That's just the way we are when we go down

Alessio oli päättänyt ottaa vankila-ajan puhtaasti loman kannalta. Mikäs siinä kun sai ilmaisen ruoan pöytään, yöpaikan ja vielä henkivartijatkin kaupan päälle. Tietysti hommassa oli lukemattomia huonojakin puolia, ne jäivät kuitenkin melkein posiitivisten varjoon. Vartijoilla tuntui olevan Alessiota kohtaan suuriakin ongelmia, nuo ottivat aina esiin käsiraudat jos rokkari erehtyi sormeakaan nostamaan, yksikin ärtynyt kivahdus jollekkin niin tie vei suoraan eristysselliin, ja olipa muutenkin sinikellojen puolelta kielenkäyttö välillä hyvinkin säädytöntä. Ei sillä, että Ale itse puhuisi jotenkin runokielellä leperrellen, kyllä ne uhkaukset ja kirosanat helposti löysivät tiensä hänenkin huulilleen.
"Liikutaas sitten taas", italiaanon takana kävelevä vartija ärähti keskeyttäen miehen mietteet ja tönien tätä eteenpäin käytävällä kohti pientä huonetta joka vierailutilanakin toimi. Rokkari olisi normaalitilanteessa livauttanut ainakin yhden vastustavan sanan tai ainakin hidastanut askeleitaan tarkoituksellisesti, nyt hän ei kuitenkaan kovin mielellään missaisi tapaamista sen takia, ettei kyennyt pitämään suutaan kiinni. Sitä ehtisi kokeilemaan sitten myöhemminkin, vaikka jonkun epämiellyttävän tutun kohdalla jota ei missään nimessä halunnut tavata.

Ale ei oikeastaan tuntenut oloaan laisinkaan vaivaantuneeksi vaikka kädet olivat jälleen kerran raudoissa selän takana ja niissä roikkui kookkaan puoleinen poliisisetä joka oli useita kertoja osoittautunut ihan muuksi kun mallikansalaiseksi. Ties vaikka diilaisi vangeille. Alelle ei diilannut. Ehkä kaikkeen vaan tottui, alistamiseenkin. Ihan hyvä asia se kai vaan oli, kaikki meni paljon kivuttomammin.
Mies vilkaisi ehkä hivenen ärtyneenä pientä huonetta. Seinät olivat tummanharmaat, samoin lattia, ja kaikki (kaksi tuolia ja yksi pöytä) huonekalutkin. Tunnelma oli hyvin ankea, onneksi Alessio kuitenkin valaisi sitä hyvin positiivisella asenteellaan joka suorastaan tihkui piristävää vitutusta. Italiaano istutettiin pöydän ääreen ja raudat otettiin ranteista. Vartija selitti jotain vierailijoiden ruumiintarkastuksista ja jätti sitten miehen yksinään kyllästymään.

"Helvetin ääliö, sanoin sulle että täällä on ruumiintarkastus." Quepek ärähti miehelle, joka solkkasi vain italiaa, "Se ei vaan puhu englantia, lomaili täällä sen hulttion tykönä, joten sitä on turha alkaa kovisteleen." nainen ilmoitti poliisille joka selvästi mieli hakata Roccosta ilmat pihalle, koppalakki oli selvästi pettynyt naisen ilmoitukseen.
"Oletan että se astelee täältä ehjänä ulos, kanne tuskin olisi kovinkaan mukava." tummaverikkö huomautti, kun selvästi hämmentynyttä italiaanoa talutettiin tutkintahuoneeseen, Rocco katsoi romanitarta kysyvästi ja sanoi jotain italiaksi.

Quepek ei kuitenkaan viitsinyt yrittää enää selittää miehelle mitään, toinen oli kuin aivoton kuolaava koira, yritti tunkea nenäänsä haaroihin, nylkyttää jalkaa, eikä ymmärtänyt yksinkertaistakaan kieltä. Juuri sellainen mies jonka saattoi kuvitella Alession ystäväksi. Nainen astui karuun huoneeseen ja vilkaisi ympärilleen, hymähtäen lopulta hyväksyvästi, ei kameroita, eikä mitään peiliä jonka läpi joku nenäkkäistä koppalakeista olisi voinut seurata tapaamista.
"Sinähän näytät iloiselta." tummaverikkö huomautti ja kumartui painamaan lyhyen suukon rokkarin huulille, ennen kuin istuutui alas. Tällä kertaa romanitar oli jopa sitonut pitkät hiuksensa kiinni, tällä kertaa nainen ei ollut ajatellut sääliä puutteessa elävää miestä, vaan oli pukeutunut tavanomaiseen toppii, joka kiinnitti huomiota tummaverikön muotoihin, sekä hameeseen.

"Miten olet pärjännyt?" Quepek kysyi, ristien toisen reitensä toisen päälle, suomatta ajatustakaan Roccolle, jonka tutkimuksissa voisi olla muutamia varsin kivuliaitakin hetkiä.

Yksi sekunti. Kaksi sekuntia. Kolme sekuntia. Minuutti. Kolme minuuttia. Viisi minuuttia. Seitsemän minuuttia. Kymmenen minuuttia. Kolmetoista minuuttia. Vartti. Kaksikymmentäkolme minuuttia. Kaksikymmentäkuusi minuuttia. Kolmekymmentäkuusi minuuttia.
Vartija oli selvästikkin tarkoituksella tuonut Alen paikalle etuajassa, ikävä kyllä rokkari ei saanut tästä teosta edes sitä vahingoniloa mitä vartija joten hän vain kyllästyi totaalisesti ja läpikotaisin. Alessio inhosi tylsyyttä, hän ei vain sietänyt sitä, kuten ei hiljaisuuttakaan. Yksin istuminen vailla tekemistä jossain typerässä pienessä huoneessa.. Ei helvetti. Ei soveltunut helposti kyllästyvän italiaanon hermoille. Mies kesti ensimmäisen vartin kunnialla, sitten rupesi jo ärsyttämään. Olisi nyt ollut edes ne käsiraudat, niiden tiirikoimiseen ilmalla olisi voinut tuhlata aikaa rutkastikkin, mutta ei.
"No helvetti", rokkari ärähti itsekseen tuijottaessaan hiljakseen raksuttavaa seinäkelloa.

Alessio nojasi otsansa pöytään juuri sillä hetkellä kun ovi kävi, mies sai kuitenkin nostaa päänsä takaisin pystyyn heti saman tien. Ale ei ehtinyt edes luomaan naiseen kunnon silmäystä kun tuo jo valitti virkeästä olemuksesta, italiaano oli jälleen sanomassa jotain vastaan muttei ehtinyt kun saikin huulilleen suudelman. Ihan mukava vaihtokauppa, hän voisi jatkossakin pitää mölyt mahassaan jos saisi palkaksi suudelman joka kerta.
"Tietysti", mies etsi kasvoilleen pienen virnistyksen. Väsyneen ja turhautuneen sellaisen. Ehkä hän jaksaisi taas vetää roolia kun saisi joskus nukuttua kunnolla.
"Mitään erikoista, samaa vanhaa", Alessio ei tosiaankaan kertonut mitenkään erityisen laajasti viimepäivistä. Ei siinä ollut mitään kertomista, samaa vanhaa, aina vaan. Miehen katse kävi huomaamattomasti Quepekin kädessä sormuksen toivossa.

