Kuuluuko, kuuntelen

Aihe: Kuuluuko, kuuntelen Pe Huhti 22, 2011 4:59 am

//Sikko Steffyn kanssa tänne! Jee :D]

Nicholas oli päätynyt tuuraamaan tämän päivän ajan erästä sisätautien erikoislääkäriä. Mies siis oli suostunut vapaa päivänään tulemaan töihin, kun pitihän sitä kollegaa auttaa. Ja kyllä mies sisätaudeista tiesi kuitenkin jotakin, lisäksi olihan hänellä aina mahdollisuus konsultointiin ja tietokoneen käyttöön, jos jotakin hankalaa tulisi. Tosin kuulema tänään olisi vain perus tarkastuksia ja kontrollikäyntejä luvassa, joista lähes kuka tahansa erikoislääkäri selviäisi. Oli sitten se erikoistumisala mikä tahansa. Rutiinikäynnit ja tarkastukset kun oli tuttuja jo perusopinnoista. No palkkaahan tästä sai, joten mikäs siinä oli töitä tehdä.

Nicholaksella oli päällään valkoinen lääkärintakki, jonka alle oli puettu musta t-paita. Jalassa oli työpaikan valkoiset housut. Yllättävää eikö? Mies oli pistänyt nyt silmälasit päähänsä, sillä tänään ei tarvitsisi temmeltää vauhdikkaitten lasten parissa, kuten yleensä töissä. Nyt siis lasitkin pysyisivät päässä. Nico katsoi papereistaan seuraavan potilaan tiedot ja nimen. Sitten tietokoneelta avattiin potilaan tiedot jo valmiiksi myös esille, sinnehän ne tiedot kirjattiin. Paperit oli vain helpottaakseen omaa työtä, niin ei tarvinnut kokoajan näyttöä vahdata. Okei, luvassa oli siis kroonista haimatulehdusta sairastava nainen. Naisella oli tästä aiheutunut diabetes ja haiman vajaatoiminta. Nyt lääkäri siis tiesi mitä pitäisi kysellä ja tutkia, ettei ihan menisi siihen, että potilas itse joutuisi selittämään kaiken alusta. Tosin yleensä käynneillä potilaat tuppasivat kyselemään mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä sairaudestaan ja niihin piti sitten parhaansa mukaan vieläpä osata vastata. Koska Nicolla ei kovin suurta tietämystä tästä sairaudesta ollut, avasi hän vielä pikaisesti netin tietopankin sivuikkunaan koneelle.

Mies nousi työtuolistaan ja käveli ovelle, joka avattiin varovasti. Sitten hän katsahti käytävälle ja siellä oli sen verran paljon porukkaa, joten tunnistaminen olisi vaikeaa. Helppoa se olisi ollut, jos vain yksi ihminen olisi siellä odotellut.
"Silver Stephanie Fox, olkaa hyvä", Nicholas avasi sitten suunsa hymyillen ja jäi odottamaan ihmistä, joka kohta lähestyisi häntä ja vastaanottoa.

Aihe: Vs: Kuuluuko, kuuntelen Su Huhti 24, 2011 8:46 pm

Här är vi
Steffyn vaatteet!

Oranssiin päin vivahtavat punaiset hiukset omistava naishenkilö asteli ylpeä ilme kirkuvanpunaisilla huulillaan jonkinmoiseen odotushuoneeseen, joka oli sisustettu miltei häiritsevän valkoiseksi. Liekö sattumalta nainen oli pukeutunut hänkin täysin vaaleisiin vetimiin. Tyhmempikin tajusi varmasti tapauksen vaatekerran maksaneen enemmän kuin maltaita. Jotkut eivät edes tienanneet valkoisen Alexander McQueenin suunnitteleman mekon hintaa kuukaudessa. Korkeat kengät kopisivat lattiaan ja täyteen ahdetussa huoneessa jokaisen kaksijalkaisen pää kääntyi äänen suuntaan. Chanelin laukku riippui olkapäällä ja ranteeseen sekä kaulaan oli kiedottu tyylikkäät helmikorut. Nainen etsi katseellaan tyhjän penkin ja istahti siihen ristien jalkansa hyvin naisellisesti. Hän katsahti punaiseksi lakattuja ja huoliteltuja kynsiään huokaisten tylsistyneesti. Nuori nainen riisui aurinkolasit päästään vilkuillen ympärilleen hieman epävarmasti. Hän taittoi aurinkolasit kasaan, kaivoi niitä varten ostetun mustan kotelon laukustaan ja asetti aurinkolasit koteloon. Nopeasti kotelo oli sujautettu takaisin laukkuun sille kuuluvalle paikalle. Nainen kohensi huolella suoristettujen hiustensa asentoa ja nojasi penkin selkänojaan pysyen kuitenkin hyvässä ryhdissä.

"Silver Stephanie Fox, olkaa hyvä", kaikui miehen raamikas ääni odotushuoneessa. Monien huoneesa istuvien päät kääntyivät puhujaan päin, mutta he joutuivat tuhahtamaan pettyneitä ja odottamaan omaa vuoroaan – paitsi yksi. Punatukka nousi hiemän ärsyyntyneenä ylös ja käveli vastaanoton ovelle.
”Mun nimeä ei tarvi huutaa kyllä kaikille. Ja kuka sä olet?” Steffy pysähtyi miehen eteen ja tutki tuota arvioivasti katseellaan. Hän kallisti päätään tyhjä ilme kasvoillaan ja näytti kääntyvän pois, mutta ojensi kuitenkin kätensä mieslääkäriin päin kätelläkseen tätä. Steffy kohotti kulmiaan vähän typertyneesti ja käveli oma-aloitteisesti potilaille tarkoitetulle tuolille kenkien vaimea kopina perässään.

