Books are not my only entertainment

// Gwen & Olli //

Coraline oli lähtenyt ulos päästäkseen kirjastoon. Matkaa häiritsivät tosin Jeffin lähettämät henkivartijat, jotka olivat onneksi suostuneet jäämään Rasheelle, kun Coraline oli lähtenyt kirjastoon. Hän oli vakuutellut näille että juoksisi kaikkia epäilyttäviä pakoon ja soittaisi ja kiljuisi jos joku yrittäisi kidnapata hänet. Neitokainen olikin päässyt täysin turvassa kirjastolle asti ja huokaisi lähinnä siitä helpotuksesta, että hän sai edes hetken rauhaa yksin - jos nyt ei otettu lukuun omassa huoneessa vietettyä aikaa, mutta se oli eri asia. Aina jos hän johonkin lähti, hän sai yleensä jonkun mukaansa. Toisinaan he olivat ihan mukavia ja toisinaan taas eivät puhua putkahtaneet vaikka kulkivat neitokaisen mukana ties minne.

Coraline nousi nyt portaita pitkin ylös kirjaston toiseen kerrokseen, josta hän löysi haluamansa kirjat. Alakerrasta kun harvemmin löytyi mitään erityisen hyvää, siellä oli lastenkirjoja, musiikki ja sarjakuvia sekä lukusali. Yläkerrasta puolestaan löytyivät kirjat ja lehdet sekä elokuvat. Hän oli viettänyt viimeiset vuotensa aivan muualla, joten opastusta joutui aina välillä lukaisemaan. Kaiken lisäksi oikean hyllyn löytämiseen meni hetki. Coraline ei koskaan tiennyt aiemmin mitä lukisi, vaan valitsi vasta paikanpäällä parhaimman kuuloisen romaanin. Siinä hän ei tehnyt poikkeusta, että yleensä tuo romaani oli täynnä romantiikkaa. Minkäs sitä tavoilleen voi. Hän kuljetti sormeaan hyllyllä, kunnes löysi hyvältä kuulostavan nimen ja kirjailijan ja niin ollen päätti lukaista takakannenkin. Nora Robertsin Savuhuntu oli hänelle vielä tuntematon, vaikka muita kirjoja hän olikin lukenut.

Neitokainen käveli erään vapaan pöydän ääreen ja laski laukkunsa tuolin jalan viereen. Hän avasi kirjan ensimmäiseltä sivulta jo ennen kuin istui alas. Olisihan hän tietenkin voinut napata jonkun Austenin kirjan, mutta hän oli useimmat jo lukenut. Sitä paitsi, kuvio oli kuitenkin suhteellisen samanlaista - ei sillä, Coraline piti Austenista sekä muista klassikkoromaaneista. Maailmassa oli vain liian paljon luettavaa ja selvästi liian vähän aikaa.

Oliver oli eksynyt kirjastoon aikeinaan etsiä aineistoa seuraavaa elokuva-arvostelua varten, miehellä ei ollut yhtäkään ajatusta valmiina elokuvan suhteen, mutta improvisointi ei kuulostanut huonolta vaihtoehdolta. Kirjasto ei ollut tuttu paikka, se oli suuri, hiljainen ja pelottava - sellainen jonka uumenin Oliver eksyisi helposti. Hän oli jo kertaalleen joutunut pyytämään henkilökunnalta apua, koska ei omannut aavistuksen palaakaan siitä, missä kaikki elokuvat mahtaisivat sijaita.

Toinen kerros ei ollut yhtään sen pienempi kuin ensimmäinenkään, täällä oli kuitenkin vähemmän ihmisiä ja Oliver jäi tutkailemaan ensimmäisiä hyllyjä vaikka ne eivät pitäneetkään sisällään elokuvia, vaan imeliä rakkausromaaneja. Juuri sellaisia kirjoja mitä mies ei edes pakottamallakaan lukisi, ainakaan julkisesti. Hyllyjen välissä harhailu oli vastenmielistä ja hermoja kiristävää, henkilökunta keskittyi pitämään alakerran järjestyksessä eikä mies halunnut rampata kirjastossa edestakaisin ensimmäisen ja toisen kerroksen välissä. Ainoa vaihtoehto vaikutti olevan joltain muulta asiakkaalta kysyminen, mutta vähäisestä asiakasmäärästä johtuen tämäkin oli vaikeaa.

Eräs pöydän eteen lukemaan jäänyt naishenkilö kiinnitti Oliverin huomion, mielummin hän menisi kysymään apua joltain suunnilleen samanikäiseltään ihmiseltä elokuvien sijaintia, kuin vanhalta ja kurttuiselta mummolta joka tuskin edes tiesi mitä DVD-elokuvat olivat. Hiljalleen ja itsevarmuuttaan keräillen mies käveli kirjaan keskittyneen naisen luokse ja rykäisi selvittääkseen kurkkuaan, "Hei missä täällä sattuis olemaan elokuvat?", Oliver kysyi kohottaen sitten kasvoilleen hurmaavaksi todetun hymynsä.