Ihmiskuonaa

[Zepi ja Steven o/ Pahoittelen otsikkovalintaa. Ei tullu mitään muuta mieleen :''D]


Lala kuljeskeli leirintäalueella yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta, mikä oli hänen ulkonäöllään hitusen haastavaa. Hänellä oli kädessään muovipussi, jonne hän keräsi käyttökelpoista tavaraa teltoista, jotka oli jätetty hetkeksi tyhjilleen. Hän oli löytänyt muutaman ihan kivannäköisen vaatekappaleen, vähän tupakkaa ja pieniä hiluja rahaa. Mitään sen arvokkaampaa ei oikeastaan teltoista löytynyt ja asuntovaunuihin nainen ei päässyt sisään, sillä ovi oli yleensä lukossa omistajan poistuessa paikalta. Harmi, ettei hän ollut löytänyt mitään, mitä voisi myydä eteenpäin, mutta kaikista hiluista hän oli onnistunut jo saamaan sen verran rahaa, että ostaisi sillä päivän bisset ja vähän ruokaakin. Se oli naiselle jo ihan riittävä palkinto siitä, että oli jaksanut käydä kymmeniä telttoja läpi.

Nainen kömpi vielä yhden teltan sisään varmistettuaan sen ensin olevan tyhjillään. Tällä kertaa hän osui oikeaan kultasuoneen, sillä tyynyliinan sisältä löytyi kello! Ei se kultaa ollut eikä varmasti edes kovin kallis, koska se oli sillä tavalla jätetty vartioimatta, mutta hän voisi myydessään sen saada hieman lisää rahaa. Työttömänä oli toisinaan vaikeaa selviytyä, joten tyttö turvautui usein varastamiseen. Harvoin hän varasti yksityisiltä henkilöiltä, mutta tällä kertaa oli pakko, sillä naisen käydessä kaupoissa, olivat vartijat koko ajan hänen perässään. Kai se johtui ulkonäöstä, että tuo leimasivat hänet heti myymälävarkaaksi eikä se arvio mennyt oikeastaan edes metsään, sillä sellainenhan hän oikeastaan olikin.
Nainen penkoi vielä hetken telttaa löytäen sieltä vähän rahaa, kunnes päätti poistua paikalta. Hän könysi pois teltan sisältä ja sytytti yhdestä löytämästään tupakka-askista savukkeen itselleen lähiten kävelemään kohti leirintäalueen reunassa olevia penkkejä. Hän istahti alas ja solmi muovipussin kiinni. Toivottavasti kukaan ei juoruilisi eteenpäin hänen tonkineen muiden telttoja, sillä tämä oli aika vaarallista aluetta, jos joku päättäisi tulla uhittelemaan. Tyttö kun ei edes ollut erityisen voimakas, joten jos joku päättäisi käydä käsiksi, ei hän voisi juurikaan puolustautua.

//Her ai cam //

Steven oli päättänyt juhlia tänään ilman huumeita ja tepastelikin leirintäalueella ajatellen täältä löytävänsä juoma seuraa. Päätöksestä huolimatta miehellä oli piriä farkun taskun pohjalla ja reppu täynnä kaljaa ja viinaa.
Monet olivat liian epäilyttäviä, että hän olisi voinut mennä noille juttelemaan tai toisilla oli iso porukka mihin ei viitsinyt oikeen tunkea eikä Stevenillä tänään olisi tarkoitus ottaa pataansa. Mies olikin pukeutunut mustaan huppariin ja vaalean harmaisiin pilleihin jotka ovat revitetyt. Huppa pitää tietenkin olla päässä ja hiukset vähän tumman violetillä huvikseen säädetty.
Ongelmana oli Stevenillä tupakka jota tuolla ei ollut yhtään, mies ajatteli varastavansa sitä jossain vaiheessa ja alkoi samalla laulamaan Social Distortionin Story of my lifeä ja suuntasi kohti penkkejä jos siellä vaikka joku hauska heebo olisi.
Steven tahtoisi tänään pitää todella hauskaa eikä siis aikonut vahingossakaan ärysttää ketään tai hommata ongelmia, vaikka vaikeaa se miehelle oli, mutta nyt hieman helpompaa jos onnistuttaisiin ilman huumeita ilta selviämään.
Penkeillä istui joku keesipää tupakkaa poltellen ja tuo vaikutti symppikseltä tyttöseltä ulkonäön perusteella ja Steven päätti kokeille astellen reippaasti tuon luo seisten siinä viistosti tuon edessä "morjesta, tota oisko sulla heittää yhtä tupakkaa saat kaljan tai jotain vaikka?" , mies kysäisi katsoen toista vetäisten perus ystävällisen hymynsä päähän ja istahti varovasti penkille laskien reppunsa siihen jalkojen väliin eteen jossa vähän kilisi.

