Faux pas /sov.

Kännykän viimeisen kymmenen minuutin aikana noin sata kertaa soittama kevyt herätysrinkutus ei ollut omiaan käynnistämään päivää hyvissä merkeissä.
Jeffrey makasi vuoteellaan kasvot tyynyä vasten painettuna koittaen saada uudelleen kiinni unen päästä huolimatta ärsyttävästä renkutuksesta jota hän ei vieläkään ollut saanut aikaiseksi sammuttaa, ääni tuntui kuitenkin muuttuvan ärsyttävämmäksi joka ikisellä soittokerralla ja lopulta mies nousi raskaasti huokaisten istumaan ja kurottui nappaamaan kännykän yöpöydältä. Herätys sammui heti käskystä ja näytölle pomppasi suurehko digitaalinen kellonaika jota ei yksinkertaisesti voinut olla huomaamatta sen hohkaessa neonsinisenä, jos Jeff ei olisi paremmin tiennyt hän olisi väittänyt kännykän vittuilevan kanssaan.
Kello oli reilusti yli puolenpäivän, puoli tuntia ja pari minuuttia yli neljä oikeastaan. Jeff ei yleensä ollut kovin aamu-uninen ihminen, viimeyö oli kuitenkin venynyt niin pitkäksi, että hän oli löytänyt tiensä kotiin asti vasta aamuyhdeksän jälkeen jolloin puoleenpäivään mennessä herääminen ei luonnollisesti tullut kyseeseenkään.

Vaikka takaisin nukkumaan meneminen houkutti edelleen pakotti mies itsensä parin(kymmenen) minuutin empimisen jälkeen nousemaan ylös, hänellä olisi varmasti jotain parempaakin tekemistä vielä tämän päivän puolella. Jeff varoi visusti luomasta katsetta ainoankaan peilin suuntaan laahustaessaan suhteellisen suuren asunnon halki kylpyhuoneeseen, matkan aikana mies ehti napsauttaa päälle kahvinkeittimen johon joku fiksuna oli varannut purut ja veden valmiiksi ja löytämään itselleen pyyhkeenkin.
Jeff hyläsi ainoana jäntevää kehoa peittävänä vaatekappaleena toimivat bokserit päältään kylpyhuoneen puolella, heitti tylsän valkoisen pyyhkeen väliseinän suihkupuolella olevan kylpyammeen reunalle ja jäi pian seisomaan turhankin kuuman vesisuihkun alle. Talossa oli monia tavaroita jotka kielivät siitä, etteivät veljekset olleet vastanneet sisutuksesta - he tuskin olisivat koskaan valinneet esimerkiksi kylpyammetta tai takkaa, pesukonekkin oli vähän siinä rajoilla.

Jeffrey vietti suihkussa kunnioitettavat kaksikymmentäviisi minuuttia ennen kun sai tarpeekseen suurinpiirtein pelkästä paikallaan seisomisesta ja ajattelemisesta.
Mies kietaisi pyyhkeen kevyesti lantiolleen, etsi jostain syystä jonkun yhtälailla kylpyammeen pohjalla lojuvien farkkujen taskusta itselleen tupakan ja sytkärin ja siitä liekkiä houkutellen siirtyi pikkuhiljaa niinsanotun pukuhuoneen puolelle. Sinä hetkenä kun Jeff astui väliseinän takaa huoneen toiseen osaan iski silmiin välittömästi joku joka istui aivan vieressä - mies ei jäänyt katsomaan kuka tai odottamaan tuon tekevän jotain vaan kiroten kavahti taakseppäin, huulilla ollut tupakka putosi lattialle mutta juuri liekin esiin saanut sytkäri jäi käteen. Miehellä meni pari sekuntia tajuta kuka kaapilla istuva henkilö oli - Sonja. Tietysti. Kuka muu olisi tarpeeksi idootti tunkemaan suihkutilaan odottamaan?
"Mitä vittua sä teet", Jeff ärähti järkyttyneeseen sävyyn ja jäi enemmän tai vähemmän mykistyneenä tuijottamaan naista parin metrin turvavälin päästä.

Sonja oli ollut liikkeellä aamusta lähtien. Sitä paitsi, hänellä oli tehtävä. Hankkia pingviinipuku Jeffille ja arvioida oikeat mitat. Tosin no, hän oli monesti hankkinut pelkästään omilla arvioillaan pukuja niin miehille kuin naisille. Eri asia oli suostusiko Jeff hommaan, joskin Sonja tiesi olevansa hyvin suostuttelukykyinen. Mistään ei tietenkään voinut olla ikinä sataprosenttisen varma, mutta no... naisen apukeinotkin olivat käytettävissä perinteisten apukeinojen lisäksi. Ja kuinka ollakseen, sillä hetkellä hän käveli Rashee Roadia pitkin parin mustan pukukassin kanssa. Toisessa oli Jeffin puku, toisessa hänen omansa.

