Labor, business, loss

Aihe: Labor, business, loss Ma Toukokuu 16, 2011 1:49 am

// Sikko tännepäin! Huomautathan, mikäli joku juttu ei passaa, mm. jengin olinpaikka yms.

Vaaleat hiukset oltiin suojattu mustalla hupulla, ja kokonaan mustissa kävelevä hahmo puikkelehti kolkkojen kujien suojissa. Trev oli saanut jo aikaisin aamulla herätyksen, sillä kyseessä oli ollut listimiskeikka, vastakkaisen jengin diilerille. Asiaa ja suunnitelmaa oltiin pohdittu koko aamu ja aamupäivä, kunnes joku oli lyönyt Treville huonosti suunnitellun kuvan, jossa oli yksi th18 Roadin olinpaikoista merkittynä ympyrällä. Kartta oli kuin sokkelo, mutta vaikka sitä olikin huono lukea, oli jätkä jo melko lähellä moista tukikohtaa, jos sitä sellaiseksi edes pystyisi sanoa. Trev tumppasi röökinsä maahan, ja veti huppua entistä enemmän kasvojensa suojaksi. Nyt pitäisi olla tarkkana, ja aivan helvetin varovainen. Yksikin pieni virheliike, niin henki olisi pois. Trev vilkaisi nopeasti mustien farkkujensa vyötäröllä olevaa Beretta Mod.8000-käsiasetta, ja piilotti sen sitten paremmin mustan hupparin alle. Trev kaivoi farkkujensa taskusta karttaluonnostelman, ja hiippaili lähemmäs kadunkulmaa, joka oli ollut katsekontaktissa jo hieman kauempaakin. Siitä pitäisi siis kääntyä vasemmalle. Jätkä kurkkasi varovasti kulman takaa tarkistaakseen alueen, jottei ketään näkyisi lähettyvillä. Eihän kukaan häntä olisi tässä vaiheessa ehtinyt tarkkailla... Vai olisiko?

Trev hiipi lähemmäs katujen labyrintissä sijaitsevaa suurta rakennusta, jonka hän oletti olevan jonkun th18 Road jengin piilopaikka. Niitähän oli useampiakin. Trev tarkkaili ympäristöään sinisillä silmillään, edeten samalla selkä tummaa seinämää vasten, pitäen jo vasenta kättään vyötäröllään. Kenties vaikka joku yllättäisi hänet. Trev tynki luonnostelmalapun takaisin taskuunsa, ja jatkoi matkaa rakennuksen vieressä olevalle verkkoaidalle, ja jäi tähystelemään mahdollisimman huomiota herättämättömästi, kuinka pääsisi sen yli huomaamatta. Tosiaan, vittumaisia nuo tuollaiset aidat, joista ei pääsyt yli eikä ali, eikä niitä voinut kiertää.

Aihe: Vs: Labor, business, loss La Toukokuu 28, 2011 5:39 am

Täältä myö tulemma! Ja kaikki ogay! Vaatteet on Steffyn aatteet ja sillettii! Plus sano jos härnää toi et Steffy sniikkas tohon Trevin taakse heti huomaamatta. :D

Punatukkainen nainen nojasi kyllästyneenä rähjäisen talon seinään ruskeahkot aurinkolasit silmillään. Olemus kieli tuon olevan vähän ylempää luokkaa, mikä herätti kummastusta muutamassa ohikulkijassa. Osa kuitenkin vilkaisi naista hieman pelokkaasti ja suorastaan kipitti äkkiä karkuun. Moinen käytös sai punatukan tuhahtamaan jopa hieman ylpeästi. Naisen oranssin punaiset hiukset oli sidottu tiukalle poninhännälle. Punaiset korkokengät mätsäsivät loistavasti yhteen kirkuvan punaisen huulipunan kanssa. Nainen vilkuili välillä ympärilleen, mutta tuhahti ilmeisen turhautuneena, kun mitään tavallisesta poikkeavaa ei näkynyt. Minkä helvetin takia juuri Steffy oli pitänyt laittaa vahtivuoroon? Vastaus oli yllättävän helppo: kaikki muut miehet (ja naiset – Steffy jaksoi aina itse muistuttaa) olivat muualla hommissa, eikä ketään muuta luotettavaa henkilöä löytynyt. Nainen oli tehnyt pitkän aikaa lähinnä siistiä vakoilutyötä pohattojen seurassa arvopapereita varastellen. Sinällään yksi hieman toiminnallisempi päivä olisi voinut olla mukavaa vaihtelua, mutta Rashee Roadin kadut miltei huusivat tylsyyttään.

