Much better so //Citykid!//

//Elikkä tänne näin. :') Sori et kesti taas... en saa ikin mitää aikaseks ajoissa.//

Bryant käveli kohti baaria, joka sijaitsi melko lähellä hänen kämppäänsä. Tosin baari sijaitsi Rasheella, jonka rajamaille ei Bryantilla ollut kotoa pitkä matka. Ei siis kauaa ainakaan joutunut kävellä.
Pian vaalea valo kajastikin jo baarin pihasta. Se oli himmeä, mutta ainakin näki eteensä. Pihalla oli muutama ihmisporukka omissa ryhmissään, osa nojaili juopuneina baarin kylmään seinään. Ei noillakaan hyvin mennyt...
Bryant vilkaisi tyttöä, ennenkuin käveli valokeilan ohi baarin portaille. Oven läpi kuului naurua ja lasien kilinää. Juuri sellaisia ääniä kuin kuppilan täytyikin pitää. Bryant avasi oven, eikä kukaan onnekis kiinnittänyt huomiota siihen, sillä poikaa häiritsi jos joku katsoi.
Kaksikkoa vastaan tuli röökiltä haiseva ilma, ja koko baari oli täysin harmaan savun peitossa, johtuen siitä, että suurin osa väestä poltti sisätiloissa. Järkevämmät olisivat kyllä menneet ulos, mutta minkäs teet.

Bryant asteli sisään ja laittoi oven kiinni, kun Em oli myös päässyt sisälle. "Aika lattee tunnelma", poika naurahti ja vilkuili ympärilleen. Niin, kaikki vain istuivat, puhuivat ja joivat. Onneksi muutama ihminen oli selvästi alkoholittomassa tilassa, mutta ei niitäkään paljoa ollut Emin ja Bryantin lisäksi.
"Nyt pitäis vaa mahtuu täält jostain tonne", Bryant sanoi ja virnisti tytölle ottaen sitten muutaman askeleen eteenpäin, kunnes joutui työntää muutaman huojuvan tyypin pois edestään. Sitten hän vielä varmisti, että Em tulisi perässä, eikä joutuisi noiden köriläisten saartamaksi. Sekin olisi hyvin mahdollista.
Kaksi penkkiä baaritiskillä oli juuri vapaa, ja sitten Bryant istahti penkille, vilkaisten vielä, että Em tulee perässä.

//Anteeksi pieni hitti :>//

//sori et kesti kaua, ei ollu aiemmin inspistä kirjottaa mitään..//

Pienen kävelymatkan jälkeen, viileässä syysilmassa Em saapui Bryantin seurassa läheiseen baariin. Tyttö katsahti toiseen pieni epäilyksen pilke silmissään, sillä oli vieläkin varma siitä että huomaisi tuttuja. Yritti kuitenkin poistaa ajatukset mielestään ja seurasi pojan perässä baariin lämpimään. Humaltuneiden vanhusten väsynyt örinä kantautui Emilyn kuultaviin, ja tytölle tuli heti tuttu tunne. Hän oli käynyt baarissa tuhat kertaa ennenkin ja aina ovesta astuessaan oli kuulunut samaa ääntä. Pian Em kuuli toisen sanat latteasta tunnelmasta, ja naurahti hiljaisesti. Katsoi nopeasti keitä kaikkia baarissa oli.
Kun Bryant lähti selvittämään tietään ison joukon läpi - baarissa kun tuskin oli tilaa edes hengittää - Em päätti hetken kuluttua lähteä pojan perään. Tyttö sai enemmän kuin pari tönäisyä osakseen, mutta selvisi silti helposti toiselle puolelle. Istui sitten Bryantin viereen.

//Ei se mtn. (: //

Bryant katsoi taakseen ja huomasikin sitten jo Emin kävelevän perästä ja istahtaen sitten pojna viereen baaritiskin eteen. Bryant vilkaisi Emilyä ja sitten olkansa yli kaikkia hänen takanaan olevia, jotka vain huojuivat ja örisivät. Sellaista se on kun baariin lähtee, ei selviä humaltumatta kotiin. "Mitä aijot tilata?", Bryant kysyi ja hymyili toiselle pienesti, kääntäen katseensa sitten Emilyyn. Bryantilla itsellä oli tosiaan hieman jano, mutta jos hän sattuisikin tilaamaan oluen, niin se jäisi varmaan viimeiseksi, sillä hänellä ei ollut tapana vetää pää täyteen. Yleensä tuoppi tai pari riitti ihan hyvin, eikä Bryant sellaisestakaan kovin sekaisin mennyt. Tai riippuu vahvasti lasin sisällöstä, oliko se viinaa tai olutta.