Lala keskittyi tupakkansa poltteluun, mutta kyttäsi silti samalla varmuuden vuoksi, jos vaikka joku olisi sattunut häntä lähestymään. Ja aika pian joku jätkä ilmeistyikin naisen näkökenttään. Tuo käveli suoraan kohti ja nainen päätti pelata varman päälle ja vaivihtaa pudotti muovipussin alas penkiltä maahan. Jos toinen ei siirtoa nähnyt, voisi tyttö kirkkain silmin väittää, ettei ollut ikinä kyseistä pussia koskaan nähnytkään. Hän ei keksinyt muuta syytä kenenkään lähestyä itseään kuin että tuo oli nähnyt hänen käyvän läpi telttoja ja halusi nyt periä omansa takaisin. Voisi olla hivenen vaikeaa todistella syyttömyyttään, jos hänet oli nähty, mutta aina sitä sopi yrittää.
Jätkä oli tullut kuitenkin aivan muissa merkeissä paikalla ja naisen ilme kirkastui hänen kuullessaan toisen sanat. Vai että vaihtaa tupakka kaljaan? No sehän kuullosti hyvältä diililtä.
"Ehdottomasti mä vaihdan röökin bisseen. Mut entä jos heitän sulle vajaan askin, niin mitä mä sit saan?" hän alkoi hieroa kauppoja, sillä hänellä oli ihan riittävästi tupakkaa yli viikon tarpeisiin. Alkoholia hänellä sen sijaan ei ollut ja eikä yhdestä bissestä tulisin kuin enemmän jano.

"Mä oon muuten Lala. Kukas sä oot?" hän ojensi kätensä kättelyyn. Hänestä oli aina mukavaa tutustua uusiin ihmisiin -varsinkin, jos noilla oli kämppä, missä hän voisi mahdollisesti punkata pari yötä. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi saanut nukkua ihan asunnossa. Viimeaikoina hän oli kuluttanut enemmän raapukäytävien lattioita, mistä olikin alkanut tulemaan paljon sanomista, sillä asukkaat eivät oikein arvostaneet, että heidän rapussaan nukkui kodittomia ihmisiä, mikä olikin tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta samalla tuhottoman ärsyttävää, koska kadulla oli todella kylmä nukkua. Nainen oli saanut vielä muutama kuukausi sitten nukkua eräässä vallatussa talossa, mutta sittemmin se oli asetettu purkumääräyksen alle ja heidän oli täytynyt lähteä sieltä pois.

Toinen taisikin tykätä ehdotuksesta sillä heti tuo oli innokkaana vaihtamassa ja tarjosi jopa enemmän vajaan askin siitä mitä Steve ehdottaisi "hmm.. No jos askin lisäks tarjoot seuraa mulle niin juodaan kimpassa nää bisset tästä?" , mies ehdotti virnistäen ja kilautteli kaljapulloja repussaan laskien sen sitten alas. Totta helvetissä miehelle kelpaisi rööki ja seura kaljasta sillä viinaa olisi viellä, vaikka nyt selvinpäin hieman kadutti, että tuli nämäkin ostettua vuokra rahalla, koska duunista tulisi pian fujut ja kämpästä lähettäisiin sitten erittäin sukkelaan.
Toinen esittäytyi avoimin mielin Lalaksi ja kysäisi myös miehen nimeä, jonka tämä tokaisi iloisella äänellä saadessaan seuraa "Lala on aika herja nimi, mut sii joo mä oon Steven saa kutsua miten ite tykkäät, jotkut kutsuus Speed-Steveniks ties mistä johtuu" , tämä naurahti tietäen varsin hyvin mistä nimitys nopea Steven tuli, vaikka eihän tuo siis piriin koukussa ollut ei missään nimessä.
"Asukko täällä vai muuten vaan eksyny tänne?" , Steven kysäisi ja ojensi repusta tuolle ensimmäisen kalja pullon ja avasi omansa hampailla. Ensimmäisen huikan jälkeen kävi syvä huokaus nautinnosta ja sen perään tuo vilkaisi kysyvästi toista ja otti tuon askista yhden tupakin sytyttäen.
"Yleensä mulla on röökiä, mut kun töissä on tullu käytyä liian vähän niin palkka ei riittäny ees röökiin peräti sit vuokrien maksuun, mutta sama se kyl mä tuol kämpäs viel viikon kaks asun varmaankin" , tämä tokaisi hymyssä suin ottaen toisen huikan oluestaan.

