Walking on broken glass

//Sovittu peli. Tänne Varysein >) //

Angelicia Prihodko:

Angelicia käveli rauhaisaan tahtiin viileässä illassa. Nainen oli käynyt vielä näin illasta ostoksilla. Mutta vain pikaisesti ettei eräs mies kotona hermostuisi.. Jotenkin kummasti Angelicia oli käynyt viime aikoina vähän vähemmän ulkona. Erään tahdolla oli oma vaikutuksensa, mutta Angelicia halusi myös osoittaa ettei kulkisi missään kaulahihnassa. Hän kyllä menisi ja tekisi mitä itse tahtoi. Tällä kertaa Angelicia vain näki, että oman hyödynkin vuoksi kannatti käyttäytyä hillitymmin eikä aiheuttaa Chrisille liikaa aihetta suuttua hänelle.. jälleen. Viime mokassa oli tarpeeksi vihoittelua vaikka kuukausiksi. Eikä Chris tosiaan aikonut unohtaa Angelician mokaa.. Alicia huokaisi itsekseen, kun muistikin koko ongelman. Suuri ja mutkikas ongelma nimeltä Ami. Useimmiten Alicia kohteli hyvin kylmästi miehiä ja oli noiden lähellä, jos siitä oli vain hyötyä hänelle. Hän oli tavallaan pysynyt tuossa säännössä.. ensin. Mutta hän ei ollut kai pitkään aikaan harjoittanut tätä sääntöä ja unohti vähän miten siitä pidettiin kiinni. Minkälainen sotku siitäkin oli tullut... No, nyt tilanne oli parempaan päin. Angelicia halusi vain unohtaa koko sotkun ja jatkaa elämäänsä Chrisin kanssa. Tällä hetkellä Chrisin luottamuksen täysi saaminen takaisin oli vielä vähän työn alla. Mutta Alicia ei aikonut luovuttaa... Hän oli elämänsä aikana kohdannut vaikka mitä. Ja aina kun tahtoa oli tarpeeksi, hän oli onnistunut. Eiköhän nytkin kävisi niin kuin aina...

Angelicia vilkaisi nopeasti kännykästään kellonajan ennen kuin pudotti kännykän takaisin taskuunsa. Ei hänellä ollut mennyt edes kauan.. Voisi jopa kävellä vähän hitaammin. Alicia olikin ostanut vain yhden uuden vyön kummasti menetetyn tilalle, uudet kengät sekä iltapalaa kotiin. Muovikassit roikkuivatkin Alician oikeassa kädessä, kun nainen asteli hämärää katua pitkin lähemmäs Rasheen synkempiä katuja. Muutamia ihmisiä meni ohi ja suurin osa kännisiä. Aliciaa ei kyllä pelottanut, koska hän tiesi kyllä miten puolustaa itseään. Ja nainen oli pistänyt laukkuunsa puukon varmuudeksi. Aina kannatti olla varautunut.
Päällään Angelicialla oli tällä kertaa melko arkisesti; mustaharmaa-ruudulliset tasapohjaiset kengät, tummanharmaat suorat farkut, vaaleansininen t-paita jossa oli mustalla yksinkertaista kuviointia ja t-paidan päällä oli vielä kiinni napitettu musta liivi. Ilma oli kyllä jo sen verran viileä, että liivin päällä oli puoliksi avonainen nahkatakki ja Alicia siirsi juuri sähkönsinistä kaulaliinaa paremmin kaulansa suojaksi.
Silmissä oli normaaliin tapaan kylmä katse, mutta katsetta ei kyllä nähnyt kovin hyvin mustan hatun langettaessa tumman varjon osittain Alician kasvoille. Välillä joku mies tuli vastaan ja yritti tulla liian lähelle.. Siinä tapauksessa Alicia nosti paremmin päätään ja mies sai kohdata jäätävän katseen, joka kertoi ettei Alicia pelkäisi viiltää miehen kurkkua auki, jos tuo tulisi liian lähelle. Kummasti pelkkä katsekkin toimi välillä toisen karkottamiseen kauemmas...

Angelicia jatkoi matkaansa, mutta kuuli pian humaltuneiden ihmisten äänet.. Nainen nosti viileästi katsettaan ja huomasi muutamien poistuvan juuri kadun varrella olevasta baarista. Alicia joutuikin hidastamaan, kun tuo känninen joukko onnistui täyttämään koko kävelytien. Nainen mulkaisi vain ärtyneesti väkeä ja koetti päästä yhden miehen ohi.
"Väistä."
Angelicia sähähti hampaidensa välistä. Mies vihdoin tajusi Alician ja kääntyi katsomaan tuota paremmin. Angelicia sai syyttää tasapohjaisia kenkiä siitä, että joutui katsomaan hiukan yläviistoon miestä. Se ei todellakaan ilahduttanut naista, jonka silmissä tämä oli mies selvästi häntä alempana. Mies vain naurahti kavereidensa säestämänä.
"Jos sä et halu et mä kuohitsen sut niin sä väistät."
Angelicia sanoi hyytävällä äänellä, joka sai miehen hymyn valumaan nopeasti pois. Alicia murahti hiljaisesti ja mies samantien horjahti taaemmas samalla, kun nosti kätensä ilmaan kuin luovuttaen. Ja niinhän tuo teki Angelician silmissä.. luovutti. Mies väistikin kiltisti ja päästi Angelician jatkamaan rauhallisia askeleitaan. Nainen rauhoittuikin hiukan taas ja kiitti onneaan, että hänen tielleen oli tullut yksi järkevä tapaus.. Osasi jättää päänaukomiset pois ja totella kiltisti. Angelicia jatkoikin rauhaisasti matkaansa ja sipaisi tumman kiharan kasvoiltaan. Tässä olisi vielä onneksi hyvin aikaa.

// Tullan >) //

Beniamin Mihai Gherea

Ami oli matkalla baariin, ihan vain kaikissa häpeissään. Hänen asuntonsa oli pelkkänä roskana ja miehellä oli kyllä aavistuksia kuka olisi syyllinen. Varmasti se Alician mies. Ainoalle siistille paikalle, eli tiskipöydälle, oltiin jätetty oikein nätisti kirjoitettu lappunen Alician jättämän vyön alle. Pitikin käydä näin.. Beniamin oli tosiaan luullut, että pääsi tästä ongelmasta pälkähällä, mutta ei.. Hänen asuntonsa käännettiin nurin sähköjä myöten. Voi kyllä äiti tykkäsi nyt.. Hän ei ollut vielä edes kehdannut ilmoittaa asiasta. Ensin piti vetää kännit ja sitten vasta katsoa kaikkea uudelleen, vaikka krapula tuskin auttaisi asiaa ja kännissäkin voisi tehdä mitä sattuu..
Hän huokaisi kävellessään, sillä oli jättänyt jopa autonsakkin jonkinmatkan päähän. Rasheelle ei kannattaisi sitä mukaan ottaa... Ikkunat olisivat sisällä ja auto ei enää paikallaan kun Ami astuisi baarista ulos. Kunhan nyt löytäisi edes siihen baariin.

Miehestä näki jo kauas, ettei hän ollut millään järin onnellisella tuulella. Kerrankos sitä mokaa niin kaikki tuli vyörynä niskaan. Ami ei ollut tottunut tällaiseen mokailuun. Hän hieraisi poskeaan ja tarkasti vähänväliä oliko hänen rahansa vielä taskussa. Niin! Oli osa seteleistä kadonnut toisesta kaadetusta laatikosta. Onneksi ei mikään järin iso summa, mutta rahaa kuitenkin. Millä rahalla Ami kunnostaisi asunnon? Ei millään.. Sähköt olivat menneet muutamasta muustakin kerroksesta kun herra valopää oli päättänyt tuhota sulakkeet vedellä..
Hän kohotti katseensa takaisin tiehen ja oli näkevinään Alician tulevan kohti. "Pliis.", Ami mutisi itsekseen ajatellessaan näkevänsä näkyjä. Sitten se mies olisi jossain kulmantakana valmiina kuristamaan Beniaminin hengiltä? Ami katsahti heti olkansa yli, muttei nähnyt ketään. Lähemmäs naista päästessään hän hidasti vauhtiaan tunnistaen toisen juuri siksi Aliciaksi..
"Sä.. Täällä.", Ami murahti jatkamatta matkaa sen enempää. Hän tuijotti naista harvinaisen pistävään sävyyn. Toinen saisi kyllä kuulla kunniansa..
"Oli sitten ihan pakko pistää mun asunto ihan nurin?", mies murahti vetäessään mustan kangastakkinsa vetoketjua kiinni. Kaulassa oli tummanruskea huivi, housuina olivat tyylitellysti rikotut farkut ja kangastakin alla oli musta kauluspaita. Ami oli ollut laiskalla tuulella tänään.. Sitäpaitsi sotkusta oli vaikeaa löytää mitään sopivaa.

Angelicia hidasti tarkoituksella askeliaan ja vetäisi syvään henkeä. Ilma oli viileä ja tuntui kirpeänä kurkussa, mutta Alicia vain nautti tuosta. Piti kuitenkin virkeänä.. Alicia vilkaisi tummalle taivaalle ja jotenkin hän nautti tästä hetkestä, vaikka muutama känninen huuteli vielä metriä taaempana.. No pian Alicia olisi kotona. Lämpimässä ja Chrisin kainalossa. Alicia hymyili pienesti ajatukselleen, mutta viileän katseen kera hymy näytti lähes pirulliselta tai pilkalliselta. Ruskeiden silmien katse liukui takaisin tielle ja Angelicia vain puolittain huomioi miehen hahmon, joka asteli lähemmäs. Alician katse menikin kovemmaksi kuin refleksinä. Ei sitä tiennyt oliko tuo mies kännissä.. Ehkä vasta matkalla baariin. Näytti kyllä kävelevän melko suoraan eikä mutissut itsekseen. Itseasiassa, miehessä oli jotain tuttua.. Alicia kurtisti hiukan kulmiaan ja ajatuksissaan hiukan hidasti askeliaan. Mikä tuossa miehessä oli...

Angelicia ei ollut varma värähtikö kylmästä vai siitä, että todella tunnisti tuon miehen. Ami. Eikä kovin iloisen näköisenä. Alicia napsautti hampaansa yhteen ja laski hiukan päätään, että varjo lankesi paremmin naisen kasvoille. Ei vain voinut olla. Kuinka pieni Lontoo oikein oli! Mutta niin se vain oli, vastaantulija oli vanha tuttu kunnon Ami. Mieskin Angelician harmiksi tunnisti naisen. Alicia, kun oli ollut täysin valmiina astelemaan suoraan miehen ohi, mutta ei.. Amin kanssa mikään ei käynyt niin helposti.
"Sä.. Täällä."
Angelicia huokaisi turhautuneesti ja pysähtyi pakosti, vaikka hänelle tuli suuri houkutus vain jatkaa matkaa. Ami kuitenkin pysähtyi ja aloitti puhumaan.. Ei kyllä kovin iloiseen sävyyn ja Angelicia näki selvästi miehen pistävän katseen. Alicia nosti omaa päätään ja vastasi välinpitämättömällä ja kovalla katseella.
"Mä täällä.. Oliko yllätys?"
Angelicia vain murahti takaisin. Tämähän alkoi pian olla jo Rasheen aluetta. Todennäköisemmin täällä näki Angelician kuin Amin.
"Oli sitten ihan pakko pistää mun asunto ihan nurin?"
"Mä en oo koskenukkaan sun asuntoon."
Angelicia totesi viileän tyynesti. Eihän nainen tosiaan ollut koskenut.. mutta Chris oli. Angelicia oli vain selvittänyt Amin osoitteen ja antanut sen Chrisille. Pitikö siis kaksi kertaa arvata mitä Chris teki miehen asunnolle, joka oli ollut aivan liian tuttavallisissa tekemisissä Angelician kanssa.
"Mä en tiedä mitä sun asunnolle on käyny. Mua on turha sotkee siihen."
Angelicia sanoi vielä napakasti ja siristi hiukan silmiään. Nainen ajatteli jo, että olisi parempi jatkaa matkaa, mutta oli vaikeaa olla jatkamatta..
"Ehkä olis vaan kuitenkin kannattanu jättää mut rauhaan. Jos sää opit tässä sit jotain."
Angelicia sanoi hiljaisemmalla äänellä ja huulilla oli mahdollisuus nähdä pieni pirullinen hymy, kunnes se pyyhkiytyi nopeasti pois. Oli se sitten vain niin vaikeaa olla piruilematta.
"Ja muuten.. Sä näytät hirveältä."
Angelicia sanoi vielä kevyempään kuin toteavaan sävyyn. Ami kyllä näytti paljon huonommalta kuin silloin aikaisemmin. Iloisuutta ei pystynyt näkemään Amin kasvoilta ja silmissä ei ollut sitä omaa pilkettään, jonka Alicia muisti. Miten puoleensavetävä Ami olikaan silloin kaikessa ärsyttävyydessään... No, mitäs oli sotkeentunut Angeliciaan. Nyt kaikki oli toisin. Alicia ainakin yritti tolkuttaa, että hänen edessään oleva mies oikeasti näytti kaikin puolin hirveältä. Hän vain halveksui ja vihasi tuota miestä.. ja niin sen kuului ollakkin. Alician katse ei pehmentynyt tippaakaan vaan hän katsoi välinpitämättömästi Amia. Olisihan Angelicia voinut jo jatkaa matkaa, mutta hän tuntui kuin odottavan jotain.. Ehkä Ami aikoisi sanoa vielä jotain?

