Your hair is such a mess, just take of that dress //sov//

Angelician vastaus vararikosta ei oikein vakuuttanut Chrisiä. Mistäköhän johtui? Mies ei kuitenkaan vielä kiinnittynyt tuohon aiheeseen sen pahemmin. Kyllä näkisi myöhemmin oliko Alicia oikeasti vararikossaan. Missäköhän tuo kaikkia rahojaan säilytti? Aaa, pankissa. Vankilassa oli paljon helpompaa pölliä kun rahat olivat monella sellissä tai takataskussa. Korteilla kun ei tehnyt juuri mitään. Mutta ei, ei Chris vankilaa ajatellut muuten helpompana tai kivempana paikkana. Pahempi helvetti kuin ostoskeskus.

Lopulta päästiin sinne kahvilaankin ja Chris antoi Angelician valita paikat, kun mies oli kerran valinnut kahvilan. Hän ei edes istahtanut tuoliin, sillä kaikki pitäisi käydä ostamassa tiskiltä. Eli pari kahvia ja.. leivos. Mies kohotti kulmaansa kera huvittuneen hymyn. Kyllähän hän tajusi idean eikä siis pistänyt mitään sitä ajatusta vastaankaan. Yksi leivos. Kuitenkin se maksu ongelma tuli esiin. Chris kröhäisi hieman Alician kysyessä mieheltä maksamisesta.
"jaa-aa.", hän kaivoi oman lompakkonsa taka taskustaan avaten setelipuoltaan jossa sijaitsi joku vaivainen pikkuraha. Chris oli juuri toteamassa rahojensa miinuspuolesta kun Alicia ojensikin miehelle muutamaa seteliä. Vai vararikossa? Christopher katsoi seteleitä kuin epäilen.
"No mä maksan", mies kuitenkin alentui ottaamaan rahat. Ihan tyhmin päin meni.. Ei Chrisin olisi pitänyt olla näin köyhä. Kuitenkin päätään pudistaen hän käveli tiskiä kohti, samalla pyöritellen muutamaa seteliä. Angelician seteleitä..

Hän otti tarjottimen, kaksi tyhjää mukia ja niille lusikat, sekä lautasen. Chris pysähtyi leivosten eteen ja jäi hetkeksi miettimään.. Öh. Ensimmäisenä kävi mielessä milloin hän oli viimeksi nähnyt leivoksen. Mikä noista muka olisi paras? Katse käväisi jokaisen läpi varmaan muutamaankin kertaan ja vielä olan yli Angeliciassakin.
Lopulta hän nappasi jonkun suklaaleivoksen katsoen vasta jälkeenpäin sen nimeä. Sachertorttu. No, oli hän joskus kuullut siitä.. Vielä pannusta kahvit, muutama sokeripala ja servetit. Kassalla ollessaan mies ojensi rahat ja onnistui tästä jopa ilman mitään kinasteluja. Edistystä.

Christopher hymähtäen otti tarjottimen ja käveli takaisin samaisen pöydän ääreen mistä oli lähtenytkin. Hän laski tarjottimen ja väläytti Alicialle hymyn ennenkuin istuutui. Vaihto rahat Chris pitäisi itse.. Vaikka Angelicia olikin vararikossa.
Mies tipautti sokeripalan kahviinsa ennenkuin rupesi hämmentämään. Katse nousi Aliciaan ja toinen kyynärpää laski pöydän reunalle.
"En mä tosta leivoksesta mitään tiedä..", hän katsahti leivosta samalla hörppäistessään kuumaa kahvia. Kahvia hämmentänyt lusikka menikin leivoksen luo ja halkaisi siitä sopivan palasen. Christoher oli jo viemässä sitä oman suunsa eteen kun katse nousi Aliciaan. Puolittainen virne levisi huulille ja mies ojensikin lusikkaa kohti naista.
"...Eli jos sä maistat ensin.", olipas läpinäkyvää. Juu tottakai Chris halusi tarkistuttaa Angelicialla oliko leivos myrkytetty tai jotain vastaavaa..

"No mä maksan"
Angelicia vain nyökkäisi hymyillen. Nainen kyllä arvasi ja tiesikin ettei miehellä nyt rutkalti ollut rahaa. Niin miksiköhän..
Angelicia seurasi katseellaan Chrisiä, joka asteli tiskille päin. Että mies näytti hyvältä näin takaata päin katsottuna. Angelicia hymyili itsekseen ja laski kätensä pöytään nojaillen. Nainen katseli hetken Chrisiä ennen kuin alkoi rauhassa katsella ympärilleen. Kahvilassa oli hyvin varakkaan näköisiä ihmisiä. Enimmäkseen nuoria kai koulupäivän jälkeen. Muutamia aikuisia. Muutaman pöydän päässä istui kiireisen näköinen mies, joka pulputti kännykkään samalla, kun yritti jäähdytellä kahviaan. Että Angelicia vihasi kiirettä. No hänellä oli työ missä sai sentään vähän määrätä omaa tahtiaan. Siitä tulikin mieleen, että pitäisi soittaa Christinalle. Alicia huokaisi rauhallisesti ja kääntyi sitten katsomaan Chrisiä. Kestipä tuolla nyt. Mies näytti mietiskelevän leivosten luona, kunnes vihdoin otti jonkun. Kahvit vielä tarjottimelle, kassalle ja takaisin Angelician luo pöytään.