Mustatukkainen siirsi katseensa baarimikkoon, jolla oli kiire tiskin toisessa päässä, sillä yhä enemmän ja enemmän juomaa vaativia asiakkaita halusi nopeaa toimintaa. Bryantia sorastaan säälitti tuo baarimikko, sillä hän oli ykisn kaikkien juoppojen keskellä. Ei mikään paras mahdollinen työ, tai no mikäs siinä jos toinen työstään tykkäsi.
Bryant sai kuin saikin baarimikon kaksikon luo, jolloin Bryant laittoi kolikot tiskille ja sanoi "Yks kalja". Hän vilkaisi tyttöä ja siirsi sitten katseensa baarimikkoon joka nappasi rahat pöydältä.

Em katsoi hetken poikaa ja hymähti sitten lyhyesti kun toinen kysyi mitä tyttö aikoisi tilata. Katsoi baarimikkoon ja mietti kuinka kiireinen tämä oli, kunnes vastasi Bryantin kysymykseen.
"Mietin viel." sanoi toiselle ja ajatukset karkasivat samalla siihen, kuka saattaisi ilmaantua baariin koska tahansa. Ei, tuskinpa hän jaksaisi löntystellä Rashee Roadille asti, kun tuskin pääsi edes olohuoneesta keittiöön. Emily ei kuitenkaan halunnut pilata iltaansa miettimällä niitä asioita mistä ei välittänyt pätkääkään.
Bryant oli saanut baarimikon luokseen kun Emily palasi ajatuksistaan takaisin maan pinnalle, ja katsahti toiseen.
"Sama mulle." sanoi nopeasti ja pudotti kolikot pöydälle ennen kuin baarimikko jo kiiruhti seuraavan asiakkaan luokse. Hetken vieressään istuvia katsottuaan tyttö käänsi katseensa Bryantiin. Katsoi toista hetken suoraan silmiin, yrittäen saada selvää toisen ilmeista ja hymähti sitten.
"Ootko käyny täällä useinkin litkimässä kaljaa?" kysyi pojalta pelkästään vitsinä, ja toivoi että toinen itsekin tajuaisi sen vitsiksi.

Bryant katsoi baarimikkoa joka lähti sitten jo kiireesti muiden asiakkaiden luo, kun Em oli laittanut rahat pöytään ja tilannut samanlaisen, eli tuopin kaljaa. Bryant huomasi, että tyttöä häiritsi tavallaan joku, ja poika taisi tietää että mikä. Hän ei ainakaan vielä maininnut asiasta yhtikäs mitään. Kun Bryant kuuli tytön kysymyksen, hän käänsi katseensa tyttöä kohti ja kohotti kulmiaan huvittuneesti. "En oikeestaa. Mitä ny joskus kavereiden kans muutama bisse tulee vedettyä", Bryant sanoi ja katsoi tyttöä yhä tiiviimmin. "Ootko sä koskaa käyny tääl?", tuo kysyi ja vilkuili paikkaa. Olihan Rashee-Devon-Yellow alueella melko monia bubeja ja baareja, mutta yleensä vain suosituimmat niistä sai arvoa.

"Hei, jos sua häiritsee että se tulee tänne, ni koita olla vaa ajattelematta sitä", Bryant koitti kannustaa tyttöä, Bryant sanoi Emilylle. Sen jälkeen baariin astui jälleen sisälle lisää tyyppejä, joilla olisi varmasti aikomus vetää pää täyteen. "Saat sit luvan olla huolissas jos alan tila kolmatta. Viimeistää sillo saat lyödä.. mutta et tuolilla", Bryant sanoi ja virnisti, sillä kun muisteli kaksikon keskustelua kämpillä, niin siihenhän liittyi tuoli.
Sen jälkeen baarimikko toi kaksi tuoppia ja laski ne kaksikon eteen pöydälle, jonka jälkeen Bryant tarttui tuoppiin ja joi siitä vähän. Sen jälkeen hän katsoi tyttöä hartaasti silmiin, miettien, että mitä toinen ajatteli.