Steffy vei välillä toisen kätensä haaremijumpsuitinsa (harva varmaan edes tajusi, että hänellä oli eräänlainen housuhaalari päällään) taskuun tarkistaakseen aseen olevan edelleen siellä. Kerta toisensa jälkeen punatukka toisti saman liikkeen – eihän siellä ollut oikein muutakaan tekemistä.

Punatukka nosti katseensa tyhjyyttään ammottavalle kadulle ja huomasi jonkun hämäräperäisen tyypin kävelevän ohi läheisestä risteyksestä. Steffy sattui näkemään miehen kasvot, jotka hän muisti jostain hämärästi. Varmaan joku tyypillinen Rasheen narkki. Hän laski katseensa punaisiin kynsiinsä. Hetkinen. Nainen valpastui oitis ja käänsi katseensa risteykseen, josta muuan mies oli hetki sitten kävellyt ohi. Steffy lähti oitis miehen perään nopeasti, joskin äänettömästi. Hän odotti hyvin kärsivällisesti, että pääsi seuraamaan miestä mahdollisimman huomaamattomasti. Ilmeisesti punatukka onnistui hyvin tehtävässään, sillä mies ei tuntunut huomaavan häntä lainkaan.

Steffy oli nähnyt miehen kuvan jossain kansiossa, joka oli täynnä 1st Corpsen jäsenten pärstäkertoimia. Se ei tiennyt hyvää. Sitä paitsi miehen hämäräperäinen käytös herätti myös pientä huolta punatukassa, vaikka olihan Rashee täynnä joskin minkämoisia hiippareita.

Mustiin pukeutunut mies pysähtyi korkean verkkoaidan eteen. Steffy odotti kulman takana hetken, kaivoi aseen taskustaan ja lähti rivakasti kohti miestä. Hän oli tottunut korkokenkien käyttäjä ja oli siis oppinut kävelemään niillä täysin äänettömästi, mikä tuntui valtaosan mielestä lähes mahdottomalta. Steffy onnistui kuin onnistuikin hiippailemaan miehen taakse. Hän riisui varovasti aurinkolasit silmiltään ja laittoi ne taskuunsa. Pieni virne kohosi punatukan meikatuille kasvoille samalla kun hän asetti aseen miehen takaraivoa vasten ladaten sen hitaasti.
”Taitaa poitsu olla vähän eksyksissä vai?” Steffy sanoi hymyillen ja painoi aseen entistä tiukemmin vasten miehen takaraivoa.

Aihe: Vs: Labor, business, loss La Toukokuu 28, 2011 4:08 pm

// Ei häiritse. Ooooo, Steffy on julma♥. Osaan niin hyvin kuvitella tuon tilanteen >8) Ja sori, nyt tuli sitten täyttä paskaa ;___;

Trev mietti edelleen todella, todella hartaasti, kuinka pääsisi ensinnäkin hiljaa, saati sitten huomaamatta aidan yli. Se olisi ainoa tapa saada tuo delauslistalla oleva juippi kiinni. Eihän hän nyt suoraa etuovestakaan sisälle kävelisi. Se olisi jo idiootin hommaa. Jätkä otti kätensä pois farkkujensa taskusta, ja antoi aseen olla. Ei kukaan häntä varmastikkaan huomasisi. Kuitenkin, hän tajusi jonkun olevan takanaan. Se oli vain sellainen vaisto, joka tulee kaikille ihmisille aina jossain vaiheessa. Trev ei edes ehtinyt vilkaista taakseen, ennenkuin nappasikin jo verkkoaidasta kiinni. Jätkä ei kuitenkaan ehtinyt edes liikahtaakkaan, ennenkuin joku painoi aseen hänen takaraivoaan vasten. Yksikin väärä liike, niin aivot olivat pellolla. 'Voi helvetin helvetti...' jätkä ajatteli, ja kuuli sitten naisen äänen kysyvän jotain. Tässä ei pitäisi kierrellä eikä kaarrella. Adrealiini virtasi suonissa. Hän sinänsä rakasti tällaisia tilanteita, mutta itse uhkailun kohteeksi aijemmin, hän oli joutunut vain kerran. Toisaalta, tämä oli tuhat kertaa kinkkisempi tilanne. Jätkä mietti hetken mitä sanoa, yksikin väärä sana, niin olisi kuula kallossa.