Koska Sonja ei ollut ikinä oppinut koputtamaan saapuessaan, hän päätti ensin kokeilla oliko ovi auki. Ja koska ovi näytti olevan kiinni - kuten se kaikilla tervejärkisillä olikin - nappasi Sonja pinnin päästään ja hetken kuluttua kuuli lukon naksahtavan auki. Hän hiipi hiljaa sisälle katsellen ensin kämppää - ensimmäinen kerta kun hän kävi siellä - ehkä hieman arvostellenkin. Kuulosti myös siltä, että Jeff oli sopivikseen suikussa, eikä niin ollen kuullut edes Sonjan tulevan. Parempi niin, muuten tämä olisi ollut vastassa oven toisella puolella aseen kanssa. Sonja laski oman hameensa sohvan selkänojalle ja marssi sitten kohti kylpyhuonetta. Ilma oli hieman huurussa Jeffin ollessa suihkussa, mutta se ei estänyt Sonjaa pujahtamasta äkkiä sisään ja ripustamasta pukua suojapusseineen lähimpään naulaan. Sonja istahti alakaapiston päälle odottelemaan Jeffiä ja risti jalkansa.

Jeffin ilme oli enemmänkin kuin mieluisa, kun tämä huomasi jotakin joka ei kuulunut siihen huoneeseen.
"Luulis että sä näät mitä mä teen", Sonja totesi ja nousi jaloilleen. "Ja muuten: toi pieni paketti on sulle."
Nainen osoitti seinällä roikkuvaa pussia ja poistui sitten huoneesta napaten ikään kuin vahingossa kiinni Jeffin lanteille sidotusta pyyhkeestä ja otti sen ikään kuin vahingossa mukaansa.
"Kun oon kerran nähny sut alasti joka kerta kun tavataan, niin miks ihmeessä muuttaa perinnettä nyt", Sonja virnisti ja katosi pyyhkeen kanssa olohuoneen puolelle.
"Sun iltas on tänään varattu pienille juhlille...", nainen huusi vielä olohuoneen puolelta.

Miten ihmeessä Sonja oli onnistunut keplottelemaan itsensä sisälle? Ovessa oli liioittelematta kuusi lukkoa ja varmistusketjujakin vaikka muille jakaa, kaiken järjen mukaan olisi vaikeaa unohtaa ovi täysin lukitsematta. Luulisi, että päähän olisi molemmille iskostunut vuosien saatossa edes se, että ovi piti lukita. Se oli niin kuin henkivakuutus. Auto varastettiin jos se jätettiin auki, henki vietiin jos oven jätti auki kun oli nukkumassa. Ihan itsestäänselvä juttu joka oli selvästi kuitenkin toiselta veljeksistä unohtunut, jos ei nainen ollut tullut ikkunasta tai savupiipusta tai jotain. Jeff ei yhtään ihmettelisi vaikka Sonja olisi räjäyttänyt koko seinän auki, niin lujan äänen hän kuitenkin varmasti olisi kuullut suihkuunkin asti.
Sonjan paikalle saapuminen nyt ei suoranaisesti häirinnyt, mutta jos naisen sijalla olisi sisään tunkenut vaikka joku 1st Corpsen jäsen rynnäkkökiväärin kanssa olisi tilanne ollut ehkä hivenen vakavampi. Jeffrey ei osannut olla enää edes hämillään kun oli alkusäikähdyksestä selvinnyt. Ei tilanne nyt ehkä niin miellyttävä ollut kun olisi voinut toivoa, mutta ihan siedettävä.

Jeffrey oli kroppansa kanssa niin sinut, ettei oikeastaan osannut häpeillä sitä nytkään seistessään vain pyyhe päällä Sonjan edessä. Mikäs siinä kun oli lihakset kunnossa eikä sen suurempia virheitä missään, eri asia se tietysti olisi ollut jos omistaisi karmaisevan kaljamahan, paksun karvapuskan joka hallitsisi koko ihoa tai vaikka jonkun surkeasti epäonnistuneen tatuoinnin. Arvet olivat okei, niitä Jeffilläkin oli ihan kiitettävän paljon, näkyvin oli varmaan vasemman kyljen halki kulkeva piirto joka ylti aina rintakehän keskelle asti. Arvet olivat kuin sotakunniamerkkejä, epämuodostuneella ihramassalla ei ansainnut kunniaa yhtään mistään.
Ei mies kehoaan nyt kaikille halukkaille esitellyt muttei myöskään juossut ripittäytymään sydänkohtauksen partaalla jos joku jotain sattui näkemään. Kai hän oli ihan normaali keskitien kulkia tässäkin asiassa.

Kyllä Jeff tunnisti pukupussin vaikkei sellaisia kotonaan säilyttänytkään. Puvut eivät vain sopineet hänen tyyliinsä millään muotoa. Ne olivat epäkäytännöllisiä, tiukkismaisia.. Se päällä ei voinut juosta, kiivetä tai ylipäätään liikkua vapaasti, ei vaikka kuinka James Bond tai joku muu fiktiivinen supersankari niin kykenisi tekemään. Miehelle oli ensisijaisen tärkeää, että vaatteissa pystyi oikeasti tekemään jotain. Entä sitten jos hän kesken juhlia smokki päällä joutuisi jonkun raggarin huomion kohteeksi eikä pystyisi tekemään oikeastaan mitään sen suurieleisempää itsensä suojelemiseksi? Siinä vaiheessa olisi paha alkaa repiä jotain takkia päältä.
Mies ei jotenkin edes hämmästynyt kun Sonja vetäisi pyyhkeen lantiolta kadotessaan olohuoneen puolelle ilkkuen mennessään jotain juhlista.
"Mun ilta on varattu johonkin ihan muuhun", Jeffrey vastasi naiselle kylpyhuoneesta käsin sen verran kuuluvalla äänellä, ettei Sonja vahingossakaan voisi sanoja ignoorata.