Sweet emotion / sov.

Tummat silmät tutkailivat ihmisjoukkoa kyllästyneenä, samaa vanhaa porukkaa, suurin osa vielä rapakännissä. Que ei ollut pitkään aikaan tavannut ketään järjissään olevaa, kukaan ei ollut uskaltanut tulla muutamaa metriä lähemmäs naista, tietäen hyvin tämän olevan huonolla päällä Alession takia. Mitä siihen mieheen tuli, tummaverikkö oli yhä tälle äkäinen, vaikka toinen olikin yrittänyt lepytellä. Asiaa ei auttanut se että Que ei ollut päästänyt italiaanoa saman peitonkaan alle vaikka olikin antanut tämän palata kotiin, nyt nainen oli sekä äkäinen että puutteessa. Ei ehkä paras mahdollinen yhdistelmä.

Edes muutamien pikku vorojen ammuskelu ei ollut parantanut Quen oloa, pikemminkin nainen oli vain turhautunut, alkoholikaan ei ollut vielä noussut päähän, eikä naista juuri kiinnostanut sillä hetkellä huumeetkaan. Romanitar istui alas, nurkkaan josta näki sopivasti huoneen ovelle, ellei joku sattunut tanssimaan tielle. Ei mennyt kauaakaan kun naisen luo ilmestyi ensimmäinen kiinnostunut, tummaverikkö oli jättänyt mielenosoituksellisesti kihlasormuksenkin kotiin, eihän se ollut Alessiollekkaan paljoa painanut.

Piruuttaan Que ei edes häätänyt vaaleaa miestä heti pois, vaan antoi tämän rauhassa yrittää. Se ettei tullut heti luodista, rohkaisi muutamaa muutakin miestä ja pian tummaverikkö oli saanut omasta mielestään sopivasti huomiota. Pettää tämä ei kuitenkaan aikonut, halusi vain nähdä minkälaisessa terässä oli.

/ No niin, tulipas nerokas -.-' Radi ja Ale tänne vain /

/ anteeks kesto D : /

Alessio oli yrittänyt vetäytyä omiin oloihinsa viimepäivinä, mutta jostain mystisestä syystä ihmiset olivat alkaneet retuuttaa häntä entistäkin enemmän mukaan kaikkialle. Juomaan, hengaamaan, bileisiin, juhliin, kissanristiäisiin, ryöstämään pankkia, nussimaan huoria.. Mitä tahansa. Jotenkin rokkarista tuntui, että ne pelkäsivät Quen vielä ampuvan hänet jos kotona tulisi vietettyä yhtään enempää aikaa kun tunti yössä. Ale taisi olla ainoa joka ei kuvitellut, että tulisi yöllä murhatuksi sänkyyn tai jotain, joko muut olivat vainoharhaisia tai italiaanolla ei vain ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai realismitajua. Tai molemmat.
Tänäänkin pari "frendiä" olivat raahanneet Alen yhteistuumin jonkun miehelle puolituntemattoman jätkän kämpille, ojentaneet viinapullon toiseen käteen ja koksupussin toiseen ja käskeneet pitää kepin ojossa ja mielen korkealla. Ja sehän kävi Alessiolle paremmin kun hyvin.

Oikeastaan rokkari oli pitäytynyt aineista erossa aamukahdeksan jälkeen ja pysyi edelleenkin, pussin hän oli tietysti kietaissut mukaan. Mikäs siinä kun ilmaiseksi sai. Viinaa tämä oli kitannut rennolla kädellä vähän turhankin kanssa, jonkinnäköinen kunnon känni oli jo päällä, mikä yleensä oli Alession kohdalla harvinaista koska hän harrasti kaksin käsin viinan kittaamista, oksentamista ja sammumista täysin ilman välivaiheita. Jossain vaiheessa katkesi yleensä muistikin joten mies ei voinut mennä vannomaan etteikö oikeasti tekisi jotain tai nauttisi kännin hyvistäkin vaiheista. Jos ei ollut muistikuvia ei kuitenkaan voinut katua mitään, joten hyvä vaan, väliäkö sillä ettei tiennyt miten känni eteni.

