Annabel Ayres

I'm gonna marry for money
I'll be so damn rich it ain't funny
I'm gonna have me a trust fund, yacht club, hot tub piece of the pie

Nimi: Annabel Dollee Ayres “Dolly”
Ikä: 22 (3.5.1989)
Sukupuoli: Nainen
Perhe: William (isä) Margaret (äiti) ja Cecilia (isosisko)
Siviilisääty: Naimisissa
Aviomies: Carl Gilbert Goyton, 50. vuotta, tunnettu arkkitehti.
- Annabel nai Carlin tämän rikkauksien johdosta. Rakkaudeton avioliitto onkin johtanut Annabelin osalta jatkuviin syrjähyppyihin, joita helpottavat miehen jatkuvat työmatkat. He ovat olleet naimisissa vasta puoli vuotta ja paljoa kauempaa Annabel ei usko sietävänsäkään.
Työpaikka: Työtön, elää miehensä kustannuksella
Asuinpaikka: The Yellow Avenue

Luonne: Annabel on tottunut saamaan tahtonsa lävitse joka asiassa. Hän on läpeensä hemmoteltu, ja siksi hyvin itsekeskeinen. Hän rakastaa huomionkeskipisteenä olemista, eikä voi sietää valokeilansa luovuttamista jollekin toiselle henkilölle. Hän on kopea ja erittäin turhamainen. Useimmiten hänen lausunnoissaan on piikittelevä, jopa ilkeämielinen sävy. Mutta osaa Annabel olla mukavakin, jopa oikea herttaisuuden huippu. Jos hän katsoo hyötyvänsä itse jotenkin mukavaa leikkimällä, hän sen myös tekee. Hän ei kaihda keinoja saavuttaakseen haluamansa.
Annabel sortuu helposti katsomaan itseään varattomampia ja omaisuudeltaan vaatimattomampia henkilöitä pitkin nenänvarttaan, kun taas hänen kylmän viileä olemuksensa saattaa hetkessä muuttua mitä lämpöisimmäksi sydämmellisyydeksi hänen päästäässeen mielestään “isojen kihojen” seuraan.
Raha on Annabelin paras ystävä. Hän ei luota ihmisiin, mutta rahan vaikutuksiin heissä kylläkin.
Koska Annabel on varsin turhamainen hän törsäilee miettimättä hulppeaa omaisuuttaan, pitääkseen elämänsä mahdollisimman virkistävänä. Neiti näet pitkästyy helposti, ja mikäs sen parempaa ajankulua kuin miehensä omaisuudella shoppailu.
Pintapuolin voi Annabel antaa katsojalleen hyvin välinpitämättömän kuvan itsestään, mutta todellisuudessa naisen pinnan alla kuohuu uteliaisuus. Hänen uteliaat silmänsä ja korvansa kyllä ottavat asiasta kuin asiasta selvän.
Vaikka neitokainen tunteekin syvää epäluottamusta ihmisiä kohtaan, hänen heikko kohtansa ovat eläimet. Rakkaan toyvillakoiransa seurassa Annabelin herttainen puoli tulee esiin ilman väkinäisyyttä tai taka-ajatuksia.
Juhliminen on yksi neitokaisen paheista. Hän tuhlaa mielellään rahojaan mitä kalleimpiin drinkkeihin ja viihtyy yöelämässä aamun pikkutunneille asti. Alkoholin vaikutuksen alaisena nainen on myös yleensä tavallista ystävällisempi ja suvaitsevaisempi. Tosin avioiduttuaan itseään melkein 30-vuotta vanhemman viiksekkään Carlin kanssa, alkoholin nauttiminen on usein johtanut Annabelin osalta syrjähyppyihin.
Miestään nainen ei rakasta sen enempää, kuin tämän paidan helmoista kurkistelevaa möhömahaakaan. Carlin pankkitiliä hän sen sijaan rakastaa sitäkin enemmän. Pikkuhiljaa Annabelille on kuitenkin alkanut valjeta, ettei rahalla saa kuin hetkellistä onnea. Tätä asiaa hänen on kuitenkin vaikea myöntää itselleenkään. Rikkoutuneiden perhesuhteiden korjaaminen on alkanut tuntua ainoalta tieltä täyteen onneen, mutta nainen on liian ylpeä pyydelläkseen keneltäkään anteeksi.
Annabel on myös hyvin kunnianhimoinen, hän janoaa mainetta ja kunniaa. Hänellä on erittäin kova kilpailuvietti, voittaminen on hänelle tärkeää. Nainen tuntee myös todella herkästi mustasukkaisuutta. Hänellä on vahvat mielipiteet joka asiaan. Hän on aina jossain suhteessa puolueellinen, puolueetonta hänestä ei saa tekemälläkään.
Annabeliä on hyvin helppo miellyttää, jos hänen luonteensa tuntee. Kehuja kuulleessaan Annabel jo syö vihamiehensäkin kämmeneltä.
Ulkopuolisten silmiin Annabel on todella itsevarman oloinen, hieman kipakka tapaus. Toisaalta hänen itsetuntonsa tarvitsee jatkuvaa pönkitystä kehujen avulla. Rikkaana naisena mielisteleviä hännystelijöitä löytyy aina tarvittaessa. Loppujen lopuksi täydellisyyteen pyrkivä Annabel on kaikkea muuta, kuin täydellinen. Hän on ihmisraunio, jolla ei ole kykyjä aitojen ihmissuhteiden luomiseen, tähänkin asti hän on luonut omansa rahan myötävaikutuksella tai varakkaampiaan mielistelemällä.