Steffy oli erittäin tarkka siitä, ettei kukaan vain saanut tietää hänen sairaudestaan. Turha sääliminen olisi saanut hänet vain hiiltymään entistä enemmän. Todennäköisesti myös 18th Streetin jäsenet olisivat alkaneet hössöttää punatukan perässä, eikä sekään ollut mikään ideaalitilanne hänelle. Steffy hoiti mielellään omat asiansa ja piti henkilökohtaisuudet visusti lukittuna itseensä.

Aihe: Vs: Kuuluuko, kuuntelen Ti Toukokuu 03, 2011 8:19 pm

Sanottuaan nimen nousi odotushuoneessa punatukkainen neitokainen ylös. Nicholas hymyili ystävällisesti asiakkaalleen, kuten tapana oli. Nainen kuitenkaan ei ollut niin innostunut asiasta ja Nicon hymy asettui asetetta pienemmäksi. Lääkäri kätteli potilasta ja naurahti rennosti.
"Anteeksi, kuuluu vaan tapoihin kutsua seuraavaa potilasta nimeltä, varsinkin kun emme ole tavanneet aiemmin", Nicholas aloitti rennosti puhellen ja veti oven perässään kiinni kun tyttö oli mennyt huoneeseen.
"Olen Nicholas Lewis ja tänään toimin hoitavana lääkärinäsi, valitettavasti omalle lääkärisi ei tänään päässyt töihin ja joudun - tai siis pääsen, tuuraamaan häntä", Nicholas selitti sitten virallisesti ja käveli istumaan omalle tuolilleen pöydän toiselle puolelle.

"Huolia tai murheita? Tänäänhän teillä on vaan tämä perustarkastuskäynti, että tiedetään missä vaiheessa ollaan sairauden kanssa menossa", Nicholas aloitti sitten virallisesti ja katsoi potilasta hetken tutkivasti. Papereista katsottiin mitä edellisellä kerralla oli tehty ja käyty. Nicholaksella nimittäin oli nyt vain noudatettavana lista, jotka pitäisi käydä tässä. Että oma lääkäri sitten pysyisi omassa aikataulussaan ja järjestyksissä. Tuuraavan lääkärin oli huono lähteä siis soveltamaan mitään omaa näissä jutuissa.

"Toimiiko lääkkeet hyvin? Entäs tuo diabetes, oletko muistanut pitää huolta oikeasta ruokavaliosta ja sokereista?", Nicholas kysyi sitten ystävällisesti ja kääntyi näpyttelemään koneelle jotakin.

Aihe: Vs: Kuuluuko, kuuntelen La Toukokuu 28, 2011 12:03 am

”Vai että joudut”, Steffy virnisti ja kallisti päätään arvioivasti. Punatukka osasi kiinnittää huomionsa mitä pienimpiinkin yksityiskohtiin, sanoihin ja virheisiin. Ilman tuota tarkkaavaisuutta hän ei todennäköisesti olisi pärjännyt 18th Streetissä. Jokaista hetkeä oli pidettävä tarkasti silmällä, sillä se saattoi aivan hyvin olla viimeinen.
”Huolia sairauteen liittyen ilmeisesti? Muita kyllä olis vaikka muille jakaa”, punatukka lausahti hieman ylimielisesti ja katseli kynsiään. 18th Streetissä oli selvittämättömiä ongelmia aivan liikaa. Ne painoivat alati Steffyn mieltä. Tosin rikollisjengissä työskentely ei välttämättä ollut se kaikista stressittömin uravalinta.

Steffyä ärsytti suunnattomasti lääkärin kysymys, vaikka se oli täysin rutiiniomaista ja kysyttiin varmastikin kaikilta diabetes-potilailta. Punatukka nosti katseensa lääkäriin ja kohotti kulmiaan.
”No en tiedä näkyykö se, mutta joo, oon muistanu. Sokerien tarkkailu kyllä vituttaa, mutta niitä on pakko seurata – ainaki sillon tällön.” Steffy huokaisi ja kuulosti jo hieman vapautuneelta viimeisen lauseen kohdalla.
”Joka tapauksessa oon huolehtinu ittestäni penskasta lähtien, joten homma on hanskassa älä huoli”, hän kokosi äänensä taas tiukaksi ja luotaan pois työntäväksi ja alkoi taas mallailla kynsiään.
”Eihän mulla mene edes hirveästi mitään lääkkeitä. Insuliinia joo ja sitä saatanan haimaentsyymivalmistetta.” Steffy kertoi ja katseli lääkäriä pisteliäästi silmiin. Hän vihasi lääkkeitä ja eritoten niiden ottamista. Entsyymivalmisteen ja insuliinipistosten lisäksi nainen joutui syömään jos jonkinmoista vitamiinivalmistetta ja huolehtimaan verensokereistaan sekä oikeanlaisesta ruokavaliosta.
”Tällanen ihme hössöttäminen tuntuu tosi turhalta. Kuolen kuitenki haimasyöpään, nii mitä tämä enää vaikuttaa?” Steffy lausahti. Tietysti riski haimasyöpään oli suuri, mutta ei se ollut vielä kiveen kirjoitettua. Lääkärit olivat manailleet jo pitkän aikaa tuosta samaisesta sairastumisriskistä, joten Steffy piti sitä oikeastaan vain ajan kysymyksenä.