"Aivan, etkä sinä viitsinyt huomauttaa." Quepek huomautti jäätävästi, painaen puukon entistä lähemmäs ihoa, luultavasti terä alkaisi hiljalleen rikkoa toisen ihoa, mutta se ei juuri huolettanut naista, niin kauan kuin verisuoni ei menisi, romanitar voisi jatkaa toisen kiduttamista. Brunetten henkilöllisyys ei huolettanut romanitarta alkuunkaan, jos tämä selviäisi tästä hengissä (mitä tummaverikkö ei ollut vielä päättänyt), voisi nainen aivan vapaasti mennä valittamaan poliiseille. Paljon nämä saisivatkin irti koko tapauksesta, Quepekin oikean nimen tiesivät vain ani harvat, eikä kukaan haluaisi todistaa tätä vastaan.
Mitä kovakouraisuuteen tuli, Que piti sitä vain oikeutettuna, romanitar tässä oli se loukattu osapuoli, toinen sai vain olla iloinen ettei nyt oltu romaniassa jossa tummaverikkö olisi helposti selvinnyt vaikka keskellä keskusaukiolla suoritetusta murhasta ilman merkintääkään. Harmi vain toiselle että nyt Quepek todellakin halusi vahingoittaa paikoilleen sillä hetkellä vangittua naista tosissaan, halusi raahata tämän johonkin unohdettuun kellariin ja kiduttaa tätä kunnes tämä anoisi kuolemaa. Luultavasti tämä halu oli selvästi nähtävissä tummista silmistä, romanitar kun ei sitä peitellyt.
"Kyllähän tämä täytyy kuitenkin vaentaa, ties vaikka saisi päähänsä kieliä tästä pikkuisesta välikohtauksesta jonka sinä aiheutit." Quepek suuntasi sanansa Alessiolle, äänensävyllä josta kävi selväksi, ettei toinen pääsisi mihinkään tästä tilanteesta ennen kuin romanitar oli saanut tarpeekseen, oli se sitten ennen kuin toisen sydän pysähtyi vai jälkeen olikin sitten toinen juttu.
"Tämä huora tuskin tarvitsee enää kieltään.." tummaverikkö totesi lähinnä itsekseen, miettien mikä osa toisen kehosta oli ollut läheisimmässä tekemisessä italiaanon kanssa. Viitsisikö romanitar raastaa hieman ihoa? Kaivaa silmät päästä? Julmat ja kivuliaat teot käytiin läpi Quen aivoissa yksi kerrallaan.