Marcus East

>> Marcus East, "Mark"
>> Mies
>> 15.8.1961, 48 vuotias
>> Asuu Los Angelesissa, yöpyy kuitenkin tilapäisesti Yellow Avenuella olevassa hotellissa voidakseen olla lähempänä poikiaan
>> Opiskellut rakennusalalla erikoistuen projektinjohtoon, tällä hetkellä virkavapaalla henkilökohtaisten syiden vuoksi

>> Leski, vaimo kuollut
>> Kaksi poikaa, esikoinen Jeffrey East ja nuorempi Dayton East.

--

Marcus on omien sanojensa mukaan yhden pojan ylpeä isä, sureva leski ja arvokkaasti vanheneva veroja maksava kansalainen jolla ei ole mitään salattavaa. Useimmat ihmiset uskovat karismaattisen joskin hivenen juron miehen puheita epäilyksettä, ne jotka paremmin tämän tuntevat esittävät kun eivät tietäisi totuutta tai pakottavat itsensä uskomaan valheita. Todennäköisesti Marcus joskus oli esimerkillinen kansalainen, tuskin enää.

Kun mies sai vaimonsa kanssa ensimmäisen yhteisen lapsen, Jeffreyksi ristityn pojan, oli pari toivoa täynnä. Marcus oli päättänyt kasvattaa pojastaan miehen joka pystypäin seuraisi hänen jalanjälkiään, opiskelisi itselleen kunnon ammatin ja perustaisi perheen, kantaisi sukunimeään ylpeänä ja toisi suvulle aihetta pakahtua onnesta. Ikävä kyllä Markin kasvatusmetodit eivät koskaan purreet halutulla tavalla, mies ei saanut itselleen edes "isän poikaa". Lapsi ei tuntunut olevan kiinnostunut isänsä läsnäolosta edes ensimmäisinä vuosinaan, myöhemmässä iässä vielä vähemmän. Jeffrey oli äitinsä seurassa oikea pikkuenkeli, elämänintoinen ja positiivinen, isänsä seurassa kuin pieni piru joka ei halunnut tehdä yhtään mitään. Sen jälkeen kun Mark ensimmäisen kerran nosti kätensä esikoistaan vastaan sai hän heittää hyvästit oikealla isäpoikasuhteelle, pelonsekainen kunnioitus riitti miehelle hyvin, olihan se hänen näkökulmastaan parempi kun lapsi ei enää uskaltanut avata suutaan hänen läsnäollessaan eikä turhaan kiukutellakkaan.

Perhettä kohtasi viisi vuotta esikoisen syntymän jälkeen toinen onnenkantamoinen, mukaan liittyi Daytoniksi nimetty poika jonka kanssa toivoa tuntui alusta asti olevan enemmän. Veljeksistä nuorimmasta tuli välittömästi Marcuksen lempilapsi - hän ei ensimmäisinä vuosina muuta tehnytkään kun helli kuopustaan ja piti tuon tyytyväisenä parhaansa mukaan ymmärtämättä, että työnsi siinä samassa Jeffreytä aina vain kauemmas itsestään.
Mark sai kokea järkytyksen kun kuusivuotias Jeffrey ilmoitti hänen saarnansa perään ryhtyvänsä sotilaaksi ja teki varsin selväksi ettei mikään isän tarjoamista uravaihtoehdoista kelvannut, poika alkoi muutenkin tehdä asioita tietoisesti tai tiedostamattaan juuri päin vastoin kun isänsä. Tietysti vanhemmat olivat varmoja, että mieli vielä muuttuisi, toivosta oltiin kuitenkin oikeastaan jo luovuttu.

Mies ei osannut tehdä vanhemman lapsensa kanssa enää mitään joten päätyi tilanteeseen jossa kumpikaan ei puhunut toisilleen muuten kun kiroten ja huutaen, siinä missä hän ei nuoremmalle edes huutanut sai Jeff ympäri korvia useammin kun kerran. Äiti yritti lastaan puolustella huonoin tuloksin, sortuipa hän pari kertaa itsekkin turvautumaan oman käden kautta annettuun rangaistukseen teräväkielisen pojan syytäessä ulos haukkumalitanioita jotka olisivat saaneet hämmentymään viisaammankin.
Marcus oli aina vaalinut käytöstapoja ja vaati lasten kunnioittavan vanhempiaan, hän ei voinut uskoa, että hänen oma poikansa oli jo näin nuorena irvikuva esimerkillisestä kansalaisesta. Tilanne ei mennyt paremmaksi - Dayton sen sijaan paljastui hiukan helpommaksi pompoteltavaksi, isä päätti itsekkäästi kitkeä kuopuksestaan pois kaiken oman tahdon jottei tekisi samaa virhettä enää toisen kanssa. Ikävä kyllä veljeksistä vanhempi oli jälleen tiellä.

Mark tiesi vanhemman pojan sekoilevan aineiden ja viinan kanssa, pyörivän jengeissä ja kantavan mukanaan asetta vain neljätoistavuotiaana. Vanhemmat olivat heittäneet hanskat tiskiin joten päättivät yksinkertaisesti olevansa välittämättä, he eivät enää kiinnittäneert poikaan mitään huomiota eivätkä turhaan huolestuneet edes silloin kun tämä katosi kuukaudeksi kerrallaan. Ainut asia mistä vanhemmat olivat Jeffreyn kohdalla enää huolissaan oli tämän vaikutus nuorempaansa - he eivät yksinkertaisesti voineet käsittää veljesten suhdetta. Jeff piti pikkuveljeään erossa vanhemmistaan niin paljon kun pystyi, suojeli tätä näiden mielipiteiltä, sanoilta ja kasvatusmetodeilta.
Kun Jeff viisitoistavuotiaana kärähti jengin vuoksi tehdystä huumerikoksesta ja joutui nuorisovankilaan kiellettiin tuo koko suvun toimin. Enää ei ollut kun yksi Eastin poika. Dayton.

Vain muutama kuukausi Jeffin vangitsemisen jälkeen joutui pari aivan tavallisella kauppareissulla Rasheella keskelle jengien ristitulta. Mark selvisi hengissä vaikka hänet alustavasti merkittiin papereihin kuolleeksi, hänen vaimonsa sen sijaan ei vaan menehtyi sisäisiin vammoihinsa.
Mies oli koomassa kauan. Todella kauan. Sukulaiset eivät luovuttaneet edes puolentoista vuoden jälkeen lääkäreiden suostuttelusta huolimatta.
Kun Marcus lopulta heräsi sai hän tietää, että Daytonin huoltajuus oltiin siirretty tämän isoveljelle (tämän edelleen istuessa tuomiotaan, kukaan ei vain ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota), se oli rankka isku, ja vielä rankempi oli päätös olla puuttumatta tilanteeseen. Mark muutti Los Angelesiin, sai aiempaa paremman työn ja eli herroiksi vaimoaan surren useita vuosia.

Eräänä päivänä sitten soitettiin Markille sairaalasta, Dayton oli jäänyt auton alle ja vajonnut koomaan. Sairaalassa ei oltu tiedetty kuka oli lähihenkilö joten he olivat ottaneet yhteyttä niin isään kun veljeenkin. Marcus päätti kerätä luunsa, lähteä takaisin Rasheelle ja palata Dayton mukanaan.