oli jonkin aikaa vaikeaa. Ja Jamiehan yleensä oli se alistettu osapuoli, jos oli homoseksistä kyse. Vaikka sitten kuinka yritti laittaa vastaan, niin ei. Varmaan johtui siitä, että hänellä oli outo mieltymys häntä massakaampiin yksilöihin. Kuten esimerkiksi Rainiin.

"No ehe ehe. Ehkä se ei mua häiritse, mutta mä ajattelenki tässä little jamieta, joka punastuu ihan varmasti jos sitä joku tuijottaa sen ollessa pesulla", Jamie tokaisi ihan pokkana ja mutristi huuliaan. "Vaikka olisihan se nyt pikkasen pervoa...." Niin kyllä olisi, vaikka mikäs siinä. Jamie tykkäsi kun häntä katseltiin (tai jos katselijat olivat sentään joitain inhimillisiä - niistä viisikymppisistä naisista tai miehistä hän ei ollut niin varma). Ja jos Rain katseli, niin se oli vain parempi. Ei tuokaan mikään huononnäköinen ilmestys ollut.
Rain kuitenkin suostui siihen, että poistuisi paikalta ja Jamie saisi peseytyä ihan rauhassa. Vannotti tuo kuitenkin kiljaisemaan, jos jotain kamalaa tapahtuu. Kuten nyt vaikka se mörkö sattuisi hyökkäämään sieltä viemäristä. Kylläpä sitä nyt lapsetutti, mutta Jamie pisti sen kännin piikkiin. Sen piikkiin saattoi laittaa ihan minkätahansa käyttäytymisen tai eleen.
"Joo joo äiti. Kyl mä pärjään", Jamie virnuili ja niin Rain sitten poistui, ilmoittaen kovaan ääneen jättävänsä kylpyhuoneen oven auki. Ja sitten käveli hänen luokseen, painoi suukon hänen otsalleen ja vieläpä avasi Jamien farkkujen sepaluksen. Ihan vain siltä varalta, ettei hän itse kykenisi suoriutumaan moisesta operaatiosta itsenäisesti. Jättipä tuo ryökäle vielä oven auki, jotta voisi rynnätä paikalle helposti, jos jotain tapahtuisi. Ihan vain piruillakseen Jamien olisi tehnyt mieli käydä vetämässä ovi kiinni ja laittaa lukkoon, mutta ehkä antaisi nyt olla. Lapsellinen nuorukainen, mutta tuskinpa Rain valittaisi.

Tummatukkainen päätti kuitenkin hoitaa tämän pesuoperaation pois alta, joten hän veti sen hihattoman t-paidankin pois päältään ja viskasi sen lattialle hupparin seuraksi. Jamie istui edelleen siinä kylpyammeen reunalla ja fiksu ihminen olisi varmaan tässä olotilassa siirtynyt istumaan pöntönkannelle, mutta minkäs teet... Ensimmäinen sukka saatiin pois jalasta, kuten myös toinen. Pieni horjahdus, mutta Jamie pysyi edelleen tässä reunalla. Hän nousi kankeasti ylös ja valutti farkut nilkkoihinsa, istuen takaisin siihen kylpyammeen reunalle. Toisesta lahkeesta päästy eroon ja vielä toinen... Mutta ei. Jamie nimittäin unohti, että hänen takanaan oli pelkkää tyhjää ja tummatukkainen humpsahti ihan äkkivarmasti altaan pohjalle. Tai ainakin hänen takamuksensa, sillä jalathan roikkuivat jalkataipeesta lähtien ulkopuolella ja selkä oli jotenkin ihmeellisesti litistyksissä ammeen toista reunaa vasten. Ähkäisy purkautui huulilta, samaten monta kirosanaa ja hän tauturoi itsensä ensin makaamaan pitkin pituuttaan ammeen pohjalle, kunnes ryömi sieltä pois lattialle. Jamieta nauratti ja hän antoi pienen kikatuksen kummuta jostain kurkusta, kun makasi siinä lattialla vatsallaan. Ai että... Rain varmaan nauraisi katkeakseen, jos hänet näkisi tässä. Varsinkin kun toinen jalkaterä oli edelleen ammeen puolella, toinen kaakelilattiaa vasten ja toinen lahje verhosi vielä puoliksi ammeessa olevaa jalkaa. Ei helvetti kun osasi naurattaa Jamieta itseäänkin. Saisi nyt Rain ihan sellaisen kuvan, että suhkussa käyminen oli aina yhtä hauskaa Jamien mielestä.

No niin. Jos tästä nousisi vaikka ihan vaihteen vuoksi ylös. Jamie otti tukea lattiasta ja yritti ponnistaa itsensä ainakin nyt ensalkuun polvilleen. Ei tullut mitään, sillä käsivarret olivat aivan saatanan kipeät ja muutenkin koko saatanan huone pyöri. Ja Jamie vain nauroi. Nyt mahtoi ainakin kuulostaa psykopaattiselta tämä Jamien touhu täällä...
"Raiiin..... Mä en pääse ylös." Mutta onneksi tuolla toisaalla oli hänen prinssi Rohkeansa ja tuo voisi tulla vaikka hilaamaan hänet pystyyn, jotta nuorukainen viimein pääsisi sinne suihkuun.

:--------------------D
Jamie on vaan inana!

”Mä en ois ihan niin varma siitä sun pärjäämisestä”, Rain lisäsi huvittuneesti ennen kuin katosi oviaukosta. Hän käveli hiljaa keittiöön jääden kuuntelemaan Jamien mahdollisia liikkeitä. Kylpyhuoneesta kuului omituista kolinaa, mikä sai aikaan jokseenkin epäuskoisia tuhahduksia ja kulmien kohottelua tummaverikössä. No, kaipa Jamie pärjäisi yksinkin – ainakin tuo oli kovasti vakuutellut niin! Kuulosteltuaan hetken aikaa Rain laahusti ruskealle nahkasohvalleen istumaan ja riisui sukat jalastaan heittäen ne lopuksi jonnekin lattialle suunnilleen vaatekaappinsa eteen. Nuorukainen ei ollut kamalan tarkka siisteydestä – muutama sukka sinne tai tänne. Rainin välinpitämätön asenne kotinsa siisteyttä kohtaan näkyi kyllä, kun vähän katseli ympärilleen hänen pienehkössä yksiössään: siellä täällä lojui sukkia, vöitä ja jossain asunnon peränurkassa oli myös likaiset housut. Kerran viikossa hän kerasi vaaterievut ja vei ne pyykättäväksi sille vanhahkolle rouvalle, jonka pihapiirissä hän asusti. Järjestelmä oli toiminut, sillä nainen tykkäsi touhottaa ja huolehtia Rainista ja Rain ei omistanut omaa pesukonetta.

