No One Came

//Kuka vaan mukaan ^^//

"Voi perkele!" kuului huuto eräältä sivupöydältä aj kaikki kääntyivät katsomaan aika paljastavaan mustaan toppiin, -pillifarkkuihin ja - tennareihin pukeutunutta tyttöä, jonka käsissä komeili useita tatuointeja. Hänen mustat hiuksensa oltiin sidottu tiukalle ponihännälle ja hänen silmissään oli mustat meikit. Hänen kädessään oli puhelin, jota hän piteli kädessään sellaisella ilmeellä, että hyvä ette heittänyt sitä seinään. Pian tyttö huomasikin mitä oli huutanut ja katsoi naama punaisena ihmisiin. Eihän tämä ollut sitä Noemi Rottenia, jonka osa ihmisistä tunsi kilttinä tautointsijan tyttönä.
"Anteeksi..." tyttö kuiskasi hieman nolona ja painoi kätensä kasvoihinsa. Se helvetin MJ ei sit pääsykkään, likka kiroili mielessään.

"Öm... Tässä olisin neidin juustoateria", myyjä sanoi ja laski pöydälle tarjottimen. Noemi kohotti katsettaan nuorukaineen, jonka kasvot selvästikkin punastuivat.
"Kiitti", Noemi sanoi ja hymyili. Nuorukaisen naama muistutti nyt hyvin selvästi kypsää tomaattia. Hänen suunsa aukesi, mutta sulkeutui sitten ja hän häipyi hieman nolona pois paikalta. Noemi katsoi ruokaansa ja dippasi sitten ranskailen jo hakemaansa ketsuppiin.

//Eli kuka vaan mukaan ihan rohkeasti, vaikka tää alku olikin tämmönen outo 8D//

Dreamer


Kieltämättä Weezie oli melkoisen huomiota herättävä rysähtäessään sisään ovista, tytöllä oli kädet täynnä, tämä kaivoi jotain suuresta keltaisesta laukustaan ja mutisi samalla puhelimeen. Pukeutuminen oli tavanomaista hillitympää, jos niin saattoi sanoa. Kirkkaankeltaiset kengät, samaa sävyä oleva leveä hiuspanta sekä ylisuuri paita joka ylsi vaaleaverikköä puoleen reiteen ja ylisti varsin vastakkaisia aatteista ristiriitaisin tavoin, suurin neon kirjaimin. Meikki ei ollut sen hillitympää, huulet olivat mansikanpunaiset ja meikki korosti silmiä, jotka olivat tänään kellertävien piilolinssien peitossa.

Weezie seisahtui sisään päästyään huudoin kuultuaan ja vilkaisi ympärilleen, huomaten melko kuvitetun tytön, jonka kasvoja näytti hiljalleen koristavan varsin soma punaisuus. Weezie itse löysi vihdoinkin lompakkonsa, tai jos sitä nyt siksi saattoi sanoa, nahkahökötys joka oli täynnä vetoketjuja, eikä mistään saattanut päätellä mikä oli oikea. Hieman puolikutoisesti tytön onnistui tilata itselleen tavallinen pirtelö, jonka kanssa vaaleaverikkö siekailematta asteli äskettäin meteliä pitäneen tummaverikön luo ja istuutui tämän pöytään.

Siksi että Weezie halusi tutustua kuvitettuun tyttöön ja siksi että muut pöydät olivat jo vallattu, varsin arkipäiväisten tyyppien toimesta.

// Mie raahasin tyttöseni :'D //

hammasratas


//sori maa oon Tanskassa nyt niin vastaan sit ku tuun taalta koska vastauksesta tulis hankala tulkittava 8DD katon nyt vaan et mita te ootte taala riehunu xD//

hammasratas


Noemi vilkaisi tyttöön, joka kopisteli hänen pöytänsä luo. Hän hymyili tälle ja rypisti tyhjän ranskalais pussin ja haukkasi sen jälkeen hampurilaistaan.
"Hei", hän tervehti tyttöä hymyillen samalla, kun laski ruokansa takaisin alas. Samassa tytön puhelin piippasi, joten Noemi kaivoi sen vieressään lojuvasta mustasta lasukustaan.

Noemin ilme muuttui heti synkemmäksi. <i>No sori sori. Älä nyt räyhää. Mulle tuli parempaaki tekemistä...<i/>, hänen tekstiviestissään luki, jonka oli saanut MJ.ltä. Noemi puri hammastaan ja kirjoitti jotaikin ja paiskasi puhelimensa takaisin laukkuun.
"Sori ystävät viettävät päivätkin kamaa vedellen", hän tokaisi ihan kuin tyttö olisi jo vanha ystävä. Ihan sama. Ei Noemia kiinnostanut, jos joku ulkopuolinen tiesi, että hänen ystävänsä vetelivät kamaa. Hänen isäkin tiesi sen joten miksipä ei joku muukin?

