I'm on a mission and it involves some heavy touching

Yönmustat hiukset heiluivat puolelta toiselle, kun nuori nainen käveli katulamppujen valaisemalla tiellä. Tytöllä oli päällään tarkoituksella lyhyt musta nahkatakki ja tiukat pillifarkut valkoisien tennareiden kera. Em kohdisti katseensa kadun päässä oleviin valoihin, mutta oli silti tietoinen ympärillä olevista ihmisistä. Tätä nuorta ei kovinkaan usein oltu Yellow Avenuella nähty, eikä nähtäisi jatkossakaan jos ei löytyisi mitään käymisen arvoista. Kuitenkin Emily oli jotenkin selvittänyt tiensä pilalle hemmoteltujen kakaroiden ja muiden ylimielisten ihmisten pariin, ja käveli reippain askelin kohti The Elegance & Precious:ia kohti.

Emilyllä oli ollut huono päivä - vielä huonompi kuin mihin oli tottunut - ja tarvitsi nyt piristystä enemmän kuin mitään muuta. Ensimmäinen ärtymyksen aihe kuitenkin saatiin tarjolle, kun tyttö huomasi ovivartijan ja suhteellisen pitkän jonon ennen ulko-ovea. Kirosi mielessään yrittäen keksiä jonkinlaisia keinoja päästä jonon ohi, mutta tuskinpa se oli edes tarpeen. Jono liikkui yllättävän nopeasti ja jopa vartija tunnisti tytön.
“No Em, long time no see.” isokokoinen mies sanoi tytölle ja hymyili leveästi. Tosiaan, siitä oli pitkä aika kun Emily oli viimeksi oleillut yökerhoissa. Kuitenkin, - tytön onneksi - tämä vielä muistettiin ns. vakioasiakkaana. Isä oli vienyt tytön mukaansa kaikenlaisiin yökerhoihin ja baareihin aina pienestä asti, joten henkilökunta oli tuttua - joskaan ei niin tuttua kuin Devon Streetin pubissa. Pienellä hymyntapaisella Em pääsi sisälle, ja suunnisti kohti baaritiskiä kohti.

Tanssilattialla heilui erilaisia mekkoja, mutta kaikissa oli jotain yhteistä: glitteriä. Yksi niistä asioista joita Em ei voinut sietää pätkääkään. Toiset sanoivat että se johtui poikamaisuudesta, toisten mielestä kimallus ja kirkkaiden värien vaihe oli vasta tulossa. Itse tyttö ei jaksanut välittää niistä asioista, jos Em ei kelpaisi omana itsenään niin ei sitten ollenkaan. Muiden takia hän ei muuttuisi. Baaritiskille päästyään aukaisi nahkatakkinsa vetoketjun, ja avasi takkia vähän. Juuri sen verran että takki paljastaisi harmaan topin altaan.

Tuttu baarimikko kysyikin jo tytön tuntien, haluaisiko tämä jotain juotavaa. Em ei ollut kuitenkaan vielä sillä päällä että olisi jaksanut maistella ökyrikkaiden kalliita juomia, vaikka tiesi ettei tunne kestäisi kovinkaan kauaa. Baarimikon lähdettyä kääntyi tanssilattialle päin ja nojasi tiskiin. Tyttö katsoi nopeasti porukan läpi ja nosti samalla hiuksensa selästä etupuolelle. Pari tuttua ex-ystävää löytyi jostain tanssilattian keskeltä, mutta syystä tai toisesta Emilyä ei kiinnostanut kuunnella toisten ainaisia löpinöitä.