Vaimea rytinä sai Rainin havahtumaan ja nousemaan valppaaseen istuma-asentoon sohvan reunalle.
”Jamie?” hän huudahti kysyvästi ja nousi seisomaan. Ryminä ei loppunut siihen, sillä pian Rainin pieni yksiö kaikui parin kirosanan verran. Sitä seurasi hämmentävä kikatus ja ilmeisesti jonkin sortin avunpyyntö.
”Mä arvasin”, Rain pyöräytti päätään ja huokaisi lähtiessään liikkumaan kohti kylpyhuonetta. Turhaa hän ei jaksanut kiirehtiä, sillä tuskin Jamie kamalassa pulassa oli, tai ainakin hän oletti niin. Tokkopa tuo olisi huutanut tummaverikköä apuun hieman hätäisempänä ja surkeampana, jos niin olisi ollut.
”Mitä helvettiä sä oikein teet?” Rain kysyi juuri ennen kuin astui kylpyhuoneeseensa. Jamien asento oli sanoinkuvaamattoman omituinen ja se näytti taistelevan miltei kaikkia fysiikan lakeja vastaan. Miehenpuolikkaan suusta pääsi oudoksuva äännähdys, eikä hän voinut olla nauramatta näylle. Hetken aikaa Jamien temppuilua ihmeteltyään – ja ennen kaikkea kun hän sai naurunsa loppumaan, ainakin suurimmaksi osaksi – Rain käveli toisen eteen ja kyykistyi tuon kasvojen tasolle.
”Mitä mä sanoin?” Rain totesi rauhallisesti pieni iva äänessään ja tarttui Jamien osaksi ammeessa olevaan jalkaan ja laski sen varovaisesti lattialle toisen koiven viereen. Sen jälkeen hän tarttui tyynen rauhallisesti tummatukkaa käsivarsista kiinni ja hilasi tuon jokseenkin vaivalloisen näköisesti polvilleen. Rainin lihakset kiristyivät äärimmilleen ponnistuksen ajaksi, sillä Jamie oli muuttunut aikamoiseksi lahnaksi kolmikon käsittelyn vuoksi – ja tietysti sen mysteerisen taikajuoman, joka oli saattanut tuon moiseen ilkeään tilanteeseen. Aasialaispiirteinen miehenalku tarttui toista vyötäröstä varmistaakseen, että tuo pysyi varmasti paikoillaan.
”Mitä jos mie nyt Jamie-rakas kuitenki heittäisin sut tuonne ammeeseen ja pistäsin suihkun päälle. Olisit siinä vähän aikaa ja raahaisin sut sieltä pis?” Rain sanoi osaksi leikillä ja osaksi tosissaan.
”Vai pitääks sut pestä?” hän kysyi naurahtaen ja kiersi kätensä kunnolla Jamien ympärille niin, että hän sai tarpeeksi tiukan otteen nostaa toinen jaloilleen. Vaivalloisesta rehkimisestä aikansa saanut ähkäisy karkasti miehenpuolikkaan huulilta, kun hän sai vihdoin ja viimein nostettua maahan kaatuneen hätätapauksen jaloilleen.

Sanaakaan sanomatta Rain veti sen viimeisenkin lahkeen pois Jamien kovia kärsineestä jalasta ja laski tuon boxerit nilkkoihin. Sen jälkeen hän käveli lähemmäs suihkua avaten hanan ja kääntyen odottavana kolhiintuneeseen tummatukkaan. Rain huokaisi hieman hengästyneesti ja haroi hänelle hyvin epätavalliseen tapaan hiuksiaan.

Helvetti soikoon kun Jamieta jaksoi naurattaa niin paljon! Ei varmaan tällaista mieltä ole ollut sitten pitkään aikaan, vaikka iloinen hän toki oli, mutta ei tasan näin nauravainen. Varmaan se johtui Rainista tai tästä koko tilanteesta. Tulla nyt melkein vakiopanon pelastamaksi tuolla kadulla ja sitten toi tänne kaatuilemaan kylpyhuoneen ammeeseen. Tiedä sitten, että pitäisikö tässä tilanteessa oikeasti itkeä vai nauraa, sillä tokihan Jamiella oli hauskaa, mutta ainahan tällaisten överikännien vetäminen oli älytöntä. Ja kun ei hän meinannut edes pysyä pystyssä ja kaatuili, niin eiköhän siinä vaiheessa normaalimpi ihminen itkisi. Ei vain Jamie, mutta hän ei kaiketi ollut edes mikään normaali.

Rain oli ilmeisesti kuullut Jamien avunhuudot kun tänne kylpyhuoneeseen saapui kysyen, että mitä helvettiä Jamie oikein teki. Tummatukkainen tuhahti ja katsahti Rainia.
"No leikin lentäjää tietty! Mitä sä oikein kuvittelet?" Ääni oli hyvin sarkastinen, mutta siitä kyllä erotti lievää turhautuneisuutta. Hitto kun piti hommata itsensä aina sellaiseen kuntoon, ettei jaloillaan meinannut pysyä. Aasialaisnuorukainen kuitenkin tuli hänen luokseen, nosti ensin polvilleen todeten jotain ärsyttävään kaikkitietävään sävyyn. Ei hän kuitenkaan osannut suuttua, naurahti vain, sillä ei ollut mitään syytä räjähtämiselle. Kaiketi tuo oli sanonut, mutta Jamie oli sitkeästi inttänyt vastaan ja kuinkas oli käynyt. Itsepäinen kakara, mutta minkäs teet kun kaikki halutaan tehdä itse ja ilman muiden apua tai sääliä.

"Ai oon mä nyt sulle ihan rakas?" Jamie virnuili ja tunsi kohoavan hitaasti jaloilleen, pitäen Rainista hivenen tukea. "Mulle on ihan sama mitä sä teet, mutta mä haluan päästä kosketuksiin veden kanssa mahdollisimman nopeasti. Olo ihan saatanan nihkeä", hän jatkoi ja katsahti miten toinen kiskaisi häneltä sen toisenkin lahkeen pois sekä valutti bokserit nilkkoihin. Ja tämänkin aikana hänen suupielillään kaareili ilkikurinen hymy, vaikka eihän tässä tilanteessa edes mitään seksuaalista ollut - ei ainakaan pitäisi olla. Vaikka, tottahan se oli, että aina heidän kohdatessa toisensa, oli ilmassa jotain tietynlaista jännitettä. Sille ei mahtanut yksinkertaisesti mitään, joten ei sille mahtanut nytkään. Suihku avattiin, joten Jamien ei tarvinnut alkaa sen kanssa tapella.
"Enköhän mä tästä itsekin pärjää." Ja taas se oli tipahtanut. Vaikka juuri äsken hän oli osoittanut kuinka hankalaa oli ottaa tässä kunnossa jopa vaatteet pois. Mutta Jamie nyt vain oli Jamie, joten...