Alession fiilis oli latistunut pahasti siinä vaiheessa kun joku oli alkanut lääppiä paikalle saapunutta Quepekia. Normaalisti mies ei olisi kahta kertaa harkinnut vaan kiltti blondi olisi jo etsimässä hampaitaan jostain kadunkulmasta, nyt hän kuitenkin piti parempana vaihtoehtona vain pysyä paikallaan ja pitää turpansa visusti kiinni, ja nyrkit kurissa.

Ainahan huomio hiveli naisen itsetuntoa, mutta pitemmän päälle ainakin Quen tapainen nainen kyllästyi, varsinkin kun vaalea mies ei suoraan sanottuna edes ollut kovin kekseliäs. Tai no jos otettiin huomioon millainen Alessio oli, harvan onnistui olla italiaano kekseliäämpi ja taitavampi, monelta tuntui puuttuvan mielikuvitusta. Romanittaren kyllästyneisyys ei kuitenkaan tullut esille, ainakaan muulla tavoin kuin tietyllä kylmäkiskoisuudella tylsimpiä yrittäjiä kohtaan. Alession tummaverikkö jätti ehdoin tahdoin huomiotta.

Leikitelläkseen miesten kanssa, Que tietoisesti ojensi mustan mekkonsa verhoaman kehonsa hieman paremmin esille ja risti reitensä päällekkäin, hymyillen samalla hieman ilkikurisesti ihailijoilleen. Nainen halusi nähdä kuinka pitkälle italiaano antaisi pelin venyä, oli ollut luojan lykky että rokkari oli sattunut paikalle, tätä kun ei juuri ollut kotona näkynyt ja nyt romanitar vain rankaisi siitä omalla tavallaan. Tummaveriköllä oli kyllä rajansa, Alessio saisi nyt määritellä omansa.

Pahaa aavistamattomat miesparat olivat Quepekille pelkkiä pelinappuloita.

Alessio suoranaisesti kidutti itseään luomalla katseita sinne, missä Que istui jalkojaan viettelevästi ristien miesten edelleen kiehnätessä ympärillä. Nainen ei huomioinut italiaanoa mitenkään eikä osoittanut edes tajuavansa tämän läsnäoloa, ja se Alea ärsytti vielä entisestään. Tämä olisi voinut huutaa, itkeä, anella, viskoa tavaroita.. Ihan mitä tahansa saadakseen osakseen huomiota Quen osalta, ihan mitä tahansa edes yhdestä katseesta. Ja kyllä, mies tajusi itsekkin kuinka säälittävä oli, mutta mitä ihmettä hän saattoi muka tehdä sille, että oli edelleen armottoman rakastunut?

Rokkari pysyi ihan suht koht hyvin rauhallisena vaikka hermo kirenikin ja alkoi pikkuhiljaa muistuttaa rispaantuvaa paitaa joka jokaisella liikkeellä, silmänräpäyksellä, hengähdyksellä, menetti pituutta ja katosi pikkuhiljaa olemattomiin. Hermo katkesi totaalisesti siinä vaiheessa kun joku kokelas painoi naisen huulille suudelman ja hieraisi käsillään tuon rinnustoja. Tai ainakin Alessio kuvitteli jonkun tekevän niin, hyvin oli kuitenkin mahdollista, että hän näki jotain mikä ei tosiaankaan ollut totta. Alea ei kiinnostanut tippaakaan oliko tapahtuma totta vai ei, mielessä oli vain se, että kellään, ei yhtään tasan kellään, ei ollut oikeutta Quepekiin koskea. Italiaano ei yksinkertaisesti voinut katsoa sivusta. Mies löysi tiensä Quepekin luokse parilla horjuvalla askeleella, naisen huomioinnin sijaan keskitti tämä kuitenkin kaiken vain siihen toiseen mieheen jonka oli valmis toivottamaan helvettiin siltä istumalta.

Alessio repäisi miehen rajusti kauemmas naisen luota ja saman liikkeen aikana iski nyrkkinsä täydellä voimalla keskelle tuon kasvoja. Nyrkki aiheutti rusahtavan äänen iskeytyessään alta pettävää nrenää vasten ja mies putosi polvilleen maahan. Rokkari päästi irti miehen paidan rinnustasta josta oli toisella kädellä tarttunut, loi maassa makaavaan mieheen lyhyen katseen ja lähti kävelemään paikasta ulos turhaan taakseen vilkaisematta.