Tummahiuksinen tyttö haroi hetken takahiuksiaan selviksi ihan kuin ne olisivat olleet kuin mikäkin harakanpesä. Ei tajunnut miksi, mutta jotenkin hänen oli vain pakko säätää jotain omaansa. Seuraavaksi Em keskittyi alahuulensa reunassa olevaan lävistykseen joka kannatteli pientä rengasta. Kun oli liikutellut rengasta kielellään jonkin aikaa, tytön katse kiinnittyi tummahiuksiseen poikaan baaritiskin toisella puolella. Katseli toista hetken miettien tunsiko toisen jostain, kenties toinen oli kävellyt ohi lähiaikoina, tai vain näytti tutulta…
Kauaa Emily ei kuitenkaan välittänyt tuijotella toisia, joten käänsi katseensa tanssilattialle edelleenkin inhoten muiden kimaltavia ja kirkasvärisiä pukuja. Tytön ohi käveli pian hoikka blondi, jonka merensininen mekko juurikin peitti vesirajan. Mustahiuksinen nuori katseli toista hetken päästä varpaisiin, ja mietti kuinka erilaiselta näyttäisi tuon toisen tytön vierellä. Vaikka olihan se karu tosiasia, että rikkaiden pennut näyttivät aina paremmilta, kiitos siloposkisten vanhempien ja yksityisten palvelijoiden.

Ei. Tätä iltaa Emily ei viettäisi itsensä halveksumiseen, sitä oli kertynyt jo tarpeeksi viimeisen kuukauden aikana. Kääntyi nopeasti baarimikkoon päin antoi toiselle merkin josta ymmärsi laittaa tytölle sen saman mitä oli aina tilannut. Laihan irlantilaisviskin, joka kaatuisi kurkusta alas heti kun olisi aihetta. Em sai pienen lasin nopeasti eteensä ja joi osan ennen kuin jätti juoman pöydälle. Kurkussa tuntui pientä tuttua poltetta kun tyttö kääntyi takaisin tanssilattialle päin.
Ei saanut kauaa miettimisaikaa, kun jo huomasi nuoren miehenalun kävelevän itseään kohti. Silloin tajusi että oli nähnyt toisen juuri pari päivää sitten puistossa. Emily piirsi usein tatuointiluonnoksiaan luonnossa, kotona ei yleensäkään saanut hetken rauhaa samalla kun kaatokännissä 24/7 oleva isä pauhasi vieressä ja ehdotteli yhtenään pervoja ajatuksiaan. Mutta onneksi tyttö oli jo kärsinyt pahimman eikä liiemmin hetkahtanut oikeastaan mistään.

Kuuli pian tummahiuksisen pojan äänen vierellään, ja katsahti toiseen. Toinen sanoi ettei tyttö ottaisi sanomisiaan surkeana iskurepliikkinä, mutta sen Em oli jo tehnyt. Katsoi toista hetken, pienesti hymyillen ja hörppäsi hiukan viskistään samalla kun toinen jo jatkoi iskemisyrityksiään. Naurahti mielessään ennen kuin käänsi katseensa toiseen. Nuorukainen oli juuri kerinnyt iskemään silmäänsä ja naurahtamaan - jokseenkin suloisesti - ennen kuin tyttö vastasi toisen kysymykseen.
“Kait me ollaan jossain nähty…” sanoi nopeasti miettien samalla miksi tuo erityisen komea nuorukainen oli kiinnittänyt huomionsa juuri Emilyyn, vaikka huoneessa riitti paljon paremman näköisiä tyttöjä.
Ei kestänyt kauaakaan, kun toinen kysyi uudestaan. Poika oli varma siitä että oli nähnyt Emin jossain, eikä varmastikaan antaisi periksi ennen kuin tyttökin muistaisi tämän. Down Parkissahan Emily oli ollut suurimman osan illoistaan, muttei ollut juuri koskaan nähnyt tätä tummahiuksista nuorukaista. Edes vilkaisulta. Tytön käsitys toisesta alkoi muuttua negatiiviseksi - paljonkin - mutta poika pelasti itsensä juuri ja juuri pyytämällä anteeksi häiritsemistään ja kysymällä nimeä.
“Joo, ei se mitään. Oon Emily, tutut kutsuvat Emiksi. Ja jos sopii voin antaa pienen vinkin..” sanoi hymyntapainen kasvoillaan ja katsoi poikaa hetken miettien ennen kuin jatkoi.
“Nimittäin jos aiot jatkaa samanlaisilla iskurepliikeillä, niin kannattais kokeilla noihin kahteen tuolla.” sanoi lyhyesti virnistäen ja osoitti kahta pieniin pukeutunutta blondia tanssilattian keskellä. Tietenkään Em ei tarkoittanut sanojaan pahoittaakseen toisen mieltä, tarkoitus oli vain kertoa ettei tyttö ollut sitä sorttia joka puhkesi hillittömiin kikatuksiin jokaisesta iskuyrityksestä.