Tummatukkainen virnisti ja varovasti asteli kylpyammeen viereen, mennen sinne erittäin varovasti istumaan, juuri suihkun alle. Pientä haparointia tässäkin liikesarjassa oli, mutta Jamie kuitenkin selvisi. Vesi oli juuri sopivan lämmintä ja se valui pään yli runnotuille olkapäille, rentouttaen jokaisen lihaksen. Nuorukainen henkäsi tyytyväisenä ja vei molemmat kätensä pyyhkäisemään korpinmustat hiukset taakse, pois silmiltä. Osasikin tuntua hyvältä...
Hetken aikaa hän vain nautiskeli siinä, kunnes kohottautui hivenen haparoiden seisomaan, jotta voisi pestä rintakehäänsäkin. Sormet pyyhkivät rintakehän sekä kaulan ihoa ja Jamie oli sulkenut nautinnollisesti silmänsä. Eikä hän edes muistanut Rainin seisoskelevan tuossa vieressä, kunnes vasta suljettuaan suihkun.
"Ohhoh. Tekipä hyvää", Jamie nauroi ja yritti tulla pois ammeesta mahdollisimman varovasti, joka kieltämättä onnistui. Vessanpöntöltä napattiin pyyhe, jolla kuivattiin tukkaa, naamaa sekä hivenen kroppaakin. Pientä huojumista esiintyi, mutta pystyssä Jamie pysyi.
Vihreät silmät suunnattiin Rainiin, huulilla majaileva hymy oli paljonpuhuva sekä viekas eikä Jamie oikeastaan tehnyt elettäkään kietoakseen pyyhettä itsensä peitoksi. Hitaasti hän käveli Rainin eteen, jopa niin lähelle, että huulet olivat vain muutaman millin päässä toisistaan.
"Kiitos paljon avusta", Jamie hymähti matalasti ja katseli Rainia silmiin. Hetken jopa näytti siltä, että hän olisi suudellut tuota suoraan suulle ikään kuin kiitokseksi, mutta ei. Huulet käväisivät koskettamassa otsaa nopeasti ja pian sekin kosketus oli poissa. "Onko sulla särkylääkettä jossain?"

”Lentäjältä sä varmaan näytitkin”, Rain hymähti melko hiljaa ja katseli edessään seisovaa nuorukaista.
”Enks mä saa sanoa sua rakkaaksi?” Rain sanoi muka surullisena kallistaen päätään.
”No mutta kultsi on hyvä ja astuu siihen tuhannen taalan porealtaaseen”, hän lisäsi vielä sarkastisesti ja katseli Jamien haparoivia liikkeitä kohti kylpyammetta. Hän otti muutaman askeleen taaksepäin niin, että hän pystyi nojaamaan käsillään lavuaariin. Rainilla ei ollut mitään aikomusta häipyä kylpyhuoneesta sanoi Jamie mitä sanoi. Hän ei riskeerannut mustatukkaisen päätä saati sitten tuon henkeä pelkän humalan huuruisen suihkureissun vuoksi. Ruskeat silmät tarkkailivat mustatukkaisen nuorukaisen toimia ja hieman uhkaavia liikkeitä. Yhdessä vaiheessa Rainin kroppa jopa liikahti kylpyammeeseen päin, kun Jamie näytti horjahtavan yrittäessään istuutua. Tummaverikön huulilta pääsi pieni turhautunut hymähdys, mutta samalla poikamainen virnu nousi hänen kasvoilleen. Jamien istuma-asento ja haparoivien liikkeiden tarkkailu ei ollut aivan ihanteellinen tapa viettää iltaa, mutta kului se toki niinkin. Rain puuskahti kuumuuttaan, joka ei yllättävää kyllä johtunut ammeessa kylpevästä herrasmiehestä. Kylpyhuoneessa oli yllättävän lämmin ilma ja vaikka tummaveriköllä oli enää päällään vain reisitaskuhousut, hikoili hän jo ihan mukavaa vauhtia. Rain veti hiuksia otsansa tieltä ja kääntyi ympäri pesemään kasvoja lavuaariin. Viileä vesi virtasi hanasta, jonka alle hän oli asettanut kätensä. Lihaksikkaat kädet veivät veden kasvoille sekä puhdistus- että viilennysmielessä. Rain tarttui lavuaarin viereisessä naulakossa roikkuvaan pyyhkeeseen ja kuivasi sillä kasvonsa huolellisesti.

”Oho sä selvisit siitä!” Rain käännähti ympäri hätkähtäen, sillä hän oli unohtunut tuijottamaan peilikuvaansa, mikä oli kovin epätavallista. Yleensä hän katsahti peiliin ennen kotoa poistumista vain varmistaakseen, ettei hänen naamassaan ollut mitään epämääräistä. Luultavasti väsymyksellä oli näppinsä pelissä. Vasta kääntyessään ympäri Rain huomasi Jamien mustelmat ja kolhut, joita tuntui olevan hänen vartalonsa joka kolkassa. Hän päätti kuitenkin pysyä niistä hiljaa ja ottaa asian esille jossain muussa yhteydessä. Jamie halusi varmasti nukkumaan, eikä mitään turhaa höösäystuokiota. Sitä paitsi ei Rain olisi edes osannut tehdä ruhjeille mitään.

Rain katseli Jamien edelleen hyvin epäilyttävää huojuntaa ammeesta pois pyyhkeen luo. Ei hän voinut myöskään valehdella, ettei hänen ruskeat nappisilmänsä olisi vaeltaneet ympäri mustatukkaisen nuorukaisen vartaloa. Ihan yhtä hyvältä vartalo näytti, vaikka sen omistaja olikin maittavassa humalassa. Rain tuijotti katsekaan värähtämättä Jamieta, joka kuroi heidän välimatkansa olemattomiin astelemalla lähemmäs häntä. Hetken aikaa aasialaispiirteinen nuorukainen jopa kuvitteli vihreiden silmien omistajan suutelevan häntä huulille, mutta ne koskettivatkin pikaisesti hänen otsaansa. Rain hymähti kuuluvasti hymynkare huulillaan.

Rain naurahti peittämättömän vahingoniloisesti Jamien kysymykselle särkylääkkeistä – hän oli arvannut kyllä, että tähän tultiin jossain vaiheessa iltaa. Tosin ei mikään ihmekään: luultavasti mustatukan kroppaa särki ihan vain jo aikaisemman pahoinpitelyn perusteella.
”Jep jep, keittiössä. Totta sä nyt pysyt pystyssä?” Rain kysyi, mutta kääntyi kuitenkin ympäri ja lähti kävelemään kohti pientä keittonurkkaustaan. Hän kaivoi yhdesä kaapista särkylääkepurkin ja edelleen lääkeputelista yhden särkylääkkeen ja asetti sen pöydälle. Sen jälkeen miehenpuolikas kaivoi toisesta kaapista mukin ja laski siihen jääkylmää vettä. Rain asetti mukin särkylääkkeen viereen ja hypähti itse istumaan tiskipöydälle.
”Mitäs kullalle sais seuraavaks olla?”

