When I say 'fuck' you say 'you' //rey

//Rey ja Dan tänne siis :)



Baari oli normaalia hieman täydempi ja sen huomasi siitä hengitettävästä ilmasta. Oli kuuma ja tunkkaista, etu ja takaovet olivat auki jotta saataisiin edes jotain hapenvirettä ihmisille ettei paikka olisi sammuneiden ihmisten sijasta täynnä pyörtyneitä känniläisiä.
Väen paljous johtui kai sen musiikin takia mitä tällähetkellä baarissa soi. Ei sitä normaalia kanti, iskelmä, poppi tai valitusvirsi meininkiä joka turrutti jatkuvasti muuallakin ihmisiä. Kerran kuukaudessa tämä baarin omistajalle tuttu amatööri bändi tuli soittamaan pari kolme biisiä, jos pystyivät.

Keltainen, vihreä ja punainen spottivalo osoitti huomiota herättävästi pienelle kyhätylle lavalle johon oli juuri ja juuri mahtunut basisti ja kitaristi, rumpusetti ja itse rumpali. Laulaja vei suurimman osa huomiosta tämän välillä nojatessa mikrofonitelineeseen, ja välillä nojaten kitaristiin. Oli varmaan hauskaa kuunnella amatööri bändiä joka kyllä osasi soittaa ja teki hommansa hyvin, mutta ainut miinus tai plussa katsojan silmästä että koko bändi oli samassa kunnossa kuin nämä baarin asiakkaat.

Roslyn oli jostakin syystä tälläkin kertaa kelpuutettu laulajaksi. Ehkä kahdesta syystä, basistilla oli ääni kadonnut eilisessä räyhäämisessä ja Roslyn ei ollut vielä niin humalassa kuin viimekerralla. Likan punamusta flanellipaita roikkui ainoastaan yhden olkapään voimalla enää päällä, musta riekaleiksi laitettu toppi vilautteli vatsaa ja punertavia pitsisiä rintaliivejä sen verran kuin vahingossa takkuuntuneet ja kihartuneet avoinna olevat hiukset sallivat. Naamalla oli juuri ennen "keikkaa" sutaistut pandakarhu meiki ja ranteissa roikkui ties mitä kimaltelevaa ja kilisevää.

"To all of you who've wronged me
I am. I am a zombie
Again, again you want me to fall on my head
I am, I am, I am a zombie
How low, how low, how low will you push me
To go to go to go, before I lie, lie down dead "

Liian hoikat ja pitkät jalat antoivat välillä rytmiä ja kädet heiluivat musiikin mukana, silmät harittivat aina tiettyyn joraavaan ihmiseen aina kun keskittyminen salli silmien availun. Vaaleansiniset minifarkut ja mustat verkkosukkahousut peittivät Rosen alapäätä siihen asti kunnes mustat saapikkaat iskivät lattiaa vasten.
Vaikka likka välillä unohtelikin laulujen sanoja, niin äänestä ei voitu valittaa, ja humalaiset ihmiset nyt muutekin tuntuivat olevan suvaitsevalla päällä musiikin suhteen.

Pandasilmät heittelivät hetken taas erisuuntiin kunnes takertuivat uuteen mieheen joka häntä katseli. Biisi loppui ja Roslyn jäi vain toljottamaan, enää yksi biisi ja hän pääsisi kumoamaan yhden tai kaksi kaljaa nieluunsa.

//olipa tönkkö

Baarissa oli jotain hyvin erilaista sinä iltana. Daniel huomasi asian heti kun astui ovesta sisään verhoutuneena mustiin revittyihin farkkuihin ja valkoiseen kauluspaitaan, josta ylimmät napit oli jätetty auki. Kaulassa pojalla roikkui muutama hopeinen koru ja päähän hän oli asettanut hopeisen tiaran, jota koristi pinkit tekotimantit. Lisänä tähän nuorukainen oli vielä vetäissyt kauniit mustat rajaukset silmiensä ympärille ja huulissa oli hieman kiiltoa. Asu oli kokonaisuudessaan varsin naisellinen, eikä ollut aivan sitä mitä poika normaalisti päällensä laittoi.