Italiaano tosiaankin näytti väsyneeltä, sen siitä sai kun nukkuminen jäi vähemmille eikä kahvia repäissyt sitten mistään. Oikeastaan hän olisi kylläkin kaivannut jotain ihan muuta piristettä, kunnon ruiskeen vauhtia.
Mustat hiukset roikkuivat melko luonnollisen oloisina alhaalla, kasvoihin ei oltu koskettu meikkisudilla ohimennenkään.

Alessio näytti väsyneeltä, mies todellakin kaipasi kerrankin hyviä uutisia. Quepek nojautui taaemmas ja risti kätensä polvensa päälle, toisessa nimettömässä komeili kuin komeilikin rokkarin kaunis sormus. Korun saaminen olikin ollut toinen juttu, Rocco oli heti iskenyt silmänsä tummaverikköön joka oli erehtynyt astelemaan Alession asuntoon, ja näyttänyt epäuskoiselta ja samaan aikaan melkoisen huvittuneelta kun nainen oli suoltanut pihalle sanat jotka rokkari oli tälle opettanut. Kipinä ei ollut näyttänyt iskevän toisen päässä, kunnes tämä oli tarrannut romanittaren perseeseen ja ehdottanut panemista. Pirullinen hymy nousi väkisinkin tummaverikön huulille, naisen muistellessa mustaa silmää jota Rocco kantoi nyt mukanaan.

"Piristyisitkö jos kertoisin että löysin erään onnettoman diilerin?" nainen uteli hymyillen hieman, Quepekin oli ihme kyllä onnistunut löytää epätoivoinen diileri, joka oli tumma, ehkä hieman italialainen ja humalainen olisi voinut sekoittaa tämän Alessioon, pimeässä ja jos olisi nähnyt tekijän vain hetken verran. Lisäksi miehen perässä oli jos jonkinmoisia velkojia ja romanitar itse oli antanut tälle kaksi vaihtoehtoa, linna tai kuolema. Diileri kun oli englantilaissyntyinen, hyvästä perheestä ja ensi tekijäkin vielä. Sellaisille ei jaettu kuolemanrangaistuksia. Kovin usein ainakaan.

"Täydellinen tapaus itse asiassa, muistuttaa sinua jos pistät silmät kieroon ja juot pullon puhdasta alkoholia."

Ale peitti tyytyväisyyden paremmin kun väsymyksen. Quepekin sormessa tosiaan komeili sormus, eikä edes mikään kuvottava porvaripennun antama timanttikyhäelmä vaan ihan Alen (melkein) itse antama sormus. Hah. Ei toisella tosin varmaan ollut kovin montaa kosijaa valmiina alttarille viemään, oli Alessio silti jotain voittanut vaikkei kilpakumppaneita ollutkaan. Oman sitoutumiskammonsa nyt ainakin jos ei muuta, tosin se oli silti takaraivossa tallella valmiina heittäytymään esiin pahimmalla mahdollisella hetkellä.
Italiaano oli aidosti iloinen siitä, että Quepek oli vaivaantunut paikalle. Se tosissaan piristi päivää, eipä tarvinnut taas käyttää koko vuorokautta hikisellä salilla. Alessio ei ollut varmaan koskaan ennen treenannut yhtä paljon, nyt hänellä ei kertakaikkiaan ollut mitään muuta tekemistä, ja koska hän ei halunnut kuolinsyyn olevan kyllästyminen.. Mikäs siinä sitten. Mielelläänhän sitä hankki bodarilihakset.

"Eehkä pikkasen", Alessio vastasi Quepekin kertoessa tuon löytäneen hyvän diilerin. Ankeaa. Rasheella oli paljon diilereitä, mutta vain harva myi jotain muuta kun essoja ja jatkettua paskaa, hyviä diilereitä ei ollut hukattavaksi joten piti pitää sormet ristissä sille, että kyseessä oli sellainen joka myi vain laimeaa teinikamaa.
"Mä piristyisin vielä enemmän, jos se testamenttais mulle kaupan päälle kaikki varastonsa", rokkari huomautti viitaten ohimennen siihen, että pikkuhiljaa oltiin taas reflojen kynnyksellä. Diilerin kohtalo ei murehdittanut italiaanoa alkuunkaan, huonojen piti kuolla hyvien tieltä. Ja diilerit kylvivät vain riippuvaisuuksia kansaan, ne pitikin sulkea lukkojen taakse. Paitsi tietysti Ale, hän oli kiltti diileri joka ei koskaan tekisi pahaa kellekkään.

"Eli pröystäilevä riikinkukko ja romeo?", Ale ei voinut olla naurahtamatta naisen kuvaukselle.

Jälleen kerran Quepek sai kirota mielessään Alession geenejä, toinen ei ollut ollut kovinkaan kauaa vankilassa ja jo nyt lihasmassa oli selvästi kasvanut, siinä missä mies ennen oli näyttänyt hieman pehmoiselta ja lihakset eivät olleet näyttäneet tuolta, ellei tummaverikkö ollut niitä vartavasten jännittänyt. Ärsyttävää asiassa oli se, että romanitar tiesi ettei ero olisi ollut hänen kohdallaan yhtä selvä, naisille kun lihasten hankkiminen tarkoitti raakaa työtä ja aikaa. Lisäksi tummaverikkö oli hyvin pahoillaan siitä ettei voinut kurottautua pöydän yli ja vietellä rokkaria siltä istumalta, houkutus oli kieltämättä suuri, lähes ylivoimainen.

"Et sinä sitä kamaa halua, pikku tekijä porvaripentu, rikkaasta perheestä, myy vain mietoa tavaraa." Quepek vastasi kohottaen kulmaansa kuin toruen Alessiota tämän ajatuksesta, pentuhan oli uhrautumassa tämän puolesta, pitäisikö vielä luopua ainokaisesta valttikortista vankilassa?
"Sitä paitsi, se tuskin saa samaa rangaistusta ku sinä, ensinnäki, et arvaakkaan minkälaisen määrän amnestyn ihmisiä oot hankkinu tonne eteen osoittamaan mieltään. Lisäksi se on entinen hienostopenikka ja niin peri englantilainen että ihmettelen jos sitä aksenttia ei voi leikata saksilla." nainen totesi virnistäen hienoisesti. Italiaano ei tainnut tietääkkään minkälaiset joukot oli poliisiaseman edustalle kerännyt, ihmisoikeuksien puolustajia vaikka millä mitalla, rokkarin egoa takuulla hivelisi moisesta liikutuksesta kuuleminen.

"Oli tuolla ulkona muutamia sinun ruipeloitaski." romanitar huomautti matalalla kehräävällä äänellä, neitien tyrmistys oli ollut ilmeistä kun Quepekin ei tarvinnut kuin astella rauhallisesti sisään, eikä yrittää päästä puhumalla sisään. Olipa muutama vilkuillut Roccoa sen näköisenä ettei lojaalius tainnut kuulua naikkosten sanavarastoon.

