Luca & Marinella Edwards

Aihe: Luca & Marinella Edwards Ma Loka 26, 2009 2:58 am

LUCAN & MARINELLAN LUKAALI
Luca & Marinella Edwards 1zeffj5

I'M A BARBIE GIRL, IN THE BARBIE WORLD

Marinellan huone ei ole kovinkaan suuri, mutta yksi pieni tyttö sinne mahtuu sopivasti asustamaan. Huone on sisustettu Marin omien toiveiden mukaisesti (minkä varmasti huomaa) ja se on näin ollen eri vaaleanpunaisten sävyjen kirjo. Prinsessasängyn lisäksi huone sisältää pienen koulupöydän, jonka ääressä prinsessa itse harjoittaa piirrustus- ja väritystaitojaan. Jokainen tyttö tarvitsee tietysti korean peilin, vaatekaapin sekä pari lelulaatikkoa ja nämäkin tavarat löytyvät Marinellan huoneesta.

Aihe: Vs: Luca & Marinella Edwards Ma Loka 26, 2009 3:19 am

Alessio makasi selällään veljensä asunnon sohvalla joka oli todennäköisesti maksanut enemmän kun miehen oma asunto, toinen jalka oli nostettu käsinojalle eikä koristeellisia ja korollisia cowboymallisia saappaita oltu turhaan otettu pois. Mies nojasi päätään kevyesti taakse ja puhalsi asunnnon raikasta ilmaa saastuttamaan sankkaa tupakansavua samalla kun tupakka jatkoi loppuun palamista sormien välissä. Ale oli aivan kuin kotonaan, ei epäilystäkään siitä etteikö hän olisi tuntenut oloaan täysin rennoksi ja kotoisaksi maatessaan savupilven keskellä alkoholia veressään. Rokkari oli itsevarmuuden perikuva niin kauan kun porukkaa oli vähän ja hän tunsi kaikki, vieraiden ihmisten keskuudessa Ale ei osannut toimia alkuunkaan, hän tiesi kuulostavansa idiootilta kun sönkötti liikemiehille leveällä slangilla, kaiken lisäksi ihmismassat saivat vielä pakostikkin päälle jonkinlaisen pakokauhun, vähintäänkin ahdistuksen. Toistaiseksi mikään ei kuitenkaan ollut vialla.

Ale tumppasi loppuaan lähenevän itse käärityn tupakan Lucan antamaan lasiin ja siirsi sitten katseensa takaisin veljeensä joka istui suoraselkäisellä tuolilla matalan lasipöydän toisella puolella. Kun oikeasta kulmasta, eli siitä missä italiaano oli, näki toisen kasvojen tilalla vain ison kukan joka seisoi hyvin naisellisessa lasimaljakossa samaisella pöydällä.
Mies ei ollut vaivannut ajatustakaan sille mitä asiaa Lucalla oli, hän oli vain tunnollisesti tullut paikalle kun käsky oli aamulla käynyt. Todennäköisesti kyseessä oli jotain tärkeää, sen oloiselta tilanne oli tähän asti vaikuttanut. Alessio ei oikeastaan miettinyt mitään, ei yhtään mitään, ei edes sitä, että hän häpäisi veljensä asunnon edes astumalla sisään sinne.

Italiaano näytti ehkä vähän normaalia siistimmältä, ei paljon, mutta vähän. Tummanharmaamusta takki oli oikeastaan melko lähellä normaalia huolimatta siitä, että cowboybuutsien henki jatkui hihoissa olevissa hapsuissa, myöskään sen alla oleva syvän v-kauluksinen röyhelöpaita ei ollut sieltä pahimmasta päästä, ihoa myötäilevät mustat housutkin olivat ihan okei (kuva). Hiukset oli jätetty melko normaalisti alas eikä meikistä ollut tietoakaan. Koko olemus oli suhteellisen normaali, niin tavallinen kun Alessiolta saattoi odottaa.

"Sul oli varmaan jotain oikeeta asiaakin?", rokkari tiedusteli selvästi kysyvään sävyyn. Johan saapumisesta olikin jo reilu puoli tuntia.

Aihe: Vs: Luca & Marinella Edwards Ke Loka 28, 2009 3:52 am

Luca ei pitänyt yhtään Alession tupakoinnista. Vielä vähemmän hän piti siitä, että pikkuveli tupakoi hänen asunnossaan. Miehen omassa asunnossa, jonka hän oli itse maksanut ja rakentanut. Pieni paheksuva vivahde näkyi välillä Lucan kasvoilla, mutta hän halusi pitää sen pois ihan vain veljensä vuoksi. Tuulettamalla haju lähtisi huoneesta, joten ei kai se nyt niin vaarallista ollut.

