Chasing the dragon /sov.

/ nikki ja valerie /

Minuuttiviisari siirtyi hiljaisen raksahduksen saattelemana tuntiviisarin viereen kuluneen kolmosen ylle. Ensimmäiset ihmiset olivat alkaneet tehdä lähtöä kolme tuntia sitten, puoli tuntia sitten oli viimeinen teinityttö sammunut ja joutunut ystäviensä kantamana lähtemään kotiin, pystyssä seisoi enää vain kourallinen ihmisiä.
Juomat olivat menneet kuin kuumille kiville siitä asti kun ensimmäiset kuokkavieraat saapuivat. Oli syntymäpäiväsankarin onni, että vieraat olivat tuoneet omia, vanhemmat kun olivat varanneet pikkutyttönsä drinkkipöytään vain alkoholittomia juomia eikä bileitä saatu pysymään pystyssä parin limupullon ja mehutölkin siivittämänä. Pienestä tyttöjen illasta oli nopeasti kuoriutunut potentiaaliset ryhmäjuomingit. Päivänsankari oli aikoja sitten lähtenyt itkua pidätellen nukkumaan yläkertaan lukkojen taakse vieraiden oksennellessa ja sammuessa mihin sattui. Yellow Avenuella sijaitseva kallis omakotitalo oli kirjaimellisesti revitty juhlavieraiden toimesta maan tasalle - ainoa täysin ehjä esine taisi olla jonkun mukana tuoma radio joka huudatti kuumimpia radiohittejä bassovahvisteisin kaiuttimin.

Damien oli jo vakiokamaa kaikissa niissä juhlissa joissa alkoholi virtasi, hän ei ollut jättänyt tilaisuutta väliin tänäänkään vaan oli liittynyt joukkoon vain pari tuntia sen jälkeen kun oli päässyt ylös sängystä, eli kymmenen pintaan. Illalla.
Eilisen illan juomingit olivat kummitelleet mielessä päänsäryn ja pahoinvoinnin muodossa jo herätessä joten Dan oli jättänyt juomisen vähemmälle tältä päivältä, hän oli kitannut alas kurkustaan vain muutamia ginejä ja satunnaisia hörppyjä pullosta jos toisestakin, pääasiassa hän oli vain hengaillut ympäriinsä, tutustunut ihmisiin, pitänyt hauskaa. Ranskalaisnuori epäili ettei koskaan saisi tarpeekseen juhlimisesta - hän rakasti sitä kuinka aistit vähitellen sumentuivat alkoholin myötä, huolet ja surut (ja ajatukset) katosivat, kuinka adrealiini syöksyi suoniin ja sai kehon jaksamaan vaikka kaiken järjen mukaan olisi jalkojen jo pitänyt pettää alta, hän rakasti jopa savuista viinanhajuista ilmaa joka bilepaikkojen yllä leijui, sitä kuinka vähäpukeiset tytöt kaatuivat käsivarsille.. Jumalauta, hän rakasti Lontoota.

Dan ei ollut tarjoutunut vapaaehtoiseksi kunnostamaan taloa ennen kun tytön vanhemmat palaisivat kotiin, ei, hän ei aikonut laittaa tikkuakaan ristiin bileiden peittelemisen eteen. Poika oli lopulta viimeisen daamin sammuessa ottanut jalat alleen ja sukeltanut raikkaaseen ulkoilmaan, kauas hän ei kuitenkaan ollut päässyt.
Vaaleaverikkö istui terassin kaiteella selkä ovelle päin tuijotellen edessä suurena avautuvaa etupihaa, hajamielisen oloisena tupakkaa polttaen. Dan näytti melko hehkeältä niiden vieraiden rinnalla jotka oksentelivat puskiin matkalla kotiin, hän olisi näyttänyt hyvältä myös niiden vierellä jotka olivat vasta saapuneet paikalle aiemmin. Poika oli sonnustautunut tummiin kapealahkeisiin farkkuihin jotka oli köytetty kapoiselle lantiolle niittivyöllä jonka rinnalla roikkui puoliksi vapaana panosvyö, tummanpunaisen t-paidan päälle oltiin vedetty auki jätetty prätkärotsi jonka kaulus oltiin nostettu takaa pystyyn, jalassa oli Cirque du Soleil Boot merkkikengät.