/ lyhyt : s/

Alessiolta eivät jääneet huomaamatta Quepekin katseet. Selvästikkin nainen huomasi jotain normaalista poikkeavaa, lihakset. Hah. Ale alkoi olla niistä hyvin ylpeä, nyt ne eivät olleet vain voimapesäkkeitä vaan oikeasti näyttivätkin joltain. Mikäs siinä kun aikaa riitti, jotain hyödyllistä saattoi tosissaan tehdä sen sijaan, että lojuisi itsesäälissä sängyn pohjalla. Rokkari kuitenkin tiesi, että sekin jakso oli hyvää vauhtia tulemassa reflojen mukana, ikävä kyllä. Ja nyt ei voinut edes tehdä niinkun kotipuolessa, vetää viikon ajan kaikkea mitä käsiin sai vuorokauden ympäri ja näin kestää mielummin vainoharhoja kun itseinhoa. Se ei ehkä ollut paras mahdollinen keino käsitellä tunteita, mutta toimi.
"Essotki melkei kelpais." Italiaano tosiaan pelkäsi romahduskautta jo etukäteen niin, että olisi hyvin voinut hamstrata sata ja yksi essoa talteen pahan päivän varalle. Ihan vain mielenterveyden vuoksi, tietysti.
"Kiva, että mä saan vielä jossain aikaan jotain tunteita. Vaikka ne sitten oliskin jotain mielipuolisia ihmisoikeustätejä, parempi sekin kai kun ei mitään", Ale otti puheeseensa hetkeksi mukaan vahvan brittiläisen aksentin.

"Onks rocco ehjänä?" Alessio varmisti yrittäen huonosti peitellä huvittuneisuutta äänessään. Quepek olisi ihan hyvin voinut täräyttää nenän pitkälle poskelle, roccokun oli todennäköisesti heti italiasanat kuultuaan käynyt kiinni. Ainakin se oli antanut sormuksen, joten kai se oli pääasia.

"Ja on se muuten epäreilua, kun britit selviää parilla siviilitunnilla ja muut pääsee hengestään suoralta kädeltä." Italiaano ei yleensä ollut oikeudenmukaisuuden puolella, nyt sitä oltaisiin kuitenkin kaivattu kun oli kyse hänen omasta hengestään. Ei kellään ollut oikeutta tappaa häntä jonkun ranskalais- ja italialaisperimän takia, ei nyt mitään.. Ranskalaisitalialaisvainoja ollut.

Quepek pakotti tummat silmänsä irti Alession paljaasta rinnasta, jota olisi hyvin mieluusti olisi hyväillyt, ihan vain koettaakseen lihaksien kovuutta ja niitä peittävää lämmintä ja kuvitettua ihoa.
"Oho, taidat pelätä melkoisesti tärinää." nainen totesi naurahtaen, ennen mies oli haukkunut kaikki mahdolliset essot ja muut lievät lääkkeet maan rakoon, minkäs sille saattoi ettei niillä ollut juuri vaikutusta rokkarin kovia kokeneeseen kehoon.
"Ovathan ne parempia, hyvällä tuurilla olisivat ehkä järjestäneet sinulle lievemmän rangaistuksen, ellei minua olisi olemassa." tummaverikkö huomautti virnistäen, lähinnä itsekseen ja nousi ylös, kiertäen pöydän ja istuutui Alession syliin hajareisin hymyillen arvoituksellisesti.

"Mutta taidat piristyä jos saat kuulla ettei poliisisetien mieleen tule maistaa puuteriani." Quepek huomautti matalalla ja tummalla äänensävyllä, ilkikurinen pilke silmissään. Tottakai tummaverikkö oli arvannut mihin jamaan rokkari ennemmin tai myöhemmin ajautuisi. Oli siis kaiketi onni että valkoinen jauhe saattoi toimia puuterinakin kiperämmässä tilanteessa.
"Rocco ilmeisesti oli ajatellut hieman.. Erillaisempaa tapaa auttaa tuota sinun ahdinkoasi. Tosin se taisi olla tässä tapauksessa aivan liian yleinen keino." nainen huomautti hymyillen ja kietoen kätensä italiaanon niskan ympärille.

"Se että se on yhtenä palasina pitäisi riittää." Quepek huomautti hymyillen hetken pirullisesti muistaessaan jälleen toisen italiaanon mustan silmän.

Sillä välin Rocco sai kokea muutamia varsin kammottavia asioita, joihin liittyivät kumihanskat, varsin dominan oloinen naispoliisi ja liukaste. Jos italiaano olisi ollut moisista leikeistä innostunut, tämä olisi voinut olla melko mukavakin olemus. Harmi ettei Rocco ollut niitä miehiä.

Alessio kohautti pienesti olkiaan. Vakava asia, riippuvaisuudelle ei hymyilty kun hyvinä aikoina, eikä nyt ollut hyvä aika. Silloin kun aineita oli ja kaikki oli hyvin saattoi aiheesta heittää niin paljon läppää kun halusi, silloin kun olo muistutti enemmänkin vapaata pudotusta piikkimatolle ei oikein tehnyt mieli vitsailla.
"Kaikkeen pitää sopeutua" rokkari huomautti. Jos ei saanut konia tai koksua piti vetää essoja, ja jos ei saanut essoja piti vetää maria, ja jos ei saanut mariakaan.. Sitten piti syyttää itseään huonosta hanintasysteemistä ja kärsiä vieroitusoireista. Laimeammat huumeet eivät oikeastaan tarjonneet enään minkäänlaista helpotusta, kokaiinikin oli siinä rajoilla, heroiinista puhumattakaan, se ei antanut mitään muuta kun normaalin olon. Päätä ei oikeastaan saanut enään sekaisin millään. Tainnoksiin itsensä sai tietysti rauhoittavilla, unilääkkeillä, viinalla, yskänlääkkeillä ja kokaiinilla, mutta jonkinlaiseen rentoutuneeseen täydellisen tyytyväiseen tilaan ei oikein enää päässyt kunnolla millään. Oma moka se kai oli kun kaikki piti aina saada heti nyt, jos olisi aloittanut rauhallisesti saisi ehkä edelleen normaalin olon sijasta kivan olon.

Mies kohotti kysyvästi kulmaansa mutta piti kuitenkin suunsa kiinni, Quepek kertoisi mitä ajoi takaa jos kertoisi, turha olisi ruveta vänkäämään. Aika lähellä vänkäämisen aloitus kuitenkin oli, Ale oli luonnostaan utelias ihminen.
"Oonko jo sanonu, että rakastan suo?", italiaani nauroi naisen sanoille. Jossain muussa tilanteessa 'rakastan sinua' olisi ollut iso askel suhteessa, nyt se oli vain.. Läppä. Joo, läppä sen perään, että nainen oli pelastanut hänet refloilta. Rokkari painoi huulensa lupia kyselemättä Quepekin huulille ja heittäytyi jälleen fiiliksiin täysin mukaan, kieli ei suinkaan unohtunut suudelmasta vaan se oli oikein aktiivisesti mukana, kädetkin valuivat jonnekkin tuon perseen tienoille.

"Ihmettelen suuresti, jos oot saanu sen suunnitelmista vittuakaan tolkkua."

Oli lähes huvittavaa kuinka osat olivat vaihtuneet, viimeksi Quepek oli ollut se joka oli puhdistellut päätään Alession riippuvuudelle, tämän vetäessä taas aivojaan pellolle, samalla kun mies oli rennosti virnuillut ja lasketellut leikkiä. Nyt taas tummaverikkö naureskeli sille kuinka 'alas' rokkari oli vajonnut, kun oli valmis tyytymään pian pelkkään yskän lääkkeeseenkin.
"Tämä on kuitenkin tujumpaa tavaraa kuin esso." romanitar huomautti hymyillen, uppoutuen hetkeksi suudelmaan, pyyhkäisten sitten poskeaan sormellaan, jättäen häilyvän tumman viivan poskelleen, kieltämättä tummaverikkö oli itsekkin saanut osansa aineen pölyistä hankkiessaan sitä iholleen ja ihmetellessään mitä oli taas tekemässä Alession takia. Vaalea sormenpää painui rokkarin huulille.
"Etkö yhtään ihmetellyt kuinka veretön olin?" Quepek kysyi ilkikurisesti, luultavasti nainen olisi ollut hieman pidättyväisempi ellei olisi itsekkin saanut pientä annosta vereensä, nyt romanitar oli lähinnä suorasukaisen sensuelli, se että hame oli noussut ylös ja paljastanut reidet ei haitannut tummaverikköä alkuunkaan, kuten eivät italiaanon kädetkään perseen tienoilla. Voimatta vastustaa pientä kiusoittelua Quepek vielä keinutteli lantiotaan hieman.

