No hypocritial mercy! (Jukkis!)

Mustahiuksinen, kalpeakasvoinen mies asteli mustat tennarit maata laahaten, pitkin katua, kunnes kääntyi Eml Squarelle, joka oli miehen mielestä yli tuttu paikka. Hän oli jälleen siinä tilassa, ettei olisi kotiin menemistä, sillä hän ei pääsisi aamulla ylös sängystä, sohvalta tai lattialta, minne nyt muka päätyisikin. Koira onneksi lenkitettiin ennen viikon kestävää putkea, mutta koira oli nyt tuon miehen ongelmista ykis vähäisin.
Tuo mies oli nimeltänä Shawn, eikä mieheltä ollut jäänyt taas tänään yksikään diileri välistä, sillä tälläkertaa annospölly oli muita suurempi pitkiin aikoihin. Shawn seisoi paikoillaan pupillit todella laajentuneina ja katsoi ympärilleen. Hän tunnisti paikan, mutta joutui miettiä kahdesti, ennenkuin sai tuon paikan nimen muistiin. Hän tiiraili aluetta vähän aikaa, kunnes sai päähänsä viestitettyä, ettei alueella ollit kukaan tänään.. hienoa, saisi olla rauhassa.
Tosin mies vain asteli ettenpäin aina erään talon seinään asti, kunnes meinasi jo törmätä. Mies säpsähti ja tuon kasvoille nousi virne. Miten hän olikaan saanut itsensä taas pitkästä aikaa tälläiseen kuntoon.

Iho oli valkoinen, mutta hikipisarat valuivat miehen otsalta. Vaikka lumi oli jo maassa pienenä kerroksena, heitti mies mustan hupparinsa lumeen ja tunsi heti viileämmän ilman koskevan käsiään ja kasvojaan. Aamulla pystyyn laitetut hiukset olivat aivan muodottomat, eli suoraasanottuna ne vain olivat kuin miehellä ei olisi koskaan mitänä irokeesin tapaista kampausta ollutkaan. Kuitenkin miehen hikoilusta huolimatta aamulla laitetut kajalit ja eyelinerit olivat pysyneet yllättävän hyvin paikoillaan. Ihme ettei miehelle tulut kylmä mustassa t-paidassaan.
Shawnin silmissä kaikki pyöri, ja tuo vilkuili ympärilleen. Sitten hän yritti astua askeleen eteenpäin, kunnes kaatui polvilleen lumiseen maahan ja täräys sai sen aikaan, että mies olisi voinut oksentaa siihen paikkaan. Kuitenkin, vaikka mieli teki, ei mitään muuta okennukseen liittyvää ilmennyt, kuin kamala tärähdys mahassa. Shawn ei huomannut pieninpiä yksityiskohtia, esimerkiksi sitä, että tummalta iltataivaalta oli alkanut pyryttää vähän lunta. Shawn yritti nousta, mutta se ei oikein tuottanut tulosta. Hän katsoi viereensä ja näki sitten joltakulta unohtuneen veitsen jaloissaan.
Suorastaan psykopaattisesti naurahtava mies päätti napata veitsen käteensä ja tutkailla sitä hetken.
Sitten Shawn alkoi ajatella... Hänen lapsuutensa oli mennyt perseelleen, hänen nuoruuselämänsä sotkeutui huumeisiin ja nykyään hän harrasti yhdenyön suhteita ja käytti huumeita melkein jokapäiväisesti.
Joten miksikäs ei, olisi ehkä hyvä aika riistää itseltään henki. Kuitenkaan, koska Shawn ei tuntenut mitään siinä olotilassa ollessaan, hän viilsi ranteeseensa melko syvän haavan, josta valui heti veri hänen kättään pitkin lumeen.
Mies ei tulisi katumaan tätä!