Dreamer


Alku oli lupaava, Weezie ei saanut osakseen ärtyisää mulkaisua taikka jotakin tervehdystä muistuttavaa murahdusta, vaan hymyn ja kunnollisen tervehdyksen. Vaaleaverikkö oli jo tervehtimässä myös mutta kännykän piippaus keskeytti aikeet, ainoastaan hymy jäi sinisilmän kasvoille. Tyttö joi pirtelöään, sen viileä kylmyys tuntui kutittelevalta, nesteen valuessa kurkussa, aina vatsaan asti, tunne oli aina yhtä hauska.

Ilmeisistikkään viesti ei ollut mieluinen, sillä toisen ilme synkkeni ja tämä paiskasi melkoisen väkivaltaisesti puhelimensa takaisin mustan laukun syvyyksiin.
"Sellaisia ne välillä ovat, älä silti kännykää siitä syytä." Weezie totesi virnistäen iloisesti, "Vaikka se mahdollistikin synkistämisen matkankin takaa." tyttö jatkoi huvittuneena, lisäten jälleen yhden kohdan päänsisäiseen listaansa kännyköiden huonoista puolista. Kuka tahansa saattoi pilata päivän matkojenkin takaa.

hammasratas



Noemi naurahti hieman sinisilmälle. Niin eihän se kännykän vika ollut. Häntä olisi vain sillä hetkellä tehnyt mieli vetäistä MJ.tä turpaan ja kunnolla, mutta minkäs sille mahtaa, jos kamat eivät oikein ole oma juttu. Noemi muisteli kuinka eräällä ryyppäysiltana hän oli koittanut pilveä ja se oli yksi Noemin Kamalat kokemukset lsitan kärkipaikalla.

"Itse en käytä, että ei syytä huoleen, että joutuisit istumaan huumeriippuvaisen seurassa", hän sitten naurahti ja palautti samalla sen iloisen Pepsodent hymyn suulleen.
"Olen muuten Noemi", hän esittäytyi ja ojensi tatuoitua kättään vaaleaverikölle.

Dreamer



"Pyh, ei se minua häiritsisi, olen kyllä nähnyt tarpeeksi nistejä sun muita, etkä sie ees näytä sellaselta." Weezie vastasi naurahtaen, tytön huulilta hymy ei ollut koskaan kadonnutkaan, tämä joi hieman pirtelöään maistellen sen makua vasta nyt kunnolla, maistui aivan tehdäs sörsselille, mutta ei sinisilmä ollut jaksanut alkaa itse värkkäämään pirtelöä. Vaikka tämä maksoikin enemmän.

"Weezie." tyttö esittäytyi ja tarttui lyhyeksi aikaa tatuoituun käteen, ihaillen sen tatuointeja hetken, itselleen vaaleaverikkö ei ollut moisia hankkinut, mutta oli heikkona jokaiseen mieheen ja naiseen joka sellaisia kantoi. Mikä sinänsä oli melko nurinkurista.
"Hienoja tatuointeja? Miten sinulla on ollut varaa hankkia noin monta?"

hammasratas


Noemin hymy ei hyytynyt. Tämä Weezie taisi olla ensimmäinen ihminen sitten hänen vanhempiensa, joka ei pitänyt häntä ns. paholaisena, vaikka kyllähän olut tytölle maistui.

Noemi naurahti hieman Weezien kehuille ja sille, että miten hänellä riittäisi rahat.
"No mun vanhemmat omistaa sen Heaven Tattoon, joka on tässä Devon Streetillä niin sit ku täytin 17 sain ekan tatuoinnin ja nyt niitä on kertyny tällä lyhyellä ajalla aika rutkasti", hän selitti säteillen. Oli kiva kun joku oli kiinnostunut ede hitusen tatuoinneista.
"Olen jo pienestä pitäen tiennyt perusasiat tautoinnista, koska me asutaan siinä kaupan yläkerrassa niin mä vietin aika lailla ja vietän nykyäänki aikaa liikkeessa niin faija on sit opettanu. Oon tehny pari tatskaa itekki", hän säteili ja hörppäsi välissä limsaansa ja haukkasi hampurilaistaan.

"Onko sulla yhtään tatuointia?" hän sitten kysäisi, kun oli jälleen hörpännyt viileää limsaansa.

Dreamer
paras!



Weezie ei voinut olla pistämättä merkille kuinka Noemi oli selvästi mielissään vaaleaverikön osoittamasta hyväntahtoisesta mielenkiinnosta. Sinisilmä kuuntelikin kiinnostuneena toisen selittäessä vanhemmistaan ja siitä koska oli saanut ensimmäisen tatuointinsa.
"Olenki aina miettiny kuka sen omistaa, ite törmään aina tyyppeihin jotka käy vain New Tattoossa, tosin johtuu varmaan ihan siitä seurasta." tyttö naurahti virnistäen.