Danin eripari silmät kiertelivät ympäri salia, etsien jotain tuttua jonka seuraan voisi tunkeutua, huonoin tuloksin. Hiljainen huokaus karkasi nuorukaisen huulilta ja hän suuntasi askeleensa kohti baaritiskiä. Määränpäänsä saavutettuaan Daniel tilasi yhden vodkacolan siirtäen sitten katseensa spottivaloilla piiritetyn lavan suuntaan. Nuorukainen katseli vuorotellen jokaista bändin jäsentä antaen pienen huvittuneen hymyn kohota huulilleen. Musiikki kuulosti kuitenkin yllättävän hyvältä ottaen huomioon soittajien ei niin selvän tilan.

Bändin seuraaminen jäi kuitenkin varsin lyhyeksi kun Daniel tunsi jonku käsien laskeutuvan vyötärölleen ja poika joutui siirtämään katseensa tähän tulokkaaseen. Kasvot olivat tutut, eikä nuorukaiselle ollut kovin suuria vaikeuksia päätellä mikä toisen asia oli. Varmistuksen hän sai vanhemman miehen korvaan "kuiskattujen" sanojen jälkeen. Dan nyökkäsi hitaasti vastaukseksi väläyttäen pienen hurmaavan hymyn saaden miehen kasvoille varsin tyytyväisen ilmeen ja merkittyään asian muistin risan kännykänsä kalenteriin toinen peruutti pois hänen luotaan kadoten väkijoukkoon.
Pienesti irvistäen Dan joi loput juomastaan tilaten samantien uuden ja saatuaan sen hän nousi ylös suunnaten askeleensa ihmisten välistä lähemmäs lavaa.

Istumapaikkoja ei ollut jäljellä paljoakaan, mutta nuorukaisen onneksi joku päätti nousta ylös juuri kun hän sattui kohdalle vapauttaen näin yhden paikan jolle poika kiirehti istumaan. Pöytä oli yksi lähimpänä lavaa olevista ja Daniel hymyili tyytyväisesti nostaen lasin huulilleen. Nyt hän pääsi vapaasti tarkkailemaan ja kuuntelemaan bändiä, erityisesti laulajaa.

Dan ei osannut sanoa tarkkaan mikä laulajasta teki niin mielenkiintoisen, ehkä tyttö muistutti jotakuta... Asia ei kuitenkaan vaivannut nuorukaista kovinkaan paljon, johtuen suurimmaksi osaksi hänen varsin pitkälle edenneestä humalatilasta. Äsken baaritiskiltä ostettu lasi ei ollut lähelläkään pojan ensimmäistä sinä iltana.

Ja viimeinen biisi loppui. Yleisö taputteli ja humalaisia alkoi hajaantumaan hieman eripuolille baaria, osa jäi vielä seisoskelemaan tai istumaan lavan eteen jossa Roslynkin vielä huojui, ja toljotti tuota poikaa joka selvästi katseli häntäkin. Mitään ajattelematta, nainen otti askeleen eteenpäin ja melkein könähti turvalleen parketille mutta sai tilanteen hallintaan ja asteli sitten tämän häntä toljottavan tiarapään eteen.
"Mitä sä kyttäät" Ehkei paras lause aloittaa tätä keskustelua, jos sitä siksi pystyi sanoa. Tottakai Roslynia katsottiin kun hän oli lavan edessä laulamassa, ja tottakai monet miehetkin katsoivat häntä - ja näyttävästi tiarapäätäkin- pitkään. Tämän tajuttuaan nainen hymisi hieman ja päästi pienen kikatuksen ihmismassaan ja istui toisen viereen.
"Vedinkö mä hyvin?" Esitystähän Roslyn meinasi, ja kysyi sen ehkä pienten kehujen toivossa mutta myös miettien sitä oliko hän liian humalassa laulaakseen nuotilleen. Alkukankea mumistu kyttäysviesti oli unohtunut jo Rosen päästä, ja tämä ojensi kättään tätä naismaista poikaa kohden.
"Oon Roslyn."

Daniel katseli harmissaan tyhjää lasiaan hetken aikaa, sitten ihmismäärää ja lopulta taas bändiä. Hänen olisi vielä toistaiseksi istuttava kiltisti pöydässä jos halusi pitää paikkansa.