Amin ilme ei värähtänytkään. Hänellä koko ajan soi ajatusten taustalla: oon niin kusessa - lause. Saattoi mennä osa Alician puheistakin ohi.. Beniamin kohotti kulmiaan suoristaessaan selkäänsä. Nainenhan näytti ihan hyvin voivalta! Ja mitäs mies oli tähän jäänyt seisoskelemaan? Niin, Aminhan piti olla vihainen ja loukkaantunut Alicialle. Piti vielä näyttää naiselle miten paljon Beniaminin oma tilanne tästä kärsi.. Sen typerän miehen takia. Miten joku jaksoi edes tuhlata aikaansa tuhotakseen koko asunnon ja puolet kerrostalon sähköistä?
Mä en tiedä mitä sun asunnolle on käyny. Mua on turha sotkee siihen."
Ami katsahti merkitsevästi Angeliciaan. Ei nainen tiennytkään miten helposti mies pystyi yhdistämään tuon naisen tähän.. Amis silti säästeli itseään vielä sen kuin pystyi. Hän oli vittuuntunut, pahemmin kuin pitkään aikaan. Beniamin ei yleensä niin pahasti kerralla vittuuntunutkaan. Hänen piti vain toivoa, että äiti mamma ei potkaisi ulos asunnosta.. Ei hän sitten voisi mennä minnekkään. Mies huokaisi kertaalleen ja oli jo aukaisemassa suutaan kun Alicia töksäyttikin:
"Ja muuten.. Sä näytät hirveältä."
Voi kun ystävällistä. Alicia oli Amille vihainen siitä, että naikkosen mies ei ollut pitänyt puhelusta, johon nainen oli itse vastannut. Kyllä he ennättivät viettää hyvää aikaa.. Harmi vain, että vastakaikua ei enää kuulunut, vaikka Beniamin ajattelikin Aliciaa yhä kiehtovana.
"Kiitti.", Ami vastasi sen enempään asiaan takertumatta. "Koeta vaan tehdä jotain asunnossa, joka on kun ydinpommin jäljiltä."

Hänen piti vielä sanoa jotain? Ami tuijotti tylsistyneesti Aliciaa päässä raksuttaessa.
"..Nii. Siellä oli viesti kun tulin. 'Seuraavalla kerralla oot vainaa. Näkyillään.'. Tupakka ja sun vyö vieressä.", Beniamin selosti. Nyt naisen olisi turhaa enää selittää, etteikö olisi ollut osallisena tähän ja ennenkuin Alicia ennättäisi mitään vastaan pistää:
"Oliko sun ihan pakko kertoa osote?", mies ei liikahtanutkaan. Hän pelkäsi saada tästä ongelmia vielä lisää ja mistä tietäisi, jos Alician mies tosiaan piilottelisi jossain? Ami ei halunnut olla vainaa..

"Kiitti."
"Koeta vaan tehdä jotain asunnossa, joka on kun ydinpommin jäljiltä."
Angelicia vain hymähti. Ai katuiko hän yhtään sitä, että oli päästänyt pienen vahtikoiransa tuhoamaan paikkoja.. Ei. Ei yhtään. Alicia muisti kyllä Amin asunnon ja hetken lähes miettikin miltä se mahtoi näyttää Chrisin käsittelyn jälkeen, mutta nainen katkaisi omat ajatuksensa. Oli paras unohtaa kokonaan se, että Alicia oli ylipäätään astunut koko asuntoon.. Tai tutustunut tuohon mieheen, joka oli oikeasti kuin rapistunut haamu siitä millaisena Alicia tuon muisti. Mistäköhän mahtoi johtua?
Angelicia vain näki, että Ami sai syyttää tästä kaikesta itseään. Alunperin mieshän oli siellä vaatekaupassa jutellut ja tuo oli vain työntänyt tilannetta kohti alamäkeä. Alicia oli ehkä avustanut, mutta nainen miinusti sellaiset ajatukset päästään. Tämä oli yksin ja pelkästään Amin syytä. Tuon olisi pitänyt vain uskoa ettei Angelician kanssa kannattaisi leikkiä..

Angelicia tajusi hiljaisuuden laskeutuneen vähän vahvemmin kaksikon välille ja kuului vain vaimeaa hihkumista, kun muutama nainen horjui ulos baarista vähän matkan päästä. Alicia osasi jo jotenkin poistaa tuollaiset äänet tajunnustaan ja hän vain vastasi mahdollisimman kylmästi Amin poissaolevaan tylsistyneeseen katseeseen. Alicia oli juuri sanomassa, että hän kyllä jatkaisi nyt matkaansa, kun Ami puhuikin;
"..Nii. Siellä oli viesti kun tulin. 'Seuraavalla kerralla oot vainaa. Näkyillään.'. Tupakka ja sun vyö vieressä."
Ami totesi ja Angelicia tiesi, että valehtelu olisi turhaa. Alicia vain vastasikin välinpitämättömästi ja kohautti toista kulmaansa "entä sitten?"- sävyyn. Aliciaahan ei asia liikuttanut mitenkään. Todellisuudessa Alicia oli utelias.. Koska hän ei ollut tiennyt tuosta lapusta. Ja Chris oli löytänyt vyön. Mies ei kyllä ollut sanonut mitään.. No, ei tietenkään. Pahempaa oli, että Chris tiesi kuin se ettei tuo sanonut. No sentään toisten hakkaamiset oli jätetty. Alicia vaan kirosi hiljaa mielessään Chrisiä. Tietenkin tuon oli pitänyt jättää lappu mahtailevine teksteineen.. Sai sitten Angelician paljastumaan. Mutta tavallaan nainenkin tiesi ettei Chrisin sanat olleet pelkkää mahtailua. Chris tarkoitti sanojaan.. Ja eiköhän Ami ymmärtänyt sen. Ainakin olisi parempi.
"Oliko sun ihan pakko kertoa osote?"
Angelicia pienikin pirullisuus hävisi. Ami vain kysyi tuon niin.. suoraan. Äsken Angelicia oli sentään ajatuksien myllerryksestä ja hämmennyksestä huolimatta onnistunut pitämään välinpitämättömän ilmeen, mutta nyt yhtäkkiä se muuttui vaikeammaksi.
"Oli.. Aivan pakko."
Angelicia vain mutisi, vaikka ei tiennyt miksi edes sanoi tuon. Miksi ylipäätään piti sanoa mitään... Koska oli vaikeampaa olla hiljaa. Angelicia huokaisi pakosti ja katseen välinpitämättömyys kärsi.
"Ami mä sanoin ettei mun kanssa kannata leikkiä. Eikä.. mitään muutakaan. Uskotko nyt?"
Angelicia sanoi hiukan hiljaisella, mutta mahdollisimman napakalla äänellä. Alicia ei tiennyt miksei vain voinut lyödä Amia ja lähteä kävelemään. Niin nainen oli mielessään kuvitellut tällaisen kohtauksen. Mutta niin kuin usein.. Kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti.
"Mitä sä haluat musta vielä?"
Angelicia tiuskaisikin ja katsoi kulmat kurtussa Amia. Katseesta pystyi näkemään myös pienen tuskaisuuden. Alicia ei vain nauttinut siitä miten vaikeaksi tämän meni.. Mutta ei pystynyt irtautumaan tilanteesta. Eikä ajatuksistaan Amin suhteen. Oliko hän kiintynyt Amiin? Ei. Oliko hän ihastunut? Ei. Rakastunut? Sitä nyt viimeiseksi.. Mutta jotain Amissa oli silti. Angelicialle oli usein helppo työntää miehet, varsinkin lelut, poissa mielestä ja tieltä. Mutta Ami sai olla ylpeä itsestään, koska teki tuon kaiken hyvin hankalaksi Angelicialle. Nainen ei tiennyt mistä se tarkkaan ottaen johtui.. Ja asia vain pääasiassa ärsytti häntä eikä Aliciaa houkutellutkaan miettiä asiaa enempää. Siitä koituisi vain lisää harmia.

Ami suoraansanottuna puri kieltään hampaidensa välissä tuijottaessaan Angeliciaa tummilla silmillään. Harvinaisen typerä olo, koska mies oli tyytyväinen, että oli sattunut törmäämään naiseen, vaikka Rasheelle suuntaamisessa ei ollutkaan alunperin sitä taka-ajatusta. Mies sai samalla vastauksen kysymykseensä, joka oli sotkun näkemis hetkestä lähtien pyörinyt hänen mielessään. Kiusallista.. Angelicia oli sanonut, ettei pitäisi millään tavalla yhteyttä ja oletti Aminkin tekevän niin. Loppujenlopuksi nainen oli se joka oli pistänyt jonkun pitämään yhteyttä hänen puolestaan.. Syyllinen oli ainakin tavallaan myöntänyt tekonsa. Tai siis toinen niistä. Ehkä Amikin oli ollut siihen syyllinen, muttah.. Mitäs nainen oli käskenyt vain häipyä.

"Ami mä sanoin ettei mun kanssa kannata leikkiä. Eikä.. mitään muutakaan. Uskotko nyt?"
Ehkä jonkinmoisen nyökkäilyn huomasi juuri ja juuri.. Ei Ami ollut pelleillyt. Hän oli vain.. ihastunut säälittävän helposti. Mies naurahti olkaansa kohauttaen myöntäessään asian juuri mielessään. Eihän voinut viedä toisen 'omaa', mutta Beniamin oli sattunut sokeentumaan siltä kannalta. Silti hän ei pitänyt asuntonsa sotkeentumista täysin omana vikanaan. Se oli jo ylitse ampuvaa..
"Mitä sä haluat musta vielä?"
Ami havahtui taas. Ööh. "En mä tiedä..", hän vastasi, vaikka mielessä nyt sattui olemaan jotain ihan muuta, kuten se tilanne ennenkuin puhelin oli soinut. Ja se tilanne kun he olivat tavanneet vaatekaupassa, eikä tietenkään unohtamatta kylpylää. Ei se mikään suuri skaala ollut, mutta tässä sitä taas oltiin.

Ami lähti kävelemään eteenpäin ja vaikutti siltä, kuin olisi jatkanut matkaansa Angelician ohi. Mies silti pysähtyi juuri naisen viereen, katse menosuuntaan päin. Siihen jäi..
"Oon kyllä halunnu nähdä sutkin, muttah.. Sun miehes tulee kuristamaan mut varmaan tänkin seurauksena.", Beniamin sanoi kasvot lähempänä naisen korvaa. Saipa tietää tuonkin, ettei Ami tietenkään ollut unohtanut. Hänestä tosiaan tuntui siltä kuin joku olisi tarkkaillut.. Oli se sitten Angelician mies tai asunnon hävityksen selvittänyt äiti..
"Toisin sanottuna, olin menossa vetämään kännit.", hän hymähti perään, muttei vielä jatkanut matkaansa. Katse päätyi turhankin helposti tutkimaan Angelicaa tarkemmin.

Angelicia ei saanut aivan selkoa kaikista Amin eleistä ja välillä nainen mietti keskittyikö Ami yhtään naisen puhumaan. Vähän epäselväksi jäi.. Välillä Ami tuntui sentään kuuntelevan, mutta välillä.. kuin mies olisi täysin unohtanut ympäristönsä ja varsinkin Angelician. Naista ärsytti.. ja harmitti nähdä Ami tuollaisena. Outoa käytöstä kyllä, koska Angelicia ei ollut tottunut tuollaiseen.
"En mä tiedä.."
Ami vastasikin ja Angeliciasta tuntui, että he molemmat tiesivät ettei se noin ihan mennyt. Miehellä oli varmasti jotain ajatuksia.. Sen Angeliciakin osasi tulkita. Ehkei ne kaikki olleet selkeitä, mutta kyllä tuo nyt jotain halusi Aliciasta. Angelicia pakosti mielessään myönsi, että tiesi mitä se jotain oli... Mitä nyt kaikki miehet halusivat? No Ami ei nyt ihan samoin tavoin. Angelicia huokaisi turhautuneesti itsekseen. Missä kohtaa hän oli alkanut erotella Amia muista miehistä ja alkanut kehua tuota? Naurettavaa. Nyt piti vain muistaa millaista vahinkoa Ami olikaan saanut aikaan. Yksi iso ongelmapakkaus. Alicia katsoikin ärtyneesti Amia, mutta katse kärsi pakosti.. Alicia myönsikin mielessään, että tämä olisi ollut helpompaa, jos Ami olisi käyttäytynyt hiukan eri tavoin. Ei noin vaisusti ja surkeana vaan.. Hyökkäävänä. Hassua, että Angelicia oli tottunut enemmän mieheen, joka olisi nytkin vain aukonut päätään ja käyttänyt väkivaltaa, jos mieli teki. Mutta Ami ei tehnyt niin.. Eikä tekisikään. Jostain syystä Angelicia tiesi sen. Häntä ärsytti ajatella näin.. mutta totuutta oli vaikea kiistää.

Angelicia yritti saada sanottua jotain, kun yhtäkkiä Ami lähti kävelemään. Alicia sulkikin heti suunsa ja katse koveni.. Mies lähtisi, se olisi siinä. Mutta ei, Angelicia tulkitsi liian aikaisin. Ami pysähtyi juuri Angelician vierelle, jääden tuijottamaan eteenpäin. Angelicia käännähti hiukan ja katse oli odottava, jopa aavistuksen epäröivä, kun hän katseli Amia.
"Oon kyllä halunnu nähdä sutkin, muttah.. Sun miehes tulee kuristamaan mut varmaan tänkin seurauksena."
Angelicia nielaisi pakosti hankalasti. Nainen menikin sanattomasti ja raotti vain huuliaan auki epäröiden.. Ami oli tosiaan onnistunut; tuo oli saanut Angelician hetkeksi sanattomaksi. No oliko ihmekkään.. Alicia ei ihan odottanut tuollaisia sanoja Amilta. Mies sanoi ne vielä lähellä korvaa ja Alicia tuntui poskellaan miehen lämpimän hengityksen. Mutta nuo sanat.. Oli halunnut nähdä Angelician? Miehen ääni oli vielä niin rauhallinen. Angelicia yritti pakolla repiä itseään kasaan, kun hän tajusi hiljentyneensä hetkeksi. Hän ei vain ollut oikein tottunut tähän.. Kuka oli muka hänelle viimeksi sanonut noin tai puhunut ylipäätään tuolla tavoin? Ja vaikka Ami oli aiheuttanut harmia Angelicialle, oli myös nainen aiheuttanut harmia tuolle. Silti Ami oli tuollainen. Ei vihainen vaan.. säälittävä. Angelicia laski päätään ja huokaisi. Pakosti vain hän räpytti hiukan silmiään mustan hatunreunan piilossa ja mietti, että miten ihmeessä hän oli edes joutunut tähän tilanteeseen.

