Päästiinpä vihdoin tännekkin asti. //sov

// Radicalia Jeffillään tänne odottelisin. :--) Ei ny kauheesti mielikuvitus pelannu paikan kanssa :--C //

Christopher Kewan

Oli jo hämärä, mutta kello ei ollut vielä ihan yön, tai edes niin illan puolella kuin olisi voinut odottaa. Senverran hämärää kuitenkin, että katuvalot olivat jo syttyneet ja aurinko juuri ja juuri heijasti valonsa aavistuksen punertavalle taivaalle. Ilma oli jo viilenemässä päivästä ja ne 'vastuuntuntoisemmat' ihmiset katosivat koteihinsa. Rasheelta tuskin kukaan katosi koskaan minnekkään..?
Christopher saapui pikaisin askelin Elm Squarelle, muttei tullut myöhässä. Toivottavasti. Hänelle oltiin vain sanottu, että sama paikka.. Ja tietenkin sama paikka missä Christopher oli Quepekin etsinyt käsiinsä. Tällä kertaa se käsiin etsittävä olisi 18th Streetin pomo, Jeff. Chris näyttikin sangen tyytyväistä ilmettä kasvoillaan, mutta turhat innostuneisuudet pyyhki pois samantien. Saihan hän asiat rullaamaan, vaikkei ollut vielä itse jengissäkään.. Tätä tapaamista oltiinkin odotettu.
Näkisi sitten mitä tällä kertaa tapahtuisi.

Lopulta Christopher jäi nojailemaan selällään seinään. Katseen kiertäessä ympäri aukiota, etsien sitä tiettyä. Hänelle oltiin kerrottu saapuvan henkilön ulkonäön piirteet jotenkuten, mutta eiköhän Chris muutenkin tajuaisi milloin tyyppi saapuisi paikalle. Ajankulukseen mies vain nyökytteli hieman päätään, kuin olisi kuunnellut jotain kappaletta, mutta se vain soi hänen päänsä sisässä. Sormet pujottautuivat haalistuneiden farkkujen vyökenkkeihin samalla sormenpäiden naputellessa reisiin jotain rytmiä. Avonaisen nahkatakin alta loisti valkoinen kireä t-paita.

Miehestä jotenkin huomasi, että hän oli lähtenyt kiireellä.. Ehkäpä hänen asuntoonsa ilmestynyt naispuolinen henkilö pidätteli miestä liian pitkään. Tai siis Christopher oli pidätellyt itseään liian pitkään.

/ On taas pikkasen hakusessa tää jeffin pelittäminen: s /

Jeffrey ei turhaan ollut lähtenyt mitenkään etuajassa vain jonkun untuvikon vaatiman tapaamisen takia, olihan hänellä ollut paljon jotain tärkeämpääkin tekemistä, kuten (vaihteeksi) sanasota Daytonin kanssa siitä mitä tuo teki ja mitä ei (14 - 0 Jeffille) ja parin huumekuvion selvittäminen. Sitä tavallista, ihan normaalin bisnesmiehen elämää, eikö? Ei jengipomon asema oikeastaan eronnut kovinkaan paljon vaikkapa esimerkiksi juristin työstä, molemmissa vain selviteltiin muiden ongelmia ja yritettiin ajaa omaa asiaa ja pysyä samalla kiltisti asteen korkeamman tahon tossun alla. Nytkin kun lehtien otsikot olivat kertoneet parista pahoinpitelystä alkoivat ne kuusitoistavuotiaat teinipojat taas hinkua mukaan toimintaan, eikä kukaan päässyt. Jonkinlainen taso piti olla jengilläkin, mitä seuraisikaan jos pian kaikki olisivat hormonien sekoittamia pikkulapsia? Lastentarhasta olisi tuskin apua missään kellekkään, jos ei haluttu ryöstää lähintä karkkikauppaa.