Nuorukaisen onneksi bändi kuitenkin näytti lopettelevan, Dan hymyili tyytyväisesti livahtaen nopeasti tiskille ja takaisin sieltä uuden lasin kanssa. Hän pääsi paikalleen hetken sen jälkeen kuin viimeinen biisi loppui ja poika siirsi katseensa taas takaisin soittajiin jotka korjailivat tavaroitaan. Laulaja oli taas se joka kiinnitti hänen huomionsa melkein kaatumalla lavalta alas, saaden nuorukaisen naurahtamaan hiljaa.
Lasi nousi taas automaattisesti hänen huulilleen ja katse seurasi tyttöä joka suuntasi hänen luokseen.

Laulajan kysymys, tai keskustelun avaus sai Danin vain kohauttamaan pienesti olkiaan. Ei hän tiennyt. Sitä paitsi jos toinen kerran hyppi lavalla ihmisjoukon edessä vapaaehtoisesti, tuolla ei pitäisi olla kovinkaan paljon valittamista katseista.

"Ihan hyvin joo." Daniel vastasi nyökkäillen pienesti. "Tarpeeks hyvin, että sait noi urpot hiljenemään ja kuuntelemaan." Poika jatkoi virnistäen pienesti, nyökäten urpo-sanan kohdalla heidän takanaan, ei enää niin hiljaisiin ja rauhallisiin, miehiin. Toiset yrittivät kai tanssia, kun se normaali jumputusmusiikki oli taas laitettu soimaan bändin lopetettua. Toiset riehuivat ja huusivat, yrittäen selvästi saada jonkinnäköistä tappelua aikaan.

"Daniel... tai Dan oikeestaan, mutta miten vaan" Daniel vastaa toisen esittelyyn tarttuen kevyesti ojennettuun käteen. "Lauloit muuten oikeesti paremmin ku ihan hyvin." Nuorukainen lisäsi sitten vielä juoden taas lasistaan. Ei hän ollut aivan varma miksi sanoi niin, ehkä hän vain halusi tarkentaa aiempaa vastaustaan. "Miten te tänne ootte päätyny esiintyy?" Dan kysyy sitten hetken päästä. "Koska mä en oo aikasemmin täällä mitään bändejä nähny. Ne on kaikki jossain isommissa ja aika paljon viihtyisimmissä paikoissa"

"Ehkä paras kehu tähän mennessä. Onko noi jotai sun tuttujaki sitte?" Roslyn oli huomannut toisen nyökkäyksen taaksepäin ja tirskahtaen nyökkäsi itsekin riehuvia kaljamahaisia pälvikaljuisia miehiä päin. Itseasiassa likka kääntyi jonkinverran jopa vilkaisemaankin näitä, ja naurahti uudemman kerran asettaen kätensä tuolin selkänojaa vasten ja löi leukansa kämmenelleen tueksi. Päässä surisi ja olo oli muutenkin melko unettava, mutta mielenkiinto taas uuteen tuttavaan ei kadonnut vieläkään. Toisen nimen kuullessaan likka nyökkäsi hyväksyvästi lempinimelle, vilkaisten lavalle päin.
"Me ollaan täällä vaan sillon, kun on tilaa, kun meille sallitaa, kun on joku uus biisi, ja kun ollaan ihan peeaa. Ja tuo rimmaa." Rose tirskahti uudemman kerran huvittuneena äsköisestä keksinnöstään. Humalassa juttu ja läppä lensi, mutta krapulassa hän onnistui kirjoittamaan syvällisempää settiä, ja kun hän ei omistanut paperia, niin vuokrakämpän seinä oli ihan liian täynnä tekstiä. Roslyn huokaisi hiljaa ja sipaisi pari hiussuortuvaa korvansa taakse pois mustamaalattujen silmien edestä.
"Ku ei meillä oo tarpeeks nimeä tai taitoa olla isois paikois. Eikä tämmöne räkänen karaokeilta baari saa suurempia ihmisiä viihdyttämään asiakkaita, niin ne ottaa meidät joskus. Kun me anotaan polvillaan ja taistellaan palkasta." Yleensä ihmiset eivät puhuneet näin minuutin tuntemisen jälkeen raha-huolistaan, mutta niin avoimelle ihmiselle kuin Roslyn oli hankalaa olla kertomatta kun se puheeksi oltiin otettu.
"Sitäpaitsi, täst saa vaan yks kolmasosan mun vuokrasta tienattua.." Tosiasia oli se, että nainen eli kädestä suuhun jos sitäkään. Lompakko -tai rintatasku- kärsi jatkuvaa bulimiaa. Rahaa tuli, se lähti heti muiden käsiin. Roslynin kiertelevä katse pysähtyi nyt taas Danieliin ja nainen virnisti ilkikurisemmin toiselle takaisin.
"No, miksi sä sitten oot täällä? Normi juopottelu,vai?" Jostakin syystä Roslyn aina vain ajatteli että kun ihmiset tulivat baariin, nämä kerjäsivät seksiä. Ja toinen nyt näytti hieman, no, einiin mieheltä, että toinen olisi naisseuraa etsinyt.