"Olet." nainen vastasi hymyillen, Alessio oli selväsit virkistynyt ja kukapa ei olisi? Olihan mies saanut samalla kertaa sekä hehkeän tummaverikön syliinsä ja ainetta eteensä tarjottimelle. Eihän rokkari ollut muuta pyytänytkään, ellei vapautta laskettu.
"Roccon ilme kerto ihan tarpeeksi ku mukava poliisirouva kaivo kumihanskat esiin."

/Nyt olis ehk aika mennä nukkumaan, menee vähä.. Omaperäseks
Ja ei paska, tajusin muuten nyt vasta ton puuterijutun! Nyt ky siis kirjotin vuoron jo kerran perseelleen: D /

Ale aikuistui siinä missä Quepek taltui pikkuhiljaa Alen tasolle. Todennäköisesti he jäisivät molemmat jumittamaan jonnekkin teini-ikäisten henkiselle tasolle, hyvä jos pääsisivät edes niin korkealle. Jos he yhteen muuttaisivat kihlojen kunniaksi, ei Quepek satavarmasti pysyisi edes niin raikkaana mitä nyt oli. Alessio jakeli annoksiaan mieluusti muillekkin, suurelle osalle narkkareista oli tärkeää vain se oma juttu, Ale kuitenkin halusi aina kaikkien muidenkin olevan messissä. Yksin sekoilu oli pitemmän päälle tylsää.
"Lainit?", rokkari kysyi käyttäen yhtä sanaa kahteen tarkoitukseen, lainien vedon lisäksi myös varmistaakseen, että nainen oli aloitellut jo yksin aikaisemmin.
Quepekilla tosiaankin oli omaperäinen tyyli aineen kuljetukseen, piti vain toivoa, että ainetta olisi myös sielä puuterirasiassa eikä kaikkea pitäisi raapia tuon kasvoilta. Siinä voisi mennä piitkä tovi.
"Neuloja tuskin sattuu olemaan?", italiaano varmisti vaikka olikin varma ettei ollut. Nainen oli vissiin aina ollut piikitystä vastaan, sniffaamisen ja tabut tuo vielä taisi jotenkuten hyväksyäkkin.

Alessio hämmentyi hetken sadasosaksi kun tunsi jauhoisen sormen huulillaan. Oliko Que oikeasti niin tietämätön, että kuvitteli, että ale voisi tästä vain ottaa ja nuolla kaiken tuon kasvoilta, vai leikkikö tuo vain? Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto, muuten Alella olisi paljon opetettavaa.
"Idiootti mikä idiootti", mies vahvisti. Rocco taisi tosiaankin olla harvinaiset vähä-älyinen tapaus jos tuollaista yritti, ei englannissa nyt niin typeriä oltu. Kaikki epäilyttävät tutkittiin heti.

/ No joo itekki oon x) teksti ei oo niitä kaikkein selvimpiä ilmasumuotoja nytte /

"Lainit." romanitar varmisti lyhyesti, virnistäen vinosti, Alession seurassa tummaverikkö oli muutenkin jo tottunut siihen ettei äksyilystä ollut juuri hyötyä, joten koko ominaisuus katosi hetkeksi aineen vaikutuksesta. Quepek virnisti kohottaen kulmaansa, ilme olisi ollut paljon tuimempi jos nainen ei olisi todellakin aloitellut aiemmin, ja tarkastuksen aikana, poliisi kun oli aluksi ollut valmiina takavarikoimaan laukunkin.
"Miten sinä kuvittelet että saisin tänne neuloja? Insuliinkyniä hieman eri sisällöllä?" nainen kysyi, "Voit olla varma että piikittämistä en halua nähä." tummaverikkö jatkoi, vilkaisten merkitsevästi rokkarin käsiä, jotka olivat ruhjeilla neulojen jäljiltä jo muutenkin. Tosin näyttivät hieman paremmilta lyhyen tauon jälkeen.

Pyyhkien pois ohutta 'puuterikerrostaa', Quepek kurottautui italiaanon sylistä kaivamaan laukkunsa käsiinsä ja etsi sieltä puuterirasiansa, jossa ei ollut kuitenkaan mitään puuterintapaistakaan, vaikka naisen oli niin aiemmin pitänyt vakuutella. Mitään juhliahan ei tässä ankeassa vieras huoneessa voinut pitää, se olisi ollut jo melkoisen törkeää, silti ajatus houkutteli suuresti romanitarta joka alkoi tunte jo rasitusta ainaisesta huolesta ja puutteesta. Eihän tummaverikkö voinut edes soittaa millekkään vakipainoistaan ja sopia tapaamista, taikka iskeä itselleen seuraa, siitä naista muistutti sormus nimettömässä.
"Poliisi näytti melko epäileväiseltä siinä vaiheessa kun Rocco ei voinut lopettaa virnistelyä ja kuiskasi minulle sinusta jotakin."

Alessio oli jo päiväkausia ollut valmis tappamaan siitä aineesta, ja nyt se oli siinä.. Millään muulla ei oikeastaan ollut väliä. Rokkaria ei kiinnostanut jäisivätkö he ehkä kiinni ja saisivat molemmat huumesyytteitä, häntä ei kiinnostanut mikään muu kun sen jauheen saaminen sisäänsä. Ale oli tosissaan kaivannut sitä turruttavaa tunnetta, hän oli.. Ei sille ollut sanaa. Hän oli ikävöinyt koko ainetta, tunne oli ollut varmaan sama kun äidillä jonka lapsi oli vasta muuttanut kotoa. Ja Alessio oli koukussa. Pahasti. Ja hän tiesi sen.
"Mikä sul on piikittämistä vastaan?", italiaano ihmetteli ja tavoitteli puuterirasian sormiinsa. Pikkusormien kynnet olivat normaalisti pitkät juuri tätä tarkoitusta varten, nyt ne olivat kuitenkin normaalipituiset joten lainin tekemiseen pitäisi keksiä jotain muuta. Alessio taittoi kevyesti puuterirasian kannen irti, töni rasiasta jauhetta pöydälle ja sitten kannen terävällä reunalla alkoi muotoilla niitä laineiksi. Homma kävi helposti eikä Ale epäröinyt hetkeäkään minkään aineen määrän tai vastaavan kanssa, kaikki kävi niin nopeasti ja ongelmitta kun asian osasi.

Italiaano ei ollut kertaakaan uhrannut ajatustakaan sille, että yleensä kihlat tarkoittivat, ettei muiden kanssa maattu. Jotenkin hän piti sitä vain.. Vakipanolupauksena? Ja tietysti hän oletti myös Quepekin makaavan muiden kanssa, eikä edes paheksunut sitä laisinkaan. Jonkun pitäisi tosissaan selittää rokkarille joskus avioliiton määritelmä.
Alessio nokitti sen suuremman viivan sen enempää odottelematta, ehkä hivenen hankalan oloisesti kun pilliä tai mitään ei ollut saatavilla.