Emily katsoi luokseen tullutta nuorukaista hetken, ja kuunteli hieman lempeämmin hymyillen toisen seuraavat sanat. Tyttö mietti, kuinkahan monta kertaa toinen vielä iskisi silmäänsä. Olihan Em samanlaisia yrityksiä ennenkin nähnyt, mutta tämä kerta oli erilainen. Rainiksi esittäytynyt poika ei ainoastaan yrittänyt iskeä, vaan oli myös onnistumassa siinä, eikä mustahiuksinen tiennyt miten reagoida siihen.
Pian pojan katse kiinnittyi johonkin tanssilattialla, ja tietenkin Emily halusi tietää mihin. Käänsi katseensa tanssilattialle ja etsi katseellaan jotain tavallisesta poikkeavaa. Tyttö meinasi päästää kasvoilleen pienen virneen, kun huomasi tummaverikön tanssimassa. Joskaan ei niin hyvällä maineella kuin ne joita tyttö matki. Toisin sanoen toisella ei ollut huoltakaan siitä että olisi päässyt tanssilattioiden kuningattareksi.

Jostain syystä Em sortui miettimään isäänsä ja sitä kuinka tämä saattaisi hyvinkin sattua samaan rakennukseen samaan aikaan illasta. Eikä ajatus ollut parhaimmasta päästä. Kesken mielikuvansa, kuuli Rainin sanat “Moni kakku päältä kaunis” ja hymähti ajatuksensa lopettaen.
Hetken Emily katsoi vain tanssilattialle ja katseli erilaisia lahjakkuuksia tanssimassa. Kääntyi sitten poikaan päin ja hymyili toiselle pienesti kun kuuli hänen miettivän mitä iskurepliikkiä kokeilisi Emiin seuraavaksi. Tyttö kerkesi kasaamaan ajatuksiaan erilaisiksi lauseiksi, muttei sanonut mitään, sillä Rain kerkesi tarinoimaan taas ennen Emilyä.
Virnisti lyhyesti kun oli kuullut pojan sanat. Tuo iskurepliikki ei tosiaankaan toiminut, ei niin alkuunkaan. Mieleen tulvivat kaikki muut iskuyritykset mitä Emily oli joutunut kuuntelemaan viimeisen vuoden aikana, mutta onneksi tällä nuorukaisella oli sentään jonkinlaista älyä. Monet Emiä iskeneet eivät olleet selvinneet tapaamisesta ilman mustelmia, mutta jotenkin tyttö arveli ettei Rainille joutuisi nyrkkien kohteeksi.

Toinen rupesi kertomaan humaltuneesta tytöstä, ettei tuo ottaisi pahakseen vaikka haukuttaisiin. Em katsoi nuorta naista hiukan säälien, toinen oli niin huonossa kunnossa että voisi vaikka menettää saman tien tajunsa. Kuitenkin tyttö oli sen verran huvittava näky ettei Emily voinut olla hiukan naurahtamatta.
“Jos vaikka jättäisit iskurepliikit. Luulen että voisit onnistua joidenkin kanssa ilmankin.” sanoi nuorukaiselle hymyillen ja katsoi toista hetken suoraan silmiin. Toki tyttö kuuntelisi mielellään toisen muita iskurepliikkejä, ilman että ne tehoaisivat Emiin itseensä. Pojan piti olla helvetin hyvä keksimään repliikkejään, jos halusi tosissaan saada tytön lankeamaan pauloihinsa. Joi osan viskistään ennen kuin käänsi katseensa toiseen odottaen vastausta.