Don't really care if he loves me
He can even be ugly
I'm gonna marry for money

Ulkonäkö: Annabel on varsinainen kultakutri. Hänen vaaleat, tuuheat hiuksensa lainehtivat reippaasti yli olkapäiden. Hän omaa vaaleansiniset, hieman vihertävän sävyiset silmät, joissa yleensä tuikkii utelias, taikka piikikäs katse.
Hänen kasvonsa ovat kapeahkot, ja niissä huomio kääntyy juuri hänen kauniin värisiin silmiinsä.

Ruumiinrakenteeltaan Annabel on laiha. Ei hän mikään luutikku ole, mutta laiha kumminkin.
Annabel ei liho, vaikkei erityisesti liikunnasta piittaakaan, eikä sen kummemmin syömisiään katsele.
Pukeutumistyyliltään neiti on naisellinen, hän rakastaa mekkoja ja korkeita korkoja yli kaiken.
Merkkivaatteisiin pukeutuminen on hänelle ehdotonta.
Naisella ei ole minkäänlaisia tatuointeja, sillä hän pitää niitä mauttomina. Lävistyksiäkin löytyy vain molemmista korvista yhdet.
Mitä meikkaamiseen tulee, Annabelin näkee harvoin kulkevan missään ilman pakkelia, hän on liian turhamainen ja itsetunnoltaan vajavainen kyetäkseen näyttäytymään varsinkaan julkisesti ilman minkäänlaista ehostusta.



I won't have to love his family
I won't have to like his friends
and if it works out like I planned it,
I won't ever have to work again