Trev ei tiennyt minkalaisia ongelmia seuraava liike hänelle tuottaisi, mutta jokatapauksessa hän siirsi kätensä nopeasti farkkujen vyötärölle, nappasi aseen, ja hitaasti tiputti sen maahan. Ei hänellä enää olisi mitään jakoa moiseen hommaan. "En mä eksyksissä ole, teen vaan annetun työn loppuun"l Trev totesi, ja otti hupun pois päästään, kääntyen sitten toista kohti. Hienoa, piippu vasten otsaa. Tästä ei enää jännemmäksi mikään voisi mennä. "Oikeestaan ihan hyvä, että sä huomasit mut jo nyt, myöhemmin se olisi voinut olla hieman hankalampaa". Trevin kasvoilla oli kieltämättä pieni salamyhkäinen virne kasvoillaan. Mitä tällaisessa tilanteessa oikein sitten tekisi.

Aihe: Vs: Labor, business, loss La Toukokuu 28, 2011 5:47 pm

:DD Steffy on ihana ja Trev kans kyllä mus <3

”Fiksu poika”, Steffy totesi pieni iva äänessään. Huulet muotoituivat tyytyväiseen virneeseen aseen tipahdettua maahan. Hän tuijotti jokseenkin pelottavaa hahmoa suoraan tuon jäisiin silmiin. Mies ei näyttänyt kauhean hyvinvoivalta: ilmeisesti huumeet ja viina olivat tehneet tehtävänsä. Narkkarit olivat se ryhmä, jolle Steffyltä herui kaikista vähiten ymmärrystä. Hän oli itse puhdas pulmunen mitä päihteisiin tuli. Sairautensa vuoksi pienikin alkoholi hänen veressään olisi voinut koitua hänen kohtalokseen. Steffy ei halunnut ottaa sitä riskiä, sillä hänen elämänsä oli suurella riskien tantereella taistelua muutenkin. Joku olisi voinut listiä hänet hetkenä minä hyvänsä. Painaa aseen takaraivoa vasten, ihan niin kuin hän oli itse tehnyt tuolle väärille alueille eksyneelle miehelle.

”Eksyksissä tai et, sun ei pitäis olla täällä”, Steffy sanoi ja laski katseensa jonnekin miehen rinnan tienoille. Samaan aikaan hän valutti asetta pitkin miehen poskea, ohi tuon kaulan, suoraan sydämen kohdalle. Punatukka kohautti olkiaan ja nosti kasvoilleen pikkutyttömäisen ilmeen, josta teennäisyys suorastaan tihkui. Ase pysyi miehen sydämen kohdalla varmasti ja tiukasti. Steffy kuroi heidän välillään olleen välimatkan umpeen ja katsoi miehen jäisiä silmiä niin läheltä kuin pystyi. Hän tarttui miestä olkapäästä kiinni ja ujutti aseen tällä kertaa tuon leuan alle. Pieni kiusaaminen oli aina paikallaan. Punaiset huulet melkein hipoivat hämäräheikin huulia, mutta Steffy piti kuitenkin huolen, etteivät ne koskettaneet toisiaan. Hän ei halunnut saada mitään tautia keneltäkään yhtä alhaiselta tyypiltä.
”No kerrohan mitä sä täällä kuljeksit?” Steffy kuiskasi toisen korvaan ja painoi ilkikurisesti polvensa suoraan miehen pyhimmän alueen kohdalle – kaiken varalta. Se oli paras kaikista paras keino harjoittaa itsepuolustusta. Punatukka suorastaan nautti siitä, kun miehet valuivat heikkoina maahan pienen haaroille potkaisun jälkeen.

Aihe: Vs: Labor, business, loss La Toukokuu 28, 2011 7:49 pm

Toinen selvästi totesi, että jätkä oli tehnyt oikean päätöksen tiputtaessaan aseen maahan. Eihän Trev olisi voinut tehdä muutakaan, ihan vain henkensä vuoksi. Tuo asetta pitelevä muija tuijotti Treviä suoraa silmiin, ja mies mietti hetken. Miksi hänen pitikään valita tällainen ura... Ei hän kuitenkaan katunut sitä. Muijaa tuijottaessaan, tälle tuli mieleen entinen vaimonsa, jonka oli hakannut lähes palasiksi veitsellä. Oikeastaan hän voisi tehdä niin kaikille samanlaisille huorille. Aivan sama se hänelle olisi.