Quepek kohotti kulmaansa ja poimi Alession toisen käden, ojentaen sen suoraksi, niin että piikkien jättämät jäljet varmasit näkyivät. Vankilassa olon aikana ruvet olivat hieman jopa parantuneet, eivätkä näyttäneet niin pahoilta kuin miehen kaikkein pahinpina aikoina. Joita nainen oli ikävä kyllä saanut olla todistamassa, tavallaan se oli kaiketi hyväkin, italiaano ei voinut tehdä enää juuri mitään mikä olisi tummaverikköä yllättänyt. Paitsi kosia taikka tehdä mitään muutakaan tavallisuuteen viittaavaa.
"Nuo ja lisäksi piikittämällä voi vetää helpommin yli." romanitar ilmoitti, katsahtaen merkitsevästi Alessiota silmiin, vahinko tapauksistahan nainen nyt puhui, sillä pillereitä popsiessa ja jauhetta vetäessä yliannostuksen ottaminen vaati melkoisesti. Typeryyttä ja melkoista päätä.

Mitä uskollisuuteen tuli, se oli niitä harvoja asioita joita Quepek noudatti, lähinnä siksi ettei itse sietänyt toisia naisia reviirilleen ilman veren vuodatusta ja jos itse juoksenteli muissa miehissä.. Uskollisuuden vaatiminen silloin oli lähinnä moralisoimista. Ne muutamat kerrat jolloin nainen oli saattanut sanoa olleensa aivan oikeassa parisuhteessa, olivat kyllä osoittaneet sen asian täysin todeksi, aina löytyi niitä naikkosia jotka halusivat leveillä valloituksellaan ja vittuilla päin naamaa kun luulivat ettei romanitar tiennyt. Vahinko niille että tummaverikkö tiesi, eikä voinut sietää vittuilua.

Rocco asteli sisään, helpottuneena että kaikki oli ohi ja vilkaisi sitten huoneen tapahtumia, kiroten mielessään ystävänsä. Toinenhan oli kuin joku Hannu Hanhi! Joutui vankilaan, joka tarkoitti että sai näyttävän tummaverikön syliinsä ja lainit vedettäväkseen! Ja vielä samalla kun kaveri, joka ei ollut tehnyt mitään väärää joutui tutkittavaksi.
"Justiinsa niin, minä kärsin sinun puolestas ja sulla on täällä brunette sylissä ja ainetta vedettäväksi." Rocco totesi oven sulkeuduttua, olipa onni ettei poliiseja juuri kiinnostanut kuulusteluhuoneen tapahtumat, lähinnä koska joku korsto oli aiheuttanut näytöksen toisaalla. Ja mitä mustaan silmään tuli, se kirveli sekä kasvoja, että italiaanon egoa pahemman kerran. Eikä mies vieläkään suostunut uskomaan että Ale oli todellakin jotakin kosinut.

Ale katsoi kyynärtaivettaan. Tatuointien lomassa erottui (epä)siistit pitkät rivit pistosjälkiä, ne näyttivät nyt huomattavasti paremmalta kun pari viikkoa sitten, mutta eivät ne nyt vielä parantuneita olleet. Oikeastaan ne olivat melko karmean näköisiä eikä kellekkään varmasti jäänyt epäselväksi mistä ne olivat tulleet. Piikittäminen oli kuitenkin niin paljon helpompaa, että sen takia saattoikin kärsiä pienistä ulkonäön virheistä. Yhdellä pistoksella sai heti hyvän olon, sniffata sai pitkään ja paljon ennen saman olon tavoittamista, koko yön läpeensä eikä välttämättä silloinkaan saanut yhtä hyvää nousua.
"Kukaan ei vedä övereitä tässä vaiheessa kun tarkotuksella", Alessio huomautti. Kyllä hän ainakin tunsi oman kehonsa rajat todella hyvin, tiesi tarkalleen missä vaiheessa menisi yli. Alussa saattoi vetää överit sniffaamallakin. Kuten nyt vaikka Quepek, tuolla ei ollut kovin laajaa huumehistoriaa, joten ei tuo nyt suoralta kädeltä pystyisi arvaamaan kuinka paljon voi vaikka konia ottaa ennenkun heittää henkensä.
Alessio kumartui sniffaamaan toisenkin viivan kun ei nainen tuntunut siitä kiinnostuvan, vietit heräsivät pikkuhiljaa eikä mies voinut pysyä kauempaa eorssa Quepekin niin kutsuvista huulista. Hän olisi oikeastaan halunnut paljon enemmän. Todennäköisesti italiaano olisi ottanut naisen juuri siinä juuri nyt jos ei Rocco olisi tullut sisälle. Mokomakin vanhanaikainen paskiainen.

Ale irrottautui jälleen vastentahtoisesti toisen huulista vilkaistakseen olan yli taakseen. Voitonriemuinen virnistys nousi kasvoille mustan silmän ja toisen sanojen vuoksi.
"Ne ottaa jotka osaa", rokkari ilmoitti naurahtaen oikeasti huvittuneena. Pari lainia vaikutti mielialaan ehkä hivenen kohentavasti vaikkei päätä sillä vielä sekaisin saanutkaan.
"Ja sä oot nähtävästi ottanu vaan turpiis", Alessio ivasi, äänestä tajusi italiaa osaamatonkin, etteivät sanat olleet varsinaisesti kovin kauniita tai kehuskelevia.
"Annetaan pikkuselle puuteria ettei sen ego ota lisää iskuja", kieli vaihtui englanniksi ja jutut levottomiksi. Ei Ale ollut edes puoliksi kännin vahvuisessa tilassa, enemmänkin siinä mikä tuli rohkaisuryypyn jälkeen.

Quepek vastasi suudelmaan hyvin halukkaasti, ilahtuen huomattavasti siitä millaiseen tilaan hieman puuteria oli Alession virittänyt, harmi vain hyvin alkanut suudelma keskeytyi siihen kun toinen pörröpäinen italialainen lampsi sisään. Mulkaisu jonka Rocco sai osakseen oli vähintäänkin veret seisauttava, mieshän oli lampsinut sisään juuri parahiksi keskeyttämään kaiken. Ilmeisesti italiaanon tänne raahaaminen oli ollut virhe, tosin toinen oli seurannut Quepekia sen jälkeen kun nainen oli erehtynyt Alession kämpälle kuin hai laivaa. Nyt romanitar olisi oikein mieluusti aiheuttanut italiaanolle toisen mustan silmän ja heittänyt tämän ulos, tulisi sitten omalla ajallaan ilahduttamaan ystäväänsä. Se ei nyt kuitenkaan tainnut onnistua, toisen mustasilmä helpotti kuitenkin ärsytystä hieman.

"No joo, näkisit kuule vain sen toisen." Rocco vastasi virnistäen, eikä suostunut myöntämään että kyseinen henkilö istui juuri sillä hetkellä Alession sylissä, varsin kotoisen oloisesti, mulkoillen kuitenkin kolmatta pyörää hienoinen vahingoniloinen hymy kasvoillaan. Italiaano pani merkille nousseen hameen ja virnisti, kyllähän tuota kuitenkin kelpasi katsella, vaikka Rocco olisi mieluusti tehnyt paljon muutakin.
"Ja toi halus sen sun sormukses." mies huomautti, kuin olisi hyvin mieluusti luopunut ystävänsä säilömästä sormuksesta, tosiasiassahan Rocco oli varsin kapinallisesti nuristen käynyt noutamassa korun silmä kirvellen. Melkoinen nainen tummaverikkö eittämättä oli, iskut ainakin olivat kivuliaita.