Em katsoi toista hetken, kunnes huomasi pojan katseen. Bryant selvästikin yritti selvittää tytön ajatuksia, ja Emily tiesi että pojalta se kävisi enemmän kuin helposti. Pian toinen vastasi tytön kysymykseen, johon Em vain hymähti nopeasti. Ei ollut kuitenkaan kovin helppoa hymyillä, kun tiesi että poika arvailisi koko ajan mielessään mitä toinen mietti. Tyttö ei halunnut pilata Bryantin hyvää mieltä omilla ajatuksillaan, joten keskittyi vain toisen kysymykseen.
"Joo, oon mä pari kertaa käyny." sanoi pojalle taas pienesti hymähtäen, sillä ei keksinyt mitään muutakaan. Pian toinen sanoi ettei tarvitsisi miettiä asiaa, ja Em tiesi heti mistä Bryant puhui.
"Ei se mua häiritse." valehteli toiselle ensimmäistä kertaa, vaikka tiesi ettei poika ottaisi Emin sanoja todesta edes umpikännissä. Eiköhän se ainakin tähän mennessä oltu tullut todistettua että tyttö ei halunnut olla missään tekemisissä isänsä kanssa, ei enää koskaan.

Kun Bryant sanoi että Emily saisi lyödä toista heti kun poika alkaisi tilata kolmatta tuoppiaan, ja samassa ensimmäiset jo tulivatkin. Tyttö joi vähän, ja laski sitten tuoppinsa takaisin pöydälle. Katsahti hetkeksi ovelle, ja mietti oliko pian tulossa vainoharhaiseksi. Kirosi pitkään mielessään omaa tyhmyyttään, ja siirsi sitten katseensa takaisin Bryantiin. Huomasi että poika katsoi Emiä yrittäen tulkita tytön ilmeitä, ja hymähti toisen suloiselle katseelle kuitenkaan sen pitempää asiaa miettimättä.

Emilyn sanoessa, ettei miettinyt asiaa, ei ollut hetkeäkään Bryant epävarma asiasta. Siniset silmät ajautuivat tytön silmiin ja Bryant katsoi toista tarkkaan. "Jos sä et haluu olla sen kaa missää tekemisissä, nii unoha se", Bryant sanoi ja nosti tuopin taas huulilleen laskien kätensä sitten tytön olkapäälle. "Hei, kyl sä pääset siitä viel yli", poika sanoi ja hymyili toiselle.
Sen jälkeen Bryant saikin puhelimeensa viestin. Poika huokaisi ja pyöräytti silmiään kunens kaivoi kännykän taskustaan ja kirjoitti viestiin vastausken. Kaverit olivat kysellen, että missäpäin Bryant oikein olisi, niin tämä päätti vain vastata jotain parempaan seuraan viittaavaa, sillä hän tiesi, ettei hänen ystävänsä ottaisi siiteä nokkiinsa.

"Mennäänkö me viel tän jälkee johonki vai tästä suoraa kämpälle?", Bryant kysyi vain varmistaakseen. Poika katsoi toista pitkään ja piti silti kasvoillaan perusilmeen. Hän ei nyt jaksanut vedellä naamalleen mitään sen kummempia ilmeitä, sillä eihän hän mikään klovni ollut.

Em katsoi poikaa, kun huomasi toisen tajunneen ettei tyttö ollut puhunut totta. Bryant sanoi ettei Emilyn tarvitsisi olla isänsä kanssa tekemisissä jos ei itse halunnut, johon tyttö hymyili toiselle taas kerran kiitollisena siitä että maailmassa oli onneksi yksi joka tajusi tilanteen. Käsi laskeutui Emin olkapäälle, jolloin vilkaisi vieressään istuvaa poikaa lyhyesti hymähtäen.
"Ooks sä kannustamassa monia muitakin eteen päin, vai oonko eka?" kysyi toiselta yrittäen saada jotain parempaa keskustelua esiin. Ei halunnut loukata toista sanoillaan, joten mietti monta kertaa mitä sanoi. Toinen sai tekstiviestin kännykkäänsä, ja tietenkin Emilyä kiinnosti kuka toista niin kovasti kaipasi. Todennäköisesti ne samaiset kaverit jotka olivat rannalla tulleet hakemaan Bryantia mukaansa kännäämään kaupunkiin.

"No minne ite haluisit mennä?" kysyi toiselta ikään kuin vastauksena pojan kysymykseen.