Kylmennyt ilma sai naisen vetämään mustaa, lyhyttä villakangastakkiaan tiukemmin ympärilleen. Mustissa, kulutettujen farkkujen päälle vedetyissä farkuissa oli jonkin verran korkoa, mutta Ginger käveli niillä tällaisellakin säällä kuin olisi syntynyt korot jaloissaan. Tummien silmien katse nousi vilkaisemaan kuin tummaa samettia olevalle taivaalle, jolta alkoi hiljalleen leijailemaan valkoisia puuterilumihiutaleita. Hymy nousi huulille ensimmäisten hiutaleiden osuessa nenän päähän, niiden tarttuen tummiin avoimiin hiuksiin. Talvi oli saapunut ihan ajallaan. Toivottavasti sataisi paljon lunta.
Naisen jatkaessa taas matkaansa. Hän oli liikkeellä yksin, vaikka se voisikin koitua hänen kohtalokseen. Mutta Ginger oli tulossa töistä, hänen vuoronsa oli tänään onneksi ollut lyhyt, muiden tyttöjen korvatessa tummaverikön ja päästäen tuon kotiinsa lepäämään. Eikä hän ollut kehdannut pyytää ketään saattamaan itseään. Tekihän käveleminen vain hyvää ja samalla voisi miettiä asioita, katujen vaarallisuudesta huolimatta.

Askelten pysähtyessä kuin seinään kun neitokainen äkkäsi nuorukaisen hahmonkauempana. Hän katsoi tummin, lasittunein silmin, kuinka tuo kalpea hahmo tarttui veitseen ja viilsi ihoaan rikki. Kaikki aistit naisen sisällä heräsivät, tuon tahtoen huutaa toista lopettamaan, kun taas toinen puoli halusi vain paeta paikalta. Hetken aikaa silmissä näkyi tummia pisteitä, kun tuon miehen käsivartta valuva veri tavoitti maassa olevan puhtaanvalkoisen lumen. Tai ei oikeastaan niinkään puhtaan valkoisen, hivenen harmahtavan ehkä. Gingerin vaistojen varoittaessa kaunispiirteistä naista mahdollisesta vaarasta kun tuo kiirehti askelissaan tuon onnettoman hahmon luo.

Hän huomasi heti huumeiden merkit toisen olemuksessa ja nielaisi varovasti. Huumeissa jotkut ihmiset tuppasivat olemaan väkivaltaisia. Mies olisi häntä itseään vahvempi ja tuolla oli lisäksi veitsi. Asetelma ei siis ollut tummakutriselle ruskeasilmälle mitenkään hyvänlainen, mutta tuo veitsi piti saada pois toiselta, samoin kuin musta huppari takaisin nuorukaisen päälle. Haava piti sitoa ja puhdistaa. Vaikka häntä kuinka hermostutti, yritti Ginger pitää äänensä rauhallisena. Välimatkaa kuitenkin oli, joten hän ehtisi edes karkuun jos tuo paljastuisi jonkinlaiseksi hulluksi. Niitä täällä kuitenkin riitti. Ehkä hänen pitäisi vaan ottaa riski, takin taskussa oleva pippurisuihke helpotti mieltä edes vähän. Mutta enemmän hän oli huolissaan tuosta haavasta, joka näytti vuotavan aika pahastikin.

”Hei, mitä jos laittaisit sen veitsen pois? Katsotaan tuota haavaasi”

Shawnin kasvoille kohosi jonkinlainen hieman ahdistunut hymy, kun hän huomasi veren virtaavan haavasta. Noin oli parempi, paljon parempi. Mies tuijotti haavaa ja sen jälkeen maassa olevaa verta. Tämä olisi tosin vasta alkua, sillä Shawnin mielestä tämä koko juttu ainakin voitti kotona löhöämisen. Myöhemmin, jos hän tästä selviäisi, ei hän muistaisi kyllä varmaan yhtikäs mitään.
Shawn vei veitsen uudelleen kädelleen ja viilsi jopa toisen, vielä syvemmän haavan käteensä. Miehellä ei ollut suorastaan mitään tilannetajua, että miksi edes teki niin, mutta tekipä kuitenkin.
Samassa hieman kauempaa kuului askelia, jotka Shawn juuri ja juuri erotti. Tuo katsahti hazelin värisillä silmillään kohti ääntä ja huomasi siellä painkoillaan seisovat naisen musta takki päällä. Shawnin katse kiinnittyi toiseen, pikemminkin toisen silmiin. Shawn vilkaisi mustaa, jo pian lumen peittämää huppariaan, ja siirsi sitten katseensa jälleen toiseen.
Tuon naisen huutaessa Shawnia lopettamaan moisen, niin mies ei ottanut sitä lausetta kuuleville korvilleen.