Viihdettä parhaimmillaan, vaalean miehen ilme oli sanoin kuvaamattoman huvittava lihaksia koonneen, ja niiden ylläpitämisessäkin onnistuneen, italialaisen riuhtaistessa tämän pois Quepekin luota. Nainen ei tehnyt elettäkään säästääkseen tuon itseään kovinkin suureksi casanovaksi itseään kuvittelevan miehen nenän, päin vastoin, tummaverikön huomio oli nyt rokkarissa. Romanittaren huulilla käväisi hymy, jonka tämä kuitenkin pyyhki nopeasti pois, jääden odottamaan miehen edesottamuksia nyt kun kilpakosija oli hoidettu. Ilmeisesti koskeminen ei käynyt kysymykseen Alession tapauksessa, ironista.

"Meinaatko vetää turpaan jokaista joka uskaltautuu kosketusetäisyydelle Alessio?" Que kysyi mieheltä, joka ei ilmeisesti jäänytkään tapojensa mukaan mässäilemään vastustajansa häviöllä, vaan käveli pois. Oli ehkä reilua myöntää että nainen oli kiduttanut Alessiota jo liiaksikkin, mutta romanittaresta toinen sai olla onnellinen ettei ollut syntynyt yhtäkään ruumiita. Jos sama toistuisi, voisi italiaano olla varma että Que ei antaisi naisen enää kävellä paikalta omin jaloin vaan mustassa autossa, kuula kallossaan.

Alessiolla keitti viinan ansiosta yli pahemmin kun pitkiin aikoihin, mies oli tosissaan valmis murtamaan vaikka joka ikisen paikallaolijan niskat jos tarve tulisi, omat fyysiset rajat olivat hämärtyneet jo aikoja sitten.
Mies nosti keskisormen näyttävästi pystyyn Quen huudellessa ivallisesti perään. Ale olisi melkein voinut vastata, että tosiaankin aikoi mutta sanat eivät ikinä päätyneet kielelle asti vaan unohtuivat johonkin matkan varrelle järkevien ajatusten kaveriksi.
Italiaano kaarsi kulman takaa kohti ulko-ovea, horjahteli askelissaan ja oli kaatua, seinä osui kuitenkin sopivasti tielle ja lihaksikas keho kirjaimellisesti romahti sitä päin tasapainon heittäessä kupekeikkaa. Ale reagoi tavalla jota ei itsekkään käsittänyt, iski nyrkkinsä kiviseinää päin aivan kun olisi edelleen lyömässä Quen kosiskelijaa. Ero oli vain siitä, että italiaanolle ei lohjennut yllätysvoittoa ja vastustaja veti selvästikkin voiton, tällä kertaa se mikä murtui oli näes omat rystyset, huonolla tuurilla vielä rannekkin. Alessio tiedosti vain, että käsi oli kuin tulessa, ei suinkaan mihin kohtaan sattui tai edes miksi.

Mies jäi istumaan ovensuun viereen talon sisäpuolelle kylmälle lattialle. Ale tuijotti hämmentyneenä kättä jonka auki revenneet rystyset selvästikkin vuosivat verta - ja jos kipu ei ollut harhaa, ei ollut verikään - tekemättä sille mitään. Italiaano oli täysin lukossa, huonovointinen ja sekava, kerrankin puhtaasti viinan vaikutuksesta. Oli aika jännä huomata, että vaikka Alessio kesti aineita enemmän kun olisi kellekkään ollut tervettä fliippasi hän vähän yläkanttiin menevästä viina-annoksesta heti kättelyssä jos mukana ei ollut jotain muutakin.
"Vittu", rokkari kirosi itsekseen ja nojasi päänsä pienesti taakseppäin niin, että takaraivo nojasi veritahrojen kirjomaan seinään.

Sormea Que oli ehkä osannut odottaakkin, Alessiolta tullessa ele ei edes saanut naista sähähtämään tuosta epäkunnioittavasta käytöksestä kuten yleensä. Nyt se oli lähinnä huvittavaa. Nainen pettyi siitä että mies oli ilmeisesti lähdössä, se tarkoitti hauskuuden loppumista siihen. Ainakin hetken aikaa, sillä yhtäkkiä rokkari tuntui saavan veret seisauttavan loukkauksen kiviseinältä, jota löi melkosella voimalla, onnistuen satuttamaan vain omia luitaan.