Roccon hakeutuessa istumaan paikalle jonka Quepek oli hylännyt, nainen kääntyi katsomaan Alessiota kohottaen hieman kulmiaan.
"Toi sinun 'pikkuises' ei kyllä tartte yhtään hivelyä egolleen." nainen totesi virnistäen, vilkaisten toista italiaano nopeasti, pikemminkin Rocco taisi kaivata hivelyitä jonnekkin täysin muualle. Siksihän mies mustan silmän oli alunperin saanutkin.

Alessio nauroi jälleen. Johan parantui tauon jälkeen mieliala tosissaan pienestäkin määrästä.
"Älä kuseta, mä näen ja mun mielestä tää näyttää aika helvetin upealta", Alessio ivasi edelleen ja loi Quepekiin häpeilemättömän himoa tihkuvan katseen joka saisi hyvin monen naisen melkein vaivaantuneeksi. Alessio alkoi olla valmis tekemään homman vaikka siinä Roccon edessä, saisi mieskin seksuaalivalistusta, sitä se tosiaan tarvitsi. Rocco oli oikeastaan melko säälittävä kun yritti esittää jotain isoakin machoa, se tosiaan luuli ettei Quepek kehuskelisi sillä, että oli lyönyt tuon silmän paskaksi.
"Tottakai se halus, ei kukaan mulle sano ei", puhetapa oli taas se Quepekin kuvaama 'ylipröystäilevä', hyvin itseriittoinen ja aaltoileva. Oikein perinteinen italialainen machoaksentti jolla Roccokin puhui. Oikeastaan kaikki italialaiset miehet tuntuivat puhuvan niin. Samalla rokkari vahvisti myös kihlahuhun oikeaksi, italiaano tuntui olevan siitä hyvin hämmästynyt.

"Se tarvii paljon teippiä, ego meni just totaalisen paskaks", Ale huomautti vahingoniloisena. Paljompa hänkin ystävänsä mielenterveydestä välitti, omapa tuon oli moka kun itse itsensä pussiin puhui, itseppä piti itsensä sieltä poiskin puhua.
Alessio ei taaskan saanut kauaa pidettyä itseään erossa naisesta vaan pian huulet jo ahneesti olivat toisen omilla. Rocco voisi samalla ottaa oppia suuteluun mestarilta, kikkurapää kun ei tuntunut hallitsevan sitäkään. Se oli kun innokas koiranpentu, se sekosi totaalisesti ja hyppeli superenergisenä ympäriinsä häntä vispaten pystymättä asettua aloilleen jos joltain sai. Ale oli enemmänkin.. Russeli. Suloinen, mutta verenhimoinen ja tappovalmis, raju ja nopea, osaava ja tarkka, vaaniva ja kiusaava.. Italiaano ei edes tajunnut kuinka oudoille raiteille ajatukset eksyivät vaan hän vertaili hetken mielessään kaikessa rauhassa Quepekia chihuahuaan ja perhoskoiraan.

Taas kerran Rocco totesi naisten olevan hirveitä juoruämmiä, tämäkin neitokainen oli tainnut heti ilmoittaa urotyöstään, täsmäisku kaikilta osin siis. Ei riittänyt että pilattiin täydellisen komeat kasvot, vaan vielä runnottiin ego ja mainekkin suonsilmään. Eikä Alessiolta tietenkään tippunut edes pienoista myötätunnon hippua, tosin kyllähän italiaano tiesi ettei sellaista kannattanut edes odottaa, toinen kun oli vahingoniloisimpia ihmisiä jonka pörröpää tunsi. Tosin ei Roccokaan sen parempi olisi ollut, jos rokkari olisi ollut se jolla oli musta silmä.
"Niinpä tietysti, tosin täytyy myöntää." Rocco totesi jurosti, virnistäen hieman härskisti ja juoksutti katsettaan nopeasti tummaverikön reidellä, peläten hetken, ja ehkä toivoenkin, Alession hyppäävän naisen kanssa suoraan asiaan siinä italiaanon silmien edessä. Ei pörröpäätä kiinnostanut ystävän näkeminen alasti, sitä nyt näki vähän väliä, mutta ei tämä olisi laittanut pahakseen pientä esittelyä Quepekin kropan osalta. Melkoisen naisen oli Alessio itselleen hankkinut, ei Rocco voinut muuta sanoa. Mutta pitikö se nyt mennä kihlaamaan!?
"Et kyllä oikeesit menny kihlaamaan tota." pörröpää älähti todellakin hämmästyneenä, Alession tämä oli kuvitellut viimeisenä vakiintuvan, ennemmin Rocco itse kuin toinen.

Quepekiä ei juuri haitannut keskustelun sen hetkinen kaksikielisyys, koska nainen ei muutenkaan olisi saanut selvää keskustelusta, tämä saattoi rauhassa keskittyä Alession kiusoitteluun. Tummaverikkö kun ei juuri välittänyt siitä että Rocco samassa huoneessa olikin, mitä pieni kiusoittelu nyt haittasi ketään? Alession räikeän himokas katse vain sai naisen suorasukaisemmaksi liikkeissään, pieni keinuminen miehen sylissä ja vaeltelevat kädet, pahempaa näki joka ikisessä kotibileissä.
"Se tekee tolle vain hyvää." romanitar totesi hymyillen, vastaten suudelmaan innokkaasti, ujuttaen kätensä hetkeksi italiaanon hiuspehkoon, jonka puhtaudesta ei kerrankaan tarvinnut huolehtia.

/ xD chihuahuaan ja perhoskoiraan? /

/ Pieniä ja viattoman näkösiä mutta järkyttävän ärhäköitä ja murhanhimosia/

Rocco oli tosiaan ansainnut sen iskun, todennäköisesti se oli yrittänyt viekotella Quepekia. Ja Alen naista ei viekoteltu. Hän sai tietysti ottaa ja maata kenen kanssa tahansa, mutta kukaan ei maannut Quen kanssa ja piste. Ei etenkään Rocco, koska silloin Ale voisi kärsiä jopa jonkinnäköisistä tunnontuskista kun hakkaisi toisen kasvot entistä pahempaan kuntoon ja murentaisi egon jäämätkin. Ei hänkään ystäväänsä mielellään romuttaisi, mutta Rocco olisi kyllä tosissaan ansainnut sen jos hänen naisensa veisi. Tosin eihän kikkurapää siihen pystyisi, se ei edes puhunut englantia ja se näytti nyt räjähtäneeltä einsteiniltä (miten ikinä kirjoitetaankaan).
"Katse pois", mies komensi sen enempää miettimättä. Olipa hän nyt jo mustasukkainen jos jo Roccon Quepekiin luomat nuoleskelevat katseetkin häiritsivät, eipä sille kai mitään voinut. Alen äänessä oli sellainen tietty uhkaava sävy, ettei heti tehnyt mieli nousta poikkiteloin vastaan. Paitsi tietysti jos halusi tehdä pikaisen itsemurhan.
"Miksen?", italiaano kysyi puhuen sen verta vakaalla äänellä, ettei sokea varmaan edes tajuaisi sylissä keikkuvaa ja nuoleskelevaa naista,
"sun pitäis tukea muo eikä epäillä. Kaveri muka, vitut." Alessio ei ollut sanojensa kanssa tosissaan, mitä nyt laukoi mitä sattuu.

