Tyylillä, tunteella ja taidolla

maantiekiitäjä ja Lucas tänne! anteeks lyhyt ja kökkö alotus >:

Cheryl harppoi korkokengillään Elm Squarea kohti. Hän useimmiten vältti tuota aukiota, mutta tällä kertaa nainen oli päättänyt oikaista kotiin sen lävitse. Jo kaukaa Cheryl näki ettei paikan meno poikennut normaalista, miehet tappelivat ja pahimmat örveltäjän nukkuivat jo aukion laitamilla. Nainen nyrpisti hieman nenäänsä, mutta jatkoi urheasti matkaansa.
Oli jo miltein yö ja ulkona oli hieman viileää, etenkin Cherylin jalkoja paleli sillä hän oli pukeutunut lyhyeen mekkoon. Villatakin nainen oli kuitenkin tajunnut ottaa mukaansa, ilman sitä hän olisi jo varmaankin paleltunut kuoliaaksi. Cheryl saapui viimein aukiolle ja hieman epäluuloisesti tuo vilkuili ympärilleen. Kukaan ei näyttänyt kuitenkaan noteeraavan hänen tuloaan, joten nainen jatkoi matkaansa.
Yhtäkkiä jostain kuitenkin ilmestyi mies joka tarttui Cheryliä olkapäästä. Nainen säpsähti ja töytäisi sitten miehen kauemmas itsestään ja jatkoi matkaansa.
Mies kuitenkin seurasi Cheryliä itsepäisesti ja lopulta tarjosi naiselle jopa savukkeen. Cheryl sytytti tupakan ja kiihdytti vauhtiaan karistaakseen miehen perästään. Kun välimatkaa oli jo jonkin verran hän kääntyi rakennuksen viereen ja painoi selkänsä seinää vasten. Mies hukkasi Cherylin ja jatkoi kiertelyään aukiolla. Nainen huokaisi helpotuksesta ja jäi siihen polttamaan tupakkansa loppuun.
Cheryl silmäili aukiolla oleilevia ihmisiä kiinnostuneena, kaikki näyttivät olevan enemmän tai vähemmän lain väärällä puolella liikkujia. Myös nuoriso notkui vielä tähänkin aikaan illasta Elm Squarella ja naisen huulet vääntyivät hienoiseen hymyyn tuon muistellessa itseään viitisen vuotta sitten.

[täältäpä tullaan : )]

Ensimmäinen ajatus Lucasin päässä kun hän jollain omituisella tavalla palasi takaisin tiedottomuudesta tähän hetkeen, oli että oliko hän kuollut. Järjetön ajatus sinällään, mutta nuorukaisen olokin oli kaikenkaikkiaan hyvin järjetön. Silmäluomet tuntuivat raskailta, suussa maistui veri, kylmä asfaltti painoi poskea vasten ja jokapaikkaan koski. Tai ei nyt jokapaikkaan, mutta kipukohtia oli kuitenkin enemmän kuin yksi. Mitä, missä, miksi? Lukey tunsi olonsa lievästi tokkuraiseksi. Miten pitkään hän oli siinä maannut? Eikä kukaan ollut kehdannut jeesata, saatana. Tosin ketäpä Elm Squarella yksi hakattu tai sammunut tai sekava ongelmatapaus kiinnosti? Jokainen pärjätköön omillaan ja sitä rataa. Lucas ähkäisi vähän ja koitti kelata tapahtuneita. Hän oli niistellyt useammat viivat, juonut aivan liikaa, mennyt sekavana aukomaan päätään väärälle jätkälle ja saanut turpiinsa tämän kolmelta kaapin kokoiselta kaverilta. Näin niin kuin lyhyesti. Lucas ei oikein osannut varoa, tässä sen taas näki. Poika nipisti silmänsä hetkeksi kiinni ja avasi ne sitten hengittäen hieman rahisevasti. Saisipa tupakkaa. Veri oli kuivunut kasvoille valuttuaan nenästä ja silmäkulmasta, muttei Lucas pahemmin tajunnut. Miten helvetissä tästä pääsisi ylös? Jostain kuului rähisevän nuorisojoukon ääntä ja epämääräistä örvellystä, mutta se nyt oli aika normaalia näillä kulmilla. Ja siinä Lucas makasi kyljellään asfaltilla hitusen sekavana ja mietti mistä saisi kessua. Kylkeen koski, käteen koski, mahaan koski ja sinertävä silmäkulma tuntui turvonneelta. Poika itse saattoi vain kelata miltä hän näytti ja kun tummatukka asiaa vähän mietti, niin hän ei voinut olla nauramatta. Jessus, mitä itseironiaa. Ehkä hän jäisi tähän ja odottaisi että poliisisedät keräisivät talteen. Uudempi iloton naurahdus.
Lucas oli toisinaan toivoton tappelija, lähinnä vedettyään turhan paljon kaikkea sekaisin. Ja kokapäissään hän todella luuli itsestään liikoja ja yliarvioi voimansa. Oli helvetin tyhmää mennä aukomaan päätä isommalle jätkäporukalle yksin, mutta Lucas ei tunnetustikaan ajatellut ihan loppuun asti. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta kun suussa maistui veri. Lucas liikutti kipeää kättään housujensa taskulle, mutta tupakka-askia ei sieltä löytynyt.
"Vittu..."
Päätä särki ja poika sulki hetkeksi silmänsä. Muisti pätki aika rajusti, mutta kai tästä pitäisi koittaa selvitä ylös. Joskaan Lucas ei ollut täysin varma saisiko hän itseään ihan hetkeen yhtään mihinkään. Jätkä kääntyi selälleen ja kiroili ääneen kivun vihlaistessa. Ei luoja, pitikö sitä aina olla niin helvetin sekaisin?