Angelicia vastasi Chrisin hymyyn ja nainen arvasi kyllä.. Rahaa oli jäänyt. No pitäkööt. Ihan kuin siinä olisi ollut kovin suuri määrä. Angelicia tyytyväisenä otti oman kahvinsa, pudotti siihen sokerin ja alkoi sekoittaa. Hän piti kahvista juuri tällaisena. Mukavan vahvana, vaikka sokeriakin oli seassa.
"En mä tosta leivoksesta mitään tiedä.."
Angelicia katsahti nyt vasta kunnolla leivosta. Hyvältä tuo näytti naisen mielestä.
"Tuskin se pahaa on."
Angelicia hymähti vino hymy huulillaan ja puhalsi kahvin pintaa, kun Chris ottikin lusikallaan palan leivosta. Nainen seurasi katseellaan kuinka lusikka löysi jo tietään miehen huulille, kun... Chris siirsikin lusikkaa naista kohti, virneen poikanen huulille kaartuneena.
"...Eli jos sä maistat ensin."
Angelicia naurahti pakosti ja laski kahvikupin käsistään.
"No mä maistan. Ettei se vaan ookkaan pahaa.."
Nainen mutisi leikkisä hymy huulillaan. Nainen kosketti hellästi Chrisin kättä, millä mies piteli lusikkaa. Kasvot tulivat lähemmäs ja Alicia nappasi leivoksen palan punaisilla huulillaan ennen kuin söikin sen tyytyväisenä. Oikein kunnon suklaista.. Ja jotain hedelmäistäkin, joka erottui maukkaasti suklaan seasta. Aprikoosimarmeladia varmaankin.
Angelicia hymisi punaisten huulten kaartuessa hymyyn. Sehän oli todella hyvää. Nainen irroitti Chrisin kädestä, mutta nappasi tuolta lusikan.
"Mun mielestä se oli tosi hyvää. Hyvin valitsit. Maista vaikka."
Angelicia sanoi ja hymyillen otti samankokoisen palan lusikalla, ojentaen sitä sitten Chrisiä kohti. Nainen nojautui vähän pöydän yli Chrisiä kohti leikkisä hymy huulillaan. Mikseivät he aikaisemmin olleet jakaneet leivoksia.. Aa niin tosiaan, miksiköhän. No nyt he saivat kokeilla sitäkin.

Aivan, oli parasta, että Alicia maistaisi tuota suklaaleivosta ensin, eikä nainen pistänyt siihen mitään vastaakaan. Miksi edes pitäisi.. Tuntiessaan kosketuksen kädellään Chris antoi katseensa laskea lusikkaan, jolla levoksen palanen oli vielä toistaiseksi. Seuraavaksi naisen huulet ottivat palasen hellin ottein ja miehen katse näytti menevän vain tiiviimmäksi. Olipa hyvä idea ottaa tällainen.. Kummasti unohtui hetkeksi asia miksi Christopher oli ensimmäistä palaa naiselle tarjonnut. Vasta Angelician kommentoidessa sachertortun makua mies kohotti katsettaan Alician silmiin.
Samassa lusikka karkasi Chrisin otteesta, mutta mies ei edes koettanut ottaa sitä takaisin.
"No mä maistan.. Ennenkun oon mitään mieltä tosta.", hän hymähti huvittuneesti. Eipä tarvinnut edes arvata miksi Alicia lusikan pölläisi.

Seuraavaksi Angelicia ojensi lusikkaa kädessään. Mies naurahti ja mietti hetken viitsisikö alentua tuollaiseen.. Hän otti kahvimukin käteensä ja oli kuin hörppäisisi mielummin mukistaan kun söisi Angelician 'kädestä'. Kuitenkin Christopher nojautui aavistuksen edemmäs viedessään vapaana olevan kätensä naisen ranteelle. Hän katsahti Alician silmiin ennenkuin nappasi leivoksen palan huultensa väliin. ..Nähtävästi siis alentui. Chris löysäsi otteensa naisen ranteesta ja näytti arvioivaa ilmettä syödessään sachertorttua. Ensimmäisenä ajatuksena pulpahti mieleen, että leivos oli aikas hemmetin makea. Mies kröhäisi naurahduksen kera. Köh, makean syönti jäänyt vähän vähille viimeaikoina.
"Menettelee.", hän virnisti nojautuessaan tuolin selkänojaan kahvikuppi kädessään. Olihan se oikeasti parempaa mitä Chris itsestään antoi ilmi..