"Ehkä sä oot oikeessa. Sunlaisias muijia kannattaa aina pitää silmällä, ja pahimmassa tapauksessa varoa" Trev tokaisi pieni virne suupielillään. Vaikka tässä olikin henki vaarassa, ei mies senkoomin ajatellut asiaa niin. Jos toinen ampuisi, se olisi vain kohtalo. Trev lähes piti moisesta toiminnasta. Aseen liukuessa hänen leukansa alle, Trev tuijotti toista silmiin todella tiiviisti. Nainen näköjään piti härnäämisestä. "Ettei vain sattuisi tällaisia kohtauksia. Sunlaises osaavat näköjään olla melko kiusaavaa sorttia" jätkä totesi, tuijottaen toista edelleen. Toisen siirtäessä polvensa herkän alueen kohdalle, kurtisti mies hieman kulmiaan, ja loi kasvoilleen virneen, kuullessaan toisen kysymyksen. "Se saattaa olla salaisuus" mies vastasi, ja ujutti kasvojaan hieman lähemmäs toisen kasvoja, varomasta kuitenkin koskemasta toisen huulia omillaan. Hän ei haluaisi lisää ongelmia.

Miehen kädet lipuivat toisen kyljille, ja tämä siirsi katseensa toisen polveen, ja siitä sitten silmiin, kuiskaten sitten. "Mutta ehkä mä voin sulle kertoa. Mä tulin töihin, erittäin likaisiin töihin, ja sä varmaan hyvin tiedät miksi mä kannoin asetta mukanani" mies siirsi katseensa toisen polveen toistamiseen, ja sitten jälleen silmiin. "Mitä sä ajattelit tehdä asialle?" Trev kysyi, ja virnisti sitten. Muija osasi tosiaan olla melko kinkkinen tapaus, mutta jotenkin tästä oli selvittävä, vaikkakin sitten vastaten toiselle samalla tavoin. Edelleen, hän oli uhattuna.

Aihe: Vs: Labor, business, loss La Toukokuu 28, 2011 11:52 pm

Steffyn katse muuttui erittäin pisteliääksi sanan ”muija” kohdalla. Mies puhui hänen mielestään hyvin alentavasti. Onneksi melko reipas etulyöntiasema sai naisen pysymään hyvällä mielellä. Vain pieni sormen liikautus ja mies olisi ollut vainaa.
”Jos mä oisin sä, niin kertosin kyllä ihan pirun vikkelästi mitä mä toimittasin 18th Streetin puolella”, Steffy sanoi hyvin hitaasti. Sanat ikään kuin ruhjoivat itsensä väkivaltaisesti ulos hänen äänihuuliltaan. Kiltteys ja härnäävä pieni iva olivat niistä hyvin kaukana. Siinä vaiheesa kun miehen kädet laskeutuivat hänen kyljilleen, liikahti Steffy vaistomaisesti hieman. Hän kuitenkin pysyi paikallaan ja kallisti päätään vakavan ilkeä ilme kasvoillaan. Ase painautui entistä tiukemmin vasten miehen leukaa.
”Ilmeisesti sä tulit listimään täältä jonkun”, Steffy lausahti kurtistaen silmiään mietteliäästi.
”Melko ironista, eikö?” hän lisäsi vielä hymyillen aurinkoisesti.

”Mulla on itse asiassa parikin vaihtoehtoa. Mä voisin viedä sut Jeffille – totta sä Jeffin tiedät. Paras pomo ikinä hei.” Steffy naurahti iloisesti puhuen 18th Streetin julmasta pomosta.
”Sen jälkeen sä oisit kyllä vähemmän kuin elossa. Jeff tykkää kiduttaa. Tosin tykkään mäkin.” Steffy puhui enemmän itselleen kuin toiselle.
”Mä voisin pasauttaa sulta aivot pellolle”, nainen sanoi karheasti ja vei aseen miehen ohimolle. Hän tuijotti miestä koko ajan tiiviisti silmiin ja puraisi miltei huomaamattomasti huultaan.
”Tai mä voisin ampua sua tänne”, hän jatkoi ja valutti aseen osoittamaan tuon sydäntä.
”Tai sitte mä voisin tehdä sulle näin”, Steffy sanoi ja iski polvensa suoraan miehen herkimmälle alueelle. Iskussa oli mukana tunnetta ja intohimoa, eikä se ollut sieltä kaikista ystävällisimmästä päästä.