"Ei oo, ei ole ikinä ollu aikaa eikä rahaa hankkia minkäänlaista. Lisäksi pitäs valita sellanen jota vois aina välillä muokkailla.." Weezie vastasi hymyillen, "Kyllästyn aika helposti ja sitten luultavasti olisin yhden tatuoinnin peitossa kokonaan." tyttö jatkoi naurahtaen huvittuneena, kyllähän tämä omat 'heikkoutensa' tunsi. Pitkäjänteisyys ei juuri kuulunut vaaleaverikön hyveisiin.
"Yleensä vaan isken jonku jolla on tatuointi ja ihailen niitä aikansa."

hammasratas


Noemi kuunteli kuinka sinisilmä puhui "heikkoudestaan", eli nopeasta kyllästymisestä ja siitä, että ei hänellä rahat riittäisi.
"Aa mä tajuan", hän sitten vastasi viitaten tytön heikkouteen.
"Meillä käy koko ajan sellanen ärsyttävä ämmä, joka haluaa koko ajan muutella sen tatuointia ja se yrittä iskeä koko ajan faijjaa, joten sen takia meijjän mutsi sille sitä tatuointia muuttelee, vaikka se ei haluais. Se on tottunu saamaan sen mitä se haluaa ja valitettavasti meijjän faijja on nyt sen kohde", tyttö huokasi ärtymystä täynnä.
"Tosin nyt se sai kolmen kuukauden porttikiellon, ku se yritti suukottaa isää huulille!" hän naurahti ivallisesti heleällä naurullaan.

Samassa tytön ilme hieman vakavoitui.
"Sori sua tuskin kiinnostaa, että meijjän isää yrittää iskeä ärsyttävä ämmä", hän sitten sanoi naama lehahtaen hieman punaiseksi.
"Ai niin sit siitä New Tattoosta... Musta ne ei ees tee kunnon tatuointeja, koska oon nähny niitä ja ne on aika öm... paskoja. Tää on tietty mun mielipide, mut näin yhellä jätkällä ihan pieleen menneen tatuoinnin. Sen piti kai esittää naista, mut se näyttä enemmänki lapsen tekemältä sutulta kun ammattilaisen tekemältä tatuoinnilta", tatuoijjan tyttö selosti ja tuoliinsa enemmän ja risti kädet niskansa taakse.

Weezie kuunteli kiinnostuneena Noemin selitystä tästä ärsyttävästä asiakkaasta, tyttöhän oli perusluonteeltaan liiankin utelias, mutta juoruämmä tämä ei ollut, urkki yleensä tietoa lähinnä omaksi huvituksekseen. Tunne, että tiesi jotakin mitä kukaan muu ei tiennyt, oli aina yhtä kutkuttava ja hauska, vaikkei tietämystään tuonutkaan esille.
"Ei, itse asiassa kiinnostaa, olen varmaan liianki utelias omaksi parhaakseni." Vaaleaverikkö totesi virnistäen iloisesti toisen punastuessa, tyttö näytti paljon vähemmän 'kovikselta' punastuessaan, mikä oli tietenkin ilmiselvää.
"Kaikki mahdolliset syöjättäret on sitä paitti hyvä ottaa selville, osaa sitten varoa niitä." Weezie jatkoi naurahtaen lähes ilkikurisesti.

"New Tattoossa pitää hankkia oikee tekijä, siellä on paljon sellasia töhertelijöitä, mutta sitten parhaimmatki onki proo-luokkaa. Ne kuulemma aina kiusaa uusia asiakkaita pistämällä niille kaikkein huonoimman tikkaajan, siellä tosin yleensä käy niitä joita on valistettu tekijöistä etukäteen." Weezie selvensi virnistäen leveästi, tyttö tiesi sitä sun toista, erityisesti Rasheen moninaisista kaduista tämä oli hyvin perillä ja tiesi mitä piti välttää milloinkin. Tällä tavoin vaaleaverikkö oli pysytellyt hengissä äidin kuoltuakin.

Noemia alkoi hymyilyttämään, kun Weezie sanoi, että syöjättäret oli aina hyvä tunnistaa ja niinhän ne olikin. Tytöstä kaiken maailman ällöttävät ja epäilyttävät ihmiset oli otettava huomioon ihan vain varmuuden vuoksi.

Noemi kuunteli ihmeissään vaaleaverikön selostusta New Tattoosta toinen kulma koholla. Kuinka joku kehtasi laittaa töhertäjän maksavalle asiakkaalle? Tiettyhän kaikkien oli joskus opittava tatuoimaan jos siihen uraan lähti, mutta että ihan palkkaa ja pysyviä tatuointeja ilman koulutusta. Noemi tuhahti ja noja pöytään tuima ilme kasvoillaan.
"Typerää ja hyvin lapsellista", hän sitten sanoi siihen.
"Mutta älä ny ala luulemaan, että oon sellanen tiukkapipo", hän korjasi sitten hieman naurahtaen.
"Osaan mäki pitää hauskaa, mutta en käsitä, että "ammattilaiset" leikkii asiakkaillaan", hän sanoi ja pudisti hieman päätään.