Romanitar kirosi itsekseen romaniaksi, hypäten pystyyn, jääden sitten hetkeksi selvästi epätietoisena siitä menisikö hoivaamaan itsensä kolhinutta kihlattuaan vaiko jatkaisi jääkuningattaren roolin vetämistään. Italialainen ei itse näyttänyt tajuavan tapahtunutta, vaan näytti olevan jopa hämmentynyt yhtäkkisestä kolhustaan, kuin olisi ihmetellyt kuka moisen oli saanut aikaan. Oli suoranaista ironiaa että Que saattoi vetää viinaa kaksin käsin, menemättä juuri sekaisin, mutta aineita nainen ei juuri kestänyt. Alessio taas veti lääkkeitä luonnottomia määriä, mutta tuntui menettävän muistinsa viinasta liiankin helposti.

"Vittu." tummaverikkö lopulta totesi, ähkäisten ja asteli tumman miehen luo, mulkaisten jokaista joka uskaltautui virnuilemaan Alession epäonnelle.. Tai typeryydelle, miten sen nyt otti. Päästyään italiaanon luo nainen laskeutui tämän tasolle, jääden kyykkyyn tutkailemaan miehen saamia haavereita.
"Päätit sitten siirtyä lapsien kiduttamisesta tuulimyllyjä vastaan taistelemiseen?" Que kysyi hymyillen vinosti, mutta korjasi ilmeensä sitten melko neutraaliksi.

Alessio tuijotti hämmentyneenä vuoroin rystysiään ja ranteen sivussa olemaa ilkeän näköistä kohoumaa, tai möykkyä joka näytti melko pahasti siltä, että joku painoi sitä vasten sisältäkäsin, kyllä tämä kaikessa sekavuudessaankin tajusi rikkoneensa jotain, menoa se ei kuitenkaan haitannut, se haittasi, että tasapaino ei edelleenkään toiminut lähimainkaan halutulla tavalla, hädintuskin ollenkaan ja kun mies yritti nousta ylös päätyi hän vain uudestaan lattialle. Pari tirskahti ympärillä ja joku blondi nuorehko nainen kysyi ystävällisesti tarvitsiko Ale apua, italiaano vastasi vain komentamalla toisen helvettiin. Hän ei tosiaankaan ottaisi apua keltään, ei tasan keltään, tarkoitti se sitten lattialle jäämistä tai ei. Ei naiselta ainakaan. Joku mies hänet olisikin voinut nostaa ylös, mielellään Rocco tai joku muu tuttu, muttei tosiaankaan heiveröinen nainen.
Rokkarin ego oli tainnut ottaa vastaan paljon pahemman iskun kun käsi tai seinä. Alessio ei normaalisti nolannut itseään hakkaamalla seinää tai pikkulapsia (= ärsyttäviä kosiskelijoita) syyttä, ja nyt ei seinän lyömiseen tosiaankaan ollut mitään järkevää syytä, se oli vain typerää, eikä kukaan muukaan nähnyt siinä mitään järkeä joten kaikki pitivät häntä vain naurettavana tai arvailivat ivallisena menneen viinan määrää.

Italiaano nosti katseensa verisestä kädestään vasta siinä vaiheessa kun tajusi Quen olevan kyykyssä aivan edessä. Naisen kommentista tämä ei oikein ottanut mitään selvää, sarkastinen se kuitenkin tuntui selvästi olevan, eikä tosiaankaan mitenkään kehuva tai kannustava. Ei huolestunutta kyselyä siitä oliko mies kunnossa, ei mitään.. Ei sillä, että Ale olisi yhteen rikkinäiseen käteen kuollut, mutta jotain myötätuntoa Quepek olisi silti voinut esittää tai edes leikkiä huolestunutta.
"Tuu säki ihmeessä vittuilemaan", Ale ärähti katkeraan sävyyn naiselle tietämättä yhtään kelle oli vihainen, kosiskelijalle varmaan pääasiassa kun tuo oli selvästi usuttanut miehen epätoivoisiin tekoihin.
Rokkari jännittyi naisen paikallaolosta pakostikkin vähän, ei onneksi niin paljon, että se olisi heti suoraan luettavissa kasvoilta tai mitään. Alessio oletti edelleen, että toinen oli vihainen melkein syrjähypystä, eivät he loppupeleissä olleet koskaan tehneet asialle mitään, vältelleet toisiaan vain parhaansa mukaan ja tuijottaneet kysyvästi jos kohdattiin sattumalta jossain. Mies oli monta kertaa vain odottanut näkevänsä sormuksen kadonneen Quen sormesta, mutta jotenkin se vain sitkeästi pysyi siinä vaikkei mitään kihloja tuntunut enää olevan.