Mies hörppäisi nyt sopivasti jäähtynyttä kahviaan katsahtaessaan enemmän muuhun kahvilaan.. Tai paremminkin muita sen asiakkaita. Nääh, Angeliciaa oli kivempi katsoa, joten katse palasi melkein yhtänopeasti takaisin.
"..Että piti tällaseen ihan kilttiin paikkaan tulla kahville.", Chris naurahti ojentaessaan toista jalkaansa, tahallaan koskettaen sillä kunnolla Alician jalkaa. ...Vaikka mies oli valinnutkin juuri tämän kahvilan. Hän lipaisi huuliaan laskettuaan kahvimukin takaisin pöydälle.
"Kerro nyt mitä ostit..", mies nyökäytti Angelician uusinpaan ostospussiin päin, napatessaan samalla lusikan naisen kädestä. Chris rauhassa otti leivoksesta palasen pistäen sen tällä kertaa omaan suuhunsa.
"En anna muuten.... Tätä leivosta siis.", mies virnuili nuolaistessaan lusikkaa kiusoittelevan hitaasti.

Angelicia kohotti hymyillen kulmaansa, kun Chris vain nappasi kahvikupin, vaikka nainen tarjosi leivosta. Alicia ei kyllä vetänyt kättään pois. Hän tiesi miehen kyllä maistavan... Lopulta Chris tarttuikin naisen ranteeseen ja söikin palan. Angelicia naurahti ja mukamas vahingossa hipaisi miehen rannetta hellästi, kun mies hellitti otettaan.
"Menettelee."
"Menettelee?"
Angelicia kysyi huvittuneena ja naurahtaen pyöritteli lusikkaa kädessään. No ei miehen tarvinnut sitä myöntää, mutta kyllä tuo taisi siitä pitää. Angelicia ainakin piti. Ja tämä syömistapa toi hyvää lisämakua.

"..Että piti tällaseen ihan kilttiin paikkaan tulla kahville."
Angelicia laski toisen kätensä kahvikuppinsa luo ja tunsikin miehen jalan koskettavan omaansa. Nainen hymyili pakosti hitusen ja nosti kahvikupin huulilleen.
"Sä valitsit. Mut ei tää niin paha oo."
Angelicia totesi mutisten ennen kuin vei kupin reunan huulilleen ja otti kunnon hörpyn. Ah, tätä hän oli kaivannut.
"Kerro nyt mitä ostit.."
Chris sanoikin ja nainen yritti pidätellä hymyään, kun mies veikin hänen lusikkansa. Angelicia vain laski toisenkin kätensä kahvikupin kyljelle ja vei kupin suunsa eteen, peittäen pirullisen tyytyväisen virneen. Niin pitikö vastatakkin...
"En anna muuten.... Tätä leivosta siis."
Chris sanoikin ja kiusaavasti nuolaisia lusikkaa.
"Niin se oli se menettelee vai?"
Angelicia hymähti vino hymy huulillaan. Pakostihan katse kävi erään huulissa.. Mutta nainenhan ei tekisi tätä Chrisille helpoksi. Hän päättikin kiusata takaisin ja sen hän teki vastaamalla aikaisempaan kysymykseen.
"Niin mä ostin.. mekon. Sellasen mustan. Selältä avautu tosi alas. Ei se muutenkaan ollu kovin pitkä."
Angelicia selitti tarkoituksella vähän hiljaisella äänellä ja hillitsi virnettä, kun hän kallisti päätään keimaileva katse silmissään.
"Edestä se avautuu kanssa aika alas mutta siinä on sellanen nauha. Sellasii kaks on kans selällä mut.. Ihoo näkyy paljon."
Angelician ääni melkein meni kehräykseksi. Hän halusi Chrisin kuvittelevan hänet tasan tarkkaan siinä hameessa. Tarkkaa kuvausta ei tarvinnut antaa. Vähän kuvailua ja Chrisin mielikuvitus hoiti loput.
Angelicia hymisten nojautui lähemmäs Chrisiä ja alkoi hellästi liikutella jalkaansa, joka oli vasten Chrisin jalkaa pöydän alla. Nainen nostikin vähän jalkaansa.
"Musta jotenkin tuntuu et sä varmaan tykkäät siitä."
Nainen kuiskaisi ja puri punaista huultaan virneen levitessä huulilleen. Miehen keskittyminen kasvoihin.. Ei vaikeaa. Angelicia laskikin kätensä miehen kädelle ja hellästi liuvutti sormiaan miehen iholla. Hän tulikin sormien luo ja otti lusikasta huomaamattomasti otteen, kunnes vetäisi tuon jo mieheltä pois.
"Näyttää varmasti hyvältä niiden mun uusien alusvaatteiden kanssa."
Angelicia lisäsi vielä kuin muka huolettomasti, mutta tuon vaikutelman rikkoikin muuten virne huulillaan. Sormi hipaisi vielä hellän leikkisästi miehen huulta ennen kuin Alicia nojautui kauemmas. Pakostihan siinä alkoi naurattamaan ja suusta karkasikin naurahdus. Virnuillen Angelicia nappasi lusikan ja otti sillä uuden palan leivosta, vieden suuhunsa. Melkeinpä maistui paremmalta kun viime kerralla. Angelicia nuolaisikin huuliaan kiusaavasti ja otti uuden palan, syöden sen rauhallisesti. Hän nautiskeli palasta aaaivan rauhassa.
"Tää on kyl hyvää tieks?"