Jamie kyllä vaistosi sen, että Rain katseli häntä - tai hänen kroppaansa. Sen kyllä tunsi ihan riittävän hyvin, vaikka tummatukkainen ei katsonutkaan toista päin ja oli pienoisessa humalassa. Se ei kuitenkaan jaksanut häiritä, sillä olisi ollut hullumpaa mikäli ei olisi katsonut yhtään. Eli siis suotakoon Rainille ilonsa ja Jamie leikkisi, ettei huomaisi yhtään mitään.
"Kai sä saat. Sä voit kutsua mua ihan miksi sä vain ikinä tahdot", Jamie naurahti vinkaten silmää ja pyyhkettä lanteilleen kietoen, hän kääntyi katsomaan kuvajaistaan peilistä. Eipä se kauhean hyvältä näyttänyt, sillä ainakin alahuuli oli hivenen revennyt ja oikean silmän ympärille näyttäisi tulevan jonkinmoinen mustelma. Mustat kajaalit olivat valunneet pitkin poskia, kun hän tuolla suihkussa istuskeli, mutta nopeasti ne saatiin pyyhittyä pois kostutetulla sormella. Onneksi hänellä ei ollut tapanaan käyttää mitään vedenkestävää.

Rain vastasi, että särkylääkkeitä tuolla oli keittiössä ja lähti sitten kävelemään sinnepäin, olettaen varmaan Jamien seuraavan perässä. Sinne suuntaanhan hänenkin jalkansa kulkeutuivat, mutta ehkä kuitenkin hivenen haparoiden eikä aina niin suoraan. Olisi hyödyllistä, jos osaisi humalassakin kävellä suhteellisen suoraan, kuten jotkut osasivat. Jamie ei moista taitoa ollut osannut sisäistää oikeastaan koskaan, joka kieltämättä otti päähän. Tämä hänen taaperrus ja pienehkö heiluminen saattoi näyttää joistakin huvittavalta, mutta hänestä tällainen oli pelkästään vittumaista.
Keittiöön kuitenkin selvittiin kiitettävästi ja Jamie jäi siihen paikoilleen seisoskelemaan kun Rain hommasi jostain kipulääkkeen sekä kaatoi mukiin vettä. Nuo päätyivät pöydälle odottamaan, että Jamie moiset heittäisi nassuunsa ja saisi näin mahdollisesti paremman olon.

"Ah. Ihanaa kun mulla on tuollainen hoitsu olemassa", Jamie naureksi, käveli pöydän luokse, nappasi särkylääkkeen suuhunsa ja kumosi jääkylmää vettä päälle. Nyt vain pitäisi odottaa vaikutusta tai jotain. Ei Jamieta kyllä vielä oikeastaan väsyttänyt, mutta pian saattaisi ehkä jopa uni maistuakin. Vihreät silmät käännettiin toiseen, vesilasi juotiin tyhjäksi ja se asetettiin varovasti pöydälle, kääntäen rintamansa sitten Rainia kohden. Jamie katseli toista ihan hiljaa sen kysymyksen jälkeen, että mitä kullalle saisi seuraavaksi olla. Jamie hymähti ja liu'utti sitten kätensä hartialtaan hitaasti yläkropan poikki, pysäyttäen sen, kunnes pyyhkeen reuna tuli vastaan. Koko tämän liikkeen aikana hän piti erittäin intensiivisen katseen Rainin silmissä ja puraisi huultaan.
"Yks kiimainen uros, kiitos." Jamie puhui matalahkolla äänellä ja hieroi hivenen alavatsaansa.
"Mä olen oikeastaan tosi pettynyt suhun, Rain", Jamie jatkoi, katsellen tuota tiskipöydän päällä istuskelevaa nuorukaista edelleen silmiin ja antoi nyt kätensä liukua nyt etumuksensa päältä. "Sä et nimittäin ole yrittänyt mua vielä kertaakaan. Vaikka mä olen jopa suhteellisen helppo humalassa, sillä selvinpäin mua tarvitsee pehmittää aika helvetin kauan. Niin, ellen mä sitten ole aivan vitun kiimainen. Mutta nyt mä olen humalassa ja käyn aivan helvetin kuumana", Jamie informoi, antoi kätensä sivellä itseään pyyhkeen päältä ja katse oli kuin naulittu Rainiin. Kyllä. Nuorukainen halusi ripustautua noille toisen vahvoille käsivarsille. Ja aika helvetin nopeasti.

”Jep, ilman mua sä oisit kyllä aika huonossa jamassa siellä”, Rain totesi puhuen vakavampaan sävyyn kuin toinen. Hän kääntyi vilkaisemaan takanaan sijaitsevasta ikkunasta ulos pimeään, mutta siellä näkyi vain hänen synkkä pihapiirinsä. Tummaverikkö huokaisi syvään ja venytteli hieman jäseniään. Väsymys alkoi pikkuhiljaa kivuta Rainin koko kroppaan ja silmiin. Hän haukotteli makeasti ja sulki silmänsä hetkeksi.
”Mut mä oon kyllä ihan mielelläni sun hoitsus”, Rain lisäsi vielä avaten ruskeat silmänsä. Juuri sillä hetkellä kun hän aukaisi silmänsä, teki Jamie hyvin ratkaisen liikkeen. Aasialaispiirteisen miehen alun huomio kiinnittyi heti mustatukan käteen, joka lipui kiusoittelevan hitaasti hartialta pyyhkeen reunalle. Pieni huulen näykkäisy kruunasi kaiken, eikä Rain voinut muuta kuin naurahtaa. Hän kallisti päätään hyväksyvästi ja kohotti kulmiaan.

”Tiiätkö Jamie, mulla ei oo tapana käyttää ihmisiä hyväksi”, Rain sanoi ja tarttui Jamieta tuon lantiolla olevasta pyyhkeestä kiinni. Hitaasti mutta varmasti hän veti toisen itsensä lähelle yhä tiskipöydällä istuen. Nuorukainen loi hyvin arvioivan ja pitkän katseen mustatukan vartaloon ja laski kätensä tuon olkapäille.
”Sitä paitsi sä oot niin kännissä, et onks susta ees mihinkään? Rain kysyi kiusoitellen hyvin matalalla äänensävyllä. Hän alkoi hitaasti liu'uttaa oikean kätensä etusormea pitkin Jamien rintaa ja pysäytti sen johonkin housurajan – tässä tapauksessa pyyherajan – kohdalle. Tummaverikkö nosti katseensa hitaasti Jamien vihreisiin silmiin ja kiersi olkapäällä lepäävän käden tuon niskan taa niin, että hän sai hävitettyä viimeisetkin sentit heidän väliltään.
"Ja mä kyllä saisin kaadettua sut, vaikkei sun veressäs ois tippaakaan alkoholia - ihan vaan varoitukseksi", Rain lisäsi.

”Mä oon selvin päin, enkä mä oo kauhean kiimanen. Mut sä voisit tietysti tehdä asialle jotain.” Rain kuiskasi karheasti Jamien korvaan ja suuteli korvalehteä kokeilevasti. Jos totta puhutaan, niin tummaverikkö oli aika kiihkoissaan itsekin. Pieni valkoinen valhe sinne tai tänne, jos sitä sellaiseksi pystyi edes kutsumaan. Oli nimittäin erittäin epätodennäköistä, ettei Jamie huomaisi hänen kehonsa liikkeistä asian oikeaa laitaa.
”Kiimasen uroksen eteen sun täytyy nähä vähän vaivaa”, Rain kuiskasi tällä kertaa vasten Jamien huulia antaen pyyherajalla olleen käden nousta hyväilemään korpinmustia hiuksia. Väsymys, joka oli hetki sitten vaivannut tummaverikköä, oli tipotiessään.