Noemi hipaisi otsatukkaansa pois ja risti kätensä sitten leukansa alle.
"Noh jos mä kerran kerroin sulle itestäni niin nyt on sun vuoros"

"No ei niistä varmaan kukaan ole oikeasti ammattilainen, ovatpahan olleet taiteellisesti hieman lahjakkaampia ja saaneet osakseen jengitatuointien töhertämisen." Weezie totesi virnistäen, Noemi oli selvästi oppinut jo varhain miten asiakkaita tuli kohdella, varsinkin niitä maksavia. Ja tottahan se oli, moni joutui korjauttamaan töhertelijän tekemän tatuoinnin, tosin usein nämä oppivat virheistään ja osasivat pyytää osaamista seuraavalla kerralla.

"Minä vai?" vaaleaverikkö toisti naurahtaen, "Olen luultavasti orpo, asun devon streetillä, työtön, omistan koiran ja pienen mökin täynnä muistoja. Sinkku, monineuvoinen ja esitän valokuvaajaa." sinisilmä tiivisti elämänsä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Isästäänhän tyttö ei tiennyt, ei ollut koskaan kysellyt, eikä kaivannut, kyllähän tämä ilmestyisi jos haluaisi tyttäreensä yhteyttä pitää.
"Eli ei mitään kovinkaan jännittävää, kaiketi."

"Ei itseasiassa hyvin mielenkiintoista", Noemi vastasi, kun tyttönen oli tiivistänyt elämänsä yhteen ainokaiseen lauseeseen.
"koska itse olen aina elänyt vanhempieni kanssa ja minun ei ole tarvinnut elää ns. ilman työtä, koska teen koulun oheella pikku töitä liikkeessä kuten siivoan", hän selosti ja pyöritteli limulasissa olevia jäitä pillillä.
"Miten sinä sitten hommaat itsellesi rahaa?" hän kysyi ja lopetti jäitten pyörittelyn kohdistaen katseensa sinisilmään.
"Koska kyllähän sinun nyt jotenkin on rahaa saatava, vai?"

Noemin silmät kiisivät oveen, josta astui sisään aika aika roteva, pitkähiuksinen ja tatuoitu jätkä.
"Voi vittu", Noemi mutisi ja kiskoi mustan hupparin päälleen ja peitti hiuksensa ja osittain kasvonsa sen huppuun.
"Nyt voidaan taas keskittyä keskusteluun", hän sanoi hiljaa. "Valepuvustaan" huolimatta Noemi tarkkaili silmä kovana tulijaa ihan vain kaiken varalta.

"En ole kyllä ikinä ajatellut sitä noin, olen tottunut elämään yksikseni, onhan sitä päälle kolme vuotta tultu tehtyä." Weezie totesi pyöritellen pirtelöään käsissään, hymyillen hieman, totta tosiaan, tytön mielessä ei ollut käynytkään ettei yksinasuminen välttämättä ollut kovinkaan suosittu tapa. Ei jos oli kivat vanhemmat joiden kanssa asua. Vaaleaverikkö naurahti.
"Rahaa aina saa, älä nyt kuvittele että mulla olis Rasheella oma kulmani, mutta jos tuntee tarpeeksi ihmisiä niin kyllä sitä rahaaki irtoaa." sinisilmä vastasi hymyillen vinosti, eihän rahaa ollut yltiöpäisesti, juuri sopivasti Weezien omiin tarpeisiin, ruokaan ja muuhun sellaiseen. Ehkä jopa hieman vapaa-aikaankin.

Weezie vilkaisi ovelle ilmestynyttä miestä, toinen muistutti hätkähdyttävän paljon Hankia, ei vain näyttänyt yhtä vaaralliselta eikä lohikäärmeen häntä pilkistellyt paidan kauluksella. Tarkemmin katsottuna toinen ei ollut alkuunkaan kuten Hank, ei yhtä vaikea eikä yhtä vaarallinen. Mutta Noemiin tulijalla oli vaikutus.
"Onko sulla jotain ongelmia ton kanssa?" vaaleaverikkö kysyi kallistaen hieman päätään, ei tulija sinällään tehnyt vaikutusta sinisilmään, paitsi ettei Weezie tuntenut tätä.

Noemi katsoi nopeasti vaaleaverikkoon ja naurahti synkästi.
"Hah jätkä on ihan lääpällään ja mua ei kiinnosta. Ja nyt se vaan sanoo että mää yritän saada sen sänkyyn, vaikka mä en oo koskaan koskaan maannu kenenkään kanssa. Varsinkaan tuollaisten taliaivojen", hän sihahti.

"Sä taijjat sit tuntea paljon ihmisiä, vai?" Noemi sanoi ja hymyili jo pienesti. Jos tytöllä oli tuollaiset vaatteet ja hän oli pärjännyt kolme vuotta itsekseen niin kyllä hänen täytyi sitten tuntea paljon ihmisiä.