"Luulisi että sinä tietäisit jo milloin minä vittuilen." Que huomautti Alessiolle kohottaen hieman kulmaansa virnistäen, istuutuen sitten hetken mielijohteesta miehen viereen. Ehkä tekoon kannusti myös se kaipuu italiaanon lähelle, jonka romanitar itse niin kiihkeästi kiisti, oli se helvetti soikoon jo kumma kun nainen ei pystynyt ilman miestä olemaan. Ehkä osittain alitajuisesti tummaverikkö piilotti sormuksettoman kätensä toisen käden alle, ei tällä nyt ollut mitään syytä potkia rokkaria yhtään enempää. Samalla Quepek huomasi ajattelevansa Alession tunteita ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan, minkä sille saattoi että tämä näytti niin kovia kokeneelta sillä hetkellä, aivan yhtä hyvin nainen olisi voinut mennä potkimaan nälkiintynyttä koiraa kadulle.

Jotakinhan oli pakko puhua, mutta mitä? Ainahan romanitar olisi voinut kypsyttää tilanteesta maata järisyttävän riidan, mutta tämä ei sillä hetkellä itsekkään jaksanut jatkaa koko shown ylläpitämistä. Vaikka tuskin rokkari oli vieläkään oppinut läksyään, sekin olisi selvinnyt kysymällä, mutta minkäs teit kun tummaverikkö ei halunnut alkuunkaan ottaa koko asiaa puheeksi. Yhä vieläkin Que olisi voinut ampua sen naisen joka oli erehtynyt kietomaan kätensä italiaanon ympärille.
"Näytä." nainen lähinnä ilmoitti, ei pyytänyt, tarttuessaan varovasti veriseen käteen, jos Alession tilalla olisi ollut joku muu olisi käsittely taatusti ollut rutkasti kovakouraisempi. Nyt romanitar tyytyi vetämään käden syliinsä, tutkaillen sitä ja pyyhkien enimmät veret haavojen päältä. Luita isku ei ollut säästellyt, se oli selvä, eikä romanitarkaan voinut asialle juuri nyt mitään jos totta puhuttiin.

Alessio ei ollut vuosikausiin pysytellyt näin pitkään erossa naisista, saati sitten uskollisena yhtään kellekkään. Kärähdyksen jälkeen mies oli kuitenkin kummasti pysynyt vastakkaisen sukupuolen edustajista kaukana, vältellyt viattomia flirttejä ja silmäpeliäkin saaden ystäväsä huolestumaan pahoin kerroin. Jotenkin uskollisuus oli valjennut italiaanolle kertaheitolla, hän ei koskaan ennen ollut tajunnut sen ideaa, nyt tuntui kuitenkin kuvottavalta edes koskea toista naista vihjaavasti, muutos oli todennäköisesti vain hyvä, ei kuitenkaan niille jotka päättyivät puutteessa olevan Alen nyrkkien tielle.
Rokkari katsoi vilpittömän uteliaasti kun Quepek istui tämän vierelle lattialle, jokainen naisen liike tuntui olevan uusi arvoitus ratkaistavaksi, vain muutamassa viikossa oli Alessio unohtanut kykynsä tulkita Quen eleitä, sanoja, ilmeitä ja liikkeitä, hän tuntui muutenkin katsovan naista aivan uusilla silmillä ja tutustuvan tuohon uudelleen, tällä kertaa myös negatiivisiin piirteisin joihin hän ei koskaan ennen ollut joutunut tuttavuutta tekemään.
"Ainakin ennen tiesin", italiaano huomautti ääni tavattoman huonosti peitettyä kaunaa tihkuen. Kihloihin meno oli ollut näillä näkymin pahin virhe ikinä, se oli tosiaan suistanut koko suhteen kumoon.