//pitää mennä, huomen taas..//

Poika tuijotti toista sinisillä silmillään ja hymyili. "Et iha eka, mut ekojen joukossa", Bryant sanoi ja hymyili leveästi. "Oot kaikista haastavin", hän jatkoi ja vinkkasi silmäänsä leikillään, sillä Emin kanssa piti tosiaan jo miettiä. Muuten Bryant on aina vain joutunut kuunnella ystäviensä angs suruja muuten vain ihan turhista asioista esim. jos jou jättää jonkun. Mutta tällä tytöllä oli aihetta olla surullinen, eikä Bryant voinut ajatella hänestä kuin muista.
Tummaverikkö oli huomannut toisen kinnostuvan tekstarista, ja niinpä hän päätti jotain sanoa. "Ne samat kaverit kyselee. On ne aika rasittavia", Bryant naurahti ja katsoi ulos ikkunasta.

Tytön kysyessä, minne Bryant olisi seuraavaksi menossa, tai minne tuo haluaisi mennä, niin tämä kohautti olkiaan.
"Kotii varmaa, mitäs täälkää hillua", Bryant sanoi ja siirsi katseensa tummatukkaiseen tyttöön, napaten sitten olut tuopin pöydältä ja juoden siitä jälleen hieman. Vaikka Bryant oli kova vetelemään kännejä, ei ollut ongelma nauttia alkoholi rauhallisesti kurkusta alas. Kieltämättä hän inhosi darraa yli kaiken, eikä olisi tytöstäkään kiva jos Bryant nyt muka menisi siihen jamaan. Ei kuitenkaan ollut menossa, toivottavasti.
"Sanot sit jos sua alkaa väsyttää, kello on meinaas jo aika paljo", Bryant sanoi ja oli unohtanut kätensä toisen olalle hieman pidemmäksikin aikaa. Eikai se toista haitannut, mutta hieman kiusoittelevalta se tuntui.

//anteeksi ihan järkky kesto! unohin tän täysin :< //

//joo ei haittaa, ite en oo ollu foorulla pitkään aikaan etten ees huomannu et kesti :D//

Kun Em kuuli että oli haastavin pojan kannustamista ihmisistä, hymähti lyhyesti ja katsoi hetken maahan. Osittain tyttö otti asian leikillä, mutta tiesi kuitenkin että Bryantin sanat olivat totta. Kai se oli haastavaa katsoa kun nuoren naisenalun maailma on romahtamaisillaan. Pian tyttö kuitenkin ajatteli, että kai pienellä avulla hän voisi saada elämänsä kuntoon, hyvien ystävien avulla. Ja olihan Emillä ollut tänään ihan mukavaa seuraa, vaihteeksi.
Kun tyttö sai vastauksen siitä mitä toisen tekstarissa luki, ajatteli mielessään kuinkahan paljon ystäviä Bryantilla oikein oli. Selvästikin enemmän kuin tytöllä itsellään, se oli selvä. Kuitenkin toinen monista kavereistaan huolimatta vain jaksoi olla Emin seurassa eikä varmaankaan edes halunnut lähteä.

Tytön kysyttyä minne Bryant halusi mennä, ja saatuaan vastauksen katsoi toista pitkään. Pian kuitenkin havahtui yleisistä ajatuksistaan ja virnisti toiselle lyhyesti. Katsoi hetken muualle yrittäen olla herättämättä huomiota suuren mieslauman keskellä, ja siirsikin pian katseensa takaisin poikaan.
"No jos sä saisit tällä kertaa päättää, kunhan et häädä mua pois seurastas." sanoi naurahtaen, sillä päätti edes hetkeksi unohtaa murheensa ja yrittää hymyillä ja nauttia elämästään, siitä mitä oli jäljellä. Emily huomasi pian että pojan käsi oli jäänyt tytön olalle, muttei suuremmin ajatellut asiaa. Varmaan toinenkin oli sen juuri huomannut, mutta jos se ei Bryantia haitannut niin ok. Olivathan he vain ystäviä, niin ainakin Em oli kuvitellut.