"Menettelee", Chris toisti vielä toisenkin kerran. Ei sille sen enempää perusteluja tarvinnut selitellä. Pian hän pyörittelikin lusikkaansa kuin mietiskellen, kunnes kysäisi siitä Angelician ostoksesta. Ikkupikku uhkausten jälkeen tosin.. Christopherin katse vaihtoi paikkaa tuon ostospussin, Angelician ja leivoksen välillä. Mies kohotti kulmiaan naisen aloittaessa puhueet mekosta.
"..Mekko.", hän toisti kuin olisi ollut erityisen kiinnostunut ja yllättynyt. Yllättynyt: ei, kiinnostunut: kyllä. Ei tarvinnut edes kysyä millainen mekko oli, kun Angelicia rupesi puhumaan siitä. Ei tosin kuin päivän säästä.. Siinä sivussa Chris unohti sachertortun ja jäi pitämään vain lusikkaa sen yläpuolella. Mies hymähti välillä ja nyökäytti aavistuksen päätän, virneen levetessä huulille leveämpänä.
Näkyi paljon ihoa... Sehän mahtoi olla sitten hyvä ostos. Christopher kuvitteli kuin kuvittelikin sen Angelician päällä ja tuntui melkein väreet kulkevan iholla. Oikeastaan kulkivatkin miehen tuntiessa naisen jalan liikuttelun.
"Hm, niin mustakin.", mies naurahti hipaisten sormillaan myös Alician ranteen ihoa. Chris löysäsi näin siis automaattisesti otteensa myös lusikasta ja nainen sai haviteltua sen itselleen. Christopherin katse tosin oli liimautunut naisen kasvoihin ja huuliin. Eihän tässä tilanteessa voinut täysin normaalilta näyttää..

Ei tullut kovin tarkkailtua miltä tämä homma näytti sivusta katsojan silmin. No, ei mies kovin välittänytkään mitä joku sivullinen tästä ajattelisi. Chris itse ainakin piti.. Hän katsahti lusikkaa joka oli Angelicialla. Katse laski omaan käteen ja mies tajusikin, että ei ollut tajunnut tuota pöllimistä..
"Mä huomaan et sä pidät siitä.", mies hörppäisi kahvistaan katsoen samalla tuota vähitellen pienenevää sachertorttua.
"..Mut tuskin haluut ite syyä kokonaan.", Chris hymähti kiertäen jalkaansa hellästi Angelician jalan pohkeen puolelle. Samalla käsi vetäisi leivoslautasen lähemmäs itseään, ja mies laski kummatkin kätensä kuin muuriksi sen eteen.
"Sitäpaitsi ei tää maistu ihan sille parhaalle.", Christopher virnisti luoden merkittävän katseen Aliciaan. Tottakai suudelma maistui paremmalle kuin mikään leivos.. Mies vilautti kieltään hampaidensa välistä, ottaen jokusen murusen lautaselta, laskien alahuulelleen ennenkuin lipaisi kielellään suuhunsa.