Pienet salamat tanssivat ympäri kehoa kun Quepek veti miehen käden syliinsä tutkaillen haavaa yllättävän hellästi, tuntemus ei johtunut puhtaasti inhottavasta vihlonnasta ja polttelusta koska se oli enemmänkin miellyttävä. Ale karisteli tuntemukset mielestään pudistelemalla hölmistyneenä pari kertaa päätään, kauaa ei myöskään niiden alkuperän selvittely jaksanut kiinnostaa.
"Paskana", rokkari selvensi vaikka selvästikkin tajusi, että varmasti Quekin tiesi.
Mies katseli kättään naisen otteessa puhtaasti uteliaana, oikea käsi kun oli tuotti se nyt jo enemmän riesaa kun jos huonona olisi vasen, saati sitten jatkossa. Kivun lähde ei selvästikkään ollut vielä ainakaan ihan täysin valjennut, viinakin vaimensi iskua vielä toistaiseksi niin paljon, että sitä hädintuskin muisti.

Pieni hieman surumielinen hymähdys karkasi Quen huulilta ennen kuin tämä ehti juuri ajatella eleitään ja käytöstään, nopeasti nainen vilkaisi Alessiota kuin tarkistaakseen miehen ilmeen, laskien katseensa nopeasti takaisin ruhjoutuneeseen käteen.
"Oletko menettänyt ajatustenlukukykysi?" tummaverikkö kysyi virnistäen ohi mennen ja jäi ajatuksissaan hivelemään italiaanon kättä, siitä oli jo aikaa kun romanitar oli viimeksi antanut itselleen luvan koskea mieheen. Nyt oli vaikea tyytyä pelkkään käteen ja sen tumman joskin verisen ihon kosketukseen.
"Olen ollut melkoinen jääkuningatar viime aikoina." Que totesi, melkein kuin itsekseen, oli ironista että nainen oli se joka otti asiat puheeksi, jos tämä jotain oli oppinut perheeltään niin puhumattomuuden. Joskin siitä ei tuntunut koskaan seuraavan mitään hyvää.

"Ilmiselvästi, onneksi olet niin kännissä ettei tämä vielä tunnu miltään." tummaverikkö vastasi, kohdistaen katseensa ja huomionsa takaisin Alession käteen, terästäytyen, tuollaisia lipsahduksia ei olisi saanut tulla. Quehan oli julma tappaja, ei mikään tavallinen nainen tavanomaisine sydänsuruineen. Hetken verran romanitar oli jo painamassa miehen kädelle suukon, mutta tajutessaan mitä oli tekemässä tämä ujuttikin sormensa varovasti rokkarin pitkien sormien lomaan jääden mittailemaan niitä katseellaan.
"Ei sille voi nyt mitään tehdäkkään, sinä olet niin humalassa ettet taatusti edes tiedä mihin sattuu."

Alessio piti katseensa pois kädestään kun siitä toivossa, ettei Quepek lopettaisi jos luulisi, ettei mies tajuaisi mitä tapahtuu tai mitä tuo teki. Silmät oli siis kohdistettu jonnekkin Quen takana olevan seinän likatahran paikkeille vaikka kaikilla muilla tahattomillakin eleillä italiaano osoitti olevansa täydellä sydämellä paikalla. Idea tuntui kaikessa typeryydessään täysin järkevältä nykyisessä mielentilassa, ja koska niin pienikin kosketus tuntui niin hyvältä.. Väliäkö sillä oliko tapa saada se jatkumaan typerä vai ei, pääasia oli vain ettei mikään loppuisi, ja lopputulos pyhitti keinot.
Alessio olisi voinut istua siinä naisensa vieressä vaikka koko elämänsä, se ei olisi häirinnyt häntä laisinkaan. Kosketus joka normaalisti olisi tuntunut tungettelevalta ja tarpeettomalta oli yllättäen muuttunut maailman luonnollisimmaksi asiaksi, läheisyys ei pelottanut eikä ahdistanut vaan se oli tavoittelemisen arvoista. Italiaano ei tiennyt oliko hämmentyneempi omista tunteistaan vai siitä, että Que hakeutui itse hänen lähelleen.