"Toisin sanottuna, olin menossa vetämään kännit."
Ami keskeytti Angelician ajatuksien juoksun kalskeilla sanoillaan. Alicia nostikin päätään ja katsoi taas Amia. Vieläkään mies ei liikahtanut ja näytti vain katsovan.. Angeliciaa. Nainen henkäisi hellästi ja ilma muuttui hellästi huuruksi. Hemmetti... Angelicia ei voinut tehdä sitä. Ei hän kyennyt jättämään Amia, kun tuo oli tuollainen. Säälittäväkin oli huono sana nyt. Herkkä.. No jotain sinnepäin. Angelicia harvemmin törmäsi tuollaiseen ja ehkä joissain tapauksissa olisi vain haistattanut pitkät koko jutulle ja varsinkin Amille, mutta.. Tässä oli juuri Ami. Ja miten paljon Angelicia vihasikaan tätä, hän ei voinut olla enää niin ilkeä kuin olisi halunnut.
Angelicia huokaisi ja sipaisi muutaman hiuksen sivumpaan samalla, kun katsoi harkiten Amia. Suurin osa välinpitämättömyydestäkin oli kadonnut katseesta.
"Ryyppääminen ei auta just nyt mitään. Saat vaan päänsäryn ja köyhenet lisää.."
Angelicia totesikin mutisten ennen kuin katseli paremmin kadun vartta. Pian nainen löysi etsimänsä katseellaan ja kääntyi katsomaan Amia.
"Sä tarttet kahvia. Tuu äläkä valita."
Angelicia sanoi napakammin, tarttuen Amin käteen. Alicia lähti melko reippain askelin kävelemään Ami käsipuolessaan katua pitkin eteenpäin. Jonkin matkan päässä Alicia hidasti ja ohjasi Amin sisälle pieneen kahvilaan. Siellä oli melko rauhallista; yksi työntekijä ja muutama hiljainen asiakas. Kuka nyt hirveästi tähän aikaan ja tällä alueella olisi tullut kahville... Mutta kahvila, kun kahvila. Eli tämä sai nyt Angelician mielestä kelvata.
"Mee valitsemaan pöytä."
Angelicia mutisi Amille ja irroitti tuon kädestä ennen kuin meni kassalle. Vanhempi nainen käveli laiskasti tummatukan luo, jonka katse meni taas viileämmäksi.
"Kaks kahvia ja.. pistä joku leivos siihen viel lisäks. Parhain mitä löytyy, hinnalla ei oo väliä."
Angelicia sanoi melko käskevään sävyyn. Hän tiesi ettei täällä mitään erityisen hyvälaatuista tavaraa saisi juodakseen ja syödäkseen, mutta niin kuin itse kahvilakin.. sai kelvata. Alicia toivoikin ettei Ami alkaisi valittamaan. Tuo nyt asui Lontoon hienostoalueella ja oli tottunut parhaaseen. Mutta Angelicia nyt edes oli tuon seurana.. Välitti tuosta, vaikkakin omalla tavallaan. Angelicia toivoi, että Ami arvosti sitä eikä saisi naista katumaan.

Pian Angelicia ojensi oikeanmäärän rahaa vanhemmalle naiselle ja kantoi tarjottimen Amin luo pöytään.
"Kahvi auttaa paremmin kun alkoholi. Usko mua."
Angelicia totesi lähes hellästi laskiessaan kahvin Amin eteen. Alicia istahti itsekkin alas ja otti oman kahvikuppinsa, lämmitellen heti sormiaan sen kylkiä vasten. Kauppakassit saivat löytää tiensä Angelician viereiselle tuolille ja pian Alicia avasi rauhallisesti nahkatakkinsa, jättäen sen kyllä vielä päälleen.
"Sä saat syödä ton. Näytät sen verran kalpeelta et ruokakin tekee varmaan hyvää."
Angelicia mutisi ja nyökkäisi kahvikuppi kädessään melko hyvännäköiseen omenaleivokseen, joka oli lautasella tarjottimen päällä. Angelicia vain hörppi kahviaan ja hiljeni hetkeksi. Katse oli hetken pöydässä.. kiersi kahvilan ja muut asiakkaat, jotka eivät olleet heistä järin kiinnostuneita. Lopulta katse meni pakosti Amiin, mutta Angelicia ei sanonut mitään. Amia ja tuon ajattelemista oli vaikeaa välttää.
"Tiedäks sä et on tosi tyhmää pitää musta..."
Angelicia kuiskaisi ja laski katseensa kahvikuppiinsa, jonka laski rauhassa pöydälle. Huokaisun kera katse nousi takaisin Amiin ja Alicia ei hymyillyt. Häntä vain huolestutti tämä... Ami piti selvästi hänestä. Angelicia oli näköjään mitannut täysin väärin, että missä mielessä ja kuinka paljon. Ami osasi jälleen yllättää. Mutta tämä ei tosiaan ollut hyvä asia... Angelicia ehkä piti tämän verran Amista, mutta osasi kieltää suuremmat ajatukset. Hänen oli pakko.. Ami ei vain ymmärtänyt sitä. Eikä tuntunut myöskään ymmärtävän sitä, että tuon olisi kannattanut karkottaa Angelicia ajatuksistaan vain oman hyvän olonsa vuoksi. Mutta minkäs sille voi.. Miehet olivat joskus paljon vaikeampia kuin naiset.

Ami ei osannut arvatakkaan miten sai sanoillaan naisen havahtumaan ja vaipuvan omiin ajatuksiinsa. Aliciaa katsellessaan mies ehkä siihen jotain huomiotaan kiinnitti, mutta oli enemmänkin tyytyväinen siihen. Oli naisen ajatukset ärtyneitä tai ei. Ainakin kuunteli mitä Ami oli sanonut.. Beniamin oli jo oikeasti jatkamassa matkaansa sitä baaria kohti, kunhan saisi katseensa ensin riistettyä Aliciasta. Osoittautui harvinaisen vaikeaksi, varsinkin kun Angelicia katsoi takaisin häneen.
"Ryyppääminen ei auta just nyt mitään. Saat vaan päänsäryn ja köyhenet lisää.."
Beniamin naurahti, joskin kuivasti ja kohotti taas aavistuksen lävistettyä kulmaansa. Nytkö sitä ruvettiin holhoamaan, kun tuli huono omatunto? Mies oli vastaamassa jotain tyyliin 'eikun kyllä meen', mutta Alicia ennätti tarjota jo kahvia ja vetää Amin kirjaimellisesti mukaansa. Beniaminin reagointi kyky oli tänään kumman.. hidas. Tanssimisesta kun se yleensä oli juuri päinvastoin. Hupsista vain! Se saisi kyllä odottaa hetken ennenkuin asunto ja talo olisi taas kunnossa..
"Okei mä tuun, mä tuun.", mies sanoi luovuttaen, askelten viedessä kohtalaisen rivakasti eteenpäin. Hetken Beniamin ajatteli jopa, ettei naisen miestä ollut paikalla, tai sitten Angelicia johdatti Amin suoraan sen tyypin luo..

..Silti päädyttiin turvallisesti kahvilaan ja Beniamin katsahti naista kertaalleen. Alicia tosin käski mennä valitsemaan paikat. Johan nyt oli muuttunut äänikellossa tämän muutaman minuutin sisään. Beniamin katsoi Alician perään hieman hölmistyneen näköisenä ennenkuin istahti lopulta jonkun rauhallisen pöydän ääreen. Mies vetäisi kangastakin ja huivin päältään, asettaen ne tuolin selkänojalle. Nyt hän odottaisi Angeliciaa.. Kämmenet hieroivat hetken toisiaan ja mies katsahti ympärilleen. Harvinaisen siisti kahvila Rasheella olevaksi. Katse kuitenkin liukui kummasti takaisin naiseen päin ja pian tuo tulikin tarjottimen kera pöytään.
"Kahvi auttaa paremmin kun alkoholi. Usko mua."
Beniamin katsoi kulmat koholla kahvia edessän. Ei tainnut Angelicia sittenkään olla niiin tunteeton, mitä tuo koetti koko ajan itsestä antaa ilmi.. Tässä sen huomasi. Tavallaan huvittavaa, mutta Ami ei kommentoinut asiasta mitenkään. Hän nosti kahvikupin ja ilmeisesti omenaleivoskin oltiin tarkoitettu Beniaminille. Nyt kai voisi sanoa, että Beniamin jäätyi hetkeksi.. Hän katsoi leivosta, kunnes lopulta nosti kätensä nappaamaan senkin lautasen itselleen.
"Hm. Kiitti.", ei hän muuta sanottavaa asiasta keksinyt sanoa.

Beniamin nojautui toisella kyynärvarrellaan pöydän reunaan, samalla hämmennellessään kahviaan. Samaisella lusikalla nappasi palan leivoksestakin. Pakko myöntää, että kyllä kelpasi juuri nyt.. Sivusilmällään hän kyllä huomasi, miten Angelician katse harhaili..
"Tiedäks sä et on tosi tyhmää pitää musta..."
Ami kröhäisten kohotti katseensa Aliciaan. Hymynkare nousi silti miehen huulille, sillä niin typerältä kuin se kuulostikin, hän tunsi olonsa virkeämmäksi juuri tuon naisen istuessa hänen edessään, vaikka lausahdus ei kuulostanut kovin tilanteeseen tyytyväiseltä.
"Ehkä.", mies vastasi. "Mut en mä kauheesti kysele onko jostakin pitäminen tyhmää vai ei."
Ami vastasi vain rehellisesti. Hän nosti kahviaan ja hörppäisi vähän sen reunalta. Kuumaa.. Joten muki laski takaisin pöydälle ja mies rupesi lusikoimaan omenaleivosta.
"Mut sua se näyttää haittavan.", Beniamin kohotti katseensa taas Angeliciaan. Sehän nyt oli jo päivänselvää, mutta tässä sitä istuttiin yhdessä kahvilla.. Kuin sitä talon sotkemista ei olisi tapahtunutkaan. Tai niin Ami ainakin yritti ajatella. Hän halusi sen hemmetin asuntonsa nyt pois mielestään.
"Et kuitenkaan kävelly ohi.", joten ei Ami voinut olla mitään pelkkää ilmaa Angelicialle olla. Tutkiva katse seurasikin Angelician kasvoja mahdollisimman tarkkaan.
"Tekikö.. se.. sulle sitten jotain?", Beniamin kysyi hieman varovaisempaan ja hiljempaan äänensävyyn. Ellei Alicia ollut syyttänyt tilanteesta vain Amia, että itse selviäisi tilanteesta noinvain... Beniaminia vitutti se ajatus, mutta pystyi ehkä sulattamaan sen. Piti silti tietää.

Angelicia hiljeni, kun Amikin alkoi kiltisti juoda kahviaan sekä syömään naisen ostamaa leivosta. Alicia vain hymähti miehen epämääräiselle kiitokselle.. Kiitti sanakin jo havahdutti hiukan Aliciaa. Tässä hän oli kahvilassa Amin kanssa ja oikeastaan jopa halusi olla siinä. Vaikka Chrisille Angelicia oli kironnut Amia ja mielessäänkin vannonut, että jos sattuisi näkemään tuon miehen, hän tähtäisi kunnon potkun miehen munille. Mutta.. Hiukan oli mennyt eri tavoin. Angelicia tuijotti ajatuksissaan tiukasti kahvin tasaista pintaa kupissa.. Alicia huokaisi hiljaa ja mietti miten kaikki oli mennyt näin. Mikä Amissa oikein oli.. No yksi ongelma. Tuo piti Angeliciasta. Sen kai voisi laskea jonkinlaiseksi alkuongelmaksi. Alician olikin pakko kommentoida asiasta.
Ami ei tuntunut hirveästi synkkenevän Angelician sanojen takia ja Alicia oli siitä helpottunut. Mutta hymynkarekkaan ei hirveästi ilahduttanut Angeliciaa, joka oli täysin tosissaan tässä. Luulisi jo Amin ymmärtävän sen... Angelicia ei hymyillytkään, kun katsoi jotenkuten suoraan miestä silmiin. Hiukan hattu antoi suojaa.
"Ehkä."
"Mut en mä kauheesti kysele onko jostakin pitäminen tyhmää vai ei."
Ami totesi melko suoraan ja Angelicia katsoi, kun tuo vain tyynesti hörppäisi kahviaan. Ihan kuin Ami olisi tehnyt tästä helppoa.
"Mä jotenkin huomaan sen. Kyselyn lisäksi sulla on omat tavat tossa kuuntelussa."
Angelicia sanoi vähän tavallista hiljemmalla äänellä ja nainen nappasi sanojensa perään mustan hattunsa silmiltään. Jotenkin hattu ehkä peitti liikaakin ja Alicia vain halusi sen pois päästään. Hän laskikin sen vierelleen pöydälle ja sipaisi sitten hiuksiaan paremmin. Katse käväisi Amin silmissä, mutta päätyi lopulta kahvikuppiin, jonka Angelicia otti taas käsiinsä. Pian hän hörppäisikin kahvia mietteliäänä.. Miten hänestä tuntui, että tämä tilanne ei ratkeaisi muutamalla sanalla. Alicia olisi kyllä halunnut sen käyvän niin. Mutta ihan kuin tämä olisi ollut niin yksinkertaista. Eikä Amikaan tuntunut antavan periksi.. tälläkään kertaa.

"Mut sua se näyttää haittavan."
Angelicia kohtasi pakosti Amin katseen ja äännähti hiukan epämääräisesti. Angelicia ei oikein tiennyt heti mitä sanoa tuohon.. Miksi Amin piti edes todeta tuollaisia ääneen? Aliciaa ärsytti vain, koska hänen teki heti mieli puolustaa itseään jotenkin. Mutta eihän hänellä ollut tarvetta siihen. Hän sai ajatella ja tuntea ihan oman tahtonsa mukaan.
"Siit koituu ongelmia.. Molemmille."
Angelicia lopulta vain mutisi ja hörppi taas kahviaan. Katse oli kuitenkin Amissa, koska nainen arvasi ettei tuo ollut vielä lopettanut. Ami ei ollut ihan niitä hiljaisimpia..
"Et kuitenkaan kävelly ohi."
"Sä ite pysähdyit eka ja aloit puhumaan.. Nii ja.."
Angelicia selitti heti melko kiivaasti, mutta hiljentyikin. Katse oli hiukan epäröivä ja aavistuksen ärtynyt. Taas tuo reaktio.. Alicia puuskahti ja pudisti vain päätään näyttäen ettei häntä kiinnostanut puhua asiasta enempää. Ami sai hänen olonsa vain hankalaksi. Alicia ei ollut oikein tottunut kompurointiin sanojensa kanssa tai tällaiseen epäröintiin... Ei tosiaan naisen tapaista. Varsinkin, kun siinä samalla unohti herkästi, että piti olla kylmäkin ja napakka sanoissaan.
"Tekikö.. se.. sulle sitten jotain?"
Ami kysyi yhtäkkiä hiukan hiljempaa, kuin varoen. Angelician ilme tasoittui ja hän katsahti Amia silmiin, kunnes hymähtäen katse valui kahvikuppiin. Alicia otti kunnon hörpyn ja voitti sillä aikaa miettimisaikaa. Nainen ei kyllä heti tiennyt miksi tarvitsi sellaista, koska hänen teki mieli vastata täysin rehellisesti Amille. Taas.. Ei ihan Alician tapaista. Nyt parhain olisi lyhyt ja ytimekäs vastaus. Ehkä epäsuorakin. Eihän Angelicia ollut missään vastuussa kertoa Amille mitään. Niin, niin se oli.