Quepekin sylissä elälmöinti toi tosiaankin läheisesti mieleen kotibileet. Niissä oli aina miljoona ja yksi paria vierekkäin sohvalla, kaikissa naiset hytkyivät samalla tavalla sylissä. Ale oli aina ollut muita nopeampi, hän oli tässä vaiheesa jo lähimmässä vessassa, autossa tai sängyssä nainen kainalossa. Oli hän kai sen joskus täysin sekaisin julkisesti sohvallakin tehnyt, mutta luojan kiitos siitä ei ollut muistikuvia.
"Tosiaankin", mies ehti hädintuskin sanoa, ennenkun upposi jälleen suudelmaan.

/ Mulle tuli mieleen ärsyttäviä nakuttajia jotka pomppii haukkuessaan :'D /

"Mustis." Rocco totesi virnistäen, kukapa olisi Alesta uskonut, tämä kun yleensä jakoi mieluusti panonsa, ilmeisesti tämä ei pätenyt Quepekin kohdalla. Tai no oliko kihlattu nyt sama kuin yhden yön pano? Roccon mielestä ainakin, ottaen huomioon ettei miehen oma isä ollut päässyt puhiin italiaanon äidin kanssa todistettavasti kuin kerran.
"No siis, ei enää muita naisia ja huonolla tuurilla et saa siltä ainooltakaan. Et voi huitoo missä haluat ja sitten ku se biologinen kello alkaa tikittää oot pulassa." Rocco luetteli kaikki ne syyt, joiden takia mies itse kohteli kihlasormuksia kuin maailman vaarallisimpia joukkotuhoaseita. Hyvä ettei italiaano ollut hädissään vetänyt sitäkin korua vessasta alas, kun Quepek oli sitä tullut pyytämään. Ihan vain pelastaakseen ystävänsä.

Mitä katseen poissapitämiseen taas tuli, oli melkoisen vaikeaa olla katsomatta naista, joka käsitteli Alession kehoa huvinkin huomaavaisesti. Varsinkin kun tummaverikkö istui italiaanon sylissä, eikä tuntunut yhtään häpeilevän omaa seksuaalisuuttaan. Tämähän tietenkin teki naisesta oikean jumalattaren Roccon edessä. Lopulta tummien silmien katse harhaili jossakin seinien tuntumassa, maalia oli lohkeillut sieltä täältä.

Suudelma ei keskeytynyt tällä kertaa, siitä Quepek piti huolen, nainen tutkisteli miehen huulia ja suuta, painautuen vasten tämän paljasta kuvitettua rintaa. Tummaverikkö kyllä tiesi italiaanon pitävän itseään suutelijoiden mestarina, kaikkien suutelijoiden oppi-isänä vähintäänkin, mutta toinen sai myös olla varme ettei romanitar ollut mikään viaton ja kokematon tyttönen. Kuten useimmat ruipelot tuntuivat olevan eksyessään rokkarin lakanoiden väliin.

/ Awww: D /

Ale ei pitänyt itseään mustasukkaisena. Hän oli vain.. Hyvin omistava. Kyllä, yleensä hän kuitenkin jakoi panonsa mieluusti ja passitteli ne oman hoidon jälkeen niiden tuttujensa luokse joilla todennäköisesti ei ollut silloin mitään tekemistä, mutta ne ruipelot eivät hänelle mitään merkinneetkään. Ne vain olivat viihdykettä, ajoivat samaa asiaa kun televisio normaaleille ihmisille. Yksittäinen tv-ohjelma ei merkinnyt mitään, sarja merkkasi asteen enemmän ja elokuva saattoi tehdä loputtoman vaikutuksen niin, että sen katsoi satoja kertoja.
"Pakko myöntää", rokkari totesi muka närkästyneeseen sävyyn.
"Näyttääkö tää siltä, ettei anna?", Alessio tiedusteli Roccolta näyttäen sitten esimerkkiä hyvin laadukkaasta kielisuudelmasta ja tiukasti kehokontaktista. Kädet seikkailivat naisen perseen ja alaselän paikkeilla, huulet söivät ahnaasti vuorotellen kaulaa ja huulia käyden tutkimusretkellä rinnoillakin. Katsoja ei haitannut tippaakaan. Ale nojasi Quepekiin suudelmien lomassa hallitusti niin, että nainen joutui painumaan vähän taaemmas sylissä istuessaan.

Alessio ei oikeastaan ajatellutkaan, että Quepek ei joskus enään antaisikaan. Oikestaan Ale ei osannut kuvitella vanhuksena itseään, oli aika itsestäänselvyys, että hän kuolisi reilusti ennen kun olisi viisikymppinen. Huonolla tuurilla jo vajaan kuukauden sisällä. Ja jos Ale ei aikonut vanhentua, ei saanut vanhentua myöskään Quepek. Reilua, vai mitä? Kai nyt parissa vuodessa keksittäisiin joku aine joka estäisi ruumiillisen vanhentumisen, henkisestä kun ei ainakaan tämän parin kohdlla ollut pelkoa.

Quepek tosiaankin erosi näistä 'hupiohjelmista' ja 'sarjoista' siinä, että osasi hommansa. Alkukankeuden jälkeen naisesta oli paljastunut ihan uusia puolia, kyllä tuo tosiaankin veti vertoja Alessiollekkin (muttei tämän valtavalle egolle). Yllättävän suuri osa rokkarin lakanoihin eksyneistä oli ensikertalaisia, pari päivää yli 16 vuotiaita. Alle 16 vuotiaita Ale ei koskaan naisi, ei ikinä. Joku raja kaikessa, ei hän nyt sentään pedofiili ollut! Nuoret bändärit olivat kuitenkin kivoja kun ne kiinnostuivat aina rajattomasti ihmisestä joka näytti maailmanluokan rokkitähdeltä, ketään ei kiinnostanut mikään muu kun se, että mies osasi hommansa ja oli hyvännäköinen, sama oli myös naisten kanssa, paitsi että pelkkä ulkonäkö riitti.

Rocco ei edes vaivautunut selittämään että tottahan toki Quepek nyt antoi, mutta heti kun papin aamen julistettaisiin olisi asia täysin toinen, silloin uusi vaimoke panttaisi seksiä. Kiristäisi sillä ja käyttäisi hallintakeinona. Niin italiaano oli jokaisen avioliiton käsittänyt, se oli vain valtakamppailua, kumpikin oli vain erehdyksissään sitoutunut kiinni toisiinsa ja vielä julkisesti.
"No ei näytä." pörröpää myöntyi, paheksuvasti mulkaisten kihlasormusta tummaverikön nimettömässä, oikeastaan saisipahan Rocco sitten virnuilla rauhassa kun Alessio alkaisi ruikuttaa puuteesta. Silloin italiaano voisi sanoa mahdollisimman vittuimaisella äänellä ystävälleen: Mitäs minä sanoin? Nyt siihen tosin ei ollut aihetta, mies kun joutui happamana seuraamaan Quepekin suostuvaisuutta, Alession tehdessä naiselle suurinpiirtein mitä halusi.
Odotahan vain!

Romanitar painui taaksepäin tuntiessaan Alession nojaavaan itseään kohti, kaikki tuntui toimivan mainiosti, hieman ilkikurisesti virnistäen suudelman lomasta, nainen antoi toisen kätensä vaeltaa alemmas rokkarin paljaalla rinnalla, pysähtyen housujen kankaan tullessa vastaan. Sormet kiusoittelivat ihoa, suostumatta etenemään tutkimaan housujen sisältöä, vaikka houkus olikin kova. Tottahan toki Quepek osasi kiusoitella halutessaan, tosin puutteessa ja usein Alession kanssa, nainen oli yleensä se joka menetti itsehillintänsä ensin.

