There's no easy way out /sov.

/ vallu med drina ja caro /

Ryan ei koskaan ollut kuvitellut voivansa olla niin iloinen siitä kun kuuli oven naksahtavan lukkoon perässä, hämärästä käytävästä tai sammumisen partaalla räpsyvistä huterista kattolampuista, tavallisesti mies ei kiinnittänyt yksityiskohtiin huomiota, nyt kaikki tuntui kuitenkin olevan liian terävää. Uutta. Kaikki piti nähdä, kaikki piti painaa mieleen ja ikuistaa ajatuksiinsa, tilanne oli omalla tavallaan ainutlaatuinen, ainutkertainen, kunnioitettava.. Merkittävä askel lähemmäs maalilinjaa, vain pari silmänräpäystä, yksi harppaus ja voitto häämöttäisi edessä, ensimmäistä kertaa kosketusetäisyydellä.
Todennäköisesti Ryan ei enää koskaa kävelisi sitä samaista tunkkaista käytävää pitkin vartija takanaan käsi olalle laskettuna, todennäköisesti hän ei enää koskaan joutuisi lukittujen ovien taakse tuijottamaan pois kävelevien ihmisten selkää. Mies ei aikonut tehdä sitä enää koskaa, alistua tai jotua sorretuksi - tästä eteenpäin hän olisi se joka kävelisi pois, jonka selkää anellen tuijotettiin.

Ryan näytti kaikin puolin paremmalta kun viikko sitten. Suuren osan vaikutelmasta antoi tietysti omat vaatteet jotka kaikessa arkisuudessaan tuntuivat olevan hyvinkin juhlavat, myös kasvoille pakosti silloin tällöin koreilevalla hymyllä taisi olla osansa asiaan. Tummat paikoittain rähjäiset farkut, löysä valkoinen sponsorimainoksin täytetty t-paita ja sen päälle vedetty mustavalkoinen huppari olivat tosiaankin kahden vuoden aikana tutuiksi tulleiden vankilan harmaiden vaatteiden rinnalla melkein värikylläisiä ja piristäviä, ainakin ne saivat oman olon paremmaksi jos eivät muuta.
"Pidä mielessä ettei me haluta suo sit toviin enää nähdä", takana kulkeva vartija huomautti miehelle oudolla sävyllä ja nosti kätensä tämän olalta sulkeakseen viimeisen oven perässä.
"Kerrankin samaa mieltä jostain" irkku vahvisti ja heitti valkoisen everlastin urheilulkassin rennosti oikean olkapäänsä yli. Taas uusi päätös joka piti, takaisin ei tultaisi.

Jos päivä olikin tähän asti ollut loistava, muuttui se lähestulkoon täydelliseksi siinä vaiheessa kun Ryan erotti synkeästä aulasta tutun ihmisen. Adriannan. Vaikka Ryan oli koko vankeuden ajan nähnyt naista oikeastaan lähes viikottain, ei se silti ollut lähimainkaan tarpeeksi. Mies pääsi tuon viereen parilla keveällä askeleella ja ikään kun saman liikkeen sisällä veti Drinan syliinsä halaukseen. Adrianna oli tosiaan yksi niistä asioista joita Ryan oli tosissaan ikävöinyt, hän ei voinut edes sanoin kuvata kuinka upealta tuntui oikeasti olla juuri siinä, juuri nyt.
"Mul on ollu ikävä", mies kuiskasi hiljaa ja antoi huuliensa valua naisen ohimolta tuon huulille samalla kun vasen käsi eksyi tuon tummien hiusten joukkoon.

Permelia oli ajanut Adriannan ja Carolinen poliisiasemalle hakemaan Ryania. Muutoin se olisi ollut hankalaa, sillä Adriannalla ei ollut korttia ja no, Caroline ei tietenkään osannut vielä ajaa kuin leikkiautoa. Adrianna ei ollut nähnyt Ryania vähään aikaan (toisin sanottuna vähään aikaan tarkoitti viikkoa), vaikka olikin käynyt vierailuilla säännöllisesti. Pikkuneiti sen sijaan ei ollut nähnyt isäänsä pariin vuoteen - no, siihen aikaan mitä tämä istui vankilassa pelkästä itsepuolustuksesta, ainakin Permelian näkemys oli sellainen. Ja no, eihän Adrianna koskaan oikeastaan hyväksynyt pahoinpitelyä, mutta siinä tilanteessa hän oli ollut Ryanille kiitollinen. Se, miksi tämä sitten oli saanut tuomion käytännössä itsepuolustukseksi laskettavasta toiminnasta. Sen sijaan itse syyllinen vapautui syytteistään pahoinpitelyn jälkeen. Kukaan ei muka pystynyt todistamaan, että hän oli ollut se raiskausta yrittävä.

Adrianna oli mennyt sisälle odottamaan siinä missä Permelia oli jäänyt Carolinen kanssa autoon odottamaan kaksikkoa takaisin. Hän ei erityisesti nauttinut siitä paikasta, mutta siellä hän oli käynyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Hän toivoi, ettei mitään sellaista tapahtunut enää koskaan, joka saisi Ryanin takaisin kalterien taa. Adrianna oli istunut aulassa pienen hetken, ennen kuin näki ensisilmäyksen Ryanista ja nousi sitten seisomaan ja käveli tätä vastaan muutaman askeleen. Matka kun ei aivan järkyttävän pitkä edes ollut. Heti ensimmäisenä Ryan veti Adriannan halaukseen, eikä nainen sen pahemmin vastustelut. Mies suukotti häntä ensin ohimolle ja sitten huulille ja kertoi ikävöineensä häntä.
"Meilläkin on ollut ikävä", Adrianna vastasi.

// Siis tää ei nyt toimi ollenkaan anteeeeeeeks >( Drina ei nyt tykkää musta.... //