Chery katseli aukion ihmisiä miettellijäänä. Kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt olla jo kotona, eihän Cheryl pitänyt tästä paikasta ollenkaan. Seinä tuntui kuitenkin niin turvalliselta paikalta silmäillä örveltäjiä, kukaan ei ainakaan pääsisi yllättämään takaapäin. Naisen katse osui nuoreen mieheen joka käveli määrätietoisesti suuremman porukan luo ja alkoi aukomaan päätään. Cheryl irvisti, hän tiesi turhan hyvin miten tuossa tulisi käymään. Pentuna Cheryl oli muutaman kerran saanut turpaansa vanhemmilta tytöiltä.
Mies ei kuitenkaan näyttänyt järin viisaalta tapaukselta, eikä mennyt kauaa kun nyrkki alkoi laulamaan. Nainen pureskeli alahuultaan, hänellä onneksi oli sen verran järkeä pässä ettei nyt kannattanut rynnätä auttamaan tuota älykääpiötä. Herra näytti saavan kunnon hoidon, kunnes porukka viimein häipyi paikalta. Sekin oli ihan viisas veto, poliisit kuitenkin ehtisivät paikalle aikanaan.
Cheryl vilkaisi ympärilleen ja lähti sitten kohti jätkää joka vääntäytyi jo selälleen. Nainen sipsutti tuon vierelle ja kyykistyi sitten. Hän silmäili hetken hieman veristä olentoa kallistaen päätään. Tuuli tuntui vain yltyvän ja Cheryl vetäisi mekkonsa helmaa hieman enemmän perseensä peitoksi.
"Ootko sä ees elossa ?" nainen kysyi kohottaen kulmiaan. Cheryl kaiveli hetken laukkuaan ja löysi sieltä sitten nenäliinan jolla hän pyyhki varovasti jätkän verisiä kasvoja.
Cheryl kohotti hieman katsettaan jolloin tuo huomasi että miehen hakanneet korstot tuijottivat naista ilkeästi.
"Sun varmaan kannattais hinata persees pois täältä aika pian", nainen virnisti. Ei ollut kuin ajan kysymys koska kytät ehtisivät paikalle hinaamaan sekavan ja hakatun henkilön pois aukiolta. Toinen mahdollisuus oli että muutkin intoutuisivat potkimaan jätkää joka kiemurteli maassa.