//okei. :D//

Tummaverikkö sai onneksi sellaisen kuvan, että osaisi auttaa toista. Kieltämättä oli todella raskasta saada tietää tytön isästä ja toisen elämän kuihtmisesta. Tietysti Emilyllä itsellään oli mitä suurin taakka harteillaan, mutta toivottavasti sekin saataisiin pois mahdollisimman pian.
Tyttöä tietenkin ahdisti, vieläpä kun hänen isänsä liikkui samoilla kulmilla kuin missä kaksikko nyt oli iltaansa, pikemminkin yötänsä kuluttamassa. Bryant ei ihmetellyt jos Em oli varuillaan, ja vilkuilisi ympärilleen.
Kuitenkin Bryant vietti aikaansa Emilyn kanssa paljon mieluummin, kuin ystäviensä, jotka olivat lähteneet ryyppyreissulle tunteja sitten, mutta yrittivät vieläkin tavoitella sinisilmäistä nuorukaista tekstareilla.
Bryantia ei kiinnostanut moiset, sillä hän halusi auttaa nyt toista tasoittamaan elämäänsä.

Seuraavaksi toisen siniset silmät tapittivat Bryantin omia melko pitkään, kunnes hän sai osakseen toiselta virnistyksen, johon tämä vastasi leveällä hymyllä, hiukan huvittuneesti.
"Jaa et jättäisin sut heti messistä ku astuisin tosta ovesta pihalle? Ei kuule onnistu", Bryant sanoi ja virnisti toiselle mukamas ilkikurisesti ja siirsi vihdoin kätensä pois toisen olalta, ajattelematta asiaa sen pitempään.
"No jos mentäis", Bryant ehdotti ja nousi ylös pöydän luolta, kävellen muutaman askeleen eteenpäin ja vilkuillen sitten peräänsä, että Em tulisi varmasti perässä. Hän ei halunnut jättää toista ihmisten jalkoihin, vaan päätti pysyä lähellä.

Em katseli toisen reaktiota, ja kuunteli huvittuneena Bryantin vastauksen tytön kysymykseen. Mietti hetken vastaustaan, muttei kuitenkaan niin pitkään että se olisi tullut vaikeaksi.
"Jaa miksei onnistu? Helpostihan sä voisit vaan lähtee käveleen toiseen suuntaan ja jättää mut tuijottaa sun perääs iha hämmentyneenä." sanoi virnistäen iloisesti ja katsoi sitten uudestaan ympärilleen, samalla tuntien pojan käden laskeutuvan pois Emin olalta. Katsoi aluksi että isä olisi kävellyt kännipäissään pubin ovista sisään, mutta se taisikin olla joku muu. Ei halunnut edes tietää oliko oikeassa näkemästään, joten lähti kävelemään Bryantin perässä pois rakennuksesta.
Käveli pojan takana, sillä toinen oli kuitenkin hiukan Emilyä pidempi, ja peittäisi hyvin tytön varjoonsa. Kun tyttö sai varmistuksen että pubiin astunut mies oli valitettavasti hänen isänsä, Em suorastaan tarttui toiseen kiinni siihen asti että molemmat olivat päässeet hyvän matkan päähän.

Katseli taakseen varmistaakseen ettei isänsä seurannut, huokaisi lyhyesti ja meni istumaan kivetykselle pubin seinää vasten, pari metriä ulko-oven viereen.
"Mä en voi elää näin, oon pakoillu faijaa jo pari päivää ja oon jo nyt ihan lopussa." sanoi itselleen, mutta oletti kuitenkin että myös Bryant kuuli sanat. Painoi päänsä käsiinsä ja katsoi maahan. Ei halunnut yksinään ruveta ratkaisemaan ongelmiaan, muttei myöskään iloinnut ajatuksesta että poika joutuisi ottamaan myös Emilyn suuren taakan harteilleen, ellei oikeasti halunnut pilata elämäänsä.

Bryant käveli Em kintereillään kohti ovea ruuhkaisessa baarissa, mutta kun Bryant vilkuili muualle, tarttui tyttö hänestä kovaa kiinni. Bryant vilkaisi toista olkansa yli, kunnes huomasi sisään kävelevän kännisen miehen. Oliko tuo Emilyn isä? No, aivankuin tyttö oli kuvaillutkin. Nyt pitäisi päästä pois nopeasti.
Asia kuitenkin sujui mutkattomasti, sillä Bryantin vain kävellessä tuon miehen ohi, peitti hän tosiaan hennon ja häntä lyhyemmän tytön varjoonsa. Tosiaan, lähellä oli.
Kun kaksikko pääsi ulos pubista, pystyi Bryant vain huokaista helpotuksesta, ettei tytön isä nähnyt tuota.