Jeff kulki puistoa kohti oikeastaan hyvin turvallisin mielin, asema suojeli. Ei mies ihan statuksensa varaan kuitenkaan laskenut, tietysti mukana oli myös ase, nopealla silmäyksellä löysi aukiolta myös pari kourallista tuttuja kasvojakin. Mieltä ei siis varjostanut se, että tämä tapaamista Quepekin kautta vaatinut mies saattaisi olla toisella puolen ja selvästikkin vihollinen. Tuskin kellään olisi pokkaa käydä suoralta kädeltä Jeffreyn pyyntöön, ja mies saattoi vaikka vannoa, ettei Ramiro olisi niin idiootti. Sellainen ele ei tosiaankaan tekisi hyvää jengien jo ennestään pahasti tulehtuneille väleille, ja sen tajusi varmasti jokainen.

Jeffrey ei jäänyt tarkemmin katselemaan paikalla olijoita vaan oletti automaattisesti, ettei hänen tarvitsisi olla se etsijä. Käsivarsia värittävät tatuoinnit kertoivat jengissä olosta, kasvot olivat todennäköisesti tutut jokaiselle paikallaolijalle.
Jeff ei eronnut tavallisesta tallaajasta ulkonäöllisesti Rasheella mitenkään. Tummat farkut ja valkoinen hihaton paita, ei mitään huomiota herättävää.

// eipä mitään :----) //

Christopher tunsi kyllä tupakka-askinsa enemmän kuin polttavana farkkujen taskun läpi. Hän katsahti edessä oleva asfalttimaata kuin murahtaakseen röökeilleen, että pysyisivät nyt siellä taskussa. Ei se silti tarkoittanut, että mies olisi vähentänyt polttamistaan, mutta oli pakko säästellä.. Chrisillä nimittäin rahat menivät oikeasti jo miinuksen puolelle. Hän vetäisi kätensä farkkujensa vyölenkeiltä samalla kun hymähti tyytymättömästi. Miten nikotiinin tarve pystyikään kasvamaan niin suureksi, vaikka edellisestä tupakasta oli vasta jotain puolituntia aikaa?
Noh, sitä Chris ei tiennyt, mutta mukamas vaivihkaa huijasi itseään ja otti kuin ottikin sen röökinsä. Pian sätkä savusi huulten välissä ja miehen ilme oli heti tyytyväisempi. Kai se oli parempi, että ei olisi heti pilaamassa tätäkin vain vaivaisen tupakan takia.

Chris veti kunnon savut, että sätkä lyheni varmaan puolella yhdellä kertaa. Samaan aikaan savua tuli nenän ja osittain suun kautta ulos ohuena pilvenä, mutta paljon kerralla. Tulisi se Jeff nyt.. Christopherin vielä napauttaessaan ylimääräiset tuhkat tupakastaan katse osui melkein samantien paikalle astelevaan tatuoinneilla verhottuun mieheen. Chris ei päätynyt edes arvailemaan kahdesti kun viskasi sätkän eteensä, tällä kertaa tallaten sen päältäkin ja lähtien kävelemään tuota toista kohti. Toinen siis täsmäsi täydellisesti miehen saamiin ulkonäönpiirteisiin, joten.. Eiköhän Christopher nyt ollut oikeassa..

Christopherin ollessa lähempänä, mies huikkasi jotain 'hei' kaltaista pään nyökäytyksen kera, ennenkuin asteli toisen eteen.
"Mä etinkin sua...Jeff?", Chris kohotti vielä kysyvästi toista kulmaansa, kuin varmistaen vielä, että puhui oikealle henkilölle.

Jeff kääntyi puoliksi ympäri kuullessaan 'hei' huikkauksen vähän kauempaa, mies ei ehtinyt edes miettiä kuka oli kyseessä kun toinen jo jatkoikin puhetta suoralta kädeltä ja paljastui siksi pikkujätkäksi joka halusi mukaan isojen poikien leikkeihin. Paitsi ettei kyseessä ollut pikkuteini vaan ihan raavas mies, reilu kolmekymppinen, lihaksikas ja sen näköinen kun olisi oikeasti nähnyt elämää muuallakin kun elokuvissa. Yllätys oli selvästi positiivinen.
Jeffrey nyökkäsi pienieleisesti vastaukseksi toisen tarkistaessa henkilöllisyyttä. Jos Jeff oli yhtään mukana hän oli tekemisissä jonkun kanssa jonka nimi oli joko Christopher, Christian tai Chris, tai jotain vastaavaa, oli jo aika paljon, että edes nimen alkukirjain oli tuoreessa muistissa tai jotenkuten kielen päällä.
Mies haisi tupakalta, mikä ei sinänsä Jeffiä haitannut, kunhan hän nyt vain laittoi huomioon turhia asioita.