Menneisyys: Se oli kylmä kevätyö, kun Annabel löysi tiensä maailmaan. Muutama ensimäistä kuukautta meni koko Ayresien suvun juhliessa uutta tulokastaan. Vanhemmat ja kolme vuotta vanhempi isosisko olivat ikionnellisia tästä uudesta perheen lisäyksestä, jota oli odotettu jo pitkään. Isä ja äiti Ayres olivat yrittäneet lasta jo kolme vuotta esikoisensa syntymän jälkeen, tarkoituksena saada tälle mahdollisimman saman ikäinen leikkitoveri. Annabelin varttuessa hänestä tuli heti isäntyttö. Hän oli isänsä silmäterä ja suosikki, vaikkei isä halunnutkaan asettaa tyttäriään paremmuusjärjestykseen.
Pikku tyttönä Annabel oli hyvin hellyyttävä ja herttainen, vaikkakin osasi olla itsepäinen halutessaan.
Vanhemmat opettivat hänelle käytöstapoja, joita tyttö viisas kun oli painoi pieneen kalloonsa, mutta ei aina ollut valmis noudattamaan. Koska Annabel oli syntynyt rikkaaseen perheeseen, vanhemmat ihan huomaamattaankin hemmottelivat kullannuppunsa piloille. Tyttö oppi pian, että kykeni saamaan kaiken minkä halusikin, käytöstavoista viis. Vanhemmat eivät kyenneet kieltämään rakkaalta kullannupultaan tämän vaatimia asioita, ja koska rahan puutettakaan ei ollut, niin miksi olisi pitänyt?
Asioiden mankuminen ja jatkuva mielenosoituksellinen ovien paukuttelu eivät tehonneetkaan vanhemmalla iällä enään vanhempiin, jotka olivat saaneet osan auktoriteetin rippeistään takaisin. Varsinkin sen jälkeen kun opettajat soittelivat koulusta ja käskivät heitä hillitsemään tyttärensä vaativaa asennetta ja yliampuvaa mielunlaatua. Kun Annabel huomasi ettei saanutkaan kiukuttelulla ja valituksella tahtoaan enää lävitse, hän löysi uudet keinot. Isä, jonka heikko kohta oli aina ollut hänen suloinen pikku kuopuksensa, murtui helposti Annabelin uuden menetelmän edessä. Tyttö oli ottanut käyttöön mielistelylinjan.Varsinkin isänsä edessä hän käyttäytyi mitä ystävällisimmin, räpytteli suuria silmiään ja tirautti muutaman kyyneleen, jos isä ei vieläkään suostunut hänen pyyntöihinsä. Annabelin hemmottelu jatkui.
Annabel oli sukunsa ylpeys, hän oli suloinen, herttainen pikku prinsessa, jolta oli vaikea kieltää mitään. Vieraat aina ihastelivat hänen suloisuuttaan ja hänen uppiniskaisuudelleen naurettiin huvittuneina.
Hän sai pian hellyttely nimen Dolly, jota oikeastaan kaikki tuttavat käyttivät, mutta erityisesti hänen isänsä. Annabelin isosiskoa Ceciliaa sen sijaan harvoin kutsuttiin suloiseksi. Hänellä ei ollut sisarensa valovoimaisuutta, mutta hän mielummin elikin valokeilan ulkopuolella. Cecilia oli perheen kirjaviisas lukutoukka, joka sai koulusta pelkkiä kiitettäviä.
Luonteidensa erilaisuudesta huolimatta sisarukset olivat nuoruusvuosinaan, kuin paita ja peppu.
Dolly ja Celly - nämä lempinimet vakiintuivat Ayresin perheen tyttärille.

Perheen isä William oli ja on vieläkin iso kiho kotikaupungissaan Manchesterissa. Sen lisäksi että hän on menestynyt sijoituksillaan, hän omistaa tunnetun ravintolaketjun. Hänen ravintolansa ovat tarkoitettu henkilöille, joilla on kallis ja pröystäilevä maku. Ravintolat ovat levinneet menestyksekkäästi ympäri Englantia ja niiden ohelle perheenisä on aloittanut yökerhobisneksen.
Hänen vaimonsa Margaret on miestään kymmenisin vuotta nuorempi, siipeilevä tyhjäntoimittaja.
Nuoruudessaan hän oli tunnettu mallinousukkaana, mutta hänen uransa sai päätöksen hänen tullessaan raskaaksi. Saatuaan tietää odottavansa Cellyä hän nai menestyvän vanhemman miehen, jota oli ehtinyt tapailla vasta vähän aikaa.
Vanhemmat toivoivat aluksi poikalasta, joka myöhemmin perisi isänsä yrityksen, mutta yrityksistä huolimatta he saivat kaksi tyttölasta, jotka joka tapauksessa saivat vanhempiensa kaiken rakkauden ja hemmottelun.
Dolly ja Celly olivat koko lapsuutensa ajan parhaat ystävät, erottamaton kaksikko. Mutta Dollyn kilpailuvietti ja voitontahto onnistui lopulta murtamaan tämän siteen. Isällä oli nimittäin vaikeuksia päättää kummalle tyttäristään testamenttaisi ravintolaketjunsa. Cellyyn hän luotti tämän oppineisuuden johdosta, mutta Dolly oli hänen lempilapsensa.
Opiskeluaikoinaan Dollya kuitenkin kiinnostivat enemmän iltahämärän aikaan alkavat juhlat, kuin nenä kirjassa istuskelu. Hemmotellusta kakarasta tuli pian hulttio, ja isällä oli sormi suussa tyttärensä päähänpistojen vuoksi, joita ei kyennyt rakkaalta lapseltaan kieltämään.
Isosisko onnistui sen sijaan hakeutumaan yliopistoon, ja isä katsoi lopulta parhaaksi valita hänet yrityksensä perilliseksi, toisin kuin opinnot kesken jättäneen suosikkityttönsä.
Muutamat vuodet ennen Cecilian perilliseksi valintaa, olivat olleet sisarusten välillä kireät, sillä he olivat ajautuneet sotajalalle perimiskiistoissaan. Heidän välinsä päättyivät lopulta ilmiriitoihin, kun Cecilialle testamentattiin isän ravintolaketju, ja Annabel nai kostoksi sisarensa poikaystävän.