"Jaa kappas Noemi", kuului mies ääni Weezien takaa ja Noemi kohotti katseensa mieheen. Tyttö ei sanonut mitään tuijotti vain nuorukaista murhaavasti.
"Daniel", hän sanoi myrkyllisesti.
"Ihan D vaan", mies naurahti ja katsahti sitten Weezieen.
"Heipä hei kaunokainen", hän flirttaili vaaleaverikölle. Noemi nousi seisomaan ja paukautti nyrkkinsä pöytään.
"Voitko sä jo vittu jättää mut rauhaan?!" hän karjui.
"Ulos! Häivy! Mitä tahansa!" hän huusi. Mies vain virnuili tytölle.
"Ootko kade?" hän kysyi lievästi tyytyväisenä.
"Minä en sinullaisen sonnan kanssa panisi vaikka maksettaisiin", hän lausahti ja kohensi ryhtiään. D:n ilme muuttui heti synkäksi.
"Senkin lutukka", hän murisi, mutta teki jo lähtöään.
"Tämän sä vielä kostat", ehti D sanoa, kunnes hän jo häipyi paikalta. Noemi lysähti tuolille ja huokaisi. Pian kuitenkin hän jo hymyili taas ja katsoi Weezieen.
"Dodih hetkeks siitäkin eroon"

Vaaleaverikkö ei tiennyt mitä olisi sanonut, tämä käsitti Noemin juuri paljastaneen olevansa neitsyt, mitä ei kovinkaan usein nähnyt, ei ainakaan tytön ulkonäön omistavan tummaverikön suusta.
"Voisi sanoa että enemmän kuin keskiverto ihminen ehkä tuntisi." Weezie myönsi virnistäen, kyllähän noita tuttavuuksia oli kertynyt, ehkä liikaakin, tosin minkäs sinisilmä sosiaalisuudelleen mahtoi?

Miehen ääni keskeytti vaaleaverikön ajatuksen juoksun hetkeksi, Weezie kääntyi katsomaan Noemin Danieliksi kutsumaa, läheltä paljon oletettua pidempää miestä tutkailevasti ja hymyili lyhyesti tälle. Puuttumatta juuri kaksikon välillä käytävään keskusteluun, seurasi vain kummankin ilmeitä.
"Sie käsittelet sitä väärin." Weezie julisti miehen mentyä, "Olisit vaan välinpitämätön, et välittäis kärpäsen paskaakaan moisesta älykääpiöstä, usko tai älä, jopa mun kokonen tyttö sais ton ukon alistettua tossunsa alle oikeilla otteilla." vaaleaverikkö naurahti tietäväisesti, olihan noita nähty.
"Paras olis jos julistaisit sille olevas vaikka tyttöihin päin ja nuoleskelisit jotain sellaista, taikka ilmottasit olevas varattu ja että ukkos on joku kaappi. Mulla on muutama tuttava joka auttais mieluusti moisen kanssa."

"Njoo ois ehkä pitäny, mut mitä mä voin sille et pinna palaa ku tuollanen paska-aivo tulee noin? Äh vittu oikeesti miks kaikki ällöt tyypit on lääpällään muhun?" hän sanoi esittäen kauhean dramaattista pissaliisaa.
"Ja mää taas en koskaan kenenkään", hän lisäsi sitten siihen ihan itsenään. Niin Noemi ei ollut ollut koskaan ihastunut kehenkään ei sitten koskaan ellei jotain viisi vuotiaan ihastusta lasketa, mutta sen jälkeen hän ei ollut koskaan tuntenut vetoa miehiin eikä naisiin. Häntä ehkä pelottaa se sitoutuminen tai jokin.

"Sä taijjat siis myös tuntea samanlaisia kalkkuna-aivoija kuten mä, vai?" hän kysäisi sitten ja virnisti.

"Vedät kuule vaan syvään henkeä ja lasket vaikka sataan, sitten esität niin välinpitämätöntä kuin vain voit. Ja sie oot kaunis tyttö, joten johtuskohan se kiinnostus siitä." Weezie vastasi naurahtaen, "Mie ihastun vähän väliä, aina eri tyyppiin, jotka tosin yleensä unohtuu heti ku kyllästyn niihin." vaaleaverikkö totesi virnistäen lyhyesti kohauttaen olkiaan. Kovin sitoutumistaitoinen ei tyttö ollut, juuri lyhytjänteisyydensä takia. Tapauksen piti olla melkoinen jos halusi pitää Weezien mielenkiinnon yllä.

"Aika paljonkin, mutta onneksi on sitten tuttuja jotka tekee selkoa minun mielipiteistä, jos en siis saa muuten taottua kalloon ettei kiinnosta. Muutama nainenki ahistellu, ne on vielä pahempia." Weezie totesi naurahtaen iloisesti, hörpäten pirtelöään virnuillen, välittämättä porvarillisten perheiden melko äkäisistäkin katseista.

"No etpäs sinäkään mikään rupikonna oo!" Noemi naurahti naama taas punaisena. Se oli Noemista yksi hänen ärsyttävimmistä heikkouksista.
"Usein ihmiset säikkyvät tatuointeja, vaikka en mä tiiä et mitä pahaa niissä on", tyttö tuhahti ja vilkaisi perheeseen, joka mulkoili heitä, mutta kuten Weezie neuvvoi piti vain pysyä aloillaan.