Rokkari oli kuin puulla päähän lyöty viimeistään siinä vaiheessa kun romaniarattaren suusta ei enää päässyt sammakoita vaan tuon ääni muuttui yllättäen jotenkin anteeksipyytäväksi, puolustelevaksi ja samalla alistuvaksi. Ääneksi jota Ale ei koskaan ennen ollut kuullut Quelta. Kuin luonnollisena reaktiona Quepekin suunnanmuutokseen myös miehen kielenkannattamimet rupesivat höltymään, tekemistä asiaan oli varmasti myös alkoholilla joten pelkkien tunteiden varassa ei menty.
"Mä rakastan suo" Alessio ilmoitti melkein kapinalliseen sävyyn, vaivalla muodostettu imago romuttui kuitenkin jo siinä kun ääni murtui ja italiaano muuttui katuvan näköiseksi ja yritti selvästi mielessään kelata tilannetta taakseppäin ja perua sanansa.
Tilanteeseen sopivasti kuin rangaistukseksi oli nainen ehtinyt pujottaa sormensa Alession sormien lomaan, liike sai käden läpi kulkemaan jälleen rajun vihlaisun ja silmissä pimenemään hetkellisest, rokkari kavahti pakostikkin taakseppäin ja vetäisi kätensä saman liikkeen aikana toisen kädestä.

Alessio taisi todella olla humalassa, Que sävähti kuullessaan miehen sanat ja vilkaisi tätä hämmentyneenä, samalla tajuten satuttaneensa italiaanoa huomaamattaa. Hieman liikaa tapahtui yhtäaikaa, eikä romanitar lopulta tiennyt mitä olisi tehnyt, ei Alessiokaan järin varmalta näyttänyt, koko tilanne taisi olla upouusi kummallekkin. Säästyäkseen sanoilta nainen kurottautui poimimaan rokkarin käden takaisin omiin käsiinsä, edellistä paljon varovaisemmin, ja painoi kevyen suudelman kädelle.
"Ei noin saa kiusata Alessio." tummaverikkö huomautti lopulta matalalla äänellä, siirtäen silmänsä nyt kunnolla vieressä istuvaan mieheen, tutkaillen tätä tarkasti. Autakkoon armias tätä, jos mies nyt pistäisi asian leikiksi. Alessio ei ollutkaan aiemmin sanonut rakastavansa Quea, ei ainakaan siten että nainen olisi sitä hetkeäkään uskonut.

Ehkä siitä kaikki johtuikin, Alessiohan oli kosinut odottaessaan kuolemantuomiotaan ja Que oli suostunut, ties miksi, kyllähän nainen itse sen tiesi. Mutta italiaano ei. Miehen sekoilu oli osunut huonoon paikkaa ja aikaan.

/ anteeks kesto /

Alessio ei ollut kovin syvällinen ihminen, hän ei yksinkertaisesti tuhlannut aikaansa miettimällä sellaisia asioita kun elämän tarkoitusta tai ihmissielun sisintä, hän ei ollut suonut paria satunnaista harhaillutta ajatusta enempää myöskään sille miksi oli päätynyt yhteen Quepekin kanssa. He olivat kyllä olleet ystäviä pitkän aikaa mutta suhde oli ollut enemmän sellainen, että Que oli kerran kuukaudessa tullut ja kasannut hänet pahimpina huumekausina takaisin kasaan, ohjannut kädestä pitäen taas elämän makuun. Ale ei koskaan ollut oikeastaan ajatellut naista romanttisessa mielessä - toki hän oli ensitapaamisilla ihaillut tuon treenattua kehoa ja ulkonäköä muutenkin, mutta siihen se oli jäänyt. Jotenkin päässä oli kuitenkin jossain vaiheessa naksahtanut ja mies oli joko kehittänyt tunteet romaniatarta kohtaan tyhjästä tai kaivanut ne esille jostain mielen perukoilta johon ne oltiin haudattu omaa selkänahkaa suojellessa, eikä hän ollut oikeastaan kertaakaan katunut päätöstään, ei edes kosintaansa. Tietysti parilla oli ollut huonoja aikoja, todella, todella huonoja aikoja, mutta heillä oli myös jotain mitä Alessio ei ollut koskaan kokenut kenenkään muun kanssa ja joka korvasi huonot ajat satakertaisesti. Kenen tahansa muun kohdalla hän olisi lyönyt hanskat tiskiin viimeistään ensimmäisen riidan kohdalla tai silloin kun ei päässytkään sänkyyn silloin kun halusi, Quen kanssa mies oli kuitenkin jaksanut oikeasti yrittää. Montakin kertaa, mutta lyhythermoisena ihmisenä hän oli kuitenkin nopeasti lakannut kokeilemasta ja alkanut pakolla pyyhkiä naista päästään. Arvatenkin huonolla menestyksellä, ja tässä oltiin taas, paikkaamassa pahasti kolhiutunutta suhdetta.