Aihe: Vs: Labor, business, loss Su Toukokuu 29, 2011 12:51 am

Toinen ei selvästi pitänyt Trevin tavasta nimitellä häntä. Ilme muuttui naisen kasvoilla melko nopeasti, eikä Trev edes uskaltanut ajatella, mitä toinen voisi hänelle tehdä, sen ilmeen sattuessa. Sinäns jätkää jännitti, mutta hän piti tilanteesta silti melkoisesti. Hän muutenkin rakasti härnätä ihmisiä, ja hänellä oli pitkä pinna, eli ainakaan hän ei pinkoisi pakoon. "Sähän voit aina keksiä jotain, mitä pomolles kertoa" Trev totesi, ja kohotti kulmiaan, edelleen tarkkaileva ilme kasvoillaan. Ase painautui yhä lujempaa hänen leukaansa vasten, mutta katsekontakti naisen silmissä pysyi silti samankaltaisena kuin ennenkin. Toisen ehdottaessa syytä, miksi mies kuljeskeli alueella, Trevin kulmat kurtistuivat. "Mä vähän epäilinkin, että sä tiedät" mies totesi, ja alkoi sitten kuunnella toisen vaihtoehtokeskustelua.

Blondi tuijotti toista tiiviimmin kuin aijemmin, tuon alkaessa selittää, mitä kaikkea tuo voisi miehelle tehdä. Naisen todetessa myös, että voisi ampua miehen siihen paikkaan, Trevin ilme ei värähtänytkään. Hän ehti vain kohottaa toista kulmaansa, ennenkuin nainen iskikin polvella miehen haaroväliin. Se ei todellakaan tuntunut ollenkaan kivalta, ei ihanalta, eikä miltään muultakaan, vain vittumaiselta. Tosiaan, nainen osasi hommansa. Trev ei voinut olla irvistämättä, hänen mennessä kyykkyyn vasten aitaa. "Perkele, sä tosiaan osaat olla vittumainen" Trev totesi, ja siirsi sitten katseensa toiseen. Kipu ei ollut hellittääkseen, mutta vastaankaan miehen ei pitäisi laittaa, sillä nainen voisi ampua hänet siihen paikkaan. "No, mitä sä tän jälkeen ajattelit tehdä?" mies kysyi, ja kohotti kulmiaan uudestaan. Kipu ei ollut hellittääkseen ollenkaan. Treviä alkoi pikkuhiljaa alkaa vituttaa, mutta nainen oli kieltämättä melko kaunis tapaus. Trev yritti kuitenkin olla kiinnittämättä huomiota moiseen asiaan. Oikea seksikäs paholainen.

Aihe: Vs: Labor, business, loss Su Toukokuu 29, 2011 1:20 am

Hittasin ”aika” paljon. :D Tsori!

”Jos vaikka oppisit pitään turpas kii oikeissa paikoissa. Ja kuppaset kätes pois musta”, Steffy sanoi harmittomasti osoittaen aseella kyykyssä kipristelevää miestä.
”Vaikka sulla on kyllä kivat silmät. Ja kasvonpiirteet. Voisit olla ihan nätti.” nainen lausahti ja tarttui miestä leuasta. Hän ei varonut lainkaan kynsiään, vaan antoi niiden pikemminkin painautua miehen ihoon. Steffy irrotti kätensä toisen leuasta ja tönäisi tuon vasten aitaa. Ase painautui takaisin miehen leualle. Naisen katse muuttui yhtäkkiä kovin mietteliääksi. Hän oli nähnyt miehen kasvot jossain muuallakin. Steffyn suu miltei loksahti auki.
”Etkö sä oo se sama jätkä, joka kolkkas tyttöystävänsä?” hän kysyi ja kasvoille nousi suorastaan halveksiva ilme. Asia ei kuitenkaan kuulunut Steffylle, eikä hän ollut toisaalta kamalan kiinnostunut asiasta.
”Se tais olla joku typerä pikku huora vai?” punatukka kallisti päätään hymyillen. Hän nyrpisti nenäänsä miehelle teennäisen suloisesti kuten koiranpennuille tai vauvoille tehtiin. Yhtäkkiä hän laski hupun miehen päästä ja katseli tuon vaaleita hiussuortuvia arvioivasti.

”Oisko sulla ehdotuksia? Mä voisin tietysi potkia sua vähän lisää. Sun onni et mulla on nää korkkarit jalassa.” Steffy sanoi hieman harmissaan esitellen punaista korkokenkäänsä miehelle. Korko ei ollut kamalan terävä, vaikka kyllä se varmasti olisi ihoon upotessa tehnyt kipeää.
”Tai mä voisin tosiaan vaan ampua sut kuoliaaksi, yksinkertasesti”, nainen sanoi hiljaa ja painautui miestä vasten. Oikeassa kädessä oleva ase oli edelleen painettuna tuon leukaa vasten. Toinen käsi hivuttautui kiusoitellen miehen olkapäälle. Ei Steffyllä ollut oikeastaan muutakaan tekemistä. Moinen härnääminen oli ehkä vähän tarantellamaista, mutta mitäs sillä oli väliä. Steffystä oli lähinnä hauskaa leikitellä ruuallaan. Tosin naisen tapauksessa ruoka tarkoitti lähinnä uhria, jonka aivot posauttaa pihalle.