”Noi vai…?” Dan vilkaisi miehiin nopeasti tirskahtaen pienesti. ”Ei todellakaan… onneksi,” hän jatkoi virnistäen pienesti. Kuuluihan Danin tuttavapiiriin vaikka minkälaista ihmistä, mutta suurin osa kuitenkin oli nuoria, suunnilleen samanikäisiä ainakin. Nuorukainen ei suosinut mitenkään erityisesti isoja, karvaisia, reilusti yli kolmenkymmenen olevia miehiä, sellaisten seura rajoittui vain tiettyihin hetkiin, eikä hän todellakaan laskenut heitä edes tuttavikseen.

Danielin katse siirtyi taas hetkeksi tyhjään lasiin ja poika mutristi pienesti huuliaan. Ei olisi ehkä kovin viisasta juoda enempää, mutta kun se vain oli aina niin hyvää. Nuorukaisen katse siirtyi takaisin Roslyniin ja hän nyökkäili pienesti toisen selitykselle siitä miten olivat päätyneet tänne soittamaan. ”No onhan toi laulaminen ihan hyvä tapa saada rahaa vuokraan ja muuhunki,” Daniel vastasi hymyillen hieman. Ainakin se oli oleellisesti parempi ja viisaampi keino kuin nuorukaisen oma. Kyllä hän tiesi, että voisi yrittää etsiä oikean työnkin, mutta jotenkin se ei vain onnistunut. Vaikkei hän pitänyt lainkaan siitä mitä teki, hän ei osannut lopettaa. Siitä oli vain jotenkin tullut tapa.

”No mä pyörin täällä aika paljon…” Daniel vastasi, vastaamatta kuitenkaan varsinaisesti kysymykseen. ”Täällä tapaa joskus jotain ihan fiksujakin ihmisiä,” hän jatkoi työntäen samalla hieman turhautuneen oloisena lasinsa kauemmas, ihan vain varmuudenvuoksi, hän luultavasti vain onnistuisi kaatamaan tai tiputtamaan sen lattialle. Roslynin oli aika oikeassa ajattelu tapansa kanssa, juuri sitä varten monet tänne baariin tulivat, Dan osittain, raha oli päällimmäinen syy.

”Asutko sä jossain tässä lähellä vai muuten vain eksyitte tänne?” Daniel kysyi, vaikka eihän asia varsinaisesti hänelle kuulunutkaan. Oli myös hyvin mahdollista, että tyttö bändeineen oli jostain vähän kauempaa. Ei Roslynin aiemmasta selityksestä siitä, miten olivat päässeet tänne, saanut vastausta nuorukaisen esittämään kysymykseen.

Vaikka Roslyn humalassa olikin, niin hän huomasi ettei toinen voinut olla hetero jätkä joka etsisi naisia sänkypartnereikseen. Juuri toisinpäin, toinen halusi jonkun miehen mukaansa. Aivan kuten Roslynkin olisi saattanut ajatella, mutta likalla kun ei ollut juuri koskaan minkäännäköisiä seksuaallisia haluja. Johtuikohan kokaiinista, mutta kuitenkin.
"No mä vaa vähä miettiin.." Roslyn oli varma että hänellä olisi joku pieni kuudes aisti joka yritti tulla sieltä humaltuneiden aivojen läpi, harmivain ettei päässyt kokonaan ulos asti. Nimittäin kaikki toisen eleet vaikuttivat todella kireiltä, aivan kuin Roslyn olisi saanut toisen hieman vaivaantuneeksi kysymyksillään. Ja kukaan ei vaivaantuisi mistään ellei siihen olisi jotain syytä.