Vasta silloin Shawn kunnolla kiinnitti huomionsa toiseen, kun tuo käveli miestä kohti. Shawn puristi veitsen vartta aina kun toinen tuli lähemmäs. Ehkä mies oli sekoamassa totaalisesti, sillä hänen päässään pyöri vain se, kuinka toinen tulisi ja tekisi jotain kamalaa. Shawn nousi nopeasti jaloilleen hieman vaikean näköisesti ja otti sitten askelia taaemmas. "Mitä sä haluut?", tuo kysyi naiselta silmät suurina kuin lautaset. Miehen kasvoilla oli suorastaan pelästynyt ilme kun tuo peruutti vielä muutaman askeleen, ennenkuin jäi paikoilleen seisomaan ja katsomaan toista. Shawn alkoi miettiä toisen lausetta, ja kommenttia haavasta, jolloin mies siirsi aktseensa hitaasti verta valuvaan haavaan. Sitten tuo siirsi katseensa jälleen naiseen ja meni takaisin maahan, tälläkertaa istumaan. Hän aikoi laittaa selväksi, ettei olisi lähdössä toisen mukaan.

Tuskainen ilme levisi kasvoille, naisen katsoessa neuvottomana. Hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä tai miten olisi pitänyt menetellä. Tuo nuorukainen oli kuitenkin viiltänyt toisen, vuolaammin vuotavan haavan ihoonsa. Neitokaisen pitäisi pitää kiirettä. Ruskeissa silmissä oleva katse oli jokseenkin neuvoton, tuon tummaverikös yrittäen saada vangittua toisen katse omiin silmiinsä. Kuuntele nyt, ole kiltti! Ginger sovitti sanansa hitaiksi, niin, että kundin aineissa oleva mieli ymmärtäisi ne nopeammin.

”Kuule, yritän vain auttaa. Sinä et taida tajuta mitä teet itsellesi, joten pyydän laske se veitsi maahan. En halua satuttaa sinua enkä halua, että satutat itseäsi enää enempää”

Sydämenlyönnit tuntuivat selvinä ja nainen tunsi veren kohinan korvissaan. Laske se veitsi maahan, jooko? Ginger puri hampaitaan yhteen tiukasti ja seurasi toisen liikehdintää kauempaa, hän ei liikkunut lähemmäs toista sillä pelkäsi, että kundi päätyisi pöllyissään satuttamaan joka itseään lisää tai sitten häntä. Mutta toisen henki oli nyt etusijalla.

”Sinun kätesi vuotaa pahasti, se pitäisi paikata nopeasti..”

Toisen katsoessa Shawnia, niin tämä ei katsonut toista, sillä nyt hänen ei tehnyt mieli kyylätä, vaikka muuten hän teki sitä kokoajan. Mies katsoi muualle samalla kun painoi veitsen terää jälleen kättään vasten, ehtien viiltää taas, mutta tälläkertaa vain todella pienen osan, kunnes toisen lause osui miehen korviin.
Hän jokseenkin erotti toisen aikeet ja äänen, vaikka ympärillä pyöri ja taustakohina oli aikamoinen. Shawn tajusi, että toinen halusi vain auttaa. Shawn katsoi kättään joka oli tahriintunut punaisesta verestä, ja sitten mies viilsi nopeasti jo aloitetun haavan loppuun asti auki. Siitä vasta verta tulikin. Shawn ei kyllä erottanut verenhukkaansa muusta tilastaan, vaikka verenhukkaa ei vielä olisikaan. Se varmaan vielä tulisi.

