Accident!

// Sovittu Reyn kanssa! Pahoittelen kestoa. Sori, tästä tuli MEGALYHYT, mutta ensiviestistä tulee sitten pidempi.

Oli yksi hiljaisimmista öistä Rasheen kaduilla, eikä koko paikassa ollut yhtään meteliä, ellei kauempaa tulevaa auton ääntä olisi laskettu mukaan. Paikka vaikutti aivan aavekaupungilta. Trev oli ainoa, jonka eroitti kävelevän ulkona, rööki huulessa. Elm Squarea vastapäätä oleva kapakka oli täynnä, mutta ulkona ei näkynyt ristin sieluakaan. Trev oli juuri palannut Yellowilta rikosreissulta, eikä työpäivä ollut vielä läheskään ohi. Seuraavaksi pitäisi käydä rautatieasemalla, ja sen jälkeen eliminoidassa yksi velallinen jätkä Devonilta. Yö olisi siis kiireinen. 'Ja vitut, kyllä mä ehdin sinne myöhemminki' jätkä ajatteli itsekseen ja pysähtyi kadun kulmalle röökille. Tämä tarkkaili Rasheen öisiä katuja sinisillä, melko julmilla silmillään, ja veti samalla tervaa keuhkoihinsa. Yö oli oikeastaan ihanankin rauhallinen, eikä ainoatakaan kännipulsua näkynyt mailla eikä halmeilla.

Samassa Trev huomasi tumman hahmon tulean häntä kohti. Tuo oli kuitenkin sen verran kaukana, ettei hän eroittanut, oliko toinen mies vai nainen, vai kenties juuri joku pulsu. Jos se olisi pummi, Trev ei kiinnittäisi huomiota. Kuitenkin hieman tarkempaa katsoessaan Trev huomasi, ettei toinen ainakaan voinut hyvin.

//Eipä se mitäään. Kaikilla on joskus lyhyttä. :D//

Daniel veti polvet koukkuun itseään vasten antaen hiljaisten kyynelten valua suljettujen silmien lomasta. Nuorukainen kuuli edelleen hiljaisesti loittonevat askeleet, eikä uskaltanut vielä tehdä mitään peläten toisen tulevan takaisin. Jos hän vain olisi tiennyt mitä tapahtuisi… tai ei, kyllä hän varmaankin olisi silti tullut, hän tarvitsi rahaa.

Vasta askelten äänten kadotessa Dan uskalsi avata silmänsä, osuen katsellaan ensimmäisenä muutamaan seteliin jotka lojuivat hänen vaatteidensa vieressä. Irvistäen pienesti nuorukainen hivuttautui hiljalleen pinon luokse. Muutama kyynel valui edelleen vähän väliä hänen poskelleen, levittäen entistä enemmän jo valmiiksi huonossa kunnossa olevaan meikkiä, poika ei vain juuri nyt jaksanut välittää. Vaivoin hän sai kiskottua päälleen monta kokoa liian ison t-paitansa valuen sitten seinän viereen istumaan.

Saatuaan loputkin hieman kärsineistä vaatteistaan päälle ja rahat taskuun alkoi ensimmäinen ylös nousemisyritys. Vaikka tilanne ei ollutkaan Danille oikeastaan uusi se oli aina yhtä vaikeaa. Uusia haavoja ja naarmuja oli taas ilmestynyt ja joka paikkaa särki. Kasvotkaan eivät olleet säilyneet vammoitta ja niihin alkoi muotoutua hiljalleen mustelma siihen kohtaan mihin isku oli osunut.

Pystyyn päästyään Dan lähti hiljalleen hivuttautumaan eteenpäin seinästä tukea ottaen. Etenemistä vaikeutti suuresti myös alkoholi pojan veressä, se heikensi hyvin jo hänen valmiiksi huonoa tasapainoaan. Nuorukainen ei päässyt kovinkaan pitkälle jalkojen pettäessä alta, kaatumisen hän onnistui kuitenkin estämään ottamalla seinästä tukea, jonka viereen sitten valui lopulta istumaan varsin voimattomanen näköisenä.

// anteeksi kesto!

Rööki oli palanut melkein loppuun maksiminopeaudessa, ja mies otti vielä yhden hatsin, kunnes heitti sen keskelle ajoväylää. Tosiaan, ei siinä useasti autoja ohi ajanutkaan. Hän ei kuitenkaan saanut silmiään irti kadulla raahautuvasta tyypistä. Jos se olisi joku pulsu, Trev jättäisi toisen omiin oloihinsa, mutta jos se olisi joku vähänkin selväjärkisempi ihminen, hän voisi tehdä mahdollisesti asialle jotain.

Ainakaan toinen ei näyttänyt olevan kovin hyvässä kunnossa, joten apu varmaan kelpaisi. Sinisilmä tuijotti vielä hetken kadunkulmaa, kunnes näki toisen horjahtavan, ja toisen valuttua istumaan seinää pitkin, Trev otti nopeaita askeleita toista kohti. Hetken tämä mietti, mitä pitäisi tehdä, mutta ne ajatukset kaikkosivat, hänen huomatessaan, että tuo tumma hahmo olikin nuori jätkä, joka oli selvästi saanut pahasti turpaansa, tai sitten tuolle oltiin tehty jotain vielä pahempaa.

Nuoren jätkän silmämeikit olivat valuneet tuon itkunsekaisille kasvoille, eli kyse ei voinut olla mistää muusta kuin jostain vakavasta. Jätkä näytti niin riipivältä noin huonossa kunnossa, eikä Trev oikein keksinyt mitään, mitä olisi toisen eteen voinut tehdä. "Mä en ajatellut tulla repimään sua ylös siitä, mutta mä aattelin nyt kysyä sulta, kuka teki sulle ja mitä?" Trev kysyi, kurtisti kulmiaan, ja tuijotti poikaa melko vaativasti suoraa toisen sinisiin silmiin.

Kieltämättä Trev näytti melko pelottavalta pimeällä kujalla, mutta ei hän tahallaan halunnut julmalta näyttää. Hän haluaisi auttaa toista mahdollisimman nopeasti, jottei toinen joutuisi kestämään kaikkea huomattavaa kipua yksinään keskellä kävelykatua seinän vieressä. Sehän olisi entistä riipivämpää.