Angelicia laski kupin kädestään ja hän nosti katseensa Amin silmiin. Samalla sekunnilla tuntui unohtuvan kaikki määrätietoisuus, jota Alicia oli äsken saanut kovalla työllä kasaan..
"Se löi mua. Kuristi niin kauan kunnes multa lähti taju.. Onneks ei tajunnu jatkaa. Ja tais se siinä uhkaillakkin."
Angelicia sanoi vakavana, hiukan hiljaisella äänellä hänkin. Alicia hörppäisi kahviaan ja antoi Amille pienen hetken sulatella tuota. Ehkä mies mietti valehteliko Angelicia... Mutta sen kuin tulkitsisi Alician ilmeen. Ei nainen valehdellut. Se kyllä häntä hämmästytti itseään eniten.
"Eli älä huoli.. Sä et ollu ainoo joka kärsi. Onneks sä et ollu kuitenkaan kotona kun Chris kävi siellä."
Angelicia sanoi vielä ja hymyili vielä hiukan vaisusti Amille. Alicia huomaamattaan sanoi onneks sanan.. Olisi pitänyt sanoa kiitä onneasi tai jotain vastaavaa. Mutta Amin läheisyydessä Angelicia tuntui menettävän enemmän tai vähemmän valppaavaisuuttaan.

Angelicia laski taas vakavana katseensa pöytään sekä kahvikuppiin, jossa ei ollut enää paljon kahvia jäljellä.. Alicia työnsi kupin kuitenkin vielä vähän kauemmas huokaisun kera. Nainen nyt pakosti mietti Amin asuntoa.. Kyllä, oli käynyt tuuri ettei Ami ollut kotonaan. Mutta Amin koti. Angeliciaa kirpaisi, kun hän pakosti muisteli sitä. Ja Chrisin lähdön jälkeen.. Angelicia nielaisi hankalasti ja hieraisi kasvojaan rasittuneesti. Miksi juuri nyt pää tuntui sisältävän aivan liikaa ajatuksia?
"Ooks sä vihanen mulle?"
Angelicia kuiskaisi hiljaa ja nosti sitten katseensa Amin silmiin. Ruskeissa silmissä oli harvinaisen pehmeä ja ehkä hiukan varovainenkin katse. Alicia ei ymmärtänyt itsekkään muuttunutta oloaan, asennettaan tai.. mitään. Oli helpompi vain olla ajattelematta liikaa. Eiköhän kaikki taas palautuisi ennalleen, kun Angelicia olisi kaukana Amista.. Mutta sitten tulikin kysymys; halusiko hän sitä?

Kyllä Ami tiesi tästä kaikesta koituvan ongelmia kummallekkin, muttei uskonut, että niin paljon.. Nythän niitä oli vaikka muille jakaa. Niinpä hän ei yllättynyt Alician äskeisestä toteamuksesta. Nainen kyllä osasi nyt takerrella sanojensa kanssa, mutta Beniamin ei takertunut siihen, koska kyllä arvasi sen tuottavan tukalan olon. Silti hän halusi sanoa asiat suoraan, jotta ei jäisi mitään ylimääräistä ihmeteltävää mitä toinen olisi tarkoittanut.
Kysymys siitä oliko Alicialle tapahtunut jotain, sai Beniaminin kiinnittämään naisen olemukseen kahta paremmin huomion, jonka perusteella toinen oli selvästi saanut kärsiä itsekkin, mutta mitä? Mies odotti ja toivoi saavansa vastauksen, sillä 'ei' olisi ollut puhdasta valehtelemista. Siinä oltaisiin taas nähty miten välinpitämättömästi Angelicia Amista ajatteli.. Silti toinen kertoi ja Beniamin tavallaan yllättyikin. Hyvällä tavalla tottakai.
Teot eivät tietenkään mitään kauniita olleet ja Amin ilme meni entistä totisemmaksi hänen ihmetellessään mitä ihmettä nainen sellaisen tyypin kanssa teki? Vaikutti joltain.. mielenvikaiselta. Beniamin harvemmin pääsi 'tutustumaan' rasheen varjopuoliin niin läheltä, vaikka se häntä kiinnostikin. Ehkä liikaakin..
Mies olikin osannut hiljentyä joksikin aikaa. Lopulta kurkusta pääsi vain matala myhähdys Amin hörpätessä kahviaan. Mitä hänen olisi pitänyt tuohon muka vastata? Ja kun Amikaan ei onneksi ollut omassa asunnossaan. Muuten hänen kurkunpäänsä olisi tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että hautaan sitä oltaisiin menty..

Beniamin oli unohtanut kahvinsa hörppimisen ja pian hän tajusi juoda sitä hieman tiheämpään tahtiin. Mies mietti koko ajan kuumeisesti mitä keksisi tai sanoisi.. Tämä hiljaisuus tuntui harvinaisen painostavalta ja katse käväisi vähänväliä Angelician kasvoissa ja mukin pohjassa.
"Ooks sä vihanen mulle?"
"Hm?", Ami laski mukia huultensa edestä ja kröhäisi. Oli hän tavallaan vihainen Angelicialle.. Olisi se ukko voinut vähän säästeliäämmin heitellä niitä tavaroita ympäriinsä. Ja olla hakkaamatta naisiakin. Säälittävää.
"Oon vihanen siitä, että oot sen typerän tyypin kanssa yhdessä.", Beniamin hymähti vastaukseksi. Siinä tarpeeksi hyvä selitys, joka oli samalla enemmän totta kuin ollakkaan. Samantien Ami joi mukinsa tyhjäksi ja lusikalla nappasi palan leivoksesta. Hän katsahti Aliciaa taas kasvoihin, mutta hymyili aavistuksen sen hämmentyneen ilmeen sijasta.
"Mitä sä nyt sen sekopään kanssa teet?", Ami tietysti halusi tietää.. Näyttäen samalla omaa mielipidettään koko jätkästä.
"Mistä oot semmosen edes löytänyt.", mies mutisi enemmänkin itsekseen.

Angelicia odotti hiljaisena Amin vastausta kysymykseen oliko mies todella vihainen hänelle. Olisi kyllä enemmän ihme, jos Ami ei ollut vihainen... Olihan Angelicia onnistunut oikein kauniin koston järjestänyt. Alicia vain katsoi Amia ja nielaisi hankalasti. Ei kai hän tässä syytellyt itseään? Amihan tässä oli kaiken aloittanut! Piti muistaa se. Alicia ei ollut tehnyt mitään väärin.. ainakaan paljon.
"Oon vihanen siitä, että oot sen typerän tyypin kanssa yhdessä."
Amin vastaus ei nyt ehkä ollut ihan sitä mitä Alicia oli odottanut... Mutta ei mikään maailman yllättävin. Angelicia katsoikin Amia vakavana, kunnes otsaan tuli muutama kurttu. Olisi kai pitänyt sanoa ettei asia kuulunut Amille. Mutta kykenikö Angelicia.. Angelicia huokaisi ja kasvot tasoittuivat samalla, kun nainen otti kahvikuppinsa ja joi loputkin kahvistaan. Samalla Alicia mietti vieläkin hiukan ihmeissään mikä Amissa oli, kun tuo sai hänet niin oudon rauhalliseksi ja.. ystävälliseksi. Angelicia mietti kannattiko olla ajattelematta asiaa liikaa, koska asian myöntäminen jo ajatuksien tasolla pelotti häntä. Muuta hän ei pelännytkään sen enempää.. Tai no se kyllä pelotti Aliciaa vain enemmän, että mihin tämä voisi johtaa. Alicia laski tyhjän kahvikuppinsa ja nielaisi hankalasti kahvin alas. Piti vain yrittää nollata ajatukset tai muuten tässähän tulisi hulluksi..

Angelicia katsoi taas kunnolla Amiin ja pakosti havahtui, kun huomasi tuon hymyilevän. No hyvähän merkki tuo oli. Äsken Ami oli ollut niin surkeana. Miestä ei ollut selvästi vaikeaa piristää. Tai sitten Angelicialla oli oma tehokas vaikutuksensa.
"Mitä sä nyt sen sekopään kanssa teet?"
Angelicia katsahti hiukan tympeästi ja lähes toruvasti Amia, kunnes naurahti pakosti. Amin vika, kun hymyili ensin... Ja kyllä mies tosiaan onnistui hyvin tuomaan kantansa esiin. Angelicia muisti kyllä paremmin kuin hyvin Amin aikaisemmat sanat. Nekin jo hämmensivät Aliciaa. Tämä olisi ollut ehkä helpompaa, jos Ami olisi vain ollut puhtaasti vihainen Angelicialle ja karjunut ettei halunnut naista lähelleen. Mutta ei... Tilanne oli erilainen. Mies vain hymyili ja kysyi tuollaisia. Angelicia ei naurahtanutkaan enää, mutta ei voinut estää vinoa hymyä. Sekin kyllä jo antoi olon kuin Alicia olisi tehnyt jotain kiellettyä.
"Mistä oot semmosen edes löytänyt."
Ami vain jatkoi kyselyään ja Angelicia hymyili hiukan enemmän. Mistä tosiaan.. Olisipa tuohon tai ylipäätään molempiin kysymyksiin voinut vastata yksinkertaisesti. Oliko enää yksinkertaisuus mahdoton käsite Angelician maailmassa?

"Me tavattiin kauan sitten.. Aika sattumaahan se oli."
Angelicia aloitti eikä tällä kertaa tajunnut edes kauhistella, että Ami teki sen taas.. Sai puhumaan hänet aivan kevyesti. Tällaisistakin asioista, jotka Angelicia laski useimmiten omiksi asioikseen. Eli hyvin harvoille puhuttavia asioita.. No Ami muutti sen säännön.
"Se on oikeastaan tosi pitkä ja monimutkanen juttu. Ja sä et käsittäis sitä... Juoksisit viel tosta kahvilan ovesta karkuun."
Angelicia sanoi vähän leikkisämpään sävyyn viimeisen lauseensa ja lipsautti naurahduksen. Alician katse kyllä muuttui nopeasti, kun Angelicia tajusi.. Ami varmaan tekisikin niin oikeasti. Tai ehkä Alicia vain aliarvioi Amia, mutta sai sitä toivoa. Angelicia virnistikin itsekseen.. Pääsisi Amista eroon nopeasti, jos kertoisikin totuuden ja Ami ryntäisi ovesta äkkiä. Hah, soittaisi samantien poliiseille. Hyvä on, se ei ollut hyvä asia.
Angelicia hymähti itsekseen ja hymy hyytyi hetkeksi. Ami sai hänet miettimään aivan liikaa. Turhaa ja vähemmän turhaa. Se hämmensi Angeliciaa. Harvemmat onnistuivat kyllä siinä. Pisteet Amille.. jälleen.
Samassa Angelicia nosti katseensa taas Amiin ja hymyilikin yhtäkkiä leikkisään sävyyn. Nainen kohottikin toista kulmaansa ja heitti rennosti:
"Entä jos mä sanoisinkin et Chris on entinen vanki joka on paennu tänne pysyäkseen vapaana ja mä tulin sen perässä."
Angelicia naurahti pakosti sanojensa perään. Oli jo pieni yllätys, että Alicia puhui noin kevyesti ja hymyili helposti. Mutta nyt hämmennettiinkin tilannetta vielä lisää. Angelicia puhui totta ja se ei ollut vaikeaa Amin seurassa. Saisi kyllä katsoa miten tuo suhtautuisi. Ehkä ajattelisi Angelician vitsailevan.. Ja se olisikin terve vaihtoehto. Ja joskus Angelicia olisikin voinut toivoa, että nuo sanat olisivat olleet vain vitsi. Omalla tavallaan kyllä vain..

"Joko sä juokset ulos kauhuissas vai esitäks sä vielä kysymyksiä mun todella kiehtovasta elämästä?"
Angelicia kysyi kevyesti hymy huulillaan. Ruskeissa silmissä oli yhä yllättävän pehmeä katse, mutta ei sentään enää niin vakava. Jotkut asiat oli helpompi sanoa ja tehdä, kun käsitteli niitä kuin vitsiä. Alicialla se ainakin toimi, varsinkin nyt. Voisihan se antaa keskustelukumppanille miettimisen aihetta, että oliko nainen tosissaan. Mutta siinä saisi Ami pohtia.. Angelicia ei olisi helppo tapaus eikä tekisi itsestään tippaakaan helpompaa. Saisi katsoa kuinka sinnikäs Ami sitten oli. Angelicia ei uskaltanut heittää arvausta. Hänen tuurillaan hän kuitenkin aliarvioisi Amin ja katuisi myöhemmin. Ihan kuin Angelicia ei miettisi jo tarpeeksi tätä yhdessäoloa kahvilassa. Katumisesta Alicia ei ollut kyllä varma. Vaikka se olisi täysin järjellinen tunne.. No eiköhän sitä järkeäkin eli myös katumusta jossain kohtaa iskeytyisi tämänkin neitosen päähän. Toivottavasti ainakin.