"Miks haluut auttaa?", Shawn kysyi todella väsyneen kuuloisella äänensävyllä ja katsoi toista sitten syvälle silmiin. Mies ei saanut katsettaan irti toisesta, ennenkuin vaihtoi veitsen toiseen käteensä ja alkoi hiljalleen raapia ihoa veitsellä suoraa valtimon kohdalta. Häntä ei tosiaan haitannut moinen, mutta hän alkoi todella miettiä, miksi toinen halusikaan auttaa? Shawnia ei oltu sitten hänen lapsuutensa haluttu auttaa, joten miksi joku nainen nyt vain tulisi paikalle juuri silloin kun mies oli saanut mieleensä maailman parhaimman ja fiksuimman idean. Ainakin omasta mielestään...

Voi luoja! Miten hän sai aina itsensä tekemisiin tälläisten ihmisten kanssa? Neitokainen puraisi alahuultaan kipeästi ja tunsi veren rautaisen maun suussaan. ei hän ollut mikään psykiatri tai vastaava, joka olisi helposti voinut kääntää tuo nuorukaisen pään. Ehkä hänen tosiaankin pitäisi jättää toinen tänne yksin, sulkea tuo täysin ulkopuolelle ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Paitsi että hän saisi joka tapauksessa kuulla sitten joltakin kuinka nuori mies oli viiltänyt itseään ja kuollut sitten verenhukkaan. Kenties paleltunutkin, tuo mietti vilkaistessaan taivaalle. Lumisade näytti sakenevan. Toinen jäätyisi, vaikka ehkä tuo ei kylmää tuntenutkaan olotilansa vuoksi.

”Koska en tahdo, että kukaan tappaa itsensä silmieni edessä.. Säästä minut siltä…”
Tanssijattaren korviin hänen omat sanansa kuulostivat ontoilta, käskeviltä ja kovilta. Ehkä hänen olisi pitänyt puhua pehmeämmin, mutta hän ei vain enää pystynyt. Neitokainen todella pelkäsi, että joutuisi todistamaan sitä, miten toinen murhaisi itsensä hänen nenänsä alle. Siispä tuo liikahtikin nopeasti askeleen lähemmäs, kun pöllyissä oleva nuorukainen siveli veitsen terällä valtimonsa päältä. Älä tee sitä, kiltti…

Kevyt huokaus purkautui tuon täyteläisten huulten välistä.
”Hyvä on.. jos et laske sitä veistä maahan, anna minulle tai heitä jonnekin roskikseen niin et jätä minulle vaihtoehtoja.. Soitan ambulanssin ja poliisit.. Palokunnankin jos on pakko…”
Tummaverikkö sanoi, alkaen kaivella takkinsa taskusta puhelinta.

Saamarin mies…

Shawn tuijotti tuota tummatukkaista naista, samalla kun viilteli pieniä valkeita jälkiä valtimonsa kodalle. Shawn kohotti kulmaansa kun toinen vain seisoi kauempana. Mies vilkaisi kohtaa, johon oli jättänyt hupparinsa, mutta huppari oli jo kadonnut lumen alle. "Helvetin kiva", Shawn sanoi lähes kuulumattomasti siksi, että ei jaksaisi nousta ensin ylös ja mennä kaivamaan huppariaan lumen seasta. Kuitenkin tuon naisen katsoessa edelleen eteenpäin kohti miestä, Shawn siirsi katseensa sekunnissa toiseen, ja jäi tuijottamaan tuota lopettaen samalla viiltämisen. "Osaattepa te olla rasittavia", Shawn naurahti ja katso isitten jälleen kättään. Se oli alkanut raaputuskohdasta punesrtamaan. Mies huokaisi ja tuijotti vielä vähän aikaa, kunnes siirsi katseensa hetkeksi naiseen, kunnes alkoi jälleen viiltää yhtä hitaasti kuin viimeksikin.