Emilyn haudatessa päänsä käsiinsä, toisen siniset silmät koittivat tavoittaa tuon katseen, onnistumatta. Bryant hymähti sillä tavalla, että olisi valmis keksimään mitä tahansa asian ratkomiseksi.
"Siitä ei nyt oo epäilystäkään minkälaises kunnos faijas on aamulla, mut jos se on vielä viikon päästä tossa samassa jamassa, ni ootko valmis vaikka soittaa mulle?", Bryant kysyi ja katsoi toista pitkään.
Hän olisi aina valmis auttamaan uutta ystäväänsä, ja tekemään kaikkensa myös saadakseen Emilyn olon turvalliseksi. Kieltämättä oli varmasti raskasta pakoilla omaa isää, mutta syystäkin, jos tuo teki moisia julmia asioita, kuin Emilylle oltiin tehty.

Emily unohti muun maailman pariksi sekunniksi, ja piteli päätään hetken yrittäen koota ajatuksiaan yhteen. Tajusi että Bryant katsoi tyttöä ja yritti tavoittaa katseen, muttei jostain syystä vastannut siihen. Kun toinen alkoi puhua siitä että tyttö voisi soittaa jos tämän isä olisi vielä viikon päästä samassa jamassa, tuhahti lyhyesti ja lähes äänettömästi. Nosti hiljalleen katseensa Bryantin silmiin.
"Voit jo varautua siihen että soitan, sillä jos kyseessä on mun faija niin se ei pääse juomistaan eroon ennen vuodenvaihdetta.." sanoi haikeasti ja katsoi sitten pubista tulevaan valonsäteeseen. Emily oli jo melkein varma siitä ettei todellakaan kestäisi kauaa tämänhetkistä elämäänsä. Tunsi myös olevansa vastuussa siitä että oli vetänyt pojan mukaan ongelmiinsa, eikä todellakaan halunnut sitä.
Katsoi uudelleen Bryantiin päin ja mietti halusiko toinen oikeasti olla tytön seurassa, sillä kuka nyt koko ajan jaksaisi katsella ihmistä joka eli suurimman osan murheessa, pelossa ja vihassa.

//sory lyhyt

Braynt katsoi toista, mutta tuon sanoessa, että kyse on hänen isästään, hyvähti tämä hiljaa.
Samassa Em katsahti Bryantia ja nuorukainen loi kasvoilleen pienen hymyn, hän nyt halusi saattaa tämän asian loppuun. Siis ei mitenkään pahalla tavalla. Hän vain halusi toisen olosta jokseenkin paremman, sillä kieltämättä toinen näytti pahalta, koska oli allapäin.
"Hei oikeesti, kyllä sä kestät vuodenvaihteeseen asti. Ja jos et, nii oon aina valmis auttaan", Bryant sanoi ja katsoi toista pitkään, siirtäen sitten katseensa baarin ovelle, josta ravasi ihmisiä sisään ja ulos, joka kolmas minuutti.
Tämä vilkaisi Emilyä ja nousi ylös, kunnes ojensi kätensä toista kohti ja katsoi baarin ikkunasta sisään, josta näkyi vain tummia hahmoja.
"Eiköhän mennä, ettei jäädä vaaravyöhykkeelle? Meinaan me voidaan saada sun isä milloin vain kimppuun", Bryant sanoi ja yritti kuullostaa tuon hieman julman lauseen keskellä edes jotenkin siltä, että voisi ehkä ratkaista tilanteen.

//Sorry, ei oikee vieny etiäppäin :')//

//joo no jatkatko sitten seuraavan tonne Bryantin kämpille, vai laitatko viel yhen tähän? ja sory lyhyt taas..//

Em katsahti poikaan kun tämä sanoi että tyttö kyllä kestäisi vuodenvaihteeseen asti, mutta olisi valmis auttamaan. Ei oikein itse uskonut pystyvänsä siihen, mutta hymähti kuitenkin melkein huomaamattomasti toisen sanoille.
Pian Bryant ojensi kätensä johon tyttö tarttui hetken mietittyään. Oli aluksi ajatellut, että pitäisi mennä suoraan pubiin puhumaan - tai tappelemaan - asia selväksi, mutta tajusi pian ettei ollut valmis kohtaamaan isäänsä, saati sitten puhumaan tälle.
Piti edelleen Bryantin kädestä kiinni kun nousi ylös ja katsahti haikeasti Rasheraspin ovesta sisään, ennen kuin lähti kävelemään pojan vierellä kohti toisen asuntoa.

//Jatkan tuolle kämpille. :) Kiitti tästä!//