Aihe: Vs: Labor, business, loss Su Toukokuu 29, 2011 2:23 am

// Ei se haittaa. =) Anteeks, oon juonu pari kaljaa, ja vähä yli lasillisen viiniä. Teksti saattaa takkuilla. 8)

Miehen kasvoille kohosi pieni virne toisen todetessa, että mies voisi pitää kätensä erossa hänestä, ja pitää turpansa kiinni. "Ehkä, ehkä. Voisin harkita asiaa" Trev totesi, ja yritti selvitä tämänhetkisestä tuskasta haarovälissä. Se oli kieltämättä ärsyttävin tunne vähään aikaan. "Jaa että nätti....." Trev murahti, kunnes nainen nappasi tätä leuasta kiinni. Toinen, jota ei Trev edes tuntenut, katsoi häntä pitkään, ja mainitsi sitten lauseen Trevin entisestä vaimosta. Vaikka asia alkoikin mietityttää, ei Trev kuitenkaan miettinyt asiaa siihen malliin, että olisi vaipunut muistoihin sen asian suhteen. "Joo, just se sama" Trev pihahti ja tuijotti toista silmiin erittäin pitkään. Toisen kysyessä Trevin entisen vaimon huoruudesta jotain, Trev ei siirtänyt katsettaan toisesta. "Todellakin. Muuten mä en olis sitä puukottanutkaan. Saipahan ansionsa mukaan".

"No, mulle ihan miten vaan. Kunhan se on sun mielestä kivaa" Trev totesi. Oikeasti häntä hermostutti jo koko tilanne. Korkokengästä ei olisi kiva saada kylkeen, saati sitten uudestaan jonnekkin muualle. Oli miten oli, mies uskoi kuolevansa kuitenkin saman päivän aikana.
Ase oli edelleen vasten Trevin leukaa, ja tämä tuijotti naista. "Nyt kun sä kuitenkin aijot tappaa mut, tai Jeff... tai kuka tahansa tästä paskasakista, niin voisit kyllä kertoo nimeskin. Mä lupaan, että mä en kerro sitä kenellekkään. Sähän se aijot mut tappaa" Trev sanoi, ja virnisti. Hänen kipunsa alkoivat jo hellittää, mutta mitäs moisessa tilanteessa voisikaan tehdä? Ei ainakaan mitää hemaisevaa.

Aihe: Vs: Labor, business, loss Su Toukokuu 29, 2011 2:51 am

:D Se mitään takkuile!

Steffystä oli hauskaa huomata miehen kärsivän haaroväliin potkaisusta. Hän suorastaan loisti auringon tavoin, eikä edes miehen epäkunnioittavat heitot pilanneet tunnelmaa. Ehkä nainen olisi toivonut miehen anelevan henkikultansa puolesta, mutta heti ensi hetkestä lähtien oli ollu täysin päivän selvää, ettei niin tulisi käymään missään vaiheessa. Vaaleaverikkö oli aivan liian ylpeä sellaiseen – tai ainakin vaikutti olevan.
”Jep, tosi nätti, tyhmä blondi”, Steffy lausahti hymyillen ja näpräsi hetken miehen vaaleita hiuksia. Häntä oikeastaan harmitti toisen kurjahko ulkonäkö: noilla piirteillä ja jäänsinisillä silmillä mies olisi ollut varsinainen hurmuri. Joihinkin ehkä vetosi tuollainen ylitsevuotava renttuus, Steffy ei vain kuulunut siihen joukkoon. Hän piti enemmän hieman sivistyneemmistä miehistä, joilla oli vielä kaiken lisäksi paljon rahaa. Tosin punapää ei ollut pitkään aikaan seurustellut, ei edes tapaillut ketään miestä. Hän oli keskittynyt uraansa 18th Streetissä ja pitämään sairautensa aisoissa.