Annabelista tuli sukunsa musta lammas. Ainut opinnot kesken jättänyt Ayres vuosiin. Hän eli isänsä, sekä rikkaan aviomiehensä kustannuksella, joka oli erään lehtifirman perijä.
Heidän avioliittonsa kesti alle vuoden, kun Annabeln kiinnostus lakkasi. Erossa hän poimi hulppeat summat rahaa. Välit isään katkesivat pian tämän jälkeen ja Annabelin tuli pärjätä omillaan. Melkeinpä heti eronsa jälkeen Annabel päätti hankkia itselleen uuden elättäjän ja solmi uuden avioliiton, joka ajautui karille jo muutaman kuukauden sisällä. Tällöinen aviomies sai tarpeeksi Annabelin rasittavasti luonteesta. Erorahat olivat kuitenkin jälleen hulppeat. Annabel on tehnyt mallin töitä, mutta katkonaisesti. Hän on liian hemmoteltu tehdäkseen jatkuvasti töitä. Kotikaupungissaan Annabellla oli tapana vaihtaa miestä, kuin paitaa, joka lopulta ajoi hänet vaikeuksiin ja lehtien huutavat otsikot saivat Annabelin ottamaan jalat alleen ja pakenemaan Yellow avenuelle, jonne saavuttuaan melkeinpä heti avioitui tunnetun arkkitehdin Carl Goytonin kanssa. Ei rakkaudesta, rahasta tottakai

Y'all I'm gonna fly to Hawaii
On a Lear Jet the old man buys me
I'll call him sweet heart & honey if he's a hundred and twenty
I'm gonna marry for money...
I'll be so damn rich it ain't funny

Nykyisyys: Annabelin menneisyys on siis ollut varsinaista saippuaoopperaa. Hemmotellun taustansa sekä oppimattomuutensa johdosta hän ei ole koskaan valmistunut mihinkään ammattiin, joten hänestä on tullut siipeilijä. Tällä hetkellä hän elää avioliitossa rikkaan Carlin kanssa, joka on pönäkkä viisikymppinen mies. Aikaisemmista avioliitoistaan Annabel kääri varsin hulppeat summat rahaa, joilla hän olisi säästäväisesti kyennyt elämään itsenäisesti vuosia. Annabel on kuitenkin tuhlaajaluonne, joten rahojen huvetessa hän solmi äkkiä uuden liiton helposti höynäytettävän Carlin kanssa.
Tällä hetkellä Annabel siis elää miehensä siivellä, huvittelee minkä kerkeää, ja ennen kaikkea tuhlailee järisyttäviä summia rahaa. Heidän suhteensa ainut ongelma on se, ettei Annabel voisi rakastaa miestään vähempää. Annabelin tulevaisuuden suunnitelmat ovat hämärät, sillä hän ei pitkällä tähtäimellä usko sietävänsä aviomiehensa pönäkkää olemusta ja liian usein ilmeneviä hellyydenpuuskia kovinkaan kauaa. Toisaalta piloille hemmoteltu kun on, hän ei usko pärjäävänsä ilman miehensä mitatonta omaisuutta, ja sillä huvittelua. Annabel on kotikaupungissaan Manchesterissa hyvinkin tunnettu julkisuudenhenkilö, hänen julkisuutensa tosin perustuu hänen isänsä julkisuuteen, katkonaiseen mallinuraan, sekä arkielämässä törttöilyyn.Hänet nähtiin usein eri juorulehtien palstoilla, niin sanottuna turhana julkkiksena. Muutettuaan Lontooseen hänen julkisuutensa määrä on pienentynyt, mutta hänet tunnetaan yhä turhana julkkiksena ja erityisesti kuuluisan arkkitehdin Carl Goytonin vaimona.

Muuta:
- Pelkää lintuja, erityisesti puluja
- Rakastaa jäätelöä
- Puhuu itsekseen
- Ei osaa ajaa autoa, eikä uida
- Laskee yhä sormin.

Kuvissa: Denise Richards
Laulun sanat: Trace Adkins