"Mä huomaan et sä pidät siitä."
Angelicia vain hymähti virne huulillaan ja katsoi Chrisiä kiusaavalla katseella, vähän kulmiensa alta. Nainen nautiskelikin rauhassa leivosta ja nuolaisi lusikkaa hymähtäen.
"..Mut tuskin haluut ite syyä kokonaan."
"Heii! Äläs oo niin varma."
Angelicia älähti ja kuin harmistuneena mutristi huultaan, kun Chris veikin leivoksen naisen edestä. Ennen sitä Alicia tunsi kuinka Chris siirsi jalkansa paikkaa. Yrittikö tuo helpottaa oloaan? Angelicia ei antaisi sen tapahtua helpolla.
"Sitäpaitsi ei tää maistu ihan sille parhaalle."
Angelicia virnisti pakosti ja kohotti kulmiaan kuin mukamas yllättyneenä ja kysyvänä. Ihan kuin hän ei olisi ymmärtänyt. Varsinkaan, kun Chrisin katse kävi hänen huulissaan. Angelicia naurahti ja pyöritteli käsissään lusikkaansa. Hän ei antaisi sitä ainakaan Chrisille.. Nainen pitelikin sitä toisella kädellään samalla, kun hörppäisi kahviaan. Katse käväisi pakosti Chrisin huulissa, kun mies vei alahuulelleen leivoksen muruja ja nuoli murut pois.. Angelicia nielaisi lämmintä kahvia kunnon annoksen ja laski huokaisten kupin.
"Ootko sä varma et jaksat syödä ton varmasti?"
Angelicia kysyi kuin ohimennen ja hän ohitti samalla aikaisemman Chrisin toteamuksen. Ihan kuin nainen ei olisi tiennyt mitä mies himoitsi.. No miksei kiusata lisää. Hymisten Angelicia nojautuikin lähemmäs Chrisiä ja virnuillen nuoli lusikkaa.
"Enkö sais ees yhtä pientä palaa enää? Ei se mua hirveesti lihota.. Enköhän mahdu vielä siihen mekkoon. Vai haluaks sä nähdä mua se päällä?"
Angelicia puhui hiljaisella äänellä Chrisillä ja siveli lusikan kiiltävällä pinnalla punaisia huuliaan samalla, kun katsoi leikkisästi suoraan Chrisin silmiin.
"Vai pitääks mun tänään illalla mennä yksin kaupungille? Voi olla et muut miehet kyl ilolla kertoo kommenteja mun mekosta."
Angelicia jatkoi kiusaavammalla äänellä viimeiset sanansa ja nyt silmiin tuli piruilevakin katse. Nainen olikin päättänyt mustan mekon ostaessaan, että halusi piakkoin ellei juuri sinä iltana kaupungille testaamaan Lontoon juhlintamahdollisuuksia. Uusi mekko päällään tietenkin. Jotenkin naisesta tuntui ettei Chris jäisi pois... Nainen tiesi heti kaksi syytä. Juhliminen, siitä Chris piti ja Angelicia.. no pitikö tuota edes selventää.

Aivan kuin Angelicia ei olisi tajunnut mitä Chris ajoi takaa. Kyseli vain tuosta leivoksesta. Mies katsoi naista edellistäkin merkitsevämmin.. Mutta eei, ei mitään ymmärrystä. Hetken Christopher luuli jo onnistuneensa Alician nojautuessa lähemmäs, rakasta lusikkaansa nuolien. Sama temppuilu jatkui edelleen. Vaikka miehen katse olikin Angelician huulissa, hän ei päästäisi leivosta menemään, vaan pistäisi samalla mitalla takaisin.
"Hmh. Tottakai mä jaksan.", hän vastasi, mutta Angelicia jatkoi, saaden miehen katseen pysymään entistäkin tarkemmin lusikan suunnassa. Naisen sanat menivät oikeastaan aika täydellisesti ohi ja Chris vain hymähti vastaukseksi. Niin mitä? ....Kuitenkin kun miehen korvaan kantautui sanat 'muut miehet' Christopher kurtisti kulmiaan ja kohotti katseensa suoraan takaisin Angelician silmiin, kohdaten pirullisen katseen. Nyt kummasti tajusi mitä nainen ajoi takaa.
"Nyt sä käytät vääriä panoksia tän leivoksen suhteen.", mies totesikin kylmästi nojautuen itsekkin eteenpäin, mutta piti huolen, ettei sachertortulle käynyt mitään, kuten ettei se sotkeutunut Chrisin paitaan..

Hän nosti toisen kätensä ja tökkäisi etusormellaan kevyesti Angelician leukaa, kuin piirtäen siihen ympyrän. Katsekkin muuttui kylmästä täysin vastakkaiseen suuntaan, tietysti siinä viekottelevassa sävyssä.
"..Etkä sä kuitenkaan menis yksin. Tai odottais ensin ihasteluja muilta miehiltä sen mekon suhteen", Chris kuiski hipaisten lopuksi naisen alahuultakin, vieden sormen omalle alahuulelleen. Tämähän oli itsevarmaa hommaa.. Leivoksen takaisin saamisestako tässä oli oikeasti kyse?
"Kuitenkin ne ajattelee vaan mitä sen alla on..", krhm, ihankuin mies itse ei tekisi samoin. No, osasi hän arvostaa ihmisten ulkonäköä vaatteetkin päällä.. Riittävästi.
"Ja mä muka jättäisin sut juhlimaan yksin."
Sanojensa päätteeksi Chris koetti napata lusikkaa takaisin itselleen.