Rocco ei kaikesta huolimatta voinut pitää katsettaan irti tummaveriköstä, joka näytti aivan liiankin suostuvaiselta rokkarin käsittelyyn, sillä hetkellä italiaano oli valmis jo jättämään parin kahdestaan ja hakeutua lähimpään vessaan ensimmäisen vastaantulevan naispoliisin kanssa päästelemään hieman paineita pihalle. Alessio oli kieltämättä yksi helvetin onnekas tyyppi.

Alession teki mieli nauraa vasten Roccon kasvoja ja kysyä kuka nyt oli mustis. Mies oli selvästi valmis menemään lähimpään vessaan turvautumaan oman käden apuun, säälittävää. Ale bongasi mielummin vaikka tuntemattoman vanhan tädin, paremman puutteessa kaikki kävi. Tietty niitä fuckbuddyjakin oli, yleensä se jäi kuitenkin kertaan kun tuli ilmi, että ne olivat surkeita sängyssä, ja mielummin etsi uuden paremman. Alessio tajusi ajattelevansa itsekkin naisia jokseenkin esineinä, kertakäyttöisinä sellaisina. Aika ankeaa jos tähän oltiin päädytty ettei panemisessa ollut enää etäisestikkään tunteita mukana.
"Sä näytät siltä, ett sulle ei oo antanu kukaan pitkään aikaan", rokkari hihkaisi toiselle virnistäen. Italiaanon kanssa puhuminen suutelemisen ohessa kävi näköjään ihan hyvin, Quepekiin oli kuitenkin paljon mukavampi keskittyä kun lumoutuneena tuijottavaan Roccoon joka silloin tällöin tähyili seinille kun vakuutellakseen itselleen ettei ollut kiinnostunut.
Avioliitonkin huonoja puolia voisi miettiä sitten joskus, kun syli ei ollut täynnä seksikästä romaniatarta.

Alessiolla oli melko hyvä itsekuri joten ei hän ihan sulaa vahaa ollut naisen käsissä, hyvää vauhtia kuitenkin sulamassa, osittain ehkä sen takia, että puutteesta kärsi yksi jos toinenkin, Alekin koska hän laski olevansa puutteessa jos ei kahteen vuorokauteen saanut. Seksiaddikti mikä sekdiaddikti. Tietenkään homma ei päässyt jatkumaan sen pitemmälle kun ovelta kaikui kaksi terävää koputusta ja poliisisetä marssi sisään. Selvästikkin parin kirous, joku keskeytti joka ikinen kerta. Jumalauta.
"Päästäppä irti", vartija pääsi parilla askeleella pöydän ääreen ja kirjaimellisesti veti Alen kauemmas. Italiaano ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, hyvällä tuurilla häntä syytettäisiin nyt seksuaalisesta häirinnästä ja raiskausyrityksestäkin. Tasan eivät käyneet älylahjat jos ei poliisi tajunnut suutelemisen ja raiskausyrityksen eroa. Ja sitten oli se asia, että mistä vitusta se oli tiennyt tulla nyt sisään? Kuitenkin oli vakoillut oven takana.

"No oonhan mä saanu, mutta et sinäkään pystyis istumaan tässä jos se ainoo nainen joka ei antanu kiehnäis minun kimpussa." Rocco vastasi virnistäen puolinaisesti, se olisikin varsin mukava tilanne, ainakin miehelle itselleen. Edellyttäen tietenkin ettei italiaano olisi menossa kyseisen luonnonoikun kanssa naimisiin. Kiehnääminen tuntui käyvän entistä intiimimmäksi, siksi Rocco olikin hyvin vahingoniloinen kun kärtyn näköinen poliisisetä asteli sisään kesken parhaan lämmittelykierroksen. Ukon ilme kyllä kertoi toisen vakoilleen jo hetkosen, ilmeisesti Rocco ei ollut ainoa mustis poliisilaitoksella.
"Ei oo ton vaimo tainnu antaa vähään aikaan." pörröpää totesi kohottaen tietäväisenä kulmaansa.

Quepek oli sillä hetkellä valmis sortumaan henkirikokseen, hyvin vakavaan sellaiseen, poliisi tuli keskeyttämään juuri kun nainen oli pääsemässä vauhtiin. Mikä helvetin kirous tämäkin oli? Heti kun tummaverikkö oli saamassa halujaan edes hieman purettua, joku lampsi kekseyttämään.
"Hyvä kun tulit, tuo mies tuossa tarjosi Alessiolle jotain, kannattaisko tutkia uudestaan, se vaikutti siltä että olis kaivamassa jotain housuistaan." romanitar huomautti, saaden poliisisedän silmät levähtämään himon kähentämällä äänellään ja häpeämättömyydellään. Nainen nojasi juuri sen verran pöytään että hiukset peittivät 'puuterirasian'.

Rocco ei edes sisäistänyt romanittaren sanoja, satikka sitä että ne koskivat italiaanoa itseään, virnuili vain itsekseen parin keskeytykselle. Tämähän oli mainio pikku vankila.

Alessiota vitutti aivan jumalattomasti. Vartija oli tosiaankin itsekkin selvästi hyvin mustasukkainen, sen verran kovasti se tuntui etsivät jotain syytä saada Ale hankaluuksiin. Kateellinen mikä kateellinen.
"Koppia tais just rapsahtaa", vartija ilmoitti hetken pähkäilyn jälkeen selvästi päätettyään, että teossa oli kyllä jotain rankaisemisen arvoista, olkoon sitten vaikka virkamiehen tahallista häirintää. Ja kuka ties vaikka suutelukin olisi kielletty! Kyllä siitä pari päivää saisi laitettua. Rokkari oli vieraillut siinä kyseessä olevassa kopissa ennenkin, eikä se tosiaankaan ollut mieltä ylentävää aikaa. Tai siis, ajattele nyt mitä tapahtuu kun laitat ylienergisen ja läheisriippuvaisen italiaanon pieneen huoneeseen ilman mitään pariksi päiväksi? Ei sieltä ainakaan palaa kohteliasta ja yhteisytyöhaluista herrasmiestä, ei tosiaankaan.
"Mistä?", rokkari tiedusteli huolettomalla äänellä, nauru kupli kurkussa.
"Vartijan tahallista häirintää ja päällekarkaus", vartija vahvisti ja Alessio nauroi ivallisesti vasten tuon kasvoja. Taas. Johan oli outoa ainetta. Vartija meni vaivaantuneen näköiseksi ja sähläsi pitkän tovin käsirautojen kanssa, toinen rengas ei napsahtanut edes kunnolla lukkoon.

Quepekin huomautuksen jälkeen vartija tähyili hyvin oudosti Roccoa kun yrittäen miettiä, pitäisikö hänen toimittaa kumpi paikalta pois ensin, vai unohtaa koko tilanne, kahtia repeäminen kun ei oikein toiminut.
"Kato ny, koppia sun takia. Onko reilua?", Alessio osoitti italiankieliset sanansa Roccolle joka näytti Quen sanoista huolimatta hyvin vahingoniloiselta. Vartija oli selvästikkin ensikertalainen, niin surkeasti se hommansa osasi kun istutti Alen takaisin penkille ja lähti huitelemaan käsirautojen kanssa Roccon luo ilmoittaen tuon olevan kiinniotettu epäiltynä huumeiden välityksestä.
"Sen pitää ihan ehdottomasti saada ainaki kolme päivää", Ale ehdotti vartijalle ammattimaisella äänellä saaden tuolta hyvin vihaisen katsahduksen.