Beniamin ei saanut heti suoraa vastausta kysymykseensä, mutta hymyä naisen kasvoilta kyllä löysi. Mies huomasi sen ja kiinnittikin katseensa hyvin selvästi Angelician huuliin. Turha sitä olisi enää peitellä. Amin hymy vain leveni, joka sanoi äänettömästi: 'huomasinpas'. Hän paransi hieman ryhtiään ja mietti syytä omallekkin hymyilylleen, vaikka puheenaihe ei ollut kovin pirteä. Angelicia oli joutunut kuristettavaksi ja Amin asunto oli suoraansanottuna paskana. No, aina ei voinut voittaa, eikä tilanteille voinut keksiä selityksiä. Tässä tapauksessa syyksi keksi Alician.. Beniamin kuitenkin päätyi odottamaan hiljaa naisen vastausta. Saisi kuitenkin luvan vastata, sillä asia vaivasi mieltä. Paljon parempiakin oli tarjolla, kun henkihieveriin pistäjiä. Köh, köh.
"Me tavattiin kauan sitten.. Aika sattumaahan se oli."
Beniamin havahtui heti. Noniin alkoihan sitä tekstiä pudota. Kauan sitten tavanneet? Tainneet kyllä ihan turhaan jumittua toisiinsa kiinni. Ami ajatteli heti, että nainen ei vain osannut irtautua rutiineista. Amistahan tulisi todella hyvä suhdeneuvoja. Varsinkin sellaisille jota hän itse halusi..
"Se on oikeastaan tosi pitkä ja monimutkanen juttu. Ja sä et käsittäis sitä... Juoksisit viel tosta kahvilan ovesta karkuun."
"Mä lupaan etten lähe.", Ami sanoi suoraan. Ei hänellä ollut mitään hajua mitä saisi kuulla, jos saisi. Sitäpaitsi mikä tapaaminen saisi hänet juoksemaan karkuun?
"Entä jos mä sanoisinkin et Chris on entinen vanki joka on paennu tänne pysyäkseen vapaana ja mä tulin sen perässä."
Ami hiljeni hetkeksi. Hän nosti toista kättään näpräämään kulmassa olevaa lävistystään näyttäen mietteliäältä, muttei karkuun juoksevalta. Mitä kaikkea vankilassa tapahtuikaan? Amilla ei ollut aavistusta siitäkään, mutta epäilyksiä kyllä.. Vankilassa ollut heppu joka koettaa parannustaan? Kuulostaa periaatteessa aika järkeen käyvältä sellaiselta tyypiltä.. Olisivat kuitenkin saaneet tulla hakemaan takaisin. Mitä sitten tapahtuisi jos ja kun asunnon hajoittamisesta tehtäisiin rikosilmoitus?
"En ihmettelis.", mies lopulta sanoi ja kohotti katseensa takaisin Angeliciaan. "Ai oikeesti?", hän hymähti kysyvään sävyyn, mutta hymy yhä huulillaan.

"Joko sä juokset ulos kauhuissas vai esitäks sä vielä kysymyksiä mun todella kiehtovasta elämästä?"
Mies hymyili yhä, muttei vastannut mitään. Kunhan tuijotti Angeliciaa.. Oikeastaan hyvin tutkivastikkin. Silti hän mietti sitä rikosilmoitusta. Jos Ami ei sitä tekisi miehen äiti olisi kyllä kannoilla. Hymy katosikin hetkessä ja se ei luvannut Angelicialle mitään hyvää.
"Taitaa se sun miehes joutua takasin.. Mistä ikinä on tullukkin.", Beniamin aloitti. "Asunnon ja sähköjen tuhoominen ei oo mikään pikku juttu.", varsinkaan Yellow Avenuella. Äänensävykin muuttui aina vain totisemmaksi.. Tätä aihetta pystyi tavallaan käyttää valttikorttinakin, jos olisi oikein pirulliseksi ruvennut ja Amistahan tuntui juuri siltä, että se onnistuisi. Hän ei tosin tiennyt mitä täysin ajoi takaa.. Mitä hän tarvitsisi, että voisi olla tekemättä sitä rikosilmoitusta? Siitähän saisi roimat korvaukset kun itse syyllinen oltaisiin saatu kiinni. Sillä rahalla pistettäisiin kaikki uusiksi mitkä oltiin tuhottukkin.
"Se ei jää ilman rikosilmotusta."
Nyt sanottiin äänen se, mikä Beniaminilla oli asia käynyt mielessä jo muutenkin. Olihan Alician hyvä tietää ja varautua kaikkeen.. Oliko naisella edes itse käynyt mielessä? Saati sillä miehellä? Jos he eivät olisi törmänneet juuri tänään kadulla olisi tilanne voinut olla huomenna toinen. Heidän oven takanaan kasa poliiseja. Miten ihana herätys se olisikaan..

Angelicia vain pidätteli leveää hymyä, kun Ami vain pysyi vaiti naisen heiton jälkeen Chrisistä. Ami näytti lähes tosissaan miettivän oliko se totta. Ei nyt sentään ollut mennyt kalpeaksi, leuka pudonnut lattiaan tai mitään vastaavaa. No ei Angelicia ollutkaan odottanut ihan sellaista.. Varsinkaan, kun hän oli sanonut asian niin vitsikkääseen sävyyn.
"En ihmettelis."
"Ai oikeesti?"
Angelicia kohotti kulmiaan hitusen ja naurahti pakosti. Jotenkin hymystä huolimatta Ami taisi tosissaan kysyä tuota. Angelicia vain pidätteli uutta naurahdusta ja hymähtäen pudisti päätään. Katse kävi kahvikupissa, jota Alicia tökkäsi vielä kauemmas. Ehkä vaikutti siltä, että Angelicia vastasi pienellä päänpudistuksellaan asiaan tai sitten vain naureskeli itsekseen tilannetta. Selvää vastausta Ami ei kyllä saisikaan...

Ami ei vastannut Angelician kysymykseen ja nainen katsoi vain tyynen odottavasti miestä. Kaksikko vain hymyili ja katseli toisiaan. Alicia alkoi kyllä hitusen kiusaantua miehen noin.. tutkivastakin katseesta. Se ei vain katsonut ulkokuorta. Vaan syvemmälle. Ja Ami selvästi mietti jotain isompaa. Angelician aavistukset vahvistuivatkin, kun hymy valui pois miehen huulilta. Aliciankin hymy hitusen kärsi ja nainen puri ajatuksissaan alahuultaan, vaikkakin katse ei riistäytynyt Amista. Nyt vuorostaan nainen katsoi tarkemmin Amia. Kunpa Alicia olisi vain saanut tietää mitä Ami ajatteli.. Selvästi jotain ei kovin lupaavaa.
"Taitaa se sun miehes joutua takasin.. Mistä ikinä on tullukkin."
"Asunnon ja sähköjen tuhoominen ei oo mikään pikku juttu."
Amin totiset sanat ja niitä vahvistava totinen äänensävy repi Angelician vähäisemmänkin iloisuuden pois. Nainen katsoi vakavana Amia ja hetken yritti jopa nähdä oliko mies tosissaan. Tuo ei ollut kyllä vitsailun aihe.. Chris takaisin vankilaan. Angelicia nielaisi kankeasti ja katse laski terävänä pöytään. Ajatus repi heti Angelician rintaa. Ei, Chris ei voinut joutua takaisin. Ja kenen syytä se sitten olisikaan? Amin, olisi ollut mukavaa sanoa, mutta niin ei ollut. Angelicia oli kaiken pahan alku.. Hän oli sortunut Amiin, mennyt tuon asuntoon, antanut Amin viedä, vastannut puhelimeen, antanut Chrisille osoitteen.. Angelicia veti syvään henkeä ja selkäkin meni parempaan ryhtiin samalla, kun katse nousi melko kovana Amiin. Tuon kannatti nyt varoa mitä sanoi ja teki. Kaikki pehmeys oli jo kadonnut Angeliciasta.

"Se ei jää ilman rikosilmotusta."
Tuolla yhdellä lauseella Ami vastasi Angelician mielessä olevaan kysymykseen. Ja mies näytti olevan yhä tosissaan. Siitä Angelicia ei varsinaisesti ilahtunutkaan...
"Ami, sä et tiedä yhtään missä vesissä sä uit."
Angelicia sanoi hiljaisella ja hiukan jännittyneellä äänellä. Alician oli pakko vain vetää syvään henkeä, että hän sai rentoututettua hiukan itseään. Amin ei olisi kannattanut leikkiä tällaisen asian kanssa. Tuo ei tosiaan tiennyt kaikkea.. Vain riipauksen pinnasta eikä tajunnut sitäkään. Melkoinen sotku lievästi sanottuna.
"Sä haluat kostaa Chrisille.. Mä ymmärrän sen."
Angelicia sanoi hiukan vakaammalla äänellä ja katsoi tiukasti suoraan Amin silmiin. Nainen tiesi, että ehkä paljasti itsestään liikaa ja teki itsestään liian haavoittuvaisuuden seuraavilla sanoillaan, mutta pian sitten näkisi millaisen reaktion ne tosiaan saivat aikaan..
"Ymmärrä tää.. Jos sä teet sen rikosilmotuksen, sä satutat myös mua."
Angelicia sanoikin suoraan. Chris Angelicialta pois.. kaiken jälkeen. Angelicia ei tiennyt miten kestäisi sen ja sitten vielä se, että poliisit voisivat innostua tutkimaan Alician taustoja.
"Mun pää on myös riskissä pudota jos teet sen ilmotuksen. Sä et tiedä yhtään musta tai mun maailmasta. Sun on nyt selvästi ihan pakko olla mun lähellä. Se on jo iso typerä askel kohti sitä mitä mä oon ja teen. Ja kuinka paljon vihaankaan sua, en haluais sotkea sua tähän."
Angelicia puhui nyt vähän hiljempaa, koska aisti muutaman pöydän päässä istuvan miehen katselevan kaksikkoon päin. Naisen sanoissa oli kyllä oma painokkuutensa, varsinkin joidenkin sanojen kohdalla. Alicia ehkä tarkoituksella hiukan liioitteli, mutta oli rehellinen. Se oli valitettavan helppoa Amin kanssa ja Angelicia lähes heti katuikin sanojaan. Ne ainakin olivat painokkaita ja pistäisivät viestin perille, mutta kuinka paljon Angelicia riskeerasikaan.. Koko ajan. Angelicia vain vahvisti, että tähän liittyi tosiaan jotain vakavaa. Laittoman tapaista vakavaa... Ja Angelicia meni vielä myöntämään omalla tavallaan jotain viimeisessä lauseessa. Jos Ami ymmärsi, tuo ilahtui varmasti. Todellakin, Alicia ei tiennyt mikä Amissa veti naista luokseen.. Mutta se ei ollut hyvä. Ei kellekkään. Nytkin jo Angelicia oli puhunut aivan liikaa, tuosta vain. Kuinka hän olikin näin typerä ja milloin hänestä oli tullut näin huolimaton?

Seuraava puheenaihe kyllä pistäisi niin räjähdysalttiit välit, että ihan sattui. Ami koetti välttää sellaisia juuri tällä hetkellä, mutta pääasia, että hän kertoi missä mentiin. Ei hän sitä rikosilmoitusta vain Angelician miehen kiusaksi pistänyt, vaikka se olikin osa syytä.. Beniamin kurtisti kulmaan ja löi nyrkkinsä pöytään samalla älähtäen:
"Ei mulla ole varaa maksaa!"
Mieshän tulisi olemaan veloissa koko loppuelämänsä tätä menoa! Ihankuin tehtävää ei olisi ollut muutenkin tarpeeksi. Kävi kyllä ilmi sekin, että Angelicia välitti siitä kusipäästään. Silti kaiken jälkeenkin? No, Ami ei aina tajunnut kaikkea mikä hänen mielestään ei olisi voinut käydä millään tavalla toteen. Kuka halusi olla tyypin kanssa, joka olisi meinannut kuristaa hengiltä? Beniaminia ei siis hetkauttanut oliko kyseinen tyyppi vankilassa vai ei.. Vasta naisen todetessa olevansa itsekkin pää pölkyllä.. Amin ilme meni kysyväksi ja hän nojautui pöytään aivan kuin kuulusteleva poliisi, joka kaivoi pelkällä katseellaan vastaukset. Beniamin ei tosin ollut poliisi.. Hän kyllä oli arvellut jo alusta lähtien, että tähän liittyi jotain outoa. Siis Angeliciaan itseensä. Nainen tuollatavalla vietti päivisin luksus elämää ja muuten asui Rasheella vanki miehensä kanssa. Tämähän alkoi jo kuulostaa joltain. Silti se yhä kiehtoi Amia. Eikä sitä saanut noinvain uupumaan vaikka halolla hakkaisi.

"Mä en tosiaan tiedä mitä sä oikein teet, mutta ehkä me voidaan tehdä sopimus.", Ami sanoi. Hän ei tiennyt häiritsikö häntä se, että he olivat kahvilassa kaikkien tarkkailtavana.. No, mies ei aikonut vaihtaa paikkaa kuitenkaan. "Sä et nää sitä miestä enää. Niin voin olla tekemättä sitä ilmotusta.", hän totesi ilme pokkaana. Beniamin pystyi jopa tuijottamaan Angeliciaa suoraan silmiin. Miehellä oli ehkä liian suuret odotukset itsestään. Hän oli vain tottunut siihen, että suuria panoksia kannatti käyttää vasta sitten kun oltiin varmemmilla vesillä. Nyt hänellä jotenkin oli sellainen olo, mutta tosiasiassa ajoi itseään sekä Angeliciaa vain ojasta allikkoon.

Beniamin antaisi Angelician huutaa ja älistä niin kauan kuin haluaisi. Yhtäkkiä kaiken keskellä mies mutristi huuliaan ja katse kääntyi yläviistoon selvästi ollen kuuntelematta erään asian iskiessä mieleen... Hetkonen.
"Ainiin mun äiti.", Ami mutisikin ääneen ajatuksensa. Miten hän äitiään estäisi tekemästä rikosilmoitusta? Sitten varsinkin Angelicia sai olla näkemättä sitä miestään. Beniamin joutuisi selittelemään äidilleen ja menettää varmaan puolet luottamuksesta.. Hän hieraisi otsaansa turhautuneesti toivoen vain, ettei mitään kaaosta olisi koskaan tapahtunutkaan.