"Hmh. Tottakai mä jaksan."
No ihan kuin Chris olisi tehnyt tämän helpoksi. Mutta Angelicia ei antanut periksi. Ja hän huomasi kyllä kuinka helpostikkin pystyi pitämään Chrisin katseen naisen punertavissa huulissa, kun hän leikki lusikan kanssa. Aivan liian helppoa.. Muut miehet mainitessaan Chrisin katse kuitenkin nousi ylemmäs naisen kasvoihin. Jaahas, muuttuipa miehen ilme äkkiä.
"Nyt sä käytät vääriä panoksia tän leivoksen suhteen."
Chris sanoi kylmästi ja nojautui pöydän yli lähemmäs Angeliciaa, jonka itsevarmuus ei horjunut tippaakaan. Nainen nosti viekoittelevasti toista kulmaansa ja hymähti vain.
"Ai näinkö on..."
Nainen kuiskaisi ja nuolaisi lusikkaa hitaasti. Chris oli huvittava ja samalla puoleensa vetävä, kun tuo oli mustasukkainen. Jossain kohtiin Chris onnistui olemaan myös silloin harvinaisen ärsyttävä... Mutta ei juuri nyt.

Angelicia tutki mielellään kuinka kauan Chris pystyi muka pitämään kasvoillaan tuota kylmää katsetta. Mutta ei tosiaan kauan.. Chris kosketti naisen leukaa ja ilme muuttui siinä samalla. Angelicia vain vastasi samoin takaisin ja laski hitusen lusikkaa huultensa luota.
"..Etkä sä kuitenkaan menis yksin. Tai odottais ensin ihasteluja muilta miehiltä sen mekon suhteen"
"Mistäs sitä tietää.."
Angelicia vain kuiskaisi kiusoittelevasti, vaikka Chris puhui täysin asiaa. Mutta eihän sitä voinut myöntää. Angelicia hillitsi itsensä, ettei näykkäissyt miehen sormea, kun tuo hipaisi hänen alahuultaan. Ei noin saanut tehdä.. Muistutti vain siitä kuinka kovasti Angelicia halusikaan suudella miestä.
"Kuitenkin ne ajattelee vaan mitä sen alla on.."
Angelicia naurahti pakosti Chrisin sanoille, katsoen miestä sitten hyvin tietävästi.
"Ja sä et sitten vai? Ai niin eiku.. Sä tiedätkin mitä siellä alla on nii ei tartte edes kuvitella paljon."
Angelicia mutisi ja lopuksi kallisti päätään, hymyillen piruilevasti miehelle. Pientä vittuilua, mutta nainen kyllä taisi puhua asiaa. Muut miehet saivat vain kuvitella, Chris omisti kaiken. Ja tiesi sen.
"Ja mä muka jättäisin sut juhlimaan yksin."
Chris vielä sanoi ja Angelicia oli juuri vastaamassa, kun tajusi miehen vieneen häneltä lusikan. Nainen kohdisti Chrisiin ärtyneen ja moittivan katseen, kunnes se suli pakosti keimailevan puolelle.
"Oikein hyvä harhautus.. Pakko myöntää. No.. Syö vaan se. Päästään joskus lähtemäänkin."
Angelicia lopulta myöntyi ja virnuillen katseli Chrisiä. Ihan kuin nainen olisi täysin muka vain luovuttanut. Hän vain yritti hallita miestä, katsoen toimiko se yhtään.
"Mitäs herra haluaa tehdä tän jälkeen?"
Angelicia kuiskaisikin ja nojautui vielä vähän lähemmäs Chrisiä. Nainen nosti kättään ja hellän hitaasti vei peukaloaan miehen alahuulta pitkin.
"..sulla oli siinä suklaata."
Angelicia kuiskaisi ihan hiljaa ja väläytti mukamas suloisen hymyn perään, kun laskikin kätensä. Nainen hipaisi vielä miehen kättä viekoittelevasti ja nojautui sitten kauemmas. Ihan kuin hän olisi halunnut sekoittaa tahallaan Chrisin ajatukset. Eihän Angelicia nyt sellaista ikinä tekisi.. Ei todellakaan.

Väärät panokset tosiaan. Kerskumista muilla miehillä Chris ei päästänyt läpi ollenkaan. Hän siristi aavistuksen silmiään, kuin koettaen saada Angeliciasta kaikki nuo puheet pois. Mies ei itse edes tajunnut sitä kuinka halusi omistaa toisen kokonaan, mutta saattoi sallia sitten itselleen ne mahdolliset syrjähypyt. Ilkeä ilme ei loppujenlopuksi pysynyt pitkään.. Olisihan se pitänyt arvata, mutta Chris ajatteli puheiden toimivan paremmin.
"Oi kyllä mä tiedän", hän vastasi hiljaa, mutta itsevarmasti tottakai jatkaen tätä linjaansa. Angeliciakaan ei jäänyt hiljaiseksi vaan pyrki selvästi kumoamaan miehen jokaisen sanan omiensa alle. Christopher ei voinut olla naurahtamatta tuolle 'mitä mekon alla on' jutulle.
"Sähän sen sanoit.", mies hymisi. "Mä tiedän kaiken" Ja tadah, lusikka oli taas kerran Chrisillä. Oikein onnistunut harhautus. Piti olla oikein ylpeä itsestään.