Ystävät olivat pitkän aikaa ihmetelleet rokkarin naisvalintaa, hänet kun oltiin totuttu näkemään anorektisen laihojen mutta silikonirintaisten blondien seurassa, yleensä valinta tapahtui sillä perusteella, että mitä parempi kroppa ja mitä vähemmän korvien välissä sitä parempi. Ei Ale ollut tottunut juoksemaan naisten perässä, ne ns massablondit oli niin helppo kaataa vain vihjaavalla tervehdyksellä, italialaisella aksentilla ja suloisella hymyllä, harvoin kenenkään kanssa joutui tekemään tosissaan enempää töitä. Kieltämättä mies oli kuitenkin joutunut myöntämään itselleen viimeaikoina, että suhde merkkasi itselle paljon enemmän jos siihen joutui keskittämään energiaa enemmän kun yhden drinkin verran.

Roolit tuntuivat vaihtuvan väärin päin kun Que painoi kevyesti huulensa Alession murjotulle kädelle aivan kun pyytäisi anteeksi. Oikeasti ainut jonka olisi pitänyt pyytää anteeksi oli italiaano itse. Que ei ollut pettänyt häntä, tuo ei ollut juossut heti toisen syliin tai auton takapenkille. Nainen ei ollut tehnyt kertakaikkiaan mitään Alen näkökulmasta väärää.
"En mä kiusaa", rokkari vakuutti humalaisen vakuuttavasti ollen kuitenkin yhtä aikaa täysin tosissaan.

/ samoin :'D /

Hiljaisena hetken Que ehti jo suunnitella kuinka murjoisi Alessiota lisää, jos tämä vetäisi kasvoilleen tutun huolettoman virneensä ja vetäisi sanansa takaisin. Ensimmäistä kertaa mies todellakin tuntui olevan niskan päällä tilanteessa, kai tämä jo tummaverikön reaktiosta tajusi asioiden laidan. Tai mistäpä italiaanosta tiesi, tämä oli sen verran humalassa että tuskin tajusi täysin omassa päässään liikkuvia ja tuntemuksia.

Mitä parin suhteeseen tuli.. Se oli yhtä kaaosta, alusta aina siihen hetkeen saakka. Olihan Alessio ollut mielenkiintoinen tuttavuus, sitten ärsyttävä ja yhtäkkiä romanitar oli käynyt säännöllisesti potkimassa mieheen hieman tarmoa ja pakottanut ryhdistäytymään. Hiljalleen siitä oli tullut rutiini, ei mitään romanttista, vaikka kerta kerran jälkeen italiaanon blondit olivatkin alkaneet käydä Quen hermoille enemmän ja enemmän. Olihan romanitar tiennyt millaiseen mieheen oli sekaantunut kun oli suostunut tämän kosintaankin, eikä suostuminen ollut sellainen asia jota nainen olisi katunut, päinvastoin. Alession tappamista tummaverikkö olisi katunut, jos olisi vihapäissään nirhannut tämän löytäessään tämän muhinoimasta auton takapenkillä vieraan naisen syleilystä. Kuolema kun oli jotain mitä ei voinut ottaa takaisin.

"Olet humalassa." Que huomautti hymyillen hieman miehelle, Alessio tuntui olevan täysin tosissaan, ainakin sillä hetkellä. Tietenkin humalassa, ihan vain että romanitar saisi epäillä ja käydä pienoiden taistelun päässään siitä antaisiko periksi itselleen niin pitkän panttaamisen jälkeen. Kolme pientä sanaa, joita romanitar oli visusti varonut koskaan lausumasta kellekkään. Lopulta tummaverikkö kuitenkin antoi periksi ja osoitti antautumisensa ja epävarmuutensa kevyenä huokauksena.

"Vaikkakin se on täysin järjenvastaista.. Minäkin rakastan sinua Alessio."