Rainia ilmeisesti oli huolettanut tämä Jamien tilanne paljon enemmän kuin herraa itseään. Ainakin mitä saattoi tuon välillä vakavemmasta äänensävystä päätellä, mutta mikäs siinä. Olihan se ihan kivaa, että joku jaksoi hänestä kantaa huolta, sillä eihän nuorukaisella sellaisia edes kauheasti ollut. Toki nyt tyttöystävä, mutta sekin suhde näytti olevan hivenen vaakalaudalla sekä Yellow Avenuella asuvat vanhemmat, joihin Jamie ei ole ollut aikapäiviin minkäänlaisessa yhteydessä. Ikävystyttäviä vanhoja harppuja molemmat ja halusivat ainoastaan rajoittaa Jamien elämistä. Kuten esimerkiksi vaativat häntä rajoittamaan alkoholinkäyttöä ja lopettamaan huumeet kokonaan - kuten varmaan kaikki vanhemmat. Ahdistavalta se tuntui silti, vaikka hyvää nuo kaiketi vain tarkoittivat. Jamie sitten osasi olla melko itsepäinen jätkä.

Jamien sanottua sanottavansa, Rain tokaisi, ettei tuolla ollut tapanaan käyttää ihmisiä hyväkseen. Tumma kulma kohosi aavistuksen, käsi ei lopettanut etumuksensa hyväilyä hetkeksikään ja suupielille kohosi virne Rainin kiskaistessa hänet lähemmäs itseään. Eli tuo oli tarttunut syöttiin? Parempi vain, sillä Jamie ei millään jaksaisi alkaa leikkiä yhtään mitään. Hän halusi nimenomaan munaa ja Rain saisi antaa sitä hänelle ilman minkäänlaisia vastaväitteitä. Tai jos ei, niin osasihan Jamie itsekin kiusata. Heittäytyä niin jumalattoman hankalaksi, että se toinen osapuoli tekisi suurinpiirtein mitä vain, jotta asiat etenisivät edes jonnekin suuntaan. Ihan sama, vaikka hän oli humalassa, niin eiköhän se leikkiminen onnistuisi silloinkin. Tosin, vain vähän huonommin ja Jamie lankesi paljon nopeammin. Ei osannut pitää hommaa pystssä ja itsekuri katosi tyystin.
"Sä olet kova poika kyseenalaistamaan mua tänään. Ei se känni ikinä oikein mihinkään vaikuta. Mä hoidan silloinkin oman osuuteni makkarissa kiitettävästi", Jamie nauroi hiljaa ja nautti jokaikisestä kosketuksesta kropallaan, painaen silmänsä hetkellisesti kiinni. Ja ilmeisesti sen kyseenalaistamisen lisäksi Rainilla oli melkoiset luulot itsestään. Vaikka varmaan se ihan noin olikin, sillä tuo oikeasti oli... No, lähes vastustamaton ja Jamiella oli jopa vaikeuksia olla kunnolla samassa huoneessa tuon kanssa. Kuten se oli tässäkin huomattu.

Ei kuulemma Rain ollut kauhean kiimainen vielä, mutta Jamie voisi tehdä sille asialle jotain. Suudelma vasten korvalehteä, kropan pieni värähdys ja hymähdys.
"Sä se jaksat vain puhua, vaikka sulla seisoo kovana oleva jätkä edessäs. Huhhuh, sanon minä", Jamie virnuili Rainin huulia vasten ja näykkäsi tuota hellästi alahuulesta. Kiimaisen uroksen eteen kuulemma piti nähdä vähän vaivaa ja tummatukkainen kohotti protestoivasti kulmiaan.
"Jaa vähän vai?" Jamie kysyi naurahtaen ja huokaisi. Alkoihan tämä etumuksen koskettelu tuntua jo hivenen ja pyyhkeestä saattoi erottaa pienehkön kohouman. Virnuillen ja liioitellun hitaasti hän tarttui lanteilla olevalle pyyhkeelleen, vetäen sen samaa vauhtia pois yltään. Hän peruutti ja piti sitä hetken aikaa aivan Rainin silmien edessä. Se äskeinen leikkiminen oli kyllä aiheuttanut Jamielle vallan mukavia reaktioita, jonka nyt Rain myös sai huomata.
"Nyt mä kuitenkin ehdotan sulle, että sä tulet ja hoidat tän homman loppuun, minkä mä olen jo kivasti aloittanut. Ettei mun tarvitse hoitaa tätä itestäni", Jamie tokaisi pienehkön hiljaisuuden jälkeen ja peruutti vielä enemmän poispäin Rainista. Että tuo saattaisi nähdä hänet kokonaan.

YY mun pitäs lukea siihen tenttiin mut täällä sitä vaan :---|

”Ai ei känni vaikuta mihinkään vai?” Rain naurahti ja siveli peukalollaan Jamien kovia kokenutta huulta. Mustatukalla taisi olla vähän hatarat muistikuvat illan tapahtumista, jos hän väitti ettei humala vaikuttanut hänen tekemisiinsä. Rain ainakin muisti selkeästi ja oli valmis sepostamaan vaikka koko illan tarinan toiselle jos niikseen oli.
”Mut voidaanhan me tietenki testata miten sä toimit kännissä – eiku hei, eihän se ois ees eka kerta!” tummaverikkö sanoi teeskennellen yllättynyttä oman havaintonsa johdosta.
”Mun täytyy ihan selkeesti korkata sut joskus kun sä oot selvin päin ja verrata kokemuksia”, hän lisäsi vielä pohtien ja jäi tuijottamaan Jamien ruhjeista huulta. Mustatukastahan tulisi Rainille oikein eräänlainen vakio paukutin, jos meno jatkuisi samanlaisena – tai ainakin jos aasialaispiirteisen nuoren uhot kävisivät toteen.

Rain hymähti huvittuneesti Jamien heitolle ja urahti heti sen perään tyytyväisenä alahuulensa pahoinpitelystä. Kaikenlainen pureminen ja näykkiminen oli sallittua mitä Rainiin tuli – itse asiassa enemmän kuin sallittua. Tummaverikkö vei vikkelästi huulensa Jamien omille ja loi hyvin nopean, mutta silti kovin intohimoisen suudelman tuon huulille.
”Ei tää oo eka kerta, kun kovana oleva jätkä seisoo mun edessä”, hän heitti sarkastisesti ja siveli Jamien märkiä hiuksia käsillään. Ruskeat silmät hyväilivät katseellaan tuota kovia kokenutta vartaloa, joka kaikkien ruhjeidensa ja mustelmiensa alla näytti yhä varsin hyvältä
”Mitä jos mä jätänki sut hoiteleen itte ittes?” Rain sanoi virnistäen, mutta poikamainen virnu katosi hänen kasvoiltaan nopeasti. Hän kallisti päätään tyytyväisesti Jamien lipuessa hänestä kauemmas pyyhe käsissään. Tummaverikkö tuijotti hetken aikaa suorastaan hämmentyneenä mustatukkaisen nuorukaisen miehuutta ja kohotti katseensa mustatukan vihreisiin silmiin.
”Helvetti sun kans”, Rain huokaisi äänekkäästi ja pyöräytti silmiään samalla kun hypähti alas tiskipöydältä – tai pikemminkin astui, olihan kyseessä sentään melko valtava mies.