Lalan mielestä diili oli erittäin hyviä, sillä hänkin kaipasi seuraa. Hän oli viimeaikoina viettänyt paljon aikaa omissa oloissaan, joten oli mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa jutella jollekin.
"Sovittu", hän sanoi ja kaivoi muovipussista askin, jossa oli melkein kaikki savukkeet jäljellä ojentaen sen toiselle. Hänelle jäi vielä monta askia, jotka tosin kaikki olivat vajaita. Ärsyttävää, kun hän ei ollut löytänyt yhtäkään täyttä askia, kuten yleensä. Mutta ei hän suinkaan valittanut, sillä kaikki, mitä hän oli tänään löytänyt, oli eteenpäin. Eipähän tarvinut ainakaan vähään aikaan tupakkaa varastaa, sillä sitä kyllä oli yllin kyllin.
Toinen sanoi hänen nimeään herjanimeksi saaden naisen naurahtamaan huvittuneena. Lalaine se vasta kauhea nimi olikin ja hän oli pienestä asti tottunut kaikkien sanovan häntä Lalaksi. Toinen esitteli itsensä Steveniksi kertoen samalla lempinimestään.
"Ai sä vedät piriä vai?" hän kysyikin uteliaisuuden herättyä. Ehkä hän voisi joskus ostaa toiselta muutaman gramman. Tosin ei hän kovin usein amfetamiinia vetänyt, sillä piti enemmän psykedeelisistä huumeista ja kannabiksesta. Alkoholiakin kului aika usein, koska sitä oli kaikkein helpointa saada.

Steven kysyi, asuiko Lala täällä vai oliko tuo muuten vain eksynyt tänne.
"No tavallaan asun", hän myönsikin. Olihan hän pyörinyt täällä jo pidemmän aikaa, joten ehkä hän voisi sanoa asuvansa täällä vaikkei kotia omistanutkaan. Nainen nappasi toisen ojentaman bissepullon ja avasi itsekin sen hampaillaan viskaten korkin menemään. Hän otti pullosta pitkän huikan, kunnes siirsi katseensa takaisin jätkään. Tuo selitti, että tuolla ei ollut tupakkaa, koska tuo ei ollut käynyt kovin aktiivisesti töissä. Ei kuulemma voinut vuokraakaan maksaa.
"Mä oon ollu viitisen vuotta koditon enkä oo koskaan ollu töissä", hän kertoi ja naurahti. Olihan tämä elämäntyyli kieltämättä hieman rankka, mutta hän oli jo ehtinyt tottua siihen, joten eipä hän enää oikeastaan edes usein haaveillut paremmasta. Oma koti tosin olisi ollut mukava, mutta vuokranmaksu olisi työttömälle jo vaikeampi pala nieltäväksi. Ja ihan hyvinhän hän oli kodittomanakin pärjännyt ja tulisi varmasti pärjäämään vastaisuudessakin.

Steven nyökkäsi ja nyt se olisi sitten sovittu noniin ensimmäistä tupakkaa kahteen päivään tämä poltti rauhallisesti ja mietti kaikkea maan ja taivaan väliltä välillä toista arvioiden vilkuillessaan.
Toinen kysäisi käyttikö mies piriä, jota siis tämähän käytti, mutta se oli silti arka kohta sillä taistelu piriä vastaan oli päivä päivältä miehen isoimpia asioita eikä tuo puhunut mielellään siitä, että käytti ja eihän tuo omasta mielestään ollut koukussa siihen.
Miehen pää painui hieman alas päin ja tuon jalat potkivat kiviä ja kädet ristissä pyörittäen peukaloita.
"Siis mä joskus vähän, mutta en mä usein enkä paljoo" , tämä valehteli toiselle ja samalla itselleen saaden ajatuksesta hyvän mielen eihän hän ollut riippuvainen. Mies otti kaljan ja ojensi reppua toisellekkin avaten omansa hampailla ottaen ison ison huikan hymähtäen hiljaa "aah" tämä nautti niin saadessaan tupakkaa ja kaljaa.
Steven ojensi olut pullonsa kilistäekseen toisen kanssa ja hymähti "illalle".
"Se on aika rankkaa se kodittomana olo, mutta ajanpäästä siihen tottuu pikkusen ja ei se niin paha oo, vaikka välillä se rankkaa onkin", mies nyökkäsi muistaen oman aikansa kodittomana.
Mies otti jälleen bissestä huikan ja huokaisi hiljaa muistaessaan omia aikojaan ja toivoi toisen keksivän jotain.
"Minkä ikänen sä olet?", tämä kysäisi tyytyväisellä ilmeellä todeten perään "ei pahalla siis"