Siinä vaiheessa, kun mustatukkainen mies oli astunut ihmeellisine vaatteineen sisälle, oli Luca ihmetellyt miksi ihmeessä hän oli ryhtynyt tähän. Sillä hetkellä ajatus Alession tutustuttamisesta Lucan ystävään tuntui täysin naurettavalta ja typerältä, suorastaan mahdottomalta. Miten ihmeessä hän oli edes ajatellut sen toimivan? Mies tuhahti äänettömästi typerälle idealleen ja nojasi nojatuolin nojaan koko painollaan. Samalla hän risti jalkansa toisen päälle ja katsahti Marinellaan joka vipelsi omasta huoneestaan innostuneena. Luca oli pukenut tyttärensä vaaleankeltaiseen mekkoon, jossa oli röyhelöitä, joita tyttö rakasti. Valkoiset kengät kopisivat laminaattilattiaa vasten, kun tämä hyppelehti Alession kasvojen luo.

”Tadaa!” Mari huudahti ja pyörähti ympäri mekkonsa helmoja heiluttaen. Hän esitteli mekkoaan miehelle, joka makasi sohvalla rentona ja laiskasti. Marinella hymyili Alessiolle säteilevästi ja hypähti isänsä syliin.
”Koska Matt tulee, koska?” Hän kysyi ja suikkasi suukon Lucan poskelle.
”Malta vähän”, tummaverikkö lausahti lapsensa perään, joka juoksi tanssahdellen sohvapöytää ympäri.

”Ajattelin että haluaisit tutustua uusiin ihmisiin”, Luca vastasi veljelleen ja katsoi ikkunasta ulos. Idea oli mitä typerin ja Alessio tuskin edes halusi tutustua hänen ystäväänsä. Pieni sivistys olisi kuitenkin tehnyt hyvää rokkarille, sitä Luca ei voinut kieltää.

Aihe: Vs: Luca & Marinella Edwards Ke Loka 28, 2009 4:54 am

Alessio ei tarkoituksellisesti yrittänyt loukata Lucaa tai käyttäytyä huonosti ja normien vastaisesti, ongelma oli kuitenkin siinä, ettei mies koskaan ollut saanut varsinaisesti hyvää kasvatusta ja kaduilla oli oppinut vähän erilaiset käytöstavat. Tällä ei oikeasti ollut mitään käsitystä siihen mitä oli sopivaa tehdä ja mitä ei, saati sitten siitä, miten pitäisi puhua tai arvostaa muita ihmisiä. Koko maailmankuva tuntui olevan todellisuuden irvikuva, käytöstavat eivät mistään kotoisin. Alelle ei tulisi mieleenkään teititellä ketään, kiittää tai pyytää lupaa poistua, hän oli aina tehnyt kaiken täysin omilla ehdoillaan ajattelematta yhtään muita ihmisiä, ja nyt kun halusi ehkä ajatella muita, ei sitten enää osannutkaan. Kyllä rokkari osasi suunsa pitää kiinni ja hymyillä kun käskettiin, esittäytyä ja kätelläkkin, sillä ei kuitenkaan päässyt vielä kauhean pitkälle.

Marinellasta italiaano oli jostain oudosta syystä alkanut oikeasti pitää. Tytössä oli jotain käsittämätöntä - se oli niin viaton, rehellinen ja sokeasti luottava, samaa aikaa kuitenkin myös yltiöpositiivinen ja loputtoman energinen. Ihan kun joku ikiliikkuja. Ikiliikkuja joka hymyili lakkaamatta ja jaksoi koko ajan keksiä jotain, se ei hiljentynyt hetkeksikään, muttei myöskään sönköttänyt idioottimaisuuksia kuten useimmat lapset. Oikeastaan tyttö oli onnistunut muuttamaan Alen käsityksen melko täysin hyvin nopeasti, hän olisi ihan hyvin mielellään ottanut huostaan ihan omankin tenavan, jos ei olisi tiennyt, että onnistuisi pilaamaan sen elämän ihan täysin. Miehen hoidettavaksi se kuitenin jäisi, Que tuskin olisi innokas, eikä Ale nyt ihan välttämättä ollut paras mahdollinen esimerkki.
Marin lisäksi Alessio oli yllättänyt itsensä pitämällä Lucastakin. Tai ei nyt ehkä ihan suoranaisesti pitämällä, kunnioittamalla ja arvostamalla ehkä enemmänkin. Luca tuntui oikeasti yrittävän keksiä jotain saadakseen Alession ajatukset pois aineista ja ehkä sysäämään tämä jonnekin terveemmille teille päin. Veli oli ehkä ainut ihminen koko maapallolla, joka ei ollut ottanut jalkoja alle vaan hieroi edelleen veljessuhdetta ja yritti selvästi haalia perhettä edes jotenkuten kasaan.

Ale oli alkanut kummasti hymyillä viimeaikoina, nytkin hymy tanssi kasvoilla Marin pyöriessä olohuoneessa mekkoaan esitellessään.
"Hieno on, valitsiksä ite?", mies kehaisi ja katsoi ohimennen keltaista mekkoa jota koristi ties millainen kasa röyhelöitä.

