one of the boys

Huoneen täytti räkäinen nauru, jota seurasi sekava puhe. Noin viisi ehkä kuusi miestä istui keskellä rähjäistä olohuonetta, huoneen ollessa täynnä savua. Rokkarien ja narkkaraiden sekalaisessa joukossa oli myös pikkuruinen nainen, joka imi kaljaa kuin pesusieni ja piti toisessa kädessään sauhuavaa marihuanasätkää. Sekalainen joukko oli jonkinlaisessa ringissä, jonka keskellä oli lautanen täynnä tupakan tumppeja sekä kaljapulloja. Lisäksi lattialla joitakin pilleripusseja ja muutama marisätkäkin näytti olevan eksynyt joukkoon.

”Aa no vittu, ette arvaa miten kauhee asiakas mul oli eile. Sellanen kunnon Barbie, joka halus ihania perhosia tissinsä luo. Sit se valitti sata kertaa niistä ja lopult se ämmä ei edes kiittäny! Oikeesti, se oli vaa; ’no kai toi kelpaa’. Ja kattoki mua ku joku vitun..”, porukan ainoa nainen selitti ja huitaisi käsillään ilmaa, melkein osuen lähellään istuvaa miestä naamaan. Tuo imaisi sätkäänsä ja puhalsi perään savua ilmaan. Muutama mies räkätti ja pudisti päätään. Lähimpänä Neoa istuva mies laski käden tuon olalle ja nojautui hiukan lähemmäs.
”Kerro vaa muru jos haluut, et tumppaan sen horon.”, lievästi pöllyissä oleva, vaaleahiuksinen rokkaripoju virnuili.
”Älä muruttele mua Devon ellet haluu löytää nenääs poskeltas.”, neito sähähti ja työnsi Devonin kauemmas itsestään, ansaiten taas porukan räkäisen naurun. Tosin Neo oli jo tottunut – tottunut olemaan yksi pojista.

Naisen yllä oli polvista revityt ja muutenkin risaiset pillifarkut, valkea toppi ja sen päälle oli vedetty räikeä huppari. Tuolla oli kaulassaan yksinkertainen riipus, mutta muita asusteita ei löytynyt. Neo istui rennosti, hieman takakenossa ja poltteli sätkäänsä rauhallisesti, kuunnellen jätkien keskustelua korvat tarkkana.

# sekava, mutta ale + radi tänne.

Kuten useina muinakin iltoina myös tänään kourallinen ihmisiä oli kasaantunut jonkun randomin kämppään sätkien, viinan ja pillerien kanssa, ja kuten aina, myös Alessio oli mukana. Miehellä oli ryhmän kiistattomasti paras viina- ja kamapää, tosin Ale oli myös imuroinut kolminkertaiset määrät muihin verrattuna ja oli vähintäänkin yhtä pihalla kun jokainen muukin. Rokkari makasi rennosti lattialla ringin ulkopuolella tupakka ja sätkä toisen käden sormissa ja pullo toisissa, tämä oli jokseenkin koomassa joten viina oli ehtinyt käydä jo pitkän aikaa pullon pohjalla ja savukkeet palaa itsekseen loppuun, kyllä Ale oli aina välillä muistanut molemmista naukkailla muttei läheskään niin usein kun alussa.
"Perhoset on perseestä", italiaano ilmoitti keskelle toisten keskustelua jota oli ohimennen kuunnellut. Italiaano ei ehkä ollut paras puhumaan siitä mitkä kuvat olivat tatuointeina perseestä, oma iho kun oli täytetty toinen toistaan typerämmillä kuvilla. Tietysti mukana oli myös ammattilaisten tekemiä, kuten selän peittävä aurinko ja rintakehän valloittaneet lohikäärmeet, ja sitten oli niitä idioottimaisia kännisuhruja joita tuntui kertyvän lisää ihan mukavissa määrin jatkuvasti.

"Mä en oo kertaakaan kiittäny tatuoijaa - cheers", Alessio ei saanut yhtään lausetta lopetettua kunnialla, nytkin viimeinen sana hukkui siihen kun tämä kaatoi kirkasta juomaa alas kurkustaan. Italiaano ei varsinaisesti puhunut kellekkään, kunhan vaan selitti lämpimikseen jonnekkin katonrajaan. Porukat olivat jo alkaneet tottua siihen ettei Alessio ollut täysimielistä seuraa kymmenen jälkeen, siihen asti vielä menetteli. Varmaa oli kuitenkin myös, ettei bileitä saapunut miehen ympärille kuivumaan millään ilveellä, yleensä Ale virkosi uudelleen joskus keskiyön aikoihin ja sammui sitten aamulla vain aloittaakseen uuden ryyppykamaputken.