Turhia odottelematta Rain purjehti näyttävästi Jamien luo, kietoi kätensä tuon ympärille ja alkoi välittömästi suudella toisen kaulaa. Vahvat kädet hyväilivät mustatukan vartaloa kiihkeästi. Ihan kuin Rainin sisällä olisi leimahtanut jonkin sortin lohikäärme, joka oli alkanut syöstä tulta aivan yhtäkkiä. Miehenpuolikas tarttui pyyhkeeseen Jamien kädessä, heitti sen lattialle ja työnsi tuon seinää vasten. Hänen huulensa etsiytyivät ensimmäistä kertaa sille illalle mustatukkaisen nuoren huulille, joskin melko varovasti. Rain ei ollut unohtanut ruhjetta Jamien huulessa, eikä hän sen puoleen halunnut tuottaa enää minkäänlaista kipua toiselle. Tuo oli kokenut sille illalle jo ihan tarpeeksi kipukynnyksensä testailua.

(( Hihih. No mut munki pitäisi kertailla huomiseen matikankokeeseen, mutta täällähän mie! x) Me ahkeraat opiskelijat <3 Mutku tää peli ny vie nopiaa huomion :3 ))

Kyllä. Rain puhui aivan liikaa, vaikka Jamie olisi halunut sen sijasta nähdä toimintaa. Mutta, pitäisikö tyhmää poikaa rankaista? Tuskin, sillä Rain - ainakin hänen muistaakseen - niiden sanojen ohella myös toimi. Nyt se ei vain kauheasti tuntunut siltä, vaikka saattoihan se johtua siitä, että Rain kyseenalaisti taas hänen toimintaansa. Tai ainakin nuorukaisen olotilaa, joka oli hivenen... Noh, sekava, humalainen. Tarvitsi siitä kuitenkaan kokoajan muistuttaa! Jamie tiesi sen ihan hyvin, mutta ei jaksanut antaa sen hidastaa menoa. Hän teki kaiken juuri niin kuin muutenkin, vaikka hivenen hätäisemmin.
"Niin. Mä tiedän mitä sä just ajattelet. Nimittäin noita mun pelleilyitä tuolla kylppärissä. Mä kuule tein niin vain ihan sen takia, että voisin huudella sua pelastamaan. Ettei tarvinnut sun tylsistyä täällä ihan kuoliaaksi", Jamie kohautti olkiaan ja seuraili Rainin katsetta. Tekösyitä? No ehkäpä. Yliampuvaa? Kyllä, vahvasti, mutta sen ei annettu häiritä juuri ollenkaan. Tuntui, että kaikki mitä Jamie tänään sanoi, oli vähän yliampuvaa tai sarkastista läppää. Sellainen hän vain oli humalassa, joten ihmisten oli sopeuduttuva siihen.

"Ah, äläpä kuitenkaan erehdy luulemaan liikoja itsestäs. Saat kuule kiittää vain ja ainoastaan mun humalaa, että mä ylipäätään olen tässä", Jamie sanoi hymyillen ja katseli hetken aikaa Rainin paljasta yläkroppaa. Se oli yhtä täydellinen kuin silloin viimekerrallakin. Yhtä suudeltava ja kaikkea muuta paskaa. Oli rikollista, että tuolla oli noin hyvä yläkroppa, sillä Jamien keskittyminenhän tässä herpaantui pahemman kerran.
"Mulla ei muuten ole minkäänlaisia ongelmia vetää hanskaan, että ei kannata kuule yllyttää. Voin nimittäin tehdä niin ihan sun silmies edessä ja saat kärsiä omasta tukalasta olostasi ihan rauhassa", Jamie ilmoitti hivenen pää kallellaan ja virnisti. Niin, ehkä se oli hivenen pervoa, jos joku katselisi kun hän vetäisi käteen, mutta noh... Mieltymyksensä kaikilla. Kerran Jamie oli ollut sellaisen miehen kanssa, joka oli ihan yhtäkkiä pamauttanut, että "haluan katsoa kun tyydytät itseäsi." Useampi minuuttihan siinä meni sitä miestä tuijotellessa, kunnes Jamie oli sitten toteuttanut moisen. Typerältähän se oli tuntunut, sillä siinä vieressä oli istunut saatanan hyvännäköinen jätkä, jonka kanssa hän olisi voinut tyydyttää itsensä paljon paremmin! Mutta ei... Onneksi tuo oli valmis seuraavaan rundiin kun Jamie oli saanut itsensä tarpeeksi palautettua.

Jamie havahtui siihen kun Rain laskeutui alas tiskipöydältä ja käveli hänen luokseen. Kädet kiertyivät hänen ympärilleen ja huulet painuivat vasten hänen kaulaansa, joka sai nuorukaisen henkäisemään sekä tarjoamaan sitä paremmin tuolle. Aasialaispiirteinen tarttui pyyhkeeseen Jamien kädessä, viskasi sen jonnekin ja painoi hänet vasten seinää. Uusi huokaisu ja Jamie vastasi suudelmaan hyvin intohimoisesti. Kädet liukuivat varovasti tuon yläkroppaa pitkin ja Jamie painoi uuden suudelman tuon huulille.
"Meinaatko sä olla ohjaksissa tänäänkin?" Jamie mutisi vasten Rainin huulia ja antoi käsiensä valua ihan tyynenrauhallisesti tuon housujen sepaluksen päälle, alkaen ahertaa ihan suhteellisen rauhallisesti vyön kanssa.

No joo totta. : D Perskule ko ei se tentti kyllä tuu meneen näin läpi! Pitäs osata verenpainetta ja kaikkea muuta, eikä sitä miten kaks miestä päätyy samaan sänkyyn..

”Niinkö sä meinaat? No, mäpä testaan ton joskus ja etin sut kun oot selvinpäin. Ja mä tiiän mässä sä asut!” Rain lausahti teeskennellen vaarallista. Virne kuitenkin puski hänen kasvoilleen väistämättä, eikä hänen onnistunut peitellä sitä millään tavoin. Joka tapauksessas miehenpuolikas oli varma, että Jamie olisi aivan yhtä innoissaan hänestä niin jurrissa kuin ihan selvällä päälläkin. Senhän Rain voisi kokeilla vaikka seuraavana päivänä, jos mustatukasta nyt oli millekään mahdollisen krapulan vuoksi. Joskaan ei hänestä tuntunut lainkaan hullummalta ajatus ilmestyä Jamien oven taakse täysin yllättäen. Ihan varmasti tuore aasialaisliha kelpasi toiselle silloinkin!