Kuitenkin kun toinen vastasi Shawnin esittämään aiempaan kysymykseen, mies lopetti jälleen ja huokaisi raskaasti siirtäen katseensa sitten tuohon. "Käänny sitten ympäri", Shawn sanoi ja virnisti toiselle. Shawn todella oli hermoja raastava tyyppi ja suorastaan vittumainen. Hän oli aina se kuka aloitti kahakat ynnä muut, mutta hänellä oli myös jonkunlaista tahdonvoimaa. Hän ei lopettanut helpolla.
Shawn sai juuri siirrettyä katseensa taas veitseen, kunnes nainen liikahti eteenpäin nopeasti. Shawn katsoi toista kulmiensa alta ja näytti tylsistyneeltä. Hän naurahti ja alkoi leikitellä huulikorullaan, jonka jälkeen hän siirsi veitsen pois kädeltään. Mustat hiukset valuivat miehen kasvoille puoliksi, kun tuo liikautti päätään siirtäen katseensa jonnekkin.

Shawnin kuullessa toisen ehdot hän naurahti. "Mulla on veitsi ja osaan käyttää sitä", tuo sanoi ja katsoi naista julmasti virnistäen. Shawn nousi ylös ja otti muutaman huojuvan askeleen toista kohti ja piti veistä edelleen kädessään.
Miehen päästyä toisen luo, hän tuijotti tummatukan huulia hetken, kunnes kiersi toisen kokonaan palaten jälleen samalle paikalle mistä lähtikin, eli toisen eteen. Shawn tuijotti toista hetken, kunnes teki äkkinäisen liikkeen ja heitti veitsen jonnekkin lumeen. "Säästyn poliisilta jos käyn kiltisti hakemassa hupparini ja...", Shawn aloitti kysymyksen, mutta alkoikin sitten miettiä. Mitä ihmettä? Olisiko hän lähdössä toisen mukaan? Vai aikoiko toinen muuten vain sabotoida hänen hienon yrityksensä tappaa itsensä? Shawn katsoi toista pitkään kulma koholla, kunnes kääntyi ja alkoi kävellä hitaasti sinne, jonne ainakin luuli hupparinsa jättäneen.
Pienen etsinnän jälkeen mies sai kuin saikin hupparinsa lumen alta ja heitti sen päälleen kävellen taas toisen luo ja katsoen tuota pitkään, sanomatta kuitenkaan mitään. Sitten miehen kasvoille kohosi suorastaan omalla tavallaan söpö hymy ja hän kallisti päätään aavistuksen verran tuijottaen toista yhä. Mitä tälläisessä tilanteessa muka pitäisi sanoa?

Ginger kiitti onneaan, ettei hän suuttunut helposti. Sillä tämä tyyppi tässä oli varsin rasittava tapaus, vaikka neitokainen ei sitä ulkopuolelle näyttäisikään. Ei, hänen kuorensa pysyi tyynenä ja rikkoutumattomana, vaikka joku toinen olisi voinut jo menettää malttinsa täysin ja lähteä kävelemään. Mutta mikä hänet oikeasti sai pysymään paikoillaan? Toinenhan saattoi olla vaikka miten vaarallinen tahansa. Varsinkin tuon veitsensä kanssa… Ginger ei voinut kuitenkaan estää itseään rentoutumasta kun veitsi siirrettiin pois tuon nuorukaisen käsivarrelta. Kuitenkaan vaara ei olisi vielä ohitse.

Siispä tuon nuorukaisen lausuessa sanansa, ei nainen sisäistänyt niitä ennen kuin nuorukainen tuli kohti ja oli pian siinä Gingerin edessä. Neitokainen puri tiiviisti hampaansa yhteen eikä voinut estää kylmiä väreitä kulkemasta kehoaan pitkin kun tuo kiersi neitokaisen hitaasti ympäri. Sillähän oli veitsi yhä kädessään! Aistit tuntuivat pingottuneilta eikä nainen uskaltanut hetkeen hengittää. Hän pelkäsi todella, että tuo menettäisi järkensä (jos toisella siis enää sellaista olisi) ja tappaisi hänet siihen paikkaan. Siispä tuon äkkinäinen liike, veitsen heitto lumiseen maahan, saikin tummasilmäisen naisen hätkähtämään rajusti ja ottamaan puolittaisen askeleen taaksepäin. Enää hän ei irrottaisi katsettaan toisesta ennen kuin olisi täysin varma, että se olisi turvallista.