"Se johtuu Ale siitä ettet sä oo koskaan käyny tatuoijalla", yksi miehistä huomautti.
"Totta vitussa olen", italiaano laittoi heti vastaan ja yhdellä sulavalla liikkeellä veti valkoisen paidan päältään paljastaen selkää koristavan tatuointihässäkän.

Neo virnuili villisti, välillä räjähti nauruun ja välillä pyöräytti silmiään. Kukaan ei oikein katsonut tuota erilailla vaan pikkuruinen nainen sulautui narkkareiden porukkaan loistavasti. Tuo siirsi katseensa Alessioon, joka puhui jotakin randomia, lähinnä itsekseen. Virnistäen Neo imaisi sätkäänsä ja puhalsi savut jälleen tukehduttamaan huoneen ilmaa. Tuo seurasi kiinnostuneena, kun hieman ringin ulkopuolella oleva rokkari veti paitansa pois ja paljasti upean, tatuoidun selkänsä. Sähikäinen pudotti sätkänsä lattialle ja lähes salamaakin nopeammin konttasi huoneen läpi miekkosen luo. Tuo kallisteli päätään ja silmäili tatuointia lähes lumoutuneena. Nainen hipaisi sormillaan tatuoitua aurinkoa ja virnuili varsin tyytyväisenä, nauttien kauniista taiteesta Alen selässä.
”Kaunis.”, tuo sanoi ja virnisti, samalla napaten hetkeksi rokkarin pullon ja imaisten viinaa kitusiinsa. Neo palautti pullon ja peruutti hieman kauemmas.
”Et haluis munkin tatuointia kattoa? Se on tääl alakerras.”, Devon virnuili ja osoitti kädellään haarojaan.

”Haista vittu.”, sähikäinen ärähti ja nopeasti rynnisti päin itseään suurempaa miestä, kaataen tuon selälleen maahan. Kaato oli ilmiselvästi hilpeä, sillä suurin osa porukasta repesi nauruun. Devon ärisi jotain, kun Neo näytti hyppivän hetken tuo rintakehällä ennen kuin kömpi paikalleen. Tyytyväisenä nainen nappasi sätkänsä lattialta ja imaisi sitä myhäillen. Tuo tuli selvästi paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa kuin muiden naisten kanssa. Miehet olivat suorasukaisia ja melko suorasanaisia, mutta naiset olivat oikeita käärmeitä. Tuhahtaen sähikäinen puhalsi savut nenästään ulos.

/lyyyhyt D : /

Alessiota nauratti, tiedä sitten johtuiko napsituista pillereistä vai Neon oudosta reaktiosta. Nainen tuijotteli Alession tatuoitua selkään ja siveli sitä kuin kauneinta taideteosta, mitä se todennäköisesti asiantuntevalle ihmiselle olikin. Italiaanolle itselleen se oli vain kuva, yksi muista ihoon hakatuista, yhdelläkään ei ollut oikeasti mitään merkitystä tai syvällistä tarinaa, ne oltiin otettu vain koristeiksi ja sellaisena Alessio niitä pitikin, ei sielun peilinä tai mitään (vai olivatko ne silmät? Ajatukset heittivät sekoitetussa mielessä kuperkeikkaa).
"Eikö", mies naurahti mutta sai kurkussa kuplivan naurun pysymään olemattomissa.
Ale ei ollut vielä edes kovin hyvissä fiiliksissä, koko homma oli niin hallinnassa että oli melkein tylsä. Mitä iloa oli sekoamisesta jos se piti tehdä valvonnassa neljän seinän sisällä? Saman tien voisi mennä mielisairaalaan, saisi hakata päätäänkin pehmustettuihin seiniin ja napsia sateenkaarenvärisiä pillereitä ihan ilmaiseksi. Tietysti negatiivista oli siinä, että mielisairaalassa ei napsittaisi essoja, kokaiinia tai konia, eikä mistään melatoniinista tai masennuslääkkeistä pienissä määrissä olisi mitään iloa. Kuten ei suuremmissakaan Alession kohdalla.

"Mä voin tarkistaa neon puolesta", italiaano lupasi reilusti Devonin avatessa suunsa, samassa mies oli jo tarrannut kiinni tuon vyön etumuksesta mikä sai toisen huudahtamaan hämmästyneenä ja perääntymään lujaa vauhtia peri metriä niin, että oli lopulta selkä seinää vasten. Hetken pari vain tuijotti toisiaan, Alessio ilkikurisena ja Devon aidosti järkyttyneenä, miehelle kuitenkin valkeni nopeasti ettei kyseessä ollut raiskausyritys ja tuo remahti nauramaan jääden heti perään Neon alle lattialle. Nyt kaikki muutkin nauroivat, paitsi rokkari joka putosi kuvioista yhtä lujaa kun pääsi mukaan.