Rain naurahti Jamien uhkaukselle hanskaan vetämisestä: sehän oli kerrassaan mahdoton. Mustatukka näytti käyvän sen verran kuumana, että hän tuskin malttaisi pitää näppejään erossa Rainista.
”Tota mä en kyllä usko”, tummaverikkö naurahti huvittuneena.
”Sitä paitsi osaan mäkin kyllä vetää lapaseen itsekin, vaikka siitä kyllä on tosi paljon aikaa”, hän lisäsi vielä ja mutristi kasvonsa jokseenkin pohtivaan ilmeeseen. Siitä todellakin oli mielettömän kauan. Rainin ei tarvinnut antaa seksuaalista tyydyttymistä oman kätensä armoille, sillä partnereita hänellä oli vaikka muille jakaa. Miksipä hän olisi itseään hinkutellut kerta tarjolla oli komeita herrasmiehiä. Jotka pystyivät aivan hyvin tekemään sen hänen puolestaan. Ennemmin Rain pyöri lakanoissa jonkun toisen kanssa kuin yksinään oman kätensä avulla.

”Emmä tiedä. Se riippuu annaksä ne ohjakset mulle.” Rain kuiskasi karheasti Jamien korvaan huohottaen hiukan. Huulet etsiytyivät niiden omistajan sepaluksen kanssa taistelevan kaulalle yhtä intohimoisesti kuin aiemminkin. Tummaverikkö näykkäisi Jamien kaulaa ilmeisesti vähän turhan ahnaasti, sillä kun hän irrotti huulensa tuon kaulalta, oli paikalle ilmestynyt pieni, punertava läntti.
”Oho, sori”, Rain henkäisi ja pyyhki jälkeä sormellaan. Hän ei ollenkaan tiennyt pitikö Jamie moisesta merkkailusta – tahattomasta sellaisesta – joskin hän oli melko varma, ettei tuo edes muistaisi mokomaa aamulla. Rain vei huulensa jäljen päälle ja suuteli sitä varoen. Jamien rauhallisiin otteisiin kyllästyneenä tummaverikkö työnsi tämän kädet pois vyönsoljeltaan ja aukaisi housunsa itse. Lopuksi hän potki ne nopeasti pois jalasta ja palasi takaisin mustatukan huulille. Toinen käsi hakeutui pitämään tiukasti mustista hiuksista kiinni toisen vaellellessa ympäri mustien hiusten omistajan vartaloa. Varomattomasti Rain lähti työntämään Jamieta kohti asuntonsa hieman kämäistä sänkyä, jos pelkkää patjaa lattialla pystyi edes sängyksi kutsumaan. Yllättäen hän irrotti otteensa toisesta ja kiersi tuon toiselle puolelle tarttuen samalla tätä kädestä kiinni. Hän veti Jamien sänkynsä eteen, riisui boxerit jalastaan varsin yksioikoisesti ja asettui istumaan patjalle.

"No vedätkö sä nyt siihen hanskaas vai?"

(( Joo ei tainnu mulla se matikankoe mennä ihan nappiin! XDD Taidan itkeä, jos tääkään kurssi ei mene läpi.. Ärrr.... ))

Rain uhkasi, että vielä joku päivä etsisi Jamien käsiinsä ja testaisi ihan itse tummatukkaisen heittämää väitettä. Että ei humala oikeasti vaikuttanut mitenkään makuuhuoneen puolella. Ei ainakaan Jamien kohdalla, sillä hän harvemmin sammui tai oksensi kesken koko homman. Sellainen vasta olisikin ollut noloa ja typerää, joka saattoi karkoittaa sen toisen osapuolen tiehensä. Jamie oli onneksi säästynyt moisilta ihan kiitettävästi, vaikka kerran yksi toinen mies oli sammunut keskenkaiken. Ennen kuin Jamie oli edes päässyt itse panoon asti. Sellainen kyllä pisti vituttaa ja hänen olisi tehnyt nakata moinen vätys ulos ihan siltä seisomalta, mutta minkäs teet kun tyyppi oli sammuneena. Eikait siinä muukaan sitten voinut kuin vetää käteen ja alkaa nukkua, kunnes aamulla se jätkä oli saanut lähdöt. Jamielle ei tällaista mokaa todellakaan tulisi käymään - saisi Rainkin nähdä sen!

"Siitä vain. Mä käyn muuten ihan töissäkin, joten en mä pysty olee ihan ympäri vuorokautta kännissä", Jamie huokaisi ja antoi Rainin pahoinpidellä hänen kaulaansa. Merkkihän siihen varmaan tuli, mutta ei hän moisista jaksanut kauheasti välittää, vaikka ei välttämättä kaulaansa ihan täyteen fritsuja halunnutkaan. Tummatukkaisen suusta karkasi pienehkö ähkäisy toisen suudellessa sitä aiheuttamaansa jälkeä, tarttuen kädellään hänen mustista hiuksistaan. Tästä hän piti erittäin paljon. Ei mitään turhan hellää höpinää - vaikka sellainenkin toisinaan ihan kivaa. Aasialaisnuorukainen kiskaisi itse housunsa nilkkoihin, koska oli ilmeisesti kyllästynyt Jamien rauhalliseen toimintaan. Eikä aikaakaan kun Rain pukki häntä johonkin suuntaan, mutta vastaan Jamie ei todellakaan pistänyt ja haki huulillaan Rainin huulia. Paine alapäässä tuntui kasvavan entisestään ja se tuntui aika helvetin hyvältä.

Jamie ei oikeastaan edes vilkaissut millainen sänky Rainilla oli, mutta matalahkohan se kaiketi oli. Äkkiä tuo kuitenkin irrottautui nuorukaisesta, kiersi hänen toiselle puolelle, veti bokserinsa pois ja istui sitten sängylle. Jamie katsoi Rainia hämmentyneenä, aavistuksen kulmat rutussa ja kuunteli hiljaa tuon seuraavan kysymyksen. Hän vain hetken aikaa tuijotti Rainia vihreillä silmillään ja kallisti päätään.
"Jaa, ootko tosissas?" Jamie kysyi nauraen ja katsoi tuota suoraan silmiin. Eli siis hänen pitäisi vetää lapaseen tässä? Ihan toisen silmien edessä? Ilkikurinen virnistys karkasi Jamien suupielille ja hän siirsi kätensä varovasti sivelemään aluksi kaulaansa, kallistaen päätään.
"Okei sitten. Katotaanpa kuinka pitkälle sun itsekuri riittää." Ja sen sanottuaan Jamie laskeutui istumaan sängylle Rainin viereen, virnisti paljonpuhuvasti sekä siveli hellästi rintaansa. Huulet käväisivät koskettamassa Rainin alahuulta kun käsi liukui jalkojen väliin ja sormet kieryivät hänen miehuuden ympärille. Suusta purkautui tyytyväinen urahdus ja alahuultaan purren hän painoi silmänsä kiinni, antaen vapaan kätensä vaellella rinnalla. Varovasti Jamie antoi selkänsä painua vasten patjaa ja suusta pääsi muutama uusi huokaus. Siitäpä Rain sai... Ei tämä lapaseen vetäminen todellakaan tuonut hänelle minkäänlaista ongelmaa, vaikka mieluiten hän olisi tuon aasialaisnuorukaisen tyydytettävänä.