Noemi nappasi kulauksen kolastaan ja pyöritteli taas jäitä.
"Ämmät on aina pahimpia", Noemi vastasi ja katsoi sinisilmään naama virneessä.
"Itelläkin on noita kavereita, jotka ei oo mitään luikkuja, tosin huumeet on niitten heikkous. Ne saattaa pari päivää viettää niin, että ne juo ja ottaa huumeita, joka on tietysti tosi epäterveellistä", mustatukkainen sanoi ja pyöritti hieman silmiään.
"Kyllähän mä joskus saatan pari kolme kaljaa juoda, mutta huumeisiin en koske enkä mä todellakaan tykkää sellasista juontimaratooneista kuten ne"

"En olekkaan, paitsi että rupikonnat osaavat olla myös melko söpöjä." Weezie vastasi naurahtaen, ja kallisti päätään sitten hymyillen, silmien tutkaillessa Noemin lukuisia tatuointeja, melko tarkastikkin. Sitten katse palasi toisen silmiin.
"Se on vain jäänyt tapa, ennen tatuointeja oli pelkästään jengiläisillä sun muilla, nyt niitä on melkein joka toisella nuorella ja sitä ei ymmärretä. Ihmiset pelkäävät kaikkea erillaista." tyttö totesi naurahtaen keveästi, tietäen hyvin miten vinoon ihmiset katsoivat jos joku uskalsi olla oma itsensä, erillainen kuin muut.

"Mie en juuri juokkaan, silloin tällöin ku vetää pään täyteen riittää, huumeisiin en oo kajonnu, enkä meinaakkaan." Weezie totesi hymyillen ja kohautti olkiaan, "Olisin luultavasti jo haudattu jos oisin pahempiki juoppo, kaikki sellanen nielee rahaa, joten rahattomuus varmaan on minun pelastuski.."

Noemi katsahti itsekkin tatuointejaan ja mutristi hieman huultaan.
"Se on typerää", hän lausahti viitaten siihen, että tatuoinnit olisivat vain jengiläisten juttu.
"Jos jollain on tatuointi tai pari mitä vakavaa?" Noemi sitten vielä lisäsi. Oli inhottava tulla väärin ymmärretyksi vain "parin" tatuoinnin takia.

"Mulla on ehkä enemmän se viikonloppu jolloin ehkä vähän juon, koska ei mullakaan pahemmin rahaa löydy, vaikka vanhemmat on, mutta vaikka ne tietääki et saatan välillä vaan oluen ottaa niin ei ne mulle niitä kustanna kuten joittenki vanhemmat. Enkä mää aikasin sitä alottanu. Oisinkohan sillon ku olin 16?" tumma tukkainen muisteli. Noemi nappasi taas limsansa ja joi sen loppuun. Hän kulautti aluksi pari jäätä ruuhunsa ja rouskutteli niitä muina miehinä, vaikka viereisen pöydän lapsiperhe ei siitä pitänytkään.

"Äh, kuka näitä ihmisiä tajuaa? En minä ainakaan, koirakin tuomitaan tappajaksi koska amstaffi ja boxeri menivät pariutumaan." Weezie vastasi kohauttaen olkiaan, tyttö oli saanut kuulla kaikenlaisia heittoja omasta koirastaan, Dozerista, joka oli oikea pelkuri. Ei olisi voittanut edes kärpästä tappelussa. Vaaleaverikkö tyhjensi viimeisetkin pirtelöt kipon pohjalta, katsahtaen tiskille, miettien hakisiko lisää, kääntäen katseensa kuitenkin sitten tatuoituun Noemiin.

"Musta tulee kuulemma sen verran kipakka hiprakassa ettei kantti juoda ku on tarpeeksi pokkaa tehä kaikenlaista ilman sitä muutamaa promillea." Weezie totesi virnistäen, vanhempiahan sinisilmällä ei todellakaan ollut pitämässä jöötä, eikä tytön äitikään luultavasti olisi välittänyt vaikka tämä kerran tai pari kuukaudessa vähän kuppia kallistikin.
"Ite alotin sen jälkeen ku äiti kuoli, turrutti hieman pahimman surun yli." vaaleaverikkö lisäsi pohtivan näköisenä, sitten oli tullut Hank ja elämä oli jatkunut, jopa senkin jälkeen kun mies oli lähtenyt.

"Mitä väliä jos koira ei olekkaan mikään puhdasrotuinen kaunokainen? Mun mielestä sekarotuset päihittää useestikkin jotku puhdasrotuset", Noemi sanoi hieman tuhahtaen.

Noemia nauratti kuvitella Weezie huppelissa kipakkana.
"Ite taas oon kuullemma kauhea Durazel pupu", hän sanoi virnistäen. Noemi oli kännissä rikkonut mm. pöydän koska oli ystävättäriensä kanssa tanssinut sen päällä. Olihan sitä sitä myös kerran jokeenkin veteenkin pudottu, koska oksa petti.
"Mutta harmi, että sulla ei oo vanhempia", hän sitten sanoi ja oli hetken hiljaa.
"Haetaanko pirtelöt?" hän sitten ehdotti ja hymyili vaaleaverikölle.