Angelicia ei nauttinut siitä miten Ami nojautui naista lähemmäs ja selvästi kiinnostui Alician sanoista. No tietenkin.. Ne eivät kertoneet suoraan mistä oli kyse tai mitä Angelicia tarkoitti, mutta kertoivat jo liikaa.
"Mä en tosiaan tiedä mitä sä oikein teet, mutta ehkä me voidaan tehdä sopimus."
"Sopimus? Et oo tosissas."
Angelicia tiuskahti hiljaisesti, koettaen parhaansa mukaan pitää voluumin yhä hillityllä tasolla. Mutta sopimus... Kompromissi siis ellei Ami vaatisi mitään typeriä. Eikö tuo jo ymmärtänyt ettei Angelicia menisi sellaiseen? Nainen päätti itse asioistaan ja hän myöntyi vain toisten tahtoon, jos siitä oli hänelle enemmän tai vähemmän hyötyä. Amin kannattaisi heittää siis todella hyvä ehdotus. Eihän tuo voisi nyt alkaa kiristämään Aliciaa.. No Angelicia ei voinutkaan arvata mitä Amilla oli mielessään.
"Sä et nää sitä miestä enää. Niin voin olla tekemättä sitä ilmotusta."
Ami totesi asiansa kuin jonkun arkisen yksinkertaisen asian.. Noin vain, katsekontaktia menettämättä. Ja Angelicia tuijotti takaisin. Mutta ei kovin iloisesti. Katse muuttui hämmentyneeksi ja suu raottui auki, kunnes katse muuttuikin samantien teräväksi. Hitaasti raivon liekki alkoi syttymään. Alicia älähtikin tahtomattaan melko kovaan ääneen, epäuskoiseen sävyyn. Ami ei vain yksinkertaisesti voinut pyytää tai paremminkin käskeä tuollaista!
"Luuleks sä et mä tottelen sua? Varsinkin kun sä pyydät tollasta! Hemmetti oot seonnu..."
Angelicia ärisi samantien ja nojautui tuolissaan taaemmas samalla, kun katsoi tulisena Amia. Mies ajatteli aivan naurettavia, jos luuli Angelicia nyt kiltisti sanovan, että kyllä herra ja tekevän niin kuin Ami halusi. Niin, Ami halusi Angelician. Mutta tuo ei tuntunut käsittävän, että Angelicia oli jo jonkun toisen.. Ja pysyisi niin. Vaikka mitä sopimuksia Ami heittäisi. Tuon olisi kannattanut vain luovuttaa ennen kuin aloittikaan.

"Kyllä sä saat varmasti helvetin rahat! Mut turha alkaa mua kiristämään. Sä et yhtään tajua mitä sä selität."
Angelicia älisi ja hän huomasi sivusilmällä, kun muut kahvilassa olevat vilkaisivat taas heihin. Irvistäen Alicia repi äänenvoimakkuuden taas alemmas ja mulkoilikin vain Amia mahdollisimman vihaisesti ja ehkä vähän loukkaantuneestikkin. Angelicia oli ollut harvinaisen ystävällinen ja nyt Ami kehtasi selittää tuollaisia!
"Ainiin mun äiti."
Amin epämääräinen mutina havahdutti Angelician omista vihaisista ajatuksistaan. Puhuiko Ami tosiaan äidistä? Juuri nyt, juuri tässä.. Alicia katsoi ärtyneenä Amia ja nosti kätensä puuskaan.
"Miten hitossa sun äiti tähän liittyy?"
Alicia tiuskahtikin. Jos Ami yritti ovelasti vaihtaa puheenaihetta, tuo epäonnistui siinä ja komeasti. Alicia vain alkoi suuttumaan kunnolla.. Ami osasi hämmentää häntä ja mies onnistui myös siinä yhdessä asiassa mistä Alicia vielä vähemmän piti: hallinnan menettämisestä. Ami vei lähes koko ajan Angeliciaa sanoin tai teoin. Mies tuntui.. ohjailevan Aliciaa. Pelkkä ajatuskin sai Angelician vihaisemman näköiseksi ja rintakehällä olevat kädet kiristyivät puuskassaan. Sen kun yrittäisi hallita, sitä pahemmin Angelicia pistäisi vastaan. Kunpa hän olisi edes tiedostanut kaikki teot ja sanat, joiden kanssa myöntyi täysin Amin mukaan...
"Mä alan ihan tosissani kyllästyä tähän. Miks ees oon tässä?"
Angelicia mutisi vihaisesti, lähes enemmän itsekseen. Aliciakin hieraisi toisella kädellään kasvojaan raskaasti huokaisten ennen kuin kädet laskeutuivat pöydälle. Nyt piti taas harjoitella sitä rentoutumista sekä rauhoittumista. Silti katse oli vihainen sekä suoraan Amissa. Alicia halusi vastauksia. Tai edes jotain, joka selventäisi tilannetta. Ja se sopimus... Parempia ehdotuksia?

Kyllä se sopimus Amin korvaan oli kuulostanut ihan järkeen käyvältä. Miksi Angelicia ei ollut samaa mieltä? Mies ei niinkään tuntenut oloaan tukalaksi, vaan vaikeaksi. Mitä muuta Beniamin olisi keksinyt? Eikö hän ollut muka parempi vaihtoehto kuin se vanki?
"Luuleks sä et mä tottelen sua? Varsinkin kun sä pyydät tollasta! Hemmetti oot seonnu..."
"En ole. Sun miehes on.", Beniamin vastasi. Hänen mielestään se tyyppi vain puhui Angeliciaa ympäri ja sittenpä nainen huomaisi olevansa vielä pahemmissa ongelmissa kuin aikaisemmin.. Ami tarjoutui vain kohteliaasti 'pelastajaksi' ja hänen piti saada nainen ymmärtämään se, vaikka Alicia ei näyttänyt 'koskaan apua tarvitsevan'.
"Kyllä sä saat varmasti helvetin rahat! Mut turha alkaa mua kiristämään. Sä et yhtään tajua mitä sä selität."
Ami kurtisti taas kulmiaan. Vaikka hän asui Yellow Avenuella, se ei tarkoittanut, että hän olisi se rikas. Beniaminille tulikin mieleen hänen äitinsä, joka hänen asuntonsa omisti. Miestä ärsytti lievästi sanottuna se, että Angelicia luuli maksamisen olevan helppoa..
"Hei, mä en sentään hanki mun rahaani laittomasti! Mä en saa sitä milloin vaan sanomalla jollekkin tyypille, että nyt tarviin rahaa näin ja näin paljon. Enkä mä saa mun ammatistani niin paljoa kerralla kun sä luulet. Maksan tavallisesti verot, asumisen, ruoan... Kaiken. Mä en tiedä mistä sä sun miehes kanssa rahanne hankitte, mutta kiltisti ette ainakaan, mut älä luule että se on mulle pelkkää roskaa.", Ami hiljensi sanojaan loppua kohden tajuttuaan äänensävynsä kohonneen tässä kummasti. Raha ei ollut Beniaminille mikään lelu, vaikka hän sitä halusi aina saadakkin.. Kyllä hän helposti itsestään sitä kuvaa antoi, että piti rahaa kuin roskana. Kyllä hän hyvin merkkivaatteita sai ostettua ja käymään matkoillakin, mutta kerrostalon uusimiseen se oli pieni hinta.

Beniamin huokaisi mutistessaan äidistään, joka tulisi varmasti tielle. Suurin ongelma oli kuitenkin Angelicia.. Nainen ei suostunut yhteistyöhön, joten ei ihme jos löytäisi itsensäkkin vankilasta tätä menoa, vaikka Ami ei sitä halunnutkaan.
Alicia oli kuitenkin kuullut mutinat miehen äidistä ja Ami kohotti katseensa takaisin naiseen. Mitä? Eikö äiti ollut ihan normaali sana?
"Niin? Ehkä se omistaa vuokra-asuntoja ja mä asun yhdessä niistä. Eli sun miehes ei periaatteessa tuhonnut edes mun asuntoa..", Beniamin sanoi taas suoraan. Kiltisti kuitenkin, ettei näyttänyt olevansa... aika mammanpoika loppujenlopuksi.

"Mä alan ihan tosissani kyllästyä tähän. Miks ees oon tässä?"
"..Koska muuten oot isommissa ongelmissa. Sekin sun miehes vika.", Ami ei jättänyt huomioimatta Angelician miestä hetkeksikään. Se tyyppihän tämän liioitellun sotkun oli aiheuttanut vain mustasukkaisuudestaan naistaan kohtaan.
"Jos sä haluat olla joutumatta vankilaan, tai minnekkään muuallekkaan, niin sun pitää pysyä kaukana siitä tyypistä.", Beniamin sanoi ja viittasi kyllä siihen, vaikkei itse tekisi rikosilmoitusta, joku muu tekisi.
"Kaikella on hintansa. Kyllä sun pitäis tietää. Varsinkin se, että sä et oo ainoa joka tässä niistä ongelmista kärsii. Eikä kaikki keskity vaan suhun. Kun ei ne muiltakaan pyyhkiydy noin vain sormia napsauttamalla.", Ami tällä kertaa ärähti. Hän koetti käyttäytyä edes jotekin järkevästi ja pitää naisenkin mielen ajantasalla. Mies tuijotti Angeliciaa suoraan silmiin ja osasi kyllä mielessään varautua melkeinpä kaikkeen.

"Hei, mä en sentään hanki mun rahaani laittomasti! Mä en saa sitä milloin vaan sanomalla jollekkin tyypille, että nyt tarviin rahaa näin ja näin paljon. Enkä mä saa mun ammatistani niin paljoa kerralla kun sä luulet. Maksan tavallisesti verot, asumisen, ruoan... Kaiken. Mä en tiedä mistä sä sun miehes kanssa rahanne hankitte, mutta kiltisti ette ainakaan, mut älä luule että se on mulle pelkkää roskaa."
Angelicia mulkoili vain ärtyneenä Amia eikä katse pehmentynyt yhtään, vaikka Alicia ymmärsi miehen vaikeudet nyt hiukan paremmin. Myönnettäköön, että Angelicia oli ensin ajatellut miehellä olevan rahaa paljonkin ylimääräistä. Mutta asia ei selvästikkään ollut niin yksinkertainen. Angelicia kuitenkin ajatteli, että Amin oma vika, kun antoi sellaisen kuvan.. Mistäs hän olisi tiennyt, että Ami joutuisi noin pahoihin rahaongelmiin? Ihan kuin Alicia olisi ylipäätään miettinyt paljon asunnon tuhoamisen seurauksia. Varsinkin niitä, jotka kaatuivat Amin niskaan. Juuri nämä raha-asiat... Angelicia oli vain hakenut kostoa antaessaan Chrisille 'luvan' tuhota asunto. Oli siinä ottanut riskin, että Ami saisi turpiinsa tai pahimmassa tapauksessa menettäisi henkensä. Siihen Alicia ei kuitenkaan jaksanut enää paljon keskittyä. Amihan oli siinä hänen edessään ja täysin kunnossa, ainakin fyysisesti. Asiaa olisi siis turha enää pohtia.
"Anteeks nyt vaan jos en tasan tarkkaan tiedä sun raha-asioitas. Eikä ne oo mun ongelma. Ja mun raha-asiat ei kuulu myöskään sulle."
Angelicia tiuski takaisin ja siristi vihaisesti silmiään. Vaikka todellisuudessa Amin rahaongelmat olivat tavallaan samaan aikaan Angelician ongelma, nainen ei halunnut ainakaan myöntää sitä ääneen. Amin syytä ja Amin ongelmat... Angelicia halusi vain pysyä mahdollisimman puhtaasti tässä ulkopuolella.
Samalla Angeliciaa kyllä ärsytti, koska Ami puhui kuin rahan hankkiminen olisi ollut Angelicialle helpompaa. Ei tosiaan ollut. Hänellä oli säästönsä, mutta rahaa kului koko ajan. Diilaaminen Lontoon puolella ei tuottanut todellakaan tuhansia ja Chrisin varat.. Ei paljon. Eli ihan kuin kenelläkään olisi ollut helppoa rahojen suhteen. Angelicia myönsi kyllä pakosti mielessään, että Ami taisi olla pahemmassa pulassa. Ja kenenköhän syytä sekin oli...

Puheenaihe vaihtui äkisti Amin äitiin, josta Angelicia ärsyyntyi vain enemmän. Menisikö Ami muka nyt heti valittamaan vanhemmilleen ja vielä äidilleen kuinka paha setä oli tuhonnut hänen asuntonsa. Angelicia tuhahti itsekseen ja katsoi vihaisena Amia. Sotketaan samantien koko Lontoon väki tähän.
"Niin? Ehkä se omistaa vuokra-asuntoja ja mä asun yhdessä niistä. Eli sun miehes ei periaatteessa tuhonnut edes mun asuntoa.."
Amin sanat tulivat pienenä yllätyksensä Angelicialle, joka katsoi miestä hiukan kysyvästi, kunnes hymähti. Ai, että niin sitten...
"Loistavaa..."
Angelicia murahti ja katsoi hetken sivulle päin, kiroten mielessään. Eikö Ami sitten voinut edes omistaa omaa asuntoaan? Eeei tietenkään vaan piti sotkea sitten kaikki mahdolliset ihmiset ja asiat tähän. Angelicia todella alkoi hermostua ja pian tulinen katse siirtyi takaisin Amiin.
"Ihan helvetin loistavaa."
Alicia vielä tiuskahti ja pian kirosikin, että mitä vielä teki siinä. Hän oli jo unohtanut mikä hänen olotilansa oli, kun hän oli tuonut Amin tänne. Se teki tilanteesta vain epäselvemmän. Ihan kuin sitä olisi tarvittu...
"..Koska muuten oot isommissa ongelmissa. Sekin sun miehes vika."
"Älä viitti sotkea Chrisiä tähän koko ajan.. Onko sulla sattumoisin käyny mieles et osa edes tästä kaikesta olis sun syytä?"
Angelicia ärähti heti takaisin. Ei nyt kaikki vain Chrisin syytä ollut. Angelicia osasi hyvin poistaa kaiken miestä syyllistävän mielestään ja todellisuudessa Alicia ei nähnyt, että paljon tästä kaikesta olisi ollut Chrisin syytä. Amin enimmäkseen ja Angelicia häilyi siellä taustalla.
"Jos sä haluat olla joutumatta vankilaan, tai minnekkään muuallekkaan, niin sun pitää pysyä kaukana siitä tyypistä."
Ami heitti jälleen tuon yhden lauseensa, joka ei ollut tällä kertaa sovitteleva. Äänensävystä paistoi uhkaavuus ja Angelicia puristikin rajusti kätensä nyrkkiin. Jo pelkän naisen olemuksesta näki, että Alicia oli lähellä täyttä raivokohtausta. Olihan Ami yhden sellaisenkin jo nähnyt.
"Mikä helvetti teitä miehiä vaivaa oikeesti? Luulette että voitte käskytellä mua miten tahansa. Sanon tän viel.. kerran.. Mä en tottele sua."
Angelicia ärisi matalalla ja raivokkaalla äänellä. Kuinka monta kertaa Alicia oli saanutkaan äristä Chrisille ettei tuon kannattaisi edes vaivautua käskyttelemään tai uhkailemaan Angeliciaa. Nuo eivät toimisi Angeliciaan eikä tuo tottelisi toista tuosta vain, varsinkaan miestä. Angelicia todella alkoi kyllästyä tuollaiseen! Ja varsinkin miehiin. Pelkkiä ongelmapesäkkeitä jokainen!