Haha, noo uusinnoissa sitten loistetaan! : D

”Se oli sarkasmia senki idiootti”, Rain älähti Jamien alkaessa kirjaimellisesti vetämään itseään hanskaan. Tummaverikön aikaisempi heitto oli todellakin ollut vain typerä vitsi, täysin merkityksetön sellainen. Ei kai hän nyt tosissaan olisi jäänyt vierestä katselemaan, kun Jamie leikki itsellään. Rain halusi myös olla mukana leikissä, eikä toimia pelkkänä sivustaseuraajana. Sitä paitsi he olivat molemmat jo alasti, joten miksi siis tuhlata ilmiömäisen hyvää hetkeä? Jamien kiusoitteleva huulten kosketus sai miehenpuolikkaan sisässä leimahtamaan vielä pahemmin. Rain tarttui mutkattomasti tuumasta toimeen ja nousi kontalleen sängyllä makaavan mustatukan päälle. Hän riuhtaisi Jamien miehuudella leikkineen käden vasten patjaa juuri tuon pään viereen ja teki samoin myös toiselle kädelle. Rain pysähtyi hetkeksi katselemaan humalaisen nuoren kasvoja ja vihreitä silmiä mietteliäänä. Nopeasti hänen huulensa olivat kuitenkin jo Jamien huulilla ja pian ne valuivat jo pitkin toisen kaulaa. Tummaverikkö painoi rohkeita ja himoa tihkuvia suudelman tapaisia pitkin allaan makaavan, täysin alistetun henkilön kaulaa. Välillä hampaat tarttuivat varsin halukkaasti Jamien jo valmiiksi kolhiintuneeseen ihoon jättäen jälkiä tielleen. Sillä hetkeä Rainia ei vaan enää jaksanut hirveästi kiinnostaa.

Rain päästi irti Jamien käsistä ja liu'utti huuliaan suudelmia jälkeensä jättäen yhä alemmas toisen vartaloa. Huulet pysähtyivät lantion seutuville näykkimään ja suorastaan pahoinpitelemään toisen ihoa. Pieni veikeä hymy nousi miehenpuolikkaan kasvoille ja hän valutti toisen kätensä ensin Jamien reidelle. Rain irrotti huulensa Jamien lantiolta ja vei tuon reidellä levänneen käden tämän jo varsin eloiselle miehuudelle. Hän alkoi tehdä kädellään edestakaista liikettä kiusoitteleva hymy kasvoillaan.
”Mä luulen et näin on vähän kivempaa vai?” Rain kysyi maskuliinisella ja matalalla äänensävyllä. Hän painoi huulensa pitkäksi aikaa tuon lantiolle ja murahti nautinnollisen karheasti. Pian nuorukainen kuitenkin irrotti kätensä Jamien pyhimmältä ja nousi takaisin tuon kasvojen korkeudelle.
”Ootko sä kaikkien kans aina noin alistuvainen vai johtuuks tää vaan musta?” Rain sanoi kun oli nostanut katseensa takaisin Jamien kasvojen likelle. Aika harva nuorukaisen petikumppani pisti hänelle vastaan, ja vielä pienempi osa piti temmellyksen ohjaksia käsissään. Se tehtävä kuului miltei poikkeuksetta Rainille. Jamiessa oli kuitenkin jotain vänkää itsepäisyyttä ja lapsekkuutta, minkä vuoksi hän vaikutti jokseenkin pinttyneeltä pomottajatyypiltä mitä petipuuhiin tuli. Rainista olisi ollut varsin hupaisaa nähdä sekin puoli, vaikka aika kovasti tuo osasikin hanttiin pistää välillä.

Jamie oli juuri pääsemässä oikeanlaiseen fiilikseen itsensä tyydyttämisensä kanssa kun Rain tokaisi moisen olleen pelkkää sarkasmia ja kapusi itsensä Jamien päälle, riuhtaisten kummatkin kädet vasten patjaa. Suljetut silmät avattiin ja vihreillä tuijoteltiin Rainin omia ruskeita. Suusta purkautui kärsimätön huokaisu, sillä alapäätä pakotti ja äskeinen oli vain lisännyt hänen kiihkoaan. Ja nyt Rain oli tullut ja lukinnut Jamien kädet hänen pään yläpuolelle. Tummatukkainen murahti kapinoivasti, mutta ei kuitenkaan tehnyt elettäkään riuhtoakseen itseään irti.
"Itseppä yllytit. Perkele", Jamie sanoi käheällä äänellä ja huokaisi toisen suudellessa häntä. Siitä huulet sitten etsiytyivät hänen kaulalleen ja siitä yhä vain alemmas. Huokailu alkoi voimistua entisestään eikä edes ensin huomannut toisen päästäneen hänen käsistään irti. Tuntui aivan liian hyvälle ja Jamiesta tuntui, että hän sekoaisi ihan pian, jos Rain jatkaisi tätä samaa vielä pitkään. Humala sen varmaan aiheutti, että Jamie oli yhtäkkiä näin.... Kiimainen. Vaikka sellainen hän varmaan oli aina Rainin seurassa, jota ei tietenkään ääneen myönnetty.

Rain pääsi huulien päästessä lantion kohdalle ja käden etsiytyessä hänen miehuudelle, Jamie urahti oikein ääneen. Helvetti kun toisen piti kiusata häntä tällä tavalla! Jamie jopa kiemurteli Rainin kosketuksen alla ja puristi käsissään sängyn lakanaa. Hän kyllä kuuli Rainin kysymyksen, mutta ei pystynyt oikein vastaamaan siihen mitään. Nopeasti moinen kuitenkin oli ohitse ja Rain nosti kasvonsa taas hänen kasvojensa korkeudelle. Jamie avasi taas silmänsä ja katsoi Rainia. Tuo kysyi, että oliko hän kaikkien kanssa näin alistuvainen vai johtuiko se ainoastaan Rainista. Jamie kohotti kulmiaan ja vei toisen kätensä sivelemään aasialaispiirteisen nuorukaisen leukaa.
"En mä edelleenkään ole alistunut, vaikka sä siinä mun päällä ootkin", Jamie naurahti kuivasti ja puraisi huultaan. Rain ilmeisesti uskoi, että hän alistuisi ihan tuosta vain... Tuo oli oikeassa ja väärässä sen suhteen, mutta minkäs teet...

Jamie naurahti ja päätti tehdä seuraavan siirtonsa, Hän nimittäin kiepsautti tällä kertaa Rainin alleen, vaikka se pientä ponnistamista vaatikin - toinen nimittäin ei ollut mikään pieni ja hentonen tyyppi. Hyvin se kuitenkin onnistui ja Jamie nyt tuijotteli Rainia silmiin. Äskeinen siirto kyllä tuntui hivenen päässä, mutta muuten olo oli hyvä.
"Mutta mitäpä jos mä sanoisinki, että mä en suostu alistumaan tänään", hän sanoi kuiskaten ja kumartui painamaan huulensa vasten Rainin omia.