//sori tuli aikas tönkköä.. ja lyhyt//

Em katsoi toista hetken vieno hymy kasvoillaan, kunnes käänsi katseensa baarimikkoon ja kulautti loput viskit kurkusta alas. Katseli hetken ympärilleen, sillä ei halunnut kiinnittää liikaa huomiotaan Rainiin - nuorukaisen komeudesta ja muista positiivisista asioista huolimatta. Kun oli pyörittänyt pojan kysymystä päässään parisen sekuntia, kääntyi takaisin toiseen päin.
“Oon mä komeempiakin nähny.” sanoi toiselle virnistäen, kiusoitellen hiukan. Kääntyi sitten poispäin ja suloinen hymy huulillaan katseli tanssilattialle. Ja tosiaankin - kun muita nuoria miehenalkuja katsoi - olihan siellä muitakin komeita nuorukaisia jotka varmasti olisivat mukavaa seuraa. Rain vain vaikutti paremmalta.

Piakkoin toinen käänsi katseensa Emilyyn, jolloin tyttö ei voinut olla katsahtamatta nuorukaiseen vieressään. Rain sanoi ettei jaksaisi katsoa kaiken aikaa tyttöjä jotka heiluivat omaan tahtiinsa tanssilattialla, mutta Em ei uskonut. Toinen näytti juuri sellaiselta tyypiltä, joka langettaisi pauloihinsa helposti kaikki The Elegance & Preciousissa olevat nuoret. Kaikki muut paitsi Emilyn. Muttei siihenkään paljoa tarvinnut, kunhan vain henkilö edustaisi juuri sitä harvinaista lajia johon tämäkin tyttö lankeaisi.
Mustahiuksinen katsahti baarimikkoon joka hymyili tytölle ja yritti kehittää keskustelua, sillä ei varmaankaan tiennyt että Em jutteli toisen kanssa. Keski-iän ylittänyt mies kysyi halusiko tyttö lisää juotavaa, mutta Emily päätti ettei joisi paljoa, ettei tekisi itsestään naurun alaista. Humalassa tyriminen oli yhteen vaiheeseen Emille viikoittainen häpeä, ja sen jälkeen ei ollut isän kämpille paljoa aihetta palata.

Enempää mokiaan ei ruvennut miettimään, kun huomasi Rainin rummuttavan jalkaansa biisien tahtiin. Poika sanoi rummutuksensa jälkeen, että rakennuksessa oli yksi prinsessa josta voisi olla kiinnostunut. Emilyllä meni hetken aikaa kun etsi katseellaan Rainin seuraan “sopivia” naamoja ja vaatteita, mutta tajusi pian mitä toinen tarkoitti. Manasi itseään mielessään, miten ei ollut tajunnut aikaisemmin. Hymähti nopeasti, mutta ilme vaihtui peruslukemille pian. Em ei paljoa tykännyt siitä että muut sanoivat “pikkutytöksi”, “prinsessaksi” tai muuksi joka sai tytön kuulostamaan erilaiselta kuin oikeastaan oli. Katsahti Rainiin, joka kiersi katseellaan tanssilattiaa, ja alkoi miettimään ketä nuorukainen oikeastaan tarkoitti. Eihän Emily ollut ollenkaan varma ketä poika tarkoitti.
“Joo voit lopettaa..” sanoi pienesti virnistäen ja tönäisi toista hiukan kädellään.

Em katsoi nuorukaista hetken, tämä kehui itseään maailman komeimmaksi mieheksi, ja antoi vielä suloisen naurahduksen kaupan päällisiksi. Tyttö pudisteli hiukan huvittuneena päätään, ja katsoi toista hetken syvälle silmiin.
“Sä taidat nyt vähän liioitella..” sanoi virnistäen ja katsahti baarimikkoon, joka otti tilauksia vastaan ja käveli aina vähän ajan välein Emilyn ohi. Ja kellokin näytti niin paljon, että tytön oli pitänyt olla istumassa Rainin seurassa jo ikuisuuden ajan. Aika nuorukaisen kanssa vain meni niin nopeasti ettei Em kerinnyt reagoimaan ajan kulkuun ennen kuin se jo juoksi ohi.