Angelicia ei todellakaan aikonut suostua Amin uhkaukseen. Sekä periaatteen, että sen vuoksi ettei Alicia tuosta vain olisi näkemättä Chrisiä. Se ei olisi millään tasolla mahdollista tai helppoa. Ami ei vain tosiaan käsittänyt sitä. Angelicia kyllä muisti kuin sähköiskuna Amin uhkauksen.. Vankila tai Chrisin jättäminen. Ei, Ami ei tässä latelisi sääntöjä tai ehtoja. Tuo saisi tosiaan huomata ettei Angelicia olisi tuosta vain taipumassa miehen tahtoon tai mitään muuta vastaavaa.
"Kaikella on hintansa. Kyllä sun pitäis tietää. Varsinkin se, että sä et oo ainoa joka tässä niistä ongelmista kärsii. Eikä kaikki keskity vaan suhun. Kun ei ne muiltakaan pyyhkiydy noin vain sormia napsauttamalla."
Angelicia huomasi vain ohimennen, että Amikin alkoi ärsyyntyä. Kerrankin edes se ärsyttävä virne oli hävinnyt. Mutta Alicia ei huomioinut miehen äänensävyä sen enempää vaan nojautui hiukan pöydän yli Amia kohti. Nyt lähes kaikki muut kahvilassa vähintään vilkuilivat kaksikkoon päin ja Angelicia vetikin äänentasoa lähemmäs, mutta silti naisen ääni tärisi raivosta.
"Sun on turha esittää et sä olisit joku hemmetin uhri joka saa nyt ladella asiat tahtonsa mukaan. Mun kanssa sellanen ei ainakaan onnistu. Mä tapaan ketä haluan ja millon haluan. Ja teen oikeastaan kaiken miten mä ITE haluan!"
Angelician äänenvoimakkuus nousi pakosti ja Angelicia lähes puolihuusi viimeisen lauseensa päin Amin kasvoja. Kaksikon kasvot eivät olleetkaan kovin kaukana toisistaan. Angelicia siristi hiukan silmiään ja veti raivokkaana henkeä. Hetken naisen ruskeat silmät taistelivat Amin silmien kanssa, kunnes nainen puuskahti hiljaa;
"Tää ei johda mihinkään."
Nainen nojautui hitaasti kauemmas ja ärähtäen hieraisi kasvojaan. Tämä ei tosiaan johtanut mihinkään. Ami vaati typeriä eikä tuntunut antavan helposti periksi. Angelicia taas ei aikonut nyt eikä koskaan suostua tuohon ehtoon. Edes vankilan uhalla. Mutta... vankila oli kyllä liian iso uhka. Ei kyllä niin iso, että Angelicia olisi antanut periksi. Sehän olisi jo muutenkin ollut aivan liikaa hänen kunnialleen. Ei, hän ei myöntyisi. Mutta piti silti varoa... Amista ei tiennyt tarkkaan mitä tuo todella tekisi ja mitä ei. Angelicia ei tuntenut tuota tarpeeksi. Mutta mitä sitten heidän kannattaisi tehdä, että riskit minimoitaisiin ja tämä ehkä johtaisikin johonkin järkevään ratkaisuun... Tai no järkevään ja järkevään. Ainakin sellaiseen ratkaisuun, joka sulki pois poliisit sekä vankilan. Angelicia kurtisti kulmiaan mulkoillessaan Amia. Ratkaisu muodostui yllättävän nopeasti naisen mieleen...

"Mulla on ehdotus."
Angelicia sanoi kireästi ja vetäisikin syvään henkeä. Kompromissi. Miten hän vihasikaan sellaisia. Varsinkin, jos niistä ei ollut tarpeeksi hyötyä hänelle. Mutta nyt oli pakko hiukan hellittää.
"Mä suostun jonkinlaiseen sopimukseen. Mut toi sun ehto suljetaan pois. Mä en voi totella sitä. Ja pois suljetaan myös vankila sekä se rikosilmotus poliiseineen."
Angelicia sanoi sanansa napakasti, koska todellakin oli tosissaan. Tämä asia oli jo niin kaukana leikistä.
"Eli... Jos mä vaikka maksan noin puolet sun asunnon kunnostamisesta. Ja sä jätät mut rauhaan."
Angelicia heitti ensimmäisen hyvän sopimuksen, joka sattui näin mieleen. Tärkeintä oli sopimuksen loppuosa. Sen nainen oli aivan harkitun tarkasti ottanut mukaan. Ja taas tuo asunnosta maksaminen... Angelicia pitäisi kyllä sanastaan kiinni, vaikka ei tulisikaan nauttimaan tästä yhtään. Sen siitä sai.. Angelicia ajattelikin, että se oli vain Amin hinta. Sortumisen hinta. Mutta kun se olisi maksettu, Angelicia voisi jatkaa elämäänsä rauhassa.
"No, miten on? Vai onko sulla joitain parempia ehdotuksia?"
Angelicia heitti napakasti ja nainen oli selvästi hiukan rauhoittunut. Syy oli ehkä siinä, että Alicia ajatteli tilanteen ratkeavan. Varsinkin hänen sopimuksensa mukaan. Vihdoin tämä kaikki olisi ohi...

Eihän Angelicialle puheet raha-asioista näyttänyt menevän perille. Ami murahti mielessään ja näytti vain tuimaa ilmettään. Hän ei silti rupeaisi mitään yhtä typerää tekemään kuin Chris oli tehnyt hänen asunnolleen. Beniamin piti itseään sentään hyvänä ihmisenä, toistaiseksi. Hänen mielestään Alician olisi pitänyt hengata enemmän tällaisten ihmisten kanssa, jos halusi pysyä turvassa.. Mies ehkä turhankin epätoivoisesti halusi naista yhä itselleen, vaikkei tiennyt edes tarkkaa syytä. Olihan maailmassa paljon muitakin naisia.. Beniamin ei silti takertunut sellaiseen pikkuseikkaan, vaan koetti saada yhä jotain diiliä aikaan. Muuten mies tosissaan tallustelisi sinne poliisiasemalle, vaikka väkisin.
Angelician muistutellessa Amin omaa osallisuutta tähän, hän kohdisti katseensa paremmin naisen kasvoihin. "Niin olen, mutta mä en sotkenut kenenkään asuntoa ja hankkinu miljoona vahinkoja..", asiasta piti muistutella, sillä Ami ei pitänyt itseään tähän niin suurena osallisena. Hän oli vain halunnut Angeliciaa, siinä kaikki.. Köh köh.

"Sun on turha esittää et sä olisit joku hemmetin uhri joka saa nyt ladella asiat tahtonsa mukaan. Mun kanssa sellanen ei ainakaan onnistu. Mä tapaan ketä haluan ja millon haluan. Ja teen oikeastaan kaiken miten mä ITE haluan!"
"Sittenhän mä voin hoitaa tässä sivussa puhelun sille poliisille.", Ami kaivoi kännykkää taskustaan soittaakseen juuri tässä, Alician edessä. Katsotaan sitten tekisikö Angelicia mitä itse halusi! Poliisit pitäisivät kyllä vaikeasta tekemisestä, mutta silti Beniamin ei halunnut vielä soittaa.. Hän näppäili uhkaavana numeroa ja katsahti naista, joka alkoi valittelemaan jo asian eteenpäin menemättömyydestä. Nytkö tajusi asian itsekkin? Beniamin pysyi hiljaa ja painoikin pian punaista luuria, saaden numeron kännykän näytöstä katoamaan. Mitä sitten..?

Ami oli juuri avaamassa suutaan, kun Alicia yhtäkkiä tarjosi toista ehdotusta. "Kerro.", Beniamin vastasi, vaikka ehdotuksella piti tietysti olla jotain syitäkin. Jos ehdotus olisi hyvä, saattaisi Ami totellakkin tuota. Kännykkä piilotettiin takaisin taskuun pois häiritsemästä ja mies nojautui enemmän kiinnostuneena pöydän reunaa vasten.
"Eli... Jos mä vaikka maksan noin puolet sun asunnon kunnostamisesta. Ja sä jätät mut rauhaan."
Tuo viimeinen ei kuulostanut hyvältä idealta, siihen Ami ei suostuisi. Hän näytti kuitenkin harkitsevaa ilmettä.. Mukamas antaen Alicialle toivoa.
"TASAN puolet. Ei mitään noin puolia..", mies murahti heti. Noin puolet.. Sehän saattaisi olla mikä tahansa luku, joka olisi roimasti alle puolen. Beniamin ei menisi siihen halpaan. Hän ei ollut valmis maksamaan ylimääräistä. Puoletkin oli jo paljon.
"Ja toi viimenen ehdotus.. Ei onnnistu.", hän lisäsi vielä. Se saisi kuulua sopimukseen. "Mä tuun tapaamaan sua kuitenkin. En teille ehkä kuitenkaan, mutta me nähdään varmasti jossain.", Beniamin sepitti ja ojensi pian kättään.
"Sä maksat tasan puolet ja me nähdään vielä. Sä voisit oikeastaan tulla käymäänkin.. Kerr.. Tai oikeastaan sä voisit tulla siivoamaan sitä hemmetin sotkua siltä mun kanssa. Sun miestäs mä en sinne ota. Sä kärsit seuraukset. Itsehän käskitkin.", Beniamin rupesi tarkentelemaan. Hänhän keksi hyvän sopimuksen lisäyksen siinä sivussa.. Omasta mielestään. Silti asiallinen ilme löytyi miehen kasvoilta kuin minkä tahansa sopimuksen solmimisessa. Siivoaminen kyllä sisältyisi siihen joka tapauksessa. Oli se mikä vain.

"Sittenhän mä voin hoitaa tässä sivussa puhelun sille poliisille."
Amin uhkaava lause sai Angelician vain tuhahtamaan äreä ilme kasvoillaan. Ami ei voinut olla tosissaan.. Mutta siltä alkoi näyttää, kun mies kaivoi puhelimen taskustaan. Angelicia purikin napakasti hampaitaan yhteen. Katse oli tiukka ja kohdistettu terävästi suoraan miehen silmiin. Ami vain näppäili numeroa ja Angelicia heitti tuohon katseen, joka sanoi selkeästi 'sinuna en tekis tota'. Tilanne ei kyllä edennyt nyt mihinkään eikä ainakaan parempaan suuntaan. Angelicia kuitenkin onnistui rentoutumaan ja ajattelemaan selkeämmin, kun Ami näytti painavan punaista luuria. Tuota Alicia olikin odottanut.. Ei hän ihan heti ollut uskonut, että Ami todella soittaisi poliiseille. Jos tuo halusi pitää Angeliciankin vapaana... Tässä oli parempiakin mahdollisuuksia. Angelicia alkoikin heti miettiä. Kyllä tähän olisi pakko löytää edes jotenkuten järkevä ratkaisu.

Pian Angelicia saikin paljon paremman idean ja Amikaan ei näyttänyt siltä, että kieltäytyisi heti. Tunnelmakin oli rauhoittunut asteen verran, joka oli vain hyvä. Tilanne etenisikin.. Amikin näytti miettivän Angelician ehdotusta ja naisella vahvistui tosiaan ajatus, että tämä ensimmäinen ehdotus menisi läpi. Miksei hän heti vain ehdottanut tuota? Niin yksinkertaista.. Paitsi oliko?
"TASAN puolet. Ei mitään noin puolia.."
Angelicia huokaisi Amin murahdukselle ja pyöräytti silmiään. Että sitä oltiin tarkkoja.
"Joo joo. Mä lupaan. TASAN.. puolet."
Angelicia sanoi napakasti takaisin, vaikka teki mieli irvistää. Hän nyt jo näki silmissään kuinka hänen rahansa vähenivät.. No tämä oli kestettävä. Oli kai pakko vain ajatella positiivisesti: Angelicia joutuisi maksamaan vain puolet eikä sentään koko summaa. No siihen hän ei olisi suostunut niin helposti.. Mutta puolet, menköön.
"Ja toi viimenen ehdotus.. Ei onnnistu."
Angelician kevyt olo ja oletus, että kaikki kävisi nyt yksinkertaisesti mureni Amin sanojen myötä.. Ei kai tuo tosiaan tarkoittanut sitä mitä Alicia luuli? Angelicia murahtikin ja katse synkkänä mulkoili Amia. Tuo ei voinut olla tosissaan.
"Mä tuun tapaamaan sua kuitenkin. En teille ehkä kuitenkaan, mutta me nähdään varmasti jossain."
Ami sanoi vielä mukamas niin asiallisena ja mies ojensi vielä kättään. Angelicia mulkaisi kättä eikä tehnyt elettäkään, että olisi halunnut kätellä ja sitoa sopimuksen.
"Sä et sit tunnu antavan periks. Me EI nähdä.. Kyl tää Lontoo on sen verran iso meille kahdelle."
Angelicia ärähti ja ajatteli vain lauseensa loppuun mielessään; pakko olla. Ai että muka hän ja Ami noin vain tapaisivat? No hyvä on, se oli mahdollista. Olihan niin jo kaksi kertaa käynyt. Mutta Angelicia sitten vaikka pysyisi vain Rasheella Chrisin kanssa.. Paitsi, että Ami tyhmänä voisi tulla sinnekkin. Ei ehkä ovelle, mutta tiesihän tuo missä Alicia asui. Angelicia katsoikin vain ärtyneenä Amia. Miksi tuon pitikään tehdä tämä niin vaikeaksi..