Ginger yritti kovasti tasata aavistuksen kiihtynyttä hengitystään, pitäen järkähtämättömän katseensa toisen selässä kun tuo kundin käveli hupparinsa luo. Hetken ajan neitokainen tunsi pientä ärtymystä toista kohtaan, mutta tunsi kuitenkin rauhoittuvansa keskittäessään ajatuksensa toisen kuntoon. Jestas jos tuo.. tuo.. ukko olisi samanlainen selvänäkin.

Toisen hymyillessä suloisesti, Ginger tuijotti toista epäuskoisena ennen kuin hymähti aavistuksen. Älä yrititäkään luoda koiranpentuilmettä kasvoillesi, herraseni.

”Ai, nytkö yrität hurmata minut? Ei onnistu…”

Hän ei voinut estää sarkastisuutta kuulumasta äänestä läpi. Jestas näitä miehiä…

”….näyttäisitkö nyt ne haavasi minulle? Vuodat aika lailla… Ehkä jonkun ammattilaisen pitäisi paikata ne..”

Shawn virnisti toiselle, kun tuo kysyi, että yrittikö Shawn nyt hurmata hänet. Miehen kasvoille kohosi hieman psykopaattisen huvittunut ilme ja hän nauahti. "No en tosiaankaa, jos sitä pelkäät", Shawn meinasi jo mainita, että hänellä oli naisia riittämiin, mutta päätti pitää turpansa kiinni. Ei toista varmastikaan kiinnostanut miehen yksityisasiat. Kuitenkin naisen kysyessä toisen kädestä, Shawn otti pienen liikahduksen taakse. "En oo menos minnekkää ammattilaisille", tuo sanoi jyrkästi, sillä tiesi, että mitä siitä tulisi, jos toiset alkaisivat kysellä hänen henkilöllisyysteitojaan. Ties milloin Shawn oli varastanut jonkun liikkeen, tuhonnut kaupungin omaisuutta ja varastanut jopa muutaman autonkin "hätätilanteissa", jotka olivat yleensä hänen kaveriensa yllyttämiä juttuja.
Shawn katsoi toista pitkään.

"Jos sä osaat muka tehä asialle jotai, ni hyvä.", mies sanoi hieman tylsistyneenä ja vilkuili ympärilleen hieman vainoharhaisen oloisena. Tuollaisessa huumepöllyssä ei ollut ihme jos näki jo hallusinaatioita, mutta mies tosiaan vain kärsi kenties aistiharhoista. Hyvä, että hän pystyi puhumaan ja kävelemään. Mieli oli vain sekaisin, sillä ehkä hän oli vetänyt vähän liikaa, ettei edes keho osannut siihen vaikuttaa.
Shawn siirsi katseensa toiseen ja tynki kätensä taskuun, vaikka huppari olikin märkä ja taskuissa oli vähän lunta. Ei mies kylmää tuntenut, päinvastoin hänellä oli suorastaan kuuma tietämättömästä syystä. Hän tosiaan odotti, että nainen osaisi tehdä asialle jotain, sillä hän ei suostuisi menemään julkisille paikoille, ainakaan tuossa kunnossa.

Kundi alkoi käymään raivostuttavampaan suuntaan ja hetkeksi neitokainen unohti miksi olikaan pysähtynyt eikä vain jatkanut matkaansa. Ehkä se olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Mutta sitten kun mietittiin mitä tuo nuorukainen olikaan ollut tekemässä, ei Ginger voinut olla tuntematta tyytyväisyyttä, että hän oli jäänyt paikalle. Mutta toisen.. psykoottinen ilme tosin sai naisen hälytyskellot soimaan. Tuo oli sittenkin joku hullu, voi jestas sentään. Mistä näitä hulluja oikein sikisi?