Pian poika rupesi selittämään kuinka hevosetkin potkivat rakkaudesta, ja se oli verrattavissa prinsessoihin. Emily hymyili koko toisen puheen ajan, vaikka häiriintyikin hieman kun Rain kutsui tyttöä uudelleen prinsessaksi.
“Ei varmana töni. Ja jos vaikka sanoisit pelkästään Em, näytänkö mä sun mielestäs prinsessalta?” kysyi toiselta naurahtaen ja mietti kysymystä hetken itsekin. Tytön oma vastaus oli tietenkin selvä. Emily ei halunnut hukata elämäänsä turhaan tyttömäisyyteen, sitä
maailmassa oli tarpeeksi muutenkin. Melkein heti Emin kysymyksen jälkeen baarimikko tuli Rainin eteen ja antoi tälle lasin sinertävää juomaa. Tyttö tiskin päässä katseli nuorukaista viekas ja kovin ihaileva ilme kasvoillaan, ja odotti selvästi pojan vastausta juoman tarjoamiseen.
Emily oli melkein varma että toinen lähtisi pian blondin matkaan, olihan tuo kaikkea sitä mitä jokainen nuori mies halusi. Kuitenkin, Rain pyysi baarimikolta palvelusta lähettää tytölle viestin siitä että oli parempaakin tekemistä. Em yllättyi täysin ja katsoi toista hetken hämmästyneenä. Pian blondi katsoi hiukan tuimasti, jolloin tyttö vain hymähti pienesti itsekseen.
“Mee vaan, haluat kuitenkin.” sanoi toiselle virnistäen, sillä ei halunnut omia poikaa itselleen.
Em katseli toista hetken miettien mitä poika sanoisi seuraavaksi. Pian toinen sanoi ettei blondi kiinnostanut kun tyttö oli vieressä. Emily hymähti lyhyesti, vaikkei jostain syystä uskonutkaan Rainin sanoihin. The Elegance & Preciousissa oli kuitenkin niin paljon minihameisia jotka olivat Emiä paremman näköisiä, ja parempia vaihtoehtoja. Niin ulkoisesti kuin persooniltaan.

//joo sori lyhyt :/

Nuori naisenalku katseli Rainia kun toinen puhui siitä ettei ollut niin itsekäs kuin oli ehkä antanut ymmärtää. Em oli kuitenkin ottanut koko jutun vitsillä, ja oli valmis uskomaan ettei nuorukainen oikeasti ollut täynnä itseään.
Siitä päätellen mitä alati käyvästä ulko-ovesta näkyi, kaduilla näytti olevan jo erityisen pimeää, vain parit katuvalaisimet näyttivät tietä ohikulkijoille. Tyttö päätteli kellon olevan sen verran että normaalin Emilyn ikäisen nuoren vanhemmat olisivat jo hiukan huolissaan. Onneksi tällä nuorukaisella ei ollut enää huoltajiksi luokiteltuja vanhempia jäljellä, joten Em saattoi ottaa rauhallisesti ja tehdä mitä ikinä likaiseen mieleen mahtuisi.

Tyttö hämmästyi totaalisesti kun Rain rupesi puhumaan siitä kuinka hellyyttävä Emily oli. Naurahti ja tuli samalla ajatelleeksi, oliko toinen kenties menettänyt puhuessaan järkensä, tai vain ottanut liikaa juotavaa yhdelle illalle. Meinasi aluksi keksiä jotain sanottavaa toisen edelliseen lauseeseen, mutta pian nuorukainen taas sai suunsa auki ja ilkeili Emille leikillään siitä kuinka tämäkin tönisi rakkaudesta. Rain tönäisi tyttöä hiukan viekkaan silmäniskun saattelemana, eikä Em voinut olla hymähtämättä toiselle.
“Persoonallinen, mukava? Mistäs meinaat löytää semmosen tyypin?” kysyi toiselta kun poika oli selittänyt millaisista ihmisistä oli kiinnostunut, ja mitkä erityisesti tuottivat vain harmeja. Toinen kertoi myös siitä kuinka paljon mahtoi kiinnostaa merkkivaatteista puhuminen, ja Emily ymmärsi täysin. Tyttö ei itsekään ollut koskaan ymmärtänyt mitä järkeä oli maksaa ylimääräistä pelkästä merkistä.