”Sä taidat olla aika kovan luokan psykopaatti,” Steffy totesi ykskantaan ja puristi miehen poskea kuin isoäiti lapsenlastaan konsanaan. Harva kykeni tappamaan vaimonsa tuosta noin vaan ja vielä katumatta. Steffyä se huvitti jostain syystä.
”Kadutko sä yhtään?” hän kysyi jo melko inhimillisellä äänensävyllä. Punatukkaa kiinnosti jostain syystä kovasti katuiko mies tekoaan lainkaan.
”Tai no, sä vastaat joka tapauksessa että ei, vaikka katuisitkin”, nainen pohti ääneen.

Steffy naurahti kuuluvasti miehelle.
”Vai että paskasakista? Sä et tosiaan välitä vittuakaan ethän?” hän hymyili, irrotti aseen miehen leualta ja ampui sillä jonkin matkan päässä maassa lojunutta roskakoria. Nainen hymähti ja vei aseen tällä kertaa miehen haaroväliin.
”Sitä paitsi mä esitän kysymykset”, Steffy kivahti ja jatkoi: ”Mut teidän paskasakki taitaa tuntea mut Foxina, luulisin”. Nainen ojensi kätensä miestä kohti kätelläkseen tätä.

Aihe: Vs: Labor, business, loss Su Toukokuu 29, 2011 3:15 am

Trev ei todellakaan pitänyt toisen äänensävystä, tuon puhuessa hänelle. Ehkä toinen ei ollut jenginsä teloittaja tai diileri.. tuo oli ehkäpä jotain aivan muuta. Ainakin niin mies ajatteli. Ei toinen vaikuttanut oikeasti tappajalta, vaikka voihan ulkonäkö pettää. Toisen todetessa "Jep. tosi nätti, tyhmä blondi", Trev nyökkäsi toiselle hieman vittuuntunut ilme kasvoillaan. No, mitä hän muka tekisi? Nappaisi aseen ja yrittäisi tappaa toisen? Ei hän ehtisi, eikä jostain syystä edes haluaisi. Ei häntä lähetetty naista tappamaan, vaan joku diileriukko.
Toisen puristaessa Trevin poskea, mies vetäisi kasvonsa pois toisen otteesta. "Ehkä sä ajattelet niin" Trev totesi, ja tuijotti toista jo hieman ärsyyntyneenä. Hän ei kuitenkaan antaisi hermojensa pettää, tai hän olisi varmasti kuollut. Toisellahan se ase oli, ei hänellä.

"Mä en kadu sitä" Trev totesi. Ei hän katunutkaan, kaikki sellaiset lutkat saisivat hänen mielestään pianua hevon helvettiin. Niitä ei tarvittu. Hän voisi ampua joka ikisen sellaisen naisen. Trev puri hammastaan, hän oli tosissaan. Toisen mainitessa miehen aijemmasta kommentista, Trev vain tuijotti. Hänen ei pitäisi sanoa yhtikäs mitään tuolle naiselle. Ei yhtikäs mitään. Toisen ampuessa roskakoriin, miehen katse kääntyi koria kohti, ja sitten jälleen naiseen. Toisen mainitessa siitä, että tuo esitti kysymykset, Trevin kulmat palasivat normaalille tasolle. Toisen osoittaessa pyssyllä miehen haarovälejä, Trev oli täysin ilmeittä. "Miten vaan" mies vastasi, ja tuijotti toista pitkään. "No terve Fox, tosi kiva tutustua" Trev vastasi, ja äänestä kuuli loppuvaiheessa sarkasmia, mutta tämä kuitenkin ojensi kätensä, ja kätteli toista.

Aivan sama, vaikka toinen saisikin kupan, omis sanoinsa. Kipu alkoi jo pikkuhiljaa hellittää, mutta jos toinen nyt painaisi liipaisinta, olisi trev valmis tappamaan itsensä vaikka samalla sekunilla. Sitten menisi kyllä miehuus, ja vaikkei hän ollutkaan pleija, sitten vituttaisi, ja pahasti. Trev tuijotti toista hetken, kunnes lukitti katseensa toisen silmiin. Ne olivat kauniit, mutta ne eivät tuosta vain tehneet mieheen vaikutusta. Nainen varmasti oli melkoinen jakaja. Ainakin tuo näytti siltä, ainakin Trevin mielestä.