"Joo, mä uskon.. Fiksuja ihmisiä kaljat kädessä... Yleensä ne vetää jotai hienostoviiniä, eikä ne fiksut ihmiset sieltä vitun porvarialueelta tänne tulis ikinä.." Nyt tuli jopa kirosanoja matkaan, mikä kertoi Roslynin pientä halveksuntaa noita porvareita kohtaan. Tai ei ehkä ihan halveksuntaa, enemmänkin kateellisuutta jopa? Katse haravoi taas hetken aikaa Daniellia ja likan oli pakko hieman naurahtaa ja koskettaa toisen tiaraa.
"Miks sulla on tommonen ja mulla ei?" Ja toinen oli sentään poika! Mies! Tai yritti olla?

"Oliko toi joku vihjaus sitte..? Asun mä, tossa .. jossain tässä lähellä. Kyllä mä sinne yleensä oon osannut kontata. Melko usein kuitenkin täältä tullut kotia...." Roslyn hymyili taas hieman humalaisesti mutta antoi tilanteen olla, tottakai hänen piti hieman piikitellä Danielia toisen seksuaallisuudesta. Myöntäisikö toinen sen kiltisti, vai patoaisiko sisälleen ja hymyilisi vaivaantuneena koska piilottelisi läpinäkyvää salaisuutta?

Daniel hymyili huvittuneesti Roslynin turhautuneisuudelle. Kyllä ne porvarit tänne tavallisen kansan keskuuteenkin laskeutuivat aina välillä, ainakin osa ja hän oli tavannut muutaman ihan oikeasti fiksun rikkaamman henkilön. Yksi hänen ystävistäänkin asusteli tällä hetkellä Yellowilla. Suurimmaksi osaksi nuorukainen oli kuitenkin samaa mieltä toisen kanssa, hän ei mitenkään erityisesti porvareita arvostanut. Kaikkein eniten hän vain vihasi sitä pitkin nenänvartta katsomista mihin rikkaiden perheiden lapset syyllistyivät vähän turhan usein. ”Fiksuja porvareita? Ne on kyllä ollu kuolemassa sukupuuttoon vuosisadan alusta asti,” Dan totesi virnistäen pienesti.

Danin katse seurasi hieman epäilevästi Roslynin kättä joka lähestyi häntä, humalatilastaan johtuen hän ei kuitenkaan tehnyt mitään erityistä ja naurahti hiljaa seuraavalla kysymykselle. Koska hän oli prinsessa? Eikö se ollut hyvä vastaus, nuorukainen hymyili huvittuneesti ajatuksilleen. Tiara oli oikeasti lahja hänen exältään, jonka poika kaivoi esiin yleensä juotuaan hieman liikaa. Hänen mielestään oli varsin viihdyttävää kävellä pitkin katuja tiara hiuksissaan. Danin ilme synkkeni asteen verran kun hän mietti lahjan ostajaa, mutta nopeasti huonot muistot oli karistettu pois. ”Koska sulla ei oo ollu sellasta kivaa poikaystävää joka olis voinut ostaa sulle tälläsen,” nuorukainen vastasi hymyillen nätistä samalla kun kosketti itsekin tiaraa kevyesti.

”Vihjaus?” Dan kallistaa kevyesti päätään, pieni huvittunut hymy huulillaan. ”Ei mun tietääkseni, aattelin vaan kysyä kun ei ole sua ennen näkynyt täällä.. kai… ”, hän jatkoi vielä vilkaisten samalla ympärilleen. Jotenkin oli varsin oudon tuntuista, että molemmat asuivat lähellä ja baarissakin olivat jonkun verran, tai ainakin Dan oli ja he eivät olleet kertaakaan vielä törmänneet toisiinsa. Ehkä he vain liikkuivat niin eriaikoihin tai jotain. Ei kai sillä loppujenlopuksi niin kauheasti väliä ollut. ”Mä ainakin asun ihan tossa lähellä… sillein niin kun konttaus etäisyydellä,” Dan totesi vielä virnistäen pienesti. Hän ei ollut itse koskaan kontannut, koska vaikka joskus olikin juonut hieman liikaa, niin hänellä oli ollut joka mukava seuralainen kantamassa sisälle asti.