Pian Rain kysyi, halusiko tyttö tanssia. Emily epäröi hetken, sillä nuoren tanssimenestys ei ollut mistään parhaasta päästä. Tietenkin hitaita ja yläkoulussa opittuja tansseja muistui mieleen, mutta jälkimmäisistäkään ei ollut takeita. Samalla mietti miten poika muka halusi tanssia. Eihän nuorukainen näyttänyt edes kovinkaan tanssijatyyppiseltä, mutta mistäs sitä ikinä tiesi, ja tuskin toinen oli yhtään Emiä huonompi. Ehkä jopa parempikin…
“Nojjoo, kait mä haluan. Mutta ei mitään nopeeta, en pysy muuten tahdissa.” sanoi kevyesti naurahtaen ja katsoi toista suloinen, hiukan huvittunut ilme kasvoillaan. Em olikin itse todella kiinnostunut tietämään mitä tanssimisestakin tulisi, viimekerrasta kun oli parisen vuotta.

Tummahiuksinen tyttö katseli Rainia hetken mietteisiinsä vajonneena. Baarimikko käväisi pyyhkimässä pöytiä, jolloin Emin piti nostaa toista kättään ja samalla poistua ajatusmaailmastaan.
Toinen oli kääntynyt poispäin ja vilkuili oudosti ympärilleen. Pian toinen kääntyi ja sanoi ettei huoneesta löytynyt ketään persoonallista ja mukavaa.
Emily joutui hetken miettimään mistä nuorukainen oikein puhui, mutta muisti pian mistä puhuttiin. Hymähti nopeasti omalle typeryydelleen, ennen kuin kuuli Rainin sanat.
“Aijaa, ite kyl kuvailisin tylsäks ja ärsyttäväks.” sanoi pojalle pieni hymyntapainen huulillaan. Toisenkin huulilla pilkahteli pieni hymy, ja pian se jäi selvästi pojan kasvoille. Nuorukainen ei näköjään ollut pokanpitäjä parhaimmasta päästä, mutta ei Em itsekään ollut.
Hymyileminen oli ollut tytöllä herkässä viimeaikoina, ja sehän oli vain hyvä asia. Katsahti mustavalkoisiin tennareihinsa ennen kuin nosti taas katseensa Rainiin.

Yllättäen toinen innostui kovasti siitä että Emily lupasi lähteä tanssimaan, ja hymyili leveästi. Nuorukaisen hymy sai tytönkin entistä paremmalle tuulelle, vaikka välillä mielessä kävikin kuinka tanssiminen sujuisi ilman suurempia vahinkoja.
“Hitainta mitä löytyy.” sanoi virnistäen ja katsahti sitten tanssilattialle jolla erityisen muodokkaat blondit vielä tanssivat nopeaan tahtiin. Jostain syystä tanssiminen ei ollut Emin juttu, se näytti niin vastenmieliseltä kuin liikkuminen voi näyttää. Kuitenkin tyttö oli suostunut tanssimaan vain Rainin mieliksi, vaikkei ajasta ollut mitään puhetta.
“Sä oot katsonut liikaa leffoja.” tokaisi pienesti naurahtaen ja tilasi janoissaan baarimikolta lasin vettä, sillä ei ihan vielä halunnut ruveta juomaan itseään aivan kaatokänniin. Pian tanssilattialle virtasi pareja käsikädessä tanssimaan hitaan kappaleen tahtiin. Emily huokaisi helpotuksesta ettei tarvinnut mitään nopeita liikkeitä yrittää, ja vilkaisi sitten nuorukaiseen päin.

Tyttö hämmästyi hiukan kun Rain nousi ylös tuoliltaan ja kumarsi sitten lyhyesti. Em hymähti, ja tarttui sitten pehmeästi toisen käteen nousten samalla pois tuoliltaan.
Katseli tanssilattialle, joka alkoi olla erityisen täynnä, ei sielläkään paljoa liikuttu. Tyttö veti nopeasti mustan toppinsa alemmas pillifarkkujen päälle, ennen kuin katsahti poikaan odottavasti.