"Kehen?", Alessio katsahti Lucaakin kysyvänä sen enempää tuon sanoja miettimättä.

Aihe: Vs: Luca & Marinella Edwards To Joulu 10, 2009 4:20 am

”Tietenkin valitsin sen itse!” Marinella naurahti ikään kuin mekon valitsijan olisi pitänyt olla itsestään selvää.
”Ei isi osaisi näin hienoa valita! Se aina ostaa ihan kamalia vaatteita. Tai siis osti. Se antaa nykyään valita kaikki vaatteet ihan itse!” Tyttö selitti innoissaan sedälleen. Alessio oli erittäin kiinnostava ilmestys noinkin nuoren neidon silmissä. Joku muu lapsi olisi saattanut pelätä outoihin vaatteisiin pukeutunutta ja alati tupakansavulta löyhkäävää rokkaria, mutta Maria Ale vain kiehtoi. Ehkä se johtui siitä, että hän oli tottunut tapaamaan vain astetta ylevämpää kansaa. Varsin tomerana tyttönä Marinella ei kuitenkaan ujostellut turhia – ei edes outojen ihmisten seurassa.

Ennen kuin Luca ehti edes tajuta veljensä kysyneen jotain, oli Marinella jo äänessä.
”Matt-setään!” Tyttö hihkaisi ja taputti käsiään yhteen. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö tuo vierailija olisi ollut Marille tärkeä. Luca hymyili tyttärelleen, mutta näytti samaan aikaan hyvin mietteliäältä. Miehen ajatukset pyörivät lähinnä hänen työkaverinsa Mathiaksen suhtautuminen Alessioon, jota ulkonäön perusteella ei millään muotoa voinut lukea niihin ihmisiin, joiden kanssa Luca normaalisti seurusteli. Sukulaisuus oli kuitenkin eriasia. Alen ja Lucan suonissa virtasi sama veri ja he olivat kokeneet kaikki lapsuuden kamaluudet yhdessä, joskaan eivät nyt ihan konkreettisesti yhdessä: he olivat kovin erilaisia lapsia. Yhtä kaikki Mathiaksen reaktio pelotti italialaismiestä.

”Matt-setä on tosi kiva! Sitä ei tarvi yhtään pelätä!” Marinella käveli pikkukengät laminaattia vasten kopsuen Alession eteen ja hymyili tälle rohkaisevasti.

Ovikello soi. Luca nielaisi. Mies nousi ylös ja vaiensi tyttärensä pelkällä käden heilautuksella. Marinella otti muutaman askeleen ovelle päin, mutta ei mennyt avaamaan ovea isänsä käskystä. Luca käveli itse ovelle sydän rinnassa tahtia lyöden. Muutamaksi sadasosasekunniksi hän pysähtyi oven eteen ja mietti avaisiko sitä sittenkään. Tämä tiesi ongelmia, se oli selvä. Luca veti kasvoilleen teennäisen huolettoman hymyn ja avasi oven, jonka takana seisoi tyypillinen lontoolaismies. Vaaleat lyhyet hiukset ja hyvin siistit vaatteet yhdistettynä kohteliaaseen äänensävyyn. Se kaikki erosi Alessiosta niin kovin.
”No hei! Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa!” Vaaleahiuksinen keski-ikäinen mies hymyillä virnuili ystävälleen, joka puolestaan väistyi oviaukosta, jotta toinen pääsi sisään.
”Toin vähän palanpainiketta mukanani!” Mathias toden totta piteli käsissään viinipulloa, joka viimeisteli kokonaisuuden.

”Hauska tavata tosiaan!” Luca nyökkäsi kohteliaasti vieraalleen ja viittasi hänet peremmälle. Mathias asteli sisälle ja laski viinipullon erään lipaston päälle.
”Missäs pikkuprinsessa on?” Mathias kysyi muka tietämättään että Marinella seisoi hänen oikealla puolellaan. Tyttö kikatti kuuluvasti.
”Täällä hölmö!” Mari huudahti ja hyppäsi vaaleaverisen miehen syleilyyn. Mathias nosti pikkutytön syliinsä ja hymyili tälle ystävällisesti.
”Oletpas sinä kasvanut!” Hän katsoi tyttöä päästä varpaisiin ennen kuin laski tämän alas.

Luca rykäisi kuuluvasti ja valmistautui esittelemään Alession Mathiakselle.
”Tässä on pikkuveljeni Alessio”, mies viittasi kädellään nuorempaansa. Mathiaksen ilme muuttui kummastuneeksi, mutta kohteliaisuussyistä hän piti sen suhteellisen vakaana. Vaaleahapsinen mies otti muutaman askeleen Aleen päin, jotta pääsisi tervehtimään tätä.

» Alessio Edwards