Mies antoi sanoitta ja eleittä tälle Chrisille tilaisuuden puhua, Jeff ei ollut turhan monisanainen ja tässäkin tilanteessa oletti toisella olevan sen verran järkeä, että osaisi muotoilla asiansa jotenkin fiksusti itsekkin ja tehdä selväksi mitä halusi. Aina välillä oli juuri niitä pikkuteinejä jotka änkyttivät ja puhuivat hevonpaskaa kaikesta maan ja taivaan välillä, ja uskokaa vaan, Jeffiä ei tosiaankaan kiinnostanut oliko niiden mummo kuollut tai mitä ne ajattelivat kuolemanjälkeisestä elämästä. Ne jotka eivät osanneet puhua eivät osanneet toimiakkaan tilanteen yllättäessä, ne eivät tulisi pääsemään tällä saralla mihinkään senhetkisillä oljenkorsillaan. Yllättävän moni kuvitteli pääsevänsä mukaan vain esittämällä kovista 'ei kiinnosta' asenteella kädet puuskassa ja keskarit pystyssä. Ei toiminut. Jeff suhtautui muutenkin näihin vähän nuorempiin epäröiden, ne eivät tienneet vielä mitä halusivat ja lähes poikkeuksetta ne kärähtivät ja käräyttivät samalla kymmenkunta muutakin paniikissa ja linnatuomiota peläten, ei niistä ollut mihinkään.
Chris sen sijaan oli tähän asti antanut hyvän kuvan itsestään, tiedä tosin millaisia sammakkoja tuo päästelisi suustaan jatkossa.

Chris oli siis kerrankin ensiarvauksella löytänyt tiensä oikean tyypin luo nyökkäisyn perusteella. Sitäpaitsi Christopherin saamat ulkonäkö kuvaukset eivät olleet mitään kovin haasteellisia liittää siihen tiettyyn. Ensimmäinen kuva Jeffistä oli kuitenkin jokseenkin hiljaisen oloinen kaveri. Ehkäpä se oli ihan hyvä ominaisuus tuossa hommassa.. Antoi sentään Chrisille mahdollisuuden puhuakin, eikä ruvennut heti rehentelemään pomo-maineellaan. Tosin jos olisi niin tehnyt, olisi Jeff varmasti kohdannut loppunsa jengiläisiltään alta aikayksikön.

Christopher oli saanutkin sellaisen kuvan, ettei tähän jengiin mitään pikku nulikoita otettu mukaan. Mies vihasi sellaisia, jotka eivät oikeasti tajunneet tosiasioista mitään.. Oikeastaan oli sellaisia vanhempiakin ihmisiä, jotka eivät Christopherin arvomaailmassa yltäneet oljenkortta pitemmälle.
"No hyvä.", mies hymähti kääntyessään kunnolla katse Jeffiin.
"Sait varmaan tietää musta siltä Quepekilta? Kuitenkin.. Tulin sun puheille jengiin liittymis mielessä. Tein osani et pääsisin tähän asti, mut mitä tarvitaan, että pääsee jengiin asti?"
Chris puhui painokkaalla äänensävyllä, joka kertoi miehen olevan tosissaan pelkän katseenkin lisäksi. Hän kurtisti aavistuksen kulmiaan halutessaan tietää sen ratkaisevan asian. Mies kuitenkin jatkoi vielä:
"Enkä mä ruvennu tähän hommaan värväytymään vaan sen takia, että jengissä oleminen olis siistiä. Tarviin jotain mistä saa edes jonkinverran rahaa ja oon valmis tekemään melkeinpä mitä vaan sen eteenkin.. Paljon oon tehny, että pääsisin koko tähän helkutin maahan asti. Mut johdatettiin Quepekin luo. Tapoin sen jonkun jonka Quepek halus tapettavan ja nyt oon tässä..", Chris murahti. Mahdollisimman lyhyesti ja yksinkertaisesti niin eiköhän meisi perille ainakin suurimmaksi osaksi.