Aihe: Vs: Labor, business, loss Su Toukokuu 29, 2011 5:08 am

”Taitaa miestä alkaa jo vähän vituttaan hä?” Steffy naurahti toiselle. Mies vaikutti kertakaikkisen surkealta tapaukselta, josta äidin pikkutyttöjen kannatti ehdottomasti pysyä erossa. Jossain syvällä naisen sisimmässä tuntui pieni säälinvärähdys. Se oli kuitenkin niin kaukana kaiken muun takana, ettei hän itse huomannut sitä. Miehen vetäessä kasvonsa pois Steffyn otteesta jäi viimeksi mainittu ihmettelemään tilannetta hetkeksi. Hän nosti aseen toisen haaroista ja siirsi sen jonnekin tuon sydämen kohdalle. Punatukka katsoi miehen jäisiä silmiä ja horjahti yhtäkkiä hieman. Hän puisteli päätään ja palasi takaisin peliin hyvin nopeasti. Verensokerit olivat varmaan vain vähän alhaalla, ei mitään sen kummempaa. Pian tilanne olisi ohi ja hän voisi paeta paikalta ottamaan insuliininsa ja lääkkeensä kaikessa rauhassa.

Steffy kallisti päätään ja katsoi miestä vakavana.
”Kadut sä. Et vaan tiedä sitä. Vielä.” hän totesi tuijottaen miestä syvälle silmiin. Pian nainen horjahti uudelleen ensin hieman taaksepäin, seuraavaksi eteenpäin. Hän otti vaistomaisesti tukea miehestä. Asekäsi pysyi yhä yllättävän vakaana, mutta toinen käsi nojasi koko naisen muuta vartta miehen rintakehää vasten. Steffy laski katseensa alas ja voihkaisi hieman voipuneesti.
”Voi helvetti”, punapää ärähti itselleen hiljaa ja piteli päätään. Steffyn päässä pyöri välillä ja hetkittäin hän tunsi kaatuvansa. Kaikista kurjinta diabeteksessä oli nimenomaan verensokerin lasku, joka tapahtui naisen tapauksessa erittäin nopeasti. Insuliinia ja ruokaa oli saatava aina tiettyyn kellonaikaan paikasta ja tilanteesta riippumatta.

Aihe: Vs: Labor, business, loss Ma Toukokuu 30, 2011 2:06 am

// Sori, tämä viesti ei nyt tule onlinella, koska ajattelin, että jos kauppakeskus räjähdyksessä kaksikko näkee uudelleen, voisin päättää pelin tähän.

Trev kuunteli toisen lausetta, mutta ei sen pahemmin kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Hän ei aikoisi katua päätöstään Elenan suhteen. Hän ei ikinä antaisi sen tapahtua. Olihan niitä hyviäkin hetkiä ollut, mutta kaikki oikeastaan riistäytyi myöhemmin käsistä. Ase liikkui haaroista sydämelle, toinen näköjään härnäsi oikein olan takaa. Samassa nainen horjahti hieman, Trev oli hieman yllättynyt. Mikäköhän toiselle oikein tuli? Hänen pitäisi vain olla iloinen, jos toinen kyolisi siihen, ei hänen kuuluisi auttaa. Eikä hän aikoisikaan... ellei olisi aivan pakko. Sinänsä ei, sillä hän ei itse hyötyisi siitä mitään.

"Mä en oikein oo samaa mieltä sun kanssas" Trev murahti ja tuijotti toista kulmiensa alta, kunnes Foxiksi esittäytynyt nainen horjahti uudelleen. Ties vaikka toisella olisi anemia tai joku muu vastaava. Trev huomasi, että toisella tosiaan ei ollut kaikki aivan kohdallaan. Mies totesi, että ehkä olisi nyt kuitenkin parempi kadota paikanpäältä, kuin jäädä kyselemään toiselta, että mitä tuolle oikein tapahtuu. Hoitakoot itse omat hommansa.

Trev nappasi aseen vierestään, asetti sen aijemmalle paikalleen, ja nousi ylös, kokomittaansa tuon naisen eteen. "Sä et varmaan pistä pahakseks jos mä jätän tän tappohomman tälläkertaa tähän. Yritä sä vaan pysyä järjissäs, Foxy" jätkä murahti toisen korvaan, vääntäen nimestä jokseenkin.. oudomman, ennenkuin veti hupun päähänsä, ja lähti talsimaan kohti tulosuuntaansa. Tehtävän keskeytyminen kyllä vitutti, mutta eihän asialle mitään voinut. Nyt pitäisi vain yrittää päästä nopeasti omalle alueelle, ettei tule oikeasti saamaan kuulaa kalloonsa. Treviä moinen ajatus alkoi naurattaa, mutta hänen oli pidettävä pokkansa, jos hän oikeasti halusi ulos tuosta kadun luomasta sokkelosta.