"Kait se johtuu hieman kurttusesta kuonosta.." Weezie totesi virnistäen, "Ja tässähän maailmassa kauneus on tärkeintä." tyttö jatkoi pyörätyttäen silmiään, vaaleaverikkö oli tyytyväinen että oli tunkenut samaan pöytään Noemin kanssa, toinenhan oli mainiota seuraa. Lisäksi melko samallaisia ajatuskia tummaveriköllä tuntui olevan päänsä sisällä.

"Ai että löydät itsesi aina jostakin uudesta paikasta, ilman aavistustakaan miten olet sinne hankkiutunu?" sinisilmä kysäisi naurahtaen, Noemin saattoi kuvitella durazelin voimalla kulkevaski tuholaiseksi, ties mitä tummaverikkö keksikään.
"No jaa, isää minulla ei ole koskaan ollut ja ilman äitiä on jo tottunut elämään." Weezie totesi kohauttaen olkiaan, tottahan se oli, ei yksineläminen sinänsä ollut kaameaa, varsinkaan jos hankki mukavaa seuraa öiksi lämmittämään tunnelmaa.

"Ajattelin juuri samaa." Weezie vastasi virnistäen leveästi, "Ehdin tuhota tämän ensimmäisen jo."

"En ehkä ole kaikista kaunis, mutta itsenimielestä olen omalla tavallani nätti", hän sanoi.
", koska kaikki ovat kauniista omalla tavallaan"

"Minulla on aina ollut vanhemmat, mutta ei koskaan siskoa tai veljeä. En ole koskaan kerjännyt rahaa vanhemmiltani, koska olen itse ne ansainnut heiltä jollain tavoin. Tässä olen ajatellut muuttoa jonnekkin, koska kohta koulutkin loppuvat", hän sanoi sitten. Weezie oli oivaa seuraa, vaikka he näyttivätkin toisilleen kuin päivältä ja yöltä, olivat heidän mielensä samalla aaltopituudella.

Noemi hymyili, kun Weezie suostui pirtelön hakuun. He nousivat pöydästä ja kävelivät tiskille, jolla ei ollut porukkaa.
"Iso suklaa pirtelö", hän tilasi ja kääntyi sinisilmään päin.
"Jos ihminen on mitä syö olen aika herkku", hän heitti virnistäen ja maksoi pirtelönsä.

//Sori hiittaus//

"Tottahan tuo on, mutta sie olet kaunis eikähän jo Danielin kaltaiset ihailija jo kerro siitä." Weezie vastasi virnistäen ilkikurisesti, tyttö ei juuri koskaan miettiny omaa ulkonäköää, sitä oliko kaunis vaiko nätti, liian laiha vaiko juuri sopiva. Kunhan vaaleaverikkö tunsi olonsa hyväksi, kaikki oli hyvin.

"Mulla on äidiltä peritty oma pikku mökki, ihmettelen kyllä miten siihen on ollu aikoinaan rahaa, mutta oma on ja ei onnekis tartte muuta ku laskut maksaa." sinisilmä totesi virnistäen, "Ja siskoksia en oo koskaan halunnut, koska ne olis joko juuri niinku minä taikka täysin erillaisia kaikin tavoin, lisäksi olin äidin tyttö aina." tyttö naurahti venytellen.
"Niin sie oot vielä koulussa, mie kävin nopeen kahden vuoden tutkinnon kosmetiikka-alalle, ei kiinnostanu, mutta nyt ei toi työkkäri voi ainakaan määrätä kouluttautuun mihinkään." vaaleaverikkö totesi virnistäen, olisihan sitä päätä ehkä löytynytkin, mutta kiinnostus koulujen vankilaallisiin toimintapoihin ei kiinnostanut alkuunkaan.

"Mie olisin sitten joku mansikka suklaakuorrutteella." Weezie naurahti, tilaten itselleen sekä suklaa että mansikka pirtelön, jotka kaatoi myyjän hämmästykseksi yhteen isompaan astiaan. "Tehen aina näin ku haluan herkutella." tyttö totesi Noemille hymyillen leveästi, välittämättä muiden oudoksuvista katseista tuon taivaallista.

/ eipä tuo mitään ^^ /

Noemi purskahti nauruun, kun vaaleaverikkö kaatoi pirtelönsä yhteen isoon astiaan. Myyjän ilme oli niin totaalisen hämmentynyt, että ei sille voinut muuta kuin nauraa.
"Nerokasta!" hän naurahti. Pari perhettä mulkoili heihin päin, mutta mitäpä tuosta. Noemi puhalsi pilliinsä ja kupin sisältä kuului poreilua. Onneksi pirtelön päällä oli kansi, koska muuten se olisi varmaankin pursunnut yli.

Noemi kipitti takaisin paikalleen ja laski laukkunsa turvallisesti jalkojensa juureen.
"Varmaan päätyisin Devon Streetille, koska parempaan asuntoon ei olisi vielä varaa... Mutta eipä se minua haittaisi", hän sitten tuumasi ja joi pirtelöään.
"Ja kyllä koulua vielä valitettavasti joudun käymään. Jatkan varmaan isän ja äidin liikkeessä, kun koulut loppuu, koska ei kauheasti huvita opsikella ja isä kyllä opettaa, koska haluan tatuoijjaksi yllätys yllätys."