Em hymähti lyhyesti, kun toinen sanoi ettei tyttö ollut millään tavalla tylsä tai ärsyttävä. Ja tosiaan, Emily oli viettänyt suurimman osan elämästään ihmisten kanssa, jotka eivät vaikuttaneet positiivisesti. Onneksi pieni osa mustahiuksisen tapaamista ihmisistä oli ollut niitä jotka tosissaan olivat niitä jotka eivät työkseen murskanneet ihmisten elämiä ja viimeisiä toivoja. Vaikkei Em ollut vielä ollenkaan varma, tällä oli pieni aavistus siitä että Rain olisi yksi niistä. Nuorukaisen naurahtaessa tytön kommentille, hymähti lyhyesti vaikka toinen tokaisi ettei tällä ollut paljoakaan aikaa telkun katselemiseen. Rainin hymyn vain leventyessä, Emily katsoi toista silmiin uppoutuen ajatuksiinsa. Toinen tosiaan oli hymyileväinen tapaus, ei lähelläkään sellaista tyypillistä masentunutta persoonaa.

Kävellessään toisen perässä tanssilattialle, ja monen parin ohi, Em hymähti lyhyesti itsekseen huomatessaan olevansa paljon pienempi kuin nuorukainen edessään. Toisaalta, tyttö oli aina ollut pienempi. Tämän kolme vuotta nuorempi pikkuvelikin oli kasvanut Emilystä ohi aivan huomaamatta. Tuntui että kaikki olivat isompia ja kookkaampia, mutta joskus taisi olla hyötyäkin siitä että oli lyhyt. Rainin löydettyä sopivan paikan tanssimiseen, tummahiuksinen tyttö pysähtyi toisen eteen ja hymyili toiselle pienesti. Vierellä tanssivat parit näyttivät varmoilta tanssijoilta, jotka varmasti pystyisivät Emilylle mahdottomiin liikkeisiin. Ja vaikka tyttö ei ollut muuta kuin hitaita tullut tanssimaan, luuli möhlivänsä joka tapauksessa. Miehenpuolikkaan kertoessa että viimekerrasta oli aikaa, samalla kätensä Emin vyötäröille laskien, tyttö hymähti lyhyesti. Toinen oli selvästikin harkitsevainen liikkeissään, vaikka luulisi että nuorukainen oli tottunut tekemään toisin. Nosti pian kätensä toisen hartioille ja lukitsi ne sitten hellästi kiinni toisiinsa.

//sorry, tönkköä

Em katsoi toista hetken vain hymyillen melkein huomaamattomasti. Rain tosiaankin oli paljon pidempi kuin mustahiuksinen tyttö edessään. Edes korkokengät - joita Emily ei tosiaankaan käyttäisi missään tilanteessa - eivät pidentäisi tyttöä niin että tämä olisi yhtä pitkä kuin nuorukainen. Tyttö tunsi itsensä vieläkin pienemmäksi, kun huomasi miehenpuolikkaan kumartuvan hiukan eteenpäin ettei tanssi aivan mutkistuisi. Toisen seuraavat olivat jotain mitä Em ei osaksi pystynyt sietämään, ehkä vain siksi että sitä oli kuultu jo ikuisuuden. Rain kuitenkin kertoi asiansa tarpeeksi hellästi, ettei tyttö voinut suuttua. Virnisti vain pienesti ja katsoi toista hetken silmiin, miettien vielä hetken pituuseroa.

Tunsi pian nuorukaisen pään otsallaan, jolloin hymähti itsekseen, ajatusten taas tulvahtaessa takaisin pääkoppaan. Näytti varmasti typerältä, kun Emily tanssi itseään paljon pidemmän Rainin kanssa. Ei kuitenkaan antanut asian häiritä itseään enempää, vaan keskittyi siihen ettei talloisi toisen varpaita. Tanssiminen kun ei ollut Emin laji, ennemminkin tanssilattialta poissa pysyminen. Toki tanssiminen oli mukavaa - aina välillä -, mutta ei tyttö voisi mitenkään tottua moiseen. Varsinkaan kun ympärillä pyörivät glitteristä ja kimalluksesta täyteläiset puvut ja korkokengät kalisivat lattiaa vasten.