Lalan uteliaisuus heräsi hänen huomatessaan toisen reaktion hänen kysymykselleen. Tuo näytti jotenkin vaivaantuneelta pään ollessa kumarassa. Vastaus oli kuitenkin sellainen, ettei mitään syytä ollut olla vaivaantunut, mutta nainen ei tietenkään osannut sanoa, puhuiko toinen totta. Hän kuitenkin päätti uskoa, mitä toinen sanoi.
"Mäki vedän aika harvoin enkä koskaan paljoo kerral", hän selitti. Toinen ojensi reppuaan häntä kohti ja tyttö otti yhden bissen käteensä avaten sen hampaillaan, sillä vaikka se tuhosi hampaita, ei hän osannut avata millään muullakaan, kuten jotkut, jotka avasivat vaikkapa sytkärillä. Toinen ojensi olutpulloaan ilmaan ja nainen kilautti oman pullonsa sitä vasten.
"Illalle", hän toisi toisen sanat ja otti hymyillen pitkän huiman pullostaan. Moneen viikkoon hän ei ollut juonut pisaraakaan, joten olut maistui tänään erityisen hyvältä -varsinkin, kun oli seuraa.

Toinen tuntui tietävän, millaista oli olla koditon.
"Niinhän se menee. Mulla ei oo kotia niin pitkään aikaan ollu et alan jo tottuun tähän nykyiseen tilanteeseen", hän sanoi ja mietti, miten mukavaa oli vielä vanhemmilla asuessaan tulla illan päätteeksi nukkumaan sänkyyn peiton alle. Rappukäytävissä nukkuminen ei ollut mukavaa vaikka siihen kuinka tottunut olikin. Onneksi hän kävi silloin tällöin laitoksissa vähän kokoamassa itseään ja sai siellä ollessaan syödä mahan täyteen sekä nukkua lämpimässä ja pehmeässä sängyssä. Laitokset olivat melkeinpä luksusta kodittomalle naiselle, mutta niihin päästäkseen piti olla kunnollinen syy eikä nainen oikeastaan edes ollut aivan varma, halusiko rajoittaa vapauttaan lähtemällä jonnekin muiden pomotettavaksi. Kadulla eläessään hän sai sentään itse päättää omista asioistaan.
Steven kysyi Lalan ikää saaden tämän naurahtamaan.
"Etsä tienny et naisilta ei saa koskaan kysyy ikää?" hän piikitteli ihan vain huumorimielessä. "Mä oon 24", hän kuitenkin vastasi pian ja otti jälleen huikan pullosta.

Steven nyökkäsi pienin liikkein "se on fiksuu", toinenkin avasi pullon hampailla mikä sai oudosti Stevenin naurahtamaan sillä itsekkin avasi aina hampailla.
Ohi kulkevia ihmisiä meni aina välillä, mutta takaata varsinaiselta leirintäaluuelta kuului juhlan huuma ja hälinä, jotkut näyttivät olevan juhla tuulella kuten Steven ja Lalakin perjantaita juhlimassa. Miehen olo alkoi pikku hiljaa rentoutumaan päin ja tuo ottikin hieman löysemmän ja paremman asennon penkillä vilkaisten toista.
"Niin, mutta kyllä säkin varmaan aina välillä käpertyisit oman peittos sisään kotona sängyssä jos vaan vois?" , Steven kysäisi katsahtaen toista kysyvästi ja imutteli tupakkiansa.
Jälleen Steven vaivautui ja katseli alas päin, hitto mikä aasi tämä oli sillä eihän naisen ikää saanut koskaan kysyä, mutta toisen kuitenkin vastatessa eikä hirveästi suuttuneelta vaikuttanut uskaltautui mies taas katsoa toista "okei mä oon vasta 19, mutta älä aliarvioi sit mua yhtään", tämä virnahti pikkuisen ja lomotti taas hieman bisseä.
"Niin sulla ei muuten oo asuntoo?", Steven kysäisi ja katseli synkkää taivasta hetken miettien ja sitten taas toista "meinaan jos täällä jossain vaihees tuntuu rupevan sataa niinkun nyt vähän uhkaavasi vaikuttaa nii voitas mennä meille jatkoille ei tulis juomasta pulaa ainakaan." , tämä heitti suu hymyssä ja heitti tupakkansa pois ottaen yhä rennomman asennon.