Chris otti jo palan leivoksesta kun kuuli Angelician kuiskauksen. Hän kohotti katseensa kulmat koholla naiseen pistäessään palan suuhunsa. Aaa siis kysymys... Kaikesta huolimatta Christopher otti uutta palaa leivoksesta ja oli nostamassa sitä ylemmäs kun tunsikin naisen peukalon kosketuksen alahuulellaan. Miehen katse siirtyi lusikasta Alician tummiin silmiin.. Heti kun nainen vetäisi kätensä pois tekosyynsä kera Chris oli nostamassa lusikkaa vielä enemmän, kun pala putosikin syliin..
"Aa, shit.", mies hymähti kuin heräten jostain hypnoosista. Katse laski housuille ja mies nappasi leivoksen palan sormiensa väliin syöden sen ennenkuin rupesi hinkkaamaan tahraa reideltään.
"Kato nyt mitä teit.", hän sanoi mukamas katkeraksi, vaikka huulilla kareilikin virneen puolikas. Ei se silti tarkoittanut sitä, että Chris olisi pitänyt farkkujensa likaiseksi menemisestä. Lusikkakin taisi vahingossa unohtua pöydän reunalle.

Chris tajusi unohtaneensa vastata siihen kysymykseenkin. Hän lopetti farkkujensa puhdistamisen ja lipaisi kielellään alahuultaan juuuri siitä kohtaa mihin Angelicia oli koskenutkin.
"Mä kyllä tiedän, että sä tiedät mitä mä haluun tehä.", mies virnisti hörppäistessään lopun kahvistaan. Muki laski takaisin pöydälle ja Chris nojautui tuolissaan taas taaksepäin tyyni ilme kasvoillaan.
"..Sen lisäks, että haluun ryöstää sut.", mies virnisti. Angelician vai naisen rahat? Hm, Chris tarvitsi kumpaakin. Olihan se käynyt miehelle aika selvästikkin ilmi, että naisella oli sitä rahaa ihan riittämiin.. Eikä ollut sanonut Christopherille mitään ja tottakai hän oli siitä katkera. Olihan se sentään rahaa. Sillä sai vaikka mitä, eikä Chrisillä ollut sitä miltei yhtään.

Angelicia onnistui kyllä erittäin lahjakkaasti sekoittamaan miehen ajatukset. Tuo ei saanutkaan toista leivoksen palaa suuhunsa, kun se putosikin tuon syliin. Angelicia tyrskähti pakosit. Varsinkin, kun Chris näytti heräävän kuin unesta.
"Aa, shit."
"Okei tuolta en pyyhi.. mut hyvä yritys."
Angelicia sanoi huvittuneena ja pirullisen tyytyväisenä myös. Että hän oli hyvä, pakosti oli ylpeä itsestään.
"Kato nyt mitä teit."
"En mä tehny mitään."
Angelicia totesi viattomasti ja räpäytti silmiään mahdollisimman kiltin näköisenä. Aika epäonnistunut yritys. Angelicia piilotti virneensä kahvikupin taakse, kun hän nosti kupin reunan huulilleen ja joi reippaasti loputkin kahvista, joka oli jo jäähtynyt.

Lopulta Chris lopetti farkkujen putsaamisen ja näytti muistavan mitä Angelicia olit tuolle puhellut. Ja mitä oli kysynyt.
"Mä kyllä tiedän, että sä tiedät mitä mä haluun tehä."
Angelicia laski virnistäen oman kuppinsa pöydälle ja hymähti vain. Oi kyllä, nainen tiesi. Ja pakostihan hänen ajatuksensa pyörivät samoilla raiteilla.
"..Sen lisäks, että haluun ryöstää sut."
Angelicia vain kohautti kulmiaan ja naurahti huvittuneena. Niin milläköhän tapaa Chris tarkoitti sitä ryöstämistä... Rahat. Niin, Chris taisi olla tosiaan yllättynyt, että naisella oli noinkin paljon rahaa. Mutta miehen ei kannattaisi tosissaan yrittää viedä mitään Angelicialta. Silloin helvetti pääsisi irti. Eiköhän mies tiennyt sen. Mutta vaikka tiesi, tuo oli kuitenkin Chris... Ajatteliko tuo muka koskaan oíkeasti tekojaan ja niiden seurauksia? ..ei oikein.
"Mä olen ainakin valmis. Vedätkö sen leivoksen lopun naamaan vai heitätkö samantien syliis?"
Angelicia lopulta sanoi ja leikkisä virne huulillaan nappasi kunnolla käsilaukun olalleen. Hän oli valmis lähtemään. Shoppailu sai riittää tältä erää. Ja molemmilla oli juuri nyt eräs asia mielessä. Eiköhän olisi aika lähteä Chrisin asunnolle. Angelicia nappasi huulipunan laukustaan ja sipaisi hitusen väriä huuliinsa ennen kuin nousi ylös pöydästä. Hän katsoi odottavasti Chrisiä, mutta nappasi vielä rauhassa ostoksensa.