”…hyvä niin..”
Todettiin varsin kireällä äänensävyllä, naisen alkaen heti pohtimaan minne ihmeeseen sitten veisi miehen, kun tuo ei sairaalaan suostunut lähtemään. Täällä ei ollut mitään millä lääkitä toisen haavoja, mutta hänen kämpällään olisi, mutta ei hän sinne toista uskaltanut viedä. Ginger oli miltei varmistunut siitä ajatuksesta, että toinen oli taas yksi niistä hulluista, joita Rashee Roadilla riitti.
Oli kuitenkin sitten myös se tosiasia, että kundi menetti jatkuvasti verta ja että asialla oli kiire. Siispä neitokainen teki raskaimman päätöksensä tähän asti: hän veisi miehen kotiinsa ja paikkaisi tuon haavat siellä. Oli se sitten hänen viimeinen tekonsa tai ei, hän toimisi niin vaikka järki huusikin juoksemaan pakoon.

”En voi hoitaa haavojasi täällä. ei ole mitään millä lääkitä ja paikata niitä.. Mutta jos seuraat minua, vien sinut kämpilleni jossa hoidan haavasi” Ai miten niin äänestä kuulsi läpi se sanomaton totuus, että Ginger jossakin määrin pelkäsi kundia. Olihan tuo haavoista huolimattaan häntä isompi ja vahvempi, voisi siis tehdä yhtä sun toista jos vain tahtoisi. Ei hänen voimillaan toista kovasti pystytty vastustamaan. Toivottavasti Cloud olisi kotona, se kundi oli sentään järkevänoloinen ja ihan mukavakin.

Shawn katsoi toista kulma hieman kohollaan eikä voinut käsittää miksi toinen ylipäätään olikaan ilmaantunut pilaamaan idean. Mies vilkaisi muualle ja antoi toisen miettiä hetken, kunnes tuijotti tuota naista taas. Kumpa tuo nainen vain voisi tehdä sen kaikista helpoimman jutun, eli jättää Shawn kadulle ja jatkaa elämäänsä niin, ettei muka olisi koskaan nähnyt mitään. Hitto soikoon!

Naisen vastatessa, Shawn pyöräytti silmiään jonka seurauksena hänestä tuntui, että hän pyörtyisi. Sekin johtui vain aineista, sillä oikeasti tämä ei liikahtanutkaan. Miehen kasvoille poreili voitonomainen hymy, kun toinen sanoi, että ei aijo viedä tätä sairaalaan. Seuraava ehdotus meni mieheltä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuitenkin vähillä selvillä ajatuksenrippeillä hän sai muodostettua sanoja, jotka ehdottivat, että nainen veisi Shawnin kämpilleen.
Naiselle sääntö numero yksi; älä KOSKAAN viel humaltunutta, tai (varsinkaan) huumepöllyssä olevaa Shawnia omalle kämpälle. Mies yritti karistaa moiset mielestään, sillä nyt hän ei jaksaisi alkaa tehdä mitänä muuta, kun vain ehkä mennä nukkumaan. "Ehkä sillä ehdolla, et annat mun sit nukkuu siel", Shawn virnisti, mutta ei itsekänä uskonut mitä juuri sanoi. Toivottavasti toinen ei ollut sellainen ihminen, joka ajatteli kaiken kaksimielisesti, kuten mies itse. Kuitenkin hän vain halusi johonkin nukkumaan, vaikka hänestä samalla tuntuikin siltä, että hän voisi valvoa koko vuorokauden ympäri.

Shawn katsoi kadun toiselle puolelle ja siirsi laajeneet pupillinsa toista kohti, tuhahtaen sitten.
Hän ei kuitenkaan sanonut yhtikäs mitään, sillä antoi toisen johdatella hänet tuon naisen kämpille.

//Eli jos peliä sinne tehtäis? (: //