"Eikös olekkin." Weezie vastasi hymyillen säteilevästi, näyttäen kieltä erään lapsiperheen ipanoille, jotka tuijottivat vaaleaverikön temppua selvästi kaihoisa katse silmissään, vanhempien lähinnä mulkoillessa kahta nuorta tyttöä. Toinen hamstrasi pirtelöä ja toinen poreilutti omaansa.

"Pyh pah, senkin kanssa auttaa jos tuntee ihmisiä, joillakin kun on extra tilaa nurkissaan yhdelle tytölle juuri soppelisti." vaaleaverikkö vastasi naurahtaen keveästi, tyttö itse tiesi useammankin tälläisen, kuuluihan sinisilmä itsekkin tähän ryhmään. Olihan Weezien pikku mökinhökkeli kaksioksi kaavailtu, nytkin tilaa oli liikaakin yhden tytön tarpeille.
"Luonnollista, ja pysyypähän yritys perheessä." tyttö virnisti, melkein kadehti Noemia koska tämä tiesi mitä halusi tehdä.

Noemi virnisti vielä Weezielle ilkikurisesti, kun tämä näytti kieltään lapsille. Vanhemmat alkoivat raahata nyt parkuvia lapsiaan pois pikaruokalasta. Selvästikkin eivät halunneet, että heidän lapsistaan tulisi tuollaisia. Mutta saisivat paiskia aika paljon töitä, koska Noemin mielestä joka lapsella oli joskus tällainen ikä, että tehtiin välillä jotain aivan typerää.

"Niin hyvin luonnollista", hän vastasi vaaleaverikön vastaukseen hänen vanhempiensa liikkeesta, kunnes tajusi mitä tuo oli alussa sanonut. Noemilla meni pirtelöä väärään kurkkuun ja hän yski hieman.
"Siis mitä sä nyt oikein puhut?" hän sitten naurahti, kun sai taas äänensä toimimaan. Oliko tyttö juuri tarjoutunut vuokra emännäksi? Vaiko pursusiko hänellä poreilevaa pirtelöä korvasta?

"Ja helppoakin, voi rohkeasti keskustella palkka asioista omien vanhempien kanssa kun ei ole juuri salaisuusksia. Tietenkään nyt ei puhuta siitä yksityisemmästä puolesta.." Weezie huomautti virnistäen, nauraen sitten rehellisesti Noemin reaktiolle, toinen näytti olevan hetken tukehtumaisillaan pirtelöön.

"No mainitsin että joillakuilla voisi olla hieman liikaa tilaa." vaaleaverikkö vastasi virnistäen, "Kuten minullakin on yhdelle ihmiselle liian suuri kaksio omistuksessani, enkä ole taatusti ainoa." sinisilmä jatkoi virnuillen, juoden pitkän hörpyn pirtelöstään. Antaen Noemin toipua jonkinmoisesta kohtauksestaan.

Noemi hymyili ja naurahteli.
"Ja täälä jossain on nuori likka, joka pystyy jopa maksamaan pientä vuokraa", hän sanoi ja ryysti pirtelöään yhä hymyillen. Olisi mahtavaa asua ihmisen kuten Weezien kanssa. Hänen vanhempansa olivat sitä paitsi jo kyselleet moneen otteeseen, että milloin tyttö aikoi muuttaa pois kotoa. Nyt se aika ehkä jopa koittaisi.

//sori tuli lyhyt 8(//

"Äh, mitään vuokraa, mutta jos laskut menee puoliksi niin käy." Weezie vastasi naurahtaen, tyttö ei voinut uskoa kuinka hyvin asiat joskus suttaantuivat, kohtalonoikusta vaaleaverikkö oli sattunut harhautumaan koko hampurilaisravintolaan ja löytänyt sieltä itsellen täydellisen vuokralaisen. Eipähän tarvinnut sisustaa huonetta Dozerille, ja nyt sinisilmä sai ihailla usein myös tatuointeja joita Noemi kantoi mukanaan.

"Tämähän järjestyi vallan mainiosti, olipa hyvä että se sun tuttus jäi kotiin ja raivostutti sinut." Weezie totesi iloisesti ja joi sen verran pirtelöä että kylmyys sai päähän hauskan tunteen, joka hellitti hiljalleen.

"Sovittu. Mulle käy vallan mainiosti!" Noemi naurahti hyvin hyvin tyytyväisenä ja hyvin hyvin iloisena. Hän ei todellakaan voinut uskoa asiaa todeksi, mutta totta se oli. Noemi joi hymyissä suon kunnon kulauksen pirtelöään.

"No todellakin! Jos MJ olisi tullut en olisi tutustunut sinunlaiseen kultaiseen tyttöön, joka tarjoaa minulle majapaikkaa!" hän naurahti iloisena.
"Kävisikö, että alkaisin jo tänään kasaamaan tavaroita kämpillesi, vai onko sulla jotakin?"