Angelicia koetti vielä oikein esittää jotain syytöntä, mutta vaikka mikä asia paljastikin naisen olevan syyllinen. Sillehän Chris virnuilikin. Noh, ehkä tämän leikin tarkoituksena ei ollut koko ajan tuomiota jotakuta. Christopher kyllä näki, Aliciaan vilkaistessaan, kuinka nainen peitteli ilmeitään kahvikuppinsa taakse. Taas jäi kiinni.

Nainen ei oikein vastannut Chrisin sanoihin ryöstöstä. Varmaan halusi pitää rahansa tallesssa ja koettaa vieläkin esittää vararikossa olevaa.. Ei mennyt läpi. Ja tuskinpa Angelician rahat pysyisivät noin vain tallessa jos olis Christopherin kanssa samassa paikassa.. Eihän mies nyt mitään pelännyt, mitä sitten kävisi jos muutama seteli sattuisi mystisesti katoamaan Alicain lompakosta. Chris hymisten nappasi lusikan taas käteensä napaten leivoksen palan suuhunsa, selvästi suunnitellen. Ei leivostakaan ollut enää kuin yksi lusikallinen jäljellä kun Angelicia totesikin sen loppuun syömisestä. Kylläpäs tuli yhtäkkiä kiire... Sai Christopherin pakosti virnistämään.
Mies seurasi naista katseellaan harkitsessaan liioitellun pitkään ottaisiko tuon viimeisen palan.
"Nytkö pitää melkein juosta takasin?", Chris naurahti napatessaan lopulta senkin palan. Hän nousi laiskasti ylös vetäen nahkatakkinsa päälleen. Hyvä on, mies halusi myös takaisin.. Nyt heti.

Chris pyyhkäisi vielä farkkujaan ennenkuin suostui taas nappaamaan yhden niistä ostospusseista. Vain yhden.
"No mennään.", mies sanoikin hipaisten kädellään Angelician leuan sivua. Hän väläytti viekottelevan hymynsä ennenkuin lähti sen enempää odottelematta kävelemään pois kahvilasta ja koko ostoskeskuksestakin. Haluiaisi todellakin nähdä Angelician siinä mekossa ja vähän muutakin..

// tititi Chris out >'') Kiitän pelishtäää Ellliseeiinn *ruttuu* >||D //

Angelicia katsoi yhä Chrisiä, kun tuo hirveästi pohti viimeisen palan ottamista.. Ihmeen hyvin mies jaksoi viivytellä.
"Nytkö pitää melkein juosta takasin?"
"Voidaan me kuule kävelläkkin mut jos mä sut oikeen tunnen.."
Angelicia vain mutisi ja väläytti virneen loppuun. Samalla nainen seurasi katseellaan kuinka Chris vihdoin söi viimeisen leivoksen palan ja nousi ylös vetäen takinkin päälleen. Nainen ei itse kyllä myöskään ollut hidastelu tuulella ja jos Chrisiäkin kiusaisi vielä tuossa matkalla.. Juokseminen olisi pian tarpeen.

Angelicia ojensi mieluusti yhden kasseista Chrisille, kun mies oikein kiltisti suostui ottamaan sen. Edes pientä avustusta.
"No mennään."
Chris sanoi ja hipaisi kiusaavasti naisen lauan sivua. Alicia väläytti virneen miehelle ja kuiskaisi vain;
"No mennään.."
Angelicia heitti itsekkin houkuttelevn hymyn ennen kuin Chris lähtikin jo kävelemään pois kahvilasta. Angeliciaa ei tarvinnut kehottaa yhtään.. Nainen sanoi helposti Chrisin kiinni askeleissa ja lopulta nainen käveli tuon vierellä leikkisä hymy huulillaan. Onneksi heillä ei olisi mikään mieletön matka kotiin.. Kävellessään ulos ostoskeskuksesta Chrisin vierellä, Angelicia hipaisi sormillaan miehen kämmentä ja vilkaisi tuota kasvoihin, nuolaisten huuliaan. Hyvä on, he joko pian juoksisivat yhdessä Chrisin asunnolle tai sitten Angelicia saisi juosta karkuun Chrisiä... No meni miten meni, Angelicia halusi vain yhtä asiaa. Ja se asia oli Chris.

//Didii näin Angeliciakin poiis >) Huu kiitus sinelle myös mahdista pelistää *ruttuu* //