Full Circle //sov.

/ lucian kanssa Anyel tänne ( : /

Ranta oli normaalista poiketen tyhjillään, se näytti illan hämärässä aivan erilaiselta kun lämpiminä päivinä jolloin lapset olivat sen valloittaneet, surulliselta ja ahdistavalta, ei suinkaan paikalta jossa iloita perheen kanssa ja unohtaa viimepäivien vastoinkäymiset. Katulamppujen valokeilat valaisivat rannan vesirajasta kauimmaiset osat, oikeastaan vain tienvieren, muuten kaikki jäi pimentoon jossa oli vaikea nähdä paljain silmin eteensä paria metriä pidemmälle, paikka ja aika olisi ollut ihanteellinen kelle tahansa tuliaseen omistavalle ampua se pahin vihamies joka oli lähtenyt ilman taka-ajatuksia nauttimaan raikkaasta ilmasta. Ajatus sai ennestäänkin pimeän takia varuilla olevat ihmiset kurkkimaan olkansa yli vielä vähän tiheämpään.
Viimeisetkin hiekkalinnat olivat muuttuneet jälleen pelkäksi hiekkamassaksi ja roskat huuhtoutuneet veteen, kauempana oli suuren kiven vierellä sateen kastelema rantapyyhe jonka reunat aina välillä heiluivat tuulen mukana, kertaakaan se ei kuitenkaan lehahtanut ilmaan asti. Kylmä tihkusade ja aaltoja yllyttävä tuuli ei varmastikkaan houkutellut ketään uimaan, autio paikka ei kuitenkaan ollut. Polviaan myöten vedessä seisoi nuori mies kameran kanssa ikuistamassa merta filmille, miehestä näkyi vain valkoinen huppari joka näytti oikein hohkavan valoa ja kameran välkkyvä salamavalo, silloin tällöin osa kasvoistakin jos valo sattui oikein sinne päin osumaan. Tien rantapuolella kulki päämäärättä miesjoukko, kolme ryhmässä ja yksi vähän kauempana, selvästi kuitenkin muiden mustanpuhuvien miesten seurassa.

Jeffrey pitkitti välimatkaa kolmeen muuhun askel askeleelta tiedostamatta niin tekevänsä. Miehellä ei ollut ollut mitään syytä suunnata yömyöhään rannalle, yleensä hänen elämänsä oli siinä määrin viimeiseen asti suunniteltua, että kaikelle oli oltava tarkoitus. Aikaa ei koskaan ollut niin paljon liikaa, että sen saattaisi käyttää mitättömyyksiin tai turhiin asioihin, aika piti osata käyttää hyödyksi jokaista sekuntia myöten, ja sen Jeff osasi. Yleensä. Nyt ajatukset olivat kuitenkin alkaneet olla yhtä suurta sekasotkua, yksi iso solmu johon oli punoutunut kaikki käden ulottuvilla oleva, ja jota hän ei saanut enää auki hetkessä jonkin muun ohessa, ja kun ei kyennyt ymmärtämään omia ajatuksiaan oli vaikea tehdä päätöksiä, ja silloin oli osattava nostaa hetkeksi kädet pystyyn ja annettava itselleen vähän sitä kallisarvoista aikaa jota oli yrittänyt aina säästellä. Kieltämättä tuntui tuhlaukselta pihistää aikaa vain ajatteluun kun sen olisi voinut tehdä samaa aikaa muiden asioiden kanssa, etenkin kun moni muu oli heti halunnut lähteä mukaan jolloin menetys oli aina vain suurempi.

Jeff näytti pitkälti itseltään. Päällä oli sävyltään etäisesti punaiseen taittuva nahkatakki, sen alla harmaasävyinen tank top ja jalassa kuluneet farkut ja maiharit, kasvoilla oli sänki joka toi ennestäänkin koviin piirteisiin vieläkin enemmän tietynlaista uhkaavuutta. Kaikenkaikkiaan mies ei kuitenkaan näyttänyt suinkaan yhtä kunnioitusta herättävältä, pelottavalta tai muutenkaan millään tavoin julmalta kun päivänvalossa Rasheen kaduilla

Lucia käveli eteenpäin rannalla kuunnellen tuulen vaimeaa vinkunaa ja katsellen aaltojen pauhua. Hänestä tuntui että hän oli aalloissa, etsien epätoivoisesti jonkinnäköistä puukalikkaa johon tarttua ja johon nojata odottaen että se ajelehtisi rannalle. Nainen huokaisi syvään ja puristi käsiään tiukemmin kehoaan vasten, kylmä tuuli ja tihkusade eivät olleet kovinkaan miellyttäviä varsinkaan tähän aikaan päivästä, eikä Lucia ollut älynnyt laittaa kunnolla vaatetta päälle, hänen asunsa ei ollut erityisen lämmin, hän oli tyhmyyksissään jopa jättänyt takkinsa autoon. Nainen ei halunnut lähteä autolleen, koska hän olisi joutunut kulkemaan epäilyttävän mieslauman ohitse, Luciaa ei juuri houkuttanut kuunnella miesten mahdollisia heittoja hänestä.

Kävellessään hiljaa pientä ympyrää ja täristen kylmästä, Lucia pohti elämäänsä. Hän tahtoi saada työpaikan, jonkun missä hän ehkä voisi hyödyntään melkoisen miellyttävää ulkonäköään, tai sitten vaikkapa jotain kivaa hommaa kauneushoitolassa. Hän oli lopen kyllästynyt yksikseen hääräilyyn, jotain täytettä elämään oli saatava.
Eihän toki ystävienkään hankkimisessa mitään pahaa olisi, mutta hänen heikkouksiinsa valitettavasti kuului ystävien hankinta, oikeastaan ainoat hyvät ystävät jotka hänellä olivat ovat veli Fernando ja entinen kirjekaveri, nykyinen "paras ystävä" Lauren.

Lucia hivuutti hiljalleen oikeaa kättään peittävää hihaa ylöspäin kunnes se paljasti pienen t -kirjaimen muotoisen palovamman. Niin, hän oli tosiaan ollut avioliitossa väkivaltaisen miehen kanssa, lopulta mies oli söhinyt häntä takkakepillä ja onnistunut sen lisäksi murtamaan häneltä solisluun.
Tästä huolimatta Lucia edelleen piti miehistä paljon, hän tavallaan nosti miehet jalustalle ja ihaili lähes kaikkia miehiä. Väkivaltaa nainen ei silti suostunut sietämään, tai no, mikäs siinä, kunhan se ei kohdistunut häneen.

Sadepisarat tippuivat hiljalleen naisen kasvoille ja hän oli tyytyväinen ettei ollut laittanut muuta meikkiä vedenkestävän ripsarin lisäksi. Eihän sillä oikeastaan olisi ollut merkitystä, ei rannalla ollut ketään sellaista jolle Lucia olisi halunnut esiintyä mitenkään edukseen, näin oli ihan hyvä.
Nuori nainen katseli kauemmas käveleviä miehiä ja huomasi äkkiä miehen jota ei ollut aiemmin huomannutkaan, mies käveli selvästi yksin. Ilmeisesti Lucia oli jäänyt katsomaan miestä pikkuisen liian pitkäksi aikaa, sillä tämä todennäköisesti huomasi Lucian katseen. Nainen hymyili pienesti osoittaakseen ettei ollut kyttäämässä ketään ja siirsi sitten katseensa kauemmas veden aaltoihin.