"Sä maksat tasan puolet ja me nähdään vielä. Sä voisit oikeastaan tulla käymäänkin.. Kerr.. Tai oikeastaan sä voisit tulla siivoamaan sitä hemmetin sotkua siltä mun kanssa. Sun miestäs mä en sinne ota. Sä kärsit seuraukset. Itsehän käskitkin."
Ami vain jatkoi sopimuksen kehittelyä ääneen ja Angelician mielestä ei todellakaan hyvään suuntaan. Nainen ei vieläkään kätellyt Amia vaan tuhahti ja nosti kätensä puuskaan rintakehälleen. No tavallaan hyvä ettei Ami halunnut sotkea Chrisiä tähän enää. Angelicia ei todellakaan halunnut miehen edes tietävän, että Alicia oli juuri nyt kahvilassa Amin kanssa. Mutta.. Ei, tämä meni niin hankalaksi. Angelicia murahtikin ja pudisti päätään katsoen ärtyneenä Amia.
"Sä sit oikeesti haluat et multa lähtee henki.. Tai itteltäs."
Angelicia mutisi nyrpeänä ja huokaisi sitten. Hyvä on, entä jos hän suostuisikin? Vähän aikaa Angelicia saisi pidettyä kaiken salassa. Ehkä.. Toivottavasti. Mutta, että Alicia viettäisi vuorotellen aikaa Amin ja Chrisin kanssa? Amin asunnolla. Mitä siitäkin sitten tulisi? Amin itsehillinnän tason nyt arvasi heti. Ja sitten Angelician..
"Mä en luota suhun."
Angelicia ärähtikin ääneen ja mietti luottiko edes itseensä. Ei ihan tainnut.. Tilanteessa ilmeni vain liikaa jos ja mutta kohtia. Niitä Angelicia vihasi ja hän ei todellakaan ollut yhtä varma tästä kuin Ami. Sitäpaitsi Angelicia tajusi kyllä, että Ami hyötyi tässä vain. Ei, tämä ei kävisi niin helposti.
"Tossa sopimuksessa ei oo mitään hyötyä mulle. Ensinnäkin mä maksan sun asunnon kustannuksista puolet ja sit viel pitäis leikkiä sun siivoojas? Ehei.. Ei mee läpi."
Angelicia sanoi ärtyneeseen sävyyn ja tuhahtikin halveksuvasti sanojensa perään. Ami tosiaan tähtäsi aivan liian korkealle. Mutta ehkä Ami tiesi tässä yhden asian paremmin.. Angelicialla ei paljon olisi vaihtoehtoja. Alicia ehkä tiedosti sen lievästi itsekkin, mutta ei vain voinut antaa vielä periksi. Ei sopinut hänen luonteeseensa ja häntä pelotti todella mitä tästä seuraisi. Vaikka seuraukset olisivat omalla tavallaan mukavat.. erittäin mukavat. Mutta se juuri varmaan eniten pelotti Angeliciaa. Mihin hän oli oikein sotkeutunut?

Kerrankin Ami sai leikkiä sitä pahista. No, aika pienessä mittakaavassa, mutta salaa mies oli kaikesta 'ilkeästä' kiinnostunut. Ei ehkä juuri Beniaminista heti uskoisi, kun hän oli heti poliisilta apua kyselemään tällaisten asioiden kanssa. Mutta hän itseasiassa piti tästä.. Beniamin harvemmin pääsi käskyttämään muita, kun hän itse joutui helposti käskytettävien kohteeksi. Ei tällä kertaa.. Miehellä oli hyvä ase mukanaan: kännykkä ja syykin poliiseille kerrottavaksi. Ei Ami itse mitään ollut tehnyt, joten häntä olisi vaikea syyttää mistään rikoksesta.

Angeliciaa ei silti ensimmäisten ehdotusten jälkeen saanut sulamaan ajatukselle. Ami pudisti aavistuksen päätään, muttei vetänyt kättään kauemmas. Heidän piti sopia tämä.. Ja sopimus kuulosti jo jotenkuten inhimilliseltä. Alicialla ei todellakaan ollut vaihtoehtoja ja mies tiesi sen myös. Beniamin ärsytti pysymällä hiljaa naisen valittelun aikana. Valittakoot tai olkoot luottamatta, mutta Ami soittaisi jos tästä ei tulisi mitään.. Alkoi vähitellen vaikuttaa siltä. Voi harmi. Mies ennätti jo ruveta punnitsemaankin mielessään halusiko tosiaan soittaa..
"Tossa sopimuksessa ei oo mitään hyötyä mulle. Ensinnäkin mä maksan sun asunnon kustannuksista puolet ja sit viel pitäis leikkiä sun siivoojas? Ehei.. Ei mee läpi."
"Sun takia mun asunto on sotkuna. Jos olisit pitäny näppis erossa, niin ei tarvis maksaa tai siivota.", Ami totesi ja toisella kädellään otti kännykkänsä taas esiin. Hyvä on, pidettiin sitten se Chris pois tästä. Osittain ainakin. Kännykkä toimi hyvänä välikappaleena, joka varmasti sai pientä havahduksen sävähtämistä aikaan.
"Soitanko mä oikeesti?", hän hymähti Alicialle näppäilen kavalasti numeroa jo kertaalleen. "Vai suostutko meidän sopimukseen ja saat elää elämän onnellisena loppuun asti..", Ami sanoi viimeiset sanansa elämän loppuun elämisestä melkeinpä lässyttäen. Hän tunsi olevansa vahvoilla, joten pikku vitsailu ei ollut haitaksi. Hänelle ainakaan. Mies ojensi enemmän kättään, jota kättelemällä sopimus oltaisiin sinetöity.
"Puolet maksuista ja siivoomista. Siinä kaikki... Sulla ei oo muita mahdollisuuksia.", Beniamin tiivistieli vielä. Onneksi hän ei tehnyt sopimuksia työkseen. Samaa asiaa piti toistella eri vaihtoehdoilla miljoonaan kertaan, mutta tämä olisi ehdottomasti viimeinen tarjous.

"Vaan siivoamaan hei.", mies lisäsi. Eihän hänen asunnossaan pystynyt kunnolla edes kävelemään. Pikkuisen sotkussa vain juu.. "Nopeesti siitä suoriutuu", jos vähän valehdeltiin..

"Sun takia mun asunto on sotkuna. Jos olisit pitäny näppis erossa, niin ei tarvis maksaa tai siivota."
Angelicia katsoi kuin epäuskoisena Amia ja syy oli toisen lauseen alussa. Alicia älähtikin vihaisesti ja älähdyksen sävy oli hiukan kieltäväkin.
"Mä pitäny näppini erossa? Kuule kuka tässä on koko ajan mun perään."
Angelicia ärähtikin vihaisesti ja mulkoili Amia. No olihan Alicia sortunut, mutta jos Ami olisi vain alunperin pysynyt kauempana.. He olivat kyllä tavanneet ensimmäistä kertaa vaatekaupassa ja Angeliciahan siinä oli aloittanut oman leikkinsä. Mutta ihan kuin Alicia olisi tästä nyt vain syyttänyt itseään. Amin vika. Hyvä ulkonäkö oli huono syyte, mutta Angelicia ei paljon syitä miettinyt. Ami oli syyllinen, piste.
Angelicia ei ilahtunut, kun näki taas kerran Amin kaivavan puhelimensa esille. No mies oli kyllä viimeksikin painanut punaista luuria, vaikka Angelicia oli pysynyt vaiti. Ei mies pystyisi siihen...
"Soitanko mä oikeesti?"
"Vai suostutko meidän sopimukseen ja saat elää elämän onnellisena loppuun asti.."
Ami todella ärsytti sanoillaan ja viimeisillä lässytyksillään Angeliciaa, joka katsoi jo kunnon murhaavasti Amia. Nainen kyllä havaitsi miten mies näppäili jälleen erään numeron, mutta Alicia tyytyi vain mulkoilemaan miestä silmiin. Puhelin vilkuilu olisi kavaltanut sen, että Angelicia oikesti pelkäsi Amin soittavan. Jos ei Alicia menisi vankilaan niin ainakin Chris sitten... Ja Angelician korvaan se ei todellakaan kuulostanut hyvältä.
Alicia ei kuitenkaan antanut vielä periksi vaan puristi tiukasti käsiään puuskassa samalla, kun mulkoili Amia murhaavasti. Mutta mikään mökötys ja vihainen katse ei tainnut enää vaikuttaa. Amilla oli mielessään yksi sopimus, jota ehdottaisi, kunnes Angelicia antaisi periksi tai sitten tehtäisiin puhelu poliiseille... Angelicia puri kieltään kipeästi, kun tajusi miten alakynnessä oli. Hänellä ei tosiaan ollut vaihtoehtoja.
"Puolet maksuista ja siivoomista. Siinä kaikki... Sulla ei oo muita mahdollisuuksia."
Angelicia äännähti ärtyneesti, mutta huokaisi sitten syvään. Alicia yritti kuitenkin yhä näyttää siltä ettei antaisi periksi, vaikka oli hiljaa mielessään suostunut jo sopimukseen. Hyvä on puolet maksuista.. Siivoamista. Tuota eniten Angelicia mietti ensin. Mutta hänhän saisi määrittää milloin ja miten hän siivoaisi. Ja jos heidän yhteinen aikansa jäisi vain siihen, kun Alicia siivoaisi.. Sekin vain jonkin aikaa. Ehkei se sitten olisi niin paha? Angelician ilme olikin vaihtunut jo raivokkaasta pohtivaan. Eiköhän Amikin aistinut ja nähnyt muutoksen.

"Vaan siivoamaan hei."
"Nopeesti siitä suoriutuu"
Ami todella osasi hoitaa hyvin viimeiset pehmittelyt. Angelicia ei ajatellut niinkään kriittisesti miehen sanoja vaan tuki niillä sitä, että eihän se siivoamis osuuskaan voisi ehkä olla niin paha. Ei kestäisi kauan ja Chrisin ei tarvitsisi tietää. Alicia hoitaisi sen sitten tavalla tai toisella, mutta mahdollisimman nopeasti. Ja Amin olisi turha odottaa superhyvää tulosta. Angelicia tekisi sen välttämättömämmän, että pääsisi koko sotkusta eroon. Rahat taas hoituivat hiljaisemmin. Siedettävää, ettei sanoisi.
Angelicia huokaisi alistuneemmin ja kädet valuivat rentoutuneina pois puuskasta. Alicia katsahti kuitenkin vielä tympeästi Amia, kunnes vihdoin kätteli miestä. Nainen ei tosiaan osannut aavistella mihin oli suostunut.
"Okei. Puolet maksuista ja pikku siivouskeikka."
Angelicia sanoi vielä ja irroitti sitten kätensä Amin kädestä, koettaen olla ajattelematta miten lämmin käsi miehellä olikaan. Alicia väänsi vielä sanansa niin, että ne kuulostivat paremmalta hänen korvaansa. Heillä kahdella taisi olla kyllä omat käsityksensä tästä koko tilanteesta ja varsinkin sopimuksesta.
"Mut pysyt muuten musta sitten kaukana jos et halua et meidän kahden ruumiit on seuraavaks jossain ojassa."
Angelicia sanoi napakammin ja nappasi mustan hattunsa, asettaen sen huolellisesti päähänsä. Pitihän hiuksen pysyä hyvin.. Alicia vilkaisikin kelloa, joka oli kahvilan kassan yläpuolella. Nainen älähtikin harmissaan... Liian kauan oli mennyt.

"Mun on mentävä. Tuli tässäkin taas tuhlattuu liikaa aikaa..."
Angelicia mutisi hiukan kyllästyneesti ja nainen nappasi ostoskassit samalla, kun nousi pöydästä. Nainen katsahti varmuudeksi kännykkäänsä, johon ei onneksi ollut tullut vielä mitään viestejä tai puheluita.
"Mä sit tuun jossain kohtaa siivoomaan. Puhutaan sit niistä rahoista."
Angelicia sanoi vielä viimeistellen tämänkin asian sitten. Kuinka helppoa olisi katsoa Chrisiä, kun nainen muisti mitä oli nytkin mennyt sopimaan... Mutta Alicia osasi onneksi työntää tuollaiset asiat mahdollisimman syrjälle mielessään. Ja osasihan Angelicia valehdella. Ehkä liiankin hyvin.. Mutta niin olisi parempi kaikille.
Alicia vetäisi nahkatakkinsa kiinni ja kaulahuivi aseteltiin hyvin kaulan suojaksi. Ilma ulkona oli varmasti taas viilentynyt. Angelicia kyllä saisi kävellä melko reipasta tahtia... Hänellä ei ollut yhtään innostusta alkaa valehtelemaan tarvittua enempää Chrisille. Tämä kaikki oli jo aivan tarpeeksi. Alicia jäi hetkeksi vielä paikoilleen ja nykäisi juuri nahkatakin hihoja paremmin samalla, kun epäröivä katse oli Amissa.
"Me nähdään sit.."
Angelicia tyytyi lopulta sanomaan hiukan mutisten ja nainen ei jäänyt enempää siihen jäädyttelemään vaan hän käännähti ja marssi katseet perässään ulos kahvilasta. Asiakkaat totisesti katsoivat naisen perään ja sitten katseet valuivat hitaasti Amiin.

Samalla Angelicia käveli kadulla ja hänen hengityksensä näkyi vaaleana höyrynä tummassa illassa. Alicia ohitti viileästi muutamia känniläisiä ja laski hiukan leukaansa, että mustan hatun varjo peitti taas silmät, joissa oli mietteliäs katse. Angelicia ei jaksanut repiä ilmettään jääkylmäksi, mutta hänen olemuksensa oli jännittynyt. Se johtui, yllätys yllätys, Amista. Mitä se mies pisti Angelician tekemäänkään... Alicia kyllä vannoi itselleen, että tämä saisi olla todellinen piste heidän väliselle.. Ei, heidän välillään ei ollut mitään. Angelicia ei halunnut ajatella sitä niin. Hän vain tunsi Amin, joka typeränä tarrautui häneen. Mutta nyt olisikin viimeiset hetket tehdä niin. Alicia kävisi joskus sopivaan aikaan nopeasti siivoamassa Amin asuntoa, vielä rahat Amin tilille ja sitten nainen saisi olla rauhansa Chrisin kanssa. Kyllä, kuulosti hyvältä. Angelicia huokaisi ja höyry pyöri ilmassa, kun nainen kiristi vauhtiaan. Täällähän oli kylmä.. Ja eräs odotti häntä jo kotiin.

//Näiiin >) Kiitus pelistä Varysein *ruttuu*//