Lucas oli lievästi sanottuna aika pihalla juuri nyt. Asfaltti tuntui melko kovalta makuualustalta ja kundi oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että hänen pitäisi yrittää - eikä vain yrittää, päästä tästä ylös. Huulessa tuntui olevan pieni halkio ja Caz kirosi mielessään koko tilannetta. Ei hän mitenkään huono tappelija ollut, mutta oli vitun typerää alkaa riehua neljälle jätkälle. Siinä kävi tasantarkkaan näin, Lucas tuntui olevan helvetin hyvä hankkimaan itselleen ongelmia. Nuorukainen avasi silmänsä kuullessaan askeleita ja lievästi ihmetyksissään hän siirsi katseensa luokse tulleeseen naiseen. Toisen kysymys sai Lucasin nauramaan itseironisesti.
"Helvetin hyvä kysymys. Ootko sä enkeli joka tuli pelastaa mut taivaaseen täältä paskaselta Elm Squarelta? Vähän sekava olo meinaan", jätkä selitti hieman käheästi ja naurahti. Tämän pelastajattaren sitten pyyhkiessä Lucasin kasvoja, nuori mies hämmentyi vähän lisää, "tiiätkö sun on pakko olla enkeli koska ei täällä päin oikeesti saa koskaan apua, missä sun sädekehä on?" Lukey jatkoi ja irvisti hieman kivun vihlaistessa kunnes siirsi katseensa naiseen. Tilanne oli lievästi omituinen. Ei Luc ollut ihan heti uskonut saavansa apua joltain tuntemattomalta. Hän ei varsinaisesti näyttänyt sellaisen kundilta jota heti ensimmäisenä jeesattiin kadun pahamaineisimmalla alueella, mutta ilmeisesti ihmeisiin oli uskominen. Tai ehkä tämä olikin jotain järjetöntä illusiota? Lucas hymyili huvittuneena, vaikkei tilanteessa sinällään mitään hauskaa kyllä ollut. Toisen sitten mainitessa poislähtemisestä Lucas hieraisi hieman kasvojaan ja nyökytteli.
"Joo, mä kelaisin vähän samaa", nuori mies tuumasi ja punnersi itsensä hieman kiroten istumaan. Katse eksyi jätkäporukkaan jonkin matkan päässä, "miten tyhmä ihmisen pitää olla että menee vapaaehtosesti hakattavaks? Tai miten vitun sekasin? Mä oon muuten Lucas, ja hei kiitti, ei mua kukaan koskaan oo tolleen jeesannu", Lucas aloitti tapansa mukaan höpöttämisensä vaikka olo oli aika tokkurainen ja kasvot veressä ja käsi ja jalka ja pää kipeänä. Mutta mitäs pienistä, kai tämä tästä vielä elämänksi muuttuisi, ainakin uskalsi toivoa.
"Ehkä mä koitan päästä ylös", Lucas tuumasi osittain itselleen, otti seinästä tukea ja hieman kiroten nousi seisomaan. Jalkaan koski, mutta Lucas päätti olla valittamatta, itsehän hän oli soppansa keittänyt. Muutama ohikulkija vilkaisi nuorta miestä melko pitkään ja Lucas kohotti hieman kulmiaan, horjahti hitusen ja siirsi sitten katseensa tyttöön.

Cheryl katseli arvioivasti jätkää päästä varpaisiin, ei tuo ainakaan kovin ilkeältä tyypiltä näyttänyt. Naisen suu vääntyi huvittuneeseen hymyyn miehen puhuessa jotain enkelistä.
"Voi olla. En mä sua kuitenkaa taivaaseen aatellu jeesata", Cheryl naurahti. Oli todellakin outoa että sai Elm Squarella apua joltain muulta kuin virkavallalta. Eipä nainen tykännyt näillä kulmilla pyöriäkkään, liian levotonta aluetta.
Cheryl tunnusteli päälakeaan hämmentyneenä. "Ehkä mä en sitte ookkaan enkeli", nainen totesi tyynesti ja kohotti olkapäitään. Tuuli leikki Cherylin hiuksilla ja hän joutui kokoajan haromaan hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän pyöritteli toisessa kädessä hieman veristä nenäliinaa ja heitti sen lopuksi kauemmas.
"Aika helvetin tyhmä", Cheryl virnisti. Jätkä ei todellakaan vaikuttanut mitenkään kovin viisaalta tyypiltä, tai sitten tuo oli vain yksinkertaisesti liian sekaisin ymmärtääkseen mitään. Mies esittäytyi Lucasiksi.
"Lucas", Cheryl maisteli nimeä suussaan, "joo, mä oon Cheryl", hän jatkoi. Kerrankin joku osasi arvostaa naisen avuliaisuutta, useimmat vain käskivät häipymään. Cherylkin nousi kyykystä seisomaan Lucaksen vääntäytyessä ylös. Nainen suoristeli mekkoaan ja veti sitä alaspäin, sitten hän nojasi olkapäällään viereiseen seinään ja katseli jätkää miettelijäänä.
"Mun asunto on tässä aika lähellä, että jos sä haluut niin voit tulla mun luo." Cheryl ehdotti varovasti. Oli hieman outoa kutsua ventovieras kotiinsa.
"Mulla pitäis olla jotain laastaria ja sellasta niin voisin vähän paikkailla sua",nainen jatkoi ja kallisti hieman päätään hymyillen. Kotiinhan hän oli ollut menossa, kunnes oli nähnyt Lucasin. Ohikulkijat tuntuivat katsovan pitkään kaksikkoa ja Cheryl oikeastaan halusi mahdollisimman nopeasti pois aukiolta.